Metsätieteet. Työryhmän osallistujat

Transkriptio

1 Metsätieteet Työryhmän osallistujat Paavo Pelkonen, Itä-Suomen yliopisto (puheenjohtaja) Annika Kangas, Helsingin yliopisto Pekka Ollonqvist, Metla Olli Tahvonen, Helsingin yliopisto Erkki Tomppo, Metla Tanja Kähkönen, Itä-Suomen yliopisto (asiantuntijasihteeri) A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle Metsätieteellisessä tutkimuksessa sovelletaan monia tieteellisiä lähestymistapoja ja menetelmiä. Tieteenalalle, jonka tutkimuskohteina ovat metsät ja metsiin liittyvät yhteiskunnalliset kysymykset, on ominaista monitieteinen osaaminen. Metsätieteellisen tutkimuksen rahoitusosuus Suomen Akatemian kokonaisrahoituksesta on vähentynyt toimikuntauudistuksen jälkeen 1990 luvulla. Maatalous- ja metsätieteiden kilpailuasema rahoituksesta on heikentynyt bio ja ympäristötieteiden kokonaisuudessa. Osa metsäntutkimuksen kuten kaukokartoitus, metsäekologia ja puuntutkimus, jäävät myös tilastoinnissa metsäntutkimuksen rahoitusosuuden ulkopuolelle. Metsäntutkimuksen kokonaisrahoitusta on perusteltua kasvattaa etenkin kolmella Suomen talouden ja elinkeinotoiminnan kannalta merkittävällä metsäntutkimuksen kehittämisalueella: metsätalouteen liittyen puurakentaminen ja metsäenergia sekä monikäyttö. Kaikilla näillä on mittavia monitahoisen uuden tutkimustiedon haasteita: eri metsätieteen tutkimusalueiden väliset tutkimusmäärärahojen siirrot eivät ole riittävä keino näiden uusien haasteiden ratkaisujen edistämisessä. Metsäntutkimus on globaalissa tieteiden kokonaisuudessa pieni osa-alue, mutta Suomessa tehtävä tutkimus on merkittävää ja vaikuttavaa maailman metsäntutkimuksen kokonaisuudessa. Suomalaisen metsäklusterin kansainvälinen menestys edellyttää tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen korkean kansainvälisen tason ylläpitämistä ja monipuolistamista. Suomen Akatemia painottaa perustutkimuksen rahoittajana teoreettista tutkimusta: samanaikaisesti soveltavan tutkimuksen merkitystä on korostettava kansainvälisesti kilpailukykyisen metsäteollisuuden uudistamisen edellytyksenä. Metsäntutkimus on mukautunut tiedepoliittisiin muutoksiin ja esimerkiksi biotieteiden ja molekyylibiologian sekä teoreettisen ekologian tutkimuksen rahoitusaseman vahvistuminen selittää osaksi esimerkiksi Metlalle Suomen Akatemian kautta tulevan rahoituksen kasvua. Nykyinen kehitys ei tue kenttäkokeisiin perustuvaa metsäntutkimusta tutkimusrahoituksen kilpailussa. Kokonaisuudessaan metsäntutkimuksen tila tieteenalana on hyvä kansainvälisellä näkyvyydellä ja tutkimuksen laadulla mitattuna. Suomen metsätieteiden tutkimuksesta keskustellaan monipuolisesti ja laajasti tiedepolitiikassa ja sitä pidetään korkeatasoisena. Suomessa on kansainvälisesti ansioituneita tutkijoita, mutta suomalaisen metsäntutkimuksen yleisen tason nostaminen nykyistä laajempaan ja vaikutusvaltaisempaan kansainväliseen asemaan on merkittävä haaste tutkijayhteisölle. Yhteiskunnan muutos kokonaisuudessaan on merkittävä 1

2 tutkimusympäristön muutos. Tutkimuskentän jakautuminen selkeästi teollisuuden intresseistä ja tarpeista lähtevään sekä niistä irrottautuneeseen riippumattomaan perustutkimukseen on rikkaus. Suomen Akatemian rooli tieteellisen lähtökohdan korostamisessa on tärkeä. Suomen Akatemia on vain yksi tutkimuksen rahoittaja. Puuresursseista riippuvat toimialat ovat aktiivisia tutkimuksen rahoittajia. Metsäteollisuus on organisoinut metsäntutkimukseen suuntaamiaan resursseja uudelleen ja osallistunut voimakkaasti ja aloitteellisesti tutkimusrahoitukseen liittyvään päätöksentekoon. Metsäteollisuusyritysten ja edunvalvontaorganisaatioiden suhtautuminen tutkimustietoon on muuttunut radikaalisti markkinatilanteen vuoksi. Rakennekehityksen seurauksena esimerkiksi aiemmin jätteenä käsitellystä ligniinistä on tullut merkittävä uusien tuotteiden ja käyttömuotojen potentiaali arvontuotannon laajentamisessa. Puuntuottamisen tutkiminen Suomessa vaikuttaa kiinnostavan metsäteollisuutta vähemmän kuin aikaisemmin, vaikka puun saatavuus on tärkeä asia alan toiminnan kannalta. Sen sijaan puuntuotanto, jalostus ja biotekniikkasovellukset kiinnostavat metsäteollisuutta tropiikissa. Tarkkaan paikannettu tuotelähtöinen tieto raaka-aineesta ja sen saatavuudesta kiinnostaa edelleen teollisuutta myös Suomessa. Metsäntutkimuksen laadun ja suuntautumisen arviointia ei ole perusteltua rajoittaa vain teollisten hyötyjen näkökulmiin. Esimerkiksi Suomen Akatemian nimittämä ainoa metsiä laaja-alaisesti tutkiva huippuyksikkö (SMEAR) tekee tutkimusta muusta kuin teollisuuden näkökulmasta ja yksikön johtavat tutkijat luetaan koulutukseltaan ja tutkimussuuntautuneisuudeltaan pääasiallisesti muiksi kuin metsäntutkijoiksi. Toimintaympäristön muutokseen liittyvät haasteet (esimerkiksi ilmastonmuutos, kestävä kehitys, materiaaliarvostukset) edellyttävät metsäntutkimuksen entistä parempaa liittämistä muihin osaamisaloihin. Alan perinteisyyden ja kansallisuuden vuoksi aina ei ole ajoissa nähty suuria maailmanlaajuisia trendejä. Suomen on sopeuduttava globaaleihin trendeihin, minkä vuoksi alalta edellytetään avoimuutta ja reagointiherkkyyttä. Kansallisten aiheiden suuren merkityksen vuoksi on tärkeää löytää tasapaino kansallisten tutkimuskysymysten ja kansainvälisen tutkimusyhteistyön välillä. Globalisaatiokehityksen haasteisiin paneutuva metsäntutkimus on organisoitava kansallisella tasolla entistä kilpailukykyisemmäksi. Viimeaikainen lisääntynyt kiinnostus kehittyvien maiden metsäkysymyksiin on lisännyt tarvetta metsätieteissä tehtävään perustutkimukseen. Toimintaympäristön muutokset Suomessa on liitetty metsäntutkimukseen usein hitaasti. Esimerkiksi monimuotoisuuden kuten säästöpuiden jättämisen osalta käytännön toimijat ovat olleet tutkijoita nopeampia reagoimaan. Hitaan alun jälkeen virkistys- ja maisema-arvoja, ja ekosysteemiarvoja on tutkittu vuosia. Nykyhetken suomalaisen toimintaympäristön muutoksessa esimerkiksi metsälain uudistusten tueksi on vain vähän uutta tutkimustietoa. Metsätalouden toimintaympäristön muutoksista kaupungistuminen ja ihmisten uudenlainen kiinnostuminen metsistä sekä maatalousmetsänomistajien väheneminen on vaikuttanut metsäntutkimukseen. B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso Suomalainen metsäntutkimus on osalla metsäntutkimuksen aloista kansainvälisen tutkimuksen kärjessä tai sen tuntumassa. Nuoret tutkijat suuntautuvat ja rakentavat opiskelunsa ja tutkimuksensa nykyään kansainvälisesti hyvin ja nopealla aikataululla aiempaan verrattuna. Jatkoopiskelukursseja tehdään esimerkiksi Nova University:n kautta ja Cost-hankkeet ovat yksi 2

3 kansainvälistymisen kanava. Metsäntutkimuksen kansainvälistymisen indikaattoreihin kuuluvat kansainvälisten viittausmittareiden ohella, Suomessa tuotetut ja kansainvälisesti käyttöön otetut metodit (esimerkiksi metsien monilähdeinventointi) ja suomalaisten jatko-opiskelijoiden ulkomaiset tutkinnot sekä ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden Suomessa suorittamat tutkinnot, kansainvälisten tutkijaryhmien jäsenyydet ja yhteisjulkaisut ulkomaalaisten kanssa, Suomeen työskentelemään tulevat ulkomaalaiset tutkijat sekä kansainvälisten tutkijaryhmien johtotehtävät. Erinomainen esimerkki metsiin kohdistuvasta aidosta kansainvälisestä tutkijayhteisöstä on Suomen Akatemian huippuyksikkö SMEAR, jonka rahoitus on kansainvälistä ja artikkelien kirjoittajat eri puolilta maailmaa. Ilmastonmuutokseen liittyvä metsien tutkimus tuottaa jatkuvasti lisää tietoa: SMEAR:in tutkimusohjelmassa keskeisiä kysymyksiä kuten ilmakehän ja metsän interaktio sekä globaalin ilmastonmuutoksen mallittaminen on laajasti hyödynnetty ilmastopolitiikan suuntaamisessa. Metsätieteissä kansainvälisyys on myös tieteenalakohtaista, esimerkiksi taloustieteessä tai metsänarvioimistieteessä on vaikea toteuttaa samanlaista toimintaa kuin SMEAR:issa, koska tapa tehdä tehokasta tutkimusta poikkeaa tieteenalojen välillä. Metsäntutkimuksen kokonaisuus Suomessa on kansainvälisten yhteistyösuhteiden osalta kehittymässä monipuolisemmaksi ja syvällisemmäksi. Toisaalta rahoittajia kiinnostavat aiheet ja rahoituspainotukset suosivat kotimaassa toteutettavia sekä Suomen metsätalouteen suunnattavia hankkeita, mikä saattaa hidastaa kansainvälistymistä moniin muihin tieteenaloihin verrattuna. Suomesta rekrytoidaan eräiltä metsätieteen osa-alueilta jatko-opiskelijoita ulkomaille niin, että monet lupaavat kotimaiset nuoret tutkijat päätyvät tekemään tutkijanuraa ulkomailla. Suomen kansallisen edun kannalta esimerkiksi IIASA:n hankkeiden ja tutkimusjaksojen toimintakonsepti on hyvä suomalaiselle metsäntutkimukselle: suomalaiset ovat saaneet monipuolista koulutusta ja voineet tuoda uutta osaamista palattuaan Suomeen. BRIC-maihin liittyvä potentiaali on merkittävä, mutta sitä ole riittävästi hyödynnetty metsäalalla. Tieteellisen tutkimuksen laajentuminen ja rahoituspohjan vahvistuminen on esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa voimakkaampaa kuin vanhoissa tiedemaissa. BRIC-maiden tutkimusyhteistyön kehittäminen on haastavaa, koska esimerkiksi Suomen Akatemiasta rahoituksen saanti voi olla vaikeaa rahoituksen edellytyksenä olevien teoreettisten painotusten vuoksi. Perinteinen asiantuntemusvienti tarvitsee selkeää tavoitteellista suunnittelua sekä sen osana tutkijoiden uran kansainvälisen kokemustaustan merkityksen arviointia. Mahdollisista yhteistyön aloista voidaan mainita esimerkiksi metsien inventointien kehittäminen ja ekologiset tutkimukset sekä Brasilian ja Intian kanssa lisäksi REDD+ monitorointi, raportointi ja verifiointi (MRV). On tärkeää tunnistaa rakenteellisia heikkouksia mm. kehitysmaiden ja kehittyvien maiden korruptio, joka on merkittävä suunnittelua hankaloittava asia. Tutkimusyhteistyöllä voi olla myönteinen osansa korruption vastaisessa taistelussa. C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Tutkijakoulutus on tarpeen systematisoida siten, että kehittämiselle asetetaan sekä määrällisiä että laadullisia tavoitteita. Potentiaalisten huippujen kouluttaminen tutkijoiksi sisältää riskitekijöitä tiedeyhteisöissä ja voi parhaimmillaankin olla vain osa kokonaissuunnitelmaa. Tutkijoiden urakehityksen jatkuvuuden kannalta työmarkkinoiden suhdannevaihtelut ovat haaste. Tohtorikoulutuksen volyymi on nykyisellään varsin hyvin tasapainossa työelämän tarpeiden kanssa. Tiedemaailman tarpeiden täyttymisessä on ongelmia erityisesti teknologisilla ja 3

4 taloudellisilla aloilla sekä metsänarvioimistieteessä. Metsiin liittyvän ekologisen ja biologisen tutkijakoulutuksen nykyisissä volyymeissa saattaa olla vaarana jopa liikatarjonta, koska alan asiantuntijoita koulutetaan muissakin kuin metsätieteen tohtorikoulussa. Nykyinen tohtorikoulujärjestelmä ei ole ollut paras mahdollinen riittävän laaja-alaisen tohtoripohjan luomiseksi. Hyvien tohtoriopiskelijoiden rekrytointiin ja lahjakkuuksien seulontaan tulisi kiinnittää huomiota jo opiskeluvaiheessa. Suomen koulutusjärjestelmään olisi tärkeää houkutella enemmän lahjakkaita metsäalan perustutkintoja tekeviä niin, että voitaisiin paremmin valita tohtoriksi koulutettavia. Osa tutkimustyöhön soveltuvista saattaa karsiutua jo hakuvaiheessa: jo pääsykoekirjojen luoma imago heijastaa käytäntökeskeisyyttä. Myös koulutuksessa painotetaan työelämään sijoittumista tieteen ja tutkimuksen sijaan. Hyvin soveltavilla aloilla kuten metsäteknologiassa tohtorin rooli voi olla hyvin erilainen kuin muilla osa-alueilla, mikä pitäisi ottaa huomioon koulutuksessa. Ruotsissa sovellettava tohtoriopintojen organisointi ja niihin kannustaminen käytännön työelämässä pitkään olleille voisi olla uusi tärkeä tie jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen myös Suomessa. Käytännön työelämän suuri haaste nyky-suomessa on väitöskirjatutkimuksen tekijältään edellyttämän syvällisen ja laaja-alaisen ongelmanratkaisumallin opiskelun matala arvostus. Tilanne saattaa muuttua lähivuosina yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn vaateiden kasvaessa. Tutkijana toimiminen kansainvälisissä yhteisöissä ja tutkimustiimeissä on vaativaa. Tutkijan työssä tarvittava itsenäisyys ja epävarmuuden hallinta sekä erilaisuuden näkeminen voimavarana on tärkeää. Nykyisten nuorten ikäluokkien keskuudessa tavallinen aito kansainvälinen kunnianhimo ei ilmene metsätieteiden nykyopiskelijoissa kovin voimakkaana. Tarvittava kunnianhimo toteutuu sen sijaan monissa kansainvälisesti tunnetuissa suomalaissa huippututkimusryhmissä, joita ei ole tällä hetkellä perinteisillä metsätieteen aloilla. Tieteestä kiinnostuneet nuoret ovat valmiita tekemään töitä ja toimivat määrätietoisesti löytääkseen itselleen puitteet tieteelliseen työhön. Metsäalan nykyinen imago on kaksijakoinen niin, ettei se välttämättä vetoa nuoriin. Toimintaympäristön muuttuessa metsäalan on pystyttävä kasvattamaan ja luomaan uudenlaista vetovoimaisuutta. Monitahoinen imagohaaste liittyy esimerkiksi mielikuvaan käytännön metsätaloudesta, kun alan koulutukseen hakijoissa on tapahtunut muutosta maaseututaustaisista nuorista kaupunkilaisnuoriin. Myös metsätalouden sidokset maaseudun yritystoimintaan ovat muuttuneet ja osin heikentyneet. Tohtorikoulutukselle erityisongelman muodostaa se, että lukioissa ei ole riittävästi laajan matematiikan lukijoita, mikä rajaa hakijat matematiikkaa vaativille kiintoisimmille aloille, eikä hakijoita välttämättä riitä metsätieteisiin. D. Liikkuvuus ja verkostot Metsäntalouden eri toimintojen samanaikaisina toteutuvat suuret muutospaineet synnyttävät Suomessa kasvavia tarpeita alan globaalien koulutuskeskusratkaisujen toteutettavuuden selvittämiselle. Ulkomailta tulevien jatko-opiskelijoihin rekrytointi on ollut vaikeaa, koska pitkäjänteisen rahoituksen puuttuessa metsätieteiden tutkijakoulu GSForest on ollut lähes ainoa taho rahoituksen järjestämiseksi. Myös englanninkielistä koulutustarjontaa on vähän tarjolla. Suomesta puuttuu selkeä strategia ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden kouluttamisessa ja metsäntutkijoiden tutkimusyhteistyön organisoinnista tutkimuslaitoksissa. Erityyppiset vaihtoohjelmat voivat tarjota hyvän lähtökohdan sekä yliopistoissa että tutkimuslaitoksissa. 4

5 Kansainvälisen yhteistyön systematisointi esimerkiksi Pohjoismaissa voisi tuoda mahdollisuuksia kaikkia hyödyttäviin ratkaisuihin. FiDiPro ei ole ollut erityisen merkittävä metsätieteen alalla. Tutkijoiden vähäinen kansainvälinen liikkuvuus, mutta myös kotimaisen urakehityksen yksipuolisuus ovat heikkouksia. Tutkijoita ei kannusteta rahallisesti tai urakehitykseenkään vedoten liikkumaan kotimaassa ja ulkomaille lähtöön on liian vähän kannusteita. Näin ollen Suomessa on paljon tutkijoita, jotka ovat tehneet perustutkinnon ja koko uran tietyssä paikassa ilman syvällisiä vuorovaikutuksen jaksoja uusissa koti- tai ulkomaisissa ryhmissä ja laitoksissa. Kysymys liikkuvuudesta on monitahoinen ja metsäalalla on esimerkkejä siitä, että hyvät tutkijat ja opettajat voivat vetää kansainvälisiä osaajia Suomeen riippumatta omasta kansainvälisestä työurastaan. Tutkimustyön laaja-alainen ja pysyvä kansainvälisyys näkyy positiivisesti tutkijoiden toiminnassa ja kansainvälinen työkokemus ilmenee säteilyvaikutuksena tutkijayhteisössä. Kansainvälistyminen edistää vuorovaikutustaitoja sekä uusien lähestymistapojen käyttöä, koska ulkomaisen työkokemuksen aikana joutuu todellakin pohtimaan asioita uusista näkökulmista. E. Tutkimuksen infrastruktuurit Suuret ohjelmistot samoin kuin kenttätutkimusverkostot ovat metsäntutkimuksessa tyypillisiä tärkeitä infrastruktuureita. Suomessa on voimakas kenttätutkimuksen perinne ja kenttätutkimuksen tarvetta on tärkeää arvioida mm. pitkien kehityssarjojen avaamien tutkimusmahdollisuuksia kannalta myös tulevaisuudessa. Suomen kansainvälinen asema merkittävänä metsäntutkimusmaana edellyttää rohkeita infrastruktuuri-investointeja sellaisille aloille, joilla on nähtävissä myönteisesti kehittyvää potentiaalia. Tulevaisuuden globaalihaasteisiin voitaisiin vastata esimerkiksi monikeilaimella varustetulla kaukokartoituslentokoneella. Tämän tyyppiset infrastruktuurit loisivat edellytyksiä monitieteisen ja tieteidenvälisen kansainvälisen metsäntutkimuksen tason turvaamiseen ja kehittämiseen. Metsien tutkimukseen liittyvistä infrastruktuureista SMEAR:illa resurssit ovat kansainvälisesti vertaillen kunnossa. Metsätieteessä on kaksi yliopistotoimijaa, Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, joiden välinen kilpailu ja profilointi pitää alaa vireänä etsimään uusia infrastruktuureihin liittyviä ratkaisuja. Kumpikin yksikkö kärsii jo tällä hetkellä opiskelijarekrytoinnissa voimakkaasti metsäsektorin heikosta imagosta. Imago-ongelman jatkuminen voi johtaa tutkimuksen infrastruktuurien resursoinnin nopeaan heikkenemiseen yliopistojen kovassa sisäisessä kilpailutilanteessa. Työnjaon kehittäminen ja erityistehtävien tavoitteellinen kehittäminen yliopistoyksikköjen ja Metlan sektoritutkimustoiminnan välillä edistäisi myös markkinavoimien ja kilpailun paineita vähentää metsäntutkimuksen taloudellisia edellytyksiä. Metla on suurten tutkimusresurssien vuoksi avainasemassa tutkimusta kehitettäessä. Metlan nykyiset henkilöresurssit metsäntutkimuksen eri osa-alueilla eivät vastaa parhaalla mahdollisella tavalla tutkimustarpeita: tutkimuksen painopisteet tulisi priorisoida ja henkilöresurssit allokoida sen mukaisesti. Metsäalan sektoritutkimuslaitoksilla on laajoja infrastruktuuriaineistoja, joiden käytön lisäämiseen sisältyy myönteisiä mahdollisuuksia. Metla on parantanut aineistojen dokumentointia ja käytettävyyttä, mikä parantaa aineistojen julkisuuslain mukaista saatavuutta. Esimerkkinä muusta hyvästä käytännöstä aineistojen julkisuuden suhteen on SMEAR, jossa kaikki aineistot ovat internetissä, mikä mahdollistaa laajan tieteellisen hyödyntämisen sekä edesauttaa verkostojen luomista ja rahoituksen hankkimista. Metsäntutkimuksen tulee hyödyntää jatkossa myös monia 5

6 suomalaisia kasvibiologian tutkimusympäristöjä ja infrastruktuureita, jotka arvioitiin erittäin korkeatasoisiksi Suomen Akatemian kansainvälisessä tieteenala-arvioinnissa. F. Muut mahdolliset tieteenalan kannalta tärkeät kysymykset Eri tieteenalojen tutkijoiden spesifi sisällöllinen ja metodinen osaaminen on hyödyllistä ottaa entistä paremmin käyttöön, kun luodaan tutkimusryhmiä ja -verkostoja. Yritys- ja elinkeinotoimintaa palvelevan käytännön ongelmien ratkaisuja tukevan tutkimustoiminnan haasteena on jatkuvasta uudistumiskyvystä huolehtiminen tutkimusyhteisöissä, esimerkiksi kansainvälisen julkaisemisen laadunvarmistuksen kautta. Tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan välisen tasapainoisen ja optimaalisen vuorovaikutuksen tunnistaminen on eräs keskeisiä osaamisperustaisen yhteiskunnan haasteita. Tutkimusta ohjaavilta ja rahoittavilta tahoilta vaadittaisiin suurempaa asiantuntemusta nähdä pitkän tähtäimen tutkimustarpeita. Tutkijayhteisöjen omaa dialogikompetenssia on vahvistettava käytännön asiantuntijayhteisön suuntaan. Toimiva monipuolinen vuoropuhelu metsäntutkimustiedon käytännön kysyjien ja käyttäjien kanssa on tieteenalan vahvuus mutta voi myös suunnata tutkimusta liiaksi käytännön kysymyksiin. Esimerkiksi metsänkasvun mallittaminen on saatettu rajoittaa käsittämään vain metsän tiettyihin hoitotapoihin liittyvät ratkaisut, jolloin käytännön tietotarpeiden lähtökohdat ovat saattaneet rajoittaa teoreettista tutkimustoiminnan resursointia ja uusien näkökulmien hyötyjen tunnistamista. Suomalaisessa metsäntutkimuksessa monitieteisyys on toisaalta myös ymmärretty siten, että eri alojen (kuten biologian ja taloustieteen) peruskäsitteitä on kehitetty metsäntutkimuksen piirissä irrallaan näistä aloista: tämän seurauksena metsäntutkimuksessa on piirteitä, jotka eivät vastaa näiden alojen nykyistä tilaa ja ymmärrystä. Suomessa metsäntutkimus on ollut liiaksi erillään muihin luonnonvaroihin liittyvästä tutkimuksesta ja ollut voimakkaasti kansallista. Luonnonvara-alan sektoritutkimuslaitosten yhteistyö on ministeriöiden omistajaohjauksen kautta nykyisin voimakkaan integraatiokehitystyön kohteena: valtiorahoitteiselta tutkimukselta odotetaan yhä parempaa kansainvälistä kilpailukykyä. Metsäntutkimuksella tulee olemaan sektoritutkimuksen rakenteellisen integroinnin lopputuloksesta riippumatta keskeinen rooli suomalaisessa luonnonvara- ja ympäristötutkimuksessa. Erityisen merkittävää metsäntutkimuksen panos on lähivuosina, jolloin metsien yhteiskunnallinen vaikuttavuus määritellään uusista lähtökohdista. 6