KORVA-AKUPUNKTIOHOITO KURVIN HUUMEPOLIKLINIKALLA ASIAKKAIDEN KOKEMANA

Transkriptio

1 KORVA-AKUPUNKTIOHOITO KURVIN HUUMEPOLIKLINIKALLA ASIAKKAIDEN KOKEMANA Katja Tuunanen Päättötyö Kevät 1999 Diakonia-ammattikorkeakoulu Alppikadun yksikkö

2 PÄÄTTÖTYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/ ALPPIKADUN YKSIKKÖ Tekijä: Katja Tuunanen Työn nimi: Korva-akupunktiohoito Kurvin huumepoliklinikalla asiakkaiden kokemana Julkaisupaikka ja aika: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin Alppikadun yksikkö sivuja: 37 liitteet: 3 Päättötyön tarkoituksena oli selvittää Kurvin huumepoliklinikan asiakkaiden käsityksiä ja kokemuksia korva-akupunktiosta vieroitushoidossa. Tutkimuksessa kuvataan edellä mainittuja asioita subjektiivisesta lähtökohdasta. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelua ja osallistuvaa havainnointia käyttäen. Tutkimuksessa haastateltiin 8 Kurvin huumepoliklinikan asiakasta. Tutkimusaineistoa analysoitiin fenomenografisen tutkimustavan mukaisesti kategorioita muodostamalla. Tutkimustuloksissa tulee esiin asiakkaiden omakohtaisia käsityksiä ja kokemuksia korva-akupunktiosta. Merkityksellisinä näistä voidaan pitää sitä, että valtaosa asiakkaista koki korva-akupunktion myönteisenä hoitomenetelmänä ilman, että heillä oli sen tarkempaa käsitystä siitä mihin korva-akupunktio perustuu. Tutkimuksessa nousi esiin asiakkaiden odotuksia korva-akupunktiohoidon suhteen. Asiakkaat kokivat ettei korva-akupunktiota ollut riittävästi saatavilla Kurvin huumepoliklinikalla, asiakkaiden ei myöskään ollut mahdollista tutustua kirjalliseen teoria tietoon korva-akupunktiosta. Näiden asioiden avulla pystytään kiinnittää huomiota oikeisiin näkökohtiin asiakkaiden hoidon laatua kehitettäessä. Asiasanat: päihde, vieroitusoireet, kiinalainen lääketiede, akupunktio, korva-akupunktio Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulun kirjasto, Helsingin Alppikadun yksikkö

3 ABSTRACT THE DIACONIA INSTITUTE OF HIGHER EDUCATION IN FINLAND Author: Katja Tuunanen Title: Ear acupuncture experience by clients at Kurvi drug policlinic Place of publication: The Diaconia institute of higher education in Finland, Helsinki Alppikatu training unit 12 th April, 1999 pages: 37 appendix: 3 The meaning of this final work was find out experiences and comprehensions of ear acupuncture detox fication. The basis of the research is a subjektive the point of view ear acupuncture. Approach of research was qualitative. Research material was based on interviews and observation of 8 clients at Kurvi drug policlinic. Research material was analyzed by fenomenografic research metod and categorized. Research out come shows subjective experiences and comprehensions of clients treated by ear acupuncture. Positive method of this treatment became the most significant research out come, even thought clients did not internalize the meaning of ear acupuncture. Clients with high expectations of this treatment metod were disapointed because of lack of material information. One of the important research out come was ear acupuncture was not offered sufficiently. Issues as stated above are base of development of the quality care. Keywords: controlled substance, withdrawal symptom, Chinese medical science, acupuncture, ear acupuncture Stored and filed at the Diaconia institute library, Helsinki Alppikatu training unit

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1. KÄSITTEIDEN MÄÄRITELMÄT Päihde Huumeet Riippuvuus Myönteinen riippuvuuskäyttäytyminen Kielteinen riippuvuuskäyttäytyminen Päihderiippuvuus Vieroitusoireet Akupunktuuri 7 2. KIINALAINEN LÄÄKETIEDE Yin ja Yang Meridiaanit AKUPUNKTUURI Akupunktuuriin historiaa Akupunktuurin leviäminen Suomen akupunktuurin historiaa AKUPUNKTUURIHOITO PÄIHDEONGELMISSA Korva-akupunktio vieroitusoireiden hoidossa Tekniikka Korva-akupunktiosta johtuvat hoitoreaktiot AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET EMPIIRINEN TUTKIMUS TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmät Tutkimushenkilöiden valinta Tutkimuksen fyysiset puitteet Haastattelujen toteutus Aineiston analyysimenetelmä 24

5 9. TUTKIMUSTULOKSET Käsitys korva-akupunktiosta Aavistuksia korva-akupunktion alkuperästä Huuhaata koko homma Kokemukset korva-akupunktiosta Kokonaisvaltaisesti hoidon tuntevat Korva-akupunktion hyödyttömäksi kokevat Mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitoonsa Se on itsestä kiinni Vaihtoehto lääkkeille Asiakkaiden odotuksia korva-akupunktiosta Itse sitä täytyy muistaa pyytää Kaikki käy Tiedon janoiset TUTKIMUKSEN ARVIOITAVUUS Luotettavuus Pätevyys Eettiset kysymykset POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 35 LÄHTEET LIITTEET

6 1 JOHDANTO Akupunktion fysiologisia merkityksiä voidaan tarkastella monista teorioista käsin. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta on kiinalainen lääketiede. Akupunktion katsotaan olevan lähtöisin Keltaisen joen laaksosta jo ennen ajanlaskumme alkua. Perinteinen kiinalainen lääketiede on osa maapallomme vanhinta kulttuuriperinnettä. Se on muinainen lääketiede, jota on keskeytymättä harjoitettu, tutkittu ja kirjallisesti kommentoitu tähän päivään saakka. Eikä sen suosio osoita laantumisen merkkejä, vaan kiinalaisen lääketieteen harjoittajia ja heidän potilaitaan on nykyään jo kaikissa läntisen maailman maissa. (Hytönen 1997, 3.) Suomessa akupunktiota on aloitettu harjoittaa 1960-luvulla. Suomen Lääkintöhallitus on määrittänyt akupunktion vuonna 1975 fysikaalisen hoidon piiriin kuuluvaksi (Pöntinen 1983, 24). Asemaansa akupunktiohoito on saavuttanut viimeisten parin kymmenen vuoden aikana. Akupunktiohoitoa on tutkittu hyvin vähän Suomessa. Tutkimus on rajattu käsittelemään korva-akupunktiohoitoa päihdeongelmissa. Korvaakupunktiota käytetään päihteidenkäyttäjillä lievittämään vieroitusoireita, päihdemielihaluja ja luomaan rauhallista ja rentouttavaa oloa. Kurvin huumepoliklinikalta korva-akupunktiohoitoa annetaan sekä polikliinisesti että ympärivuorokautisessa seurannassa oleville asiakkaille. Suomalainen päihdehuolto on suuressa kehityksen pyörässä. Uusia hoitomuotoja kehitellään ja yhdistellään vanhoihin hoitomuotoihin koko. Korva-akupunktiohoidon käyttö vieroitushoidossa on saavuttanut suosiotaan viime vuosina. Vieroitushoidon vaiheessa vieroitusoireita lievitetään asiakkaan kunnosta riippuen lääkkeillä, akupunktiolla, hieronnalla, saunomalla, levolla ja läheisyydellä. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 214). Tässä tutkimuksessa ovat mielenkiinnon kohteena asiakkaiden subjektiiviset kokemukset ja käsitykset korva-akupunktiohoidosta vieroitushoidossa Kurvin huumepoliklinikalla. Asiakkaiden mielipiteet ovat subjektiivisia, elämyksellisiä ja todellisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa siitä, miten asiakkaat kokevat korva-akupunktiohoidon ja mihin tulee kiinnittää huomiota kehitettäessä hoidon laatua Kurvin huumepoliklinikalla.

7 2 1. KÄSITTEIDEN MÄÄRITELMÄT 1.1 Päihde Päihteiksi määritellään aineet, jotka aiheuttavat aineen keskushermostovaikutuksista johtuvia korjaantuvia käyttäytymisoireita tai psykologisia muutoksia. Ne on nautittu nautinnon tai huumauksen saavuttamiseksi ilman terapeuttista tarkoitusta. (Kiianmaa, Salaspuro & Seppä 1998, 92.) Päihteet vaikuttavat ihmisen psyykkisiin ja fyysisiin toimintoihin ja tajunnan tasoon. Psykoaktiivisia aineita on käytetty sekä päihteinä että lääkkeinä. Myös lääkinnälliseen käyttötarkoitukseen soveltuvilla aineilla voidaan saada aikaan päihtymystila joko yliannostelemalla niitä tai käyttämällä niitä yhdessä alkoholin tai huumeiden kanssa. Päihde voi olla mikä tahansa päihtymistarkoituksessa käytetty aine. (Havio, Mattila, Sinnemäki & Syysmeri 1994, 83.) Päihdehuoltolaissa päihteellä tarkoitetaan alkoholijuomaa tai muuta päihtymistarkoituksessa käytettyä ainetta. Olennaista on aineen käyttötarkoitus, ei yksin sen kemiallinen vaikutus. Täten voidaankin sanoa, että käyttötarkoitus tekee viime kädessä jostakin aineesta päihteen. Perinteisesti päihteet on jaettu kolmeen ryhmään: alkoholiin, lääkkeisiin ja huumeisiin. (Ahtiala & Ruohonen 1998, ) Päihteiden käyttötapa vaihtelee. Niitä voidaan nauttia suun tai hengitysteiden kautta, nuuskaamalla tai injektioina. Joitakin huumeita käytetään nauttimistapoja soveltaen. Päihteiden käyttöön vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten päihteiden saatavuus ja yksilön sosiaalinen ympäristö, sekä biologiset ominaisuudet, kuten perinnöllinen alttius, ikä ja kokemus päihteiden käytöstä. Huumaavat ja päihdyttävät vaikutukset perustuvat päihteiden keskushermostovaikutuksiin, jotka ovat ainekohtaisia. Jotkut päihteet stimuloivat kun taas toiset rauhoittavat tai lamaannuttavat hermostoa. Päihteiden vaikutusten voimakkuus riippuu käytetyn päihteen määrästä, mutta hermoston eri toimintojen herkkyys eri päihteillä vaihtelee. Päihteet tuottavat huumaavan vaikutuksen ohella psyykkisiä vaikutuksia, jotka koetaan miellyttävinä ja joiden takia käyttäjä on taipuvainen nauttimaan niitä toistuvasti. Mitä voimakkaampia päihteen mielihyvää

8 3 tuottavat vaikutukset ovat, sitä todennäköisemmin sitä käytetään uudestaan ja käyttäjä addiktoituu eli tulee riippuvaiseksi päihteestä. Päihteiden psyykkiset vaikutukset perustuvat eri hermostollisiin mekanismeihin kuin niiden huumaavat vaikutukset. Toisaalta eri päihteiden toistuvaan käyttöön johtavien psyykkisten vaikutusten uskotaan perustuvan pohjimmiltaan samoihin keskushermoston vahvistamismekanismeihin. (Kiianmaa ym. 1998, 92.) Alkoholi Lääkkeet PÄIHTEET Tekniset liuottimet Kannabistuotteet - marihuana - hasis Huumeet Keskushermostoa Keskushermostoa Hallusinogeenit lamaavat kiihottavat - LSD - opiaatit - amfetamiini - sienet - gamma - kokaiini - PCP - extacy Kuva 1. Päihteiden jaottelu ( YAD- Youth Against Drugs ry, 1998.)

9 4 1.2 Huumeet Lainsäädäntömme ei tunne käsitettä huume, laissa puhutaan vain huumausaineista. Suomalainen lainsäädäntö kuitenkin määrittelee huumausaineet tiukasti. Laissa on kielletty huumausaineiden käyttö, hallussapito ja kauppa. (Ahtiala & Ruohonen 1998, ) Käsite huume on lääketieteellisfarmakologinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen. Määrittelyssä keskeisintä on se, kuinka laajasti tarkasteltava aine hyväksytään tietyn kulttuurin piirissä. Huumeiden käyttäjäksi ei tulla niinkään tiettyjä aineita käyttämällä, vaan käyttämällä niitä tavalla, jota ei pidetä lääketieteellisesti perusteltuna ja siten laillisena. (Kiianmaa ym. 1998, 67.) Huumeet ovat aineita, jotka vaikuttavat muuttaen ihmisen psyykkisiä toimintoja ja tajunnan tasoa. Psykoaktiivisten vaikutustensa vuoksi huumeita voidaan käyttää sekä lääkkeinä että päihteinä. Huumeiden keskushermostovaikutuksen perusteella aineet on luokiteltu kolmeen pääryhmään: keskushermostoa lamaavat aineet, keskushermostoa kiihottavat aineet ja aistiharhoja aiheuttavat aineet eli hallusinogeenit. (Pylkkänen 1992, 15.) Huumeidenkäyttäjien kokemuksia päihteenkäytön syistä on tutkittu ja syiksi mainittiin mm. itsetutkiskelu, tietoisuuden laajentaminen, pako todellisuudesta, hyvänolon tunne stimulaatio, kehontunteen lisääminen ja mystiset kokemukset (Havio ym. 1994, 31). 1.3 Riippuvuus Myönteinen riippuvuuskäyttäytyminen Ihmisen riippuvuutta voidaan lähestyä monista eri teorioista käsin. Myönteinen riippuvuus on kehityksellisesti riippumattomuutta edeltävä vaihe. Ihminen kehittyy vuorovaikutuksessa hänestä huolehtivien ihmisten kanssa, aina kohdunsisäisestä ajasta alkaen. Ihminen saa alkunsa täydellisessä riippuvuussuhteessa toisesta ihmisestä, osana

10 5 äitiä. Myönteinen riippuvuus voi ilmetä ihmisen käyttäytymisessä toistuvana, mielihyvää tuottavana toimintana. (Havio ym. 1994, ) Myönteinen riippuvuuskäyttäytyminen ilmenee ihmisen sopeutumisena elämäntilanteensa olosuhteisiin, joissa autonomia on rajattu. Ihmisen omien kehollisten, tajunnallisten ja elämäntilanteeseen liittyvien rajojen hyväksyminen on edellytys sopeutumiselle. (Havio ym. 1994, 22.) Kielteinen riippuvuuskäyttäytyminen Ihmisen pyrkimys mielihyväsävytteiseen minäkokemukseen on voimakas. Ne, jotka eivät pysty saamaan riittävästi sellaista kokemusta normaalin elämisen ja vuorovaikutussuhteiden kautta, voivat tulla riippuvaisiksi asioista, ihmisistä tai päihteistä, joiden kautta mielihyväsävytteinen minäkokemus on löydettävissä. Näin heille voi muodostua pakonomainen riippuvuus, jolloin heidän täytyy päästä toimimaan tai käyttämään päihdettä toistuvasti minäkokemuksen palauttamiseksi. Riippuvuuskäyttäytymiselle on tyypillistä, että sen jatkuessa pitkään mielihyvänsävytteistä minäkokemusta tuottava vaikutus vähenee tai jopa häviää ja tilalle tulee päihteiden tuottama vieroitusoireiden lievitysvaikutus. (Kiianmaa ym. 1998, 32.) Kielteinen riippuvuuskäyttäytyminen merkitsee aina yksilön vallitsevaa kiintymistä tai kietoutuneisuutta riippuvuuden kohteeseen, subjektiivista pakonomaisuutta jatkaa kyseistä käyttäytymistä. Ihmisen kyky hallita käyttäytymistään on tällöin vähentynyt tai häneltä puuttuu se kokonaan. Kielteiseen riippuvuuskäyttäytymiseen liittyy aina voimakas taipumus uudelleen aloittamiseen, kun yksilö yrittää lopettaa haitallisen käyttäytymisensä. (Havio ym. 1994, 23.)

11 Päihderiippuvuus Päihderiippuvuus on määritelty mm. seuraavasti. Sellainen psyykkinen ja fyysinen tila, joka on seurausta elävän organismin ja päihdyttävän aineen välisestä vuorovaikutuksesta. Tähän tilaan kuuluu käyttäytymis- ja muita malleja, joihin aina liittyy pakonomainen tarve saada lisää ainetta, jatkuvasti tai ajoittain, sen psyykkisten vaikutusten vuoksi, ja joskus myös poistamaan sitä epämiellyttävää oloa, joka on seurausta siitä kun ollaan ilman ainetta. Riippuvuus päihteestä ilmenee usein ajattelun askarteluna päihteen parissa myös selvin päin. Pakonomaisuus tarkoittaa tarvetta käyttää päihdettä usein ja kyvyttömyyttä lopettaa sen käyttö. Määritelmää kemiallinen riippuvuus käytetään mielentilaan vaikuttavien aineiden vähittäin lisääntyvästä ja ongelmallisesta käytöstä, jonka johdosta ihmisen ruumiillisessa ja mielenterveydentilassa sekä koko elämäntilanteessa tapahtuu muutoksia. (Havio ym. 1994, 26.) Päihdelääketieteen kirjassa Kiianmaa ja Hyytiä (1998) määrittelevät päihderiippuvuuden krooniseksi sairaustilaksi, jolle on ominaista toleranssin kehittyminen ja pakonomainen tarve saada päihdettä ja jonka vaikutukset heijastuvat yksilön kaikkinaiseen terveyteen. Toleranssi eli päihteen kestokyvyn kasvu ja fyysinen riippuvuus liittyvät olennaisina ilmiöinä päihteiden toistuvaan käyttöön. Toleranssi ja fyysinen riippuvuus eivät merkitse väärinkäyttöä tai addiktiota, vaan ne ovat normaaleja biologisia sopeutumisilmiöitä, jotka kehittyvät monien lääkeaineiden käytön seurauksena. (Kiianmaa ym. 1998, 92.) Päihderiippuvuuden piirteinä voidaan pitää pakonomaisuutta, hallitsemattomuutta ja toistuvia retkahduksia pyrittäessä lopettamaan päihteiden käyttö. Päihteet voivat vahvistaa käyttäytymistämme monin tavoin. Päihteen saaminen on toiminnan päämäärä, jos se johtaa spesifisiin tunnetiloihin, joissa voi olla kyse mielihyvän kokemisesta. Päihteet saattavat vahvistaa käyttäytymistä siksi, että ne muovaavat muiden vahvistajien vaikutuksia (esim. sosiaaliset ja seksuaaliset virikkeet) tai parantavat suorituskykyä, tarkkaavaisuutta ja lyhytkestoista muistia. Kaikissa näissä tapauksissa on kysymys positiivisesta vahvistamisesta. Negatiivinen vahvistaminen tarkoittaa sellaisen käyttäytymisen yleistymistä, joka johtaa aversiiviseksi koetun tekijän esim. ahdistuneisuuden tai vieroitusoireiden välttämiseen. (Kiianmaa ym. 1998, 96.)

12 7 1.4 Vieroitusoireet Riippuvuudessa on kysymys hermoston sopeutumisesta elimistössä toistuvasti tai jatkuvasti olevaan päihteeseen. Päihteeseen sopeutunut, siitä fyysisesti riippuvainen elimistö vaatii päihteen jatkuvaa käyttöä toimiakseen normaalisti. Kun krooninen käyttö loppuu ja päihde poistuu elimistöstä, sen päihteeseen mukautunut toiminta järkkyy, mikä ilmenee vieroitusoireina. Vieroitusoireet poistuvat, jos päihteen käyttö aloitetaan uudestaan. Vieroitusoireet ovat päihdekohtaisia, eikä niiden voimakkuus ole suhteessa päihteen addiktiopotentiaaliin. Vieroitusoireet koostuvat sekä ilmeisistä somaattisista oireista että psyykkisistä oireista, kuten negatiivisista tuntemuksista. Somaattiset oireet ovat luonteeltaan tyypillisesti käytetyn päihteen vaikutukselle vastakkaisia tai erilaisia yliärtyvyysoireita, kun taas eri päihteiden vieroitustilan psyykkiset oireet näyttävät muistuttavan toisiaan. (Kiianmaa ym. 1998, 99.) 1.5 Akupunktuuri Nimensä mukaisesti akupunktuuri on menetelmä, jossa hoitona pistellään neuloja potilaan ihon läpi. Neulojen lisäksi paljon tunnusomaisempaa akupunktuurille on se, että hoidetaan aivan tiettyjä ruumiin pisteitä tai pieniä vyöhykkeitä. Neuloja ei voi pistää ruumiiseen mihin tahansa. Neulat on sijoitettava tiettyihin pisteisiin, joiden sijainti on tarkoin osoitettu akupunktuuriopissa. Ympäri ruumista jakautuneita pisteitä tunnettiin vanhoissa kiinalaisissa lähteissä noin 700. Ne sijaitsevat ihon alla millimetristä usean senttimetrin syvyyteen. Viimeaikainen tutkimus on paljastanut Kiinassa yli 200 uutta pistettä, niin että nykyään on lähes tuhat akupunktuuripistettä käytettävissä. (Schjelderup 1986, 24.) Akupunktuuri on perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen kuulunut hoitomuoto, joka on vähitellen juurtunut suomalaiseen hoitokäytäntöön viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Se on meille vieraassa kulttuuripiirissä kehittynyt hoitomenetelmä, jonka perustana on ollut länsimaisesta lääketieteestä ja omasta ajattelutavastamme poikkeava kiinalainen filosofia ja ihmiskäsitys. Tältä pohjalta myös akupunktuuria voidaan pitää vaihtoehtoisena hoitomuotona, vaikka se on hyväksytty osaksi virallista koululääketiedettä. (Hyry 1994, 198.)

13 8 2. KIINALAINEN LÄÄKETIEDE Kiinalainen lääketiede on kokonaisvaltainen. Kokonaisuuden idea on läpikäyvä piirre sen käsityksistä ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, hänen sairastumisestaan ja tervehtymisestään. Näiden käsitysten pohjalla on teoria Yinistä ja Yangista, joka oikeastaan on kaiken Kiinan tieteen perusteoria. Yin ja Yang muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka on myös samalla kahden vastakkaisen osan summa. Kaikki kappaleet luonnossa kuuluvat tähän muodostelmaan. (Hytönen 1997, 6-7.) Yinin ja Yangin keskinäinen tasapaino sekä Qin (elämänenergia) ja veren käyttäminen ihmisruumiissa muuttuvat yön ja päivän, aamun ja illan mukaan. Ihmisruumis on kokonaisuus, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa, prosessi, joka heijastaa ympäristön prosessia. Kun elimistön sopeutuminen ympäristöön on tasapainossa ja sen sisäiset toiminnat sujuvat harmonisesti, ihminen on terve. Tasapainon järkkyessä ihmisruumiin järjestelmä voi tulla alttiiksi sairautta aiheuttaville tekijöille. Toisin sanoen ulkopuolinen sairauden aiheuttaja voi tunkeutua ihmiseen vain, jos hänen oma Qinsä on jossain kohtaa vaillinainen. Toisaalta ruumiin sisäisessä funktiossa voi syntyä häiriö, joka aiheuttaa sairauden. (Hytönen 1997, 11.) Kiinalaisen lääketieteen tavoite on harmonian palauttaminen häiriintyneeseen järjestelmään. Akupunktuurissa, joka on menetelmänä yhtä vanha kuin kiinalainen lääketiedekin. Harmonian palauttaminen tehdään neulojen avulla, palauttamalla Qin virtaus normaaliin tilaan sekä Qi että Veri tasapainoon ja oikeaan määräänsä. Hoidossa sekä säädellään häiriötekijöitä että stimuloidaan kehon omia luontaisia parantavia voimia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin. (Hytönen 1997, ) 2.1 Yin ja Yang Yin ja Yang ovat kiinalaisen käsityksen mukaan ruumiissa piileviä elämän voimia, joiden välillä on jatkuva energiavirta, joka toimii qi-energian aktivoijana. Yin ja Yang ovat riippuvaisia toisistaan ja muodostaen erottamattoman kokonaisuuden, jossa ne myös rajoittavat toisiaan. Ne vetävät toisiaan puoleensa, ne reagoiden toisiinsa. Kiinalaisen lääketieteen mukaan kaikki maailman ilmiöt muodostuvat ja jatkavat

14 9 olemassaoloaan näiden kahden vastakkaisen prinsiipin yhteistyön, yhteis-rajoittamisen ja yhteis-luomisen varassa. (Hytönen 1997, 40-41; Van Straten 1990, ) Koska kaikki voidaan loputtomasti jakaa Yiniin ja Yangiin, voidaan ymmärtää, että ne ovat suhteellisia käsitteitä. Yinia ja Yangia pidetään toistensa vastakohtina. Tietyissä oloissa Yin voi muuttua Yangiksi ja päinvastoin. Vaikka kaikessa on Yininsä ja Yanginsa, niiden määrä ei ole tasan puolet ja puolet, vaan Yinin ja Yangin tasapaino on dynaaminen ja jatkuvasti muuttuva. (Heikkilä 1996, 91; Hytönen 1997, 43.) Kun Yin ja Yang ovat täysin tasapainossa, ihminen on terve. Jomman kumman tai molempien vioittuessa tasapaino katoaa ja seurauksena on sairauksia ja erilaisia vaivoja. Yin ja Yang rajoittavat kokonaisuuden osina toisiaan, niiden alkuperäinen luonne muuttuu sen verran, että ne yhdessä ylläpitävät kokonaisuutta. Näin ne pyrkivät harmoniaan, jopa muuntamalla jonkin verran alkuperäistä luonnettaan, voidakseen luoda yhteistyössä erilaisia ilmiöitä. Kun ihmisruumiissa Yin/Yang on tasapainossa, kaikki toimii normaalisti, eivätkä Yin ja Yang erotu selvästi kokonaisuudesta. Tässä mielessä sairaudet ovat tiloja, joihin Yin ja Yang joutuvat, kun ne eroavat toisistaan ja palaavat alkuperäiseen tilaansa. Hoidossa pohjimmiltaan vahvistetaan Yiniä tai Yangia tai poistetaan liikaa Yiniä tai Yangia (Heikkilä 1996, 92; Hytönen 1997, 41; Van Straten 1990, ) Terveyden katsotaan riippuvan siitä, kuinka suuressa määrin Qi-energiaa voi virrata vapaasti ja kuinka hyvin Yin ja Yang ovat tasapainossa. Jos Qi-energia ei voi kiertää ruumiissa vapaasti, pystymättä ravitsemaan ja suojelemaan ruumista, terveys heikkenee. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen koetinkivi on Qi-energia virtauksen palauttaminen, jolloin myös Yin ja Yang asettuvat tasapainoon. Energian uskotaan lähtevän jälleen liikkeelle joko lisäämällä kehoon energiaa lämmön muodossa (virittyminen) tai hajottamalla salpautunut energia (rauhoittuminen). (Van Straten 1990, )

15 Meridiaanit Kiinalaisen perinteisen lääketieteen käsityksen mukaan kanavat ja kollateraalit ovat ruumiissamme olevia väyliä, joissa veri ja elämän energia Qi virtaavat. Kanavat ovat ruumiimme pituussuunnassa kulkevia pääväyliä ja kollateraalit niiden haaroja. Kanavat voidaan jakaa kahteen ryhmään: normaalikanavat eli meridiaanit ja erikoiskanavat. Yhdessä ne muodostavat kanavajärjestelmän. Kanavat jakaantuvat symmetrisesti yli koko ruumiimme. Sisäisesti ne muodostavat yhteyksiä sisäelimiin ja ulkoisesti raajoihin, ihoon ja aisteihin kooten ruumiimme osat kokonaisuudeksi. Ne muodostavat verkoston, joka yhdistää ruumiimme pinnalliset ja syvät osat, ja säätelevät koko elimistömme toimintaa. Kukin kanavista on yhdistetty tiettyyn elimeen ja joko Yin tai Yang -ulottuvuuteen. Kanavat saavuttavat ruumiin pintaosan vain tietyillä pisteen muotoisilla alueilla. (Hyry 1994, 205; Pöntinen 1983, 27.) Näiden pisteiden katsotaan olevan aukkopaikkoja, joita käsittelemällä akupunktuurin avulla voidaan vaikuttaa Qin kulkuun. Akupunktuurin tarkoituksena onkin säännöstellä Qin liikettä meridiaaneissa; kuljettaa pois ylimääräistä qitä ja siirtää sitä alueelle, missä sitä on liian vähän sekä avata energiatukoksia. (Hyry 1994, 205.) Jo kauan sitten havaittiin tiettyjen ruumiimme pinnalla olevien kohtien, pisteiden, ärsyttäessä poistavan sisäelinten tautien oireita. Myöhemmin havaittiin tiettyjen pistesarjojen poistavan vastaavan sisäelimen eri syistä aiheutuneita oireita. Akupunktiopisteet eivät suinkaan ole siinä elimessä tai edes kehon osassa, joka tarvitsee hoitoa vaan siihen liittyvällä meridiaanilla. Myöhempi tutkimus on osoittanut kanavien olevan läheisesti sidoksissa hermoihin, verisuoniin ja imusuoniin (Pöntinen 1983, 27; Van Straten 1990, 69.)

16 11 3. AKUPUNKTUURI 3.1 Akupunktuurin historiaa Akupunktuurin kotimaana voidaan hyvällä syyllä pitää Kiinaa. Akupunktuuri katsotaan kehittyneen Keltaisen joen laaksossa tavasta, jossa sitä käytettiin lievittämään loukkaantumisten yhteydessä syntynyttä kipua painamalla kipualueen arimpia kohtia sormella ja myöhemmin kiven kulmalla. Kiviä on sittemmin hiottu teräväkärkisiksi kipupisteiden voimakkaampaa ja tarkempaa ärsytystä varten. Tämänkaltaisia kivisiä akupunktuurineuloja on löydetty jo neoliittiseltä ajalta olevien esineiden joukosta n vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Vanhimmat löydetyt neulat ovat olleet luisia. Ensimmäiset kirjalliset maininnat teräväksi hiottujen kivien kipuja lievittävistä vaikutuksista löytyvät kirjasta Shan Hai Ching n. vuodelta 2700 e.kr. (Hytönen 1997, 25; Pöntinen 1983, 13.) Ensimmäiset maininnat akupunktuurin käytöstä leikkausten yhteydessä ovat legendassa kirurgi Hua Tosta ( ), joka valmisti potilaansa akupunktuurin avulla leikkauksiin ja hoiti muutenkin heidän vaivojaan akupunktuurilla. Täydellinen akupunktuurin oppikirja ilmestyi kolmannella vuosisadalla. Hwang Fu Min kuvaa 200-luvulla kirjoittamassaan kirjassaan Chia I Ching 349 akupunktuuripistettä, viiden sisäisen (sydän, keuhkot, maksa, munuaiset ja perna) ja viiden ulkoisen (silmät, korvat, suu, nenä ja genitaalit) elimen välisen harmonian ja yhteistyön sekä verenkierron, joka ravitsee koko ruumista. Kyseessä oli siis samalla fysiologian oppikirja. (Pöntinen 1983, ) Vuonna 1026 Wang Weiyi kirjoitti keisarin käskystä pisteoppaan Pronssimiehen klassikko, jossa on 657 akupunktuuripisteen kuvaus. Hänen valvonnassaan valettiin myös pronssipatsaita, joihin meridiaanit ja pisteet oli kaiverrettu. Tästä työstä tuli alan standardi. (Hytönen 1997, 26.)

17 12 Akupunktuuriin verrattavia hoitomuotoja on esiintynyt monissa kulttuureissa esim. vastaavia neulahoitoja on tavattu mm. Sri Lankassa ja Tiibetissä. Kekäleitä ja hehkuvia rautalankoja on käytetty kivunlievitykseen mm. Arabian niemimaalla, Irakissa ja Lapissa. (Pöntinen 1983, 15.) 3.2 Akupunktuurin leviäminen Eurooppaan akupunktuuri tuli jo 1600-luvulla saaden ensiksi jalansijaa Keski- Euroopassa. Hollantilainen Wilhelm ten Rhyne julkaisi vuonna 1683 yksityiskohtaisen kuvauksen akupunktuurista, joka perustui hänen omakohtaisiin kokemuksiin Dejiman saarella Nagasakin satamassa vietetyltä ajalta. Hän antoi vuonna 1683 oppimalleen taidolle nimen akupunktuuri. Nimi tulee latinankielisistä sanoista acus + punctura = pistäminen. (Hyyppä 1982, 160.) 1800-luvun alkupuolella julkaistiin lääketieteellisissä lehdissä useitakin lyhyitä tapausselostuksia akupunktuurin käytöstä erilaisten kiputilojen ja sairauksien hoidossa mm. St.Thomasin sairaalasta Lontoossa. Akupunktuuri oli näihin aikoihin pääasiassa asiasta innostuneiden lääkäreiden käsissä. Akupunktuuri osottautui kuitenkin epävarmaksi ja osin hankalaksikin hoitomuodoksi ja sen suosio laski niin, että se lääkäripiireissä kutakuinkin unohdettiin. (Pöntinen 1983, ) Ehkä tunnetuin esimerkki akupunktuurin käytöstä on kivunlievitys. Vuonna 1958 länsimaissa alkoi näkyä kuvia ihmisistä, jotka hymyssä suin, muutama neula ihossaan, seurasivat rinta- tai vatsaontelonsa avaamista. Vuosina Kiinassa tehtiin yli miljoona leikkausta akupunktuuri-anestesialla. Tämä menestys toi akupunktuurin länsimaiden tietoon voimakkaammin kuin mikään muu sitä ennen, mutta loi myös käsityksen, että akupunktuuri on ennen kaikkea kivunlievityskeino, nopeasti opittava ja yksinkertainen vaihtoehto aspiriinille tai nukutusaineelle. Onneksi kiinalaisen lääketieteen tuntemus on länsimaissa voimakkaasti kasvussa, ja sen arvokkaat menetelmät pääsevät siten vähitellen näyttämään täyden tehonsa. (Hytönen 1997, 27.)

18 Suomen akupunktuurin historiaa Suomessa lääkäri Kari Krohn alkoi harrastaa akupunktuuria 1960-luvun alussa. Suomen Lääkäriliitto lähetti edustajansa vuonna 1969 pidettyyn akupunktuurin 2. Maailman kongressiin Pariisiin. Akupunktuuri levisi vuoden 1972 jälkeen nopeasti, ja Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistys perustettiin vuoden 1972 loppupuolella. (Hyyppä 1982, 161.) Suomen Lääkintöhallitus määritti akupunktuurin fysikaalisen hoidon piiriin kuuluvaksi lääketieteelliseksi hoitomuodoksi, jonka käyttö rajattiin lääkäreiden ja soveltuvin osin hammaslääkäreiden käytettäväksi (Pöntinen 1983, 24). Nykyään akupunktuuri nimen tilalla käytetään yleisimmin nimitystä akupunktio. 4. AKUPUNKTUURIHOITO PÄIHDEONGELMISSA Vuonna 1972 Hong Kongissa huomattiin sattumalta akupunktion vaikutukset opiaattiriippuvaisilla akupunktioanestesian kautta. Leikkaukseen tullut 50-vuotias mies oli käyttänyt ooppiumia 5 vuotta ja hänellä oli voimakkaat vieroitusoireet. Potilaalle asetettiin neuloja käsiin, käsivarsiin, korvapisteisiin ja niihin johdettiin sähköistä ärsytystä puudutusta varten ennen leikkausta. Vieroitusoireet, jotka potilaalla oli ollut hävisivät noin puolen tunnin kuluttua siitä kun neulat oli asetettu. Samainen potilas palasi myöhemmin uudestaan klinikalle ja tällöin saatiin aikaan sama lopputulos. Lääkäri Wen ja S. Y. C. Cheung testasivat hoitoa neljälläkymmenellä opiaattiriippuvaisella, ooppiumriippuvaisilla ja raportoivat asiasta vuonna 1973 Asian Journal of Medicine lehdessä. (Mitchell 1995, ) Samana vuonna New York Times julkaisi artikkelin sähköjännite korva-akupunktiosta, jota annettiin opiaattiriippuvaisille Kwong Wahin sairaalassa lääkäri Wenin hoitomallin mukaan. Wen on sanonut, että me emme väitä, että se on parannuskeino huumeriippuvaisille. Jos me voimme hoitaa vieroitusoireet, tehdä potilaan olon mukavammaksi ja helpottaa heidän kärsimystään silloin me olemme saavuttaneet jotakin. Meidän hoitomme ei ole täydellinen vastaus huumeongelmaan. (Mitchell 1995, 24).

19 14 New Yorkissa Lincolnin sairaalassa on hoidettu vuodesta 1974 lähtien menestyksekkäästi huumeiden käyttäjiä akupunktion avulla. Huumeiden käytön lopettamisen aiheuttamat voimakkaat fyysiset kivut ja voimakas halu saada ainetta on helposti pystytty kontrolloimaan tai jopa eliminoimaan akupunktiohoidon aikana. (Public health reports, 7-8/1990.) Acupuncture detoxification on portti toipumiseen. Tuhannet dokumentit klinikan asiakkaista osoittavat, että huumeriippuvaiset potilaat pitävät akupunktion vaikutuksista. Heidän mukaansa akupunktio rauhoittaa mielialaa, vähentää päihdemielihaluja ja lievittää lihasjännitystä, ahdistuneisuutta ja pelkoa. (Mitchell 1995, 8.) Akupunktio voi vähentää huumausaineista luopumiseen liittyviä oireita heikentämällä alitajunnan viestien kulkeutumista tajunnan tasolle. Tällä tarkoitetaan päihdemielitekojen vähenemistä. Akupunktiolla voidaan myös helpottaa vieroitusoireita, lievittää jännitteisyyttä ja auttaa rentoutumaan. (Van Straten 1990, 71.) Objektiivisesti kirjattujen vaikutusten mukaan asiakkaat ovat hyötyneet akupunktiosta. Usein he sanovat: En tiedä, että oliko se akupunktio mikä tämän teki, mutta voin nyt paremmin. Mitään ihmeellistä en tuntenut tapahtuneen. Akupunktion reaktio tuntuu luonnolliselta ja omaehtoiselta. Olivatpa teoriat mitkä tahansa akupunktion fysiologisista vaikutuksista, riittävät Lincolnin akupunktioklinikan dokumentit korvaakupunktiosta osoittamaan sen, että hoito on lievittänyt vieroitusoireita, vähentänyt voimakasta aineen himoa ja rauhoittanut tunteita. (Mitchell 1995, ) Akupunktiota voidaan käyttää sekä huumeiden vieroitusoireiden hoidossa että estämään retkahduksia. Opiaattien vieroitusoireita hoidettaessa oireiden on todettu lievittyvän minuutin kuluessa ja vaikutuksen kestävän useita tunteja. Hoidettaessa päihteiden käytön jo lopettaneita potilaita pyritään akupunktion avulla vähentämään aineenhimoa. Akupunktion tehon on todettu lisääntyvän kun siihen yhdistetään terapia ja kuntoutus. (Ahokas, Holopainen & Kajesalo, 1996,45.)

20 15 Suomessa korva-akupunktion käyttö on lisääntynyt monissa eri päihdehuollon hoitopaikoissa viime vuosien aikana. Yleisimmin korva-akupunktiota annetaan muiden hoitomuotojen rinnalla, esimerkiksi lääkehoidon tai terapian. Kurvin huumepoliklinikan lisäksi korva-akupunktiota saa Helsingin Yliopistollisen sairaalan huumevieroitusyksikössä, Hietalinna-yhteisössä, Helsingin Nuorisoasemalla, joillakin A- klinikoilla, Pellaksen huumehoitoyksikössä ja monissa muissa paikoissa ympäri Suomea. 4.1 Korva-akupunktio vieroitusoireiden hoidossa Korva-akupunktiossa laitetaan molempiin ulkokorviin viisi neulaa. Akupunktiopisteet, joihin neulat laitetaan ovat Shenmen, Sympaticus, munuainen, maksa ja keuhko. Shenmen-pisteen tehtävänä on avata korvan muut pisteet ja siksi neula laitetaan ensimmäisenä. Jatkossa neulojen korvaan asettamisjärjestyksellä ei ole merkitystä, mutta neulojen laittamista voi helpottaa huomattavasti se, että ne asetetaan edellä luetellussa järjestyksessä. Sympaticus-piste vaikuttaa puolestaan sympaattisen hermoston aiheuttamiin tyypillisiin vieroitusoireisiin hikoiluun, vapinaan ja sydämen tykytykseen. Munuainen ja maksa vaikuttavat mm. aineenvaihdunnan vilkastumiseen. Keuhkopisteen vaikutukset liittyvät mm. ihoon, puhdistautumiseen ja hengityksen helpottumiseen. Akupunktio neulat keuhkopisteisiin asetetaan eri kohtiin vasemmassa ja oikeassa korvassa, peilikuvallisesti ylempi ja alempi keuhkopiste. Neljä muuta akupunktiopistettä kummassakin korvassa on sama. (Liite 1) Tekniikka Korva-akupunktiossa käytetään steriilejä, kertakäyttöisiä akupunktioon tarkoitettuja neuloja, jotka ovat valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja ovat mitoiltaan 0.20 x 15 mm. Neula asetetaan korvanlehtialueelle noin mm syvälle ihoon. Neulan kärki tavoittaa ihon ja ruston välisen alueen. Neula asetetaan korvaan nopealla pyöräytys liikkeellä. Neula poistetaan vetämällä kohtisuoraan kevyesti. Korva-akupunktiohoidon hoitoaika on keskimäärin 45 minuuttia. Ensimmäisellä kerralla riittävä aika on 30 minuuttia.

21 Akupunktiosta johtuvat hoitoreaktiot Yleisesti akupunktuuria pidetään vaarattomana ja sivuvaikutuksista vapaana hoitomuotona. Näin onkin silloin, kun sen antajalla on riittävät tiedot anatomiasta ja fysiologiasta sekä akupunktuurista itsestään. Kuitenkaan mikään vaikuttava hoito ei voi olla vailla haitta- ja sivuvaikutuksia. (Pöntinen 1983, 91.) Tavallisia akupunktuurihoitoon liittyviä reaktioita on raukeus, joka voi johtaa voimakkaaseen väsymyksen tunteeseen useiksi vuorokausiksi sekä vaikuttaa yöuneen viikoiksi eteenpäin. Kiputiloja hoidettaessa on usein havaittu unirytmin palautuvan normaaliksi jo ennen kivun lievityksen ilmaantumista. Osalla potilaista esiintyy euforiaa ja levottomuutta varsinkin hoitosarjan alussa. Edellä mainitut reaktiot tulevat esiin yleensä jo neulojen korvissa olon aikana tai välittömästi neulojen poiston jälkeen. Nämä tulee huomioida yksilöllisesti jokaisen asiakkaan kohdalla annettaessa korvaakupunktiota. (Pöntinen 1983, 91.) Steriilejä neuloja käytettäessä ei infektioita pitäisi esiintyä neulan pistoskohdassa. Infektoituneiden ihoalueiden pistämistä sen sijaan on aina syytä välttää. Eriasteinen punoitus neulan ympärillä on tavallista. (Pöntinen 1983, 93.)

22 17 5. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Suomen lääkintöhallitus kokosi eri piirejä edustavista asiantuntijoista Akupunktuurityöryhmän, joka julkaisi mietintönsä joulukuussa Akupunktuurityöryhmä oli kartoittanut akupunktuurin käytön laajuutta Suomen terveyskeskuksissa. Terveyskeskuksissa akupunktuurihoitoa saaneiden potilaiden määräksi vuonna 1978 tuli 5500 potilasta. Luvun arveltiin olevan yksityislääkäri- ja sairaalatoiminta mukaan laskettuna vähintään kolminkertainen. (Hyyppä 1982, ) Ainoita Suomessa tehtyjä laajempia tutkimuksia akupunktuurista on Marja Tiilikaisen tekemä pro gradu- tutkielma, jossa selvitetään akupunktuurin käyttöä Suomessa. Tutkielma on tehty vuonna Tutkimuksessa on tutkittu lääkäreitä, jotka käyttävät työssään akupunktuuria hoitomenetelmänä. Tutkimukseen osallistuneet lääkärit ovat valikoituneet tutkimukseen Suomen Lääkäriyhdistyksen akupunktiojäsenistä. Otoksen suuruus oli 100 henkilöä ja vastausprosentti oli 78. Tiilikaisen mukaan suurin osa akupunktuuria käyttävistä lääkäreistä on tutustunut jonkin verran akupunktuurin kiinalaiseen taustaan, mutta sen ei katsota vaikuttaneen merkittävästi heidän hoitoideologiaansa. Kiinalaiseen akupunktuurioppiin sekä myönteisesti että kielteisesti suhtautuvia on kumpiakin vastaajista noin kolmannes. Myönteisesti akupunktuurioppiin katsovat, että akupunktuuria voidaan toteuttaa Suomessa perinteisten kiinalaisten akupunktuurioppien mukaan. Länsimaalaisen lääkärin tulee kuitenkin tutustua akupunktuurin kiinalaiseen taustaan voidakseen toteuttaa akupunktuuria näistä lähtökohdista. (Hyry 1994, 206.) Tutkimuksen akupunktuuria käyttävistä lääkäreistä lähes puolet katsoi, että akupunktuuri on tieteellisesti todistettuihin mekanismeihin perustuva hoitomenetelmä. Runsaan neljänneksen mielestä tärkeintä oli se, että akupunktuurista oli apua potilaille ilman että kaikkea tarvitsee selittää. Ainoastaan muutaman lääkärin mielestä akupunktuurin kiinalainen filosofia tarjoaa vaihtoehtoisen lähestymistavan ihmiseen sekä terveyden että sairauden problematiikkaan. (Hyry 1994, 206.)

23 18 Tiilikaisen tutkimuksessa suomalaiset akupunktuuria käyttävät lääkärit korostavat oikeiden käyttöaiheiden, kiireettömyyden sekä teknisesti oikein annetun hoidon merkitystä akupunktuurihoidon onnistumiselle. Suurin osa lääkäreistä korostaa luottamuksellisen potilas-lääkärisuhteen merkitystä akupunktuurihoidon onnistumisen kannalta. Vastaajista 45,5% katsoi akupunktuurihoidon aikana syntyvän hoitosuhteen poikkeavan muista hoitosuhteista. He ovat perustelleet näkemystään sillä, että akupunktuurihoidon aikana kontakti on läheisempi sekä hoitotilanne intensiivisempi ja intiimimpi. Aikaa potilaille ja keskusteluihin on enemmän ja samalla potilaat oppii tuntemaan paremmin. (Hyry 1994, 207.) Edelleen Tiilikaisen mukaan akupunktuuria käyttävistä lääkäreistä hieman yli kolmannesosa (35,1%), on kiinnostunut tutustumaan vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin perusteellisemmin. Kolmasosa akupunktuuria käyttävistä lääkäreistä pitää akupunktuuria vaihtoehtoisena hoitomuotona. Heidän mielestään akupunktuuri on vaihtoehto lääke- ja fysikaaliselle hoidolle ja silloin kun muu hoito ei auta. (Hyry 1994, 210.) Tiilikaisen tutkimukseen vastanneista vajaa kolmasosa uskoo akupunktuurin vaikuttaneen heidän hoitoideologiaansa. Akupunktuurin kautta he ovat ymmärtäneet kokonaisvaltaisuuden, henkisten voimavarojen, empatian ja kosketuksen tärkeyden. Vastaajat ovat kertoneet akupunktuurin laajentaneen ja syventäneen heidän näkemystään ihmisestä. Akupunktuuri on monipuolistanut ja lisännyt suvaitsevaisuutta erilaisia hoitoja kohtaan. (Hyry 1994, 211.) Akupunktion perushoito-ohjelma päihderiippuvaisille on hyvä asiakkaille, joilla on esimerkiksi lasten huoltajuus, jotka opiskelevat tai ovat työelämässä mukana. Vuonna 1990 William Bennett liittovaltion johtohenkilö huumesektorilta sanoi, että 70% tavallisista huumeiden käyttäjistä USA:ssa pystyvät pitämään kokopäivä työn. Siksi avohoitoa tarjotaan asiakkaille, jotta ehkäistäisiin aiheuttamasta tuhoa jota kuuluu normaaliin asiakkuuteen. Normaalin asiakkaan täytyy olla kykeneväinen sairaudesta huolimatta pitämään yllä näitä asioita. (Mitchell 1995, 9.)

24 19 6. EMPIIRINEN TUTKIMUS Tutkimus tapahtui Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämällä Kurvin huumepoliklinikalla, joka on päihdehuollon erityistason neuvontapalvelu-, hoidon tarpeen arviointi- ja kriisihoitoyksikkö. Poliklinikka palvelee kaikkia ikäryhmiä ympäri vuorokauden. Palvelut on tarkoitettu valtakunnallisesti huumeiden käyttäjille, heidän läheisilleen sekä viranomaisille. (Liite 2) Poliklinikalla työskentelee moniammatillinen työryhmä. Työryhmän perustehtävänä on puhelinpäivystys, akuuttiin hoidon tarpeeseen vastaaminen, jatkohoidon suunnittelu ja hoitoonohjaus yhteistyössä asiakkaan sekä hoito- ja viranomaisverkostojen kanssa. Kurvin huumepoliklinikka tarjoaa päivystyspoliklinikan lisäksi osastolla tapahtuvan ympärivuorokautisen seurannan. Ympärivuorokautista seurantaa tarvitseville asiakkaille on kuusi vuodepaikkaa. Seuranta kestää 1-5 vuorokautta, jolloin voidaan aloittaa katkaisu- ja vieroitushoito sekä tarjota mahdollisuus kriisihoitoon. Seurantaan voidaan myös ottaa silloin, kun asiakkaan päihdeongelma, hoidon tarpeen arviointi, hänen psyykkinen tai fyysinen tilansa edellyttävät pidempikestoista arviointia. Seuranta tapahtuu suljetuissa olosuhteissa asiakkaan suostumuksella, minkä välittömänä tavoitteena on lievittää huumausaineiden käytön lopettamiseen liittyviä vieroitusoireita. Näitä oireita lievitetään lääkehoidon lisäksi akupunktiohoidolla. Seurannan kokonaistavoitteena on turvata asiakkaan somaattinen ja psyykkinen hyvinvointi katkaisu- ja vieroitushoitoa aloitettaessa. (Kurvin huumepoliklinikan toimintasuunnitelma 1999.) Tämän tutkimuksen tekijä on saanut koulutuksen korva-akupunktiohoidon antamiseen työpaikallaan Kurvin huumepoliklinikalla sisäisenä koulutuksena keväällä ja syksyllä 1998, ja jolloin kouluttajana toimi Kurvin huumepoliklinikan lääkäri Jaana Lepistö. Koulutukseen osallistumisen edellytyksenä oli terveydenhuoltoalan koulutus. Koulutus koostui neljästä osiosta. Ensimmäinen ja toinen koulutus olivat teorialuentoja ja aiheeseen liittyvään videomateriaaliin tutustumista. Näiden teorialuentojen pohjalta alkoi korva-akupunktion käytännön harjoittelu kolmannella koulutuskerralla. Tällöin määriteltiin ensin kouluttajan opastuksella korva-akupunktio pisteet piirtämällä korvaan. Tämän jälkeen aloitettiin harjoitella neulojen laittamista korviin. Koulutettavat saivat tämän jälkeen luvan alkaa antamaan korva-akupunktiohoitoa asiakkaille. Neljäs eli

25 20 viimeinen kerta oli kontrollikerta, jossa kouluttaja tarkisti, että korva-akupunktio pisteet ja neulojan asettamistekniikka olivat oikeat. 7. TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksessa haetaan tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä hoidon laatua Kurvin huumepoliklinikalla asiakkaiden tarpeista käsin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Kurvin huumepoliklinikan asiakkaiden subjektiivisia kokemuksia ja käsityksiä korva-akupunktiohoidon vaikutuksesta vieroitushoidossa. 1. Minkälainen käsitys asiakkailla oli korva-akupunktiohoidosta? 2. Miten asiakkaat kokivat korva-akupunktiohoidon? 8. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Laadullista tutkimusta käytetään silloin, kun halutaan saada puutteellisesti tunnetusta asiasta tai ilmiöstä uutta informaatiota. Laadullinen tutkimus on tarkoituksen mukainen, kun ilmiötä tarkastellaan sellaisena kuin asianosaiset sen itse näkevät. Laadullinen lähestymistapa pyrkii siis tulkitsemaan ja ymmärtämään ihmisen ainutlaatuisia ajatuksia, merkityksiä, kokemuksia ja käyttäytymistä eri ympäristöissä. (Kiikkala & Krause 1996, ) Tutkimuksen lähtökohta ja lähestymistapa on fenomenologinen. Fenomenologia on filosofinen lähestymistapa, joka korostaa ihmisen elämismaailmaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Fenomenologinen menetelmä käsittää kokemusten analysoinnin, jolla pyritään erottelemaan toisistaan eri kokemusten sisältö. Ihmiset kokevat saman havaittavan asian eri tavoin ja antavat havaitsemilleen ilmiöille erilaisia merkityksiä. Merkitykset ovat yksilöllisiä, ainutkertaisia ja tilannesidonnaisia kullekin ihmiselle. Subjektiivisten merkitysten kuvaaminen antaa tietoa ihmisestä ja tätä kautta lisää ymmärrystä tutkittavaa ilmiötä kohtaan. (Grönfors 1982, 21-22; Kiikkala & Krause 1996, 114.)

26 Tutkimusmenetelmä Tutkimusmenetelminä on käytetty teemahaastattelua ja osallistuvaa havainnointia. Haastattelun avulla kerätään aineistoa, jonka pohjalta voidaan luotettavasti tehdä tutkittavaa ilmiötä koskevia päätelmiä. Teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu sopii erinomaisesti käytettäväksi tilanteissa, joissa tutkimuksen kohteena ovat emotionaalisesti arat aiheet tai kun halutaan selvittää heikosti tiedostamattomia asioita (Hirsjärvi & Hurme 1993, ) (Liite 3) Teemahaastattelussa on tyypillistä, että haastattelun aihepiirit eli teema-alueet ovat tiedossa, mutta kysymysten tarkka muoto ja järjestys puuttuu. Haastattelu on vuorovaikutusta, jossa molemmat osapuolet vaikuttavat toisiinsa. Haastattelu on osa normaalia elämää, joten normaalit fyysiset, sosiaaliset ja kommunikaatioon liittyvät seikat vaikuttavat haastattelutilanteeseen. (Eskola & Suoranta 1998, 86; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 204.) Havainnointi on kaikille tieteen haaroille yhteinen ja välttämätön perusmenetelmä. Voidaan jopa väittää, että kaikki tieteellinen tieto perustuu todellisuudesta tehtyihin havaintoihin. Havainnointia voidaan käyttää tarkkailtaessa sekä käyttäytymistä että kielellisiä ilmaisuja. Havainnointia eli observointia, kuten muitakin tiedonkeruutapoja, voidaan käyttää rinnan muiden menetelmien kanssa. (Hirsjärvi & Hurme 1993, 17.) Osallistuva havainnointi on luonnollisestikin subjektiivista toimintaa. Se voi olla valikoivaa, jolloin ennakko-odotukset saattavat suunnata havainnointia muiden asioiden jäädessä huomaamatta. Havaintoja tehdään tunnetuista, käsitteellisistä asioista. Havainnoitsija vaikuttaa itse havainnoitavaan ilmiöön ja sen toimintaan havainnoinnin aikana. Havainnoitsija havainnoi valikoivasti ja kaikkea ei ehkä huomata, eikä edes nähdä. Osallistuvassa havainnoinnissa vuorovaikutus tapahtuu pitkälle kohteiden ehdoilla, ja tutkijan osallistumisen pitäisi vaikuttaa tapahtumien kulkuun mahdollisimman vähän tai ei laisinkaan. (Eskola & Suoranta 1998, 103; Grönfors 1982, 93.)

27 Tutkimushenkilöiden valinta Tutkimuksen kohderyhmän suuruus oli 8 henkilöä. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt valittiin satunnaisesti kahden viikon mittaiselta ajanjaksolta. Tämä tarkoittaa sitä, että Kurvin huumepoliklinikan ympärivuorokautisessa seurannassa olleille asiakkaille tarjottiin mahdollisuutta saada korva-akupunktiohoitoa muiden hoitomuotojen rinnalla. Asiakkailta, jotka saivat korva-akupunktiohoitoa tiedusteltiin halukkuutta osallistua tutkimukseen. Tässä tilanteessa kerrottiin myös tutkimuksen tarkoituksesta ja siitä, mitä osallistuminen tutkimukseen tarkoitti. Tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuutta korostettiin, eikä kieltäytyminen tutkimuksesta ollut esteenä korva-akupunktiohoidon saamiselle tai muille hoidoille. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineisto on pikemminkin tutkimusaiheen kannalta kiinnostavaksi arvioitu siivu yhteiskunnasta kuin varsinainen otos. Tämä siivu on yleensä kohderyhmä, jonka elämässä oletetaan tiivistyvän tutkimusaiheen kannalta kiinnostavia piirteitä. Yleisesti sanoen laadullisessa tutkimuksessa aineiston koolla ei ole välitöntä vaikutusta eikä merkitystä tutkimuksen onnistumiseen. (Eskola & Suoranta 1998,62; Leskinen 1995, 14.) Monien tutkittavien ilmiöiden kohdalla ongelmana on se, missä määrin kohdejoukko on kiinnostunut ilmiöstä tai miten tutkija saisi kiinnostuksen herätetyksi. Hirsjärvi ja Hurme kirjoittavat kirjassaan Teemahaastattelu (1993) Lazarfedistä, joka ehdottaa, että tutkimukseen valittaisiin sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat hyvin haastattelun kohteen. (Hirsjärvi & Hurme 1993, ) 8.3 Tutkimuksen fyysiset puitteet Kurvin huumepoliklinikalla on varattu erillinen tila korva-akupunktiohoitoja varten. Tämä tila on erillinen huone, josta löytyy korva-akupunktiohoitoa varten hankittu tuoli. Tuolin asiakas voi halutessaan asentaa makuuasentoon, tuoliin kuuluu myös jalkarahi, johon voi nostaa jalkansa vaakatasoon. Tällä järjestelyllä pyritään mahdollistamaan se, että asiakas saa korva-akupunktiohoitoa rauhallisessa ympäristössä ja miellyttävässä asennossa.

28 23 Käytännössä tämä tila on harvoin käytössä. Valtaosa korva-akupunktiohoidon antamisesta tapahtuu asiakkaiden omissa asiakashuoneissa heidän levätessä vuoteillaan. Asiakkaiden toiveista korva-akupunktiota annetaan myös yhteisissä oleskelutiloissa. Jos asiakkaat saavat korva-akupunktiota yhteisissä tiloissa sohvalla tai nojatuolissa edellytetään heitä pysymään paikoillaan hoidon ajan. Tämän käytännön on todettu toimivan paremmin kuin erillisen tilan käytön korva-akupunktiohoidon aikana 8.4 Haastattelujen toteutus Esihaastattelujen avulla tutkijan tulee hankkia kuva haastateltavan kohdejoukon elämysmaailmasta ja esimerkiksi sanavalinnoista. Esihaastattelussa testataan haastattelun runkoa, aihepiirin järjestystä ja kysymysten muotoilua, joihin voidaan vielä vaikuttaa koehaastattelujen jälkeen. (Hirsjärvi & Hurme 1993, 57.) Tutkimuksessa suoritettiin kaksi esihaastattelua ennen tutkimuksen aloittamista. Esihaastatteluissa testattiin haastattelun teema-alueita, kysymyksiä sekä harjoiteltiin nauhurin käyttöä ja varmistuttiin sen toimivuudesta. Esihaastattelujen perusteella rajattiin teema-alueita ja tarkennettiin muutamia kysymyksiä. Tutkimus aloitettiin jokaisen tutkimukseen osallistuneen asiakkaan kohdalla osallistuvalla havainnoinnilla. Tutkittaville asetettiin korva-akupunktioneulat korviin ja näin luotiin kontakti asiakkaaseen ennen haastattelutilanteen alkua. Korvaakupunktioneulojen asettamisen jälkeen asiakkaat jäivät joko omiin huoneisiinsa lepäilemään tai yhteiseen oleskelutilaan sohvalle katsomaan televisiota. Akupunktioneulat otettiin asiakkaiden korvista pois 45 minuutin vaikutusajan jälkeen. Tämän jälkeen asiakkaat saivat viettää hetken omissa oloissaan ennen haastattelun alkua. Kaikki haastattelut aloitettiin puolen tunnin sisällä neulojen korvista pois ottamisen jälkeen. Haastattelut suoritettiin erillisessä huoneessa kahden kesken haastateltavan kanssa. Haastattelut kestivät 10 minuutista puoleen tuntiin. Haastattelujen pituuteen vaikutti asiakkaiden psyykkinen ja fyysinen vointi. Kukaan haastateltavista ei keskeyttänyt haastattelua vaan haastattelut pystyttiin suorittaman loppuun. Kaikki haastateltavat

29 24 antoivat luvan nauhoittaa haastattelut. Haastattelijan tekemiin yksityiskohtaisiin muistiinpanoihin verrattuna nauhuri on ylivoimaisen tarkka väline, mutta toisaalta se tallentaa vain tilanteen verbaalisen puolen (Alasuutari 1995, 75). 8.5 Aineiston analyysimenetelmä Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkijan on kirjattava ja perusteltava mahdollisimman tarkkaan aineiston käsittelyssä ja analyysissä tekemänsä ratkaisut. Tässä piileekin kvalitatiivisen tutkimuksen voima ja pahimmillaan suuri heikkous. (Leskinen 1995, 21.) Teemahaastattelut litteroidaan eli kirjoitetaan puhtaaksi, joka mahdollistaa sen, että niihin voidaan palata tulkinnan ja johtopäätösten teon aikana toistuvasti. Litterointi pitää tehdä sana sanalta ja puhutun kielen mukaisena, jotta vivahteet löytyisivät. (Ahonen, Saari, Syrjälä & Syrjäläinen 1996, 140.) Tutkimuksessa nauhoitetut haastattelut litteroitiin sanasta sanaan kirjalliseen muotoon. ATK:lla kirjoitettua tekstiä kerääntyi kahdeksasta haastattelusta yhteensä 12 sivua. Tämän jälkeen nauhat kuunneltiin kokonaisuudessaan läpi seuraten samalla litteroitua tekstiä haastatteluista. Näin varmistettiin, että aineisto oli sanasta sanaan oikein kirjoitettu nauhoitetuista haastatteluista. Aineiston analysoinnissa käytettiin fenomenografisen tutkimustavan mukaista kategorioiden muodostamista, joka perustuu käsitysten sisältöön ja variaatioon, ei valmiisiin kategorioihin. Fenomenografisessa analyysissa korostetaan, että analyysi tuottaa tulokseksi käsitystyyppejä tai kuvauskategorioita, ei yksilöiden erotteluun, luokitteluun ja diagnosointiin sopivia psykologisia piirteitä. Yksilön haastattelussa esittämät käsitykset ovat muuttuvia ja sidoksissa yksilön sen hetkiseen elämäntilanteeseen, kysymysten muotoon ja haastattelutilanteeseen. Näin ollen tuloksista ei pidä tehdä yksilöitä koskevia johtopäätöksiä, vaan pikemminkin päätelmiä kyseistä asiaa koskevista käsitysvaihtoehdoista. (Laurila 1990, 52.)