PÄIHDEKÄYTTÄJIEN KOKEMUKSIA KORVA-AKUPUNKTIOHOIDOSTA

Transkriptio

1 PÄIHDEKÄYTTÄJIEN KOKEMUKSIA KORVA-AKUPUNKTIOHOIDOSTA Tapio Marttunen - Fevzi Avdiu Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia - ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Sairaanhoitaja ( AMK ) Terveydenhoitaja ( AMK )

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIAN AMMATTIKORKEAKOULU / Helsingin yksikkö Tapio Marttunen Fevzi Avdiu PÄIHDEKÄYTTÄJIEN KOKEMUKSIA KORVA-AKUPUNKTIOHOIDOSTA Helsinki, kevät 2003 Sivumäärä: 49 Liitteet: 4 Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää päihdekäyttäjien mielipiteitä ja kokemuksia korvaakupunktiohoidosta. Tässä opinnäytetyössä tarkoitamme päihdekäyttäjillä alkoholiriippuvuuden takia A- klinikalle hoitoon tullutta asiakasta, joka saa osana muuta hoitoa myös korva-akupunktiohoitoa. Tutkimusaineiston keräsimme Itäisen terveyskeskuksen yhteydessä toimivan A-klinikan asiakkailta avoimilla kysymyksillä kyselylomakkeiden avulla keväällä Kyselylomakkeet vietiin hoitohenkilökunnalle, jotka jakoivat ne korva-akupunktiohoidossa oleville asiakkaille. Kyselylomakkeita jaettiin kahdellekymmenelle asiakkaalle. Kyselylomakkeita palautettiin takaisin 18 kappaletta. Vastaajista miehiä oli 11, naisia 7. Miehet olivat iältään vuoden välillä ja naiset olivat iältään ikävuoden välillä. Opinnäytetyö tutkimuksemme on kvalitatiivinen ja aineiston analysoimme teemoittelemalla. Käsittelemme opinnäytetyömme teoreettisessa osassa akupunktiohoitomuotoa, sekä esittelemme korvaakupunktiohoidon vaihtoehtoiseksi hoitomuodoksi. Tuomme esille opinnäytetyössämme A-klinikan päihderiippuvaisten asiakkaiden mielipiteet ja kokemukset korva-akupunktiohoidosta. Tuloksien mukaan A-klinikan päihderiippuvaiset korva-akupunktiohoidossa olevat asiakkaat kokivat tämän hoidon tärkeäksi. Asiakkaiden kokemuksien mukaan korva-akupunktio hoito on vaikuttanut positiivisesti heidän vieroitusoireisiinsa. Tutkimustuloksista ilmeni, että suurin osa vastanneista on saanut rauhoittavaa ja rentouttavaa oloa hoidosta. Korva-akupunktiohoitoa saaneet asiakkaat olivat erityisen tyytyväisiä ryhmässä tapahtuvaan hoitoon. Asiasanat: korva-akupunktio, vaihtoehtoiset hoitomuodot, päihdekäyttäjä ja riippuvuus sekä A-klinikka ja päihteet.

3 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO 6 2 TUTKIMUSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Kiinalaisen lääketieteen historia Kiinalaisen lääketieteen perusteoria Vaihtoehtoiset hoitomuodot Korva-akupunktiohoito Päihdekäyttäjä ja riippuvuus A-klinikka ja päihteet A-klinikalla tapahtuva korva-akupunktiohoito Aikaisemmat tutkimukset TUTKIMKSEN TEHTÄVÄ TUTKIMUSEN EMPIIRINEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat Tutkimuksen eettiset kysymykset Tutkimuksen vaiheet ja aineiston keruu Aineiston analysointi TUTKIMUSEN TULOKSET Korva-akupunktiohoidon positiiviset kokemukset Korva-akupunktiohoidon negatiiviset kokemukset Asiakkaiden kokemukset ryhmäakupunktiohoidossa Korva-akupunktiohoidon vaikutus alkoholin käyttöön Asiakkaiden toiveet korva-akupunktiohoidosta Muita mielipiteitä korva-akupunktiohoidosta TUTKIJOIDEN OMAKOHTAISET KOKEMUKSET TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 32

4 LÄHTEET 36 LIITE 1 Tiivistelmä tutkimussuunnitelmasta 39 LIITE 2 Tutkimuslupahakemus 41 LIITE 3 Helsingin kaupungin tutkimuslupahakemus 43 LIITE 4 Kyselylomake 47

5 6 1 JOHDANTO Opinnäytetyössämme syvennyimme tutkimaan itäisen terveysaseman yhteydessä toimivalla A-klinikalla annettavaa korva-akupunktiohoitoa. Korvaakupunktiohoitoa annetaan siellä päihderiippuvaisille asiakkaille eripituisina hoitojaksoina eli hoitojaksot määräytyvät päihderiippuvaisen oman tarpeen mukaan. A-klinikan hoitohenkilökunnasta osa on saanut koulutuksen korvaakupunktiohoidon antamiseen. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää päihteiden käyttäjien mielipiteitä ja kokemuksia korva akupunktiohoidosta. Tässä tutkimuksessa päihteidenkäyttäjällä tarkoitamme alkoholiriippuvaista A-klinikan asiakasta. Tutkimuksen kohteeksi valitsimme ne päihderiippuvaiset asiakkaat, jotka olivat aloittaneet korva-akupunktiohoidon välisenä aikana eräällä itäisen alueen A-klinikalla. Rajasimme tutkimusajan yhdeksi kuukaudeksi. Teoriapohjamme koostuu akupunktio vaihtoehtohoitomuotoa käsittelevistä kokonaisuuksista. Opinnäytetyön prosessin aikana kokosimme tutkimusaineiston tutkimusaineistomateriaalista ja teoriapohjasta. Korvaakupunktiohoidosta oli verraten vähän saatavana suomenkielistä materiaalia, mutta sitä runsaammin vieraskielistä materiaalia. Korva-akupunktiota on tieteellisesti tutkittu varsin vähän ja se on melko uusi hoitomuoto Suomessa. Korva-akupunktio on nykyään yleistynyt voimakkaasti ja samalla vakiinnuttanut asemansa A-klinikalla yhtenä hoitomuodoista. Korva-akupunktiohoito on perinteinen kiinalainen hoitomuoto, missä korvan akupunktiopisteitä stimuloidaan pistelemällä ihoon hyvin ohuita neuloja. Neulat työnnetään viiteen akupisteeseen, jotka sijaitsevat ihmisen korvalehdellä. Ne ovat shenmen-, sympaticus-, maksa-, munuais- ja keuhkopiste. Korvaakupunktio vähentää päihdemielitekoja ja sillä helpotetaan vieroitusoireita. (Huumeita ry 2002, 1,10.)

6 7 Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan akupunktioita saa käyttää seuraavien sairauksien hoidossa: gynekologiset vaivat (kuukautishäiriöt, lapsettomuus), hengityselinten sairaudet (allergiat, astma, keuhkolaajentuma, keuhkoputkentulehdus, sivuontelotulehdus), hartia, niska ja selkäkivut, neurologiset sairaudet (hermosärky, iskias), psyykkiset häiriöt (ahdistus, masennus), riippuvuushäiriöt (alkoholi, huumeet, tupakka), verenkiertoelimistön sairaudet (anemia, rasitusrintakipu, kohonnut verenpaine, valtimonkovetustauti). (Johnson & Pilkington 2000, ) Korva-akupunktion käyttäminen vieroitukseen on ideaalinen hoitomuoto yhdessä muiden hoitojen kanssa. Vieroitusoireista palautuminen sekä fyysisesti, että psyykkisesti tapahtuu korva-akupunktiohoitopotilailla nopeasti, jolloin muita hoitoja voidaan aloittaa rinnalle tehokkaasti, esimerkiksi terapiat, keskustelut, neuvonta A-klinikoilla, nuorisoasemilla jne. Akupunktionhoidon hyvinä puolina voidaan pitää sitä, että se on halpa hoitomuoto ja että siitä ei voi tulla riippuvaiseksi. Siksi se soveltuu hyvin niin laitos- kuin avohoitoon. Valitsimme aiheeksemme korva-akupunktiohoidon, koska tulevaisuuden hoitotyössä niin sairaanhoitajana kuin terveydenhoitajana tarvitsemme tietoja vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Ammatillisen kehityksen ja asiantuntijuuden kannalta on tärkeää osata ohjata, sekä antaa oikeaa tietoa erilaisista hoitomuodoista. Tulevina terveydenhoidon ammattilaisina tulemme varmasti kohtamaan hoitotyössä päihteidenkäyttäjiä, jotka voisivat saada apua korvaakupunktiohoidosta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää A-klinikan päihderiippuvaisten asiakkaiden mielipiteitä ja kokemuksia korva-akupunktiohoidosta.

7 8 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Tutkimuksemme teoreettinen osa koostuu kirjallisuuden pohjalta kerätystä aineistosta akupunktio hoitomuodosta, joka tarkoittaa koko kehon akupisteisiin annettavaa hoitoa. Olemme pyrkineet rajamaan teoriaosuuden korvaakupunktiohoitoon, ettei se laajenisi liian suureksi. 2.1 Kiinalaisen lääketieteen historiaa Akupunktuurin kotimaana voidaan pitää Kiinaa. Akupunktio lienee kehittynyt Keltaisen joen laaksossa, kun yritettiin lievittää loukkaantumisen yhteydessä syntynyttä kipua, painamalla kipualueen arimpia kohtia sormella ja myöhemmin kiven kulmalla. (Pöntinen 1983, 13.) Kaivauksista tehdyistä löydöistä päätellen akupunktuuria on harjoitettu Kiinassa jo ainakin vuoden ajan. Legendat kertovat, että taisteluissa ammutut nuolet sopiviin kohtiin osuessaan lievittivät vanhojen soturien pitkäaikaisia vaivoja. Vähitellen kokemusperäisen tiedon karttuessa muodostui järjestelmä, joka kokonaisvaltaisesti huomioi kaikki terveydentilaan vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Aluksi käytettiin kivineuloja, sitten ne valmistettiin luusta, kalanruodoista tai bambusta. Nykyisin ne valmistetaan ruostumattomasta teräksestä, joskus hopeasta tai kullasta. (Hytönen 1997, ) Akupunktuuri on perinteisesti ollut ennaltaehkäisevää hoitoa, jolla taitava lääkäri hoiti potilaansa, ennen kuin tämä ehti sairastua ja potilas suoritti maksun vain siltä ajalta, minkä potilas pysyi terveenä. Potilaan diagnoosi tehtiin usein esimerkiksi potilaan pulssia tunnustelemalla. (Hytönen 1997, ) Akupunktioon liittyvät läheisesti dietetiikka ja fysioterapia ("kasveilla parantaminen"). Länsimaihin tämä hoitomuoto saapui ensimmäisen kerran 1600-luvulla Kiinassa lähetystyötä tehneiden jesuiittojen mukana. Tästä johtuu

8 9 mm. Keski- ja Etelä-Euroopan maallikkojen laaja akupunktuuriharrastus. Amerikassa mm. Osler, joka toi akupunktuuria tunnetuksi, kuului akupunktuurin harrastajiin viime vuosisadan lopulla. Hän kuitenkin pettyi ja lopetti kokonaan, kun hoito erään tärkeän potilaan kohdalla epäonnistui. Tällöin akupunktuuriharrastus sammui Amerikassa vuosikymmeniksi. (Hytönen 1997, ) Kiinassa keisarit kielsivät akupunktuurin viime vuosisadalla, mutta se säilyi kansanomaisena hoitokeinona ja nousi Maon aikana uudelleen tietoisuuteen yksinkertaisena ja halpana menetelmänä länsimaisen lääketieteen ohella. Euroopassa harrastus lienee ollut laajinta Keski-Euroopassa ja Ranskassa. Suomessa Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistykseen kuuluu nykyisin noin 500 jäsentä, joista suuri osa harjoittaa akupunktuuria aktiivisesti vastaanottotyössään. Lääkintöhallitus "laillisti" akupunktuurin yleiskirjeessään vuonna 1975 ja rajoitti neulalla annettavan hoidon lääkäreiden käyttöön. Nykyään akupunktiota saa Suomessa tehdä kuka tahansa (korkeimman oikeuden päätös vuonna 1996: neula-akupunktion antajan ei tarvitse olla lääkäri). Akupunktio ei kuulu lakiin ammatinharjoittajista, joten kukaan ei valvo akupunktion antajia. Tämä voi käytännössä tarkoittaa sitä, että viikonloppukurssilla akupunktiosta jotain kuullut henkilö voi perustaa oman klinikan. (Huhtanen 1998, 154.) Suomessa saa akupunktiota erilaisilla lääkäriasemilla, hoitoklinikoilta esim. A- klinikoilla, sekä on myös kirjava joukko eritasoisia yksityis yrittäjiä mm. kiinalaiset hoitoklinikat ym. Lääkärit ja fysioterapeutit saavat Suomessa ammattinsa lisäkoulutuksena akupunktio-opetusta länsimaisen lääketieteen pohjalta. Näitä koulutuksia järjestävät yleensä lääkärit. Koulutusta järjestävät myös lukuisat yksityiset yrittäjät. (Sailo & Vartti 2000, 237.) Monet suomalaiset lääkärit pitivät kauan aikaa akupunktiota humpuukina ja pilkkasivat sitä antavia kollegoitaan. Nyt suhtautuminen akupunktioon ja muihin täydentäviin hoitoihin on muuttunut, niin Suomessa kuin muuallakin länsimaissa. Tätä muutosta lääketieteessä osoittaa muun muassa se, että maailman arvostetuimpiin lääkärilehtiin kuuluva British Medical Journal julkaisee

9 10 parhaillaan perusteellisia tieteellisiä katsauksia täydentävistä hoitomuodoista. Yksi niistä käsittelee juuri akupunktiota, jota on tutkittu ja tutkitaan vilkkaasti myös länsimaisin tieteellisin menetelmin. Lehti on tarkemmin julkaissut katsauksia myös muista perinteisistä kiinalaisista hoidoista sekä kasvilääkinnästä. (Sailo & Vartti 2000, 238.) Ensimmäiset lääkärit alkoivat kokeilla Suomessa akupunktiota 1970-luvulla. Uranuurtajia olivat muun muassa apulaisprofessori Pekka Pöntinen ja fysiatri Kimmo Pesonen. Pöntinen alkoi ensimmäisenä puuduttaa leikkauspotilaita akupunktiolla Kajaanin keskussairaalassa. Samoin hän, sekä tohtori Pesonen alkoivat hoitaa erilaisia kiputiloja neulottamalla potilaita. Toimiessaan Tampereen yliopistossa Pöntinen koulutti ainakin tuhat suomalaista lääkäriä antamaan akupunktiohoitoa. Hänen arvionsa mukaan nykyisin noin 500 suomalaista lääkäriä hoitaa potilaita akuneuloilla. Britannian Akupunktiolääkäreiden yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä noin 1500 jäsentä. (Sailo & Vartti 2000, 240.) 2.2 Kiinalaisen lääketieteen perusteoriaa Koko kiinalaisen lääketieteen fysiologia, patologia sekä hoito perustuu perimmiltään yin / yang teorialle. Kaikki ilmiöt mitä luonnossa, ruumiissa tai mielessä tapahtuu voidaan analysoida tämän teorian valossa. Yin ja yang ilmaisee asioiden suhteita toisiinsa. Ne ovat toistensa vastakohtia, koko ajan liikkeessä, ne täydentävät sekä rajoittavat toisiaan ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, eli elimistö tasapainottaa itseään automaattisesti. Jos ihmisen elimistö ei siihen itsessään kykene, seuraa hänelle oireita ja sairauksia, jotka kertovat esimerkiksi Yinin vähyydestä / liiallisuudesta tai Yangin liiallisuudesta / vähyydestä. Hoidossa vahvistetaan esim. Yiniä, jos on kyse Yinin vähyydestä. Pitkään päihteitä käyttäneet ihmiset kärsivät usein Yinin vähyydestä. Yleisiä Yinin vähyysoireita ovat ihmisillä mm. levoton olo, kuumeen tunne iltapäivisin / iltaisin, punaiset poskipäät, yöhikoilu ja jano. (Hytönen 1997, 37.)

10 11 Kiinalaisen filosofian mukaan kaikissa elollisissa olennoissa kiertää jatkuva energiavirta määrättyjä ratoja eli meridiaaneja pitkin. Ihmiskehossa on 12 päämeridiaania, jotka on nimetty sen mukaan, minkä elimen kautta ne kulkevat. Lisäksi on kaksi keskiviivameridiaania, edessä ja takana, sekä lukuisia sivumeridiaaneja, mm. lihas, jänne ja ihomeridiaanit. Akupunktiopisteet sijaitsevat meridiaaneilla ja pisteiden kautta voidaan vaikuttaa energiavirtaukseen. Pisteet sijaitsevat usein pienissä syvennyksissä jänteiden ja lihasten välissä tai luunkuopassa. Kiinalaiset käyttävät pisteitä diagnostiikassa, koska ne tulevat aroiksi tiettyjen sairauksien yhteydessä. Toisaalta pisteiden kautta pyritään vaikuttamaan ihmisen energiaan hieromalla, pistämällä tai lämmittelemällä näitä pisteitä. (Arponen & Valtonen 1982, 113.) 2.3 Vaihtoehtoiset hoitomuodot Vaihtoehtoista hoitoa antava ihminen kerää diagnoosia varten erilaisia merkkejä ja oireita potilaasta kyselemällä, katsomalla, kuuntelemalla ja haistelemalla sekä tunnustelemalla. Niiden perusteella tunnistetaan ihmisen sairaus tai oireyhtymä ja valitaan hoito hänelle. Hoitomenetelminä voivat ihmisellä olla akupunktuuri, moxalla lämmittäminen, yrttilääkintä, painanta, hieronta, kuivakuppaus sekä ruokavalio ja elämäntapa-neuvonta. Hoito voi olla jotain näistä tai näiden yhdistelmiä. Jotta hoitaja ymmärtäisi kokonaisvaltaista suhtautumista ihmisen sairauksiin, hänen täytyy tietää vaihtoehtoisista hoitomuodosta, joita kutsutaan myös luonnonmukaisiksi tai täydentäviksi hoitomuodoiksi. Luonnonmukaisia ne ovat siksi, että melkein kaikki käsittävät ruumiin toimivaksi kokonaisuudeksi eikä sarjaksi erillisiä elintoimintoja. Vaihtoehtoisia menetelmiä käyttävä parantaja pitää omia hoitotapojaan perinteisten menetelmien vastakohtana - siitä nimitys vaihtoehtoinen. Vaihtoehtoisin menetelmin voidaan hoitaa monia sellaisia ihmisen vaivoja, joihin perinteisiä hoitokeinoja ei edes ole olemassa, siksi voidaan puhua myös täydentävistä menetelmistä. Kaikki kolme nimitystä - vaihtoehtoinen, luonnonmukainen ja täydentävä, ovat siis käyttökelpoisia, kokonaisvaltaisesti käsitettyinä. (Van Straten 1990, 9.)

11 12 Pari miljoonaa potilasta käy vuosittain täydentäviä hoitomenetelmiä käyttävien yksityisten parantajien vastaanotolla. Useimmat potilaista, joiden vaivoja vuosia kestänyt tavanomainen hoito ei ole lievittänyt, hyötyvät joillakin tavoin uusista menetelmistä. Täydentävien menetelmien perusajatuksen mukaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena, jolloin kiinnitetään sairauden sijasta enemmän huomioita potilaan yksilöllisyyteen, hänen tapaansa reagoida ympäristöönsä ja hänen elimistönsä epänormaalien toimintojen vuorovaikutussuhteisiin, jotka ilmenevät sairautena. Tällaisen hoidon objektiivinen arviointi on vaikeaa, eivätkä monet tavalliset lääketieteelliset tutkimusmenetelmät sovellu siihen. Parhaisiin tuloksiin päästäisiin, jos lääkärit suhtautuisivat tutkimuksiin myötämielisesti ja osallistuisivat myös niihin tarvittaessa. (Van Straten 1990, 9.) 2.4 Korva-akupunktio Korva-akupunktiohoito on perinteinen Kiinalainen hoitomuoto, missä korvan akupunktionpisteitä stimuloidaan pistelemällä ihoon hyvin ohuita neuloja. Neulat laitetaan viiteen akupisteeseen, jotka sijaitsevat ihmisen korvalehdellä. Ne ovat shenmen-, sympaticus-, maksa-, munuais- ja keuhkopiste. Korvaakupunktio vähentää ihmisen päihdemielitekoja ja sillä helpotetaan vieroitusoireita. (Huumeita ry 2002, 1,10.) Akupunktioneulat, jotka asetetaan molempiin korviin vaikuttavat aivojen endorfiinijärjestelmään. Endorfiinit rauhoittavat vieroitusoireista kärsivän ihmisen sietämättömän levotonta oloa. Ihmisen hermosto tasapainottuu, kivut ja ahdistus vähenevät ja koko ihminen rentoutuu. Vaikutus tapahtuu ihmisellä monella tasolla sekä somaattisesti että psykologisesti. (Dialogi 2002/1.) Koko akupunktiohoidon filosofian perusajatuksena on, että akupunktioterapeutit uskovat, että ihmisen sairauden aiheuttaa häiriö kehon elämänenergian eli chin virrassa ja että akupisteiden ärsytys vaikuttaa tasapainottavasti Chihin edistäen henkilön fyysistä, henkistä ja emotionaalista hyvinvointia. Tiettyjen sairauksien aiheuttamat kivut saattavat samalla lievittyä tai lakata kokonaan. Tiettyjen

12 13 akupunktiotekniikoiden tiedetään saavan aikaan voimistavan tai estävän reaktion ihmisen kehossa. Ne vaikuttavat ihmisen sydämensykkeeseen, verenkuvaan, verenkiertoon ja hormonien eritykseen ja saattavat lievittää myös turvotusta ja tulehdusta. Tiettyjen kehon pisteiden neulottelun on osoitettu lisäävän ihmisen valkosolujen määrää ja tehostavan syöjäsolujen toimintaa. Akupunktio parantaa siksi ihmisen vastustuskykyä ja tukee elimistön luonnollisia parantumisprosesseja. Tiettyjen akupisteiden stimulointi lievittää ihmisen kipua ja saattaa myös aiheuttaa hänelle tilapäistä tunnottomuutta. (Johnson & Pilkinton ) 2.5 Päihdekäyttäjä ja riippuvuus Hoitotyössä tarvitsemme tietoa ihmisestä, hänen terveydentilastaan ja sen muutoksista, hoitamisesta ja ympäristöstä, missä ihminen elää ja missä hänen hoitamisensa toteutuu. Hoitotyössä tarvitaan ihmisen päihteiden käytöstä tietoa mm. siitä, miten ihminen pyrkii tyydyttämään omia tarpeitaan päihteiden käyttämisen tai muun vastaavan käyttäytymismuodon avulla. Tieto auttaa ymmärtämään ihmistä, joka näyttää joko toimivan terveyttään haittaavalla tavalla, vaikeuttavan omaa selviytymistään ja / tai jopa tuhoavan mahdollisuuksiaan, sekä ihmistä, joka on päihteistä riippuvainen. Ymmärtäminen taas on ihmisen auttamisen edellytys. (Havio1994, 9.) Ihmisen päihteiden käyttämiseen vaikuttavat voimakkaasti ihmisen elämäntilanteen, elämäntavan ja ympäröivän kulttuurin ominaisuudet. Myös muoti-ilmiöt, saatavuus, halpuus ja sosiaaliset normit näkyvät ihmisen päihteiden käytössä. Syyt ihmisten päihteiden käyttämiseen ovat moninaiset ja lisäksi usein osaksi tai kokonaan tiedostamattomia. Varsinaisia kokemuksia päihteiden vaikutuksista on huumeiden käyttäjillä elävät visuaaliset elämykset, kehontuntemusten voimistuminen, kuulohavaintojen muutokset, näköhavaintojen ja tunteiden voimistuminen, ajan ja paikan kokemuksen muutokset, eri aistihavaintojen muutokset, ajatteluprosessin muutokset, visuaaliset kuvat, joista kehittyy aistiharhoja ja harhanäkyjä, mystiset kokemukset, tietoisuuden laajeneminen, euforia, hyvä olo, rauhantunne ja

13 14 rentoutuminen, apatia, ahdistus, pelko, kauhu, autuus ja haltioituminen. (Havio 1994, 31.) Ihmisellä on olemassa sekä positiivista, että negatiivista riippuvuutta. Positiivinen riippuvuus voi olla esim. kun turvallisuus löytyy rakkaussuhteesta. Riippuvuus muuttuu negatiiviseksi, kun se ehdollistaa ihmisen muuta elämää aiheuttaen psyykkisiä, fyysisiä tai sosiaalisia ongelmia. Ihmisen riippuvuus voi syntyä esim. päihteeseen, seksiin, urheiluun jne. Läheisriippuvuus syntyy, kun ihminen on haitallisella tavalla riippuvainen toisesta ihmisestä. Päihde vaikuttaa ihmisen tunne, kokemus ja ajattelumaailmaan. Päihderiippuvuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat käytetyn aineen ominaisuudet, käytetty määrä, käyttötapa, käyttäjän persoonallisuustekijät ja ympäristö. Yleisimmin Suomessa päihteiden ongelmakäyttö on sekakäyttöä. Tällöin ihminen on riippuvainen monista eri aineista. (Dahl 1997, 128.) Dahlin ja esittämässä mallissa ( Pylkkänen 1986) päihderiippuvuus on sellainen psyykkinen ja fyysisen tila, joka on seurausta elävän organismin ja päihdyttävän aineen välisestä vuorovaikutuksesta. Tähän tilaan kuuluu käyttäytymis- ja muita malleja, joihin aina liittyy ihmiselle pakonomainen tarve saada ainetta, jatkuvasti tai ajoittain, sen psyykkisten vaikutusten vuoksi ja joskus myös poistamaan sitä epämiellyttävää oloa, joka seuraa, kun ollaan ilman ainetta. Ihmisen tarvetta kohottaa annosta, sietokyvyn kasvua (toleranssi), ei välttämättä esiinny. Henkilö voi olla myös riippuvainen useammasta kuin yhdestä aineesta. ( Dahl 1997, ) Riippuvuutta ilmenee ihmisellä kolmella alueella; fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella alueella. Psyykkinen eli henkinen eli sielullinen päihteiden käyttäjä voi jäädä riippuvaiseksi tunnetilasta, jonka päihde aiheuttaa. Hän kokee tarvitsevansa päihdettä voidakseen hyvin, pystyäkseen elämään. Psyykkisen riippuvuuden juuret ovat ihmisen yksilöllisessä historiassa, persoonallisuudessa ja hänen elämäntilanteessaan. (Dahl & Hirschovits 1997, ) Päihteiden käyttäjän fyysinen riippuvuus tarkoittaa, että ihmisen keho on tottunut aineeseen, jolloin käytön lopettaminen saa hänelle aikaan fyysiset vieroitusoireet. Moniin aineisiin kehittyy ihmisellä myös toleranssi eli elimistön

14 15 sietokyky aineelle kasvaa. Toleranssi ei kehity ihmiselle aina samanaikaisesti riippuvuuden kanssa. Fyysistä riippuvuutta voi esiintyä yksinään tai muiden riippuvuuksien kanssa. Ruumiillinen riippuvuus ilmenee ihmisellä aineenvaihdunnan, keskushermoston ja sydämen toiminnan alueilla. Ruumiilliseen riippuvuuteen voi liittyä vieroitusoireita kuten väsymys, pahoinvointi, vilunväreet, vapina, sydämen tykytys, kivut, tuskaisuus, verenpaineen vaihtelut, kouristelu, tajuttomuus, hengitystoiminnan lamaantuminen ja kuolema. ( Dahl 1997, ) Päihteiden käyttäjän sosiaalinen riippuvuus tarkoittaa sitä, että ihmisen sosiaaliset suhteet ja elämäntavat ovat sidoksissa hänen päihteiden käyttämiseensä. Käyttäjän sosiaalinen verkosto valikoituu hänen päihteiden käyttöönsä liittyvän elämäntavan mukaan. Päihdehakuisuus ryhmässä voi olla kiinteä osa haettua tunnetilaa, yhteenkuuluvuutta, johon liittyy mm. seksuaalisuus, seuranhakeminen tai esim. yksinäisyyden ja masennuksen torjunta. (Dahl 1997, ) Ihminen on alkoholisti silloin, kun alkoholin suurkulutus on johtanut ihmisen terveydellisin haittoihin, työssä poisjäämiseen, työpaikan ja asunnon menetykseen, perheen hajoamiseen tai lasten huoltajuuden menetykseen juomiseen takia. Alkoholismin varhaisvaiheena voidaan pitää vähintään 3-4 päivittäisen alkoholiannoksen kulutusta. (Halmesmäki 2000, 6.) Huumeiden käyttäjien kokemuksia päihteenkäytön syistä on tutkittu, ja syiksi on todettu mm. itsetutkiskelu, tietoisuuden laajentaminen, pako todellisuudesta, hyvänolon tunne, stimulaatio, kehontunteen lisääminen, rentoutus, havaintomaailman laajentuminen, luovuuden lisääminen ja mystiset kokemukset. (Havio 1995, 31.) Alkoholistit sanovat joidenkin tutkimusten mukaan juovansa paetakseen vaikeuksiaan, tavan vuoksi ja alkoholihimon ajamana. Muina perusteluina alkoholin ongelmakäytölle on esitetty kontaktivaikeuksia, psyykkisiä vaikeuksia ja vapaa-ajan täyttyminen. Kohtuukäyttäjät korostavat usein juovansa enimmäkseen tavan vuoksi, ja vain harva juo paetakseen vaikeuksiaan,

15 16 toisaalta perustelut suurkuluttajien ja kohtuukäyttäjien juomiselle ovat useiden tutkimusten mukaan varsin samanlaisia. (Havio 1995, 31.) 2.6 A-klinikka ja päihteet A-klinikat ovat päihdeongelmaisille ja heidän omaisilleen tarkoitettuja avohoitoyksikköjä, joiden henkilökuntaan kuuluu johtaja, sosiaaliterapeutteja, sairaanhoitajia, lääkäreitä ja toimistotyöntekijöitä. Hoidon perustana ovat asiakkaan omat tavoitteet ja vapaaehtoisuus. Asiakas ei saa valmista ratkaisumallia, vaan hänen kanssaan neuvotellaan ja määritellään tavoitteet, jotka ovat realistisesti saavutettavissa, sekä keinot, mitä tavoitteisiin pääsemiseksi käytetään. Asiakkaalla on mahdollisuus kahdenkeskisiin keskusteluihin työntekijän kanssa, mutta myös ryhmäkeskusteluihin työntekijän sekä muiden perheenjäsenten kanssa. Myös lääketieteellinen hoito on tärkeää. Hoidon muoto ja pituus A-klinikalla määräytyy asiakkaan oman tarpeen mukaisesti. Hoito on aina luottamuksellista, eikä ilman asiakkaan suostumusta anneta ulkopuolisille mitään tietoja hänen hoidostaan. A-klinikan yhteistyö muiden tahojen kanssa saattaa kuitenkin usein palvella asiakkaan etua. (Immonen, Murto, Pajunen & Österberg 1980, 1.) Päihteet voidaan jaotella monella eri tavalla. Päihde on yleisin nimike kaikille kemiallisille aineille, jotka elimistöön joutuessaan aiheuttavat päihtymyksen tunteen ja / tai humalatilan. Suomessa tupakka ja alkoholi määritellään ns. sosiaalisiksi päihteiksi. Huume- käsitettä käytetään usein epämääräisesti tarkoittamaan muita päihteitä kuin alkoholia ja tupakkaa. Huumausaineiksi luokitellut aineet määritellään huumausainelaissa. Niihin kuuluvat jotkut lääkkeet, sienet ja ns. klassiset huumeet kuten kannabis, LSD, heroiini, amfetamiini jne. sekä uudet kemiallisesti valmistetut designer- huumeet. Huumausaineet voidaan jakaa vaikutuksensa perustella alaryhmiin seuraavasti; keskushermostoa kiihottavat aineet ja keskushermostoa lamaavat aineet. Päihteet vaikuttavat kehoon eri tavoin. Niiden vaikutus riippuu mm. käytetystä aineesta, aineen epäpuhtauksista, käyttötavasta, käyttömäärästä ja siitä, kuinka usein ja pitkään ihminen ainetta on käyttänyt. Päihteitä voidaan käyttää monin

16 17 eri tavoin; suun kautta (pureskelu, imeminen, nieleminen, nuuskaamalla, imeyttämällä limakalvoilta tai iholta), lihaksen- tai suonensisäisesti ja imppaamalla. (Dahl 2002, 5.) A-klinikalla tapahtuva korva-akupunktiohoito A-klinikan suorittama korva-akupunktiohoito muodostuu ensin noin 20 minuutin alkuinfosta, minkä aikana kerrotaan asiakkaalle, miten hoitoa annetaan ja mitä hoidon aikana tapahtuu. A-klinikka suosii 12 kerran hoitojaksoja, joita on asiakkaalla 2 3 kertaa viikossa. Tämän jälkeen on vielä mahdollisuus saada kerran viikossa tapahtuvaa tukea antavaa korva-akupunktiohoitoa, sekä tarvittaessa on mahdollisuus saada vielä lisää hoitokertoja asiakkaan omien tuntemusten mukaan. Akupunktiohoito tapahtuu ns. elävässä ryhmässä, missä on asiakkaita eri hoitovaiheissa. Hoitoaikana asiakkaiden on hyvä istua hiljaa, rentoutua, tuulettaa ajatuksiaan tai meditoida. Tupakanpoltto tai kahvin juonti ei ole suositeltavaa ½ tuntia ennen ja jälkeen hoidon. Asiakkaan tulisi kertoa ennen hoitoa hoitajalle mahdollisista terveysongelmistaan, näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä, joita voi olla esim. pahoinvointi tai huimaus. 2.7 Aikaisemmat tutkimukset Suomessa yhden laajimmista akupunktio pro-gradu tutkimuksista on tehnyt Marja Tiilikainen. Tutkimuksessa on selvitetty akupunktion käyttöä Suomessa. Tutkielma on tehty vuonna 1992, jolloin tutkittiin lääkäreitä, jotka käyttivät työssään akupunktiota tukea antavana hoitomenetelmänä. Tutkimukseen osallistuneet lääkärit ovat valikoituneet tutkimukseen Suomen lääkäriyhdistyksen akupunktiota antavista jäsenistä. Otoksen suuruus oli 100 henkilöä ja vastanneiden osuus oli 78 prosenttia. Tiilikaisen tekemän tutkimuksen mukaan akupunktiota käyttävät lääkärit korostavat oikeiden käyttöaiheiden, kiireettömyyden sekä teknisesti oikein annetun hoidon merkitystä akupunktion onnistumiselle. Myös suurin osa

17 18 lääkäreistä painottaa luottamuksellisen potilas - lääkärisuhteen merkitystä akupunktuurihoidon onnistumisen kannalta. Vastaajista 45,5 prosenttia näki akupunktiohoidon aikana syntyvän hoitosuhteen poikkeavan muista hoitosuhteista, heidän mielestään akupunktiohoidon aikana kontakti on läheisempi ja hoitotilanne intiimimpi kuin muissa hoitosuhteissa. Tiilikainen jatkaa tutkimuksessaan, että akupunktuuria käyttävistä lääkäreistä puolet katsoo, että akupunktuuri on tieteellisesti todistettuihin mekanismeihin perustuva hoitomenetelmä. Runsas neljäsosa lääkäreistä on sitä mieltä, että akupunktuurista on apua potilaille ilman, että kaikkea tarvitsee selittää. Suomalaiset lääkärit korostavat tutkijan mukaan oikeiden indikaatioiden, kiireettömyyden, sekä teknisesti oikein annetun hoidon merkitystä akupunktuurihoidon onnistumiselle. Noin kolmasosa vastaajista katsoo myös psyykkisten vaikutusten sekä ns. porttikontrolliteorian selittävän hyvin akupunktuurin vaikutusmekanismia. Tiilikaisen tutkimuksen mukaan akupunktuuria harjoitetaan Suomessa lähinnä suomalaisen arvomaailman ja länsimaisen lääketieteen lähtökodista käsin. Akupunktuuria käyttävät lääkärit jaetaan tutkijan mukaan, uskonnollisuuden ja akupunktuurin Kiinalaisen filosofian suhtautumisen mukaan neljään ryhmään; 1) uskonnolliset henkilöt, jotka harrastavat Kiinalaista filosofia ja mahdollisesti myös hyväksyvät sen ihmis- ja sairaus käsityksen, 2) ei uskonnolliset henkilöt, jotka ovat kuitenkin kiinnostuneita Kiinalaisesta filosofiasta, 3) uskonnolliset henkilöt, jotka eivät ole kiinnostuneita akupunktuurin Kiinalaisesta taustasta. (Tähän ryhmään kuuluu myös henkilöitä, joita voisi luonnehtia suomalaisiksi kristityiksi). 4) ei uskonnolliset henkilöt, jotka eivät ole kiinnostuneita Kiinalaisesta filosofiasta. Suurin osa suomalaisista akupunktuuria käyttävistä lääkäreistä sijoittuu kahteen viimeiseen ryhmään. Tutkijan mukaan Suomessa akupunktuuria käyttävät lääkärit kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon jonkin verran keskimääristä harvemmin. Yli puolet vastaajista katsoo, että uskon avulla voi parantua ja reilu kolmannes vastaajista uskoo paranemisen rukouksen avulla olevan mahdollista. Lähes puolet akupunktuuria käyttävistä lääkäreistä on kiinnostunut Kiinasta ja

18 19 kiinalaisesta kulttuurista. Mielenkiintoista on myös se, että miehet ovat tämän tutkimuksen mukaan naisia uskonnollisempia. Suomalaisen lääkärin antamassa akupunktuurihoidossa ei siis ole nähtävissä paljonkaan Kiinalaista vaikutusta, vaan sen voidaan katsoa pitkälti mukautuneen suomalaiseen terveyskulttuuriin ja sen lääketieteelliseen järjestelmään. Akupunktuuria käyttävät lääkärit toimivatkin ehkä yhtenä porttina vaihtoehtoisen lääkinnän erilaisille koulukunnille niiden pyrkiessä suomalaisille terveysmarkkinoille ja viralliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Kaija Huuhtanen on vuonna 1998 Pro-gradu tutkimuksessa on tutkinut terveyskeskuslääkäreitä, jotka käyttivät normaalin hoidon tukena akupunktiota. Tutkimuksessa oli käytetty strukturoituja tiedonkeruu kaavakkeita. Tarkastelun kohteena olivat kaikki terveyskeskukset Suomessa, eli yhteensä 291 kappaletta. Tutkimuksen tulokset oli analysoitu SAS-tilastointiohjelmalla. Tässä tutkimuksessa tulokset osoittivat, että kaikissa Suomen lääneissä annetaan akupunktiota vähintäänkin yhdessä terveyskeskuksessa. Yleisin syy, miksi lääkärit antoivat akupunktiota vastaanotoillaan oli niska- ja hartiaseudun kiputilat, sekä erilaiset migreeneistä aiheutuvat kiputilat. Tämän tutkimuksen valossa akupunktio oli kipuhoitona suosittu ja tehokas hoitomuoto Tuula Silvola on tehnyt vuonna 2001 Pro-gradu tutkimuksen akupunktion mahdollisuudet synnytyskivun lievittäjänä. Tässä tutkimuksessa on selvitetty akupunktiohoidon vaikutusta synnytyskivun lievittämiseen ja synnytyksen hallintaan, kivun laadun ja sijainnin yhteyttä akupunktion vaikutukseen, sekä akupunktion vaikutusta synnytyksen kulkuun. Tutkimus on suoritettu kvasikokeellisesta tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Kohderyhmäksi tutkija oli valinnut 89 synnyttäjää, jotka olivat saanet kipua lievittävää ja rentoutumista tukevaa akupunktiohoitoa. Aineiston keruu oli tehty kyselylomakkeilla ja tulokset oli analysoitu tilastollisesti. Akupunktiohoidon vaikutusta synnytyskivun voimakkuuteen ja rentoutumiseen mitattiin synnytyksen aikana VAS-mittarin avulla. Synnyttäjä ja kätilö suorittivat mittaukset itsenäisesti toistensa arvioista tietämättä.