Kvartaarigeologisia tutkimuksia Alatorniolla v. 1971

Transkriptio

1 Kvartaarigeologisia tutkimuksia Alatorniolla v Tutkimusalue sijaitsee pääasiassa Torniojoen ja Liakkajoen välisessä maastossa (liite 1). Alueen kvartaarigeologian avulla oli tarkoitus selventää lupaavien malmilohkareiden kulkeutumista ja maalajisuhteita. Kvartaarigeologisissa tutkimuksissa keskityttiin selvittelemään eri jaätiköitymisvaiheita maalajistratigrafian, uurrehavaintojen seka rnoreenikivien suuntausanalyysien perusteella. Maaperakartoille ei ole merkitty 1-1,5 m:n pintakerroksia aina näkyviin, koska kartoitus osittain perustuu ilmakuvatulkintaan. Lisätietoja maalajeista on saatu seudun asukkailta, kaivojen syvyystietojen avulla (ks. taulukko 1 seka maaperakartat).

2 Taulukko 1 Piste n:o I Koordinaatit, x l v I Kaivon syv. m Maalajien paksuudet! 2-3 m moreenia dl3 m soraa, hiekkaa ja mukulakivia- 0,5 m rantakerrostumaa 2,5 m hiekkamoreenia,. 1 l 9 19,44 6,42 i m moreenia 1 I I 10 18,26 / 1 8, m savea 5 m soraa ja hiekkaa I I ; 11B 1 20,96 7, m moreenia I 1 1 l 7.l 14A i I I 1 I i! 1 IIA 20,30 i 7,67 1 I!,.,i 14B 10,gO /11, i savea, hiekkaa ja soraa i i m moreenia selänteen keskellä, sivuilla 4-5 m I I,. i ,40 110, m rnoreenia I : 10,58 10, m runsaimmin moreenia, 1-2 m:n sorakerroksia voi : nut olla välillä i I j i 6,85 6,60 9,67 d5 m moreenia m soraa ja hiekkaa i m moreenia i 6.5 m moreenia?, m savea? i 1 / 4-5 m moreenia?. 1 1 l 1 +~3 m moreenia l m soraa, hiekkaa, mukula- I kiviä enin osa savea 1

3 Kvartäärigeologiaa Nykyisiltä pinnanmvtodoiltaan tutkimusalue on melko tasaista ja tähän on etupäässä syynä paksut maalajikerrokset, jotka täyttävät keskimäärin m syvia kallioperän murrosvyöhykkeitä. Yleensä, savikoilla, kumpu- ja ablaatiomoreenialueilla on paksuimmat maakerrokset (vrt. myös liite 1). Drumliini- ja pohjamoreenialueilla kallis on paikoin 2-5 m:n syvyydellä (ks. kuvaa 1 ). Uurrehavaintojen perusteella on alueella erotettavissa kolme jaatikön liikuntasuuntaa, neljäs on epävarma. Vanhin ja voimakkain tulosuunta on 340, vähän heikompi ' ja suhteellisen heikko, ~. Lisäksi on yksi hyvin epävarma havainto suunnasta 350, mutta se voi olla joen jäiden aiheuttarnakin (liite 2). Moreenikivien (f cm) suuntausanalyysien mukaan voidaan erottaa ehkä kolme, viimeksi mainittua jään liikuntosuuntaa. Uurrehavaintojen s uuntaa ' vastaisi ehkä yhdessa paikassa tavattu sedimenttimoreeni (~orpela 1969 s , liite 4 A), jossa suuntausmaksimi on 310'. Alueen harjut taas ovat syntyneet jään perääntymisraiheessa, jolloin moreenin suuntausmaksimi on 340' (liite 4~). Viimeisin vaihe näkyy selvimmin vain moreeneissa, 1-3 m:a paksussa pintakerroksessa, ja edustaa ehkä paikallista jään etenemista (vrt. Korpela 1969 s. 78). tulosuunnan ollessa ' (liitteet 4 C-D). r Yleensä alueen moreenit ovat ainekseltaan hiesuisia hiekkamoreeneja, ei kovin kivisia, kivet keskimaärin (d cm. Ainoastaan ablaatiomoreeni Raunnolla (liite 3 D) on soraista hiekkamoreenia, jonka lähtöaines qn voinut myös olla harjusora. Pohjamoreeni- ja drumliinialueilla on moreenin pinnalla yleansä 0,5-l,S m:n 1aJittunut kerros. Rantakerrostumat keskittyvät naiden moreenimäkien N- ja E- rinteille. Pohjoisesta tullut, viimeisin rnoreenipf on pintaosistaan lamellirakenteista muuttuen vähitellen rakenteettomaksi.' Väriltään se on yleensii tnmrriahkon harmaata ja sisältää ehkä orgaanista ainesta (Korpela 1969 s. 72), kun taas alemmat moreenit ovat sinertävsn harmaita ja betonimaisia, kovia. Näiden eri moreenien

4 Kuva toss side Lee side Roches moutonnées, crag and tail, and drurnlins. Directions of movement shown by arrows (after various authors). Dutlines of roches moutonnbs (in long-section). The uppermost of the goup of three has lee-side plucked, and is enlarged on the right, showing the relation of plucking to jointing. Where the rock is less well jointed, on the stoss-side of the enlarged section or in the examples on the left, the rock surface is moulded I by abras Rock steps resulting from variation in jointing o f bedrock -. Crag and tail. Long-section and plan. d. 1 Drumiins. Long-sec :tion outli e left, pla ins and ci ross-sectic outlines 01 n the righi t. rransvem : saction t hrough di tialiy buil t of bedrc

5 välissä tavataan 2-3 m:n sorakerroksia ja harjujen kohdalla sorakerrokset ovat jopa 10 m:ä paksuja (vrt. liite 1). Paatelmia. Liakan gb-lohkareet Lohkareviuhkan ensimmäiset kivet on löydetty harjusta, josta ehka suurin osa moreenistakin löydetyista lokkareista on peräisin (vrt. liite 2 A ja liitteet 3 ED). Ehkä ne ovat lähtöisin ruhjeesta, joka on harjujakson suuntainen (liite l), noin 4-5 km:n päästä ensimmäisistä lohkareista gabromuodostuman N-reunan läheisyydestä (liite 2 A). Kromiittilohkareet Suurin osa lohkareista on löytynyt ablaatiomoreenialueelta, jonka N-reunalla on lisäksi reunamoreenien kaltaisia muodostumia (liite 3 D). Reunamoreenit ovat kai syntyneet yhtä aikaa Laivakankaan deltta-harjukompleksin kanssa jäätikön viimeksi pysähtyessä ehka näille tienoille. Lohkareet ovat ehkä liitteeseen 2 B merkitylta alueelta kotoisin ja ovat siis kulkeutuneet jaatikoiden mukana kaikkiaan 6-8 km, keskimäärin suunnasta 35'. Pohjamoreeninäytteet olisi ehka paras ottaa edellä mainittujen ruhjeiden eteläpuolelta ja moreenimäkfen melkein korkeirnmilta kohdin, dmunliinien kummaltakin rinteeltä keskivaiheilta, esim. jostain maaperäkartoille 3 A-B, 43 merkityiltä paikoilta. Vanhoissa jokiuomissa voidaan päästä myös melko lahelle kalliota, silla niissä on usein savi ja hiesu huuhtoutunut pois moreenin pinnalta. Rovaniemi JNm'&&,Gilw Sinikka Ristiluoma

6 Lähdekirjallisuus Korpela, K., 1969: Die Weichsel - Eiszeit und ihr Interstadial in Peräpohjola (~ördliches Nordfinnland) im Licht von submoränen Sedimenten - Anu. Acad. Scie. Fennica&, Series A, 111, 99.

7

8

9

10 Karttalehden numero:.,..

11 OUTOKUMPU Oy Malminetsinta -

12

13

14

15

16 SUUNTAUS DIAGRAMMI - N,.: > /? f, 6;

17 SUUNTAUS DiAGRAMMI h1.0 L-l

18

19 SUUNTAU5 DIAGRAMMI Paikka k 1 AKKA

20 OUT3KUM P1.J Civ LIITE 4 E SUUNTAUS DIAGRAMMI N o 27/53~