GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/4324/-89/1/60. Kuhmo Vepsä Olli Äikäs

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/4324/-89/1/60 Kuhmo Vepsä Olli Äikäs MALMITUTKIMUKSET KUHMON KAUPUNGISSA VALTAUSALUEELLA "HEPO 1" (kaivosrek.nro 3548/1) 14 sivua 3 kuvaa 14 liitettä

2 2 1 Johdanto Tipasjärven matalalentoalueen aeroradiometrisia gammasäteilyanomalioita tarkistettaessa Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) malmiosasto löysi säteileviä lohkareita Kuhmon kaupungin Vepsän kylästä elokuussa 83 (Äikäs 1989a). Löydöt johtivat perusteellisempiin malmitutkimuksiin Kapustajärven ympäristössä Kapustavaaralla (Äikäs 1986), Löttövaaralla (Äikäs 1989b) ja Hepovaaralla. Tutkimuskohteet sijaitsevat peruskartan lehdellä , Tipasjärven arkeeisen vihreäkivivyöhykkeen itäpuolella. Kajaani Oy tutki Kapustajärven aluetta 70-luvulla (Kopperoinen 1980); vuonna 82 yhtiö oli havainnut alueella myös radioaktiivisia kallioita ja lohkareita (Äikäs 1986). Koska yhtiöllä oli ollut valtausvaraus alueeseen , GTK valtasi radioaktiiviset löydöt nimillä "Hepo 1" (nro 3548/1) ja "Kapusta 1" (nro 3548/2; kuva 1 ja liite 2). Tutkimuskeskus luopui valtauksesta "Kapusta 1" ja valtauksesta "Hepo 1" Hevon esiintymän tutkimuksiin osallistuivat työnjohtaja Pertti Huusko, kenttätutkimusapulaiset Ossi Heikkinen ja Erkki Rimpiläinen, teknikko Pentti Toivanen, geologi Olli Äikäs sekä kausiapulaisena geol.yo Eira Kuosmanen. Vuosina Kuosmanen teki sekä Hevon esiintymän detaljikartoituksen että koko Vepsän tutkimusalueen kallioperäkartoituksen; näiden töiden pohjalta on valmistunut Hevon uraaniesiintymää koskevan erillistutkimuksen käsikirjoitus (Kuosmanen, tekeillä). Tästä syystä tässä raportissa selostetaan Hevon uraanitutkimusten tuloksia malminetsinnän taloudellisesta näkökulmasta. 2 Malmitutkimukset Vepsän kylässä GTK tarkisti Tipasjärven lentoalueen ( , 09, 12 ja ) aeroradiometriset gammasäteilyanomaliat ; työtä jatkettiin kohdetutkimuksina Kapustajärven ympäristössä Vepsänjärven itäpuolella (Äikäs 1989a). Tutkimukset kattoivat noin 25km 2 karttalehden kaakkoiskulmassa Haarajärvestä Hepopurolle (kuva 2). Tällä alueella tehtiin skintillometreilla hakumittausta ja lohkare-etsintää. Kapustan ja Hevon esiintymien lisäksi kahdessa muussa kohteessa("varsa","löttö") tehtiin detaljitutkimuksina systemaattista lohkare-etsintää, säteilymittauksia, moreeninäytteenottoa (35mm Cobra-kalustolla), montutusta, kallioperäkartoitusta ja kallionäytteenottoa soijaporauksesta timanttikai-

3

4

5 Malmitutkimukset valtausalueella Hepo Lentomittauksen aineisto 3.2 Linjoitus Aeroradiometrisen mittauksen uraani-ikkunan tulostuksessa Hepovaaran pohjoisosassa on noin puoli neliökilometria kattava säteilyanomalia (kuva 1). Radioaktiivisia lohkareita ja kallioita löydettiin kuitenkin Hepovaaran läntiseltä ulokkeelta, jonka kohdalla on erillinen, voimakkaampi säteilyanomalia; sen huippu osuu kohtaan X , Y noin 40 x 60 metrin suuruiselle alueelle. Tälle esiintymälle annettiin nimeksi "Hepo". Lentomittauksessa huipun gammasäteilyarvot ovat tot = 12 Ur*, eu = 16 ppm, eth = 16 ppm ja eu: eth = 1. Syksyllä 83 Hevon esiintymälle mitattiin K,L-linjasto, jonka runkona käytettiin esiintymän yli kulkevaa valtionmaan rajaa. Pisteessä K=10, L=19 runko sidottiin esiintymän eteläpuolella sijaitsevaan tilusrajojen risteykseen (ks. liite 2). Vuonna 84 GTK:n geofysiikan osaston linjoitusryhmältä tilattiin Hevon ja Kapustan esiintymille yhteinen valtakunnankoordinaatiston runkolinja X , Y Tämän linjan avulla Hepoon mitattiin uusi linjasto. myöhemmin kuitenkin ilmeni laskuvirhe runkolinjan mittauksessa: maastoon avatun linjan eteläpää on 3,08 m ja pohjoispää 16,47 m liikaa lännessä ja sen paalut ovat 36,25 m liikaa pohjoisessa. Linjoitusta ei enää korjattu maastoon, vaan koordinaatit oikaistiin laskennallisesti (liite 3). Sikäli kuin linjoitus on säilynyt maastossa, on paalujen virheelliset merkinnät otettava huomioon. 3.3 Systemaattinen säteilymittaus Hevossa mitattiin gammasäteilyä spektrometrilla DISA 400 A loppusyksystä 83. Mittaukset tehtiin 5 m välein linjoilla, jotka ovat 25 m päässä toisistaan. Kylmän ilman takia laitteessa ilmeni tavallista suurempaa käyntiä, minkä vuoksi alue mitattiin uudelleen kesäkuussa 84, tällä kertaa 25 m verkossa spektrometrilla EDA GRS-500. Tuloksissa ei kuitenkaan tullut esille oleellisia eroja. Mittauslinjojen välit tutkittiin yksityiskohtaisesti skintillometreilla Scintrex BGS-3 jo syksyllä 83. * Unit of radioelement concentration (IAEA 1976), symboli Ur (OECD 1981); geologisessa säteilylähteessä 1 Ur vastaa 1 ppm uraanipitoisuutta (uraanin on oltava radioaktiivisessa tasapainossa)

6 3.4 Kartoitus, montutus ja näytteenotto; analyysit Hevon esiintymän ympäristön kallioperä kartoitettiin vuonna 84 mittakaavaan 1 : (liitteet 4 ja 5); kartoitukseen liitettiin paljastumien säteilymittaus sekä radiometrista etsintää koko alueella, mitä täydennettiin vielä kesällä 85. Itse Hevon esiintymä kartoitettiin mittakaavaan 1 : 500 (kuva 1; liite 6) ja esiintymään tehdyt tutkimuskaivannot mittakaavaan 1 : 100 (liite 7). Syksyllä 83 otettiin esiintymästä iskuporakoneella 64 pölynäytettä radioaktiivisista kalliopaljastumista sekä kohdista, joista kallio oli paljastettavissa lapiolla. Näytteenotto kattoi noin 50 x 100 m suuruisen alueen. Parhaiksi arvioiduista paikoista irrotettiin 9 palanäytettä ampumalla porausreiästä. Näytteistä määritettiin GTK:n eri laboratorioissa U ja Th gammaspektrometrilla, Mo, Ag ja Au AAS:lla ja P, Ti ja V spektrofotometrilla (liite 8). Esiintymän eteläreunassa sijaitsevasta notkosta otettiin 14 moreeninäytettä, joista VTT:n reaktorilaboratoriossa määritettiin U (Rapiduran) ja GTK:n Kuopion laboratoriossa Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb, Zn ja Fe (liite 9). Säteilymittauksen ja analyysien perusteella Hepoon avattiin traktorikaivurilla 7 tutkimuskaivantoa kesäkuussa 84 (liitteet 6 ja 7); syyskuussa kolmea niistä laajennettiin, ja neljästä kaivannosta otettiin kaikkiaan 201 pölynäytettä radioaktiivisten kallioiden laadun arvioimiseksi. Näytteistä määritettiin U ja Th EDX-menetelmällä GTK:n Kuopion laboratoriossa (liite 10). Kaivannoista ja Hevon esiintymän paljastumista otetuista kartoitusnäytteistä teetettiin pää- ja hivenalkuainemäärityksiä GTK:n eri laboratorioissa sekä VTT:n reaktorilaboratoriossa (INAA). Pääkomponentit määritti V. Hoffren XRF-menetelmällä (liitteet 11-13). Näytteistä tehdyt hieet tutki Kuosmanen (tekeillä). Radioaktiivisten mineraalien tunnistamiseen käytettiin GTK:n mikroanalysaattoria, jolla B. Johanson ajoi ED-spektrejä näytteistä. 0. Kouvo teki ikämääritykset kahdesta uraniniittinäytteestä (GTK:n isotooppigeologian laboratorionumerot A201 ja A202). Hevossa syksyllä 84 vierailleen T. Piiraisen ottamasta näytteestä teki P. Tuisku Oulun yliopistossa granaatti-biotiittiparin geotermometrisen määrityksen.

7 4 Havainnot ja tulokset 4.1 Kapustajärven ympäristön geologia Kapustajärven alue on paikoittain hyvin paljastunutta; moreenipeite on yleensäkin ohut. Uraanitutkimuksissa havaittiin rapakalliota moreenin alla kaikissa kohteissa: Kapustan kaivannossa M10, Lötön kairauksissa ja Hevon kaivannossa M3. Rapautuma on kaikissa peräisin migmatiittisesta kiillegneissistä. Uurresuuntahavainnot sekä radioaktiivisten lohkareiden viuhkat osoittavat jäätikön kuljettaneen moreenin ainesta suunnasta Kapustajärven ympäristön kallioperä on aikaisemmissa, Kajaani Oy:n tutkimuksissa kartoitettu "Kapustagraniitiksi" ja sarvivälkegneissiksi (Niiniharju 1980). "Kapustagraniitti" on kuvattu punertavaksi, keskirakeiseksi biotiittigraniitiksi, joka on suuntautunut, paikoin gneissimäinen. GTK:n kartoittaman alueen havaittiin koostuvan suurimmaksi osaksi harmaasta graniittisesta tai granodioriittisesta gneissistä, ja lisäksi alueella esiintyy punertavaa graniittia, raitaista amfiboliittia, migmatiittista kiillegneissiä, pegmatiittia, juonikvartsia, karkearakeista kvartsimaasälpä-biotiittikiveä ja metadiabaasia (liitteet 4 ja 5). Metadiabaasi ja mahdollisesti graniitti ovat proterotsooisia, muu kallioperä on arkeeista ja sen kivet ovat metamorfoituneet amfiboliittifasieksen ja vihreäliuskefasieksen oloissa. Amfiboliitista ja migmatiittisesta kiillegneissistä on voitu erottaa kuusi eri deformaatiovaihetta (Kuosmanen, tekeillä). 4.2 Kapustan ja Lötön uraaniesiintymät Kapustan esiintymässä radioaktiivisuus liittyy suuntautuneen graniitin ja sen itäpuolella sijaitsevan, amfiboliittia ja kiillegneissiä sisältävän alueen rajalla esiintyviin pegmatiitteihin ja kvartsikiviin. Amfiboliitti ja kiillegneissi sisältävät paikoin granaattiporfyroblasteja. Amfiboliitti muodostaa vajaan kymmenen metrin levyisiä vyöhykkeitä kiillegneississä. Kvartsia esiintyy amfiboliitissa ja kiillegneississä liuskeisuuden suuntaisina, ohuehkoina juonina sekä jopa metrin paksuisina ja useiden metrien pituisina linsseinä. Lisäksi kvartsia on runsaasti pegmatiiteissa. Pegmatiitit ovat karkearakeisia kalimaasälpäkvartsibiotiittikiviä; biotiittia on paikoin runsaasti ja silloin kivi on "puuromaista" massaa. "Puuromainen" biotiittipegmatiitti esiintyy

8 8 epämääräisinä alueina amfiboliitissa ja kiillegneississä, osaksi leikkaavasti mutta myös niiden raitaisuutta myötäilevästi. Yleensä pegmatiiteilla on kuitenkin terävä kontakti sivukiviinsä. Kapustan radioaktiivisista lohkareista määritettiin % U ja % Th. Radioaktiiviset mineraalit ovat rikastuneet niihin pegmatiittien osiin, jotka koostuvat massamaisesta biotiitista. Näytteiden keskimääräinen U : Th on 8. Radioaktiivisten mineraalien ohella lohkareissa esiintyy molybdeenihohdetta; sitä havaittiin useimmissa lohkareissa, joiden maksimisäteily oli vähintään 5000 cps/scintrex. Analysoiduissa näytteissä oli molybdeenia %. Kalliossa havaitut uraanipitoisuudet ovat kuitenkin alhaisia ja esiintyvät hajanaisesti: Kapustan esiintymän paras kohta on kaivannossa M8, jossa uraanipitoisuudet ovat keskimäärin 500 ppm luokkaa muutamissa m leveissä pegmatiittija kvartsijuonissa. Pölynäytteissä ja mittauksissa U :Th ja eu : eth ovat yleensä (Äikäs 1986). Uraani esiintyy uraniniittina, tunnistamattomana metamiktisena U,Thmineraalina sekä keltaisina sekundaarisina, myös tunnistamattomina mineraaleina. Lötön esiintymässä uraani esiintyy kvartsi-biotiittikivessä kiillegneissin ja amfiboliitin rajalla lähellä näiden gneissien ja suuntautuneen graniitin kontaktia. Uraanin pääasiallinen kantaja on uraniniitti, joka esiintyy omamuotoisten, jopa 1 mm läpimittaisten kiteiden pirotteena. Malmiutuneissa kivissä esiintyy myös molybdeenihohdetta sekä heikkona pirotteena rautakiisuja ja kuparikiisua. Suon alta rapakalliosta ja kalliosta paikannettu malmilinssi on suurimmillaan 2,5 m paksu, 10 m leveä ja 25 m pitkä; linssin paksuin kohta on rapakalliossa, ja sen pituusakseli kaatuu kulmassa itään. Malmilinssiä luonnehtii 0,1 % U-pitoisuus rapakalliosta mitatun radioaktiivisuuden ja linssin liepeistä analysoitujen sydännäytteiden perusteella. Suurimmat lohkareista määritetyt pitoisuudet, 0,2...1,3 % U ovat valituista näytteistä, joiden kaltaista biotiittia ja apatiittia runsaasti sisältävää kiveä ei kairauksessa tavattu. Pedogeokemiallisten tulosten perusteella lohkareviuhkan kärjen luoteispuolella on useita malmiutuneita pesäkkeitä 100 x 300 m suuruisella alueella; ne riittävät selittämään kaikkien lohkareiden lähtöpaikan. Alueella on lisäksi paljastumassa uraania ja molybdeenia sisältäviä, myös lohkareissa havaittujen malmityyppien kaltaisia kvartsipesäkkeitä.

9 4.3 Hevon esiintymän geologia Hevon uraaniesiintymä sijaitsee punertavan, lievästi suuntautuneen graniitin ja migmatiittisen kiillegneissin kontaktin tuntumassa kiillegneissin puolella (kuva 3; liite 6); esiintymä on siten identtinen Kapustan ja Lötön esiintymien kanssa. Kontaktin suunta on lounaasta koilliseen, ja graniitti sijaitsee sen luoteispuolella. Graniitin liuskeisuuden kulku noudattaa kontaktia; kaade on kaakkoon. Kivi on keskirakeista, homogeenista ja koostuu mikrokliinista, oligoklaasista, kvartsista ja biotiitista. Esiintymän länsipuolella siinä on vähäisiä pegmatiitti- ja kvartsijuonia. Pitkin graniitin kontaktia esiintyy noin 0,5 m paksuinen vyöhyke biotiittikiveä. Kiillegneissi on raitaista, juovaista migmatiittia, jossa melasomi koostuu biotiitista, joskus myös sarvivälkkeestä ja leukosomi kvartsista ja plagioklaasista. Kivelle on tyypillistä monifaasinen poimutus. Amfiboliittia esiintyy muutamien metrien leveydeltä kiillegneississä lähellä graniitin kontaktia. Kiven tummat ja vaaleat mineraalit esiintyvät omina juovinaan antaen sille raitaisen asun. Esiintymän eteläreunassa on kahdessa paljastumassa mantelirakenteista amfiboliittia. 4.4 Uraanin esiintyminen Hevossa Muutamaa paikallista lohkaretta lukuunottamatta kaikki Hevosta tehdyt uraanihavainnot ovat kalliosta. Säteilymittaukset ja niiden perusteella tehty ensimmäinen näytteenotto (kuva 3; liitteet 6 ja 8) osoittavat uraanin esiintyvän migmatiittisen kiillegneissin alueella lähellä graniitin kontaktia. Uraania sisältävän vyöhykkeen leveys on 50 m ja pituus 150 m; sen päät lounaassa ja koillisessa ovat rajaamatta peitteisyyden vuoksi. Graniitista määritetyt uraanipitoisuudet ovat yleensä alle 5 ppm ja sen toriumpitoisuudet ovat 20 ppm:n luokkaa (Kuosmanen, tekeillä). Migmatiittisen kiillegneissin malmiutuneesta vyöhykkeestä on määritetty enimmillään 0,5...1,3 % U. Uraani esiintyy malmiutuneessa vyöhykkeessä pesäkkeisesti (kuva 3; liite 7). Uraania sisältävien pesäkkeiden pinta-ala on <0, m 2, ja isäntäkivenä niissä esiintyy pääasiassa karkearakeista kvartsimaasälpä-biotiittikiveä sekä kvartsi-biotiittikiveä. Näistä pegmatiittimaisista pahkuista ja kvartsipahkuista otetun pölynäytesarjan keskimääräiset pitoisuudet ovat 1255 ppm U ja 78 ppm Th (kuva 3). Kaivannoista M4...7 poratut pölynäytteet osoittavat yksittäisten pahku-

10

11 11 jen ja niiden parhaidenkin osien keskimääräisten uraanipitoisuuksien olevan ppm (liitteet 7, 8 ja 10). EM-tulosten karkeahkosta määritysrajasta huolimatta on suurimman, 2000 m 2 kattavan pesäkkeen keskipitoisuudeksi kaivannossa M4 (liite 7.7) arvioitavissa noin 500 ppm U. Koko esiintymän yhtenäisin ja samalla suurimmat uraanipitoisuudet sisältävä osa on kaivannon M2 eteläpäästä kaivantoon M4 ja sen itäpuolelle ulottuva pahkujen sarja (kuvat 3A ja 3B; liite 6); muut uraania sisältävät pesäkkeet ovat kaukana toisistaan. Uraani esiintyy pääasiassa uraniniittina, joka on kivessä omamuotoisten, läpimitaltaan 0,1...1 mm suuruisten kiteiden pirotteena. Uraniniittien rakoja ja reunuksia täyttää lyijyhohde. Taloudellisesti vähämerkityksisempiä uraanin kantajia ovat monatsiitti, ksenotiimi ja zirkoni (Kuosmanen, tekeillä). Paikoin on havaittu myös rutiilija ilmeniittiprismojen sekä lyijyhohteen muodostamia ryhmiä, jotka on tulkittu varhaisten U-Ti-mineraalien jäänteiksi. Uraanin mineraaliutumista on myös Hevon esiintymässä seurannut molybdeenin mineraaliutuminen: molybdeenihohdetta esiintyy mm pitkinä suomuina uraniniitin seurassa ja pienempikokoisena pirotteena biotiitissa (Kuosmanen, tekeillä). Lisäksi uraania sisältävissä pahkuissa esiintyy usein apatiittia, paikoin karkearakeisina prismoina. Etenkin kvartsipahkuissa on myös granaattia. 4.5 Uraanin esiintyminen muualla Hepovaaralla "Varsaksi" nimetty uraanimalmiaihe sijaitsee valtausalueen ulkopuolella, Hepovaaralle kaakosta johtavan metsätien päässä. Tien eteläpuolella sijaitsevalta hakkuuaukolta löydettiin muutamia kymmeniä radioaktiivisia graniittilohkareita sekä joitakin kvartsikivilohkareita ( cps/scintrec). Lohkareet olivat moreenissa cm syvyydessä; ne ovat kulmikkaita, ja läpimitaltaan alle 50 cm, yleensä cm. Kuuden tyypillisen lohkareen mittaus spektrometrilla osoitti malmiaiheen uraanivaltaiseksi, eu:eth = Lohkareviuhka on kapea, selväpiirteinen ja vastaa suunnaltaan paikallisten harmaiden graniittigneissikallioiden uurteita, Noin 100 m viuhkan kärjestä luoteeseen löydettiin radioaktiivinen pegmatiittia ja graniittia sisältävä kallio (X , Y ), joka on paljastuneena lounaasta koilliseen kulkevan jyrkänteen reunassa. Radioaktiivinen kallio on muutamia kym-

12 12 meniä metrejä sivussa (koilliseen) lohkareviuhkan ja jyrkänteen jatkeen peitteisestä leikkauskohdasta. Suurimman säteilyn kohdasta (noin 1 m ) määritettiin spektrometrilla 1617 ppm eu ja 69 ppm eth. Tämä vastaa kahdesta lohkareiden palanäytteestä tehtyjä analyyseja (780 ppm U, 240 ppm Th ja 1300 ppm U, 260 ppm Th; EKR-84-L1.1 ja OH-84-L1.1; liite 14). Esiintymä on niin pieni, ettei sitä tutkittu enempää. Hevon ympäristössä havaituista muista radioaktiivisista lohkareista ja kallioista tehtiin muutamia analyyseja: missään ei kuitenkaan havaittu yli 1000 ppm:n uraanipitoisuuksia (liite 14). Hepovaaran koillisrinteen alla on soinen painanne, jonka Hepovaaran puoleisessa reunassa havaittiin radioaktiivisia lähteitä suossa (kuva 2). Radioaktiiviset kosteikot muodostavat suurimmillaan m leveitä ja 50 m pitkiä vyöhykkeitä, joiden suurimmat säteilyarvot ovat luokkaa 150 Ur. "Varsan" esiintymästä koilliseen on Hepovaaran rinteessä tällaisen säteilevän kosteikon yläpuolella graniittia, josta määritettiin spektrometrilla 66 ppm eu ja 117 ppm eth. Tästä kaakkoon on metsätien leikkauksessa radioaktiivista pegmatiittia ja sen lähellä suon reunassa radioaktiivinen lähteikkö. 5 Arviointi ja yhteenveto Geologian tutkimuskeskus löysi 1983 aeroradiometristen gamma-anomalioiden tarkistuksissa Kuhmon kaupungin Vepsän kylästä radioaktiivisia lohkareita, joiden jatkotutkimuksissa paikannettiin useita uraaniesiintymiä kalliossa. Esiintymät sijaitsevat Hepovaaralla, Kapustavaaralla ja Löttövaaralla Tipasjärven arkeeisen vihreäkivivyöhykkeen itäpuolella. Merkittävimmät esiintymät, "Hepo", "Kapusta" ja "Löttö" sijaitsevat vihreäkivivyöhykkeisiin rinnasteisissa migmatiittisen kiillegneissin ja amfiboliitin jaksoissa, lähellä suuntautuneen graniitin kontaktia. Hevon esiintymässä uraanin isäntäkivenä on - muiden esiintymien tavoin -pääasiassa karkearakeinen kvartsi-maasälpäbiotiittipegmatiitti sekä kvartsi-biotiittikivi. Nämä esiintyvät poimutuksen kontrolloimina pahkuina migmatiittisessa kiillegneississä. Uraanin lisäksi malmiutuneissa kivissä esiintyy molybdeenihohdetta ja usein apatiittia. Pääasiallinen uraanin kantaja on uraniniitti. GTK valtasi Hevon esiintymän 1983; valtausaikana esiintymää tutkittiin systemaattisella säteilymittauksella, pölynäytteenotolla, montutuksella ja detaljikartoituksella. Esiintymässä on <0, m 2 suuruisia uraania sisältäviä pesäkkeitä 50 x 150 m vyöhykkeessä pitkin graniitin

13 13 kontaktia. Vyöhyke on molemmista päistään peitteinen eikä sen jatkeita siten tunneta. Pesäkkeiden ja niiden parhaiden osien keskipitoisuudet ovat enimmillään vain ppm U, vaikka yksittäisissä näytteissä havaittiin Jopa 0,5...1,3 % uraanipitoisuuksia. Suurimman pesäkkeen keskipitoisuudeksi arvioitiin 500 ppm U, ja koko esiintymän paras ja yhtenäisin osa on tämän pesäkkeen (kaivannon M4) ympärillä. Hevon esiintymällä ja koko tutkimusalueella havaittiin uraanin esiintyvän anomaalisesti lohkareissa, kallioperässä ja soiden reunojen lähteissä. Malmilöydöistä parhaaksi osoittautui Hevon esiintymä, jota suunniteltiin kairattavaksi muutamalla reikäprofiililla pesäkkeiden yhtenäisyyden selvittämiseksi. Malminetsinnän tutkimuskohteita arvioitaessa Hevon esiintymän taloudelliset mahdollisuudet todettiin kuitenkin vähäisiksi, minkä vuoksi enemmistä tutkimuksista ja myös valtauksesta luovuttiin. Geologi Olli Äikäs

14 14 Kirjallisuusluettelo IAEA, Radiometric reporting methods and calibration in uranium exploration. International Atomic Energy Agency, Technical Report s. Kopperoinen, T., Pajulampi 1 valtauksen tutkimukset. Kajaani Oy, tutkimustyöselostus. 5 s. Kuosmanen, E., (1989) Uraanin esiintyminen Kuhmon Hepovaaralla. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Geologian laitos, Geologian ja mineralogian osasto (tekeillä). Niiniharju, S., Om arkeiska skiffrar och granitgneijser i Vepsäomradet, Kuhmo, östra Finland. Pro gradu -työ, Abo Akademi. 71 s. OECD, Reporting and calibration of total-count gamma radiation measurements. OECD Nuclear Energy Agency, Newsletter, R&D in uranium exploration techniques, nro. 3, Äikäs, 0., Malmitutkimukset Kuhmon kunnassa valtausalueella "Kapusta 1" (kaivosrek.nro 3548/2). Geologian tutkimuskeskus, raportti M06/4324/-86/1/60, 10 s. Äikäs, 0., 1989a. Aeroradiometristen gamma-anomalioiden maastotarkistukset: Tipasjärvi. Geologian tutkimuskeskus, tutkimuskortti M19/4322/-89/1/60. Äikäs, 0., 1989b. Uraanitutkimukset Kuhmon Lötössä Geologian tutkimuskeskus, raportti M19/4324/ -89/2/60, 34 s.

15 Liite 1. Luettelo alkuperäisaineistosta. Liite 2. Kartta valtausalueista Kapusta 1 ja Hepo 1. Liite 3. Maastokoordinaatiston oikaisu karttakoordinaatistoon Hevon esiintymällä. Liite 4. Tutkimusalueen kivilajikartta, C. Liite 5. Tutkimusalueen kivilajikartta, D. Liite 6. Tutkimuskaivannot, paljastumat ja kivilajirajat Hevon esiintymällä. Liite 7. Tutkimuskaivantojen kivilaji-, säteily- ja näytekartat. Liite 8. Vuoden 83 pöly- ja palanäytteistä määritetyt metallipitoisuudet Hevon esiintymässä. Näytenumeron alaindeksit osoittavat pölynäytteen kohdasta ammuttua palanäytettä. Liite 9. Hevon esiintymän eteläpuolen painanteesta otetuista moreeni näytteistä määritetyt metallipitoisuudet. Liite 10. Liite 11. Liite 12. Vuoden 84 pölynäytteiden U- ja Th-pitoisuudet Hevon kaivannoissa M Pääkomponenttimääritykset Hevon esiintymästä ja koko tutkimusalueelta otetuista palanäytteistä. Neutroniaktivointianalyysin tulokset liitteen 11 näytteistä. Huomautuksia: Jauhatus Vidia-pannulla, W- ja Co-kontaminaatio on mahdollista. Näytteet , ja ajettiin uudelleen eri punnituksesta, koska ne ensimmäisessä ajossa juuttuivat reaktoriin. Lisäksi , -570, -571, -575 ja -576 ajettiin omana ajonaan suuren U- ja Th-pitoisuuden vuoksi. Ne mitattiin uudelleen normaalia kauempana detektorista, minkä takia niissä muiden alkuaineiden määritysrajat ovat huonompia. Lisäksi Mo- ja La-arvoja on korjattu näytteisiin -534, -568 ja Kaikissa korjatuissa näytteissä Sm-tulokset ovat vääriä, eivätkä U:n ja Th:n fissiotuotteiden vuoksi esim. Ba, As, Sb ja Co ole luotettavia; näytteiden tulosten sanotaan olevan epäluotettavia kaikenkaikkiaan. Liite 13. Liite 14. AAS- ja EDX-määritysten tulokset liitteen 11 näytteistä. Pääkomponenttien määritys AAS:lla oli menetelmäkokeilu, eivätkä sen tulokset ole luotettavia etenkään piin ja alumiinin osalta. Palanäytteiden metallipitoisuuksia Hevon esiintymän ympäristöstä.

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53

54

55

56

57

58

59