ALUEKEHITYKSEN KOKONAISKUVA Tilastoanalyysi suuralueiden (NUTS 2) kehityksestä

Transkriptio

1 ALUEKEHITYKSEN KOKONAISKUVA Tilastoanalyysi suuralueiden (NUTS 2) kehityksestä Timo Helmikuu 2019 MDI Aluekehittämisen konsulttitoimisto

2 SISÄLTÖ 1.Alue- ja väestönkehityksen isot muutostrendit ja analyysin tausta 2.Aluekehityksen vaikuttavuus ja kokonaiskuva NUTS 2-alueilla avainmuuttujien osalta 3. Päätelmät

3 ANALYYSIN YDINVIESTI Enemmän painotusta koheesiosta paikkaperusteisuuteen, aluelähtöisyyteen, kasvuun ja erilaisten alueiden potentiaaliin, vähemmän keinotekoisia rajoja ja esteitä fiksulle aluekehittämiselle!

4 1. Alue- ja väestönkehityksen isot muutostrendit ja analyysin tausta

5 Globaalit MEGATRENDIT Sanapilven taustalla on yhteensä noin 70 lähdettä, jotka kerättiin tieteellisesti vertaisarvioiduista julkaisuista Turun yliopiston Primo tietokannasta ja Googlen Scholar tietokannasta. Lisäksi osa kotimaisista lähteistä on Arto hakukoneesta. Tieteellisten lähteiden lisäksi kerättiin YK:n ja EU:n lähteitä megatrendeistä sekä suurimmista kotimaisista ja kansainvälisistä yrityksistä. Lähteiden haussa ei painotettu mitään tiettyä tieteen alaa. Kaikki lähteet ovat julkaistu vuoden 2015 jälkeen Lähteissä oli yhteensä 42 eri megatrendiä, joista eniten mainintoja saivat kaupungistuminen, demografinen muutos, teknologinen kehitys ja ilmastonmuutos Sanapilveä ei ole painotettu eli jokainen sana on suhteellisesti oikean kokoinen.

6 Alue- ja väestönkehityksen muutostrendejä Suomessa 1. Kaupungistuminen ja keskittyminen 2. Liikenne ja saavutettavuus 3. Alueliikkuvuus 4. Alueellinen eriytyminen ja erilaistuminen 5. Väestöllinen eli demografinen muutos 6. Sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys 7. Monipaikkaisuus ja vastavirrat 8. Digitalisaatio, automatisaatio ja robotisaatio 9. Villit kortit

7 Alue- ja väestörakennetta muovaa samanaikaisesti keskittymis-, supistumis- ja autioitumiskehitys Alueellinen eriytyminen, polarisoituminen ilmenee kaikilla eri aluetasoilla Alueiden välinen kilpailu on kiihtynyt kaikilla aluetasoilla NOSTOA ALUEKEHITYKSEN TILANNEKUVASTA ALKUVUONNA Alue- ja väestönkehityksen, osaamisen sekä liikenteen ja yhteyksien välinen keskinäisriippuvuus korostuu Kaupungistumiset korostuvat kaikilla eri aluetasoilla Paikan valintaan ja sijaintipäätökseen liityvissä tekijöissä korostuvat kovat ja pehmeät vetovoimatekijät

8 Analyysin kohteena oli viisi NUTS 2- suuraluetta

9 Viiden suuralueen merkitys eräillä tunnusluvuilla MUUTTUJA HELSINKI- UUSIMAA ETELÄ-SUOMI LÄNSI-SUOMI POHJOIS- JA ITÄ-SUOMI AHVENANMAA BKT:STA 39% 19% 22% 20% 1% VÄESTÖSTÄ 30% 21% 25% 23% 1% YRITYSKANNASTA 33% 20% 25% 20% 1% AVOIMEN SEKTORIN TYÖPAIKOISTA 35% 19% 24% 20% 1% TKI-MENOISTA 50% 12% 20% 18% 0% VALMISTUNEISTA ASUNNOISTA 42% 14% 25% 19% 1% AKATEEMISISTA 46% 16% 21% 17% 0% VIERASKIELISISTÄ 56% 18% 15% 10% 1% Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; väestö; yritykset; tutkimus- ja tuotekehitys; rakentaminen; koulutus

10 Rahoituskehyksessä on merkittäviä eroja suuralueiden välillä

11 ESIMERKKI: EAKR-RAHOITUSKEHYS OHJEL- MAKAUDELLA SUURALUEITTAIN (EU + VALTIO) 620,5 M 510,8 M Pohjois- ja Itä-Suomen suuralueiden osuus EAKR:n rahoituskehyksestä oli 67,2 % ohjelmakaudella Länsi-Suomen osuus oli 17,6 % ja Etelä- Suomen 15,2 % koko kehyksestä. 295,9 M 256,2 M

12 ESIMERKKI: EAKR-RAHOITUSKEHYS (M ) OHJELMAKAUDELLA MAAKUNNITTAIN (EU+VALTIO) EU:n ja valtion yhteenlaskettu rahoituskehys vaihteli maakunnittain Uudenmaan 8,5 miljoonasta eurosta Pohjois-Pohjanmaan 240 miljoonaan euroon vuosina Pohjois-Pohjanmaan kehys oli 28 kertainen Uuteenmaahan verrattuna.

13 ESIMERKKI: EAKR-RAHOITUSKEHYS ( /as.) MAAKUNNITTAIN OHJELMAKAU- DELLA (EU+VALTIO) EU:n ja valtion yhteenlaskettu rahoituskehys asukasta kohden laskettuna vaihteli Uudenmaan 5,5 eurosta Kainuun 1051 euroon ohjelmakaudella Kainuun saanto oli asukasta kohden laskettuna 191 kertainen Uuteenmaahan verrattuna.

14 Lähde: EURA-järjestelmä kesäkuu 2018 (hankkeet päätoteuttajan sijaintipaikkakunnan mukaan) ESIMERKKI: JULKINEN EAKR-RAHOI- TUS KUNNITTAIN MÄÄ- RÄLLISESTI JA SUHTEEL- LISESTI /6

15 Lähde: EURA-järjestelmä kesäkuu 2018 (hankkeet päätoteuttajan sijaintipaikkakunnan mukaan) ESIMERKKI: JULKINEN ESR- RAHOITUS KUNNITTAIN MÄÄRÄLLISESTI JA SUHTEELLISESTI /6

16 2. Aluekehityksen vaikuttavuus ja kokonaiskuva NUTS 2 suuralueilla avainmuuttujilla

17 ALUEIDEN MUUTOS- JA KEHITYSDYNA- MIIKAN MITTAAMINEN Alueen muutos- ja kehitysdynamiikan mittaaminen on aina usean tekijän summa, johon vaikuttavat useat eri tekijät sekä yhdessä että erikseen. Alueen muutos- ja kehitysdynamiikan yksiselitteinen määrittely ei ole mahdollista eikä tarpeellista: alueiden muutos- ja kehitysdynamiikkaa voidaan mitata lukemattomilla eri tavoilla, mutta varmaa on vain se, ettei ole yhtä oikeaa tai väärää mallia. Analyysien tulokset ovat riippuvaisia valituista teemoista, muuttujista, painotuksista ja ajankohdasta. Varsinkin suuralueiden kaltaisten keinotekoisten alueiden mittaamisen yleinen ongelma on, että ne helposti vääristävät, yksinkertaistavat ja pinnallistavat paljon moniulotteisempaa todellisuutta. Tämän vuoksi analyysin tulkinnoissa on huomioitava seuraavat lähtökohdat: On erotettava toisistaan absoluuttiset (tämän hetkinen tilanne) ja suhteelliset (muutos/kehitys) muuttujat Analyysissä on käytetty runsaasti niin sanotun makrotason muuttujia, jotka mahdollistavat suuralueiden välisen vertailun, mutta maakuntatasolla erot voivat olla suuret suuralueiden sisällä Ahvenanmaata käsitellään omana suuralueenaan, vaikka sen väestöosuus on vain 0,5 % koko maan väestöstä

18 MITEN ANALYYSI TOTEUTETTIIN? Suuralueisiin (NUTS 2) perustuvan tilastoanalyysin tavoitteena oli tunnistaa valittujen muuttujien ja indeksien avulla viiden suuralueen kehitys- ja muutosdynamiikkaa pääosin vuosien sekä välisenä aikana Analyysin kohteena olivat Helsinki-Uusimaan, Länsi-Suomen, Etelä-Suomen, Pohjois- ja Itä-Suomen sekä Ahvenanmaan suuralueet. Analyysin aikajänteenä on pääosin finanssikriisin jälkeinen aika vuosina , mutta sen lisäksi tarkastellaan valittujen avainmuuttujien osalta alueiden kehitystä indeksinä, jossa vuosi 1995 toimii lähtökohtana (vuosi 1995=100) Analyysi perustui kahteen temaattiseen kokonaisuuteen: aluetalouteen ja vetovoimaan. Molempiin teemaan valittiin sellaisia avainmuuttujia, jotka ovat kyseisen teeman kannalta ilmaisuvoimaltaan ja kerrannaisvaikutuksiltaan mahdollisimman suuret. Kaikki käytetyt muuttujat liittyvät alueiden kehitys- tai tilannekuvan muodostamiseen, joiden perusteella voidaan tehdä tulkintoja suuralueiden nykyisestä positiosta ja oletuksia tulevasta potentiaalista. Jokaisesta muuttujasta kerättiin joko maakunta- tai suuraluekohtainen data. Datan perusteella tehtiin muuttujakohtaiset kartat ja graafit, joista ilmenee suuralueen positio suhteessa muihin suuralueisiin. Karttojen ja graafien yhteyteen on tehty tärkeimmät nostot ko. muuttujasta Analyysin aineisto kerättiin ensisijaisesti Tilastokeskuksen maksuttomista ja maksullisista tietokannoista sekä THL:n SotkaNet tilasto- ja indikaattoripankista ja Tullin ulkomaankaupan tavaravientitilastosta.

19 2a Temaattinen tarkastelu aluetalouden ja vetovoiman tunnusluvuilla

20 TEMAATTISET KOKONAISUUDET Aluetalous Vetovoima Aluekehityksen kokonaiskuva

21 ANALYYSISSÄ KÄYTETYT MUUTTUJAT Bruttokansantuote Taloudellinen huoltosuhde Väestönlisäys Arvonlisäys Toimivien yritysten määrä Muuttovetovoima Tutkimus- ja kehittämismenot (Tavara)vienti Yritysperustanta Väestöllinen huoltosuhde Korkea-asteen suorittaneet Verotulot Avoimen sektorin työpaikkakehitys Vieraskieliset Koulutustasoindeksi Pitkäaikaiset velat Työllisyysaste Työkyvyttömyyseläkettä saavat Väestöennuste

22 ALUETALOUDEN KILPAILUKYKYYN LIITTYVÄT MUUTTUJAT Verotulot 5. Bruttokansantuote Arvonlisäys Tavaravienti Pitkäaikaiset lainat 6. Työllisyysaste Avoimen sektorin työpaikkakehitys Yritysperustanta Yrityskanta

23 1.BRUTTOKANSAN- TUOTE ( /AS.) BKT:n muutos euroa per asukas vuosina Ahvenanmaa 6878 Pohjois- ja Itä-Suomi 3138 Bruttokansantuote on koko maan kokonaistuotannon yhteismäärä tai lopputulos yhden kalenterivuoden aikana Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Ahvenanmaan ja Helsinki-Uusimaan BKT on asukasta kohden laskettuna selvästi korkeampi kuin muilla analyysin suuralueilla. Länsi- ja Etelä-Suomen BKT on asukasta kohden noin 67 % sekä Itä- ja Pohjois-Suomen noin 63 % Uudenmaan tasosta. BKT kasvoi suhteellisesti eniten Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa vuosina BKT:n muutos % Ahvenanmaa 17,3 Pohjois- ja Itä-Suomi 10,7 Etelä-Suomi 6,4 Länsi-Suomi 6, Helsinki-Uusimaa 6,0 Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; aluetilinpito 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0

24 2. ARVONLISÄYS Arvonlisäyksen muutosindeksi vuosina (vuosi 2000=100) Ahvenanmaa 165,6 Arvonlisäys tarkoittaa alueen koko bruttotuotannon lisäarvoa edelliseen vuoteen verrattuna, kun tuotoksesta vähennetään käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut). Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 153,5 156,2 165 Arvonlisäys asukasta kohden oli korkein Helsinki-Uusimaalla ja Ahvenanmaalla vuonna Etelä- ja Länsi-Suomen arvonlisäys asukasta kohden oli samalla tasolla. Pohjois- ja Itä-Suomen arvonlisäys asukasta kohden jäi hieman alhaisemmaksi Arvonlisäys kasvoi eniten Ahvenanmaalla ja Helsinki-Uusimaalla vuosina ja Arvonlisäyksen muutosindeksi jäi alhaisimmaksi Etelä-Suomessa vuosina ja Länsi-Suomessa vuosina Etelä-Suomi 142, Arvonlisäyksen muutos% vuosina Ahvenanmaa 25,1 Helsinki-Uusimaa 16,9 Pohjois- ja Itä-Suomi 12,3 Etelä-Suomi 10,7 Länsi-Suomi 10, Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; aluetilinpito

25 3. TAVARAVIENNIN ARVO Tavaravienti perustuu ulkomaankauppaa harjoittavien yritysten antamiin viennin ja tuonnin arvoa koskeviin tietoihin sen mukaan, mihin maakuntaan yritys on kohdistanut ilmoituksen Tavaraviennin osuus (%) suuralueittain koko maan tavaraviennistä vuonna 2017 Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi 25 30,6 Koko maan tavaraviennin arvo oli Tullin tilastojen mukaan 59,6 miljardia euroa vuonna 2017 Tavaraviennin arvo oli korkein asukasta kohden laskettuna Etelä-Suomessa. Muiden suuralueiden tavaraviennissä ei ollut merkittävää eroa Ahvenanmaata lukuun ottamatta Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa 0,2 19,8 24, Lähde: Tulli, ulkomaankaupan tavaravienti maakunnittain

26 4. VEROTULOT Verotulojen muutos euroina asukasta kohden vuosina Helsinki-Uusimaa 853 Verotulot asukasta kohden sisältävät yhteenlasketut kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverot asukasta kohden. Verotulot asukasta kohden laskettuna olivat selvästi korkeimmat Helsinki- Uusimaalla: ero on euroa muihin suuralueisiin verrattuna Etelä-Suomen verotulot olivat hieman korkeammat kuin Länsi-Suomessa sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Verotulot kasvoivat määrällisesti eniten Helsinki-Uusimaalla ja suhteellisesti Itäja Pohjois-Suomessa vuosina Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi Ahvenanmaa Verotulojen muutos% euroina asukasta kohden vuosina Pohjois- ja Itä-Suomi Etelä-Suomi Länsi-Suomi 24,9 24,2 25, Ahvenanmaa 23,5 Helsinki-Uusimaa 21,2 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 Lähde: Tilastokeskus, kaupunki- ja seutuindikaattorit -tietokanta

27 5. PITKÄAIKAISET VELAT ( /asukas) Pitkäaikaisten velkojen/lainojen muutos euroina asukasta kohden vuosina Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pitkäaikaiset velat/lainat pitävät sisällään alueen kuntien vieraan pääoman. Pohjois- ja Itä-Suomi Helsinki-Uusimaa Pitkäaikaisten velkojen määrä oli alhaisin Ahvenanmaalla. Lisäksi lainojen määrä oli muita suuralueita alhaisempi Helsinki- Uusimaalla ja Länsi-Suomessa Pitkäaikaisten velkojen osuus oli korkein Etelä-Suomessa. Pitkäaikaisten velkojen määrä aleni Ahvenanmaalla vuosina aikana ja nousi muilla suuralueilla. Pitkäaikaisten velkojen määrä kasvoi eniten Länsi-Suomessa vuosina Ahvenanmaa Pitkäaikaisten velkojen/lainojen muutos% asukasta kohden vuosina Länsi-Suomi Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa -23,5 79,4 76,3 75,1 95, Lähde: Tilastokeskus, kaupunki- ja seutuindikaattorit -tietokanta

28 6. TYÖLLISYYSASTE (%) Työllisyysasteen (%) muutos %-yksikköä vuosina Työllisyysaste (%) perustuu vuotiaiden työllisten osuuteen suhteessa alueen vastaavanikäiseen väestöön. Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi 3,3 4,5 Koko maan työllisyysaste oli 71,7 % vuonna Työllisyysaste oli korkein Ahvenanmaalla (81,7 %) ja Helsinki-Uusimaalla (74,3 %). Länsi- ja Etelä-Suomen työllisyysasteet olivat samalla tasolla hieman alle koko maan keskiarvon. Itä- ja Pohjois-Suomen työllisyysaste jäi ainoana suuralueena alle 70 %:in tason. Työllisyysaste parantui eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa ja Länsi-Suomessa vuosien välisenä aikana. Etelä-Suomi Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa 2,6 1 0,6 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5 81,7 Lähde: Tilastokeskus, työmarkkinat; työvoimatutkimus

29 7. AVOIMEN SEKTO- RIN TYÖPAIKKAKE- HITYS Avoimen sektorin työpaikkamuutos Helsinki-Uusimaa Ahvenanmaa Avoimella sektorilla tarkoitetaan yksityisen sektorin ja yrittäjien yhteenlaskettuja työpaikkoja suhteessa alueen kaikkiin työpaikkoihin Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi Etelä-Suomi Avoimen sektorin osuus kaikista alueen työpaikoista oli korkein Helsinki- Uudellamaalla ja Länsi-Suomessa. Avoimen sektorin työpaikkojen määrä kasvoi vain Helsinki-Uusimaalla vuosina Avoimen sektorin työpaikkamuutos oli määrällisesti ja suhteellisesti negatiivisin Etelä-Suomessa: Etelä-Suomi menetti joka kymmenen avoimen sektorin työpaikan vuosina Avoimen sektorin työpaikkamuutos% ,5-6,4-5,7 Helsinki-Uusimaa -3,4Ahvenanmaa Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi Etelä-Suomi 1,7 64,0 Lähde: Tilastokeskus, väestö; työssäkäynti -14,0-12,0-10,0-8,0-6,0-4,0-2,0 0,0 2,0 4,0

30 8. YRITYSPERUSTANTA Aloittaneiden yritysten määrä 1000 asukasta kohden vuosina Ahvenanmaa 12,2 Yritysperustanta pitää sisällään aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten välisen erotuksen vuosina /Q1 (vertailukelpoiset tiedot saatavissa vuoden 2013 jälkeiseltä ajalta) Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 6,5 7,8 7,7 11,1 Koko maan yritysperustanta oli yhteensä noin yritystä eli keskimäärin 475 yritystä kuukaudessa. Yritysperustanta oli määrällisesti suurinta Helsinki-Uusimaalla ja Länsi-Suomessa. Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten määrä suhteessa väestöpohjaan oli korkein Ahvenanmaalla ja Helsinki-Uusimaalla sekä alhaisin Pohjois- ja Itä-Suomessa Lopettaneiden yritysten määrä 1000 asukasta kohden vuosina Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi 7 7,3 9,9 9,5 332 Pohjois- ja Itä-Suomi 6,1 Lähde: Tilastokeskus, yritykset; aloittaneet ja lopettaneet yritykset

31 9. YRITYSKANTA ELI TOIMIVIEN YRITYSTEN MÄÄRÄ Yrityskanta eli toimivien yritysten määrä pitää sisällään kaikkien toimialojen kaikki yritykset alueella vuoden 2017 ensimmäisellä kvartaalilla. Yrityskanta (toimivat yritykset) määrä ja suhteessa väestöpohjaan vuonna 2017 /Q1 Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa 72,5 99,8 Koko maassa oli yhteensä noin toimivaa yritystä eli 65,3 yritystä 1000 asukasta kohden. Toimivien yritysten määrä oli määrällisesti suurin Helsinki-Uusimaalla ja Länsi- Suomessa. Etelä sekä Itä-ja Pohjois-Suomen yrityskanta oli samalla tasolla. Yrityskanta oli korkein suhteessa väestöpohjaan Ahvenanmaalla ja Helsinki-Uusimaalla. Länsi-Suomen yrityskanta oli koko maan keskiarvon tasolla. Pohjois- ja Itä- Suomen yrityskanta oli muita alhaisempi. Länsi-Suomi Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 65,5 63,3 56, Lähde: Tilastokeskus, yritykset; yrityskanta

32 VETOVOIMAAN LIITTYVÄT MUUTTUJAT Taloudellinen huoltosuhde Väestönlisäys Muuttovetovoima Väestöllinen huoltosuhde Vieraskieliset Työkyvyttömyyseläkkeen saajat Väestöennuste Koulutustasoindeksi Korkeaasteen suorittaneet.tutkimusja kehittämismenot

33 10. TALOUDELLINEN HUOLTOSUHDE Taloudellinen huoltosuhde vuosina (muutos%) Taloudellinen huoltosuhde kuvaa alueen ei-työllisten määrää suhteessa alueen työllisiin (suhdeluku 100) Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi 18,6 17,7 Koko maan taloudellinen huoltosuhde oli 143,1 vuonna 2016 eli 100 työllistä kohden oli 141,8 ei-työllistä henkilöä Taloudellinen huoltosuhde oli kilpailukykyisin Ahvenanmaalla ja Helsinki-Uusimaalla: Helsinki-Uusimaalla oli 117 ei-työllistä 100 työllistä kohden. Länsi- ja Etelä-Suomen taloudellinen huoltosuhde oli samalla tasolla, mutta Itä- ja Pohjois-Suomen selvästi heikompi. Taloudellinen huoltosuhde heikkeni kaikilla suuralueilla vuosien välisenä aikana, mutta heikkeneminen pysähtyi vuonna 2016 Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa 15,2 8,4 3, ,000 Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestörakenne

34 11. VÄESTÖNLISÄYS Väestönlisäys suhteessa väestöpohjaan vuosina Väestönlisäys pitää sisällään luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen nettomuuton ja nettomaahanmuuton yhteismäärän. Helsinki-Uusimaa Ahvenanmaa 9,4 12,4 Koko maan väkiluku kasvoi noin henkilöä vuosina Helsinki-Uusimaan väestönlisäys oli yhteensä noin , Länsi-Suomen noin ja Etelä-Suomen noin henkilöä. Itä- ja Pohjois-Suomen väestönlisäys oli ainoana suuralueena noin henkilöä negatiivinen. Väestö kasvoi suhteellisesti eniten Helsinki-Uusimaalla, Ahvenanmaalla ja Länsi-Suomessa vuosina Länsi-Suomi 2,7 Etelä-Suomi 0,6 Pohjois- ja Itä-Suomi -0, Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike

35 12. MUUTTOVETO- VOIMA Muuttovetovoima suhteessa väestöpohjaan (muutos%) Muuttovetovoimaan on laskettu kuntien välisen nettomuuton ja nettomaahanmuuton yhteismäärä vuosina Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa 7,8 8,7 Helsinki-Uusimaa sai ylivoimaisesti eniten muuttovoittoa: yhteensä noin henkilöä vuosina Länsi-Suomi sai muuttovoittoa yhteensä noin henkilöä ja Etelä-Suomi noin henkilöä. Itä- ja Pohjois-Suomi oli ainoa suuralueista, joka kärsi muuttotappiota yhteensä noin henkilöä vuosina Väestöpohjaan suhteutettuna muuttovetovoimaisin suuralue oli Ahvenanmaa ja Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi 2,4 Etelä-Suomi 2,2 Pohjois- ja Itä-Suomi -0,8-2,0-1,00,01,02,03,04,05,06,07,08,09,010, Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike

36 13. VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE Väestöllisen huoltosuhteen muutos% vuosina Väestöllinen huoltosuhde kuvaa vuotiaiden osuutta suhteessa alle 15- vuotiaisiin lapsiin tai yli 64-vuotiaisiin eläkeläisiin. Etelä-Suomi Länsi-Suomi 20,9 20,7 Koko maan väestöllinen huoltosuhde oli 60,1 vuonna 2017 eli 100 työvoimaan kuuluvaa kohden oli 60,1 lasta tai eläkeläistä Väestöllinen huoltosuhde oli kilpailukykyisin Helsinki-Uusimaalla, jossa oli 51 lasta tai eläkeläistä 100 työvoimaan kuuluvaa kohden vuonna Länsi- ja Etelä-Suomen väestöllinen huoltosuhde oli samalla tasolla. Itä-Pohjois-Suomen väestöllinen huoltosuhde jäi vain hieman heikommaksi. Pohjois- ja Itä-Suomi 20,5 Ahvenanmaa 19,2 Helsinki-Uusimaa 16,1 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 0,62 Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestörakenne

37 14. VIERASKIELISET Vieraskielisten määrä 1000 asukasta kohden vuonna 2017 Helsinki-Uusimaa 126,7 Vieraskielisillä tarkoitetaan muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia. Etelä-Suomi Länsi-Suomi 40,5 58,3 Koko maassa oli yhteensä noin vieraskielistä (6,8 % väestöstä) vuonna Vieraskielisiä oli ylivoimaisesti määrällisesti eniten Helsinki-Uusimaalla eli noin henkilöä vuonna 2017 Etelä- ja Länsi-Suomessa oli yhteensä noin vieraskielistä. Vieraskielisiä oli suhteessa väestöpohjaan eniten Helsinki-Uusimaalla ja Etelä- Suomessa sekä vähiten Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Vieraskielisten määrä lähes kaksinkertaistui kaikilla suuralueilla vuosina lukuun ottamatta Ahvenanmaata Pohjois- ja Itä-Suomi 29,3 Ahvenanmaa 10, Vieraskielisten muutos% vuosina Pohjois- ja Itä-Suomi 91,5 Länsi-Suomi 90,1 Etelä-Suomi 83,3 Helsinki-Uusimaa 82,8 Ahvenanmaa 40, Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestörakenne

38 15. TYÖKYVYTTÖMYYS- ELÄKETTÄ SAAVAT Työkyvyttömyyseläkettä saavien määrä ja osuus perustuu alueen vuotiaaseen aikuisväestöön suhteessa alueen vastaavan ikäiseen väestöön. Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus aikuisväestöstä oli korkein Pohjois- ja Itä- Suomessa, jossa noin joka kymmenes aikuisväestöön kuuluva oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Luku oli alhaisin Helsinki-Uusimaalla ja Ahvenanmaalla, jossa työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus oli noin kaksi kertaa alhaisempi kuin Pohjois- ja Itä- Suomessa. Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus aleni kaikissa maakunnissa vuosien aikana: eniten Helsinki-Uusimaalla ja Ahvenanmaalla sekä vähiten Pohjois- ja Itä-Suomessa Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuuden muutos% vuosina ,9-27,0-20,9-19,6-18,1 Pohjois- ja Itä-Suomi Etelä-Suomi Länsi-Suomi Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa -30,0-25,0-20,0-15,0-10,0-5,0 0,0 4,0 Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, SotkaNet tilasto- ja indikaattoripankki

39 16. VÄESTÖENNUSTE VUOSINA Väestöennuste perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2015 väestöennusteeseen. Koko maan väestö kasvaa ennusteen mukaan noin henkilöllä (+6,1 %) vuoteen 2035 mennessä. Helsinki-Uusimaan kasvu on ennusteen mukaan noin henkilöä eli noin neljä viidesosaa koko maan väestönlisäyskestä vuoteen 2035 mennessä Länsi-Suomen väestö kasvaa ennusteen mukaan noin ja Etelä-Suomen noin henkilöllä. Itä- ja Pohjois-Suomen väestönlisäys jää ennusteen mukaan noin henkilöön. Väestö kasvaa suhteellisesti eniten Helsinki-Uusimaalla (15,8 %) ja vähiten Itä- ja Pohjois-Suomessa (0,2 %) Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestöennuste Suuralueiden väkiluku väestöennusteen (TK 2015) mukaan vuonna 2035 Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Etelä-Suomi Ahvenanmaa Väestönlisäys (%) väestöennusteen (TK 2015) mukaan vuosina Helsinki-Uusimaa Ahvenanmaa Länsi-Suomi Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi ,2 1,4 4, ,8 15,6 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 5344

40 17. VÄESTÖN KOULU- TUSTASOINDEKSI (VKTM) Koulutustasoindeksi perustuu alueen yli 15-vuotiaan väestön suorittamien tutkintojen keston pituuteen, jonka perusteella lasketaan alueen indeksi Koulutustasoindeksin muutos% vuosina Ahvenanmaa Pohjois- ja Itä-Suomi 15,4 22,1 Koko maan VKTM-indeksi oli 367 vuonna 2017 Väestön koulutustaso oli korkein Uudellamaalla (412). Länsi-Suomen koulutustaso on hieman korkeampi kuin Etelä- sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Koulutustasoindeksi kasvoi suhteellisesti eniten Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa vuosina Länsi-Suomi Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa 15,3 14,0 10,8 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 322 Lähde: Tilastokeskus, koulutus; koulutusrakenne

41 18. KORKEA-ASTE Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden muutos% vuosina Korkea-asteen tutkintoon lasketaan kuuluvaksi alin korkea-aste, alempi ja ylempi korkeakoulututkinto ja tutkijakoulutusaste Ahvenanmaa Pohjois- ja Itä-Suomi 17,4 26,8 Koko maassa oli vähän alle kolmannes (31 %) suorittanut korkea-asteen tutkinnon vuonna 2017 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli selvästi korkein Helsinki-Uusimaan (37,9 %) alueella vuonna Länsi-Suomen korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli hieman korkeampi kuin Etelä- sekä Pohjois- ja Itä- Suomessa Korkea-asteen suorittaneiden osuus kasvoi suhteellisesti eniten Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Länsi-Suomi Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa 16,4 14,3 11,8 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 28,4 Lähde: Tilastokeskus, koulutus; koulutusrakenne

42 19. TUTKIMUS- JA KEHITYSMENOT TK-menojen muutos euroa Ahvenanmaa -79 Helsinki-Uusimaa 47 Tutkimus- ja kehitysmenot pitävät sisällään korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin menot Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi Tutkimus- ja kehitysmenot olivat asukasta kohden laskettuna suurimmat Helsinki-Uudellamaalla. Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen T&K menot olivat melko samalla tasolla. Kaikkien suuralueiden tutkimus- ja kehitysmenojen määrä aleni Ahvenanmaata lukuun ottamatta vuosina Ajanjakson aikana oli merkittävää hajontaa tutkimus- ja kehitysmenojen määrän kehityksessä TK-menojen muutos % Ahvenanmaa 46,1 Helsinki-Uusimaa -4,1 Pohjois- ja Itä-Suomi -18,1 Etelä-Suomi -21,9 Länsi-Suomi -26, ,0-20,0 0,0 20,0 40,0 60,0 Lähde: Tilastokeskus, tiede, teknologia ja tietoyhteiskunta; tutkimus- ja kehittämistoiminta

43 MAAKUNTA JA SUURALUE BKT /AS 2016 ARVONLISÄYS /AS TAVARAVIENTI /AS VEROTULOT /AS LAINAT /AS TYÖLLISYYSASTE % 2018 TALOUDELLINEN HUOLTOSUHDE 2016 AVOIMEN SEKTORIN %-OSUUS TYÖPAIKOISTA 2016 YRITYSPERUSTANTA (ABS.) YRITYSKANTA 1000 AS. KOHDEN 2017/Q1 VÄESTÖNLISÄYS (ABS.) MUUTTOVETOVOIMA (ABS.) VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE 2017 TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKETTÄ SAAVAT VUOTIAAT (%) 2017 VIERASKIELISET (%) VÄESTÖSTÄ 2017 VÄESTÖENNUSTE (ABS.) VÄESTÖN KOULUTUTASOINDEKSI 2017 KORKEA-ASTEEN SUORITTANEIDEN %- OSUUS 2017 TUTKIMUS- JA KEHITYSMENOT ( /AS.) 2017 MAAKUNTIEN ABSOLUUTTINEN KILPAILUKY (viimeisin tilastovuosi) UUSIMAA ,3 1,17 71, , ,51 4,6 12, , VARSINAIS-SUOMI ,5 1,418 70, , ,60 6,9 6, ,4 941 KANTA-HÄME ,0 1,455 67, , ,66 7,1 4, ,7 351 PÄIJÄT-HÄME ,6 1,588 72, , ,67 7,4 5, ,3 396 KYMENLAAKSO ,6 1,731 65, , ,68 8,9 5, ,1 162 ETELÄ-KARJALA ,6 1,65 66, , ,66 7,7 5, ,4 867 SATAKUNTA ,3 1,613 70, , ,69 8,1 3, ,3 343 PIRKANMAA ,6 1,457 72, , ,59 6,6 4, , KESKI-SUOMI ,1 1,601 67, , ,63 7,7 3, ,4 822 POHJANMAA ,0 1,345 68, , ,66 5,9 6, ETELÄ-POHJANMAA ,2 1,519 69, , ,70 8,7 2, ,9 245 ETELÄ-SAVO ,9 1,71 65, , ,73 9,9 3, POHJOIS-SAVO ,7 1,571 65, , ,64 10,2 2, ,5 630 POHJOIS-KARJALA ,6 1,759 64, , ,64 9,4 3, ,6 597 KESKI-POHJANMAA ,3 1,519 66, , ,70 7,6 2, ,9 321 POHJOIS-POHJANMAA ,4 1,599 67, , ,63 8,8 2, , KAINUU ,5 1,717 60, , ,69 10,8 2, ,3 285 LAPPI ,7 1,611 61, , ,64 9,8 2, ,1 398 AHVENANMAA ,7 1,00 64, , ,62 4 8, ,4 149 Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; kuntatalous; työmarkkinat; väestö; yritykset; koulutus; tutkimus- ja tuotekehitys: THL, SotkaNet indikaattoripankki: Tulli, tavaravienti maakunnittain

44 MAAKUNTA JA SUURALUE BKT /AS 2016 ARVONLISÄYS /AS TAVARAVIENTI /AS VEROTULOT /AS LAINAT /AS TYÖLLISYYSASTE % 2018 TALOUDELLINEN HUOLTOSUHDE 2016 AVOIMEN SEKTORIN %-OSUUS TYÖPAIKOISTA 2016 YRITYSPERUSTANTA (ABS.) YRITYSKANTA 1000 AS. KOHDEN 2017/Q1 VÄESTÖNLISÄYS (ABS.) MUUTTOVETOVOIMA (ABS.) VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE 2017 TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKETTÄ SAAVAT VUOTIAAT (%) 2017 VIERASKIELISET (%) VÄESTÖSTÄ 2017 VÄESTÖENNUSTE (ABS.) VÄESTÖN KOULUTUTASOINDEKSI 2017 KORKEA-ASTEEN SUORITTANEIDEN %-OSUUS 2017 TUTKIMUS- JA KEHITYSMENOT ( /AS.) 2017 SUURALUEIDEN ABSOLUUTTINEN KILPAILUKY (viimeisin tilastovuosi) HELSINKI-UUSIMAA ETELÄ-SUOMI LÄNSI-SUOMI POHJOIS- JA ITÄ- SUOMI AHVENANMAA ,3 1,17 71, , ,51 4,6 12, , ,4 1,52 69, , ,64 7,4 5, ,50 70, , ,64 7,2 4, , ,2 1,63 65, , ,65 9,5 2, ,7 1,00 64, , ,62 4 8, ,4 149 Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; kuntatalous; työmarkkinat; väestö; yritykset; koulutus; tutkimus- ja tuotekehitys: THL, SotkaNet indikaattoripankki: Tulli, tavaravienti maakunnittain

45 2b Avainmuuttujien indeksitarkastelu pitkällä aikavälillä

46 130 Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa - Åland VÄESTÖNKEHITYS VUOSINA Helsinki-Uusimaa 126 Ahvenanmaa 117 Länsi-Suomi 105 Etelä-Suomi 102 Pohjois- ja Itä-Suomi Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike

47 120 Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa VÄESTÖENNUSTE Helsinki-Uusimaa 118,4 Ahvenanmaa 118,3 Etelä-Suomi 104,4 Länsi-Suomi 101,2 Pohjois- ja Itä-Suomi 99, Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestöennuste

48 Ahvenanmaa Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 230,0 220,0 210,0 200,0 190,0 180,0 170,0 160,0 150,0 140,0 130,0 BKT EUROA PER ASUKAS VUOSINA Helsinki-Uusimaa 214,6 Pohjois- ja Itä-Suomi 208,5 Länsi-Suomi 207,6 Ahvenanmaa 197,8 Etelä-Suomi 188,5 120,0 110,0 100, Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; aluetilinpito

49 140 Ahvenanmaa - Åland Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi TYÖPAIKKAKEHITYS Helsinki-Uusimaa 135 Länsi-Suomi 115 Ahvenanmaa 115 Pohjois- ja Itä-Suomi 110 Etelä-Suomi Lähde: Tilastokeskus, väestö; työssäkäynti

50 170,0 Ahvenanmaa - Åland Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 160,0 150,0 140,0 130,0 120,0 110,0 100,0 AVOIMEN SEKTORIN TYÖPAIKKAKEHITYS Helsinki-Uusimaa 152,7 Pohjois- ja Itä-Suomi 130,5 Länsi-Suomi 127,8 Etelä-Suomi 112,6 Ahvenanmaa 106,0 90,0 80, Lähde: Tilastokeskus, väestö; työssäkäynti

51 460,0 Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 430,0 400,0 370,0 340,0 310,0 280,0 250,0 220,0 190,0 160,0 TUTKIMUS- JA KEHI- TYSMENOJEN KEHITYS VUOSINA Pohjois- ja Itä-Suomi 354,5 Länsi-Suomi 301,6 Helsinki-Uusimaa 278,3 Etelä-Suomi 207,8 Ahvenanmaa (ei luotettavaa tietoa) 130,0 100, Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitys

52 200 Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa - Åland KORKEA-ASTEEN TUTKINNON SUORIT- TANEET Helsinki-Uusimaa 177 Ahvenanmaa 177 Länsi-Suomi 163 Etelä-Suomi 156 Pohjois- ja Itä-Suomi Lähde: Tilastokeskus, koulutus; koulutusrakenne

53 150 Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa - Åland KOULUTUSTASOIN- DEKSI (VKTM) VUO- SINA Länsi-Suomi 141 Pohjois- ja Itä-Suomi 139 Etelä-Suomi 134 Ahvenanmaa 138 Helsinki-Uusimaa Lähde: Tilastokeskus, koulutus; koulutusrakenne

54 3. Päätelmät

55 EU:N RAKENNERAHASTOT JA ALUEKEHITYS- RESURSSIT OVAT MERKITTÄVÄ ALUEELLINEN TULONSIIRTOMEKANISMI (1) EU:n rakennerahastojen resurssit ovat olleet massiivinen laajaa aluekehitystä tukeva ja mahdollistava voimavara vuodesta 1995 alkaen. Rakennerahastoresurssit ovat jakautuneet kansallisella tasolla suuralueiden ja maakuntien välillä ohjelmakausien painotuskriteerien vuoksi epätasapainoisella tavalla. Rakennerahastojen kansallinen kohdentaminen on ollut merkittävä alueellinen tulonsiirtomekanismi, josta ovat hyötyneet muita enemmän harvat ja erikseen määritellyt alueet. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa asuu noin neljännes väestöstä, mutta alue on saanut enemmän kuin kaksi kolmasosaa julkisesta RR-kehyksestä.

56 HELSINKI-UUSIMAAN ASEMA ON YLIVERTAINEN SUURALUEENA (2) Suuralueita koskeva tilastoanalyysi osoittaa, että Helsinki-Uusimaalla (ja Ahvenanmaalla) on absoluuttisen kilpailukyvyn tunnusluvuilla ja muutosdynamiikkaan liittyvän keskipitkän aikavälin kehityksen perusteella merkittävästi paremmat lähtökohdat kasvun ja kilpailukyvyn kannalta kuin muilla alueilla. Helsinki- Uusimaan ja Ahvenanmaan alueellinen position vahvuutta kuvaa se, että suuralueet kuuluvat EU:n NUTS 2- tasolla vahvempien suuralueiden viidennekseen. Helsinki-Uusimaa suuralueen kasvun ja kilpailukyvyn toimintaedellytysten vahvistaminen on jatkossakin koko maan edun mukaista.

57 LÄNSI-, ETELÄ- SEKÄ POHJOIS- JA ITÄ-SUOMI OVAT AIEMPAA TASAVERTAISEMPI KOKONAISUUS (3) Suuralueita koskeva tilastoanalyysi osoittaa, että Pohjois- ja Itä-Suomi on suuralueen tasolla kuronut merkittävästi kiinni absoluuttisen kilpailukyvyn tunnusluvuilla ja varsinkin keskipitkän aikavälin muutosdynamiikan kehityksen perusteella Länsi- ja Etelä-Suomen suuralueita. Koheesiopanostus on siis tuottanut toivottuja tuloksia. Länsi- ja Etelä-Suomella on historiallisen kehityksen ja alueellisen työnjaon muotoutumisen ansiosta vieläkin absoluuttista kasvuetua Pohjois- ja Itä- Suomeen verrattuna, mutta ero on kaventunut merkittävästi edellisen ja kuluvan rakennerahastokauden aikana. Pohjois- ja Itä-Suomen nouseva ja hyvä kehitys ilmenee erityisesti aluetalouteen, työllisyyteen, työpaikkakehitykseen ja koulutukseen liittyvien tunnuslukujen osalta, mutta suuralueen heikkoutena on edelleen Länsi- ja Etelä-Suomea heikompi demografinen kilpailukyky ja suuralueen suuret sisäiset erot. Länsi-, Etelä- sekä Pohjois- ja Itä-Suomen tulevia panostuksia ja kehittämisedellytyksiä pitäisi käsitellä jatkossa yhtenäisenä tasavertaisena aluekokonaisuutena siten, että kaikki em. kolme suuraluetta ovat samalla viivalla, mutta huomioimalla samalla suuralueiden erityiset alue- ja väestörakenteeseen liittyvät erityispiirteet.

58 KAUPUNKIALUEIDEN ROOLI JA MERKITYS KOROSTUU ALUERAKENTEEN SELKÄRANKANA (4) Komission koheesiopolitiikan kestävää kaupunkikehittämistä ja yleisesti kaupunkiulottuvuutta koskevat linjaukset korostavat kaupunkialueiden roolia tulevalla ohjelmakaudella. Aikaisempi kehitys tukee painopisteen muutosta, sillä kaikilla analyysin kohteena olleilla suuralueilla on korostunut kaupunkien, kaupunkiseutujen ja kaupunkialueiden rakenteellinen rooli kasvun, osaamisen ja hyvinvoinnin solmupisteinä sekä laaja-alaisen kehittämisen alustoina. Uuden aluerakenteen perustan muodostavat suuret kaupunkiseudut ja niiden väliset sujuvat ja nopeat liikenneyhteydet. Osaamisen, innovoinnin, tutkimuksen ja tuotekehityksen keskittymät sekä muut kehittämisresurssit ovat keskittyneet kaupunkialueille tai kaupunkialueiden läheiselle maaseudulle. Kaupunkialueiden välilläkin on kuitenkin mosaiikkimaista kehitystä. Kaupunkialueiden ja kaupunkien läheisen maaseudun toiminnallinen yhteys ja vuorovaikutus on lisääntynyt. Kaikilla suuralueilla suurten ja keskisuurten kaupunkien merkitys suhteessa omaan vaikutusalueeseen on vahvistunut 2010-luvun aikana. Tiivistettynä: mitä lähempänä suurta kaupunkia alue sijaitsee aikaetäisyydellä mitattuna, sitä vahvemmin alue kasvaa. Pohjois- ja Itä-Suomessa poikkeuksen muodostaa kaupunkialueiden ulkopuolella olevat (kaivannais)tuotanto- ja matkailukeskittymät.

59 ALUEELLISTA KONVERGOITUMISTA ON TAPAHTUNUT 2010-LUVUN KULUESSA (5) Tilastoanalyysi osoitti, että suuralueiden väliset alueelliset erot ovat tasoittuneet Pohjois- ja Itä-Suomen hyvän aluetaloudellisen kehityksen ansiosta 2010-luvun kuluessa. Helsinki-Uusimaan suuralueen positio on edelleen merkittävästi muita suuralueita vahvempi, mutta erot ovat pikemmin tasoittuneet kuin kasvaneet. Suuralueiden välillä on tapahtunut alueellista konvergoitumista varsinkin ohjelmakauden ja kuluvan ohjelmakauden aikana. Positiivisen rakennemuutoksen alueita on koko maassa ryppäinä ja pistemäisinä keskittyminä. Päätelmää tukee mm. ETLA:n vuonna 2018 julkaisema muistio (Fornaro, 2018), jonka mukaan maakuntien välillä on tapahtunut alueellisten erojen tasoittumista varsinkin BKT:n ja työllisyyteen liittyvien tunnuslukujen osalta. Tosin alueellisen konvergoitumisen taustalla on osittain muuttoliikkeeseen sekä väestö- ja ikärakenteen kehitykseen liittyviä syitä, kun nuorten ja työllisten muuttovirtoja on kohdistunut etenkin Etelä- ja Lounais-Suomen suuriin kasvukeskuksiin muualta maasta.

60 ALUEIDEN UUSIUTUMISEN JA KEHITTÄMISEDELLYTYSTEN TASAVERTAINEN MAHDOLLISTAMINEN (6) Rakennerahastoresursseja on määrätietoisesti ohjattu EU:n neljän rakennerahastokauden aikana koheesio-orientoituneesti etenkin Pohjois- ja Itä-Suomeen. Aluetaloudellisen aseman, harvan asutuksen, pitkien etäisyyksien ym. alueiden erityisasemaa painottavien tekijöiden näkökulmasta valikoivalle alueelliselle kohdentamiselle on aiemmin löydetty kansallisesti hyväksyttävissä olevat periaatteet. Pohjois- ja Itä-Suomen positio on kohentunut käytettävissä olevien relevanttien tunnuslukujen näkökulmasta lukuun ottamatta väestönkehitystä ja vetovoimaa. Tulevan aluekehittämisen kannalta on merkityksellistä, että alueiden kasvua, kilpailukykyä ja uusiutumista voidaan tukea korostamalla toimenpiteiden vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja leviämisvaikutuksia mahdollistavasta eikä poissulkevasta näkökulmasta. Rajaavien aluemäärittelyjen sijaan on vaikuttavampaa vahvistaa kaikkien alueiden omia vahvuuksia, voimavaroja ja erityispiirteitä niiden omista lähtökohdista käsin ja ennen muuta korostamalla paikkariippumatonta näkökulmaa. Alueiden kasvu, tuottavuus ja tuottavuuden kasvu riippuvat vahvasti alueen infrastruktuurista, väestön inhimillisestä pääomasta sekä innovaatioista, joihin panostamisen ei pitäisi jatkossa perustua miltään osin keinotekoisiin hallinnollisiin tai ohjelmallisiin rajoihin. Tuottavuutta voidaan kohentaa välillisesti lisäämällä työvoiman alueellista, ammatillista ja muuta liikkuvuutta

61 KOHTI PAIKKAPERUSTAISTA JA ALUELÄHTÖISTÄ ALUEKEHITTÄMISTÄ KOHEESIONÄKÖKULMAN SIJAAN (7) Koheesionäkökulman sijaan tulevalla ohjelmakaudella kannattaisi panoksia kohdistaa paikkaperusteisesti ja aluenäköisesti siten, että rahoitus parhaiten tukisi ja vauhdittaisi luontaista kasvua, imua ja uutta luovaa kehitystä. Aluekehittämisen resurssit ja painopisteet pitäisi määritellä paikkaperustaisen ja aluelähtöisen kehittämisen periaatteita kunnioittaen, jolloin kaikki siirtymäalueet ovat lähtökohtaisesti saman kansallisen kehittämisen viitekehyksen alla. Suuralueiden ja muiden alueiden väliset nykyiset raja-aidat pitäisi pitää mahdollisuuksien mukaan matalina. Kaikkien alueiden menestymisen kannalta on merkityksellistä tukea ja mahdollistaa sijainnista riippumatta investointeja kasvuun, koulutukseen, osaamiseen, työllisyyteen, sosiaaliseen ja alueelliseen kestävyyteen, osallisuuteen, saavutettavuuteen, vähähiilisyyteen, kansainvälisyyteen jne. liittyviä painopisteitä. Tulevan rahoituksen pitäisi näin ollen olla tarkoituksenmukaista kansallisiin muutostavoitteisiin nähden.

62 RAKENNERAHASTORESURSSIEN KYTKEMINEN MUUHUN ALUEKEHITTÄMISEEN JA ALUEKEHITYKSEEN (8) Alueiden, alueiden elinkeinoelämän sekä osaamis- ja innovaatiorakenteiden kehittämisessä korostuu sellaisten vaikuttavien ja isojen rakenteiden kehittäminen, jotka liittyvät osaamiseen, osaamisverkostoihin ja arvoketjuihin, innovaatio- ja teknologiarahoitukseen, saavutettavuutta tukeviin investointeihin, kasvun pullonkauloihin ja alueiden kasvua tukevaan infrastruktuuriin. Rahoituksen suuri määrä ei ole itsetarkoitus, vaan rakennerahastoresurssien kytkeminen muuhun aluekehitykseen ja toimivaksi osoittautuneisiin hankkeisiin painottamalla jatkuvuutta ja tulosperustaisuutta. Lisäksi tarvitaan edelleen siemenrahoitusta alhaalta ylös kumpuaviin uusiin avauksiin, jotka liittyvät erityisesti arvoketjuihin, osaamiseen ja innovaatioihin. Digitaalisten ratkaisujen painoarvo kasvaa alueellisen kasvun ja hyvinvoinnin edistämisessä. Aluekehittämiseen tarvitaan yhteiseen ymmärrykseen perustuva laaja-alainen aluekehityksen 2030-luvun kokonaiskuva, jossa määritellään keskeiset ylialueelliset tavoitteet kansallisen ja/tai EU-perustaisen rahoituksen osalta.

63 MDI.FI ALUEKEHITTÄMISEN KONSULTTITOIMISTO MDI