0 SUUNNITELMA 15 LOPPUARVIOINTI Nina K. Hietakangas Sininauhaliiton Arviointipalvelut Tammikuu 2015

Transkriptio

1 SUUNNITELMA 15 LOPPUARVIOINTI Nina K. Hietakangas Sininauhaliiton Arviointipalvelut Tammikuu

2 1 TIIVISTELMÄ Suunnitelma 15 -projektin ( ) arviointiraportti. Nina K. Hietakangas. Sininauhaliitto, Helsinki. Tammikuu sivua. Suunnitelma 15 -hankkeen tavoitteena oli 1. vahvistaa nuorten kykyä tehdä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta rakentavia valintoja, 2. edistää tupakoimattomuutta, 3. luoda toimintamalleja ja yhteisiä toimintalinjoja hankepaikkakunnille kasvattajatahojen yhteistyönä sekä 4. tukea vanhemmuutta. Projektissa oli yksi työntekijä, jonka tehtävänä oli käynnistää paikalliset työryhmät ja koordinoida toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta. Hankealueita oli neljä: Mäntsälä, Kirkkonummi, Karkkila ja Espoonlahti. Yhden työtekijän tehtäväksi tavoitteet olivat melko laajat ja paikkakuntia oli resursseihin nähden monta. Projektiprosessi kangerteli alussa ja oli koordinaattorin vaihtumisen vuoksi välillä pysähdyksissä. Hankkeen tavoitteet tuntuivat abstrakteilta eivätkä paikalliset työryhmät saaneet niistä otetta. Hankkeen ratkaiseva käänne tapahtui, kun työryhmille annettiin konkreettinen tehtävä, vuosikalenterin rakentaminen. Työskentely sai silloin sisältöä ja merkitystä, mikä herätti myös paikallistoimijoiden motivaation. Paikkakunnat toteuttivat tuloksellisesti päihdekasvatuksen vuosikalenterin, kasvattajien yhteiset toimintalinjaukset sekä euron toimintatuella suunnitellut tapahtumat ja uudet käytännöt. Konkreettisten tehtävien ohella onnistumista edistivät tehtävien paikkakuntalähtöisyys, vapaus suunnitella ja rajattu aika sekä toimintatuen kohdalla myös selkeä rahasumma. Lisäksi kaksi työseminaaria selvensivät yhteisten toimintalinjausten ideaa ja merkitystä. Projekti ehti saavuttaa hitaasta liikkeellelähdöstä huolimatta kaikki tavoitteensa melko hyvin. Vaikka varsinaisena kohderyhmänä olivatkin paikalliset kasvattajatahot, myös tavoitteen 1. mukaisesti nuoria saatiin mukaan tapahtumiin sekä erilaisten aktiviteettien ideointiin ja toteutukseen. Nuorten terveiden valintojen vahvistamiseksi rippikoulujen päihdekasvatuksen tueksi laadittiin mm. Päihdeporina-työkalu. Ehkäisevään päihdetyöhön kehitettiin myös uusi toimintakonsepti, Kannabisfoorumi, joka herätti suuren kiinnostuksen. Työpajatyöskentely Karkkilassa tarjosi onnistumisen kokemuksia ja hyviä ajankäyttötapoja nuorille. Tupakoimattomuutta edistettiin tavoitteen 2. mukaisesti välillisesti erilaisten tapahtumien kautta ja lisäksi erikseen SmokeFree-kampanjoilla. Välituntitoiminta Kirkkonummella antoi vaihtoehdon tupakallakäymiseen ja lisäsi hyvää yhteisöllisyyttä. Myös tavoite 3. toteutui osittain. Paikkakunnille syntyi erilaisia ja innovatiivisiakin toimintakonsepteja. Espoonlahden julistekilpailu oli yksi tällainen. Mäntsälässä otettiin käyttöön EHYT ry:n HUBU -menetelmä. Vaikka kaikkien toimintojen jatkuvuudesta ei ole varmuutta, niitä voidaan soveltaa ja kokeilla myös muualla. Kaikilla hankealueilla luotiin toimintalinjaukset, mutta niiden vieminen kunnan rakenteisiin ja osaksi prosesseja jää paikkakunnilla jatkavien työryhmien vastuulle. Vanhempien tukeminen oli 4. tavoite. Lauantaifoorumi on uudenlainen tapa saada vanhempia mukaan päihdekasvatukseen. Heidän tuekseen järjestettiin muitakin tapahtumia ja koulutuksia sekä tuotetiin materiaalia, joista tärkein on nuoren kohtaamiseen tarkoitettu Kuuntele mua! -vihkonen. Vaikka vanhempien tavoittamiseen panostettiin, heitä ei saatu halutussa määrin yhteisten kasvatuslinjojen taakse eikä osallistettua päihdekasvatuksen suunnitteluun. Vanhempien osallistaminen olisi edellyttänyt hankkeen resursseja suurempaa panostusta. Suunnitelma 15 -hankkeen kokemuksista on paljon hyötyä jatkossa, kun uusia projekteja suunnitellaan. Samoin sen tuottamia materiaaleja, ideoita ja toimintakonsepteja voidaan hyödyntää muualla ja soveltaa erilaisilla paikkakunnilla.

3 0 Sisältö 1 SUUNNITELMA 15 -PROJEKTIN TAVOITTEET JA ARVIOINTI Tavoitteiden saavuttaminen Projektin arviointi 2 2 TULOKSIA, TUOTOKSIA JA VAIKUTUKSIA Mäntsälä Kirkkonummi Karkkila Espoonlahti Kuuntele mua! -opas vanhemmille Päihdeporina rippikoulutyöhön 13 3 KOKEMUKSIA HANKEPROSESSISTA 14 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Hankesuunnittelun haasteita ja suosituksia Jatkuvuus ja juurtuminen 19 Lähteet 22

4 1 1 SUUNNITELMA 15 -PROJEKTIN TAVOITTEET JA ARVIOINTI 1.1 Tavoitteiden saavuttaminen Suunnitelma 15 -hankkeen ( ) päämääränä oli vähentää ja ehkäistä yläkouluikäisten nuorten päihteiden käyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja valituilla paikkakunnilla. Hankkeesta on laadittu loppuraportti (Liesilinna 2014), jossa on kuvattu projektin rakenne ja vaiheet. Hankkeen päämääränä ollut nuorten päihteidenkäytön ehkäiseminen muotoiltiin neljäksi tavoitteeksi, joita kaikkia hanke pääsi edistämään. Suunnitelma 15 -projektin tavoitteet olivat seuraavat: 1. Vahvistaa erityisesti päihteiden käytön riskiryhmään kuuluvien nuorten kykyä tehdä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta rakentavia valintoja. 2. Tupakoimattomuuden edistäminen. Kannustamme nuoria savuttomuuteen tarjoamalla mahdollisuuksia osallistua vuosittaiseen SmokeFree-ryhmäkilpailuun. 3. Toimintamallien luominen paikalliseen päihde- ja terveyskasvatukseen kunnan, paikallisseurakunnan ja järjestöjen yhteistyönä. Yhdessä kotien ja alueen toimijoiden kanssa suunnitellaan päihteetöntä toimintaa ja päihteettömiä linjauksia ympäristöanalyysin pohjalta. 4. Vanhemmuuden tukeminen Vaikka tavoitteiden toteutumista ei voi täsmällisesti arvioida, voidaan todeta, että niihin kaikkiin tartuttiin. 1. Nuoria aktivoitiin päihteettömään toimintaan paikallisesti mm. työpajojen ja tapahtumien avulla. Pääosin interventiot kohdistuivat yläkouluikäisiin yleensä, mutta tavoitteen mukaisesti jonkun verran myös riskiryhmään. Kasvattajille järjestetty Kannabisfoorumi oli onnistunut uusi toimintamuoto. Vaikka se ei kohdistunut nuoriin, se tuki välillisesti 1. tavoitetta. Keskeinen teema oli: miten nuorelle kannattaisi puhua kannabiksesta. Ensimmäinen tilaisuus oli täynnä ja jonoon jäi 60 henkeä. Kysyntää foorumille on eri puolilla Suomea ja sitä ollaan juurruttamassa pysyväksi toimintamuodoksi EHYT ry:hyn. Myöhemmin myös Espoo järjesti kannabisseminaarin hankkeen tuella. Rippikouluille tehtiin Päihdeporina-materiaali päihdekysymysten esiinottamista varten.

5 2 2. Tupakoimattomuutta edistettiin SmokeFree-kampanjoilla, mutta arvioitavia tuloksia ei ole olemassa. SmokeFree-kampanjaa olisi voinut käyttää ennen hankkeen alkua paikkakunnilla portinavaajana. Se olisi tuonut tunnettuutta hankkeelle ja konkreettisena toimena innostanut kasvattajatahoja mukaan. Samalla olisi voitu informoida tulevasta projektista. Mahdollisesti kampanjan avulla olisi saatu näkyvyyttä myös paikallismediassa. Myös välituntipelien järjestäminen yhdellä hankepaikkakunnalla näytti vähentävän tupakallakäyntiä. 3. Toimintamallien ja yhteisten linjausten luominen toteutui osittain. Yksittäisiä toimintamalleja syntyi, mutta ne jäivät irrallisiksi. Linjaukset saatiin luotua kaikille paikkakunnille, mutta niiden juurtumista ei vielä nähty. Niiden vieminen palvelurakenteisiin ja käytäntöihin sekä kaikille kasvattajatahoille jäi työryhmien vastuulle. Monia kysymyksiä vielä jäi: Miten linjaukset sisäistyvät työtekijöiden vaihtuessa? Saadaanko mukaan ne toimijat, jotka eivät ole osallistuneet linjausten tekemiseen? Miten linjaukset jäävät elämään, jos alue kuuluu isompaan kokonaisuuteen, jota ohjataan ylemmältä taholta? Linjausten taakse pitäisi saada myös urheiluseurat ja partiot, samoin kauppiaat olisi saatava myyntipolitiikallaan tukemaan linjauksia. 4. Vanhemmuutta tuettiin järjestämällä vanhempainiltoja ja Lauantaifoorumeita vanhemmille sekä muille kasvattajille. Foorumeissa käsiteltiin päihdekasvatuksen kysymyksiä sekä keskusteltiin niistä. Vanhempia ei kuitenkaan saatu aktiivisesti mukaan toimintalinjausten taakse. Vanhempien osallistaminen päihdekasvatukseen on yleinen ongelma. Sitä osoittaa myös hankkeen alkupuoliskolla nuorille tehty kysely (N=920, Liesilinna 2012), jossa 53 % vastanneista nuorista toivoi, että vanhemmat puuttuisivat enemmän lastensa alkoholinkäyttöön. Vanhemmille laadittiin Kuuntele mua! -vihkonen nuoren kohtaamisen tueksi sekä tarjottiin koulutuksia materiaalin käyttöön. Vanhempainyhdistyksillä oli omaa toimintaa iltaisin, mutta aktiivitoimijoilla ei ole mahdollisuutta osallistua hanketyöhön työaikana. 1.2 Projektin arviointi Arviointiraportti tuo esiin hankkeen tuotokset, tulokset ja vaikutukset ulkopuolisten näkökulmasta (paikkakunnat, arvioija), mutta arvioinnin tukena ovat myös projektikoordinaattorin kuvaukset hankkeen kulusta yleensä ja paikkakunnilla erikseen. Tarkempi hankeprosessi on esitetty projektin loppuraportissa (Liesilinna 2014). Arviointiraportin painopiste on hankkeen aikaansaannosten ohella projektiprosessin onnistumisten ja kompastuskivien tarkastelussa sekä projektista kertyneen kokemustiedon hyödyntämisessä tulevissa hankkeissa.

6 3 Suunnitelma 15 -projektin arviointi perustuu seuraavaan lähdeaineistoon: Arviointipalaverien muistiot ajalta Hankepäiväkirjat ajalta Hankepaikkakuntien puhelinhaastattelu 2014 (4 kpl) Ohjausryhmän muistiot ajalta Toimintatuen käytön raportit paikkakunnilta Webropol-kysely aluetyöryhmien edustajille 2014 (N=10) - käytetty lähinnä laadullisia vastauksia vähäisen vastaajamäärän vuoksi Muut hankedokumentit. Arviointi tehtiin kehittävän arvioinnin näkökulmasta, jolloin arvioija oli mukana koko hankeprosessin ajan. Projektikoordinaattori ja arvioija keskustelivat arviointipalavereissa (4 6/vuosi) projektin edistymisestä ja haasteista. Palavereissa hyödynnettiin kertynyttä arviointitietoa sekä arvioijan kokemustietoa hankkeista yleensä. Hankkeesta on laadittu kaksi arvioinnin tilannekatsausta (Hietakangas 2011 ja Hietakangas 2012). Arvioija osallistui myös ohjausryhmän kokouksiin tarkoituksena yhtäältä arviointiedon saaminen ja toisaalta tiedon jakaminen ohjasryhmän jäsenten käyttöön. 2 TULOKSIA, TUOTOKSIA JA VAIKUTUKSIA Haastattelujen mukaan Suunnitelma 15 vastasi paikkakuntien odotuksiin pääsääntöisesti hyvin, vaikka hanke haki muotoaan kauan. Hankkeen tuloksena tietoisuus nuorten päihdeasioista lisääntyi, paikkakunnat saivat konkreettisia välineitä, kuten toimintalinjaukset ja vuosikalenterin sekä pystyivät luomaan omaa paikallistoimintaa. Pilottialueiden kasvattajatahot tutustuivat toisiinsa paremmin ja yhteistyö heidän välillään tiivistyi. Hankkeen ansiosta ehkäisevän päihdetyön asiat olivat enemmän agendalla paitsi paikkakunnilla, myös materiaalin ja esimerkiksi Kannabisfoorumin kautta laajemminkin. Korjaavaan päihdetyöhön hanke ei ulottunut, eikä niin ollut tarkoituskaan. Ainoastaan Kirkkonummen Action Group toimi syrjäytymisvaarassa olevien, koulukiusattujen nuorten parissa. Ryhmässä oli viisi nuorta. Hankeprosessin kulkuun vaikutti merkittävästi päätös jakaa euron toimintatuki paikkakunnille. Tuen avulla saatiin aikaan hyviä tuotoksia, tuloksia ja vaikutuksia kaikilla paikkakunnilla. Sen avulla sitoutettiin nuoria mukaan ja voitiin tarjota selkeitä tehtäviä, mikä innosti sekä kasvattajia että nuoria ideoimaan. Toimintatuen avulla luotiin paikoin pysyviä jälkiä paikkakunnalle. Rahan avulla paikkakunnilla voitiin tehdä sitä, mitä he itse katsoivat tarpeelliseksi. Ulkopuolelta on paljon vaikeampi nähdä todelliset tarpeet.

7 4 Paikallisille sidosryhmille tehdyn Webropol-kyselyn (N=10) pohjalta ei vähäisen vastaajamäärän vuoksi voi tehdä yleistäviä johtopäätöksiä. Kuvassa 1 on kuitenkin tietoa siitä, miten EHYT ry:n menetelmiä on paikkakunnilla käytetty kyselyajankohtaan (lokakuu 2014) mennessä. Vanhempainmateriaali Kuuntele Mua! oli eniten käytössä. Kuva 1. EHYT ry:n toimintakonseptien käyttö paikkakunnilla. Pilottikohteiden välille ei syntynyt yhteistyötä, vaikka se oli alun perin suunnitelmissa. Hanketyö jo omalla alueella toi joillekin työntekijöille paljon lisäkuormitusta, eikä paikkakuntien välinen yhteistyö olisi tarjonnut siihen lisäarvoa. Alueiden toimintaympäristö, resurssit ja tilanne olivat hyvin erilaisia, joten vertaistukea ei olisi välttämättä saatu. Paikkakuntien arvioinneissa on käytetty aineistona Webropol-kyselyä, paikallistoimijoiden puhelinhaastatteluja, paikkakuntien toimintaraportteja, arviointipalavereja ja työryhmien kokousmuistioita. Eri alueiden kehityskulku noudatti pääsääntöisesti samanlaista linjaa ja toiminta kohtasi kaikkialla samantapaisia haasteita.

8 5 2.1 Mäntsälä Mäntsälässä odotukset hanketta kohtaan vaihtelivat, matkalla oli monenlaisia vaiheita ja välillä hanke haihtui kokonaan. Konkretiaa olisi toivottu jo alkumetreille. Alusta asti oli tiedossa, että tarkoitus on luoda yhteiset toimintalinjat. Eri sektoreilta lähti toimijoita innostuneesti mukaan. Lisänostetta toi marraskuussa 2011 järjestetty seminaari, jonka tarkoituksena oli tiivistää paikallistoimijoiden yhteistä näkemystä, jotta nämä voisivat alkaa viedä hankkeen tavoitteita eteenpäin. Seminaariin osallistui laaja joukko toimijoita koulusta, seurakunnasta ja kunnasta sekä koulujen oppilaskuntien jäseniä, mikä osoitti, että tarvetta nuorten päihdetyön kehittämiseen on. Hankkeen tavoitteet eivät kuitenkaan olleet selvät, oli vain käsitys toimintalinjojen luomisesta. Innostus hiipui, mitä lisäsi se, että hankkeeseen tuli katkos koordinaattorin vaihtuessa. Työryhmä jatkoi kokoontumista tämän jälkeen harventuneena ja yhteistyökin toimijoiden välillä väheni. Toiminnan vetovastuu oli projektikoordinaattorilla. Vasta kun hanke tarjosi konkreettisia toimintamalleja, päästiin tekemiseen kiinni. Toiminta elpyi ja paikkakunnalle syntyi hankkeen tavoitteiden mukaista toimintaa. Projektikoordinaattori sai elvytettyä Mäntsälän ja siellä oltiin tyytyväisiä hänen tapaansa johtaa kokoontumisia. Henkilövaihdokset jarruttivat osaltaan hanketyötä. Kunnan nuorisotoimessa oli jatkuva henkilöstövajaus, joten seurakunnan rooli oli työryhmässä tavallista vahvempi. Lisäksi projektin työmuodot sopivat nimenomaan seurakunnan toimintaan. Kunnan nuorisotyö keskittyy nuorisotalojen toimintaan, ei niinkään koulutuksiin tai hankkeen tuomiin toimintamuotoihin. Aktiivisia tekijöitä oli lopulta vähän, mikä hankaloitti työskentelyä. Harrastussektori, kuten urheiluseurat ja partio, olisi ollut tärkeää saada mukaan linjausten laatimiseen. Samoin vanhempien osuus olisi ollut keskeinen, mutta se oli koko ajan hyvin pieni. Yhteistyö koulujen, nuorisotoimen, sosiaalitoimen ja seurakunnan työntekijöiden kesken sujui jo ennestään hyvin, mutta hankkeen aikana yhteistyö ja tiedonvaihto tiivistyivät. Hanke toi Mäntsälään SmokeFree-kampanjan, päihdetietoa vanhempien rippikoulusunnuntaihin, Lions Quest -koulutuksia nuoriso-ohjaajille sekä kontakteja ja päihdekasvatuksen osaamista. Konkreettisten menetelmien avulla hankkeesta tuli ymmärrettävämpi ja siihen voitiin paikkakunnalla tarttua. Toimintatuen avulla (Ahjosaari 2015) Mäntsälässä koulutettiin 8 paikallista nuorisotyön sekä koulujen oppilashuollon ammattilaista HUBU -ohjaajiksi ja hankittiin EHYT ry:n HUBU -laitteistot. HUBU -menetelmässä käydään läpi päihdekasvatuksen kysymyksiä ja osallistujat voivat äänestää laitteilla anonyymisti

9 6 kunkin kysymyksen kohdalla sopivasta vastauksesta. Vastausten pohjalta keskustellaan niiden herättämistä aiheista. Tällä hetkellä Mäntsälän työntekijät tekevät HUBU -toimintaa oman työn ohella, EHYT ry:n tuella. EHYT pitää alkuvaiheessa koulujen henkilöstölle koulutukset. Tarkoitus on, että koulutettujen ohjaajien avulla HUBU -menetelmästä tulee paikallinen päihdekasvatuksen työmuoto. Se tulee osaksi jatkumoa, jossa kaikki 7-luokkalaiset kohdataan kahdesti lukuvuoden aikana. HUBU -toiminta lävistää koko ikäluokan ja kontakti jatkuu 8. luokalla. (Ahjosaari 2015.) Koulut ovat toiminnassa mukana, jokaiseen HUBU tuntiin osallistuu myös koulun kuraattori. Vaikka työntekijät vaihtuvat, uudetkin koulutetaan menetelmän käyttöön. Näillä näkymin työmuoto on juurtumassa; vuoden 2015 toimintasuunnitelmaan on kirjattu HUBU -malli jatkuvana toimintana. Menetelmän käyttöönotto Mäntsälässä tarjosi samalla EHYT ry:lle pilottipaikkakunnan, jossa voidaan kokeilla HUBU -toiminnan laajentamista ulkopuolisten tahojen käyttöön. HUBU -toiminnan käyttöönottoa edesauttoi se, että siihen saatiin koulutus jo hankkeen aikana. Toimintalinjaukset ja vuosikalenteri valmistuivat Mäntsälässä ajallaan. Linjauksia olisi ollut hyödyllistä alkaa rakentaa heti, mikä olikin hankkeen alkuperäinen tarkoitus. Linjaukset olisivat silloin ehtineet juurtua ja vakiintua työtapoihin. Ne olisivat myös tarjonneet alustan työvälineille ja suunnittelulle. Mäntsälässä oli jo aiemmin olemassa linjauksia, kyse oli niiden kehittämisestä. Niihin ei tullut suuria muutoksia, mutta nyt vuorovaikutus on tiiviimpää. Linjaukset yritetään nyt liittää kunnan hyvinvointisuunnitelmaan. Syntyi myös idea pyytää yläkoulujen oppilaita kuvittamaan linjauksia. Projekti vakiinnutti yhteiset kokoontumiset Mäntsälään. Työryhmä jatkaa säännöllisiä tapaamisia osana HUIMA-ryhmää. Ryhmällä on koollekutsuja, jonka tehtävä on sidottu toimenkuvaan, ei yksittäiseen henkilöön. Näin ollen tehtävä ei katkea mahdollisiin henkilövaihdoksiin. Ilman nimettyä koollekutsujaa ryhmien toiminta yleensä hiipuu.

10 7 2.2 Kirkkonummi Kirkkonummi oli tyytyväinen hankkeen kautta saavutettuihin tuloksiin, vaikka alkuun hanketyö lähti kankeasti liikkeelle ja innostus oli paikoittaista. Ryhmän muotoutuminen vei aikansa. Alue on laaja, eikä koordinaattorin ollut helppo luoda kompaktia yhteistyötä. Vetovastuu tekemisestä jäi aluksi hänelle, eikä ryhmä saanut tartuttua konkreettisiin toimiin. Vasta kun saatiin konkreettinen tavoite, vuosikalenteri, ryhmä innostui. Hanke eteni siitä eteenpäin tasaisesti. Kunnan ja seurakunnan avaintahot tulivat mukaan. Koska urheiluseurojen vastuulliset ovat töissä päiväsaikaan, he eivät voineet osallistua työskentelyyn. Työryhmän toimintaa hidastivat aika ajoin työntekijöiden vaihtuvuus sekä opettajien ja kunnan työntekijöiden lomautukset. Kantavina voimina paikallishankkeessa olivat rehtorit ja jotkut työntekijät. Kirkkonummella järjestettiin vanhempainiltoja sekä kaksi Lauantaifoorumia murrosikäisten lasten vanhemmille ja kasvatusalan ammattilaisille. Syksyn 2014 foorumissa jaettiin vanhemmille myös vanhempien ja nuorten kohtaamiseen tarkoitettua Kuuntele Mua! -vihkosta. Foorumi oli onnistunut ja siitä aiotaan tehdä toistuva tapahtuma. Huoltajille saatiin välitettyä viesti, että vanhempien on oltava toimintalinjojen kanssa samaa mieltä. Osa vanhemmista ajatteli aiemmin, että vastuuta tarjotaan vain nuorille. HUBU -koulutuksia sekä Lions Clubin koulutuksia pidettiin opettajille ja nuoriso-ohjaajille. Lions Quest -koulutus tarjoaa yhteistoiminnan ja ryhmäytymisen malleja ja niistä palaute oli pääasiassa kiittävää. Kirkkonummella kehitettiin onnistuneesti välituntitoimintaa ja muita aktiviteetteja toimintatuen avulla ja toiminta näyttää jäävän pysyväksi. Paikkakunnan vahvuus koko hankkeen ajan oli se, että rehtorit tulivat mukaan ja veivät myös toimintatuen käyttöasiaa eteenpäin. Raha annettiin koulujen oppilaskunnille, jotka saivat päättää sen käytöstä. Oppilaskunnat kehittivät mm. välituntitoimintaa ja hankkivat siihen tarkoitukseen pelejä. Yhteinen tekeminen ja yhteisöllisyys välitunneilla lisääntyivät huomattavasti ja peleihin oli jatkuva jono. Pelit aktivoivat paitsi pelaajat, myös toivat yleisöä ja lisäsivät me-henkeä. Pelihetket vähensivät houkutusta lähteä tupakalle. Välineet ovat oppilaskunnan vastuulla, mikä on lisännyt oppilaiden vastuuntuntoa. Mitään ei ole vielä mennyt rikki. Oppilaista koulutetaan välituntiohjaajia ja koulut ovat hankkineet lisää tavaroita itsekin.

11 8 Välituntitoiminnan onnistumiseen vaikutti se, että tehtävä tuntui nuorista mielekkäältä, heillä oli konkreettinen rahasumma ja tehtävälle oli rajattu aika. Haittana oli koulujen krooninen aikapula. Organisointi vie opettajankin aikaa, koska yläkoululaiset tarvitsevat vielä aikuisen tukea. Suunnitelma 15 -projektin mahdollistamat hankinnat olivat välttämätön edellytys välituntitoiminnan kehittämiselle niukkojen resurssien koulutoimessa. Välituntitoimintaa aiotaan lisätä ja kehittää edelleen. Kunta on lupautunut hankkimaan ulkoliikuntavälineitä yläkoululaisille, joten tulevaisuudessa liikkuminen lisääntyy entisestään. (Kling 2014, Kurki 2014, Ritakallio 2014.) Välituntitoiminta on istutettu koulun prosesseihin ja pelit jäävät käyttöön. Osa toimintatuesta suunnattiin erityisnuorille perustettuun Action Groupiin. Ryhmässä oli mukana viisi nuorta, joiden kanssa oli leipomista, pelaamista, elokuvia, retkiä ja keskusteluja. Vaikutukset ryhmäläisiin näyttävät hyviltä. Nuoret keräsivät toimintaan myös itse rahaa myymällä keksejä. He ystävystyivät keskenään ja osa rohkaistui kokeilemaan uusia asioita. Huoltajilta saadun palautteen mukaan nuoret lähtivät aina innolla tapaamiseen ja kokivat toiminnan hyvänä. Ryhmä tarjosi nuorille turvaa ja mielekästä, päihteetöntä tekemistä. Koska nuoret kokivat ryhmän merkittäväksi ja haluavat jatkaa sitä, toimintaa jatketaan edelleen. (Rautanen 2014.) Kirkkonummen kolmas idea oli yhteinen toimintapäivä vanhemmille ja nuorille. Päivään kutsuttiin yrityksiä ja urheiluseuroja esittelemään harrastuksia ja muita kiinnostavia aiheita. Oppilaat itsekin esittelivät omia harrastuksiaan, mikä tuotti heille iloa. Myös toimintapäivä jatkunee, vaikka siihen ei tulisikaan rahoitusta. Päivä pidetään toukokuussa, ja syksyllä on mahdollisuus herätellä silloin syntyneitä harrasteideoita henkiin. Hankealueella oltiin tyytyväisiä aikaansaatuihin päihdekasvatuksen linjauksiin. Suunnitelma 15 kokosi kasvatuksen ammattilaisia yhteen ja tiivisti heidän yhteistyötään. He eivät aiemmin olleet pohtineet päihdekasvatusta yhdessä. Erityisesti rehtoreiden mukanaolo oli merkityksellistä. Hanketyöhön osallistui myös seurakunnan erityisnuorisotyö, joka kohdistuu syrjäytyneisiin ja syrjäytymisuhan alla oleviin. Asioista voitiin työryhmässä keskustella syvällisesti ja laaja-alaisesti yhdessä ja tieto toimijoiden välillä kulki aiempaa paremmin. Hyvänä pidettiin HUBU -koulutusten ohella Turvallisesti mopolla - kursseja, toimintatukea sekä Kuuntele Mua! -vihkosta ja rippikoulujen Päihdeporina-työkalua.

12 9 Jatkotapaamiset siirtyvät olemassa oleville aluetyöryhmille sekä ns. Posetiimille. Tiimiin kuuluvat koulujen ja kunnan avaintahot. Hyvänä tuloksena voidaan pitää sitä, että kunnassa oivallettiin yhteistyön tärkeys seurakunnan kanssa. Kirkon nuorisotyö pyydettiin työryhmään mukaan. Nuorten ehkäisevän päihdetyön juurtumista katsottiin parhaiten edistävän kokonaisvaltainen koordinointi, jossa mukana ovat niin kunnan nuorisotyö, koulu kuin seurakuntakin. 2.3 Karkkila Suunnitelma 15 -projekti täytti viivästyksistä huolimatta lopulta Karkkilan odotukset hyvin. Karkkila tuli mukaan vuoden 2012 keväällä. Se oli aluksi innostunut ja toimi hankkeen tavoitteiden mukaisesti. Hankkeen tavoitteet vastasivat Karkkilan tarpeeseen, koska siellä oli vähän omia menetelmiä, joita tarjota nuorten ehkäisevään päihdetyöhön. Vaikka kunnalla oli pienet resurssit, ryhmä oli aktiivinen ja mukana oli paljon toimijoita. Sittemmin ryhmä pienentyi, koska Karkkilassa oli pitkään epäselvää, mitä toimintalinjoilla tarkoitetaan. Niiden luominen jäi pyörimään paikalleen ja osallistumismotivaatio heikkeni. Asioiden edistymistä hidasti toisaalta myös työntekijöiden vaihtuvuus ja toistuva uusien jäsenten perehdyttäminen. Avaintoimijat olivat kiireisiä, eikä hanketyöhön ehditty paneutua. Kokouksia katsottiin olevan liian usein. Työryhmä kuitenkin elpyi, kun projekti alkoi tarjota konkreettisia tavoitteita. Hankkeen oheen syntyi myös kunnan omaa toimintaa nuorten päihdetyöhön. Kunta kehitti mm. Helper-katupartiointiryhmää vanhemmille. Ryhmä toimii suurten juhlapyhien ja koulun päättäjäisten aikaan. Karkkilassa löydettiin yhteistyötapa myös toisen hankkeen kanssa, joka kokoaa yhteen yläkoululaisia, joilla ei ole harrastuksia. Heille kehitetään toimintaa urheiluseurojen kanssa. Karkkilassa järjestettiin myös Harrastemessut, jossa esiteltiin vapaa-ajantoimintaa nuorille ja heidän vanhemmilleen. Mahdollisesti tästä tulee jokavuotinen tapahtuma. Vanhempia tuettiin järjestämällä vanhempainilta, Lauantaifoorumi kasvattajille ja Toimiva vuorovaikutus -kurssi (Toivu). Kaikki nämä saivat kiittävää palautetta. Vanhempainillassa jaettiin Kuuntele Mua! -vihkosia ja niitä voidaan edelleen jakaa eri tahoille. Hanke toi alueelle uusia ideoita ja koulutuksia sekä kokosi toimijoita yhteen. Kaupungin tavoitteena oli kehittää omaa päihdekasvatuksen mallia 6-luokkalaisille. Tähän hanke antoi tarpeellista apua ja ohjausta. Lisäksi saatiin yhteinen päihdestrategia ja vuosikello. Projekti toi uusia ikäluokkia päihdetyön piiriin. Yläkoululaisille alettiin järjestää päihteettömyyttä edistäviä toimintamuotoja, joita olivat mm. Asennetta-kampanjan bussi sekä EHYT ry:n SmokeFree-luokat ja Turvallisesti mopolla -kurssit. Karkkilassa koululaisiin

13 10 suunnattuja interventioita helpotti se, että kaikki oppilaat käyvät samaa koulua. Toimintatuella osallistettiin nuoria onnistuneesti taidepajatoimintaan. Mukana oli digiharmonikan soittoa, graffitimaalausta ja tanssikoulun paja. Mukaan tulivat kuvataidekoulu, musiikkikoulu ja tanssikoulu, jotka vastasivat pajatöistä itsenäisesti. Tulokset nähtiin Karkkilan iltatorilla järjestetyssä Street Art -tapahtumassa, jossa nuoret esittivät taitojaan. Tapahtuma keräsi paljon väkeä. Työpajatoiminta oli erinomainen oivallus, ja sitä voisi käyttää laajemminkin sellaisten nuorten aktivoimiseen, jotka eivät jaksa keskittyä pitkään. Pajat tarjoavat myös hyvän vaihtoehdon kalliiden harrastusten sijaan Toimintamuodolle ei toistaiseksi havitella kunnan taholta jatkoa, koska siihen ei ole rahaa eikä työntekijöillä aikaa. Sekä kunnan että seurakunnan työntekijät ovat kuormitettuja eikä työpajoille ole vetäjää. Ongelmana on myös se, että ehkäisevää päihdetyötä tehdään oman toimen ohella eikä se kuulu kenenkään työnkuvaan. Kuitenkin toimintatuella syntyi idea ja sabluuna, joka voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Toivoa jatkostakin on, koska kuvataidekoulu, musiikkikoulu ja tanssikoulu haluavat kokeilla työpajoja omana toimintanaan uudestaan. He saivat uusia harrastajia tempauksen ansiosta. Nuorten innostusta auttoi se, että he saivat olla itse mukana ideoimassa toteutustapoja. Toimintalinjaukset valmistuivat hankeaikana. Paikallislehdet uutisoivat projektin tapahtumista aika ajoin ja myös toimintalinjaukset julkaistiin paikallislehdessä. Linjaukset esitellään kunnassa sekä opettajille, joiden on tarkoitus puhua niistä edelleen vanhempainilloissa. Tietoisuus nuorten ehkäisevän päihdetyön merkityksestä kasvoi ja toiminta sai jämäkkyyttä lisää. Selvä juttu - työryhmän toiminta vakiintui ja se jatkaa hankkeen aloittamaa työtä paikkakunnalla. Jatkuvuuden varmistamiseksi ryhmälle on valittu koollekutsuja. Suunnitelma 15 toi ryhmään uusia jäseniä (aiemmin 2 3, nyt 7). Selvä juttu -toiminta on seurakunnan, nuorisotoimen, koulun ja perusturvakuntayhtymä Karviaisen yhteinen tuotos 6-luokkalaisille ja se liitetään vuosikalenteriin. Olisi tärkeää, että kuntayhtymään saataisiin ehkäisevän päihdetyön koordinoija, jonka kautta linjaukset voitaisiin helpommin saada toimintarakenteisiin. Kunnassa ehkäisevän päihdetyön rooli on epäselvä osittain

14 11 siksi, että kuuluminen perusturvakuntayhtymä Karviaiseen pidentää suunnittelun ja käytännön välimatkaa. 2.4 Espoonlahti Suunnitelma 15 vastasi Espoonlahden odotuksia ainakin kohtuullisesti, vaikka siellä oli paljon toimintaa jo ennestään. Alueella on aktiivisia ryhmiä, jotka tekevät ehkäisevää päihdetyötä. Suunnitelma 15 -hankkeen tavoitteena oli tehdä koko kunnan kattavaa päihdelinjausta, mikä tavoitteena oli Espoonlahdessa mahdoton. Se ei ole itsenäinen kunta, vaan isot linjaukset tekee Espoon kaupunki. Alueella oli jo ennestään paljon nuorten ehkäisevään päihdetyöhön kuuluvaa toimintaa. Hanketyöryhmä muotoutui olemassa olevan ryhmärakenteen päälle ja siihen tuli eri tahoilta jäseniä, myös Espoon kaupungilta. Vaikka osa toimijoista jäi pois ryhmästä jo alkuvaiheessa, yhteistyöverkosto säilyi edelleen toimivana. Projekti toi päihdekasvatuksen ryhmien vuorovaikutukseen ja työskentelyyn lisäpontta. Hanketyö tuli kuitenkin paikallistoimijoiden oman työn päälle, mikä koettiin kuormittavana. Ryhmän innostus toimi aaltomaisesti, välillä se oli korkeammalla, välillä matalammalla. Loppuvaiheessa työryhmä väsähti eikä päätöstilaisuutta saatu järjestettyä. Tietoisuus nuorten päihdeasioista lisääntyi Espoonlahdessa projektin aikana. Alue sai mahdollisuuden osallistua EHYT ry:n koulutuksiin ja Kannabisfoorumiin. Hanketyöhön olisi toivottu vapaa-ajantoimijoita, kuten urheiluseuroja, mukaan, mutta niissä toimivat ovat yleensä töissä päivisin. Yhteistyötä seurakunnan nuorisotyön ja koulujen välillä oli ennenkin ja se jatkunee hankkeen jälkeenkin. Näkyvin interventio oli nuoria osallistava julistekilpailu (Malkki 2015), joka järjestettiin toimintatuen avulla. Mukaan kutsuttiin kaikki yläkoulut (7) sekä seurakuntanuoret. Kilpailuun osallistui oppilaita kolmesta koulusta. Oppilaat paneutuivat huolellisesti töiden tekemiseen. Äänestys pidettiin sähköisesti ja siihen saivat osallistua myös 6-luokkalaiset. Vaikka kilpailu oli työntekijöille aika työläs, se kannatti työntekijöiden mielestä kuitenkin tehdä. Kampanja oli onnistunut ja julisteet olivat puhuttelevia (ks. myös arviointiraportin kansikuvat). Palkinnot piti jakaa nuortentapahtumassa, mutta tapahtuma peruuntui mm. avainhenkilön sairastumisen vuoksi. Niinpä palkinnot jaettiin pienemmässä, lämminhenkisessä tilaisuudessa.

15 12 Tärkeänä työryhmä piti sitä, että nuoria kannustettiin kuvalliseen ilmaisuun sekä kiinnittämään huomiota ympäröivään kuvaviestintään. Valmiit työt käyvät sanatonta keskustelua katsojiensa kanssa. Kilpailun aikana oli luontevaa keskustella nuorten kanssa päihteiden haittavaikutuksista ja niihin liitetyistä positiivisista mielikuvista. Luokissa syntyi hyvää keskustelua päihteistä ja terveistä elintavoista. (Malkki 2015.) Parhaat työt painettiin ja jaettiin alueen kouluihin sekä kaupungin ja seurakunnan nuorisotyölle levitettäväksi. Sähköiset versiot menivät Kirkkohallitukseen ja Sininauhaliittoon. Julisteet jatkavat elämäänsä edelleen; EHYT ry on käyttänyt niitä kouluvierailuilla. Vaikka kilpailu aktivoi nuoria hyvin, se jää näillä näkymin kertaluonteiseksi. Julisteista olisi saatu irti enemmän, jos olisi ollut rahaa markkinointiin ja levitykseen. Jatkosuunnitelmista ei ole sovittu, mutta yhteistyö hankkeessa mukana olleiden kesken jatkuu. Kilpailu voidaan toteuttaa uudestaankin. Lisäksi Suunnitelma 15 oli mukana järjestämässä erilaisia koulutuksia ja vanhempainiltoja. Projekti osallistui onnistuneen kannabiskoulutuksen suunnitteluun. Espoonlahdessa tehtiin yhteistyötä Päihteetön koulu -hankkeen kanssa. HUBU -tunteja pidettiin eri kouluissa sekä erilaisia esityksiä. Monentasoiset työntekijöiden kokoontumiset jatkuvat useassa ryhmässä. Toiminta on siellä vilkasta; Puuma-ryhmä (puuttumisen malli) pitää ala- ja yläkoululaisille tunteja, seurakunta järjestää säännöllisesti päihdekasvatustunteja kouluilla, on koulukummit ja nuorten vapaa-ajan toimintaa. Seurakunta jalkautuu nuorten pariin viikonloppuisin ja tiedottaa toiminnastaan kunnalle ja kouluille. Kaiken kaikkiaan, Espoonlahti on saavuttanut kohtuullisia tuloksia nuorten ehkäisevässä päihdetyössä, jos verrataan aluetta muuhun Espooseen. Hankeaikana kehitettiin yhteisiä toimintalinjoja, mutta Espoonlahdessa on ollut toimivat käytännöt jo aiemmin. Espoon kaupunki ohjaa toimintaa ja antaa ohjeet. Työryhmä kuitenkin loi linjaukset ja vuosikellon. Niiden siirtäminen eteenpäin jäi paikallistoimijoiden tehtäväksi. Linjauksia on tarjottu käytettäväksi koko Espoon alueella. Se pohditutti, olisiko ollut järkevää mennä valmiiseen ryhmään mukaan. Toisaalta erillinen hanketyöryhmä yhdisti toimijoita uudella tavalla ja esimerkiksi rehtorit saivat ryhmästä foorumin yhteiseen reflektointiin. Kaikkialla muualla paitsi Espoonlahdessa on työryhmien kokoontumiset laitettu vuosikalenteriin. Espoonlahdessa jatkaa Toivo-ryhmä, josta tulivat kaikki hanketyöryhmän jäsenet, joten Suunnitelma 15:n tuottama kokemus ja tieto voivat jäädä elämään sen kautta.

16 Kuuntele mua! -opas vanhemmille Vuoden 2014 tärkeimpänä tavoitteena oli vanhemmuuden tukeminen ja vanhempien saaminen päihdelinjausten taakse. Pilottipaikkakuntien opettajat ja nuorisotyöntekijät pitivät tärkeänä, että jokainen nuori tulisi edes kerran päivässä kohdatuksi kunnolla, että aikuinen pysähtyy hänen kohdallaan. Yleisesti ottaen, vanhempien kohtaaminen ja keskustelu heidän kanssaan pitäisi saada liikkeelle paikallistasolta käsin, ulkoapäin tavoittaminen ei onnistu. Vanhemmille laadittiin materiaalia kohtaamisen helpottamiseksi. Alkuajan tuotoksia oli Teesit teini-ikäisen kotiväelle -kortti nuorisotutkija Tommi Hoikkalan vinkkien mukaisesti. Se meni vuoden 2011 Päihdepäivillä kuin kuumille kiville. Kuuntele mua! -vihkonen on merkittävin hankkeen tarjoama keino vanhempien ja nuoren kohtaamisen avuksi. Sen sisältönä on vuorovaikutus vanhempien ja nuorten välillä. Materiaali valmistui erilaisten hidasteiden vuoksi vasta vuonna 2014, joten sille jäi juurrutusaikaa vähän. Vihkosta oli laatimassa kaksi kouluttajaa Gordonin toimivat ihmissuhteet ry:stä ja toinen heistä piti myös aiheesta koulutuksia koordinaattorin kanssa. Materiaalia levitetään paitsi EHYT ry:n, myös Vanhempainliiton kautta. Vihkonen on hyödyksi myös jatkossa. Materiaali käännettiin myös ruotsiksi nimellä Lyssna på mig. 2.6 Päihdeporina rippikoulutyöhön Rippikouluille laadittava materiaali oli alusta asti tärkeä osa hankkeen tavoitteita. Työ eteni aluksi hitaasti ja kompastellen, kunnes se päätettiin tehdä EHYT ry:n omin voimin. Sen jälkeen asiat alkoivat edetä suunnitellussa aikataulussa ja Päihdeporina-työkalu saatiin tehtyä. Sitä pilotoitiin rippikoululeireillä ja se on herättänyt kiinnostusta laajemminkin. Päihdeporinaa on lähetetty mm. Tampereelle ja Pohjanmaalle ja sitä on esitelty Vihdissä ja Vantaalla sekä Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä Jyväskylässä. Päihdeporina käsittelee alkoholikysymyksiä kristillisestä näkökulmasta erilaisten tehtävien avulla.

17 14 3 KOKEMUKSIA HANKEPROSESSISTA Projektin alkutaival oli kivikkoinen. Alun perin paikkakunniksi ajateltiin Lahden Launeen aluetta, Mäntsälää ja Vantaan Hakunilaa. Näistä vain Mäntsälä tuli hankkeeseen, kaksi muuta jäi pois, kun koulut eivät lähteneet mukaan. Lisäksi Helsingin Kannelmäen seurakunta osallistui Smokefree-kilpailuun. Hanke sai hyvän alkusysäyksen Mäntsälän seminaarissa syksyllä Eri toimijatahot olivat innokkaasti mukana ja hyvää keskustelua syntyi. Tämä noste kuitenkin haihtui, koska hanke ei tarjonnut mitään konkreettista tavoitetta. Koordinaattorin vaihtumisen vuoksi toiminta oli pysähdyksissä vuoden 2012 maaliskuuhun asti. Mäntsälässä luultiin jo, että hanke loppui. Uusi projektikoordinaattori joutui hankekatkoksen jälkeen kokoamaan olemassaolevat toimijat uudelleen mukaan sekä nopeasti hankkimaan uudet paikkakunnat poisjääneiden tilalle. Paikkakuntien värvääminen osoittautui hankalaksi ja alussa meni myös liikaa aikaa vastahakoisten paikkakuntien kosiskeluun. Kokemukset hankeprosessista eri paikkakunnilta olivat yhdensuuntaisia. Alkuun oli innostus, joka kuivui kokoon, kun ei ollut, mihin tarttua. Paikallisryhmien työskentely oli silloin koordinaattorin varassa eikä edistystä tapahtunut. Hankkeen ajatuksenahan oli se, että paikalliset ideoivat, suunnittelevat ja tekevät kun taas projekti tarjoaa toiminnan koordinoinnin. Työryhmille ei kuitenkaan ollut selvää, mitä pitäisi tehdä, mitä linjauksilla tarkoitetaan, keitä ne sitovat ja millaisia niiden pitää olla. Paikallistoimijoita rasittivat myös koulujen yhdistymiset, remontit, homeongelmat, lomautukset sekä muut työpaineet ja kiire. Työntekijöiden vaihtuvuus hajotti yhteistyötä ja vei yhteistä kokemuspohjaa ryhmiltä. Aikaa meni toistuvasti uusien työryhmän jäsenten perehdyttämiseen, kontaktien luomiseen ja yhteistyön rakentamiseen. Työntekijöiden määrä paikkakunnilla väheni säästöjen myötä ja tärkeitä toimijoita yhteistyöstä puuttui. Pienet resurssit näkyivät viivästyksinä ja paikoin vähäisenä sitoutumisena. Hankeprosessin käänne tapahtui silloin, kun paikallistoimijat saivat konkreettisen tehtävän. Vuosikello oli ensimmäinen ymmärrettävä asia, johon kaikkien oli helppo tarttua. Samoin kaksi työseminaaria vuonna 2013 auttoi hahmottamaan, mitä linjauksilla tarkoitetaan. Vuosikellon rakentaminen, toimintalinjausten merkityksen oivaltaminen ja kuvaaminen sekä euron toimintatuen avulla tarjottu toimeksianto toivat yhteistyölle sisällön ja merkityksen. Sekä nuoret että aikuiset saatiin parhaiten mukaan, kun he saivat itse suunnitella ja toteuttaa jonkin konkreettisen tehtävän omista tarpeistaan käsin.

18 15 Jokainen paikkakunta sai luotua toimintalinjaukset ja vuosikellon. Näiden olisi tarkoitus muodostaa runkoa nuorten ehkäisevälle päihdetyölle. Se, miten ne saadaan istutettua rakenteisiin, jää paikallistoimijoiden tehtäväksi. Paikkakunnat pääsivät yllättävän hyviin tuloksiin lyhyessä ajassa. Kuitenkin projekti olisi tarvinnut vielä yhden lisävuoden, jotta Kuuntele Mua! -vihko, Päihdeporina ja päihdekasvatuksen linjaukset olisi saatu juurrutettua toimintarakenteisiin. Yksi uusi toimintakonsepti on Lauantaifoorumi, jonka avulla vanhempia saadaan keskustelemaan ja mukaan päihdekasvatukseen. Samalla vanhemmat tutustuvat toisiinsa, mikä osaltaan voi synnyttää uusia ideoita ja intoa. Kannabisfoorumi on toinen uusi, suosiota saanut työväline, joka tarjoaa kasvattajille tietoa huumekysymyksistä. Muita onnistuneita EHYT ry:n koulutuksia ja menetelmiä olivat Turvallisesti mopolla -kurssi ja HUBU -koulutus. Uusi, projektikoordinaattorin tuoma koulutus oli Toivu-kurssi (Toimiva vuorovaikutus). Sinänsä hyvä idea oli Pää edellä -koulutus, mutta koska sen asiasisältö oli enimmäkseen hanketoimijoille tuttu, työmuodon tarjoaminen lopetettiin. Pää edellä -koulutuksia käytetään edelleen EHYT ry:n muussa aluetyössä. Suunnitelma 15 -projektin tärkeimpiä päätöksiä oli jakaa euron toimintatuki paikkakunnille. Sen avulla saatiin luotua innovatiivisia työmuotoja, joita on mahdollisuus jatkaa ja hyödyntää muuallakin. HUBU -toiminta Mäntsälässä antaa EHYT ry:lle tilaisuuden laajentaa hyväksihavaittua menetelmää ja tarjoaa paikkakunnalle konkreettisen välineen jatkuvaluonteiseen päihdetyöhön. Kirkkonummen välituntitoiminta voisi tarjota laajemminkin ratkaisuja yhteisöllisyyden lisäämiseen ja koulukiusaamisen vähentämiseen. Oppilaiden vastuuttaminen toiminnasta ja välineistä tarjoaa yleisiä vinkkejä vastuunannon merkityksestä nuorten kehitykselle. Siitä, mikä koetaan omaksi, pidetään huolta ja siihen panostetaan. Karkkilan työpajat tanssi-, kuvataide- ja musiikkikoulujen omana toimintana näyttävät jatkuvan hankkeen jälkeenkin. Työpajaidea on innovatiivinen ja voisi antaa laajemminkin toimintakonseptin lyhytjännitteisyydestä kärsivien lasten ja nuorten tukemiseen. Espoonlahden julistekilpailulle ei ole näkyvissä jatkoa, mutta luotua toimintasabluunaa voidaan käyttää uudestaan ja muualla. Julisteet jäävät elämään EHYT ry:n toiminnassa. Niitä voisi käyttää erilaisissa kampanjoissa, markkinoinnissa ja tapahtumissa. Nuoria saatiin sitoutettua mukaan, kun heille tarjottiin selkeä tehtävä, aikataulu ja budjetti. Eri paikkakunnilla laaja-alaista yhteistyötä on estänyt se, että seurakuntaa ei aina ole otettu yhteisiin pöytiin. Vaikka se on usein vahva toimija paikkakunnalla, se ei ole ollut mukana suunnittelussa eikä sinne jaeta informaatiota. Seurakunta tapaa 15-vuotiaat koulun ohella kaikkein varmimmin, mutta se ei ole ollut mukana ehkäisevän päihdetyön suunnittelussa. Hankkeen vaikutuksesta kaikkien paikkakuntien työryhmiin kutsuttiin seurakunnan edustajat. Ai-

19 16 nakin Kirkkonummella seurakunta on kutsuttu työryhmään jatkossakin. Seurakuntaa puolestaan pitäisi kannustaa ottamaan päihdekysymykset esiin nuoriso- ja rippikoulutoiminnassa, nyt kun rippikoulutyöhön on materiaalikin. Tiedonkulku pilottialueiden sisällä oli etenkin alkuaikoina kitkaista. Tieto koordinaattorin ja paikallistoimijoiden välillä ei kulkenut sujuvasti eikä myöskään aina paikallistoimijoiden välillä. Tiedonvälitys suurelle yleisölle onnistui parhaiten Karkkilassa, jossa paikallislehdet aika ajoin nostivat esiin hankkeen tapahtumia ja toimintaa. Hankkeen aikana tapahtui iso organisaatiomuutos, kun hankkeen alkuperäinen emojärjestö Terveys ry fuusioitui kahden muun järjestön kanssa EHYT ry:ksi. Hyvä muutos EHYT ry:n sisällä oli, kun Suunnitelma 15 -hanke siirtyi koulutyönyksikköön. Se toi koordinaattorin lähemmäksi samaa työtä tekeviä kollegoita ja mahdollisti paremman tiedonvaihdon, esimiestuen ja yhteistyön. Suunnitelma 15 -hankkeen kumppanina oli Sininauhaliitto ry, jonka piti tarjota toimintamalleja erityisesti rippikoulutyöhön. Käytännössä kaikki hankkeen toimintamuodot tulivat kuitenkin EHYT ry:n ja muiden kumppaneiden, kuten Helsingin NMKY:n (HNMKY) ja Lions Clubin, panoksena. HNMKY on Sininauhaliiton jäsenjärjestö. Sininauhaliitto ry:ssä tapahtuneet henkilövaihdokset sekä uuden projektikoordinaattorin seurakuntatyön kontaktit ja kokemus yhdessä vaikuttivat siihen, että Sininauhaliitto ry:n merkitys projektissa väheni. Myös rippikouluille suunnattu Päihdeporina-materiaali suunniteltiin EHYT ry:n koulutyönyksikössä. Sininauhaliitto ry:n panos muodostui pääasiassa hankkeen arvioinnista sekä ohjausryhmätyöskentelystä. Ohjausryhmän edustaja vaihtui muutamaan kertaan. Lisäksi Sininauhaliiton arviointipäällikkö oli ohjausryhmässä arvioijan roolissa.

20 17 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 4.1 Hankesuunnittelun haasteita ja suosituksia Suunnitelma 15 -hankkeen kokemuksia voidaan käyttää tulevien projektien suunnittelussa. Ajatuksia ja ideoita on poimittu molempien projektikoordinaattoreiden kommenteista, arviointipalaverien aineistosta ja paikallistoimijoiden haastatteluista. Hankesuunnitelmaa laadittaessa olisi ollut tärkeää keskustella asiantuntijoiden kanssa siitä, millainen toteutus olisi mahdollinen. Kirkon nuorisotyöntekijät, kuntatyöntekijät, rehtorit, nuoret ja vanhemmat olisivat voineet antaa ideoita hankesuunnitelmaan. Tarkoitus oli tavoittaa rippikoululaiset ja yläkoululaiset. Nuorten suora tavoittaminen onnistuu vain iltaisin, eivätkä rippikoululaiset ja yläkoululaiset ole yksi ja sama ryhmä. Hankkeen todellisena kohderyhmänä olivatkin paikalliset kasvattajatahot, joihin toimenpiteet siis kohdistettiin. Vasta toissijaisena kohderyhmänä olivat nuoret, joiden hyvinvointia pyrittiin parantamaan työryhmien toimenpiteiden kautta. Yksi ehkäisevän päihdetyön haaste on se, että päihdekysymyksiin saattaa olla vaikea sitouttaa työntekijöitä esimerkiksi seurakunnassa tai koulussa. Sitä ei välttämättä mielletä omiin tehtäviin kuuluvaksi asiaksi. Joskus myös koko päihdealaa vierastetaan eikä siihen haluta ottaa osaa. Ehkäisevää päihdetyötä ei myöskään aina ole organisoitu kunnassa kenenkään vastuulle, jolloin koko työala jää hämäräksi. Vanhemmilla ei aina ole selvää käsitystä siitä, että päihdekasvatuksen vastuu on heillä eikä nuorta voi jättää siinä omilleen. Vanhempien mukaan saamiseksi pitäisi olla ohjelma, joka heitä kiinnostaa. Kohtaaminen ei kuitenkaan saisi jäädä pelkästään vanhempien oman aktiivisuuden varaan. Kouluissa voisi järjestää tilaisuuksia, joissa olisi jokin konkreettinen aihe, johon sisältyisivät myös päihde-asiat. Esimerkiksi Turun ympäristössä on järjestetty tilaisuuksia, joissa vanhemmille esitetyt kysymykset on sisällytetty 7-luokkalaisten opintosuunnitelmaan. Kysymyksiä on käsitelty sitten ryhmissä vanhempien ja oppilaiden kanssa. Tavoitteet olivat hankkeen kokoon ja kestoon nähden melkoisen laajat ja abstraktit. Niihin olisi saatu parempi ote sekä hankekoordinaatiossa että paikkakunnilla, jos ne olisivat olleet konkreettisempia. Lisäksi olisi heti alussa ollut tarpeen tarkentaa ne paikkakuntien omiksi, käytännön tehtäviä koskeviksi tavoitteiksi. Kun kattavia toimintalinjoja luodaan, paikkakuntien pitäisi olla sel-