TALVIVAARA SOTKAMO OY

Transkriptio

1 20374 TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOS YMPÄRISTÖLUVAN MÄÄRÄYSTEN SEKÄ SÄÄNNÖSTELYÄ KOSKEVIEN VESITALOUSLUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN HAKEMUS LAPIN VESITUTKIMUS OY

2 TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOS YMPÄRISTÖLUVAN MÄÄRÄYSTEN SEKÄ SÄÄNNÖSTELYÄ KOSKEVIEN VESITALOUSLUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN HAKEMUS Sami Hamari, FM, biologia Jari Hietala, DI, ympäristötekniikka Tiina Härmä, DI, ympäristötekniikka Satu Ojala, FM, limnologia ja hydrobiologia Tuomas Väyrynen, agrologi (AMK) SISÄLLYS SIVU TIIVISTELMÄ HAKIJAN YHTEYSTIEDOT LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT VOIMASSA OLEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET LUVAT JA KAIVOSOIKEUDET VIREILLÄ OLEVAT HAKEMUKSET SOPIMUKSET JA MAANHANKINTA KAAVOITUSTILANNE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI (YVA) SIJAINTIPAIKAN RAJANAAPURIT JA MUUT MAHDOLLISET ASIANOSAISET SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖOLOSUHTEET ILMASTO MAANKÄYTTÖ JA ASUTUS ALUEEN MAA- JA KALLIOPERÄTIEDOT POHJAVESI ALUEEN LUONTO SUOJELUALUEET VESISTÖT ILMAN LAATU TOIMINNAN KUVAUS RAAKA-AINEET, KEMIKAALIT, POLTTOAINEET JA MUUT TUOTANTOON KÄYTETTÄVÄT AINEET VEDENHANKINTA JA VIEMÄRÖINTI LIIKENNE JA LIIKENNEJÄRJESTELYT YMPÄRISTÖKUORMITUS JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET PÄÄSTÖT VESISTÖÖN SEKÄ NIIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET VESISTÖÖN JA SEN KÄYTTÖÖN PÄÄSTÖT ILMAAN SEKÄ NIIDEN VAIKUTUKSET ILMAN LAATUUN PÄÄSTÖT MAAPERÄÄN JA POHJAVETEEN SEKÄ NIIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET MELU JA MELUN VAIKUTUKSET TÄRINÄ JA TÄRINÄN VAIKUTUKSET HAJU SEKÄ HAJUN VAIKUTUKSET VAIKUTUKSET LUONTOON JA LUONNONSUOJELUARVOIHIN SEKÄ RAKENNETTUUN YMPÄRISTÖÖN URAANIN TALTEENOTTOLAITOKSEN VAIKUTUKSET... 52

3 11 TIEDOT SYNTYVISTÄ JÄTTEISTÄ, NIIDEN OMINAISUUKSISTA JA MÄÄRÄSTÄ KAIVANNAISJÄTTEET TAVANOMAISET TEOLLISUUSTOIMINTOJEN JÄTTEET VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS JA VAIKUTUKSET KOLMISOPEN SÄÄNNÖSTELYN TOTEUTUMINEN SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖRISKIT, ONNETTOMUUDET JA HÄIRIÖTILANTEET YMPÄRISTÖRISKINARVIOINTI POIKKEUSTILANTEET YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINTAJÄRJESTELMÄ ARVIO PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN (BAT) SOVELTAMISESTA ENERGIAN KÄYTTÖ JA ARVIO KÄYTÖN TEHOKKUUDESTA ARVIO PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISTOIMIEN RISTIKKÄISVAIKUTUKSISTA HAKIJAN ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI MUIDEN YMPÄRISTÖLUVASSA VAADITTUJEN SELVITYSTEN ESITTÄMINEN VESIENHALLINTAAN LIITTYVÄT SELVITYKSET (LUPAMÄÄRÄYS 60) LÄJITETYN KIVIAINEKSEN SEURANTA (LUPAMÄÄRÄYS 61) JA AVI:N PÄÄTÖS NRO 74/09/ JORMASJÄRVEN POHJAPATOSUUNNITELMA (LUPAMÄÄRÄYS 74A) SULKEMISSUUNNITELMA (LUPAMÄÄRÄYS 90) TUHKAJOEN TAIMENKANTA (LUPAMÄÄRÄYS 98) TOIMINNAN JA VAIKUTUSTEN TARKKAILU JA RAPORTOINTI VAHINKOARVIO JA VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET SEKÄ KORVAUKSET VIITTEET LIITTEET Liite 1 Voimassa olevat luvat ja sopimukset Liite 2 Kaivospiirin maanomistus sekä maa- ja vesialueiden omistajat Liite 3 Kaivoksen aluesuunnitelma Liite 4 Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportit v Liite 5 Talvivaaran kaivoksen toiminnan kuvaus Liite 6 Talvivaaran kaivoksen vesienhallinta, vesitase ja päästöt vesiin Liite 7 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma Liite 8 Talvivaaran kaivoksen ympäristöriskinarviointi Liite 9 Turvallisuusselvitys Liite 10 Sisäinen pelastussuunnitelma Liite 11 Arvio parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta (BAT) Liite 12 Hakijan esitys lupamääräyksiksi Liite 13 Talvivaaran kaivoksen sulkemissuunnitelma Liite 14 Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma ja tarkkailusuunnitelman päivitys Liite 15 Yhteenveto toiminnasta, päästöistä, vaikutuksista, muutoksista ja toimenpiteistä Pohjakartat Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/12

4 1 Talvivaara Sotkamo Oy TIIVISTELMÄ Talvivaara Sotkamo Oy (jäljempänä: Talvivaara/hakija) hakee tällä hakemuksella Talvivaaran kaivoksen ympäristölupamääräysten ja säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistamista. Lisäksi hakija hakee muutosta vesitalousluvassa tarkoitettujen rakennustöiden aloittamiselle, 2. vaiheen liuotusalueen vaihtoehtoiselle rakenteelle, muutosta malmin kasaukseen, liuosaltaiden vaihtoehtoiselle rakenteelle, kattilalaitosten kapasiteetin muutokselle sekä muutosta jätteiden käsittelyyn ja loppusijoittamiseen. Lisäksi hakija esittää hakemuksessa ehdotuksen lupamääräyksiksi. Toiminnan kuvaus ja muutokset nykyisellä lupakaudella Talvivaaran kaivoksen toiminta on aloitettu keväällä 2008 ja sen tarkoituksena on hyödyntää Kuusilammen ja Kolmisopen mustaliuskepohjaiset monimetalliesiintymät. Kaivoksen lopputuotteina syntyy nikkeliä, sinkkiä, kuparia sekä kobolttia sisältäviä metallirikasteita, joita käytetään perusmetalliteollisuuden raaka-aineina. Perusmetallien tuotannon lisäksi Talvivaara Sotkamo Oy suunnittelee aloittavansa muiden metallien sivutuotteena saatavan uraanin talteenoton nykyisten kaivostoimintojen yhteydessä. Uusi uraanin talteenottolaitos rakennetaan kiinteäksi osaksi nykyistä metallien saostusprosessia Talvivaarassa. Uraanin talteenoton ympäristölupamenettely toteutetaan omana prosessinaan, eikä se sisälly nyt käsillä olevan lupahakemuksen toimintaan. Talvivaara Sotkamo Oy selvittää myös mangaanin talteenottoa, mutta se ei sisälly tähän lupamenettelyyn. Toiminnallisesti nyt käsillä olevan lupahakemuksen sisältö vastaa suurelta osin Talvivaaran nykyistä toimintaa. Talvivaaran kaivoksen toimintaan kuuluu kaksi avolouhosta, joista tuotannossa on tällä hetkellä Kuusilammen louhos. Kolmisopen alueen hyödyntäminen aloitetaan aikaisintaan v Louhinta tullaan toteuttamaan avolouhintana koko toiminnan ajan. Tuotantoprosessi koostuu louhinnan lisäksi murskauksesta, agglomeroinnista eli murskatun malmin rakeistuksesta, malmin kasauksesta liuotusalueille, biokasaliuotuksesta ja metallien talteenotosta. Kaivoksen tuotanto tapahtuu oleellisilta osiltaan liuosten käsittelyn avulla, joten vesienhallinta on tärkeä osa toimintaa. Lisäksi kaivoksen toimintoihin kuuluvat kemikaalien valmistus, räjähdysaineiden varastointi ja räjähdysaineen valmistus, polttoainevarastot ja jakelupisteet, alueet sivukivien ja pintamaiden läjitystä varten, toimisto-, huolto- ja sosiaalitilat sekä raakavesiputki ja jätevesien purkuputket erikseen teollisuusjätevedelle ja talousjätevedelle. Tällä hetkellä talteenottolaitokselle johdetaan liuosta noin1200 m 3 /h. Ympäristöluvan mukainen kaivoksen kokonaislouhintamäärä on 45 miljoonaa t/v, sivukiven louhintamäärä 30 milj. t/v ja louhittavan malmin määrä 15 milj. t/v. Luvan mukainen vuosittain tuotettavan nikkelin määrä on t. Vuoden 2011 tuotantosuunnitelman mukaiset volyymit vastasivat ympäristöluvan mukaisia määriä. Nikkeliä vuonna 2011 tuotettiin t. Talvivaaran kaivoksen toiminta on toteutunut pääpiirteissään ympäristöluvan mukaisena ja ympäristöluvassa esitetyillä alueilla. Prosessin osalta toiminnan aikana on suoritettu lähinnä tuotantokapasiteetin tehostamiseen liittyviä muutoksia, kuten murskaukseen liittyviä laitemuutoksia sekä liuotusprosessin optimointiin liittyviä erilaisia teknisiä ratkaisuja (väli-ilmastusputkien lisääminen ja sekundäärikasan toteuttaminen primäärikasaa vastaavaksi). Prosessissa tapahtuneet merkittävimmät muutokset ympäristölupaan verrattuna ovat olleet päästöjen vähentämiseen liittyvät toimet. Metallien talteenottolaitoksella muodostuvien rikkivetypäästöjen vähentämiseksi on alkuperäisen suunnitelman mukaiset vesipesurit muutettu lipeäpesureiksi. Lisäksi pölypäästöjen vähentämiseksi on tehty erilaisia muutoksia pölynpoistojärjestelmiin. Ympäristöluvasta poikkeavin vesipäästöjen estämiseksi on kaivoksen vesienhallintaan liittyen tehty ja on kehitteillä erilaisia teknisiä ratkaisuja.

5 2 Talvivaara Sotkamo Oy Ympäristölupaan verrattuna kemikaalien käyttömäärät ovat tarkentuneet ja osa luvassa mainituista kemikaaleista on jäänyt pois. Merkittävimmät muutokset kemikaaleissa on lipeän käytön lisääntyminen lipeäpesurien myötä sekä vetyperoksidin käyttö uutena kemikaalina rikkivedyn hapetukseen. Voimassa olevasta ympäristöluvasta poiketen kalkinpolttoa ei ole tähän saakka tehty kaivoksella. Poltettu kalkki on tuotu kaivokselle valmiina, koska se on ollut taloudellisesti edullisempi ratkaisu. Tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollista, että kalkinpoltto tullaan toteuttamaan kaivoksella. Alkuperäiseen lupaan verrattuna kaivosalueelle on rakennettu ilmakaasutehdas, jossa valmistetaan happea metallitehtaan tarpeisiin. Lisäksi tehdasalueelle on rakennettu lämpölaitos ja kaivosvarikolle kuumavesikattila sekä kaivosalueelle kaksi kaivoksen sisäisessä käytössä olevaa polttoaineen jakeluasemaa. Ilmakaasutehtaalle, kattilalaitoksille ja polttoaineen jakelupisteille on myönnetty omat ympäristöluvat. Muita ympäristöluvasta poikkeavia muutoksia ovat olleet esim. toiminta-alueilla tehdyt rakenteiden parannustoimenpiteet. Ympäristöpäästöt ja -vaikutukset Talvivaaran kaivos on laajamittaista teollista toimintaa, joka aiheuttaa ympäristöpäästöjä, ja jolla on vaikutuksia ympäristöönsä. Ympäristölupahakemuksessa on huomioitu toiminnan aiheuttamat vaikutukset vesistöön, ilmaan, maaperään ja pohjaveteen. Lisäksi toiminnasta aiheutuva melu ja tärinä kuuluvat hakemukseen. Edelleen toiminnasta aiheutuvat jätteet on käsitelty hakemuksessa. Vesistöön kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat toisaalta vedenotosta ja toisaalta toiminnan aiheuttamista vesipäästöistä. Kaivoksen vedenotto tehdään Kolmisoppi-järvestä, jonka vedenpinnan korkeutta hakija säännöstelee vedenoton mahdollistamiseksi. Säännöstely ja vedenotto on toteutettu luvan mukaisesti, eikä sillä arvioida olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia. Vesistöön johdettavat päästöt ovat ympäristöluvan mukaisesti olleet 1,3 milj. m 3 /a, jotka jakautuvat tasasuhteissa pohjoisen suuntaan, eli Oulujoen vesistöön ja lounaan suuntaan, eli Vuoksen vesistöön. Vesistöpäästöjen vaikutuksia aiheuttavia tekijöitä ovat mm. tuotettavat metallit, käytettävät kemikaalit sekä toiminnassa veteen kulkeutuva kiintoaine. Tuotettavien metallien päästöt ovat olleet alhaiset, alittaen sekä alkuperäisessä ympäristölupahakemuksessa esitetyt että ympäristölupamääräysten mukaiset arvot. Kiintoaineen osalta vesipäästöissä ei ole toiminnan alkuvuosina saavutettu lupaehtojen mukaisia tasoja. Merkittävin vesipäästöjen lisäys arvioituun nähden liittyy päästöveden sisältämään natriumiin ja sulfaattiin, jotka ovat aiheutuneet prosessissa ja hajukaasujen pesussa käytetystä lipeästä. Päästöjen oltua tältä osin arvioitua suuremmat, vaikutusalue vesistössä on ollut ennakoitua laajempi. Talvivaara Sotkamo Oy on hakemusasiakirjoissa esittänyt useita toteutettuja ja suunniteltuja toimia vesistöpäästöjen haitallisuuden vähentämiseksi. Ilmapäästöjen osalta hajukaasujen aiheuttamat haitat olivat toiminnan alkuvuosina ennakoitua suuremmat, josta syystä Talvivaara Sotkamo Oy on lisännyt huomattavasti hajukaasun lipeäpesureita. Vuoden 2011 aikana haitat olivatkin aiempaa vähäisemmät. Muiden ilmapäästöjen osalta malminkäsittelyn pölypäästöt ovat olleet raja-arvoja suuremmat johtuen riittämättömästä pölynpoistosta. Muut ilmapäästöjä aiheuttavat toiminnot ovat vastanneet ympäristölupapäätöksen mukaisia. Kaivostoiminnan pohjavesivaikutukset ovat poikkeuksetta louhoksen kuivatusvaikutus ympäröivällä alueella. Pohjaveteen kohdistuvia laatumuutoksia on aiheutunut rakentamisessa käytetyssä, louhitussa kiviaineksessa jääminä olevien räjähdysaineiden typpiyhdisteiden vaikutuksesta. Muilta osin maaperä- ja pohjavesivaikutukset ovat olleet aiemmin arvioidun mukaiset.

6 3 Talvivaara Sotkamo Oy Toiminnan aiheuttama melu ja tärinä ovat olleet pääasiassa raja-arvojen mukaisia. Melun rajaarvojen ajoittaisia ylityksiä on tapahtunut osin räjäytysten yhteydessä ja osin liuotuksen ilmanpuhalluksen aiheuttamana. Muodostuneet kaivannaisjätteet on käsitelty ja sijoitettu pääosin suunnitelman mukaisesti. Sivukiven varastoalueita ei ole toistaiseksi perustettu, sivukiven tultua käytetyksi sekundääriliuotuksen kasan pohjarakenteissa. Suunnitellusta poiketen, metallien talteenoton mineraalijätteelle ei ole toteutettu omaa varastoallasta, vaan se on sijoitettu bioliuotukseen uudelleen käsiteltäväksi. Luonnonsuojelun osalta kaivostoiminnan vaikutukset liittyvät ensisijaisesti rakennettavien alueiden sijaintiin ja laajuuteen. Kaivoksen toiminta on toteutunut suunnitelluilla alueilla, joten vaikutukset luontoon ovat olleet ympäristöluvan mukaisia. 1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT Luvan hakija on Talvivaara Sotkamo Oy. Yhtiön kotipaikka on Sotkamo. Hakijan yhteystiedot ovat: Hakijan yhteyshenkilöinä toimivat: Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaarantie Sotkamo ly-tunnus: kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen sähköposti: [email protected] matkapuh ympäristöpäällikkö Veli-Matti Hilla sähköposti: [email protected] matkapuh

7 4 Talvivaara Sotkamo Oy 2 LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT Talvivaaran kaivos hyödyntää Kuusilammen ja Kolmisopen monimetalliesiintymiä, jotka sijaitsevat Sotkamon kunnan eteläosassa. Laitoksen ja yhteyshenkilöiden yhteystiedot on esitetty kohdassa 1. Laitoksen Tilastokeskuksen mukainen toimialaluokitus on seuraava: B Kaivostoiminta ja louhinta 07 Metallimalmien louhinta 072 Värimetallimalmien louhinta Muiden värimetallimalmien louhinta Henkilöstön kokonaismäärä: - Talvivaara Sotkamo Oy 461 henkilöä (12/2011) - pysyvät ulkopuoliset palvelut, noin 150 henkilöä - urakoitsijoiden palveluksessa, noin henkilöä - Talvivaara Espoo 26 henkilöä (12/2011) - lisätarve kaivokselle n henkilöä (uraanin talteenotto henkilöä) 3 VOIMASSA OLEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET Voimassa olevat luvat ja sopimukset on lueteltu seuraavissa kappaleissa. Luvat ja sopimukset löytyvät hakemuksen liitteestä Luvat ja kaivosoikeudet Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt Outokumpu Mining Oy:lle kaivoskirjan RN:o 2819/1a koskien Kolmisoppi- ja Kuusilampi -nimisiä kaivospiirejä. Kaivospiirit on siirretty Outokumpu Mining Oy:ltä Talvivaara Projekti Oy:lle. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antanut Talvivaara Projekti Oy:lle koetoimintailmoituksen johdosta päätöksen, joka koskee malmin kasaliuotusta Kuusilammen kaivospiirin alueella. Kainuun ympäristökeskus on hyväksynyt malmin kasaliuotuksen koetoimintaa koskevan tarkkailuohjelman päätöksellä Dnro KAI-2004-Y-111. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut lupapäätöksen (nro 29/10/1) koetoimintakasaa koskevan päätöksen raukeamisesta. Talvivaara Projekti Oy jätti kaivospiirin laajennushakemuksen kauppa- ja teollisuusministeriölle huhtikuussa Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi päätöksen hakemuksesta ja antoi määräyksen Kainuun-Koillismaan maanmittauspiirille kaivospiirin laajennukseen liittyen Talvivaaran hakemuksen mukaisesti. Päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus piti päätöksen voimassa antamallaan päätöksellä. Maanmittaustoimiston päättämistä korvauksista maanomistajille, yhtiön vuonna 2008 maksamien maksujen mukaisesti, tuli lopullisia ja sitovia Menettelykysymyksistä työ- ja elinkeinoministeriö antoi päätöksensä hyläten kaikki valitukset ja vaatimukset. Ministeriön päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta valitus peruutettiin keväällä Kaivospiirin laajentamispäätöksestä tuli lopullinen ja sitova Kainuun ympäristökeskus on antamallaan päätöksellä (KAI-2006-L ) myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle luvan poiketa luonnonsuojelulain 49 1 momentin mukaisesta liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevasta hävittämis- ja heikentämiskiellosta.

8 5 Talvivaara Sotkamo Oy Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle Talvivaaran kaivosta koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan (nro 33/07/1). Vaasan hallinto-oikeus antoi päätöksen (numero 08/0039/1) ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeviin valituksiin Ympäristö- ja vesitalouslupa tuli lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä (numero 2953) Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut päätöksen (Dnro 914/ ) Talvivaaran kalataloustarkkailusuunnitelman hyväksymisestä. Kainuun ympäristökeskus (nyk. Kainuun ELY-keskus) on antanut päätöksen (Dnro KAI Y-59) Talvivaaran kaivoksen tarkkailuohjelman hyväksymisestä. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt ympäristöluvan (nro 17/08/1) Talvivaaran kaivoksen polttonesteiden jakeluasemille. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt ympäristö- ja toiminnanaloittamisluvan (nro 51/08/1) Talvivaaran ilmakaasutehtaalle. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antanut Talvivaaran kaivoksen kattilalaitosten ympäristölupaa ja ympäristölupapäätöksen muuttamista voimalaitoksella käytettävän polttoaineen osalta koskevan lupapäätöksen (nro 63/08/1). Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on vahvistanut Talvivaaran kaivoksen sulkemissuunnitelman vuosille päätöksellä (nro 74/09/1). Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut lupapäätöksen (nro 32/10/1) Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan jätealueiden pohjarakenteita koskevan lupamääräyksen 33 muuttamisesta. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut päätöksen (nro 33/10/2) koskien Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvassa määrättyä Jormasjärven pohjapatoselvitystä. Kainuun ELY-keskus on antamallaan päätöksellä (KAIELY/347/07.01/2010) myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:lle 10 vuoden jatkoaijan Kainuun ympäristökeskuksen myöntämälle poikkeamisluvalle luvassa mainittujen esiintymien 4-6 hävittämiselle tai heikentämiselle. Kainuun ELY-keskus on antanut päätöksen Lumelan altaan padon sijoittumisesta patoturvallisuuslain (494/2009) mukaiseen luokkaan sekä padon turvallisuustarkkailuohjelman hyväksymisestä. Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen Nro 3907 kaivostoimintaan liittyvän ympäristölupa- ja vesitalouslupapäätöksen vakuuslupamääräyksen muuttamista koskevasta asiasta. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut päätöksen Nro 19/11/1 Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten 7, 8 ja 9 muuttamisesta. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut päätöksen Nro 54/11/1 ympäristönsuojelulain 61 :n mukaisesta ilmoituksesta, joka koskee uraanin talteenoton laboratoriomittakaavaisia kokeita Talvivaaran kaivosalueella. AVI:n päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka antoi valituksen hylkäävän päätöksen Nro 11/0436/3.

9 6 Talvivaara Sotkamo Oy Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut päätöksen Nro 39/11/2 Talvivaaran kaivokselle tapahtuvasta veden johtamisesta vesistöstä aiheutuvan vesivoiman tuoton vähentymisen korvaamisesta Oulujoen vesistöalueella (Sotkamo, Kajaani, Vaala, Utajärvi, Muhos ja Oulu). Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ei ole antanut asiasta vielä päätöstä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut päätöksen Nro 113/11/1 kaivoksen sulkemissuunnitelmaa koskevan päätöksen 74/09/1 lupamääräyksessä 1 annetun määräajan pidentämisestä. 3.2 Vireillä olevat hakemukset Talvivaaran kaivoksen toimintaan liittyen on lisäksi vireillä uraanin talteenoton ympäristölupahakemus. 3.3 Sopimukset ja maanhankinta Hakija on tehnyt sopimuksen Jormaskylän kalaveden osakaskunnan kanssa. Sopimus on hyväksytty osakaskunnan kokouksessa Sopimuksen mukaan osakaskunta luovuttaa hakijalle sen kaivospiirin sisällä omistamien vesialueiden käyttö- ja hallintaoikeuden siinä laajuudessa, kuin soveltuva ympäristö- ja vesilainsäädäntö sekä kaivostoiminnan harjoittamista koskeva lainsäädäntö edellyttävät kaivoksella olevan. Sopimuksen perusteella hakijan saama käyttö- ja hallintaoikeus käsittää erityisesti oikeuden Kolmisoppijärven säännöstelyyn, Kolmisopen Hovinlahden kuivattamiseen, Kuusilammen kuivattamiseen sekä muiden laajennetun kaivospiirin alueella olevien ojien, purojen, jokien sekä pienten lampien ja järvien kuivattamiseen tai muuttamiseen. Sopimuksen perusteella osakaskunnalle maksettavat korvaukset kattavat mm. kaivoksen jätevesipäästöistä, Kolmisopen säännöstelystä ja järjestelystä, sulkupadon rakentamisesta sekä Kuusilammen ja muiden pienten lampien kuivatuksesta aiheutuvat vahingot ja haitat sekä osakaskunnan omistamien, laajennetun kaivospiirin alueella sijaitsevien vesialueiden käyttö- eli kohteenkorvauksen. Sopimuksessa osapuolet vahvistivat, että osakaskunnan omistamia, laajennetun kaivospiirin alueella sijaitsevia vesialueita koskevia korvauskysymyksiä ei ole tarpeen käsitellä vireillä olleessa kaivospiiritoimituksessa tai ympäristölupaprosessissa. Hakija on vapaaehtoisin kaupoin pyrkinyt hankkimaan omistukseensa mahdollisimman suuren osan haetun kaivospiirin sisäisistä kiinteistöistä. Kaivospiirin maanomistuksen tilanne on esitetty liitteessä Kaavoitustilanne Valtioneuvosto on antamallaan päätöksellä vahvistanut Kainuun maakuntavaltuuston tekemän päätöksen, jossa hyväksyttiin maankäyttö- ja rakennuslain mukainen Kainuun maakuntakaava ja kumottiin maakuntakaava-alueella voimassa oleva Kainuun 3. seutukaava. Maakuntakaava käsittää koko Kainuun maakunnan alueen. Maakuntakaavassa koko suunniteltu kaivosalue on varattu merkinnällä EK, kaivostoimintaan tarkoitettu alue. Maakuntakaavassa ei ole muita erityismerkintöjä kaivosalueella tai sen läheisyydessä. Osia Neuvolanniemen ranta-asemakaava-alueesta sijoittuu kaivosalueelle Kuusilammen, Mustalammen ja Munninlammen rannoille. Näille alueille ei kuitenkaan ole osoitettu rakentamista, vaan ne ovat maa- ja metsätalousalueita, joiden mitoituksen mukainen rakennusoikeus on siirretty toisaalle kaava-alueelle.

10 7 Talvivaara Sotkamo Oy Jormasjärvellä on voimassa Jormasjärven rantayleiskaava, jossa on osoitettu omarantaisia erillisiä lomarakennus- tai pientalopaikkoja yhteensä 190 kappaletta, joista uusia on n. 70 kappaletta. Lisäksi on osoitettu kolme matkailupalvelurakennusten rakennusaluetta. Kaavan voimaantulosta on kuulutettu Sotkamon kunta on laatinut hankealueelle sijoittuvalle metallitehtaan alueelle asemakaavan. Kaava on hyväksytty Sotkamon kunnanvaltuustossa. Kaavan tultua lainvoimaiseksi hakijalla on ollut mahdollisuus hakea rakennuslupaa kaava-alueelle ja käynnistää luvan saatuaan rakentaminen tehdasalueella. Kaava-alueen pinta-ala on 284 hehtaaria ja tehokkuusluku e=0,04. Muusta kaivospiirin sisällä tapahtuvasta maankäytöstä määrätään kaivoskirjassa. 3.5 Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Talvivaara Projekti Oy (nyk. Talvivaara Sotkamo Oy) on tehnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen Talvivaaran kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin vuonna Hankkeessa yhteysviranomaisena toiminut Kainuun ympäristökeskus (nyk. Kainuun ELY-keskus) antoi arviointiselostuksesta lausuntonsa Kainuun ympäristökeskus on lausunnossaan katsonut, että arviointiselostus täyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 11 ja 12 pykälissä esitetyt vaatimukset. Lisäksi on toteutettu Talvivaaran uraanin talteenottoa koskeva ympäristövaikutusten arviointimenettely. Arviointiselostus on saapunut Kainuun ELY-keskukselle ja ELYkeskus on antanut selostuksesta lausuntonsa Uraanin talteenottoa koskeva ympäristöluvitus käsitellään omana prosessinaan. 4 SIJAINTIPAIKAN RAJANAAPURIT JA MUUT MAHDOLLISET ASIANOSAISET Luettelo rajanaapureista ja vaikutusalueen muista asianosaisista osoitetietoineen on esitetty liitteessä 2. 5 SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖOLOSUHTEET Talvivaaran kaivoksen sijaintipaikan ja sen ympäristön perustilaa on selvitetty laajasti kaivoshankkeen perustilaselvitysten ja ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) yhteydessä. Seuraavissa kappaleissa ympäristöolosuhteiden kuvaus on esitetty voimassa olevaa ympäristölupaa vastaavasti huomioiden kaivoksen rakentamisen ja toiminnan aloittamisen myötä alueella tapahtuneet muutokset. Kaivostoiminnan toteutuneet ja ympäristöluvan mukaiset aluerajaukset on esitetty hakemuksen liitteessä 3 olevassa kartassa. Lisäksi on otettu huomioon Talvivaaran kaivoksen vuosien tarkkailutulokset. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportit ympäristöluvan myöntämisen jälkeiseltä ajalta (v ) on esitetty liitteessä 4 (oma liitekansio). 5.1 Ilmasto Sotkamon ilmasto on Suomen oloissa mantereistyyppinen johtuen sen itäisestä sijainnista ja korkeudesta merenpinnasta. Vuoden keskilämpötila on noin 1,5 astetta ja sadanta noin 600 mm vuodessa. Taulukko 1 on kolmen lähimmän sääaseman lämpötilan ylimmän arvon keskiarvo heinäkuussa, lämpötilan alimman arvon keskiarvo tammikuussa ja vuosisadanta.

11 8 Talvivaara Sotkamo Oy Taulukko 1. Ilman lämpötila vuosikeskiarvona (T y ), vuorokauden ylimmän lämpötilan kuukausikeskiarvo heinäkuussa (T maxm ), vuorokauden alimman lämpötilan kuukausikeskiarvo tammikuussa (T minm ), keskimääräinen vuosisadanta (P y ). Sääasema T y T maxm T minm P y Kajaanin lentoasema 1,7 20,5-15,5 532 Vieremän Kaarakkala 2,0 19,9-12,9 700 Valtimon kirkonkylä 1,9 20,8-15,4 564 Kuva 1. Vuoden keskilämpötila ( C) vasemmalla ja keskimääräinen vuosisade (mm) oikealla vertailukaudella Talvivaaran alue merkitty ruskealla renkaalla. 5.2 Maankäyttö ja asutus Rakennukset ja asukkaat Kaivosalueen rakennuskanta muodostuu pääosin luvuilla rakennetuista asuintaloista, jotka nykyään ovat lomakäytössä. Lisäksi Kolmisopen rannalla on kymmenen luvuilla rakennettua lomarakennuspaikkaa ja Tuhkakylän Erän metsästysmaja Sopenvaaralla Kolmisopen itäpuolella. Kolmisopen lounaispuolella on pienen vaaran päälle syntynyt Latomäen pihapiiri, jonka rakennuskanta muodostaa kulttuurihistoriallisesti huomionarvoisen kokonaisuuden.

12 9 Talvivaara Sotkamo Oy Kaivosalueen välittömässä läheisyydessä on asutusta Pirttimäessä, Metsäpirtintien loppupäässä sekä Hakosen lammen pohjoispäässä. Metsäpirtintien varrella olevalla Honkapirtin tilalla sijaitsee vuonna 1761 tehty vilja-aitta, joka edustaa Tuhkakylän vanhinta rakennuskantaa. Muu lähialueen asutus sijoittuu pääosin Tuhkakylälle ja kantatie 870 varteen sekä Hakosen ja Raatelammen rantamille. Tällä alueella on noin 40 asuinrakennusta. Tuhkakylän ympäristössä on useita rakennusperinteen kannalta arvokkaita rakennuksia ja Tuhkakylän kylämaisema on kokonaisuutenakin merkittävä. Alueen asukkaiden keski-ikä on korkeampi kuin Sotkamossa keskimäärin. Alle 19-vuotiaita on n. 15 % alueen asukkaista ja yli 65-vuotiaita n. 28 %. Palvelut ja elinkeinot Kaivosalueen läheisyydessä ei ole kyläkauppoja tai muita vastaavia palveluja ja niiden osalta alue tukeutuukin Sotkamon keskustaajaman ja Vuokatin palvelutarjontaan. Tuhkakylän kyläkoulu lopetti toimintansa keväällä Kaivosalueen ympäristössä ei ole varsinaisia työpaikka-alueita, mutta pienimuotoista yritystoimintaa harjoitetaan maa- ja metsätalouden lisäksi. Jormasjärven rannalla on joitakin matkailuelinkeinoa harjoittavia yrityksiä. Reitit ja virkistyskohteet Kaivosalueella ei ole moottorikelkkauria eikä virkistysreittejä tai -kohteita. Tuhkakylällä Tuhkalantien itäpuolella on parin kilometrin mittainen yksityisen ylläpitämä valaistu latu. Mustinjokivarressa Hukanautioon menevän metsätien päässä UPM-Kymmene Oyj:n mailla on laavu ja Ketrinsaaressa tulentekopaikka. Kannaksen kupeessa on veneenlaskupaikka. Nämä kohteet sijoittuvat kuitenkin verraten kauas kaivosalueesta. Mustinjokea Jormasjärveen ja siitä edelleen Jormasjoen kautta Nuasjärveen kulkee kanoottireitti. Vesi- ja viemärijohtoverkosto Jormasjärven länsirannalle on rakenteilla järven pohjoispuolelta Kannakseen ulottuva Jormasjärven vesiosuuskunnan vesijohtoverkosto. Verkosto voidaan myöhemmin laajentaa Tuhkakylälle asti, mikäli alueelta löytyy riittävästi liittyjiä. Kaivosalueella tai sen lähiympäristössä ei ole järjestettyä vesihuoltoa. Viemäriverkostoa alueella ei ole. 5.3 Alueen maa- ja kallioperätiedot Talvivaaran alue sijoittuu Kainuun liuskejaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, jossa vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Mustaliuskeen päämineraaleina ovat hienorakeinen kvartsi, vaalea biotiitti, hyvin hienorakeinen grafiitti sekä rikkija magneettikiisu. Kiisujen kokonaismäärä on noin 8-20 %. Paikallisesti tavataan enintään parin metrin paksuisia tremoliittikarsi-välikerroksia. Sivukivenä oleva mustaliuske eroaa hyödynnettävästä mustaliuskeesta lähinnä alhaisemman nikkeli-, kupari-, sinkki- ja kobolttipitoisuuden perusteella. Kaivosalueen maapeitteet ovat tyypillisesti ohuet. Malminetsintätutkimuksissa louhosalueilla havaitut maapeitteen paksuudet ovat olleet keskimäärin 1,8 m. Alueelta voidaan erottaa kaksi maalajin osalta poikkeavaa aluetyyppiä: korkeissa maastonkohdissa vallitseva maalaji on moreeni ja moreenipeitteiset alueet sekä alavammilla suoalueilla turve. Alueella on yleisesti kalliopaljastumia, esimerkiksi Sopenvaaralla, Mustikkamäellä ja Vuohimäellä. Usealla osa-alueella kallion yläpuolisen maapeitteen, tavallisesti moreenin, paksuus oli alle metrin.

13 10 Talvivaara Sotkamo Oy Alueen yleisin geomorfologinen muodostuma on pinnaltaan alava ja heikosti aaltoileva peitemoreeni. Peitemoreeni mukailee alueella kallioperän muotoja ja sitä esiintyy useissa korkealla sijaitsevissa maaston kohdissa sekä esim. Kolmisopen ympäristössä. Alueen keskiosa, esim. Kalliojärvestä eteläiselle Kuusilammelle ulottuva vyöhyke, on peitemoreenivaltaista aluetta. Peitemoreenin paksuus vaihtelee alueella alle metristä pariin metriin. Länsiosassa esiintyy myös ns. kuolleen jään kumpumoreeneja. Kumpumoreenit sijoittuvat yleensä alavammille seuduille ja suoalueille. Yksittäisiä moreenikumpuja havaittiin myös korkeammilla maastonkohdilla, esimerkiksi Kuusilammen eteläpuolinen soranottopaikka sijaitsee kumpumoreenilla. Kuusilammen soranottopaikassa havaittiin huuhtoutunutta moreenia sekä lajittuneen aineksen kerroksia, esim. soraa ja hiekkaa. Moreeni tutkimusalueella on yleensä vihreänharmaata, rakenteeltaan matriksikannatteista ja massiivista moreenia. Pintakerroksessa moreeni on paikoin ruskeaa ja ainekseltaan löyhää. Syvemmällä moreeni on lohkareista ja vaikeasti kaivettavaa. Karkeamman aineksen kerroksia esiintyy moreenissa ainoastaan paikallisesti. Kaivosalueen moreeni on useimmiten hiekkamoreenia ja vähäisemmässä määrin silttistä hiekkamoreenia. Alavammissa maastonkohdissa on yleisesti vetistä suota. Turvepeitteen paksuus vaihtelee alle metristä neljään-viiteen metriin asti. Turpeen alla on tavallisesti moreenia ja moreenin alla kallio. Paksuimmat moreenipeitteet tavattiin suoalueilla ja muissa painanteissa. Kaivosalueen keskiosassa jäätikön sulamisvaiheen vedet ovat paikoin lajitelleet mineraaliainesta, esim. hiekkaa turpeen alapuolella. Kaivosalueella ei esiinny harjuja. Kaivosalueella olevat lajittuneet ainekset ovatkin pienialaisia, ohuita rantakerrostumia tai sora- ja hiekkavaltaisia kumpumoreeneja. Kuva 2 on esitetty yleispiirteisesti kaivosalueella tavattavat maalajit.

14 Kuva 2. Kaivosalueen yleispiirteinen maalajikartta. 11 Talvivaara Sotkamo Oy

15 12 Talvivaara Sotkamo Oy Kaivosalueen moreenin metallipitoisuuksia on analysoitu ja verrattu Geologian tutkimuskeskuksen geokemiallisessa atlaskartoituksessa tutkimaan moreeniaineistoon. Alkuainepitoisuudet olivat moreenin keskiarvopitoisuuksien alapuolella tai niiden tuntumassa. Yhden näytteen osalla rikkipitoisuus (802 mg/kg) ylitti selvästi Suomessa esiintyvien moreenien keskiarvopitoisuuden. Tutkittujen alkuaineiden pitoisuudet olivat selvästi SAMASE-projektin saastuneille maa-aineksille määrittämien raja-arvopitoisuuksien alapuolella. GTK on tutkinut moreenin nikkelipitoisuutta Kuusilammen esiintymän alueella ja ympärillä. Selvityksen mukaan moreenin nikkelipitoisuudet ovat kohonneet metalliesiintymän kohdalla ja jäätikön kulkusuunnassa sen ympärillä. Itä-länsi-suunnassa kohonneet nikkelipitoisuudet ovat voimakkaasti riippuvaisia kivilajien rajoista ja alenevat huomattavasti siirryttäessä esiintymästä poispäin. Esiintymän päällä moreenissa on havaittu monin paikoin yli 200 mg/kg nikkelipitoisuuksia, suurimman havaitun arvon ollessa mg/kg. 5.4 Pohjavesi Pohjaveden määrä Kaivoksen arvioidulta vaikutusalueelta ei ole tiedossa luokiteltuja pohjavesialueita (Britschgi et al. 1996). Kaivosalueen maaperä on verrattain ohut ja suuria pohjavesivaroja siinä ei ole. Maaperä on ohut ja koostuu pääsääntöisesti hiekkamoreeneista, eikä alueella ole myöskään sora- tai hiekkaharjuja, jotka voisivat tuottaa suuria määriä pohjavettä. Kaivosalueella pohjavedenpinta viettää pohjoiseen eli kohti Kolmisoppea ja vedet päätyvät lopulta pintavesiin Oulujoen vesistöalueella. Vedenjakaja on eteläisemmän Kuusilammen eteläpuolella, josta alkavat Vuokseen laskevat vesistöt. Vuonna 2005 mitattiin louhosten alueella olevista malmikairausten rei istä pohjaveden pinnan korkeuksia kahdessa vaiheessa. Tarkoituksena oli havainnoida vuoden alinta ja ylintä pohjaveden pinnan tasoa. Eroa talven ja kevään mittausten välillä oli 0-49 cm eli suhteellisen vähän. Pohjaveden pinta oli joissakin putkissa maanpinnan tasolla ja syvimmillään noin 8 m syvyydessä. Rinnealueilla pohjavesi virtaa kallion ja maan rajapinnassa. Kuusilammen louhosalueen maaston korkeimmissa kohdissa maakerrosten paksuus on pienempi kuin maaston alemmilla alueilla ja sen seurauksena pohjavesi oli keskimäärin lähempänä maanpintaa mäkien ylärinteillä kuin alavammilla paikoilla. Kolmisopen louhosalueella pohjavesipinnan korkeuden suhde maaston korkeuteen oli päinvastainen ja alavien paikkojen pohjavesi oli lähellä maanpintaa. Kuusilammen alueen kalliomekaanisissa kartoituksissa on havaittu kolme rakoilusuuntaa ja rakojen määrä vaihtelee välillä 2,6-4,7 rakoa/metri. Havaintojen mukaan rakojen määrä vähenee syvyyden kasvaessa. Tavallisesti rakopinnat ovat karkeita, lievästi aaltoilevia eikä niissä ole rakotäytteitä. Siten niiden vedenjohtavuus on heikko. Kuusilammen alueelle on Talvivaara Projekti Oy:n toimesta tehty kaksi kaivoa, joista toinen sijoittuu malmin itäpuolen mustaliuskeeseen. Kaivolla on syvyyttä 152 metriä ja siitä saatu vesimäärä on jäänyt vaatimattomaksi ollen keskimäärin 1 m 3 /h. Toinen kaivo sijoitettiin malmin keskelle, jossa kallio on RQD -lukujen mukaan keskimääräistä rikkonaisempaa ja tästä 40 metriä syvästä kaivosta saadaan vettä 7,5 m 3 /h. Vesipintoja on mitattu pohjaveden tarkkailun yhteydessä viidestä kaivosta. Osassa kaivoista vesipintojen vaihtelu on ollut suurta. Syy suureen vesipintojen vaihteluun on kuitenkin normaaleissa vuodenaikaisvaihteluissa ja vedenotoissa.

16 13 Talvivaara Sotkamo Oy Pohjaveden laatu Kolmisopen ja Kuusilammen malmiesiintymien ja alueen muiden köyhempien mineralisaatioiden tiedetään vaikuttaneen kaivosalueen moreenin ja sen vuoksi myös pohjaveden laatuun. Sen sijaan malmiesiintymien ulkopuolella pohjavesi on yleensä malmion metalleista vapaata. Kalliopohjavesi on mineralisaation kohdalla metallipitoista ja käyttökelvotonta. Mustaliuske sisältää sulfideja ja rapautuu sen vuoksi helposti. Rapautuessaan mustaliuskeesta liukenee ympäristöön metalleja ja hapanta vettä ja ne voivat happamoittaa ympäristön pinta- ja pohjavesiä ja maaperää. Talvivaaran mustaliuskealueella kohonneita metallipitoisuuksia löytyy pohjavesistä, purovesistä, sekä puro- ja järvisedimenteistä. Nämä pitoisuudet ovat paikoin korkeampia kuin koko maan mediaanipitoisuudet. Pitoisuudet ovat alhaisempia ympäristön graniittisen ja kvartsiittisen kallioperän alueilla verrattuna mustaliuskealueisiin. Vuosien tarkkailutuloksista (Pöyry 2008 osa IVd, Pöyry 2009 osa IVb ja Pöyry 2010 osa IVc) on todettu, että vesinäytteissä ei ole havaittu merkittävästi kohonneita pitoisuuksia ja paikoin havaitut kohonneet pitoisuudet johtuvat geologista tekijöistä tai muista paikallisista tekijöistä. Pohjaveden tarkkailussa on havaittu kohonneita pitoisuuksia lähinnä typen osalta. Suurimmat pitoisuudet on havaittu tehdasalueella, jotka ovat todennäköisesti peräisin rakentamisessa käytetyn kiviaineksen nitraattijäämistä (räjähdysaine). Myös lähellä kaivospiirin länsirajaa mitatut kohonneet nitraattipitoisuudet ovat todennäköisesti peräisin rakennusaineena käytetystä louheesta. Muiden seurantapisteiden kohonneiden nitraattipitoisuuksien on arvioitu johtuvan muista tekijöistä kuin kaivostoiminnasta. Myös metallien osalta oli havaittavissa kohonneita pitoisuuksia etenkin raudan, mangaanin ja nikkelin osalta, mutta pitoisuuksien kohoamisen on arvioitu johtuvan kuitenkin geologista tekijöistä, ei kaivostoiminnasta. Pohjaveden uraanipitoisuudet ovat olleet pääosin hyvin alhaisia ja korkeammat pitoisuustasot ovat johtuneet alueen kallioperän laadusta (pegmatiittigraniitti). Tehdasalueella sijaitsevan kallioporakaivon (havaintopiste P1) veden laadussa on havaittu muutoksia vuodesta 2010 alkaen. Havaintoputki on ollut maan tasalta poikki keväästä 2010 saakka, jolla on todennäköisesti ollut vaikutuksia havaintopisteen veden laatuun. 5.5 Alueen luonto Kasvillisuus ja luontotyypit Talvivaaran alueelle ovat ominaista maiseman ja luonnonolojen pienipiirteisyys. Kainuun vaaramaille tyypilliseen tapaan alueella vuorottelevat vaarametsät, suot, lammet ja järvet sekä niiden runsaat erilaiset vaiheutumisvyöhykkeet. Alueella vaarat ovat varsin matalia ja niiden väleissä sijaitsevat suot ja vesistöt hyvinkin pienialaisia. Talvivaaran alueen elinympäristöjen luonnontilaisuus on pääosin heikko sillä metsät ovat olleet jo pitkään voimakkaassa metsätalouskäytössä ja suot ovat lähes kaikkialla ojitettuja. Kangasmaiden metsäkasvillisuus on lähinnä kuusivaltaista tuoretta kangasta. Kuivemmilla ja kallioisemmilla kankailla kasvaa männikköä. Vaaranrinteiden tasanteilla on soistumia; korpea, rämettä ja paikoin pienialaisia avosoitakin. Alueen alavimmilla mailla on soita ja lampia. Lammet ovat lähinnä nevareunaisia suolampia. Alueella on vähän järviä, mutta pieniä suolampia on kohtalaisen runsaasti. Suurimmat järvet alueella ovat Kolmisoppi ja Hakonen.

17 14 Talvivaara Sotkamo Oy Metsät Talvivaaran alueen metsät on pääosin hakattu viimeisen 50 vuoden sisällä. Osa hakkuista on varsin tuoreita ja niillä kasvaa tyypillinen pioneerivaiheen metsälauha- ja maitohorsmavaltainen kasvillisuus. Taimikkojen puusto on mäntyvaltaista, joskin paikoin on myös sekataimikoita. Hieman varttuneemmat mäntyvaltaiset kasvatusmetsät ovat alueen hallitsevaa metsämaisemaa. Männiköissä ja mäntytaimikoissa männyn sekapuuna on yleisesti koivua, kuusta, haapaa, harmaaleppää ja pihlajaa sekä pensaana katajaa. Vanhemmat alueen metsät ovat lähinnä kuusivaltaista tuoretta tai lehtomaista kangasta. Koivua ja haapaa kasvaa kuusikoissa yleisesti sekapuina. Keskimäärin metsien luonnontilaisuus on huono, puusto on harvennettua ja lahopuusto puuttuu. Joissakin kuusivaltaisissa metsissä tai korvissa on luonnontilaisen kaltaisia osia, joista löytyy hieman lahopuuta. Varttuneempia metsiä tavataan etenkin vaaroista, mm. Sopenvarasta, Kuusimäenkuljusta ja Martikanvaarasta. Tyypillinen metsän aluskasvillisuus on tuoreen kankaan (VMT- tai DeMT ) kasvillisuutta. Paikoin vanhimmissa kuusimetsissä on lehtomaista kangasta (GOMT), joissa edellisten lisäksi kasvavat tyypin nimilajit metsäkurjenpolvi, käenkaali ja oravanmarja. Kultapiiskua ja talvikkeja kasvaa yleisesti lähes kaikissa metsissä. Mainittavimpia metsäkasveja alueella on mm. soikkokaksikko, valkolehdokki ja harajuuri pienin esiintymin. Suot Talvivaaran kaivosalueen soita löytyy lähinnä pitkittäisten vaarajaksojen välistä tai lampien rannoilta. Tyypillisimmillään rannoilla on avonevavyöhyke, joka vaihtuu ulompana yleensä isovarpu- tai lakkarämeeksi ja vähitellen kangasmaaksi. Ojitetut rämeet ja korvet ovat yleisiä. Jonkin verran alueelta löytyy harvinaisempia luontotyyppejä edustavia vaarojen rinnesoita. Eräs erikoinen piirre alueella on maariankämmekän runsaus. Sitä kasvaa lähes kaikkialla soistuneilla mailla ja se on alueella hyvin monimuotoinen. Avosuot ovat tyypillisesti oligo-mesotrofisia tupasvilla- tai saranevoja. Nevojen kasvillisuus on suurelta osin tyypillistä tupasvillanevan kasvillisuutta, kuten tupasvillaa, valkopiirtoheinää ja rahkasaroja. Kuljuissa ja rimmissä kasvoi paikoin järviruokoa ja reunoilla siniheinää. Rämeitä on paikoin hyvinkin laajalti ja suuri osa niistä on ojitettuja. Rämeet olivat pääasiassa karuja isovarpurämeitä tai tupasvillarämeitä. Ravinteikkaampaa mesotrofisia siniheinävaltaisia rämeitä on alueella kohtalaisen runsaasti. Arvokkaimpana luontotyyppinä alueelta löytyy kahdella vaaran rinteeltä lettorämettä, joissa kasvillisuuden näkyvin laji on lettovilla. Sopenvaaran lettorämeellä kasvoi mm. vilukko, keltasara ja niittyhumala. Kuusimäenkuljun alarinteen lettorämeen vaativimpia kasveja olivat mähkä sekä hirssi- ja nuijasara. Lettorämeillä kasvoi yleisesti myös lettosammalia. Korpia alueelta löytyy lähinnä purojen varsilta, mutta paikoin myös tasamailta. Yleisimmin korvet ovat metsäkorte- tai ruohokorpia tai kangaskorpia. Lähes kaikkialla ne ovat ojitettuja. Korpien kasvillisuus on paikoin hyvinkin monimuotoista ja rehevää. Saniaiskorpia on alueella vain pienialaisesti, mutta reheviä ruoho- ja heinäkorpia ja ruohokangaskorpia on kohtalaisen runsaasti. Lajisto korvissa on kuitenkin tavanomaista. Koivuvaltaisia luhtia on lähinnä järvien ja purojen rannoilla. Suurin osa niistä on pohjakerrokseltaan sammalvaltaisia. Suurikokoiset heinät ja ruohot ovat yleisiä. Majavan patoamistoimien seurauksena on syntynyt luhtia laajoillekin alueille. Näillä alueilla puusto on kuollut purojen ja lampien rannoilta.

18 15 Talvivaara Sotkamo Oy Vesistöjen kasvillisuus Suolampien kasvillisuus on lähinnä ulpukka- tai järvikortetyypin kaltaista. Vesikasveista tyypillisimpiä ovat ulpukka ja lumme sekä paikoin siimapalpakko. Kuusilammen pohjoisrannalla kasvaa vesikuusta. Rantavedessä matalahkoilla rannoilla kasvaa pullosaraa ja jouhisaraa sekä järviruokoa ja järvikortetta. Purojen varsilla on lähinnä korpikasvillisuutta. Purot ovat yleensä hiekkapohjaisia ja vesikasvillisuus puuttuu niistä kokonaan tai se on hyvin niukkaa. Kaivosalueen lähteiden luonnontila on kokonaisuudessaan heikko. Alueella on kolme luonnontilaisen kaltaista lähdettä ja yksi luonnontilainen lähde. Muista lähteistä kolme on poistettu kokonaan, yhden paikalle on tehty tekolampi ja kolme on otettu talousvesikäyttöön. Neljän lähteen tilaa heikentävät metsäojitukset. Kasvillisuuden ja luontotyyppien muutokset Kaivostoimintaan liittyvällä rakentamisella on ollut merkittäviä vaikutuksia Talvivaaran alueen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin. Alueelta ovat hävinneet kaikki luontotyypit ja niihin liittyvä kasvillisuus niiltä kohdin, joihin on rakennettu kaivostoimintaan liittyviä rakenteita. Erityisen laajalti luontotyyppejä on kadonnut louhosalueen, bioliuotusalueiden sekä kipsisakka-altaiden tieltä. Myös erilaisten rakennus- ja varastointialueiden alta ovat luontotyypit hävinneet. Lisäksi mm. vesiensuojelurakenteet ja kulkuyhteydet ovat heikentäneet luontotyyppien luonnontilaa. Rakennettujen alueiden lisäksi alueen luontotyyppejä ovat heikentäneet laaja-alaiset hakkuut, jotka ovat ulottuneet myös jo nyt rakennettujen alueiden ulkopuolelle. Alueen luontotyppien runsaasta vaihtelusta ja pienialaisuudesta johtuen heikennykset ja häviämiset ovat osuneet melko tasaisesti kaikkiin luontotyyppeihin. Rakennettujen alueiden alle on jäänyt eniten kangasmaata, mutta myös erilaisia soita ja pienvesiä. Hakkuut ovat luonnollisesti kohdistuneet metsäluontoon. Kaivoksen tieltä ovat hävinneet mm. Syvänotko (pieni metsäinen rotkolaakso), muutamat pienet lammet (mm. Honka-, Mourun- ja Mustalampi) ja muutamat purot sekä eräitä erilaisia soistumia. Arvokkaiden kasvilajien esiintymien häviämisistä ei ole tietoja Linnusto Linnuston tila ennen kaivoksen rakentamista YVA-vaiheen selvitysten mukaan alueella pesii melko runsas ja monipuolinen, mutta kuitenkin seudulle tavanomainen linnusto. Maalinnuston linjalaskennoissa tavattiin yhteensä 66 lintulajia. Lajilukumäärä ja laskentahavaintojen määrä oli suhteellisen normaali verrattuna muihin vastaaviin alueisiin Kainuussa. Sen sijaan linnuston tiheys oli keskimääräistä suurempi. Alueella metsien rikkonaisuus ja elinympäristöjen kirjo oli melko monipuolinen ja lisäksi alue oli ehkä keskimääräistä metsäisempi. Nämä tekijät yhdessä pystyvät elättämään suurempia linnustotiheyksiä kuin esim. avoimet suomaastot. Alueen nuorissa ja tiheissä sekametsissä runsaimpia ovat ns. metsien yleislinnut kuten peippo, pajulintu ja vihervarpunen sekä laulu- ja punakylkirastaat. Alueen havumetsissä yleisiä ovat myös mm. punarinta ja hippiäinen. Alueella ei ole varsinaisia vanhoja metsiä, mutta paikoin vaarojen lakialueilta löytyy pinta-alaltaan muutamien kymmenien hehtaarien kuusikoita, jotka ovat osittain luonnontilaisen kaltaisia. Näiden ansiosta alueella esiintyi myös tyypillisiä vanhan metsän lajeja kuten palokärki, metso, kuukkeli ja puukiipijä. Samoja vanhan metsän ympäristöjä suosivat myös varpuspöllö, peukaloinen, töyhtötiainen ja tilhi. Metsien normaaliin lajistoon alueella kuuluvat myös mm. käpytikka ja kanalinnuista teeri sekä pyy. Jonkin verran alueen rehevimmissä biotoopeissa esim. vesistöjen varsilla tavataan hieman eteläisempää lajistoa kuten sirittäjiä, tiltaltteja sekä lehto- ja hernekerttuja. Alueen metsien erikoisimmat linnut YVA-vaiheen selvityksissä olivat lapin- ja idänuunilintu, joita tavattiin yksittäin alueella. Soita alueella oli melko vähän ja nekin yleensä pienialaisia ja voimakkaasti ojitettuja. Soista riippuvainen kahlaaja- ja varpuslintulajisto oli siten

19 16 Talvivaara Sotkamo Oy vähäistä. Soiden linnustoon kuuluivat mm. taivaanvuohi, pikkukuovi, valkoviklo, liro, niittykirvinen, keltavästäräkki ja pajusirkku. Niitä ei kuitenkaan tavattu missään kohteella erityisen runsaasti. Metsien linnuston kannalta arvokkaimmat alueet olivat vaarojen kuusimetsissä. Näistä suurimmat sijaitsevat Sopenvaaran länsi- ja pohjoisreunalla, Mäkituvan alueella, Munninmäellä, Rasvamäellä ja Martikanvaarassa. Muutoin alueella oli vain pienialaisia linnustoltaan monipuolisempia kohteita. Näistä voi mainita mm. Kuusimäenkuljun kaakkois- ja itärinteet, Sopenvaaran etelärinteen sekä Syvänotkon alueen. Kaivostoimintojen alueella on myös jonkin verran erilaisia kosteikkokohteita eli vesistöjä tai soita. Niiden linnusto on pääasiassa varsin vaatimatonta. Kolmisopen alue lienee kosteikkolinnuston suhteen monipuolisin ja merkittävin. Järven lajistoon kuuluvat mm. tavi, haapana, sinisorsa, uivelo, taivaanvuohi, rantasipi, valko- ja metsäviklo, kalalokki sekä kalatiira. Toinen merkittävä kohde on Hakonen. Järven lajistoon kuuluu mm. kuikka. Kuikka pesii myös Iso Savonjärvellä. Muut alueen kosteikko ovat lajistoltaan niukempia johtuen vesien karuudesta, pienestä koosta tai kosteikkoalueiden metsäisyydestä. Kuitenkin Ylä-Lumijärven ja Lumisuon aluetta voidaan pitää kuitenkin näistä paikallisesti arvokkaimpana kohteen. Siellä pesii mm. metsähanhi, joutsen ja kurki. Muuttolinnustollisesti alueen kosteikkokohteilla ei ole merkitystä. Kaivostoimintojen alueella esiintyy myös petolintuja. Alueella elää muutamia pöllölajeja ja myös muutamia päiväpetolintuja. YVA-vaiheen luontoselvityksissä havaittiin pöllöistä huuhkajia, viirupöllöjä ja varpuspöllöjä. Selvityksissä tavattiin tuolloin alueella tai sen läheisyydessä tavattiin kaksi huuhkajan ja varpuspöllön reviiriä sekä yksi viirupöllön reviiri. Isojen pöllöjen reviirit sijoittuivat Laakajärventien ympäristöön. Varpuspöllöjä sen sijaan tavattiin alueen ydinosissa, mm. Sopenvaarassa. On myös syytä olettaa että hyvänä myyrävuotena alueella voi esiintyä myös mm. helmi- ja hiiripöllöjä muiden lajien ohella. Päiväpetolinnuista alueella esiintyvät ainakin mehiläishaukka, kanahaukka ja varpushaukka. Alueella ei ole ennestään tunnettuja suurten petolintujen pesäpuita eikä ns. tiukasti suojeltujen petolintujen reviireitä. Linnuston muutokset Kaivosalueella linnuston elinympäristöt ovat kokeneet voimakkaita muutoksia. Pääasiassa kaivoksen rakentaminen on aiheuttanut suoraa elinympäristöjen muuttumista, mutta myös toiminnan välilliset vaikutukset ovat suuria. Näitä välillisiä vaikutuksia ovat mm. melu, pöly, liikennehäiriöt ja yleinen ihmisen liikkumisen aiheuttama rauhattomuus alueella. Linnuissa on monia häiriöherkkiä lajeja, joten niiden esiintyminen lienee alueella vähentynyt.. Elinympäristöjen häviämisen ja heikkenemisen seurauksena kaikkien alueen lintulajien kannat ja esiintymätiheydet ovat laskeneet. Vaikutukset ovat kohdistuneet pääpiirteissään koko linnustoon, joskin elinympäristövaatimustensa suhteen vaateliaimmille lajeille muutokset ovat voimakkaampia. Näitä lajeja ovat mm. vanhoja metsiä elinympäristöinään vaativat lajit. Erilaisissa reunavyöhykkeillä ja nuoren puuston alueilla viihtyvät linnut sen sijaan voivat edelleen esiintyä alueella suhteellisen normaalisti. Kosteikkokohteiden osalta elinympäristöt ovat heikentyneet ja hävinneet käytännössä kokonaan rakennetuilta alueilta ja sen seurauksena kosteikkolintujen kannat ovat vähentyneet. Alueen kosteikkolinnuston kannalta merkittävimmistä kohteista Kolmisoppi, Hakonen ja Ylä-Lumijärvi Lumisuo ovat kuitenkin melko hyvin säästyneet rakentamistoimilta, eikä niiden linnusto liene siten suuresti heikentynyt.

20 17 Talvivaara Sotkamo Oy Liito-orava Kaivoksen YVA-selostukseen liittyen liito-oravan esiintymistä hankealueella kartoitettiin laajasti. Menetelmänä käytettiin ns. papanamenetelmää joka on luotettavin lajin esiintymisen mittari. Etukäteistarkastelun perusteella maastoinventointiin otettiin mukaan yhteensä 429 hehtaaria etukäteen lajille suotuisaa elinympäristöä. Papanalöytöjen ja metsäkuvioiden ominaisuuksien perusteella kartalle voitiin rajata liito-oravien elinpiirillään suosimat osat eli ns. ydinelinalueet sekä liito-oravan elinpiirivaatimukset täyttävät metsänkohdat eli potentiaaliset ydinalueet. Kaikkiaan kartoitettiin 178 metsäkuviota ja niistä 27 % oli papanalöydösten perusteella liito-oravien käyttämiä. Alueelta löydettiin yhteensä 19 lajin vakituisena elinpiirinä käyttämää ydinaluetta ja lisäksi 14 kartoituksessa rajattiin 14 lajin elinpiirivaatimukset täyttävää ns. potentiaalista ydinaluetta. Alkuperäiset elinalueet Kolmisoppi-järven ympäristö Kolmisopen alueella liito-oravien jätöshavainnot sijoittuvat pääosin Kolmisopen pohjoisrannalle sijaitsevaan Nurminiemeen sekä Sopenvaaran länsi- ja pohjoispuolen metsäalueille. Nurminiemen alueella on hieman yli 11 ha laajuinen tuore kangasmetsäalue, jolla havaittiin merkkejä lajista ja alue soveltuu lajin elinympäristöksi. Sopenvaaran alueella lajin elinympäristöjä on runsaasti. Vaaran pohjoisrinteillä noin 27 hehtaarin kuusimetsien alue ja siellä on kolme erillistä lajin ydinaluetta. Lisäksi järven Hovilahden itärannalla on erillinen kuusimetsäkuvioiden alue, jolta löydettiin yksittäisiä havaintoja lajista. Latomäki ja Raajamäki Latomäen alueella on muutamia pieniä erillisiä metsäkuvioita, jotka soveltuvat lajin elinpiiriksi. Lisäksi mäellä sijaitseva pihapiiri lisää alueen monimuotoisuutta. Alueella elää todennäköisesti yksi liito-oravapesue. Raajamäen alueella on vaara-asutuksen yhteyteen jätetty laajempi metsikkö, jossa elää myös liito-oravia. Lajia tavattiin erityisesti vaaran länsilaidalla olevasta rehevämmästä notkosta, mutta myös vaaran itälaidalla on potentiaalinen lajin elinalue. Hakosen ympäristö Hakosen ympäristössä on kolme erillistä lajin elinpiiriä. Länsipuolella Hakomäen laella on selvä lajin asuttama rehevämpi metsäalue, itärannan asutuksen ympärillä on yksi alue ja kolmas alue sijaitsee järven kaakkoisrannalla olevan mökkitien varren sekametsässä. Kehikkolehdon tien varren alue Vuohimäen kaakkoisreunalla on kaksi iäkästä kuusikkosekametsäkuviota ja alueelta löydettiin merkkejä liito-oravasta. Lisäksi Lahnasjärventien ja Kehikkolehtoon johtavan tien risteysalueella on 5 ha tuoreen kangasmetsän alue, joka on lajin asuttama. Nämä elinalueet ovat todennäköisesti hävitettyjä rakentamistoimien yhteydessä. Mäkijärven tien varsi Alueella liito-oravan elinympäristöjä on kaksi. Ensimmäinen on Mäkijärven tien alkupäässä sijaitsevalla suurella kuusimetsäalueella (Mourunlammen itäpuolella). Toinen elinpiiri on Mäkijärven itärannalla. Mourunlammen itäpuolen alue on hävitetty rakentamistoimien yhteydessä.

21 18 Talvivaara Sotkamo Oy Rasvamäki ja Alalehto Alueella on ainakin kaksi lajin elinpiiriä. Rasvamäellä on vaaran itäreunan kuusimetsässä ja Alalehdon pohjoispuolisella kuviolla sopivaa elinympäristöä. Lisäksi vaaran länsilaidalla on lajille sopivaa elinympäristöä. Alalehdon ympäristössä on myös merkkejä lajin asuttamisesta useallakin kuviolla, osin myös Lahnasjärven tien eteläpuolella. Nämä elinalueet ovat todennäköisesti hävitettyjä tai merkittävästi heikennettyjä rakentamistoimien yhteydessä. Martikanvaara Martikanvaaran kartoitetut kuusivaltaiset metsät ovat pinta-alaltaan hieman yli 17 ha ja tällä alueella tavattiin ainoastaan yksi liito-oravan ydinalue. Kuusimäentien varsi Kuusilammen louhosalueen koillispuolella sijaitsevan Mäkituvan alueella on kaksi lajin elinpiiriä. Näistä toinen sijaitsee Mäkituvalle johtavan tien länsipuolella olevassa pienessä harvennetussa kuusikossa. Toinen ydinalue sijaitsee tästä ydinalueesta noin 150 m pohjoiseen sijaitsevassa hakkuualueen reunaan jätetyssä kuusimetsässä. Kuusilammen länsipuolella sijaitsevan Munninmäen alueella on lajin potentiaalinen elinpiiri. Iso-Savonjärventien varsi ja Iso-Savonjärven ympäristö Iso-Savonjärven koillispuolisen Timosenmäellä on lajin ydinalue. Järven kaakkoispuolisella Savonmäen alueella on myös yksi liito-oravan elinalue. Näiden lueteltujen alueiden lisäksi kaivosalueelta löytyy myös joitakin yksittäisiä lajin havaintopaikkoja. Muutokset liito-oravan esiintymisessä Kaivoksen ympäristölupaehtojen mukaisesti liito-oravan esiintymistä kaivostoimintojen alueella on tarkkailtu vuosittain (Pöyry 2008 osa IVe, Pöyry 2009 osa IVc ja Pöyry 2010 osa IVd). Lajin esiintymistä kaivoksen tarkkailualueella on seurattu vuosina lajin aiemmin havaituilla ydinalueilla ja lajin kannalta potentiaalisilla elinalueilla. Tarkkailuohjelman mukaisesti mukana eivät ole linjan Hakonen-Kuusilampi (Rahvaanmäki) pohjoispuoleisilla alueilla sijaitsevat liito-oravaalueet. Nämä alueet tulevat mukaan tarkkailuun vasta vuoden 2012 jälkeen. Tarkkailumenetelmänä on käytetty samaa papanamenetelmää, jota käytettiin YVA-vaiheessa lajin elinpiirien kartoituksessa. Vuonna 2008 tarkkailussa oli mukana 22 metsäkuviota. Niistä 15 tila oli säilynyt ennallaan, kahden tila oli hakkuiden seurauksena heikentynyt ja neljä oli hävinnyt kokonaan hakkuiden ja kaivostoimintaan liittyvien rakentamistoimien seurauksena. Lisäksi 2008 alueelta löydettiin yksi uusi lajin elinpiiri. Vuonna 2009 vastaavasti 10 kuviota oli säilynyt ennallaan, 5 kuviota oli heikentynyt ja yksi kohde tulkittiin hävinneeksi. Vuonna 2010 kahden kuvion tila oli selvästi heikentynyt ja muut olivat säilyneet ennallaan. Yhteensä vuosina tarkkailussa on ollut mukana 22 liito-oravan asuttamaa metsäkuvioita. Näistä 5 kuviota on hävinnyt, 9 tila on heikentynyt ja vain 7 tila on säilynyt ennallaan. Lisäksi on löytynyt yksi uusi elinkuvio. Kokonaisuutena liito-oravan elinympäristöt ja siten koko lajin esiintyminen on merkittävästi heikentynyt kaivostoimintojen alueella. Sen sijaan vahvoissa esiintymäkeskittymissä Kolmisopen ja Hakosen ympärillä laji edelleen esiintyy. Kainuun ympäristökeskus (ely-keskus) on myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:lle poikkeamisluvan (KAI-2006-L ) luonnonsuojelulain 49 1 momentin mukaisesta liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevasta hävittämis- ja heikentämiskiellosta. Talvivaara Sotkamo Oy on toiminut asiassa poikkeamisluvan mukaisesti.

22 19 Talvivaara Sotkamo Oy Nisäkkäät Talvivaaran kaivoksen hankealueella tavataan kaikkia Suomen ns. suurpetoja: karhu, susi, ahma ja ilves. Lajeista ei kuitenkaan ole ollut alueelta tiedossa pesäpaikkoja ennen kaivostoimintoja ja ei ole todennäköistä että ne kaivoksen avaamisen jälkeen olisivat hakeutuneet alueelle pesimään. Satunnaisesti liikkuvia tai vaeltavia yksilöitä voi alueelle eksyä. Lajit ovat kuitenkin melko ihmisarkoja ja eivät todennäköisesti viihdy pitkiä aikoja alueella. Tehtyjen selvitysten mukaan kaivostoimintojen alueella tavataan saukkoja ainakin Tuhkajoen, Kivijoen ja Kalliojoen vesistöissä. Kaikki esiintymäalueet sijaitsevat melko kaukana rakennetuista alueista ja ovat siten suorilta häiriövaikutuksilta suojassa. Näin ollen voidaan olettaa lajin tilanteen pysyneen ennallaan. Kaivostoiminnot voivat vaikuttaa heikentävästi alapuolisten vesistöjen laatuun ja siten välillisesti heikentää lajin elinolosuhteita alueella. Muista nisäkkäistä kaivostoimintojen alueella tavataan normaaleja suomalaiseen metsäluontoon kuuluvia lajeja. Näitä ovat mm. hirvi, metsäjänis, näätäeläimet ja lukuisat pikkunisäkkäät. Lajien esiintymisestä alueella ei kuitenkaan ole saatavilla tarkempaa tietoa. YVA-selvitysten yhteydessä alueella havaittiin myös kanadanmajavan elinpiiri Ylä-Lumijärven alueella. Lepakoita kaivosalueella on tarkkailtu maa-alueiden biologisen tarkkailun yhteydessä (Pöyry 2008 osa IVe ja Pöyry 2010 osa IVd). Tarkkailusuunnitelman alueella on yhteensä 6 lepakkotarkkailukohdetta. Kuitenkin näistä linjan Hakonen-Kuusilampi pohjoispuolella olevia kohteita tarkkaillaan vasta vuoden 2012 jälkeen. Näin ollen tässä vaiheessa on mukana ollut vain kaksi kohdetta: Rahvaanmäki ja Mustamäki. Tarkkailua on toteutettu vuosina 2008 ja Rahvaanmäen kohteella on tavattu pohjanlepakko molempina vuosina ja alueen elinympäristöt ovat säilyneet entisenlaisina lajin esiintymisen kannalta. Sen sijaan Mustamäen tarkkailukohde on kaivostoimintojen seurauksena täysin muuttunut, eikä sieltä ole lepakoita havaittu. Alueella ei havaittu viitasammakkoa. Sen sijaan tavallinen sammakko ja rupikonna kuuluvat alueen sammakkolajeihin. 5.6 Suojelualueet Kaivospiirillä tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita. Natura verkostoon kuuluvista alueista lähimpänä ovat Losonvaaran ja Talvivaaran Natura-alueet, joihin etäisyys kaivospiirin reunalta on useampia kilometrejä. Losonvaara (FI ) on pinta-alaltaan 371 ha ja Talvivaara (FI ) 284 ha. Molemmat alueet ovat merkittäviä puustoisten soiden ja luontaisesti kehittyneiden metsien muodostamia kokonaisuuksia. Huomattava osa alueesta sijaitsee yli 300 metrin korkeudessa. 5.7 Vesistöt Vesistön tila ja käyttö Talvivaaran kaivos sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueiden vedenjakaja-alueella. Alue sijoittuu Oulujoen vesistöalueeseen (nro 59) kuuluvalle Jormasjärven valuma-alueelle sekä Vuoksen vesistöalueen (nro 4) Nurmijoen alueelle. Toiminta- alueelle sijoittuvat Tuhkajoen, Talvijoen, Sopenjoen sekä Kivijoen osavaluma-alueet. Vedenjakaja sijoittuu Munninmäen ja Kuusimäenkuljun alueelle, jotka sijaitsevat lähellä Kuusilammen esiintymää. Alueen länsiosassa vedenjakaja on Tuhkakylä Lahnasjärvi maantien lähettyvillä.

23 20 Talvivaara Sotkamo Oy Alueen suurin järvi on Kolmisoppi, jonka rannalle ja eteläpuolelle Kolmisopen esiintymä sijoittuu. Kuusilammen, joka on luonnonlampi mineralisaation länsipuolella, vedet virtaavat mm. Kaivoslammen ja Kalliojoen kautta Kolmisoppeen ja edelleen Jormasjärveen. Kuusilammen itäja eteläpuolelta vedet virtaavat Talvijokea pitkin Jormasjärveen. Tuhkajoen vesistöalueen yläosat sijaitsevat osaksi kaivoalueen länsipuolella ja saavat alkunsa Luotonen ja Härkänen -nimisistä lammista. Näiden vedet laskevat Salmisen kautta Kalliojärvestä laskevaan Kalliojokihaaraan, josta Kalliojokena Kolmisoppeen. Kolmisopen vedet laskevat Tuhkajoen kautta Jormasjärveen. Talvivaaran kaivostoiminnan vuoksi jouduttiin seuraavat lammet hävittämään alueelta vuonna 2008: Mourunlampi, Kuusilampi, Tammanlampi ja Honkalampi. Vuonna 2009 hävitettiin Mustalampi ja Heittimenpuro ja vuonna 2010 Mustapuro. Vuosien aikana tullaan hävittämään Kuikkalampi ja Pirttilampi. Vuonna 2006 Talvivaaran kaivoshankkeen vaikutusalueen vesistöjen vesitaloutta tarkasteltiin erillisessä raportissa, jonka mukaisesti taulukossa 2 on esitetty yleistietoa vesistöistä (LVT 2006). Taulukko 2. Vesistöalueiden valuma-alueen koko, järvisyys ja virtaamatiedot. Vesistöalue/alaraja Nro Valuma- Järvisyy Keskivirtaamalivirtaamylivirtaama Keski- Keski- s alue km² % (MQ) m 3 /s (MNQ) m 3 /s ( MHQ) m 3 /s Laakajärven alue/kiltua 4, ,6 5,9 0,5 19,0 Kivijoen va/laakajärvi 4, ,9 0,7 0,2 2,7 Nuasjärvi, luusua 59, ,7 89,0 31,1 222,0 Jormasjärven 59, ,5 3,9 1,5 16,0 va/nuasjärvi Kuusijoki/Kalliojoki 59,89 12,4 1,6 0,16 0,03 0,6 Kalliojoki/Kolmisoppi 59, ,0 1,0 0,2 4,0 Tuhkajoen va/jormasjärvi 59, ,2 1,6 0,4 6, Vedenlaatu Talvivaaran kaivos sijaitsee vedenjakajalla, joten sen lähivedet ovat pieniä puroja tai lampia. Alueen vedet ovat tyypillisesti happamia maa- ja kallioperän ominaisuuksista johtuen. Alueen kallioperästä on rapautunut maahan sulfidisia aineosia, joiden vaikutus voi näkyä pintavesien vedenlaadussa. Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueen vedenlaatua tarkastellaan vuosien 2009 ja 2010 pintavesien tarkkailuraporttien perusteella (Pöyry 2009 osa IVa, ja Pöyry 2010 osa IVa). Oulujoen vesistöalue Oulujoen vesistöalueelle sijoittuvat pienet lammet ja purot käsitellään myöhemmin kohdissa mustaliuskealueen lammet ja purot tai muut lammet ja purot. Järvistä Salminen sijaitsee lähes kokonaan ja Kolmisoppi kokonaan kaivospiirin alueella. Keskimääräisen kesän klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella voitiin vesistöt Kalliojärvestä Nuasjärveen asti luokitella vuonna 2009 reheviksi ja vuonna 2010 lievästi reheviksi. Poikkeuksena Salminen voitiin luokitella myös vuonna 2010 reheväksi. Vuonna 2010 Salmisen klorofyllipitoisuus oli kuitenkin edellisvuotta alhaisempi, mikä johtui todennäköisesti leville haitallisesta veden alhaisesta ph:sta.

24 21 Talvivaara Sotkamo Oy Vuonna 2009 sähkönjohtokyky oli vesistöalueella luonnonvesille tyypillisellä tasolla ja sulfaattipitoisuus oli lievästi koholla niillä alueilla, joissa mustaliusketta esiintyy kallioperässä. Vuonna 2010 prosessivesien vaikutus oli havaittavissa Salmisen-Kalliojärven suunnalla pohjoisessa ja Ylä-Lumijärven-Kivijärven suunnalla etelässä mm. veden sähkönjohtokyvyn sekä sulfaatti- ja mangaanipitoisuuksien huomattavana kasvuna. Vuonna 2010 keväästä lähtien prosessivesien kuormittava vaikutus oli havaittavissa myös Kolmisopessa ja kesällä jossain määrin myös Tuhkajoessa ja Jormasjärvessä. Viitteitä jätevesien kuormitusvaikutuksesta oli havaittavissa myös Laakajärvessä, erityisesti pohjoisosassa. Vesien happamuuden säätöön käytetty lipeä kasvatti natriumpitoisuuksia vuonna 2010 vesistöissä. Alueen, joka käsittää Salmisesta Kalliojärven, Kolmisopen ja Jormasjärven kautta Nuasjärveen, järvet ovat olleet viime vuosina pääsääntöisesti lämpötilakerrostuneita sekä kesällä että talvella. Vuonna 2010 veden lämpötilakerrostuneisuus Salmisessa ja Kalliojärvessä poikkesi hieman edellisvuodesta. Lämpötilaerot olivat talvella ja Salmisessa ajoittain myös kesällä tavanomaista pienempiä. Kerrostuneisuuskausina alusveden happitilanne heikkeni kaikissa järvissä. Heikoin happitilanne vuosina oli Salmisen alusvedessä, jossa esiintyi hapettomuutta erityisesti loppukesällä. Jokipisteillä happitilanne säilyi hyvänä vuosina Vuonna 2009 alhaisimmat ph-arvot (ei alle 5) mitattiin vesistöissä talvella ja keväällä lumen sulamisen aikaan ja korkeimmat kesällä perustuotannon seurauksena. Vuonna 2010 happamuus lisääntyi Salmisessa (ph 4,1-5,1) ja Kalliojärvessä (ph 4,7-4,9) edellisvuosiin verrattuna ja poikkeuksellisen hapanta vesi oli järvien alusvedessä kesällä (ph 3,8-4,0). Korentojoessa, Kolmisopessa, Tuhkajoessa, Jormasjärvessä ja Nuasjärvessä veden ph oli pääsääntöisesti vuonna 2010 samaa tasoa tai hieman korkeampia kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2010 ph vaihteli näissä vesistöissä keskimäärin välillä 5,6-6,7. Vuonna 2009 alkaliteetti eli veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli yleisesti ottaen alueen vesistöissä välttävä tai tyydyttävä.vuonna 2010 veden puskurikyky oli huono tai loppunut Salmisessa ja Kalliojärvessä. Kun alkaliteetti vedessä on hyvin pieni, vedellä on erittäin suuri vaara happamoitua. ph voi laskea tällaisissa vesissä voimakkaasti esimerkiksi kevään sulamisvalunnan aikana. Jään sulaessa veden kerroksellisuus häviää ja samalla alusveteen hapettomissa oloissa kertyneet liuenneet rauta-, rikki-, ja mangaaniyhdisteet sekä orgaaninen aines hapettuvat. Hapettumista seuraa ph:n lasku, minkä johdosta metallien liukoisuus kasvaa. Kokonaisuutena tarkasteltuna vuosina vesistössä virtaussuunnassa alaspäin mentäessä, puskurikyky lisääntyi hieman ja ajallinen vaihtelu tasoittui. Alueen vedet ovat tyypillisesti tummavetisiä johtuen ennen kaikkea suuresta humuksen määrästä. Vuosina veden väri kirkastui hieman ja humupitoisuus laski jonkin verran edettäessä vesistössä alavirtaa kohden. Salmisessa ja Kalliojärvessä kiintoaineen ja sameuden määrä sekä typen pitoisuus kasvoivat etenkin alusvedessä vuonna Humuksen määrä ja fosforin pitoisuudet puolestaan laskivat kyseisissä järvissä selvästi johtuen saostumisesta alhaisessa ph:ssa. Mustaliuskealueelta tulevien vesien vaikutuksesta metallipitoisuudet olivat todennäköisesti koholla mm. Kalliojoessa vuosina Nikkelin ja sinkin pitoisuudet ylittivät ajoittain vuosina vesieliöille haitallisena pidettävän tason Kalliojoen suulla, Kolmisopessa ja Tuhkajoessa (Nikunen, ym. 2000). Mangaanipitoisuus ylitti vesieliöille haitallisena pidetyn tason Salmisessa ja Kalliojärvessä vuoden 2010 kesällä. Alempana vesistössä ei ollut havaittavissa kohonneita metallipitoisuuksia.

25 22 Talvivaara Sotkamo Oy Vuoksen vesistöalue Vuoksen vesistöalueeseen tässä tarkastelussa kuuluvat Ylä-Lumijärvi, Lumijoki, Kivijärvi ja Laakajärvi. Vuoksen vesistöalueeseen kuuluvat pienet lammet käsitellään myöhemmin kohdissa mustaliuskealueen lammet ja purot tai muut lammet ja purot. Vuonna 2009 kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin keskimääräinen pitoisuus oli Ylä- Lumijärvessä lievästi rehevien vesien ja Kivijärvessä sekä Laakajärvessä rehevien vesien tasoa. Vuonna 2010 keskimääräinen klorofylli-a:n pitoisuus kasvoi edellisvuodesta Lumijoessa ja erityisesti Ylä-Lumijärvessä. Laakajärvi voitiin luokitella vuonna 2010 klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella lievästi reheväksi ja muut vesistöt reheviksi. Vuoksen suunnalla vesistöjen ph on tyypillisesti ollut korkeampi ja alkaliteetti parempi sekä vesi on ollut tummempaa, humuspitoisempaa ja ravinteikkaampaa kuin Oulunjoen vesistöalueella. Näin oli pääsääntöisesti myös vuosina Pääosin vuonna 2009 ph -arvot olivat tasoa 6 7. Vuonna 2010 Vuoksen suunnalla ei myöskään havaittu ph:n alenemista, vaan Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa ph lähinnä nousi. Tämä johtui todennäköisesti vuoden 2010 maaliskuussa tapahtuneen kipsisakka-altaan vuodosta johtuvasta ph:n säädöstä lipeällä ja kalkilla. Lisäksi vuoto todennäköisesti samensi hetkellisesti huomattavasti Ylä-Lumijärven vettä. Vuoksen vesistöalueella sijaitsevat järvet ovat varsin matalia, eikä lämpötilakerrostuneisuutta käytännössä ole juurikaan todettu. Vuonna 2009 happitilanne säilyi pääasiassa hyvänä, paikoin tyydyttävänä. Vuonna 2010 happitilanne oli vesistöalueella pääosin tyydyttävä tai hyvä, paitsi Kivijärven syvänteessä heikko. Typpipitoisuudet olivat Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa vuosina selvästi vuotta 2008 alhaisempia, johtuen vuonna 2008 kaivoalueen rakentamisalueelta tulleista, räjähdysainemääriä sisältävistä, kuivatusvesistä. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat vuonna 2010 aiempaa suurempia Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa, mikä mahdollisesti johtui kaivoksen prosessivesistä. Mangaani- ja sulfaattipitoisuudet kasvoivat edellisvuodesta Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa huomattavasti jo vuoden 2010 talvella ja muilla alueen näytepisteillä kesällä. Pitoisuuksien kasvu johtui todennäköisesti mangaanipitoisten prosessin ylijäämävesien johtamisesta lokakuun alkupuolelle asti. Ajoittain vuonna 2009 Ylä-Lumijärvessä nikkelin ja sinkin pitoisuudet ylittivät vesieliöstölle haitalliseksi määritetyn tason (Nikunen, ym. 2000). Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat vuonna 2010 edellisvuotta korkeampia, mutta vuotta 2008 selvästi alhaisempia. Vuonna 2008 mustaliuskealueen vesien pääsy Lumijoen suuntaan nosti metallipitoisuuksia useaan kertaan vuoden aikana. Vuonna 2010 Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa nikkelipitoisuudet ja mangaanipitoisuudet ylittivät yleisesti ja sinkkipitoisuudet ajoittain vesieliöstölle haitalliseksi määritetyn tason (Nikunen, ym. 2000). Myös Kivijärvessä havaittiin yksittäisiä tason ylityksiä nikkelin ja mangaanin osalta. Mustaliuskealueen lammet ja purot Mustaliuskealueeseen voidaan katsoa kuuluvan tarkkailtavalta alueelta Kaivoslampi, Syvälampi, Härkälampi, Härkäpuro ja Kuusilampi (Rahvaanmäki). Mustaliuskealueelle tyypilliseen tapaan alueen vesistöjen sähkönjohtokyky ja sulfaattipitoisuus olivat koholla vuosina Lampien happitilanne vaihteli vuosina pääsääntöisesti huonosta tyydyttävään, mutta hapettomuutta havaittiin vain Kaivoslammen alusvedessä.

26 23 Talvivaara Sotkamo Oy Mustaliuskealueen vesistöt ovat tyypillisesti luonnostaan happamia. Alueen vedet olivat vuonna 2010 keskimäärin edellisvuotta happamampia, mutta samaa tasoa kuin vuonna Alueen vesien ph vaihteli vuonna 2010 välillä 3,9-4,9. Mustaliuskealueen vesien luontaisen happamuuden takia niissä esiintyy runsaasti metalleja, mikä oli havaittavissa vuonna 2010 Kuusijoen yläosan lammissa ja Härkäpurossa. Nikkelin, sinkin, koboltin ja kuparin keskimääräiset pitoisuudet alueella olivat vuonna 2010 pääosin edellisvuotta hieman alhaisempia. Mangaanipitoisuudet olivat vuonna 2010 alueella keskimäärin edellisvuosia suurempia, mutta eivät vesieliöille haitallisella tasolla. Korkeimmat mangaanipitoisuudet havaittiin Kaivoslammessa. Vuonna 2010 tumminta ja humuspitoisinta vesi oli talvella Syvälammessa, Härkälammessa ja Härkäpurossa. Keskimääräisten klorofylli-a:n pitoisuuksien perusteella vesistöt voitiin vuonna 2009 luokitella reheviksi, paitsi Kaivos- ja Kuusilampi karuiksi. Vuoden 2010 keskimääräisten klorofyllia:n pitoisuuksien perusteella vesistöt voitiin luokitella puolestaan karuiksi. Muut lammet ja purot Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueella sijaitsevista lammista ja puroista, jotka eivät sijaitse mustaliuskealueella, useat ovat hyvin pieniä, mutta syviä. Seitsemän tutkittua lampea sijaitsee kaivospiirin sisäpuolella ja purot lähellä kaivospiirin rajaa. Hakonen, Pikku-Hakonen, Kivipuro, Pirttipuro ja Minnunlampi sijaitsevat mustaliuskealueen välittömässä läheisyydessä, mikä voi ajoittain vaikuttaa lampien ja purojen vedenlaatuun. Useat lammet kuten Mustalampi, Valkealampi, Mäkijärvi, Iso-Savonjärvi, Hakonen, Pikku-Hakonen ja Raatelampi, olivat vuosina hyvin lämpötilakerrostuneita sekä talvella että kesällä. Kerrotuneisuuskausina myös happitilanne heikkeni suurimmassa osassa lampia. Ajoittain vuosina esiintyi hapettomuutta Mustalammen ja Valkealammen alusvedessä. Vuosina lampien lievä happamuus oli alueelle tyypillistä ph-arvojen vaihdellessa yleisesti 6:n molemmin puolin. Ajoittain vuosina alle 5 ph:takin mitattiin Munninlammessa, Kivipurossa ja Pirttipurossa, mikä todennäköisesti johtui mustaliuskealueen läheisyydestä. Tällöin myös veden puskurikyky oli pääsääntöisesti loppunut eli alkaliniteetti oli hyvin alhainen. Alueen lampien ja purojen sulfaattipitoisuus ja sähkönjohtokyky eivät olleet koholla vuosina ja pitoisuudet olivat tyypillisiä pintavesille. Pienissä lammissa ja puroissa kiintoainepitoisuudet ja sameudet vaihtelivat vuosina lyhytaikaisesti suuresti, mikä johtui mm. virtaamavaihteluista. Kiintoainepitoisuudet ja sameudet olivat pääsääntöisesti kesällä ja lampien alusvedessä suurimmillaan. Hakosta lukuun ottamatta tutkitut lammet ja purot olivat humuspitoisia tai erittäin humuspitoisia. Vuonna 2009 kesän keskimääräisen klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella Valkealampi, Hoikkalampi, Myllylampi ja Iso Savonjärvi olivat reheviä, Hakonen rehevän rajan tuntumassa, Mustalampi lievästi rehevä ja Mäkijärvi sekä Pikku-Hakonen karuja. Vuonna 2010 lampien vesi taas voitiin luokitella pääosin lievästi reheviksi, paitsi Myllylammessa, Mäkijärvessä ja Pikku-Hakosessa pitoisuudet olivat karulle vesille tyypillisiä.

27 24 Talvivaara Sotkamo Oy Vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus Ympäristöhallinnon vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus kuvaa vesiemme keskimääräistä veden laatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön. Laatuluokka määräytyy vesistön luontaisen veden laadun ja ihmisen toiminnan vaikutuksien mukaan. Pintavedet luokitellaan viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Vuosien käyttökelpoisuusluokituksen perusteella luokassa hyvä olivat Jormasjärvi, Nuasjärvi, Ylä-Lumijärvi ja Kivijärvi. Tyydyttävään luokkaan kuuluivat Tuhkajoki Kolmisoppi, Pieni-Soppi, Iso-Soppi ja Laakajärvi. Luokittelua on käytetty vain isommille vesistöille, joilla on yleistä käyttöä ja sen vuoksi mm. Kuusi- tai Talvijoen vesistöä ei ole luokiteltu. Pintavesien ekologinen luokitus Vesien ekologinen ja kemiallinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Aikaisemmista vesien käyttökelpoisuusluokituksista poiketen ekologisen luokituksen pääpaino on vesien biologiassa eli siinä miten vesiluonto reagoi ihmistoiminnan aiheuttamiin muutoksiin. Ekologisessa luokittelussa järvet, joet ja rannikkoalue luokitellaan viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelu on tehty pääosin vuosien seurantatulosten perusteella. Tarkasteltavan alueen vesistöistä oli ekologinen luokitus tehty Jormasjärvelle ja Rehja-Nuasjärvelle. Ekologinen luokitus oli molemmille järville hyvä (Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu, ). Minimiravinnetarkastelu kesältä 2010 Oulujoen alueen järvissä tuotantoa rajoittava tekijä oli epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella pääsääntöisesti fosfori paitsi Nuasjärvessä molemmat ravinteet yhdessä. Selvin muutos edellisvuoteen tapahtui Salmisessa ja Kalliojärvessä, joissa typpi oli vielä tuolloin usein rajoittava ravinne. Erityisesti Salmisessa ja ajoittain myös Kalliojärvessä myös fosfaattifosforia oli ajoittain saatavilla ja tuotantoa rajoittavat muut tekijät, kuten veden happamuus, sameus ja haitalliset aineet. Vuoksen alueella Ylä-Lumijärvessä oli runsaasti epäorgaanista typpeä fosfaattifosforiin verrattuna, mutta myös fosfaattifosforia oli vielä saatavilla, joten todennäköisesti muut tekijät ovat rajoittaneet leväkasvua. Kivijärvessä tuotanto oli yleisemmin fosforirajoitteista ja ajoittain yleisrajoitteista. Laakajärvessä tuotanto oli pääasiassa yhteis- ja typpirajoitteista. Muissa kuin mustaliuskealueen lammissa perustuotanto oli yleisimmin yhteisrajoitteista. Hoikkalammessa fosfori oli edellisvuoden tapaan rajoittava ravinne. Kaivoksen vesistövaikutuksia vuoden 2011 osalta on tarkasteltu hakemuksen liitteessä Vesikasvillisuus ja pohjaeläimistö Vesikasvillisuus Talvivaaran kaivospiirin ja sen ympäristön vesikasvillisuutta on tutkittu yleispiirteisesti hankkeen YVA:n yhteydessä sekä tarkemmin kaivoksen toiminnan aikaisessa tarkkailussa (Pöyry 2008 osa IVa). Vesikasvillisuustutkimukset on tehty ilmakuvatulkinnan ja linjalaskentojen avulla ja ne koskevat Kolmisoppea sekä Jormas-, Kivi- ja Kalliojärveä.

28 25 Talvivaara Sotkamo Oy Kolmisoppi on tutkituista järvistä rehevin ja tutkittujen alueiden osalta myös järvistä runsaslajisin. Sen viidellä kasvillisuuslinjalla on havaittu 16 eri kasvilajia. Järvi kuuluu korte-ruokotyyppiin, jonka valtalajeja ovat järvikorte ja -ruoko, jotka voivat kasvaa ravinteisuuden suhteen hyvin erilaisissa olosuhteissa. Keski- ja runsasravinteisuutta ilmentävistä lajeista alueella tavataan karvalehteä, ärviälajia, siimapalpakkoa ja luhtasaraa. Jormasjärven Talvilahdella tavataan 10 vesikasvilajia ja järvi voidaan lukea järvikorte- ja korteruokotyypin järviin. Alueelle on tyypillistä rantavyöhykkeen selvärajaisuus. Vallitsevina lajeina alueella esiintyy ravinteisuudeltaan erilaisissa paikoissa viihtyviä järvikortetta, järviruokoa, vesi- ja pullosaraa. Uposkasveista alueella tavataan niukka- ja keskiravinteisia paikkoja suosivaa hapsiluikkaa ja nuottaruohoa. Kivijärvi on järvikortetyypin järvi, jonka kasvillisuudessa ei ole selviä valtalajeja. Suurimmat peittävyydet ovat pullo- ja vesisaralla, joiden vyöhykkeen leveys on vain 1-5 m. Suurin osa havaituista lajeista on indifferenttejä, mutta uposkasveista tavataan isonäkinsammalta, joka suosii niukka ja keskiravinteisia kasvupaikkoja. Kalliojärvi poikkeaa eniten alueen muista suuremmista järvistä. Sen rannat ovat luhtaisia ja paikoitellen hyllyviä rimpiä. Järvi kuuluu ulpukkatyyppiin ja alueen viideltä linjalta on tavattu yhteensä 12 eri kasvilajia, joista valtalajeja ovat ulpukka ja pullosara. Osa tavatuista lajeista suosii niukka- ja keskiravinteisia kasvupaikkoja kuten hapsiluikka ja lampisirppisammal. Pohjaeläimistö Alueen virtavesien pohjaeläimistöä on tutkittu alueen erikokoisilla puroilla ja pikkujoilla vuonna 2004 (Lapin Vesitutkimus Oy 2005) sekä edelleen Lumijoella, Kolmisoppeen laskevalla Kalliojoella ja Kolmisopesta Jormasjärveen laskevalla Tuhkajoella vuosina 2008 ja 2010 (Pöyry 2008 IVb ja 2010 IVa). Alueen pohjaeläinyhteisöissä vallitsevat paikasta riippuen koskikorennot ja joissakin kohteissa myös mäkärät, surviaissääsket, vesiperhoset ja päivänkorennot. Kokonaisuutena tarkastellen yksilömääräisesti runsain ryhmä alueen virtavesissä ovat kaksisiipiset. Taksonomiseen luokitteluun kuuluvien eri hierarkiatasojen, eli taksonien, kokonaismäärä vaihtelee eri tutkimuksien perusteella tutkituilla näytealueilla 15:sta 43:een. Virtavesien tilassa on tapahtunut muutoksia vuosien 2008 ja 2010 pohjaeläintarkkailun perusteella siten, että erityisesti Kalliojoessa EPT-ryhmän (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) lajija yksilömäärä on laskenut voimakkaasti mm. jokeen kohdistuneen happamoittavien vesien vaikutuksesta. Tyyppilajeihin ja EPT-ryhmään perustuvan ekologisten mittareiden perusteella Kalliojoen ekologinen tila on laskenut hyvästä joko tyydyttäväksi tai välttäväksi. Tuhkajoen ekologinen tila on edelleen samana, joko hyvässä tai erinomaisessa luokassa. Lumijoen tilassa muutokset ovat sekä kokonaislajimäärässä että EPT-ryhmässä olleet vähäisiä vuosien 2008 ja 2010 välillä. Näiden perusteella alueen ekologisessa tilassa ei ole tapahtunut muutoksia. Sen sijaan alueen pohjaeläimistössä on arveltu tapahtuneen kaivoksen toiminnan synnyttämästä kuormituksesta johtuvaa rakenteellista pohjaeläinyhteisöjen muutosta vuosien välillä (Pöyry 2011), mikä ei ole kuitenkaan kovin selvä. Alueen järvien pohjaeläimistöä on tutkittu vuosina 2004, 2008 ja Järvien pohjaeläimistö koostuu pääosin surviaissääskien toukista, mutta myös sulkasääskiä esiintyy myös mm. Jormasjärvessä varsin suurina tiheyksinä. Muu lajisto koostuu seisoville vesille tyypillisistä lajeista kuten hernesimpukoista, harvasukamadoista ja vesipunkeista.

29 26 Talvivaara Sotkamo Oy Alueen järvien pohjaeläimistön tilassa tapahtuneita muutoksia on tutkittu vuosina 2008 ja Selvitysten tulosten perusteella on ilmeistä, että alueen suurimmissa järvissä: Kallio-, Kivi-, Jormasja Kolmisoppi-järvessä, pohjaeläinten yksilömäärien ja biomassat ovat pienentyneet. Muutokset ovat olleet voimakkaimpia Kivijärvessä ja Kalliojärvessä, joiden ekologinen tila on muuttunut pohjaeläinyhteisöä kuvaavien indeksien perusteella erinomaisesta huonoksi. Jormasjärven ja Kolmisopen ekologisen tilan luokassa ei ole tapahtunut muutosta, mutta myös niiden tilassa on tapahtunut heikentymistä Kalasto ja kalatalous Hankealueen lähiympäristön kalastoa ja kalastusta on selvitetty kaivoshankkeen YVA:n laadinnan yhteydessä sekä kaivoksen toiminnan aikaisessa tarkkailussa. Kalastus- ja kalastoselvitysten perusteella Talvivaaran kaivoksen lähialueen vesistöistä kalataloudellisesti merkittävimmät ovat Jormasjärvi, Kolmisoppi ja Hakonen. Vuonna 2004 Jormasjärven osakaskunnan alueella myytiin 454 verkkokalastuslupaa sekä 338 viehekalastuslupaa. Valtaosa viehekalastusluvan ostajista kalasti Jormasjärven ja Nuasjärven välisellä Jormasjoella sekä Tuhkajoessa. Osakaskunnan esimiehen arvion mukaan noin puolella vuonna 2004 ostetuista verkkoluvista kalastettiin Jormasjärvellä. Vuonna 2008 verkkolupia myytiin 295 kpl ja viehekalastuslupia 173 kpl. Alueen järvivedet ovat hyviä hauki- ja ahvenvesiä. Särkikalojen osuus oli kalansaaliissa suhteellisen vähäinen. Kuha oli kokonaissaaliissa hauen ja ahvenen jälkeen kolmanneksi tärkein. Istutettuna lajeina esiintyi siikaa ja kuhaa. Lohensukuisista lajeista järvissä esiintyy yleisimmin siikaa ja muikkua, mutta joiden kannat ovat taantuneet viime vuosina heikoiksi. Siika lienee pääosin istutusperäistä eli kannan vahvuus ja saaliit ovat riippuvaisia istutuksista. Pienemmillä järvillä on lähinnä virkistyskalastuksellista merkitystä alueen mökkiläisille. Rapuja tavataan Talvivaaran lähialueen vesissä Jormasjärvessä, jossa on harvahko luontaisesti lisääntyvä ja pyyntiä kestävä rapukanta. Hankealueelle sijoittuvista pienistä virtavesistä pääosa on kalataloudellista arvoltaan vähäisiä luontaisista tekijöistä johtuen. Pienemmissä joissa tavataan yleisesti haukea, ahventa, särkeä ja madetta, mutta lohensukuisia lajeja ainoastaan Tuhkajoessa. Näistä joessa esiintyy taimenta ja harjusta. Tuhkajoen taimenkanta on todettu geneettisin selvityksin olevan oma erillinen kantansa ja sen on todettu lisääntyvän joessa useissa sähkökalastuksissa. Tuhkajoessa on myös luontaisesti lisääntyvä harjuskanta. Muita Tuhkajoen lajeja ovat ahven, kivisimppu ja made. Kalliojärvestä, Kolmisopesta, Jormasjärvestä ja Kivijärvestä on tutkittu hauen lihaksen raskasmetallien pitoisuuksia säännöllisin tutkimuksin aiemmin hajakuormituksen vaikutusten seurannassa ja myöhemmin myös kaivoksen tarkkailun yhteydessä. Vuoden 2008 selvityksen perusteella järvien haukien metallipitoisuudet ovat olleet lyijyn ja kadmiumin osalta alle Eu:n elintarvikkeelle hyväksymien enimmäispitoisuuksien ja elohopean osalta pitoisuudet ovat Kolmisoppea lukuun ottamatta olleet elohopean enimmäispitoisuuden alapuolella. Kolmisopen osalta pitoisuus on ollut vain hieman tuon arvon ylittävä. Myös muut hauen raskasmetallipitoisuudet (Ni, As, Cu, Pb, Co ja Ba) ovat olleet varsin matalia (Pöyry 2009). Tulokset ovat elohopean osalta pitkällä aikavälillä olleet samansuuntaisia (Loukola-Ruskeenniemi ym. 2003) Muu vesistön käyttö Kivijärven vettä käyttää yksi loma-asunto talousvetenä, muuten vesistöjen vettä käytetään kasteluvetenä. Vesistöillä on virkistyskäytöllistä arvoa ja kalastuksen lisäksi niitä käytetään mm. uimiseen ja veneilyyn.

30 27 Talvivaara Sotkamo Oy Luonnontilaiset uomat Luonnontilaisella uomalla tarkoitetaan uomaa, jossa ei näy jälkiä perkauksesta tai ojituksesta. Luonnontilaisen kaltainen uoma on uoma, jossa on vähäisiä vanhoja jälkiä uoman perkauksesta tai ojituksesta. Luonnontilaisen kaltaisia ovat myös ne uomat, joiden lähiympäristön puustoa on harvennettu säilyttämällä kuitenkin uomanvarren suojaisuus. Kaivospiirin lähialueella ei ole täysin luonnontilaisia uomia, sillä kaikkien uomien valuma-alueilla on ojituksia. Aittolahteen laskeva Tiaispuron uoma on luonnontilainen ja puroa ympäröiviä metsiä on hakattu jättäen suojavyöhyke puron varteen, mutta paikoin suojavyöhyke oli varsin kapea. Yläosastaan (maantien pohjoispuolelta) Tiaispuroa voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisena. Raatelammesta lähtevä Raateoja on aikaisempien lausuntojen ja selvityksien mukaan luonnontilainen. Ojan varressa on tehty harvennushakkuita, mutta ojan varren suojaisuus on säilynyt. Raateojaa ei voida pitää luonnontilaisena, mutta se on luonnontilaisen kaltainen. Raateoja sijaitsee kaivostoiminnan välittömien vaikutusten ulkopuolella. Salmisen ja Kalliojärven väliseen uomaan yhtyy ojia. Uoman välittömästä lähiympäristöstä on hakattu kaikki suuremmat puut ja uomaa ei siten voida pitää luonnontilaisen kaltaisena. 5.8 Ilman laatu Kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei ole muita merkittäviä päästöjen aiheuttajia. Lähimmät merkittävät pistemäiset päästölähteet ovat Kajaanissa, noin 30 km hankealueesta luoteeseen. Ilman epäpuhtauksien suhteen alue on Kainuun taustatasoa edustava ja alueen ilman laatuun vaikuttavat luontaisten tekijöiden ohella vain kaukolaskeumana tulevat päästöt. Ilmatieteenlaitos mittasi välisenä aikana Talvivaaran kaivosalueella ja sen ympäristössä aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin suuruisten ns. hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuuksia kahdessa mittauspisteessä (Ilmatieteen laitos 2009). Mittausten tavoitteena oli hankia tietoa kaivostoiminnan päästöjen aiheuttamista hiukkaspitoisuuksista kaivosalueella ja sen ympäristössä. Kaivosalueen toiminnot vaikuttivat syys-lokakuussa 2008, maanpinnan ollessa lumeton, merkittävästi hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin tehdasalueen mittauspisteessä. Myllyniemen mittauspisteessä vaikutukset olivat vähäisiä ja hiukkaspitoisuuksiin näyttäisivät vaikuttaneen ajoittain voimakkaasti lähiympäristön toiminnot, kuten asuinrakennusten lämmitys sekä liikennöinti kiinteistön piha-alueella ja sen lähistöllä. Myllyniemessä esiintyi syys- ja lokakuussa 2008 ja helmikuussa 2009 yhteensä neljä yli 200 µg/m³:n kohonnutta hiukkasten tuntipitoisuutta, joihin kaivosalueen ko. ajankohtana esiintyneellä voimakkaalla pölyämisellä on voinut olla vaikutusta. Myllyniemen mittauspisteen hiukkasmittaustulosten ohje- ja raja-arvotarkastelut osoittavat kuitenkin, että kaivosalueen pölypäästöistä huolimatta ilmanlaatu pysyi koko mittausjakson ajan Myllyniemessä mahdolliset terveysvaikutukset huomioiden hyvänä. 6 TOIMINNAN KUVAUS Kaivoksen toiminta on kuvattu liitteessä 5 Talvivaaran kaivoksen toiminnan kuvaus.

31 28 Talvivaara Sotkamo Oy 7 RAAKA-AINEET, KEMIKAALIT, POLTTOAINEET JA MUUT TUOTANTOON KÄYTETTÄVÄT AINEET Kaivoksen toiminnassa käytettävät raaka-aineet, kemikaalit, polttoaineet ja muut tuotantoon käytettävät aineet on esitetty kaivoksen toiminnan kuvauksessa liitteessä 5. 8 VEDENHANKINTA JA VIEMÄRÖINTI Tuotannon tarvitsema raakavesi otetaan Kolmisoppijärvestä ja mahdollinen lisävesi Nuasjärvestä. Kaivoksen vedentarve on arvioitu olevan enintään m 3 /h. Kaivosalueella muodostuvat, malmin kanssa kosketuksiin joutuvat vedet hyödynnetään liuoskierrossa. Ympäristöön johdettava vesi johdetaan talteenottolaitokselta jälkikäsittely-yksiköiden kautta vesistöön. Kaivoksen vesienhallintaa, vesitaselaskelmaa sekä vesipäästöjä ja vesipäästöjen ympäristövaikutuksia käsitellään tarkemmin hakemuksen liitteessä 6. 9 LIIKENNE JA LIIKENNEJÄRJESTELYT Kaivoksen liikenne ja liikennejärjestelyt on esitetty kaivoksen toiminnan kuvauksessa hakemuksen liitteessä YMPÄRISTÖKUORMITUS JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Seuraavissa kappaleissa on esitetty yhteenveto toiminnan päästö- ja vaikutustarkkailusta koko kaivoksen toiminta-ajalta. Kaivoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportit ajanjaksolta ovat kokonaisuudessaan hakemuksen liitteessä 4. Koska hakemuksen laadinnan aikana vuoden 2011 velvoitetarkkailun raportointi oli kesken, vuoden 2011 osalta hakemuksessa esitettyjen tarkkailutulosten kattavuus vaihtelee käytössä olleista tuloksista riippuen. Lisäksi seuraavissa kappaleissa tarkastellaan mahdollisia muutoksia voimassa olevassa ympäristöluvassa esitettyihin ympäristövaikutuksiin sekä luvan myöntämisen jälkeen toteutetut tai suunnitteilla olevat päästöjen vähentämis- ja puhdistamistoimet Päästöt vesistöön sekä niiden ympäristövaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Päästöjä vesistöön, arviota päästöjen kehittymisestä ja ympäristövaikutuksia koskevia muuttuneita tietoja on käsitelty kootusti ympäristölupahakemuksen liitteessä 6. Lisäksi hakemuksen liitteessä 6 on kuvattu toimenpiteitä vesipäästöjen vähentämiseksi ja puhdistamiseksi Päästöt ilmaan sekä niiden vaikutukset ilman laatuun Päästöt Talvivaaran kaivosalueella päästöjä ilmaan aiheuttavia lähteitä karkeasti jaoteltuna on kahdenlaisia: pistemäiset tai kanavoidut päästölähteet sekä diffuusit päästölähteet. Päästöjen tarkkailuun kuuluu käytön aikainen prosessin tarkkailu päästöjen synnyn minimoimiseksi sekä päästöjen määritys päästökohteista. Pistemäisiä lähteitä ovat murskaus- ja agglomerointiasema, öljykattila ja metallitehtaan eri prosessin osat, ja diffuuseja lähteitä louhosalueen hiukkaspäästöt (louhos, esimurskaus) sekä tiestö-, lastaus-, varasto- ja läjitysalueet.

32 29 Talvivaara Sotkamo Oy Lisäksi ilmatieteenlaitos on mitannut kaivosalueella ja sen ympäristössä hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuuksia. Talvivaaran kaivos osallistuu myös Kajaanin ilmanlaadun yhteistarkkailuun Hengitettävät hiukkaset Ilmatieteen laitos mittasi välisenä aikana Talvivaaran kaivosalueella ja sen ympäristössä aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin suuruisten ns. hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuuksia kahdessa mittauspisteessä (Ilmatieteen laitos 2009). Mittausten tavoitteena oli hankkia tietoa kaivostoiminnan päästöjen aiheuttamista hiukkaspitoisuuksista kaivosalueella ja sen ympäristössä. Kaivosalueen toiminnot vaikuttivat syys-lokakuussa 2008, maanpinnan ollessa lumeton, merkittävästi hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin tehdasalueen mittauspisteessä. Myllyniemen mittauspisteessä vaikutukset olivat vähäisiä ja hiukkaspitoisuuksiin näyttäisivät vaikuttaneen ajoittain voimakkaasti lähiympäristön toiminnot, kuten asuinrakennusten lämmitys sekä liikennöinti kiinteistön piha-alueella ja sen lähistöllä. Myllyniemessä esiintyi syys- ja lokakuussa 2008 ja helmikuussa 2009 yhteensä neljä yli 200 µg/m³:n kohonnutta hiukkasten tuntipitoisuutta, joihin kaivosalueen ko. ajankohtana esiintyneellä voimakkaalla pölyämisellä on voinut olla vaikutusta. Myllyniemen mittauspisteen hiukkasmittaustulosten ohje- ja raja-arvotarkastelut osoittavat kuitenkin, että kaivosalueen pölypäästöistä huolimatta ilmanlaatu pysyi koko mittausjakson ajan Myllyniemessä mahdolliset terveysvaikutukset huomioiden hyvänä Murskaus- ja agglomerointiaseman hiukkaspäästöt Murskaus- ja agglomerointiaseman hiukkaspäästöjä on mitattu tarkkailuohjelman mukaisesti sekä lisäksi , ja Mittaustuloksia on verrattu ympäristöluvassa esitettyyn raja-arvoon taulukossa 3. Taulukko 3. Murskaus ja agglomerointi, hiukkaspäästöt Mittauspiste yksikkö Ympäristölupa Karkeamurska mg/m 3 n 3/2/2 10 Seulahalli ja hienomurska 1 mg/m 3 n 201/206/196/215 50/110/101/131 26/28/24/25 24/12/30/38 10 Hienomurska 2 mg/m 3 n 2/1/2 10 Agglomerointi mg/m 3 n 3/3/3 10 Taulukosta nähdään, että seulahallin ja hienomurska 1:n mittaustulokset ylittävät edelleen ympäristöluvan raja-arvon, vaikkakin pölypäästöt ovat olleet laskusuunnassa. Seulahallin ja hienomurskaimen pölynpoistoa kehitetään edelleen, jotta ympäristöluvan raja-arvot saavutetaan. Hiukkaspäästöjä on esimerkinomaisesti verrattu ympäristölupahakemuksessa (v.2006) esitettyyn arvioon koko kaivoksen hiukkaspäästöistä taulukossa 4.

33 30 Talvivaara Sotkamo Oy Taulukko 4. Murskaus ja agglomerointi, hiukkaspäästöt; vertailu ympäristölupahakemukseen (v.2006) Mittauspiste yksikkö Hiukkaspäästö [g/s] Hiukkaspäästö [t/a] Hiukkaspäästö [g/s] Hiukkaspäästö [t/a] Karkeamurska mg/m 3 n 3/2/2 0,001 0,0 0,001 0,0 Seulahalli ja hienomurska 1 mg/m 3 n 201/206/ 196/ ,4 50/110/ 101/ ,5 Hienomurska 2 mg/m 3 n 2/1/2 0,01 0,3 0,01 0,3 Agglomerointi mg/m 3 n 3/3/3 0,003 0,1 0,003 0,1 Ympäristölupahakemu s (2006) [t/a] Yhteensä 315,8 237,0 250 Koko vuoden hiukkaspäästöjä on arvioitu ilmoitettujen hiukkaspäästömittausten [g/s] avulla, käyttäen toiminta-aikana 365 d/a tehtyjen mittausten perusteella laskettuna vuoden kokonaishiukkaspäästöt ylittäisivät arvioidun määrän 250 t/a. Kun kokonaispäästöt lasketaan ja tehtyjen mittausten keskiarvona, arvioitu kokonaismäärä 250 t/a alitetaan. Laskelmassa on huomioitava, että se perustuu kertaluontoisiin mittauksiin Metallien talteenoton metallipäästöt Metallien talteenoton metallipäästöjä on mitattu tarkkailuohjelman mukaisesti Tuloksia on verrattu ympäristölupamääräykseen sekä ympäristölupahakemuksessa (v.2006) esitettyyn arvioon taulukossa 5. Taulukko 5. Metallien talteenotto, metallipäästöt (Ni, Zn, Cu, Co, As) Mittauspiste [mg/m 3 n] Hiukkaspäästö [mg/s] Hiukkaspäästö [t/a] Ympäristölupahakemus (2006) [t/a] Ympäristölupa [mg/m 3 n] saostuslinja 1 0,06 0,01 0,04 0,01 0,00 1 neutralointireaktori linja 1 0,02 0,01 0,02 0,01 0,00 1 Rautasaostus linja 1 0,02 0,01 0,01 0,02 0,00 1 Nauhasuodin linja 1 0,05 0,12 0,06 0,23 0,01 1 sakeutin linja 1 0,11 0,05 0,02 0,16 0,01 1 Yhteensä 0,01 < 1 Tulosten perusteella ympäristöluvassa esitetty raja-arvo on alitettu. Koko vuoden metallipäästöjä on arvioitu yksikössä [ms/s] ilmoitettujen mittaustulosten avulla, käyttäen toiminta-aikana 365 d/a. Laskelman perusteella metallien kokonaispäästöt vuonna 2010 alittavat arvioidun määrän < 1 t/a. Laskelmassa on huomioitava, että se perustuu kertaluontoiseen mittaukseen.

34 31 Talvivaara Sotkamo Oy Energiantuotannon savukaasut Energiantuotannon savukaasun pitoisuuksia on mitattu ajankohtina ja Kuumavesikattilan tulokset on kerätty taulukkoon 6 ja kuumahöyrykattilan tulokset taulukkoon 7. Taulukko MW:n POR-Kuumavesikattila Savukaasun pitoisuudet keskimäärin (kuiva s.k.) yksikkö :40-11: :30-12: :30-12: :45-14:20 O 2 % 6,7 4,6 4,3 3,7 - CO % 0,0002 <0,0001 0,0004 0, SO 2 O 2 -pit. 3% mg/m 3 n NO x redus. O 2 -pit. 3% 1) mg/m 3 n Kiintoaine redus. O 2 -pit. 3% 1) NO 2 :si laskettuna Taulukko MW:n POR-Kuumahöyrykattila Savukaasun pitoisuudet keskimäärin (kuiva s.k.) mg/m 3 n yksikkö :30-15: :20-16: :20-15: :50-17:20 Ympäristölupa Ympäristölupa O 2 % 5,1 4,6 3,9 3,3 - CO % 0,0004 0,0001 0,0005 0, SO 2 O 2 -pit. 3% mg/m 3 n NO x redus. O 2 -pit. 3% 1) mg/m 3 n Kiintoaine redus. O 2 -pit. 3% 1) NO 2 :si laskettuna mg/m 3 n Ensimmäinen ilmaan menevien savukaasupäästöjen mittaus tehtiin joulukuussa 2009 Nab Labs Oy:n toimesta. Mittaus koski 10 MW:n POR -kattiloiden savukaasupäästömittausta. Typen oksidien päästöraja-arvo ylittyi molemmilla kattiloilla, mistä johtuen mittaus uusittiin Molemmat kattilat alittivat typen oksidien päästöraja-arvon, kun otetaan huomioon mittaustulosten epävarmuus. Molempina vuosina mitatut hiukkaspitoisuudet alittivat päästöraja-arvon. Ympäristölupahakemuksessa on arvioitu, että voimalaitoksen CO 2 -päästö on t/a. Lupaprosessin jälkeen alueelle on rakennettu uusi 10 MW kuumavesikattila. Arvio ei enää ole vertailukelpoinen päästömittausten kanssa, sillä se koskee vain 10 MW höyrykattilaa, eikä CO 2 - päästöä ole mitattu jatkuvatoimisesti. Taulukossa 8 on vertailtu öljykattiloiden savukaasupäästöjen hiukkas-, NO 2 - ja SO 2 -päästöjä asetuksessa 445/2010 esitettyihin päästöraja-arvoihin. Tehdasalueen kattiloiden hiukkas- ja SO 2 - pitoisuudet täyttävät asetuksen vaatimukset, mutta NO 2 -pitoisuudet ovat raja-arvoa jonkin verran korkeampia. Kaivosvarikon kattilalaitokselta ei ole käytettävissä päästömittaustuloksia. Taulukossa on esitetty myös uuteen huipputeho- ja varakattilalaitokseen sovellettavat raja-arvot.

35 32 Talvivaara Sotkamo Oy Taulukko 8. Öljykattiloiden savukaasupäästöjen vertailu asetuksen 445/2010 vaatimuksiin Hiukkaset NO 2 SO 2 mg/m 3 n mg/m 3 n mg/m 3 n O 2 -pit. 3% O 2 -pit. 3% O 2 -pit. 3% Tehdasalueen kuumavesikattila 10 MW Tehdasalueen kuumahöyrykattila 10 MW Päästöraja-arvo ) Kaivosvarikon kattilalaitos 2 MW 2) 2) 2) Päästöraja-arvo Uusi huipputeho- ja varakattilalaitos 10 MW 3) 3) 3) Päästöraja-arvo ) 1) raskaalle polttoöljylle raja-arvo saakka 2) ei mittaustietoa 3) kattilalaitosta ei vielä rakennettu 4) raskaalle polttoöljylle raja-arvo saakka Kalkinpoltto Kalkinpoltolle asetettua lupamääräystä ei sovelleta Talvivaaran kaivostoimintaan, sillä kalkki ostetaan valmiiksi poltettuna Pölypäästöt Velvoitetarkkailu Seuraavissa kappaleissa esitetyt tiedot pölypäästöistä ympäristöluvan myöntämisen jälkeiseltä ajalta perustuvat vuosien tarkkailuraportteihin (Pöyry 2008 IVf, 2009 IVd ja 2010 e). Kiintoaine Kiintoainelaskeumat (orgaaninen + epäorgaaninen aines) ovat olleet hyvin samalla tasolla tarkkailun aikana. Kiintoainelaskeumat ovat olleet v yleisesti selvästi suurempia kesäaikaan kuin talvikuukausina. Kesäkuukausina kiintoainelaskeumasta pääosa on ollut orgaanista alkuperää. Kaivostoiminnan aiheuttama pölypäästö on mineraaliperäistä eli epäorgaanista alkuperää. Talvikuukausina kiintoainelaskeumat ovat olleet alhaisempia, mutta epäorgaanisen aineksen osuus kokonaislaskeumista on ollut yleisesti suurempi.

36 33 Talvivaara Sotkamo Oy Kuva 3. Kiintoainelaskeumat v Epäorgaanisen aineksen laskeumat ovat olleet yleisesti korkeampia kaivosalueella kuin sen ulkopuolella. Vuosina 2009 ja 2010 epäorgaanisen aineksen laskeuma on ollut keskimäärin suurin tehdasalueen, liuotusalueiden ja avolouhoksen läheisyydessä sijaitsevissa keräimissä (1, 12, 13 ja 14). Vuoden 2010 tarkkailun korkein epäorgaanisen aineksen laskeuma todettiin joulukuussa tehdasalueen pohjoispuolella keräimessä 1 (7,0 g/m 2 /kk). Muutoin epäorgaaniset laskeumat ovat olleet selvästi tätä pienempiä. Pölytarkkailussa todetut laskeumat johtuvat usein erityisesti kaivosalueen ulkopuolella muista tekijöistä kuin kaivostoiminnasta, mitä kuvastaa laskeuman orgaaninen alkuperä. Kaivostoimintoihin viittaavaa epäorgaanista laskeumaa on kuitenkin todettu kaivosalueella sekä jossain määrin myös kaivosalueen ulkopuolella, lähinnä kaivostoimintojen itäkoillispuolella. Kiintoainelaskeumissa ei tarkkailun aikana vuosina ole todettu selviä kehityssuuntia. Metallit Nikkelin, kuparin, sinkin ja koboltin laskeumat ovat olleet yleisesti suurempia tehdasalueella kuin sen ulkopuolella. Metallilaskeumat olivat vuonna 2010 keskimäärin suurimpia tehdas- ja liuotusalueiden läheisyydessä (1, 12, 13). Kaivosalueen ulkopuolella metallilaskeumat olivat monin paikoin koholla toukokuun keräysjaksolla, minkä lisäksi ajoittain kohonneita metallilaskeumia todettiin erityisesti kaivostoiminnoista itään, koilliseen ja pohjoiseen sijaitsevissa keräimissä. Nikkeli-, kupari- ja sinkkilaskeumat ovat olleet vuosina keskimäärin suurempia kuin vuonna Nikkeli- ja sinkkilaskeumat olivat kasvaneet myös vuodesta 2009 tehdas- ja liuotusalueiden läheisyydessä. Kuparilaskeumissa oli tapahtunut kasvua edellisvuodesta tehtaan ja kipsisakka-altaiden pohjoispuolella sekä kaivosalueen ulkopuolella itä-, koillis- ja pohjoissuunnilla. Sen sijaan lounais- ja länsisuunnilla Juuson (2) ja Kivijärven (15) keräimillä sekä pohjoissuunnalla Kalliojärven (16) keräimellä laskeumissa oli tapahtunut laskua edellisvuodesta. Sinkkilaskeumien ajallinen ja paikallinen vaihtelu oli selvästi suurempaa kuin muilla metalleilla. Suurimmat laskeumat mitattiin kuitenkin pääosin samaan aikaan ja samoista keräimistä kuin suurimmat kuparin ja nikkelin laskeumat. Kobolttilaskeumat ovat olleet koko tarkkailun ajan selvästi muita metallilaskeumia alhaisempia.

37 34 Talvivaara Sotkamo Oy Nikkelilaskeumat ovat olleet vuosina 2009 ja 2010 keskimäärin suurempia kuin vuonna 2008 (kuva 4). Muutos on ollut selvempi kaivosalueella kuin kaivosalueen ulkopuolella. Eniten nikkelilaskeumat ovat kasvaneet liuotusalueen itäpuolella sekä liuotusalueen ja tehtaan pohjoispuolella, missä kasvua oli tapahtunut myös vuodesta 2009 vuoteen Muissa havaintopaikoissa vuoden 2010 nikkelilaskeumat olivat keskimäärin samaa tasoa tai alhaisempia kuin vuonna Kuva 4. Nikkelilaskeuma v Kuparilaskeumat ovat olleet vuosina keskimäärin selvästi vuotta 2008 suurempia (kuva 5). Kuparilaskeumissa oli tapahtunut kasvua myös vuodesta 2009 vuoteen 2010 tehtaan ja kipsisakka-altaiden pohjoispuolella (keräimet 1, 10 ja 11) sekä kaivosalueen ulkopuolella itä-, koillis- ja pohjoissuunnilla (keräimet 3, 4, 5, 6 ja 9). Sen sijaan lounais- ja länsisuunnilla Juuson (2) ja Kivijärven (15) keräimillä sekä pohjoissuunnalla Kalliojärven (16) keräimellä laskeumissa oli tapahtunut laskua edellisvuodesta. Erityisesti Juuson (2) keskimääräinen kuparilaskeuma oli selvästi edellisvuotta pienempi. Keväällä 2009 kyseisessä keräimessä todettu poikkeuksellisen suuri kuparilaskeuma (76 mg/m 2 /kk) nosti vuoden keskiarvoa.

38 35 Talvivaara Sotkamo Oy Kuva 5. Kuparilaskeuma v Vuonna 2010 keskimääräiset sinkkilaskeumat olivat keräintä 2 lukuun ottamatta hieman tai selvästi edellisvuotta suurempia ja kaikilta osin vuotta 2008 suurempia. Laskeumat olivat edelleen suurimmat ja kasvu edellisvuosiin nähden selkein kaivosalueen keräimissä 1, 12, 13, jotka sijoittuvat vallitsevien tuulensuuntiin nähden tehtaan tai liuotusalueen alapuolella (kuva 6). Kuva 6. Sinkkilaskeuma v

39 36 Talvivaara Sotkamo Oy Kolmisopen havaintopaikalla talviaikainen sinkkilaskeuma vuosina on ollut 0,19 µg/m 2 /kk mitattuna lumen ainepitoisuutena. Raahessa sinkkilaskeuma vaihteli eri havaintopaikoilla vuonna 2000 välillä 4 35 mg/m 2 /a, mikä on kuukausien määrällä jaettuna 0,3 2,9 mg/m 2 /kk. Kuormitetulla alueella Harjavallassa sinkkilaskeuma oli vuonna 2008 keskimäärin tasoa 3 mg/m 2 /kk. Talvivaaran kaivosalueella sijaitsevissa keräimissä 1 ja laskeumat olivat pääsääntöisesti Harjavallan ja Raahen tasoa korkeampia, minkä lisäksi muissa kaivosalueen pisteissä sekä osassa ympäristön tarkkailupisteitä laskeumat olivat ajoittain vertailutasoa suurempia. Muutoin Talvivaaran alueella sinkkilaskeumat olivat samaa tasoa kuin Raahessa tai Harjavallassa. Koboltin laskeumat jäivät vuonna 2010 edellisvuosien tavoin pääosin selvästi alle 1 mg/m/kk (kuva 7). Laskeumat ovat olleet yleisesti hieman suurempia tehdasalueella (keräimet 1, 12, 13, ja 14) kuin sen ulkopuolella. Yleistä tasoa korkeampi kobolttilaskeuma (0,95 mg/m 2 /kk) todettiin tammikuussa v tehdasalueen pohjoispuolella (keräin 1), jossa samanaikaisesti myös muut määritetyt metallilaskeumat olivat alueella muutoin todettua tasoa selvästi korkeampia. Kobolttilaskeumat olivat pääosin samaa tasoa vuosina 2008 ja Laskeumat ovat olleet v keskimäärin jonkin verran vuotta 2008 suurempia lähinnä tehdas- ja liuotusalueen läheisyydessä (1, 12, 13). Kuva 7. Kobolttilaskeuma v Sähkönjohtavuus Korkeimmat sähkönjohtavuusarvot on todettu kesällä ja alkusyksystä, jolloin keräimissä on yleensä ollut myös runsaasti kiintoainetta, josta pääosa oli orgaanista ainesta. Sen sijaan talvikuukausina ja loppusyksystä sähkönjohtavuusarvot ovat olleet alhaisia. Sähkönjohtavuuden avulla ei voida havaita kaivoksen vaikutusta, vaan vaihtelu näyttää selittyvän lähinnä muilla kaivostoiminnasta riippumattomilla tekijöillä, kuten orgaanisen aineksen määrällä. Kesällä näytteissä saattaa olla neulasia, lehtiä, hyönteisiä ym., joista voi liueta sähkönjohtavuutta nostavia ioneja.

40 37 Talvivaara Sotkamo Oy Ylimääräinen pölylaskeumatarkkailu Vuonna 2010 pölylaskeuman tarkkailua laajennettiin siten, että tarkkailupisteitä lisättiin 15 kappaletta kaivosalueen ympäristöön (3 kaivospiirin alueella) (LVT 2011). Uudet tarkkailupisteet täydentävät tarkkailuohjelmassa (Pöyry 2007) esitettyä pölypäästöjen leviämisen tarkkailua. Uudet tarkkailupisteet sijoitettiin pääasiassa kauemmaksi kaivosalueelta kuin tarkkailuohjelmassa esitetyt pisteet ja lähelle asuttuja alueita. Uusien tarkkailupisteiden osalta tarkkailua suoritti Lapin Vesitutkimus Oy. Kaivoksen pölypäästöt ovat lähes täysin mineraalipitoisia ja analysoimalla kokonaislaskeuman orgaanista ja epäorgaanista komponenttia on voitu arvioida kaivoksen päästöjen osuutta kokonaislaskeumasta. Epäorgaanisen aineksen osuus kokonaislaskeumasta oli keskimäärin 42 %. Tuloksista nähdään selvästi, että etenkin mittausjakson 1 ( ) aikana suuri osa laskeumasta on ollut orgaanista ainesta, jolloin siis laskeuma on todennäköisesti peräisin muualta kuin kaivostoiminnasta. Orgaanista ainesta sisältävää laskeumaa syntyy mm. kasvien siitenpölyn vaikutuksesta. Talviaikana lumipeite maan suojana pienentää orgaanisen aineksen leijumaa ilmassa ja myös laskeumassa se yleensä näkyy epäorgaanisen aineksen suurempana osuutena. Talvivaaran kaivoksen pölypäästöjen aiheuttama laskeuma alitti yleisesti likaavan ja viihtyisyyttä haittaavan laskeuman raja-arvon 10 g/m 2 /kk kaikissa tarkkailupisteissä vuoden 2010 ylimääräisen laskeumatarkkailun aikana. Suurin kuukausilaskeuma oli 3,46 g/m 2 ja se määritettiin mittauspisteessä 106 keräysjakson 2 ( ) aikana. Kaikkien vuoden 2010 aikana suoritettujen ylimääräisen laskeumatarkkailun tulosten keskiarvo oli 1,25 g/m 2 /kk. Keskimäärin suurimmat laskeumat olivat kaivosalueen koillispuolella Tuhkakylän läheisyydessä olevissa tarkkailupisteissä, jossa eri mittausjaksojen laskeuma vaihteli välillä 0,37 3,46 g/m 2 /kk. Pienin yksittäinen laskeuma 0,18 g/m 2 /kk määritettiin tarkkailupisteessä 115, joka sijaitsee kaivospiirialueen eteläosassa. Epäorgaanisen aineksen laskeuma oli tarkkailupisteestä ja ajankohdasta riippuen 0,09 2,15 g/m 2 /kk ja sen osuus kokonaislaskeumasta vaihteli välillä 4,8 % %. Keskimäärin laskeuman sisältämän epäorgaanisen aineksen osuus eri mittauspisteissä oli 24,9 % 63,2 % ja suurimmillaan sen osuus oli tarkkailupisteessä 108, joka sijaitsee tien 870 itäpuolella suhteellisen lähellä louhoksia. Raskasmetallilaskeumista ainoastaan sinkki- kupari- ja nikkelilaskeuma ylitti ajoittain 1 mg/m 2 /kk. Suurin yksittäinen nikkelilaskeuma (noin 26 mg/m 2 /kk) mitattiin tarkkailupisteessä 102 ja suurin kuparilaskeuma 6,85 mg/m 2 /kk määritettiin pisteessä 103. Mittauspisteistä molemmat sijaitsevat Kolmisoppijärven koillis- tai itäpuolella kaivosalueen pohjoispuolella. Suurin sinkkilaskeuma 9,07 mg/m 2 /kk mitattiin myös pisteessä 103. Koboltin ja uraanin laskeumat olivat vielä selvästi pienempiä Ympäristövaikutuksia koskevat muuttuneet tiedot Voimassa olevassa ympäristöluvassa on arvioitu, että mahdolliset pölyn leviämisalueet sisältyvät lähes kokonaan kaivospiirin alueelle. Pölystä voi aiheutua terveys- tai viihtyisyyshaittaa, mikäli häiriintyvä kohde sijaitsee alle 500 m:n päässä merkittävästä pölylähteestä. Kaivosalueen itälaidalle sijoittuvilta sivukivialueilta pöly voi levitä myös kaivospiirialueen ulkopuolelle. Pölyn leviäminen niiltä on myös läjitysteknisesti helposti hallittavissa, minkä vuoksi haitat kaivospiirialueen ulkopuolelle ovat epätodennäköisiä.

41 38 Talvivaara Sotkamo Oy Kaivoksen rakentamisaikana pölyäminen oli ennakoitua voimakkaampaa ja leviämisalue oli myös ennakoitua laajempi. Tämä johtui rakentamisaikana käytetyistä väliaikaisista murskausjärjestelyistä ja tuotantovaihetta tehottomammista pölynpoistoratkaisuista. Nykyisen toiminnan aikana pölyäminen on ollut huomattavasti rakentamisvaihetta vähäisempää. Pölyyn liittyviä valituksia tulee enää vain yksittäisiä. Räjäytyskaasujen, teollisuuslaitosten kaasupäästöjen ja polttoaineiden polton päästöjen osalta vaikutukset ovat ympäristöluvan mukaiset ja ne eivät aiheuta pysyviä haitallisia ympäristövaikutuksia kaivoksen vaikutusalueella. Liuotuskasoilta haihtuva vesi ei aiheuta ympäristövaikutuksia kuten ympäristöluvassa on arvioitu. Käytännössä välittömästi kasan yläpuolella voi silmämääräisesti havaita höyryä ainoastaan tyynellä pakkasilmalla Päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevat toimet Yleistä pölypäästöjen kehittymisestä Vuoteen verrattuna kaivoksella muodostuvan pölyn määrä on vähentynyt olennaisesti. Louhinnan painopiste on siirtynyt syvemmälle louhoksessa. Pintalouhinnan määrä on olennaisesti vähentynyt. Kiilleliuskeen louhinta Kuusilammen avolouhoksen pohjoispäässä lisääntyy, mutta louhittava kivi ei sisällä kiisuja eikä grafiittia. Räjäytys- ja panostustöissä on tehty parannuksia. Kaikki tuotantoreiät luodataan oikean syvyyden varmistamiseksi. Reiät panostetaan samaan korkeuteen ja reiän suulta panostamatta jätettävä 2,5-3 m täytetään sepelillä. Tällä minimoidaan räjäytyskaasujen ja pölyn puhallus suoraan ylöspäin. Pölynpoistoyksiköitä on vuoteen 2010 ollut käytössä välivaraston alla (2 kpl) ja yksi yksikkö agglomerointiasemalla, hienomurskaamossa ja seulomossa. Pölyntorjuntaa on malmin välivarastossa tehostettu asentamalla tiiviimmät kumiverhot malmin kippausaukkoon ja oviin. Tammi-helmikuussa 2011 hienomurskaamoon hankittiin uusi hallikohtainen suodatin, joka ottaa vastuilleen kymmenen murskaimen pölyn. Uudella painekuljettimella suodatettu pöly siirtyy putkilinjalla, nykyistä pölyttömämmin agglomerointiin. Murskaamon pölynpoistosta aiemmin vastannut yksikkö käännettiin samalla seulomohalliin siellä olevan suodatinyksikön rinnalle. Lisäksi seulomon kuljettimille tehtiin rakenteellisia muutoksia, jotka parantavat niiden pölytiiveyttä. Välimurskaamon osalta nykyinen suodatin on toiminut kohtuudella, ja sielläkin on varaus pneumaattiseen siirtoon olemassa. Agglomeroinnissa selvitetään erilaisia prosessiratkaisuja pölynpoistamiseksi. Louhosalueen tiestön ja lastauksen sekä varasto- ja läjitysalueiden aiheutuvan pölyämisen rajoittamiseksi on laadittu kaivostoiminnan pölyjen kunnossapitosuunnitelma, jonka mukaisesti pölyämistä rajoitetaan. Suunnitelma on laadittu vuonna 2010, jonka jälkeen pölyntorjuntaa on edelleen kehitetty mm. teiden automaattisten kastelujärjestelmien ja louhoksen räjäytyspölyn torjunnan osalta. Kunnossapitosuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet on kuvattu päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevia toimia käsittelevissä kappaleissa.

42 39 Talvivaara Sotkamo Oy Malminkäsittelyn pölypäästöjen vähentäminen Malminkäsittelyssä on ollut edelleen luparajan ylityksiä hienomurskaamon pölypäästöissä. Seuraavassa on tiivistetysti hienomurskaamon pölypäästöjen kanssa jo tehdyt parannustoimenpiteet ja vielä tulossa olevat investoinnit: Taustaa Hienomurskaamon kapasteetti on lisääntynyt vuodesta 2008 lähtien ja on nyt 3300 t/h, lähtötilanteessa kapasiteetti oli 2500 t/h Pölynpoiston kapasiteettia seulomossa lisättiin helmikuussa 2011 tekemällä muutos, jossa entinen murskaamohallin pölynpoistoyksikkö liitettiin seulomon pölynpoistoon, tähän yksikköön kytkettiin seulomon länsireunan pölypoistolinja, johon ilma imetään pääasiassa seuloilta Suoritetuissa pölyn päästömittauksissa (viimeisin ) ei ole päästy ympäristöluvan edellyttämälle tasolle, vaikka pölypitoisuudet ovatkin laskeneet huomattavasti alkutilanteeseen verrattuna Nykyinen pölynpoistoyksikkö Yksikkö on tyypiltään kasettisuodatin, jossa pöly kerääntyy kasettien ulkopinnalle, josta se paineilmapuhdistuspulssilla irroitetaan ja se putoaa alapuolella olevaan kartioon. Kartiosta pöly siirretään ruuvikuljettimella agglomerointiin menevälle hihnakuljettimelle. Ongelmana yksikössä on ollut ylimpien suodatinkasettien huono kestävyys, laitteeseen tuleva pölyinen ilmavirta kuluttaa ylimmät kasetit puhki. Tätä on pyritty estämään tulevan ilmanvirran ohjauksella. Toinen ongelma on ollut laitteen tukkeutuminen, jolloin puhaltimen vastapaine nousee liian korkeaksi. Tästä seuraa, että laitteen automatiikka pienentää puhaltimen pyörimisnopeuden ja suorittaa puhdistuksen. Tällöin seulomon sisäilman pölypitoisuus lisääntyy huomattavasti, koska imuilman määrä pienenee. Kolmas ongelma on, että imuilman määrä ei ole riittävä eikä mitoitusarvojen mukainen. Tämä vaikuttaa pölyn määrään seulomon sisäilmassa ja aiheuttaa pölyputkien tukkeutumista, koska virtausnopeus ei ole riittävä. Viimeaikaiset parannustoimet Pölynpoistolinjat tasapainoitettiin elokuun 2011 alussa korjausseisokissa, samalla pyrittiin pienentämään laitteeseen tulevaa pölymäärää, työtä jatkettiin myös syyskuun korjausseisokissa Kasettien määrää vähennettiin lokakuun seisokissa, pyrkimyksenä estää laitteen tukkeutuminen Jatkotoimenpiteet Nykyisellä kasettityyppisellä pölynpoistolaitteella ei tulla pääsemään vaadittuun lopputulokseen pölypäästön, ilmamäärän tai toiminnan suhteen. Edistymistä kahden viimeksi mainitun suhteen on tullut, mutta ei riittävästi. Laitteiston toiminta ei ole tyydyttävä. Uuden, letkusuodatintyyppisen laitteen hankintaprosessi on käynnistetty. Laitteen toimitusaika on noin 6 kk. Tämän hetkisen arvion mukaan uusi laite on toiminnassa ja suorituskykytakuuarvot testattuna heinäkuun lopussa 2012

43 40 Talvivaara Sotkamo Oy Louhinnan pölypäästöt Vuoden 2011 aikana on tehty merkittäviä parannustoimenpiteitä räjäytyspölyjen vähentämiseksi. Parannustoimenpiteet ovat käytännössä olleet panostustekniikan kehittäminen ja panostustyön tarkennettu laadunvalvonta. Porareiän suulta jätetään reikähalkaisijasta ja kallion rikkonaisuudesta riippuen 2-3,5 m panostamatta. Panostamaton osuus täytetään 4-16 mm sepelillä, joka toimii tulppana estäen räjähdyskaasujen pakenemisen. Räjähdysaineen teho ei siten pääse karkuun, vaan ohjautuu räjäytettävän kiven rikkomiseen ja kivikasan löyhdyttämiseen. Panostusurakoitsijan työn valvonnalla varmistetaan, että reiät panostetaan oikein ja suunnitelman mukainen panostamaton osuus toteutuu. Porasoijakasat ovat kallion pinnalla. Mittausten perusteella noin % porasoijasta päätyy kasoihin. Loppu tunkeutuu kallion rakoihin ja hieman jää myös reiän suulle. Kun panostus tehdään oikein, edellä esitetyn mukaisesti, ei räjähdyskaasuja pääse pakenemaan ylöspäin. Tällöin porasoija kallion pinnalta tai reiän suulta ei myöskään puhallu taivaalle. Hakijan käsityksen mukaan porasoijan talteenotosta ennen räjäytystä ei ole hyötyä. Räjäytyksiä on videokuvattu ja niiden perusteella räjäytysperäisen pölyn määrä on merkittävästi vähentynyt vuoden 2011 aikana. Räjäytyskaasut puhaltuvat enimmillään m korkeuteen entisen > 70 m sijasta. Lisäksi räjäytyskaasujen väri muuttuu hyvin nopeasti, muutamassa sekunnissa, tummasta valkoiseksi tai vaaleanharmaaksi. Tämä johtuu siitä, että räjäytyksen ilmaan puhaltama pöly on karkeata ja tippuu maahan nopeasti. Merkittäviä määriä hienoa pölyä ei siis lennä räjäytyskaasujen mukana ilmaan ja sitä kautta ympäristöön. Grafiitti on louhittavan kiven mineraaleista kevyin, haurain ja väriltään tummin. Koska räjäytyspölyn kokonaismäärää on huomattavasti edellä mainituilla toimenpiteillä vähennetty, myös ympäristöön leviävän grafiitin määrä on vastaavasti vähentynyt Liikenteen pölypäästöt Liikenne on yksi keskeinen hajapölyn lähde kaivoksella. Kesän 2011 alussa asennettiin kaivoksen pääkuljetusreiteille 5,2 km kiinteää kastelulinjaa. Tällä parannettiin teiden kastelua. Kastelulinjoja asennetaan lisää keväällä 2012 mm. sekundäärikasan alueelle ja näin vähennetään liikenteestä aiheutuvan pölyn määrää edelleen. Lisäksi tutkitaan järviveden korvaamista teiden kastelussa esim. avolouhoksen kuivatukseen tehtyjen porakaivojen vedellä, mikäli porakaivoveden laatu on riittävän hyvä tähän tarkoitukseen Arvio päästöjen kehittymisestä Ympäristöluvan mukaisen tuotantotason saavuttamisella ei ole suoraan vaikutusta toiminnasta aiheutuviin ilmapäästöihin. Suurempi merkitys on käytettävällä tekniikalla mm. pölynpoistolla sekä prosessin ajotavalla. Näin ollen ilmaan kohdistuvissa päästöissä ei oleteta tapahtuvan merkittäviä, tuotannon kasvusta johtuvia muutoksia tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna. Pölyntorjuntaan on kiinnitetty huomiota ja tehdyt parannustoimenpiteet tulevat vähentämään pölypäästöjä. Louhinnan pölyntorjunnan parannustoimenpiteet ovat jo nähtävissä räjäytyspölyn vähenemisenä, malminkäsittelyn uuden pölyn käsittely-yksikön myötä myös malminkäsittelyn pölypäästöt tulevat pienenemään vuoden 2012 kesästä lähtien.

44 41 Talvivaara Sotkamo Oy 10.3 Päästöt maaperään ja pohjaveteen sekä niiden ympäristövaikutukset Päästöt maaperään ja pohjaveteen Maaperään tai pohjavesiin ei johdeta kemikaaleja, polttoaineita tai muita haitallisia aineita. Onnettomuuksien aiheuttamien vuotojen seurauksia ja toimintaa niiden jälkeen on arvioitu päivitetyssä ympäristöriskinarvioinnissa. Rikastamolla käytettävät kemikaaliliuokset eivät säiliön rikkoontumistapauksessa pääse ulos rikastamosta, sillä nesteet kerätään suoja-altaasta kaivoihin. Kaivosalueella tapahtui vuoden 2008 aikana yhteensä 22 öljyvahinkoa, vuonna 2009 yhteensä 19, vuonna 2010 yhteensä 14 ja vuonna 2011 yhteensä 16 öljyvahinkoa. Ne olivat pääasiassa hydrauliikkaletkun rikkoutumisista, koneiden kaatumisista tai huolimattomuudesta aiheutuneita öljypäästöjä. Öljyiset maat on poistettu ja kuljetettu Kajaaniin Majasaarenkankaan kaatopaikalle öljyisten jätteiden vastaanottopisteeseen Vaikutukset maaperään ja pohjaveteen Toiminnan pohjaveden korkeuteen ja laatuun kohdistuvien vaikutusten seuranta toteutetaan kallioporakaivoista, jotka ovat kaivospiirin alueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Pohjavesien tarkkailu perustuu pääsääntöisesti samoihin seurantapaikkoihin, joista ennakkoaineistoa on kerätty. Vuosien tarkkailutuloksista on todettu, että vesinäytteissä ei ole havaittu merkittävästi kohonneita pitoisuuksia ja paikoin havaitut kohonneet pitoisuudet johtuvat geologista tekijöistä tai muista paikallisista tekijöistä (Pöyry 2008 osa IVd, Pöyry 2009 osa IVb ja Pöyry 2010 osa IVc). Pohjaveden tarkkailussa on havaittu kohonneita pitoisuuksia lähinnä typen osalta. Suurimmat pitoisuudet on havaittu tehdasalueella, jotka ovat todennäköisesti peräisin rakentamisessa käytetyn kiviaineksen nitraattijäämistä (räjähdysaine). Myös lähellä kaivospiirin länsirajaa mitatut kohonneet nitraattipitoisuudet ovat todennäköisesti peräisin rakennusaineena käytetystä louheesta. Muiden seurantapisteiden kohonneiden nitraattipitoisuuksien on arvioitu johtuvan muista tekijöistä kuin kaivostoiminnasta. Myös metallien osalta oli havaittavissa kohonneita pitoisuuksia etenkin raudan, mangaanin ja nikkelin osalta, mutta pitoisuuksien kohoamisen on arvioitu johtuvan kuitenkin geologista tekijöistä, ei kaivostoiminnasta. Pohjaveden uraanipitoisuudet ovat olleet pääosin hyvin alhaisia ja korkeammat pitoisuustasot ovat johtuneet alueen kallioperän laadusta (pegmatiittigraniitti). Havaintoputki P1 on asennettu tehdasalueelle, sen eteläreunalle. Havaintoputken vedenlaadussa on havaittu muutoksia vuodesta 2010 alkaen. Vuonna 2011 pitoisuudet ovat nousseet edelleen huomattavasti. Joulukuussa 2011 pidetyssä vuositarkastuksessa havaittiin, että havaintoputki P1 on maan tasalta poikki ja täysin avoin. Kun asiaa on selvitetty tarkemmin, on havaittu, että putki on ollut poikki jo kevään 2011 näytteenottokierroksella. Vuoden 2011 tulosten osalta on todennäköistä, että tehdasalueen hulevedet ja pöly ovat vaikuttaneet havaintoputken vedenlaatuun. Vesipintojen mittauksissa on havaittu, että vesipintojen vaihtelu on ollut suurta, mutta syy vaihteluun on normaaleissa vuodenaikaisvaihteluissa ja vedenotoissa.

45 42 Talvivaara Sotkamo Oy Päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevat toimet Suotovesien leviäminen toiminta-alueilta on estetty tiiviillä pohjarakenteella ja suojavalleilla sekä veden kierrätyksellä. Osa kaivoksen toiminta-alueista (mm. altaat, kanaalit) on myös kalvotettu, jolla estetään haitallisten aineiden pääsy maaperään. Näin ollen suotovesi tai alueella käytettävät haitalliset aineet eivät pilaa maaperää tai pohjavettä. Haitallisten aineiden (esim. polttoaineet ja kemikaalit) leviäminen ympäristöön vaatii poikkeuksellisen tilanteen, kuten onnettomuuden tai laiterikon, ja näihin tilanteisiin on toimintaohjeet mahdollisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Maaperään ja pohjaveteen kohdistuvien mahdollisten päästöjen vaikutukset on suunniteltu estettävän taulukossa 9 esitetyin toimin. Ennaltaehkäisytoimet on toteutettu suunnitelman mukaisesti. Taulukko 9. Maaperän ja pohjaveteen kohdistuvat päästöt ja niiden estäminen Toiminto Pilaava ainesosa Ennaltaehkäisy Louhinta räjähdysaineet käytetään emulsiota, panostus tankkiautosta suoraan reikään Biokasaliuotus metallit kasa-alueiden pohjan tiivistysrakenteet Liuoskierto metallit suljettu liuoskierto, kalvotetut alueet Talteenottolaitos kemikaalit kemikaalisäiliöiden varoaltaat Kemikaalien ja räjähdysaineiden kemikaalit ja räjähdysaineiden turvallisuusmääräysten mukaiset varastointi ainesosat rakenteet Polttoaineen varastointi öljyhiilivedyt määräysten mukaiset jakeluasemat Sivukiven varastointi happamuus läjitysalueiden pohjan tiivistysrakenteet Loppuun liuotettu malmi metallit, happamuus varastoalueiden pohjan tiivistysrakenteet Tuotteiden varastointi tuotemetallit katetut tuotevarastot, lattian tiivistysrakenne, lattiavesien keräys Koneiden ja laitteiden huolto voiteluöljy- ja polttoaineperäiset hiilivedyt, jäähdytysnesteet betonilattialla varustetut huoltohallit, nesteiden keräys, öljynerotukset, toimintaohjeet Arvio päästöjen kehittymisestä Tuotannon kasvattaminen ympäristöluvan mukaiseen tuotantokapasiteettiin ei vaikuta maaperään tai pohjavesiin kohdistuviin päästöihin, koska päästöjen estämisessä noudatetaan vastaavia periaatteita ja ennaltaehkäisytoimia kuin tämän hetkisessä toiminnassa Melu ja melun vaikutukset Melupäästöt ja vaikutukset Melun seurauksena häiriintyvien alueiden laajuus on arvioitu olevan suurimmillaan rakentamisen aikana, jolloin avolouhoksilla toiminta on vielä käynnissä louhosten yläosissa ja laajoilla alueilla suoritetaan maarakentamiseen liittyviä toimenpiteitä. Pääsääntöisesti äänitasojen oleelliset muutosten ei ole arvioitu ulottuvan kaivospiirin alueen ulkopuolelle ja aiheutuva keskiäänitaso kaivospiirin ulkopuolella jää alle 55 dba. Hakosen luoteispäässä olevien kiinteistöjen alueella ympäristömelutasojen on arvioitu olevan dba. Tuotannon ollessa käynnissä häiriintyvien alueiden laajuus suppenee ja keskittyy lähinnä louhosten ympärille sekä talteenottolaitoksen alueelle.

46 43 Talvivaara Sotkamo Oy Vuosien välisenä aikana on suoritettu kaivoksen rakentamisen ja kaivostoiminnan meluvaikutuksia käsitteleviä mittauksia kohteissa, jotka ovat alttiina kaivoksentoiminnasta aiheutuvan melun välittömälle vaikutukselle kaivosalueen ulkopuolella (Pöyry 2008 IVh, 2009 IVf ja 2010 IVf (1, 2 ja 3)). Mittauspisteitä on 7, joissa mittaukset on suoritettu sekä päivä- että yöaikaan. Taulukossa 10 on esitetty yhteenveto suoritettujen melumittausten tuloksista. Taulukko 10. Melumittausten tulokset v Päivämelumittaukset, db(a) ja Raja-arvo Piste Piste Piste Piste Piste Piste Piste Yömelumittaukset, db(a) Raja-arvo Piste Piste Piste Piste Piste Piste Piste Mittausten perusteella on voitu todeta, että kaivostoiminnasta aiheutuvat melutasot eivät normaalisti ylitä päivä- eikä yöajan raja-arvoja missään mittauspisteessä. Toukokuussa 2010 ylittyi päiväaikainen raja-arvo mittauspisteessä P3, jolloin mittausten aikana suoritettiin louhosräjäytys. Ilman louhintaräjäytystä melutaso olisi ollut 50 db(a). Myös yöaikainen raja-arvo on ylittynyt kerran mittauspisteessä P1, joka johtui primääriliuotuskasan 1 ilmapuhaltimien aiheuttamasta merkittävästä kapea-kaistaisesta äänestä. Ilmapuhaltimista aiheutuva ääni voi säätilasta riippuen olla voimakasta jopa usean kilometrin päässä, erityisesti kasan länsipuolella. Otettaessa kuitenkin huomioon alueen tyypillisen matalan taustamelutason etenkin yöaikaan, voidaan kaivostoiminnan melu kuulla hyvinkin kaukana ja yleisesti matalataajuisena meluna. Melupiikkejä aiheuttavat satunnaiset iskumaiset äänet ja louhosräjäytys sekä raskaiden ajoneuvojen ohiajot. Toiminnasta aiheutuvaa, ympäristöön kohdistuvaa meluhaittaa tullaan tarkastelemaan tarkemmin kaivoksen toiminnan laajentamista koskevassa YVA-menettelyssä, jonka yhteydessä laaditaan melumallinnus. Laajennusta koskeva YVA-menettely päättyy v loppuun mennessä.

47 44 Talvivaara Sotkamo Oy Toimenpiteet melupäästöjen pienentämiseksi Liuotusalueella käytettävistä puhaltimista aiheutuva melu tulee vähentymään laitehankintojen myötä. Primäärikasan ensimmäisten puhaltimien äänenpainetasotakuu oli max.92db yhden metrin päässä ilmanottoaukosta. Uusimpien sekundäärikasan puhaltimien äänenvaimennustaso on 70 db yhden metrin päässä ilmanottoaukosta. Hakijan käsityksen mukaan toiminnasta aiheutuvaa melupäästöä ei voida yksittäisin toimenpitein oleellisesti alentaa. Suunnitelmissa on kuitenkin tutkia mahdollisuuksia alentaa melupäästöä primääriliuotuksen kompressoreiden imuääntä vaimentamalla Arvio päästöjen kehittymisestä Ympäristöluvan mukainen tuotanto voidaan saavuttaa tämän hetkisillä menetelmillä, joten meluhaitassa ei arvioida tapahtuvan muutosta tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna Tärinä ja tärinän vaikutukset Ympäristöluvassa on arvioitu, että avolouhosräjäytyksistä ei aiheudu sellaisia tärinäarvoja, jotka aiheuttaisivat viihtyisyyshaittaa kaivosalueen ulkopuolella. Tärinällä on arvioitu voivan olla vähäisiä vaikutuksia talojen perustuksiin ainoastaan Rautavaaran tien varressa välillä Viinamäki Pirttimäki. Kyseisellä alueella aiheutuva heilahdusnopeus on arvioitu voivan ylittää 6,5 mm/s. Talvivaaran kaivostoimintaa liittyviä tärinämittauksia on tehty vuosina (Pöyry 2008 IVi, 2009 IVg ja 2010). Mittauksia on tehty eripuolilla kaivosaluetta sijaitsevissa rakennuksissa sekä yhdessä pisteessä kaivosalueella (tehdasrakennus). Mittauspisteissä havaitut louhintatärinäarvot alittivat rakennusten vauriovaaran raja-arvon. Louhinta- ja räjäytystöiden tärinä on lyhytkestoisempaa kuin liikenteen aiheuttama tärinä eikä ihminen koe sitä niin häiritsevänä vaikka huipputärinäarvot olisivat suurempiakin. Tarkkailun perusteella on todettu, että mittauskohteissa mitatut maksimitärinäarvot aiheuttanevat häiriötä herkimmille ihmisille ja voivat alentaa asumisviihtyvyyttä. Kuusilammen avolouhoksen räjäytystärinöiden mittauksessa on kolme jatkuvatoimista tärinämittaria. Mittausten perusteella tärinärajoja ei ole ylitetty. Räjäytystekniikkaa on kehitetty eri hidastusaikoja ja kombinaatioita kokeilemalla ja nyt on löydetty hyvä yhdistelmä tärinöiden, lohkaroitumisen ja lastattavuuden välillä. Ympäristöluvan mukainen tuotanto voidaan saavuttaa tämän hetkisillä louhintamenetelmillä, joten tärinähaitan osalta ei arvioida tapahtuvan muutoksia tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna Haju sekä hajun vaikutukset Hajupäästöt Voimassa olevassa ympäristöluvassa ei ole huomioitu kaivostoiminnasta aiheutuvia mahdollisia hajupäästöjä. Metallien talteenottolaitoksella rikkivedyn valmistuksen ja käytön aiheuttamia hajupäästöjä on kuitenkin ilmennyt laitoksen toiminnan alusta lähtien. Laitoksen toiminta-aikana hajupäästöistä on tullut useita ilmoituksia sekä valvovalle viranomaiselle sekä suoraan kaivokselle. Hajuhaittoja on valitusten perusteella ilmennyt kaivospiirin läheisyydessä, mutta esimerkiksi tammikuussa 2011 on ilmoituksia tullut myös kauempaa kaivospiirin alueesta.

48 45 Talvivaara Sotkamo Oy Vuoden 2009 lopussa käynnistettiin metallien talteenottolaitoksen toiminta. Toiminnan käynnistyttyä ilmeni myös hajupäästöjä, jotka paikannettiin metallin talteenottolaitoksen sakeuttimiin ja esineutralointiin. Hajupäästöjen syyksi selvisi prosessin hönkien käsittelyn liian pieni pesukapasiteetti. Hajupäästöjä on aiheutunut myös putken halkeamisesta talteenottolaitoksella sekä prosessin ylösajosta. Metallien talteenottolaitoksen ilmapäästöjen mittaus on aloitettu toukokuussa 2010, jolloin mitattiin poistokaasujen rikkivetypitoisuudet. Rikkivetypitoisuudet alittivat päästöraja-arvon linjan 1 nauhasuotimen poistokaasun mittauspisteessä, mutta muissa kohteissa pitoisuudet ylittivät päästöraja-arvon. Yhtiö teki lukuisia parannuksia kesän 2010 aikana liittyen metallien talteenottolaitoksen hajupesureiden toimintaan. Parannuksien vuoksi yhtiö teetätti uusintamittaukset syyskuussa Tällöin neutraloinnin poistokaasun rikkivetypitoisuutta lukuun ottamatta mitatut rikkivetypitoisuudet alittivat päästöraja-arvon. Yhtiö on edelleen tehostanut hajuhaittojen vähentämistoimenpiteitä, joiden tulokset ovat olleet myönteiset. Metallien talteenoton rikkivetypäästöjä on mitattu vuosien 2010 ja 2011 aikana. Mittausten tuloksia on verrattu ympäristöluvassa esitettyyn raja-arvoon taulukoissa 11 ja 12. Taulukko 11. Metallien talteenotto, rikkivetypäästö 2) vuodelta 2010 Mittauspiste yks Ympäristölupa [mg H 2 S/ m 3 n] saostuslinja 1 mgs/m 3 n neutralointireaktori linja 1 Rautasaostus linja 1 nauhasuodin linja 1 mgs/m 3 n mgs/m 3 n ) mgs/m 3 n sakeutin linja 1 mgs/m 3 n ) häiriötilanne 2) TRS-pitoisuus 50 mg/m 3 n = alkuainerikkinä 47 mgs/m 3 n

49 46 Talvivaara Sotkamo Oy Taulukko 12. Metallien talteenotto, rikkivetypäästö 2) vuodelta Mittauspiste yks [mg H 2 S/ m 3 n] saostuslinja 1 Ympäristölupa neutralointireaktori linja 1 Rautasaostus linja 1 nauhasuodin linja 1 sakeutin linja 1 mgs /m 3 n mgs/ m 3 n mgs/ m 3 n mgs/ m 3 n mgs/ m 3 n <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 < <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 < <1 < <1 <1 12 < ) ) nauhasuodin linja 1, uusi pesuri mgs/ m 3 n 245 3) 202 3) 95 4) 136 4) 50 1) suodatettavan sinkkisakan laatu osittain huono 2) TRS-pitoisuus 50 mg/m 3 n = alkuainerikkinä 47 mgs/m 3 n 3) Nauhasuotimen pesuri oli mittausten aikana käyttöönottovaiheessa. Näytteenotossa muodostui runsaasti sakkaa, jolloin osa pitoisuudesta on voinut ohittaa mittauksen. 4) Näytteenotossa muodostui runsaasti sakkaa, jolloin osa pitoisuudesta on voinut ohittaa mittauksen. TRS-pitoisuudet on ilmoitettu alkuainerikiksi laskettuna, eikä niitä voida suoraan verrata ympäristöluvan raja-arvoon. Taulukosta voidaan kuitenkin nähdä, että vuonna 2010 raja-arvon ylityksiä on useita. Vuoden 2011aikana raja-arvon ylityksiä on ollut selvästi vähemmän metallin talteenottolaitoksella tehtyjen parannustoimenpiteiden myötä. Kuvassa 8 on esitetty metallien talteenottolaitoksen hajukaasumittausten tulokset ajanjaksolla toukokuu 2010-marraskuu 2011.

50 47 Talvivaara Sotkamo Oy Kuva 8. MTO:n hajukaasumittaukset ajanjaksolla toukokuu 2010 marraskuu 2011 (Pöyry). Taulukossa 13 on esimerkinomaisesti verrattu ajanjakson rikkivetypäästöjä ympäristölupahakemuksessa esitettyyn arvioon vuosittaisesta päästömäärästä. Poistokaasun tilavuusvirta on mitattu ainoastaan kyseisenä ajankohtana. Koko vuoden päästö on arvioitu ilmoitettujen päästömittausten [gs/s] avulla, käyttäen toiminta-aikana 365 d/a. Laskelmien perusteella rikkivedyn kokonaispäästöt vuonna 2010 ylittäisivät arvioidun määrän < 15 t/a. Kertaluontoisten mittausten perusteella ei kuitenkaan voida luotettavasti arvioida vuoden kokonaispäästöä. Taulukossa 12 esitettyjen tulosten perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että vuoden 2011 rikkivetypäästöt ovat huomattavasti alhaisemmat vuoden 2010 tasoon verrattuna. Taulukko 13. Metallien talteenoton rikkivetypäästöjen vertailu ympäristölupahakemuksen (v.2006) arvioon Päästö Rikkipäästö Rikkipäästö Ympäristölupahakemus (2006) Mittauspiste mgs/m 3 rikkivetynä n [g/s] [t/a] [t/a] [t/a] saostuslinja ,02 0,6 0,7 neutralointi-reaktori linja ,13 4,1 4,4 Rautasaostus linja * 193 2,63 0,31 9,8 10,4 nauhasuodin linja 1 7 0,02 0,6 0,7 sakeutin linja ,53 16,7 17,8 Yhteensä 31,9 33,9 < 15 * häiriötilanne ** TRS-pitoisuus 50 mg/m 3 n = alkuainerikkinä 47 mgs/m 3 n

51 48 Talvivaara Sotkamo Oy Metallien talteenottolaitoksella ei ole varsinaisia rikkivedyn hajapäästölähteitä, koska mm. tehtaan sakeuttimet ovat katettuja, lukuun ottamatta esineutraloinnin sakeuttimia. Esineutralointivaiheessa rikkivetypitoisuudet ovat erittäin pieniä, joten myöskään esineutraloinnin avoimista sakeuttimista ei käytännössä aiheudu normaalitilanteessa rikkivetypäästöjä. Rikkiyhdisteiden leviämistä tullaan tarkastelemaan tarkemmin kaivoksen toiminnan laajentamista koskevassa YVA-menettelyssä, jonka yhteydessä laaditaan rikkiyhdisteiden leviämismallinnus. Mallin laatiminen on useita kuukausia kestävä prosessi. Toiminnan laajennusta koskeva YVAmenettely päättyy v loppuun mennessä Päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevat toimet Metallien talteenotossa saostuksissa käytettävää rikkivetykaasua päätyy reaktorien, sakeuttimien ja suodattimien hönkiin, koska metallin saostusreaktio vaatii pienen ylimäärän saostuskemikaalia. Kaivoksen toiminta-aikana ilmenneitä rikkivedyn valmistuksesta ja käytöstä aiheutuvia hajuhaittoja on pyritty minimoimaan erilaisilla toimenpiteillä, joita on käsitelty seuraavissa kappaleissa Hajukaasujen keräilyn ja käsittelyn periaatteita Periaatteena hajukaasujen keräilyn ja käsittelyn suunnittelussa on, että rikkivetyä sisältävät laitteet rakennetaan tiiviiksi tai ne peitetään kaasunkeruuhuuvilla ja laitteilta kerätään kaasut käsiteltäväksi. Seuraavassa on tarkasteltu kaasupäästöjen vähentämismahdollisuuksia ja suunnittelussa huomioitavia seikkoja: 1. Sulfidisaostusreaktoreissa poistokaasu on varsin puhdasta rikkivetyä, ja sen kierrätys on eräs tapa pienentää pestävää rikkivetykaasun määrää. Sakeuttimilla, suodattimilla ja neutralointireaktoreilla poistokaasut sisältävät pääasiassa muita komponentteja, joten kaasun kierrättäminen rikkivetysaostukseen ei ole niin kannattavaa. 2. Natriumhydroksidin käyttö rikkivedyn pesussa on tehokasta, kun kaasu ei sisällä paljon hiilidioksidia. Pesulaitteena voidaan käyttää imeytysreaktoria ja erilaisia märkäpesureita, kuten venturi-, kaskadi- tai täytekappalepesureita. Käytetty pesuriliuos sisältää natriumsulfidia ja natriumvetysulfidia, jotka voidaan hyödyntää saostuksessa. Neutralointikaasujen tapauksessa liuos sisältää myös natriumkarbonaattia, mikä vaikeuttaa sen uudelleen hyödyntämistä. 3. Ylimäärä rikkivedyn pääsyä neutralointivaiheisiin voidaan vähentää hapettamalla rikkivety. Hapetuksessa voidaan käyttää esimerkiksi vetyperoksidia tai ilmaa. Ilman käyttö vaatii kuitenkin suuren laitteiston ja huonona puolena on mahdollisuus syttyvän seoksen syntymiseen. Lisäksi se kasvattaa pestävän kaasun tilavuusvirtaa. 4. Kaasun poisto syöttämällä inerttiä kaasua, joka korvaa rikkivedyn, vaatii vielä suuremmat laitteet ja sekoitustehot. Myös tämä kasvattaa pestävän kaasun tilavuusvirtaa. 5. Biologinen hapetus soveltuu parhaiten, kun prosessiolosuhteet ovat tasaiset, ilma pysyy vuodet ympäri lämpimänä ja olosuhteet ovat bakteereille suotuisia. Hyvä puoli on, että sivutuotteena syntyy vain happoa. Biologisen hapetuksen haittana on se, että pidemmän tuotantokatkoksen aikana biologisen materiaalin määrä vähenee ja prosessin uudelleen käynnistäminen vie kauan aikaa. Pesuteho huononee lämpötilan laskiessa ja joidenkin kaasun komponenttien vaikutuksesta. 6. Rikkivedyn polttaminen rikin oksideiksi on eräs mahdollisuus niille kaasuille, jotka sisältävät hiilidioksidia. Rikin oksidit täytyy kuitenkin vielä pestä kaasusta. Mahdollisia pesutekniikoita ovat esimerkiksi hapetus rikkihapoksi vetyperoksidilla, imeytys väkevään rikkihappoon, saostaminen kipsinä kalkkipohjaisilla kemikaaleilla ja imeytys natriumhydroksidiin. Rikin oksidien pesu ei vaadi niin suurta kemikaaliylimäärää kuin rikkivedyn pesu.

52 49 Talvivaara Sotkamo Oy 7. Rikkivety voidaan polttaa myös happotehtaalla ja hyödyntää rikkihapon raaka-aineena, mikäli happotehdasinvestointiiin päädytään. Tällöin polttoratkaisu ei vaatisi ylimääräisiä investointeja ja pesukemikaalien kulutus vähenisi merkittävästi Tähän saakka toteutetut parannustoimenpiteet Hajuhaittojen vähentämiseksi kaivoksella on tehty parannustoimenpiteitä metallien erotusprosessissa ja häiriötilanteiden ennaltaehkäisyä koko tuotantoprosessissa on parannettu. Kaasupesureita on muutettu vesipesureista lipeäpesureiksi ja lisäksi on testattu biologista pesua. Rikkivedyn poistamiseksi käytetään vetyperoksidia, jolla rikkivetyä hapetetaan pois liuoksesta ennen hajun muodostumisen kannalta kriittisiä prosessivaiheita. Rikkivedyn päätymistä hönkiin voidaan vähentää myös annostelemalla rikkivety reaktoreihin mahdollisimman tarkasti käyttämällä mm. hapetus-pelkistysolosuhteiden sekä metallipitoisuuksien jatkuvaa seurantaa. Tällä hetkellä laitoksella on käytössä kaasunpesuun ja hajujen minimointiin seuraavat laitteistot: Nauhasuotimelle on asennettu uusi lipeäpesuri lokakuussa 2011 Rikin ulospuskualtaan hönkäpesurin huuhtelutoimintoja ja näytteenottoketjua on parannettu kesällä 2011, jotta estetään pesurin putkien tukkeutuminen Rikkivetytehtaan ulospuskun yhteydessä sularikistä vapautuva rikkivety kerätään hönkäimureilla kaskadipesureille (2 kpl rinnan), joissa se neutraloidaan laimean lipeän (NaOH) avulla vesiliuokseen natriumsulfidiksi. Rikkivetysaostusreaktoreiden höngät neutraloidaan adsorptioreaktoreissa (2 kpl). Reaktorit ovat täynnä laimeaa lipeää (NaOH). Adsorptioreaktoreista hönkä menee edelleen ennen poisjohtamista täytekappalepesureihin, jossa tapahtuu toinen neutralointi lipeän avulla vesiliuokseen natriumsulfidiksi. Tämän jälkeen höngät johdetaan ulkoilmaan. Esineutraloinnin höngät neutraloidaan vaakaejektoriventuripesurien (2 kpl sarjassa) avulla, joissa neutraloivana kemikaalina käytetään laimeaa lipeää (minimi 100 g/l). Pesurit on muutettu kevään 2010 aikana kahdesta yksittäisestä vesipesurista sarjassa oleviksi lipeäpesureiksi pesutuloksen edelleen parantamiseksi (pesuliuoksen paine jälkimmäisellä pesurilla on 20 bar ja paine ensimmäisellä pesurilla tullaan nostamaan 10 bar:sta 20 bar:iin). Rikkivetysaostuspiirien sakeuttimien höngät neutraloidaan pystyejektoriventuripesurien (2 kpl sarjassa) avulla, joissa neutraloivana kemikaalina käytetään laimeaa lipeää (minimi 80 g/l). Pesuri on muutettu kevään 2010 aikana yksittäisestä pesurista kahdeksi sarjassa olevaksi lipeäpesuriksi. Raudansaostuksen höngät neutraloidaan vaakaejektoriventuripesurien (2 kpl rinnan) avulla, jossa neutraloivana kemikaalina käytetään laimeaa lipeää (minimi 100 g/l). Pesurit on muutettu syksyn 2010 aikana vesipesureista lipeäpesureiksi (pesuliuoksen paine nostettu 10 bar:sta 20 bar:iin). Kuvassa 9 on esitetty prosessikaavio tämän hetkisestä metallien talteenottolaitoksen hajukaasujen keräilystä ja käsittelystä.

53 50 Talvivaara Sotkamo Oy Kuva 9. Hajukaasujen keräily ja käsittely, kaavio Lisäksi hönkien rikkivetypitoisuuden pienentämiseksi on kehitetty prosessiliuoksen peroksidikäsittely, jossa prosessiliuoksesta hapetetaan siihen rikkivetysaostuksessa liuennut rikkivety vetyperoksidilla sulfaatiksi. Tällä tavalla vähennetään seuraavan prosessivaiheen hönkien rikkivetypitoisuutta. Vetyperoksidin syöttö prosessiliuokseen on aloitettu pienimuotoisena syksyllä Vetyperoksidia syötetään sinkkisulfidisaostuksen ja nikkeli-kobolttisulfidisaostuksen jälkeisiin prosessiliuoksiin. Prosessin optimoimiseksi tehdään vielä peroksidin annostelun hienosäätöä. Tulevaisuudessa myös nauhasuotimen höngät tullaan pesemään.

54 51 Talvivaara Sotkamo Oy Hajuhaittoja on ilmennyt prosessin poikkeustilanteiden aikana. Tehtaan hönkäkaasujen mittaukset ovat järjestelmällisiä ja siten on pyritty havaitsemaan poikkeukselliset päästöt nopeasti ja näin minimoimaan päästö. Prosessin hallinnan kehittäminen häiriöiden vähentämiseksi on jatkuva prosessi ja häiriöiden lukumäärää on pystytty vähentämään tasaisesti. Häiriötilanteista ja niistä aiheutuvista poikkeuksellisista päästöistä on pyritty tiedottamaan, kun tilanne on havaittu ja häiriön aiheuttaja on saatu selville. Joissakin tapauksissa ympäristöstä on tullut ilmoituksia hajusta, mutta kuitenkaan prosessimittauksissa ei ole havaittu kohonneita arvoja. Häiriöistä ilmoittamista on pyritty tehostamaan ja nopeuttamaan tarkentamalla käyttöhenkilökunnan toimintaohjeistusta em. tilanteissa. Talvivaarassa on otettu käyttöön ympäristöhavaintojen seurantajärjestelmä, johon kirjataan ympäristöstä tulleet pöly-, haju-, tärinä-, melu- ja muut ilmoitukset. Valtaosa järjestelmään kirjatuista havainnoista koskee hajupäästöjä. Järjestelmään kirjataan sekä naapureilta suoraan tulleet että viranomaisten kautta saapuneet ilmoitukset. Saapuneet ilmoitukset lähetetään edelleen Talvivaaran eri osastojen vastuuhenkilöille, jotka selvittävät toiminnassa tapahtuneet häiriöt kyseisellä ajanjaksolla. Samalla selvitetään häiriön syyt ja korjaavat toimenpiteet. Tällä menettelyllä on saatu osaltaan kehitettyä ja nopeutettua hajujen torjuntatyötä. Järjestelmään liitetään myös Talvivaaran oman sääaseman säätiedot, jolloin pystytään tarkastelemaan esim. hajuilmoituksia suhteessa tuulen suuntaan tai pölyilmoituksia suhteessa tuulen suuntaan, lämpötilaan ja sadantaan. Tällä hetkellä käytössä olevan sääaseman rinnalle asennetaan toinen asema, jolloin säätietojen luotettavuus paranee Lyhyellä aikavälillä toteutettavat toimenpiteet Kaivoksella on suunniteltu haisevia rikkiyhdisteitä sisältävien hönkien käsittelyä polttamalla. Polttokäsittelyn suunniteltu aloitusajankohta on kesällä Esineutralointireaktorien kaasut sisältävät pääosin hiilidioksidia, jota syntyy neutralointireaktiossa. Lisäksi kaasuissa on jäämiä rikkivedystä, jota käytetään esineutralointia edeltävässä prosessivaiheessa sinkin saostukseen. Hiilidioksidi huonontaa lipeän pesutehoa, minkä vuoksi on tutkittu vaihtoehtoisia kaasun puhdistustapoja. Eräs vaihtoehto on polttaa rikkivetykaasu rikin oksideiksi käyttäen tukipolttoainetta tai katalyyttiä. Katalyyttisessä poltossa savukaasun määrä on pienempi kuin tukipolttoainetta käytettäessä, polttolämpötila on matalampi ja tukipolttoainetta ei tarvita, joten sitä pidetään parempana vaihtoehtona kuin tukipolttoaineen käyttöä. Rikkivedyn polttoreaktiot: 2H 2 S + 3O 2 2H 2 O + 2SO 2 H 2 S + 2 O 2 H 2 O + SO 3 Katalyyttipoltto soveltuu myös VOC-yhdisteiden polttoon. Uraanin talteenottoprosessin poistokaasut sisältävät rikkivedyn ohella VOC-yhdisteitä, joten myöhemmässä vaiheessa uuton kaasut johdettaisiin samalle tai vastaavalle polttimelle. VOC-yhdisteiden poltossa syntyy pääasiassa hiilidioksidia ja vettä. Rikin oksidien pesuun on käytössä useita vaihtoehtoisia kemikaaleja; voimalaitosten kaasut puhdistetaan tyypillisesti kalkkikivellä, kalkkimaidolla, poltetulla kalkilla tai lipeällä. Rikkihappoteollisuudessa käytetään myös vetyperoksidia ja itse hapon tuotantoprosessissa rikkitrioksidi imeytetään rikkihappoon. Parasta kaasun pesukemikaalia ja konseptia kehitetään yhteistyössä laitetoimittajien kanssa.

55 52 Talvivaara Sotkamo Oy Rikkivetypäästöjen seurannan kehittäminen Tällä hetkellä hönkien rikkivetypitoisuuksia mitataan omaseurantana kolme kertaa vuorokaudessa sekä urakoitsijan toimesta kerran kuukaudessa. Talvivaaran talteenottolaitoksen prosessiolosuhteet ovat erittäin vaativat, joten toistaiseksi ei ole löydetty ratkaisua jatkuvatoimisten online-mittausten soveltamiseen rikkivedyn päästölähteissä tai hyödyntämisessä käsittely-yksiköiden toiminnan ohjaamisesta. Jatkuvatoimisten mittalaitteiden käyttöönottoa tullaan jatkossa selvittämään Arvio päästöjen kehittymisestä Tuotannon nostolla suunnitelmien mukaiseen tuotantokapasiteettiin ei arvioida olevan hajukaasujen osalta merkittävää vaikutusta. Hajukaasujen laatuun ja määrään vaikuttaa pääasiassa prosessin ajotapa ja hajukaasujen puhdistuksessa käytettävä tekniikka, joten tuotteen määrällä ei sinänsä ole suoraa vaikutusta päästöjen määrään. Vuosina tehdyillä hajukaasupesureiden lisäyksillä ja muutoksilla hajupäästöjä on saatu selvästi vähennettyä toiminnan käynnistymishetkellä vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Hönkäkaasujen katalyyttinen poltto otetaan käyttöön kesällä 2012, jonka jälkeen hajuhaittojen arvioidaan vähenevän edelleen merkittävästi Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin sekä rakennettuun ympäristöön Talvivaaran kaivoksen toiminta on toteutunut suunnitelluilla alueilla, joten vaikutukset luontoon, luonnonsuojeluarvoihin sekä rakennettuun ympäristöön ovat olleet arvioidun mukaisia Uraanin talteenottolaitoksen vaikutukset Päästöt Vedet ja orgaaninen liuos Uraanilaitokselta ei tule suoraan vesipäästöjä luontoon, vaan se sijoittuu osaksi metallien talteenottolaitosta. Uraanin talteenottolaitos ei lisää uraanipäästöjä vesiin. Talteenotossa käytettävä vesi ja muut kemikaalit nostavat hieman pääliuosvirtaamaa. Vaikka uraanin talteenottolaitoksella käytetäisiin lipeää laitoksen hönkäpesureissa, voidaan järjestelmä rtakentaa siten, ettei se lisää pääliuoksen natriumsulfaattikuormaa. Käytännössä tämä tarkoittaa pesuliuosten ohjaamista suoraan kasakiertoon. Kesällä 2012 rakennetaan hönkien katalyyttinen polttolaitos, jonka käyttöönoton jälkeen myös uraanin talteenottolaitoksen höngät voidaan käsitellä polttamalla lipeäpesureiden sijaan. Orgaanisen uuttoliuoksen pääsyä metallien talteenoton pääliuosvirtaamaan minimoidaan jo suunnitteluvaiheessa tehdyillä laiteratkaisuilla. Orgaanisen pitoisuutta poistuvassa pääliuosvirtaamassa seurataan säännöllisesti. Kaasut Rikkivetyä päätyy talteenottolaitokselle pääliuosvirtaaman mukana, vaikka itse prosessissa sitä ei käytetä. Rikkivetyä vapautuu uuttoalueella ja liuosaltailla ja se kerätään kaasujen käsittelyyn, joka on lipeäpesu tai kaasunpoltto. Saostusalueella reaktoreilta ja sakeutuksesta kerätään poistokaasut pesurille, jossa mahdolliset kiintoainepartikkelit (uraaniperoksidi) pestään vedellä ja palautetaan saostukseen. Kuivausalueen laitteet ovat kaasutiiviitä ja niistä suodatetaan ja pestään kiintoainepartikkelit kahdessa vaiheessa.

56 53 Talvivaara Sotkamo Oy Kiinteät jätteet PLS-liuos sisältää kiintoainejäämiä sinkin saostuksesta (koostumus ZnS, S). Kiintoaineet poistetaan uuttoa edeltävällä selkeytysaltaalla. Arviolta kerran vuodessa altaalta tyhjennetään sinne kertynyt liete kipsisakka-altaalle tai kasarakenteisiin. Uuttoprosessissa voi häiriötilanteissa syntyä niin kutsuttua crudia eli epäpuhtaussaostumaa, joka sisältää yleensä orgaanista, kiintoainetta ja vesiliuosta. Ensisijainen crudin vähentämiskeino on vaikuttaa prosessi-olosuhteisiin, kuten PLS-liuoksen kiintoainepitoisuuden vähentämiseen ja raudan hapettumiseen ehkäisemiseen. Kiinteän crudin osa pyritään liuottamaan hapolla tai emäksellä ja palauttamaan uuttoprosessiin. Osa aineksesta voi jäädä sakkamuotoon, ja siinä tapauksessa hävitystapa riippuu sakan koostumuksesta. Sakka sisältää todennäköisesti uuttoliuotinta, elementtirikkiä, jäämiä sinkki- ja muista metalleista sekä mahdollisesti uraania. Muut kuin prosessijätteet Uraanin talteenotossa syntyy prosessijätteiden lisäksi jonkin verran muita jätteitä, kuten käytettyjä suojavaatteita ja käytöstä poistettuja laitteita tai laitteiden osia. Jätteet lajitellaan, kerätään ja niistä mitataan säteilytaso, joka määrittää jätteen hävitystavan Vaikutukset kuljetusmääriin Uraanipuolituotteet kuljetetaan talteenottolaitokselta kuorma-autolla tai junalla Oulun tai Kokkolan satamaan ja edelleen meriteitse ulkomaiselle jatkojalostuslaitokselle. Kuljetuserä on kerralla noin tonnia riippuen käytetäänkö auto vai junakuljetuksia. Uraanin varastointimäärä Talvivaaran alueella on enintään 50 tonnia, joten kuljetuksia tehdään säännöllisesti enintään muutaman kerran kuukaudessa. Prosessin apuaineet ja kemikaalit toimitetaan maanteitse tai junalla, kemikaalit niiden kuljetusmääräysten mukaisella kalustolla. Kemikaalikuljetuksia on noin 2-3 kuormaa viikossa. Harjavallasta tuotavasta uraaniraaka-aineesta aiheutuu noin kuljetusta vuodessa, mikäli kerrallaan kuljetettava määrä on noin 30 tonnia Kemikaalit ja niiden vaikutukset ympäristön kannalta Uraanin talteenotto lisää rikkihapon, vetyperoksidin ja natriumhydroksidin kulutusta. Rikkihappoa käytetään happamuuden säädössä, uuttoliuoksen pesussa ja käsittelyssä sekä vähemmässä määrin epäpuhtaussaostumien käsittelyssä. Rikkihappo neutraloidaan uraanin talteenottoa seuraavassa esineutraloinnissa eikä se siten vaikuta vesistöön johdettavan veden laatuun. Rikkihapon kulutusta talteenotossa (lähinnä uuttoliuoksen pesussa) voidaan vähentää optimoimalla prosessiolosuhteita ja ajoparametreja, kun talteenottolaitos on käynnistetty. Vetyperoksidia käytetään uraaniperoksidin saostuksessa, ja kulutusmäärä on pieni. Vetyperoksidin käytöllä ei ole käytännössä vaikutusta pääliuosvirtaamaan. Natriumhydroksidia käytetään happamuuden säädössä, uuttoliuoksen käsittelyssä sekä yhtenä vaihtoehtona uutto- ja allasalueen rikkivetypitoisen kaasun pesussa. Natriumhydroksidin käyttöä voidaan vähentää samankaltaisilla ratkaisuilla kuin nykyisessä prosessissa, eli esimerkiksi polttamalla poistokaasu. Rikkivetypitoisten kaasujen polttaminen lipeäpesun sijaan on ensisijainen vaihtoehto, mikäli se pilot-testeissä todetaan toimivaksi. Koska uraanin talteenoton liuokset palautuvat pääliuosvirtaaman mukana esineutralointiin, kaikki toimenpiteet, joita tehdään loppuneutralointiylitteen puhdistamiseksi, pienentävät myös uraanin talteenotosta aiheutuvan pienen kuormituslisäyksen vaikutusta. Uraanin talteenotossa tarvitaan uusia kemikaaleja, kuten natriumkarbonaattia eli soodaa, uuttoliuotinta, uuttokemikaalia ja uuton modifiointiainetta. Uuttokemikaalit yhdessä muodostava orgaanisen faasin, johon uraani siirtyy PLS-liuoksesta uuttolaitteissa. Takaisinuutossa uraani siirtyy

57 54 Talvivaara Sotkamo Oy takaisin vesiliuokseen (soodaliuokseen). Orgaaninen liuos taas palautetaan uuttoon. Siten valtaosa orgaanisesta kiertää uuttoprosessissa. Pientä hävikkiä tulee haihtuman ja PLS-liuokseen jäävän orgaanisen pisaroiden vuoksi. PLS-liuokseen jäävän orgaanisen liuoksen päätyminen luontoon on hyvin vähäistä, koska uuttoliuoksen komponentit ovat koostumukseltaan sellaisia, että ne eivät kerry liuokseen, vaan hajoavat biologisesti tai kemiallisesti tai haihtuvat vähitellen. Uuttolaitteet on lähtökohtaisesti suunniteltu siten, että orgaaninen saadaan mahdollisimman hyvin talteen, minkä lisäksi orgaanista liuosta voidaan poistaa puskurialtaan pinnalta. Uuttolaitteet ovat kaasutiiviitä, jotta orgaanisen liuoksen haihtumaa saadaan pienennettyä. Lisäksi uuttoon valitaan sellainen liuotin, jolla on matala höyrynpaine, jolloin haihtuminen on vähäisempää Muut hyödykkeet (vesi, typpi, sähkö) Talteenottolaitoksen puhtaan veden kulutus on m 3 /h. Talteenottolaitokselle tulee oma, suljettu jäähdytysvesikierto. Typpikaasua käytetään uuttolaitteiden suojakaasuna mm. ehkäisemään raudan hapettumista. Raudan hapettuminen lisää rikkihapon kulutusta, huonontaa uuttoprosessin selektiivisyyttä ja kapasiteettia ja voi aiheuttaa epäpuhtaussaostumien syntymistä uuttolaitteissa. Lisäksi talteenottoprosessin laitteet tarvitsevat sähköä. 11 TIEDOT SYNTYVISTÄ JÄTTEISTÄ, NIIDEN OMINAISUUKSISTA JA MÄÄRÄSTÄ 11.1 Kaivannaisjätteet Tiedot valtioneuvoston kaivannaisjäteasetusten 379/2008 ja 717/2009 mukaisten kaivannaisjätteiden määristä, ominaisuuksista ja varastoinnista sekä määrän ja haitallisuuden vähentämisestä on esitetty kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa liitteessä 7. Jätehuoltosuunnitelmassa on esitetty myös voimassa olevan ympäristöluvan mukainen kaivannaisjätteiden jätealueita koskeva vakuus Tavanomaiset teollisuustoimintojen jätteet Tiedot tavanomaisista teollisuustoiminnoissa syntyvistä jätteistä on esitetty kaivoksen toiminnan kuvauksessa liitteessä VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS JA VAIKUTUKSET 12.1 Kolmisopen säännöstelyn toteutuminen Ympäristölupapäätöksen lupaehdon 82 mukaan Kolmisopen säännöstely on toteutettava järven luusuaan rakennettavalla padolla siten, ettei järven vedenkorkeus lyhytaikaisia hakijasta riippumattomia poikkeuksia lukuun ottamatta ylitä säännöstelyn ylärajaa N60+179,70 m ja alita säännöstelyn alarajaa N60+175,70 m. Kuvassa 10 on esitetty Kolmisopen pinnankorkeuden vaihtelut ajanjaksolla Luvassa määrätty säännöstelyn ylärajaa ei ole ylitetty tarkasteluvälillä. Säännöstelyn alaraja on alittunut mittaustulosten mukaan kahden mittauksen osalta. Näiden mittausten aikana mittari oli kuitenkin epäkunnossa eikä antanut luotettavaa mittaustulosta.

58 55 Talvivaara Sotkamo Oy Kuva 10. Kolmisopen pinnankorkeus Säännöstelyn vaikutukset Lupaehdon 82 mukaan Kolmisopesta on juoksutettava Tuhkajokeen vähintään 300 l/s ja vähintään 700 l/s. Vesi tulee johtaa järven pintakerroksesta. Poikkeuksellisen kuivina kausina, kun Kalliojoen alaosan havaittu virtaama alittaa 200 l/s, minimivirtaama voidaan alittaa, mutta tällöinkin Tuhkajokeen johdettavan virtaaman tulee olla vähintään 1,3-kertainen Kalliojoen mittauspisteessä havaittuun virtaamaan verrattuna. Tarkkailujakson aikana kuvassa 11 on esitetty Tuhkajoen virtaama ajanjaksolla Tarkasteluaikavälillä lupaehdon mukaisia virtaamarajoja ei ole alitettu. Huhtikuun aikana virtaamamittari on ollut epäkunnossa, josta johtuen esiintyi myös virheellisiä mittaustuloksia. Kuvassa 12 on esitetty myös Kalliojoen virtaamat ajanjaksolla

59 56 Talvivaara Sotkamo Oy Kuva 11. Tuhkajoen virtaama. Kuva 12. Kalliojoen virtaama Kuvaajassa 13 on esitetty Jormasjärven pinnankorkeuden vaihtelu ajanjaksolla Kuvaajasta voidaan havaita, että Jormasjärven veden pinnankorkeuden vaihtelussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia kaivoksen toiminnan ja Kolmisopen säännöstelyn aikana.

60 57 Talvivaara Sotkamo Oy Kuva 13. Jormasjärven pinnankorkeus Koska Kolmisopen säännöstelyllä ei ole havaittu olevan vaikutuksia ympäristöön tai muihin vesistöihin, mahdollisuuksia säännöstelyn toteuttamiseen haitattomammin ei ole hakijan käsityksen mukaan tarpeen tarkastella. Lisäksi hakija katsoo, ettei tämän hetkisen tiedon perusteella ole tarpeen rakentaa Jormasjärven pohjapatoa, joka on suunniteltu veden johtamisesta ja säännöstelystä aiheutuvien Jormasjärven ja Jormasjoen vedenkorkeuksiin ja virtaamiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. 13 YMPÄRISTÖRISKIT, ONNETTOMUUDET JA HÄIRIÖTILANTEET 13.1 Ympäristöriskinarviointi Talvivaaran kaivoksen päivitetty ympäristöriskinarviointi on laadittu marraskuussa Ympäristöriskinarviointi on esitetty hakemuksen liitteessä 8. Suuronnettomuuden vaaran arvioimiseksi on laadittu Talvivaaran kaivosta koskeva turvallisuusselvitys, joka on esitetty hakemuksen liitteessä 9. Selvityksessä on tunnistettujen vaaratilanteiden ja seurausten lisäksi kuvattu kaivoksen toimintaperiaatteet ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä sekä tehdasalueen suojelujärjestelyt ja toimintaohjeet. Lisäksi kaivokselle on laadittu sisäinen pelastussuunnitelma (hakemuksen liite 10). Sekä turvallisuusselvitys ja pelastussuunnitelma päivitetään v aikana vastaamaan kaivoksen toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla.

61 58 Talvivaara Sotkamo Oy 13.2 Poikkeustilanteet Vuosi 2011 Vuoden 2011 aikana ei tapahtunut yhtään äkillistä, esimerkiksi altaiden vuodoista aiheutunutta päästöä vesiin. Vesistöihin johdettavalle puhdistetuille prosessivesille asetetut metallien (Ni, Zn) luparajat ylitettiin yhden kerran. Ylitys tapahtui huhtikuussa. Purkuvesien natriumsulfaatti- ja mangaanipitoisudet olivat alkuvuonna korkeita, mutta laskivat huomattavasti vuoden loppua kohden. Purkuvesien natriumsulfaatti- ja mangaanipitoisuuksien vaikutus näkyi lähimmissä vesistöissä, mutta pitoisuusmuutoksista ei ole odotettavissa pysyviä vaikutuksia. Natriumsulfaatti- ja mangaanipäästöjen vaikutusten seuraamista jatketaan tehostetun ympäristöseurannan avulla. Poikkeuksellisia ilmapäästöjä aiheutui kesällä tapahtuneesta propaanivuodosta sekä pienistä rikkipaloista. Nämä päästöt olivat kuitenkin lyhytkestoisia ja suppeita, joten varsinaista ympäristövahinkoa niistä ei aiheutunut. Metallien talteenottolaitoksen rikkivetypäästöt ylittivät ajoittain niille asetetut luparajat, vaikka pitoisuudet olivatkin pienentyneet vuoteen 2010 verrattuna. Vuoden 2011 aikana rikkivetypäästöt alenivat uusien hönkäpesurien asentamisen myötä. Malminkäsittelyn pölymittaukset alittivat luparajan seulahallia lukuun ottamatta. Seulahallin pölynpoistolaitteisto uusitaan vuonna Vuosi 2010 Vuoden 2010 aikana poikkeustilanteiksi luokiteltuja vesipäästöjä oli kolme kappaletta. Maalikuussa havaittiin vuoto kipsisakka-altaan pohjassa. Välittömästi aloitettiin uppopumppujen asennus ja toimenpiteet vuotokohdan paikkaamiseksi tiivistämällä kivituhkaa vuotokohtaan. Havaittu vuotokohta saatiin tukittua, mutta myöhemmin vuoto alkoi uudelleen ja vuotava vesimäärä lisääntyi. Varmuustoimena aloitettiin alapuolisen padon tekeminen Martikanvaaraan menevän Lumelantien kohdalle. Padon harjan korottamista, leventämistä ja pidentämistä jatkettiin seuraavien viikkojen aikana siten, että lopullinen pato on tiivis ja muodostaa noin m 3 jälkiselkeytysaltaan. Lumelantien padon tarkempi kuvaus on esitetty hakemuksen liitteessä 5. Kipsisakka-altaan vuoto tapahtui 18. maaliskuuta, jonka seurauksena vesistöön johdettavia vesiä neutraloitiin natriumhydroksidilla ja kalkilla. Huhtikuun tarkkailutuloksissa oli havaittavissa ph:n nousu Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa, jonka on arvioitu johtuvan veden ph:n säädöstä. Myös Ylä- Lumijärven (maalis-huhtikuu) ja Lumijoen (huhtikuu) kiintoainepitoisuudet olivat koholla, mikä johtui ilmeisesti ainakin huhtikuussa kipsisakka-altaan vuodosta. (Pöyry, 2011) Kaksi muuta päästöä tapahtui rakennettavalta sekundäärikasan alueelta, josta pääsi lyhytaikaisten voimakkaiden sateiden seurauksena metallipitoisia valumavesiä Kalliojokeen. Poikkeustilanteen syynä oli paikallisten vesienhallintarakenteiden liian pieni kapasiteetti. Edellä mainituista vahingoista tiedotettiin valvontaviranomaiselle, joka suoritti tarkastuksen jokaisen vahingon tapahduttua ja yhtiön toimesta vesistöseurantaa tehostettiin ylimääräisin näytteenotoin kunnes pitoisuudet alittivat määritysrajan. Kaivosalueella tapahtui vuoden 2010 aikana yhteensä 14 öljyvahinkoa, jotka olivat pääasiassa hydrauliikkaletkun rikkoutumisesta tai huolimattomuudesta aiheutuvia. Öljyiset maat on poistettu ja kuljetettu Kajaaniin Majasaarenkankaan öljyisten jätteiden vastaanottopisteeseen.

62 59 Talvivaara Sotkamo Oy Vuosi 2009 Vuoden 2009 aikana ei tapahtunut poikkeustilanteiksi luokiteltuja vesipäästöjä. Kaivosalueella tapahtui vuonna 2009 yhteensä 19 öljyvahinkoa. Ne olivat pääasiassa hydrauliikkaletkun rikkoutumisista, koneiden kaatumisista tai huolimattomuudesta aiheutuneita öljypäästöjä. Öljyiset maat on poistettu ja kuljetettu Kajaaniin Majasaarenkankaa jätekeskukseen Vuosi 2008 Poikkeustilanteiksi luokiteltuja vesipäästöjä tapahtui vuoden 2008 aikana kolme kertaa. Keväällä sattui letkurikko kipsisakka-altaalle menevässä putkilinjassa, elokuussa vapautui avolouhoksen pohjavettä ja Kolmisopen pintavettä kipsisakka-altaalta Mourunpuroon ja joulukuussa pumpattiin lyhyen aikaa valumavesien mukana liuosvettä Mourunpuroon. Päästöjen seurauksena alapuolisen vesistön ph aleni ja metallipitoisuudet kohosivat. Vahingoista tiedotettiin viranomaisille ja vesistöseurantaa tehostettiin ylimääräisin näytteenotoin kunnes pitoisuudet alittivat määritysrajan. Kaivosalueella tapahtui vuoden 2008 aikana yhteensä 22 öljyvahinkoa, jotka olivat pääasiassa hydrauliikkaletkun rikkoutumisesta tai huolimattomuudesta aiheutuvia. Öljyiset maat on poistettu ja kuljetettu Kajaaniin Majasaarenkankaan kaatopaikalle. 14 YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINTAJÄRJESTELMÄ Talvivaaran kaivoksella on käytössä ISO ympäristöasioiden hallintajärjestelmä. Järjestelmä on otettu käyttöön ja viimeisin ulkoinen auditointi on suoritettu LRQA:n toimesta. 15 ARVIO PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN (BAT) SOVELTAMISESTA Kuvaus parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) soveltamisesta on esitetty hakemuksen liitteessä ENERGIAN KÄYTTÖ JA ARVIO KÄYTÖN TEHOKKUUDESTA Tiedot energian käytöstä ja tuotannosta on esitetty hakemuksen liitteessä 5 Talvivaaran kaivoksen toiminnan kuvaus. Talvivaaran kaivoksen aluesuunnitelman ja prosessiteknisten ratkaisujen suunnittelussa on pyritty huomioimaan energiankulutuksen minimointi. Aluesuunnitelmassa eri toiminnot on sijoitettu niin lähekkäin kuin mahdollista, jotta materiaalien siirto olisi mahdollisimman tehokasta. Koska energiankulutus muodostaa merkittävän osan käyttökustannuksista, energiaa pyritään aina käyttämään säästäen. Talvivaaran kaivos on moderni prosessilaitos, jonka prosessissa käytetään uusinta tekniikkaa ja laitteita. Energiatehokkuuteen liittyvät näkökohdat on huomioitu jo prosessin suunnittelussa ja laitehankinnoissa pyrkien energiatehokkuuden optimointiin mm. laitevalinnoilla (muuntajat, sähkömoottorit), erilaisilla säätö- ja ohjausjärjestelmillä sekä taajuusmuuttajilla. Kaivoksen prosessointikustannusten pienentämiseksi tuotantomenetelmät on optimoitu mitoitukseltaan kaikissa suhteissa sellaisiksi, että pumppujen tehot, putkien koot ja muodot, altaiden ja säiliöiden tilavuudet, kemikaalien varastoliuosten väkevyydet ja muut prosessilaitteet ovat toisiinsa mahdollisimman hyvin sopivat. Mm. malmin käsittelyssä käytetään valtaosaltaan hihnakuljettimia, jotka ovat energiataloudellisesti edullisia.

63 60 Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaaran kaivoksen energiankulutuksen pienentämiseksi on talvella 2009 pudotettu hallien sisälämpötiloja. Yhtiö on tehnyt myös joitakin selvityksiä liuotuskasan reaktiolämmön talteenottamiseksi, mutta koska talteenotto on teknisesti erittäin vaikea toteuttaa ja matalaenergiaisen lämmön käyttökohteita on vähän, konkreettisiin toimenpiteisiin ei ole toistaiseksi vielä ryhdytty. Talvivaaran kaivoksen toiminnan energianhallinta on myös osa kaivoksen ympäristöjärjestelmää. Ympäristöjärjestelmässä on asetettu energiatehokkuuteen liittyvät tavoitteet ja luodaan toimintaperiaatteet ja -ohjeet tavoitteiden saavuttamiseksi BAT-referenssidokumentin periaatteiden mukaisesti (European Commission IPPC: Reference Document on Best Available Techniques for Energy Efficiency, February 2009). Tähän kuuluu olennaisena osana jatkuva energiatehokkuuden ja tavoitteiden saavuttamisen seuranta mm. energiatehokkuuden indikaattorien avulla, joka on myös osa vuosittaista energia- ja ympäristöraportointia. Ympäristöjärjestelmässä määritellään myös energiaasioihin liittyvät vastuut ja tarvittava työntekijöille annettava koulutus (esim. kuljettajien kouluttaminen säästeliääseen ajotapaan). Laitoksessa käytetyt moottorit ovat uusia ja niiden hyötysuhdeluokkana on IE2. EuP-direktiivi 2005/32/EC edellyttää, että lähtien kaikkien (uusien) moottoreiden 7,5 kw:sta lähtien tulee olla hyötysuhdeluokaltaan premium (IE3) luokkaa tai taajuusmuuttajakäyttönä IE2-luokkaa. Energiatehokkuutta voidaan sähkömoottorien osalta parantaa, jos tulevat moottorit hankitaan jo ennen vuotta 2015 IE3 luokkana. Kustannuksena IE3-moottori on 10-20% kalliimpi kuin IE2-moottori. Kustannuslaskelman mukaan 50 /MWh sähkönhinnalla ja 7500 h vuotuisella käytöllä, IE3 hyötysuhteen moottorit maksavat hintaeronsa (verrattuna IE2:een) takaisin 3-5 vuodessa. Prosessin energiatehokkuutta voidaan parantaa myös lisäämällä taajuusmuuttajakäyttöjä. Laitoksella on kuitenkin jo nyt käytössä taajuusmuuttajat prosessin nopeussäätöä tarvitsemissa kohteissa, joten niitä lisäämällä ei laitoksen energiatehokkuus ole parannettavissa. Talvivaaran kaivoksella on alusta alkaen ollut hankinnoissa johtoajatuksena energiatehokkuus. Kaikki säätökäytöt on toteutettu taajuusmuuttajakäyttöinä alusta saakka. Moottorit on myös pyritty hankkiman energiatehokkuusluokkaa IE 2 tai parempia, valitettavasti massahankinta-aikaan ei vielä ollut kovin kattavaa valikoimaa 690 V jännitteellä taajuusmuuttajakäyttöön soveltuvia luokan IE2 moottoreita. Jakelumuuntajia hankittaessa on noudatettu samaa periaatetta, eli ne on myös hankittu pienihäviöisinä. Jakeluverkon mitoituksessa on myös huomioitu häviöarvostus johtimia mitoitettaessa. 17 ARVIO PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISTOIMIEN RISTIKKÄISVAIKUTUKSISTA Talvivaaran kaivoksen toiminnassa merkittävin päästöjen vähentämistoimien ristikkäisvaikutus on metallien talteenottolaitoksen hajukaasujen puhdistamisen ja vesipäästön sulfaattipitoisuuksien välillä. Rikkivedyn puhdistamisessa käytettävällä lipeällä on havaittu olevan vaikutuksia talteenottolaitokselta johdettavien vesien sulfaattipitoisuuteen. Lisäksi mangaanin poiston vaatima korkea ph kohottaa vesistöön johdettavan vesipäästön ph-arvoa. Edellä esitettyjä päästöjen vähentämistoimien ristikkäisvaikutuksia on käsitelty tarkemmin hakemuksen liitteessä 6 Vesienhallinta sekä vesipäästöt ja niiden ympäristövaikutukset. Muiden päästöjen vähentämistoimien osalta ristikkäisvaikutuksia ei ole tunnistettu. 18 HAKIJAN ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI Hakijan esitys lupamääräyksiksi käydään läpi kokonaisuudessaan omassa liitedokumentissa (hakemuksen liite 12).

64 61 Talvivaara Sotkamo Oy 19 MUIDEN YMPÄRISTÖLUVASSA VAADITTUJEN SELVITYSTEN ESITTÄMINEN 19.1 Vesienhallintaan liittyvät selvitykset (lupamääräys 60) Ympäristölupapäätöksen lupamääräyksessä 60 määrätään Vaasan hallinto-oikeuden antamalla päätöksellä (Nro 08/0039/1) seuraavaa: 60. Luvan saajan on laadittava teknis-taloudellinen selvitys mahdollisuuksista tehostaa jätevesien käsittelyä etenkin kiintoaineen, metallien, sulfaatin ja typpiyhdisteiden osalta laitosmaisella käsittely-yksiköllä siten, että suurin osa jätevedestä voitaisiin palauttaa takaisin prosessivedeksi tai että jätevedestä aiheutuva kuormitus alapuoliseen vesistöön olisi mahdollisimman pieni. Lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävään hakemukseen luvan saajan on tehtävä esitys jätevesien kokonaiskuormituksen päästörajoiksi (kiloina aikayksikössä). Lisäksi luvan saajan on laadittava vesitaselaskelma alueen vesistä. Vesitaselaskelmassa tulee selvittää niin tarkasti kuin mahdollista alueelle tulevat vedet (sadanta, vedenotto ja kemikaalien sisältämä vesimäärä ym.) ja alueelta lähtevät vedet (haihdunta, poistuva luonnonvesi ja muut alueelta lähtevät valumavedet, poistettava jätevesi sekä tuotteissa poistuva vesi ym.) Luvan saajan on vesitaselaskelman, vesistöön johdettavan kuormituksen, purkuvesien vastaanottokyvyn sekä tarkkailuohjelmasta saatavan tiedon pohjalta tehtävä tarkistettu esitys lupamääräykseen 7 liittyen jätevesien johtamisen jakautumisesta jatkossa eri vesistöjen suuntaan. Selvitykset esityksineen on liitettävä lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävään hakemukseen. Määräyksessä vaaditut selvitykset esitetään hakemuksen liitteessä 6 Talvivaaran kaivoksen vesienhallinta sekä vesipäästöt ja niiden ympäristövaikutukset Läjitetyn kiviaineksen seuranta (lupamääräys 61) ja AVI:n päätös nro 74/09/1 Ympäristölupapäätöksen lupamääräyksessä 61 määrätään seuraavaa koskien läjitetyn kiviaineksen seurantaa: 61. Luvan saajan on tuotannon alettua jatkuvasti seurattava läjitettyjen kiviainesten käyttäytymistä ja läjitysalueiden sisäisiä olosuhteita ja hyödynnettävä saatavaa tietoa sulkemistoimien suunnittelussa. Tuotettavan tiedon perusteella on tehtävä tarpeellisia koerakenteita sulkemiseen sopivimman pintarakenneratkaisun löytämiseksi. Tehdyistä toimista ja selvityksistä on raportoitava kaivoksen tarkkailun vuosiyhteenvedossa.

65 62 Talvivaara Sotkamo Oy Aluehallintoviraston päätöksessä nro 74/09/1 on annettu seuraava määräys koskien mm. jätealueiden peiterakenteita: 1. Luvan saajan on aloitettava osana kaivostoimintaa koerakenteen tekeminen lupamääräysten mukaisten pintarakenteen ominaisuuksien ja toimivuuden selvittämiseksi viimeistään vuoden 2011 aikana. Koerakenne saa olla osa lopullista pintarakennetta. Koerakenteeseen on asennettava rakenteen toimivuuden seuraamiseksi tarvittava näytteenotto- ja seurantalaitteisto. Koerakenteella on selvitettävä ja seurattava vähintään pintarakenteen rakentamistekniikoita, rakenteiden jäätymisen vaikutusta niiden toimintaan ja kestävyyteen, pintarakenteen kasvittumista, maamassojen eroosioherkkyyttä ja sen vähentämistä. Koerakenteita koskevat suunnitelmat on toimitettava tiedoksi ennen rakentamisen aloittamista Kainuun ympäristökeskukselle ja tiedot koerakenteista ja niistä saaduista tuloksista on liitettävä kulloinkin hyväksyttäväksi jätettävään sulkemissuunnitelmaan. Mikäli luvan saaja suunnittelee lupamääräyksistä poikkeavia pintarakenteita, niistä on vastaavalla tavalla tehtävä koerakenteet hyvissä ajoin ennen vaihtoehtoisen rakenteen hyväksyttäväksi esittämistä. 2. Lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävässä hakemuksessa on muun ohella esitettävä päivitetty maisemointi- ja sulkemissuunnitelma, jossa on erityisesti tarkasteltava mahdollisuuksia ja edellytyksiä ainakin osittain palauttaa suljettuja jätealueita metsätalouskäyttöön, sekä kaivoksen jätehuoltosuunnitelma. Jätehuoltosuunnitelman on sisällettävä riippumaton ja pätevä arvio vakuuden suuruudesta. Vakuuden suuruuden arvioinnissa on otettava huomioon myös alueiden sulkemisen jälkeen puuston kasvamisen estämiseksi tehtävän jälkihoitotyön määrä ja kustannukset. Lisäksi hakemuksen yhteydessä on esitettävä määrätiedot alueella poistetuista tai poistettavista pintamaista ja arvio niiden riittävyydestä sulkemistoimiin ympäristö- ja vesitalousluvassa määrätyillä pintarakenteilla ja teknistaloudellinen selvitys mahdollisuuksista johtaa sivukiven läjitysalueen KL2 vedet painovoimaisesti Kuusilammen avolouhokseen. Läjitetyn kiviaineksen käyttäytymistä ja kasan sisäisiä olosuhteita ei ole vielä tutkittu, koska sivukiveä ei toistaiseksi ole varsinaisesti läjitetty vaan se on käytetty liuotusalueiden pohjiin. Kun tuotanto on siinä vaiheessa, että sekundäärikasan pohja on valmis ja sivukiveä jää läjitettäväksi, aloitetaan läjitetyn kiviaineksen käyttäytymisen tutkiminen Talvivaara Sotkamo Oy on tehnyt koetoimintailmoituksen kaivannaisjätealueisiin liittyvän peiterakennekokeen aloittamisesta siten, kun lupapäätökset ovat edellyttäneet. Kainuun ELY-keskus vaati kuitenkin selvitystä siitä, mitä kaasumaisia päästöjä mahdollisesti muodostuu sivukivialueille läjitetyn kiviaineksen rapautumisen yhteydessä, josta johtuen kokeelle on haettu ja myönnetty lisäaikaa kesäkuun 2012 loppuun asti. Koetoiminta on tarkoitus aloittaa kesällä 2012 siten, että kaasujen muodostusta/vaikutusta peiterakenteeseen tutkitaan ELY:n edellyttämällä tavalla.

66 63 Talvivaara Sotkamo Oy 19.3 Jormasjärven pohjapatosuunnitelma (lupamääräys 74a) Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut päätöksellään (Nro 08/0039/1) lupamääräyksen 74 kuulumaan seuraavasti: 74a. Luvan saaja voi esittää myös muun vaihtoehtoisen tavan ehkäistä tai vähentää veden johtamisesta ja säännöstelystä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Jormasjärvessä ja sen alapuolisessa Jormasjoessa. Vaihtoehtona pohjapatoratkaisulle tai muulle vaihtoehtoiselle rakennelmalle luvan saaja voi esittää suunnitelman vahinkojen ja haittojen korvaamiseksi. Kappaleessa esitetyn perusteella Kolmisopen säännöstelyllä ei ole havaittu olevan vaikutuksia alapuolisiin vesistöihin, kuten Jormasjärveen. Tähän perustuen hakija katsoo, ettei pohjapadon tai muun vaihtoehtoisen rakennelman rakentamiseen ole tällä hetkellä tarvetta Sulkemissuunnitelma (lupamääräys 90) Lupapäätöksen lupamääräyksen 90 mukainen Talvivaaran kaivoksen sulkemissuunnitelma on esitetty liitteessä 13. Suunnitelmaa päivitetään joka toinen vuosi hyödyntäen uusia tutkimustuloksia, kaivostoiminnasta saatuja tietoja, jätealueiden olosuhteita ja tehtyjä sulkemisratkaisuja Tuhkajoen taimenkanta (lupamääräys 98) Tuhkajoen taimenkantaan liittyen on lupapäätöksessä annettu seuraava määräys: 98. Luvan saajan on ennen Tuhkajoen virtaamiin tai vedenlaatuun vaikuttavien töiden aloittamista selvitettävä Tuhkajoen taimenkannan alkuperä Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Jos kanta ei ole istutuksista peräisin, on sen säilyminen turvattava työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla emokalaja poikaskasvatuksella. Emokalaparvi on tarvittaessa uusittava. Talvivaara Sotkamo Oy on lupamääräyksen 98 mukaisesti selvittänyt Tuhkajoen taimenkannan alkuperää. Tutkimuksessa havaittiin, että Tuhkajoesta pyydystetyt taimenet erottuivat geneettisesti selvästi Rautalammin reitin, Oulujoen ja Kitkajoen taimenkannoista, joita Jormasjärveen ja Jormasjokeen on istutettu. Lupaehdon mukaan Tuhkajoen taimenkannan säilyminen on turvattava Kainuun TE-keskuksen hyväksymällä tavalla emokala- ja poikaskasvatuksella, mikäli se ei ole istutuksista peräisin. Yhtiö on esittänyt, että Tuhkajoen taimenkannan ottamisesta viljelyyn pidättäydytään, ja että kannan kehitystä seurataan vuosittaisilla sähkökalastuksilla. Perusteluinaan yhtiö on todennut, että ympäristöluvassa annetut juoksutusmääräykset turvaavat taimenkannan säilymisen. Kainuun TEkeskus on hyväksynyt yhtiön esityksen. 20 TOIMINNAN JA VAIKUTUSTEN TARKKAILU JA RAPORTOINTI Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma ja tarkkailuohjelman päivitys on esitetty hakemuksen liitteessä 14.

67 64 Talvivaara Sotkamo Oy 21 VAHINKOARVIO JA VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET SEKÄ KORVAUKSET Vesipäästöjen osalta arvio päästöjen aiheuttamasta vahingosta, selvitys vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi tarvittavista toimenpiteistä sekä ehdotus vahinkojen korvaamisesta esitetään liitteessä 6. Muilta osin voimassa olevasta ympäristöluvasta poikkeavaa korvattavaa vahinkoa ei arvioida syntyvän.

68 65 Talvivaara Sotkamo Oy VIITTEET Nikunen, E., Leinonen, R., Kemiläinen, B., & Kultamaa, A Environmental properities of chemicals Voulme 1. Environment Guide 71. Finnish Environment Institute. LVT Talvivaara Projekti Oy. Talvivaaran kaivoshankkeen vaikutusalueen vesistöjen vesitalous ja vedenlaatu. Lapin Vesitutkimus Oy 1/2006. Moniste. LVT Talvivaaran virtavesien pohjaeläinselvitys. Moniste. Lapin Vesitutkimus Oy, Rovaniemi. 19 s. LVT Talvivaara Sotkamo Oy. Talvivaaran kaivoksen pölylaskeumatarkkailun tulokset vuodelta Moniste. Lapin Vesitutkimus Oy, Rovaniemi. 12 s. Loukola-Ruskeenniemi, K., Kantola, M., Halonen, T., Seppänen, K., Henttonen, P., Kallio, E., Kurki, P., Savolainen, H. 2003: Mercury-bearing black shales and human Hg intake in Eastern Finland: impact and mecanisms. Environ. Geol. 43: Ilmatieteen laitos Hengitettävien hiukkasten pitoisuusmittaukset Talvivaaran kaivosalueella ja sen ympäristössä jaksolla syyskuu 2008 helmikuu Ilmatieteen laitos, Helsinki. 27 s. Pöyry Talvivaara Sotkamo Oy. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v Tarkkailuraportit vuosilta 2008, 2009 ja Pöyry, Oulu.