Seppo Kari/VATT Luonnos Syyskuu Osinkojen, osakkeiden luovutusvoittojen verotus Havaintoja Suomen järjestelmästä

Transkriptio

1 Seppo Kari/VATT Luonnos Syyskuu 2009 Osinkojen, osakkeiden luovutusvoittojen verotus Havaintoja Suomen järjestelmästä 1. Johdanto Yritystoiminnan voittojen tuloverotus on toteutettu yleisesti teollisuusmaissa siten, että yhteisömuotoiset yritykset (osakeyhtiöt, osuuskunnat jne.) ovat itsenäisiä verosubjekteja ja maksavat voitoistaan yhtiöveroa. Henkilöyhtiöt (Suomessa avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö jne.) ovat puolestaan itsenäisiä laskentasubjekteja mutta eivät verosubjekteja. Niille vahvistetaan verotettava voitto, joka verotetaan omistajien tulona. 1 Yhteisöjen jakama voitto on veronalaista tuloa myös saajan verotuksessa. Tämän takia puhutaan jaetun voiton kahdenkertaisesta verotuksesta. Usein ajatellaan myös, että luovutusvoittovero, jonka osakas maksaa osakkeen myynnissä realisoituneesta voitosta, kohdistuu osakeyhtiön jakamattomaan voittoon (vanhaan tai tulevaan). Kahdenkertainen verotus oli ehkä erityisen ongelmallinen ja 1980-luvuilla ennen kuin yhteisöverokannat ja ansiotulon rajaveroasteet alkoivat yleisesti alentua. Veroasteiden lasku käynnistyi Ison-Britannian (1984) ja USA:n (1986) uudistuksista ja levisi vähitellen muihin teollisuusmaihin luvun alkupuolella yhteisöverokannat olivat vielä yleisesti prosenttia ja henkilöverotuksen ylimmät rajaveroasteet prosenttia. Yhteisöjen voittojen verotuksen kahdenkertaisuutta lievennettiin yleisesti erityissäännöksin. Euroopassa oli laajasti käytössä yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, joka sopi hyvin progressiivisen yhtenäisen tuloveron malliin. Siinä yhtiön maksama voitonjakoon kohdistuva vero hyvitetään omistajalle, jolloin yhtiövero toimii kuin lopullisen veron (osinkoveron) ennakonpidätys. Lopputuloksena verotus kohdistuu osinkoon samalla veroasteella kuin henkilön muihin tuloihin. Euroopan maat luopuivat hyvitysjärjestelmästä 2000-luvun alkuvuosina. 2 Myöhemmin yhteisöverokantojen alennuttua voimakkaasti, osittainen tai täysi kahdenkertainen verotus suhteellisen matalilla verokannoilla on yleistynyt. Osinko- ja luovutusvoittoverotukseen sisältyy usein pienyrityksiä koskevaa erityssääntelyä. 3 Pohjoismaisessa eriytetyssä tuloverotuksessa näihin kuuluvat ns. split-säännöt. Niissä säännellään yrittäjän nostaman osingon sekä henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen voiton jakamisesta laskennallisin perustein ansio- ja pääomatulo-osuuksiin. Osakeyhtiön muodossa toimivan yrittäjän osalta tavoite on estää kaikkien tulojen raportoiminen osinkoina, jotka eriytetyssä tuloverotuksessa verotetaan 1 Tästä perusasetelmasta on myös poikettu: Yhdysvalloissa ns. Sub-chapter S säännöstö mahdollistaa sen, että omistajan johtaman yhteisömuotoisen yrityksen voitto verotetaan omistajien tulona (Crawford ja Freedman 2008). Norjassa oli vuoteen 2005 tätä lähellä oleva järjestely (Sørensen 1998). Joissain tapauksissa henkilöyhtiöiden ja yksityisten elinkeinonharjoittajien verotusta on viety yhteisöverotuksen suuntaan, esimerkkinä Ruotsin expansionsfond. Mallin käyttöönottamista selvitettiin myös Suomessa, VM Hyvitysjärjestelmä integroi kotimaisen yhtiö- ja henkilöverotuksen. EY-tuomioistuin on katsonut tämän olevan ristiriidassa pääomien liikkumisvapauden kanssa. Tämän seurauksena hyvitysjärjestelmistä on luovuttu EU-alueella. (Äimä 2005 ja EU:n Komissio 2003.) 3 Myös yhteisöverotuksessa on usein erityiskohtelua. Useissa OECD-maissa (11/30) sovelletaan pienille yhtiöille suunnattuja alennettuja yhteisöverokantoja. Ks. OECD (2009).

2 pääomatuloina suhteellisella verokannalla. Muiden yritysmuotojen kohdalla kyse on siitä, että erotetaan yrittäjän tulosta pääomatulo-osuus, jotta suhteellinen pääomatuloverotus ulotettaisiin tasapuolisuus- ja neutraalisuussyistä myös yrittäjän verotukseen. Ilman tämän tyyppistä toimenpidettä yrittäjän voitto tulisi verotetuksi kokonaan ansiotulona. Tässä muistiossa arvioidaan Suomen osinkoverosäännöksiä. Tarkastelu keskittyy pääosin Suomen split-järjestelmään, jonka on havaittu ohjaavan yritysten ja näiden omistajien käyttäytymistä. Jaksossa 2 luodaan lyhyt katsaus osinkoverotusta koskevaan talousteoriaan. Jaksossa 3 kuvataan Suomen järjestelmän peruspiirteitä ja jaksossa 4 arvioidaan sen käyttäytymisvaikutuksia. 2. Taloustieteen tuloksia osinkoverotuksen vaikutuksista Talousteoriassa on esitetty useita erilaisia käsityksiä osinkoverotuksen vaikutuksesta suljetussa taloudessa. Ns. vanhan näkemyksen mukaan (Harberger 1962, Poterba ja Summers 1985) osinkovero nostaa yhteisösektorin investointien pääomakustannusta verrattuna muuhun talouteen ja johtaa pääoman allokaatiovinoumaan eri sektorien välillä. Tämä aiheuttaa tuotannon menetyksiä ja hyvinvointitappioita (Harberger 1962). 4 Ns. irrelevanssinäkemyksen mukaan osinkoverotus ei aiheuta tehokkuustappioita. Tämä näkemys korostaa sitä, että investoinnit rahoitetaan marginaalilla velalla ja tästä syystä niiden pääomakustannus on riippumaton osinkoveroasteesta (Stiglitz 1973). Ns. uusi näkemys korostaa sitä, että verotus vaikuttaa eri tavoin uudella osakepääomalla ja pidätetyillä voitoilla rahoitettuihin investointeihin. Osinkoverotus nostaa osakeantirahoituksen kustannusta, mutta ei vaikuta pidätettyjen voittojen kustannukseen. Näkemys painottaa, että pidätetyt voitot ovat investointien marginaalinen rahoitusmuoto. Osinkoverolla ei tällöin ole vaikutusta investointeihin (osinkoverotuksen investointineutraalisuus). Uusi näkemys korosti lisäksi sitä, että osakkeiden luovutusvoittovero nostaa pidätetyillä voitoilla rahoitetun investoinnin pääomakustannusta. (King 1974, Auerbach 1979, Bradford 1981) Kun uusi näkemys koskee investointipäätöksiä pitkän aikavälin tasapainossa (kypsä yritys), ns. nucleus-teoria tarkastelee osinkoveron vaikutuksia yritysten syntyyn ja kasvuun (Sinn 1991). Sen mukaan osinkovero pienentää yrityksen oman pääoman osuutta yrityksen syntyvaiheessa ja hidastaa yrityksen kasvua. Nucleus-teorian mukaan siis osinkovero ohjaa käyttäytymistä, mutta eri tavoin eikä yhtä laajasti kuin vanha harbegerilainen näkemys väitti. Empiirinen tutkimus ei ole pystynyt osoittamaan selkeästi, mikä eri näkemyksistä kuvaisi parhaiten todellisuutta. Uutta näkemystä tukevia tuloksia on kuitenkin raportoitu viime vuosina, esim. Auerbach ja Hasset (2003, 2007). Toinen tärkeä osinkoverotusta koskeva taloustieteen tulos koskee henkilötason verotuksen vaikutuksia ja integrointimenetelmien hyödyllisyyttä avotaloudessa. Sen (äärimuodossa esitetty) väittämä on, että avotaloudessa kotimaisen osinkoverotuksen vaikutukset eivät kohdistu investointeihin vaan kotitalouksien varallisuusportfolion sisältöön ja yritysten omistusrakenteisiin. Yhtiövero on vero kotimaisille investoinneille ja siirtyy kotimaan työvoiman kannettavaksi. Tällöin kotimaiset yhtiön ja omistajan verotuksen integrointimetodit ovat tarpeettomia (Boadway ja Bruce 1992). 4 Tunnettuja katsauksia tähän keskusteluun ovat mm. Sinn (1992) ja Auerbach ja Hasset (2002). Suomessa siitä ovat kirjoittaneet mm. Kanniainen (2007) ja Kari ym. (2009).

3 Talouksien integroituminen ei kuitenkaan ole täydellistä. Tutkimusten mukaan mm. kotimainen säästäminen ja investoinnit korreloivat edelleen keskenään ja sijoittajat suosivat kotimaisia sijoituskohteita (ns. home bias, Bovenberg ja Gordon 1996). Lisäksi vain osa yrityssektorista hankkii rahoitusta avoimilta rahoitusmarkkinoilta. Osassa taas kotimaisen rahoituksella on merkitystä. On mahdollista että viimeksi mainittujen yhtiöiden osakkeiden arvo ja pääomakustannus riippuvat kotimaisesta osakkeiden ja luovutusvoittojen henkilöverotuksesta. Tässä tilanteessa yhtiön ja osakkaan verotuksen integrointi voi olla tarpeellinen. Näistä kysymyksistä on toistaiseksi vielä vähän tutkimustietoa. Apel ja Södersten (1999) ja Sørensen (2005a) lähestyvät kysymystä portfoliomalleilla, joissa kansainvälisten ja kotimarkkinoilla toimivien yrityksen osakkeet eroavat riskiominaisuuksiensa puolesta. Apel ja Södersten raportoivat tuloksia, jotka eivät puolla integroinnin tarpeellisuutta. Tulokset nojaavat voimakkaasti (symmetrisen) verotuksen vakuutusvaikutukseen. Sørensen kysyy, millainen henkilöverotus johtaa kotimarkkinayritysten investointien neutraaliin verotukseen. Hänen tulostensa mukaan neutraalisuus voidaan saavuttaa tarjoamalla oman pääoman normaalituotolle verovapaus omistajan verotuksessa. 3. Osinkoverotus ja osakkeiden luovutusvoittoverotus nykyisin Suomessa Suomessa 70 prosenttia osinkotulosta luetaan nykyisin yksityishenkilön veronalaiseen pääomatuloon. Kun pääomatuloverokanta on 28 %, tämä tarkoittaa sitä, että omistaja maksaa osinkotulostaan veroa 19,6 %. Yhtiön jaettuun voittoon kohdistuva nimellinen kokonaisveroaste on 40,5 %. 5 Listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotus poikkeaa eräiltä osin pääsäännön mukaisesta. Niissä osinko jaetaan kaavamaisesti ansio ja pääomatuloon (split-säännöt). Pääomatuloksi katsotaan enintään osingonjako, joka vastaa yhdeksän prosentin tuottoa yrityksen nettovarallisuudelle. Tämän ylittävästä osingosta 70 prosenttia on ansiotuloa ja verotetaan saajan muiden ansiotulojen yhteydessä. Osingon pääomatulo-osuus on verovapaata euron määrään asti ja tämän ylittävästä osasta 70 prosenttia on verollista pääomatuloa. Yhteisöjen saamat osingot ovat pääsääntöisesti verovapaita (vapautusmenetelmä). Rahoitus- ja vakuutusyhtiöiden saamista sijoitusomaisuusosingoista kuitenkin 75 % on saajayhtiön verollista tuloa. Vastaava verokohtelu koskee tilannetta jossa listaamaton osakeyhtiö saa osinkoja listatuista yhtiöistä. Jos listaamaton yhtiö jakaa tällaisia osinkoja sen tuloon luetaan 75 % saaduista pörssiosingoista. Yksityishenkilön saamat luovutusvoitot ovat verollista pääomatuloa. Pienet luovutusvoitot ovat kuitenkin 1000 euroon asti verovapaita. Laskettaessa veronalaisen luovutusvoiton määrää luovutushinnasta vähennetään osakkeen alkuperäinen hankintameno. Vaihtoehtoisesti voidaan vähentää 20 prosenttia myyntihinnasta (hankintameno-olettama) tai, jos osake on omistettu yli 10 vuotta, 40 prosenttia myyntihinnasta. Sijoitusrahastojen saadut vuosituotot ovat veronalaista pääomatuloa. Rahasto-osuuden myynnistä saatu voitto verotetaan pääomatulona luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan. 5 0,26+(1-0,26)* 0,196=0,405

4 Henkilöyhtiön osakkaan ja yksityisen elinkeinonharjoittajan saama yritystulo on pääomatuloa siihen määrään asti, joka vastaa 20 % tuottoa nettovarallisuudelle. Ylimenevä osa on ansiotuloa. Vastaavat säännöt koskevat maatilatalouden tuloa. Suomen split-järjestelmässä nettovarallisuuteen ei lueta aineettomia oikeuksia, esim. taseeseen aktivoituja tutkimus- ja tuotekehittelymenoja. Osakeyhtiöissä nettovarallisuuteen sisältyy paitsi elinkeinotoiminnan myös liiketoimintaan kuulumattoman ns. henkilökohtaisen tulolähteen varallisuus (ylimääräinen sijoitusvarallisuus). Henkilöyhtiöissä ja yksityisillä elinkeinonharjoittajilla näitä varoja ei lueta nettovarallisuuteen. 4. Suomen järjestelmän arviointia 4.1 Yleistä Arvioitaessa yrityssektorissa muodostuvan tulon verotuksen toimivuutta, tätä kysymystä joudutaan pohtimaan useilla eri tavoin. Luonteva lähtökohta on perinteinen kolmijako tulonjako, tehokkuus (käyttäytymisvaikutukset) ja hallinnollinen toteutettavuus. Tehokkuustarkastelu jakaantuu vielä väistämättä useiksi erilaisiksi kysymyksiksi, koska yritys- ja pääomatuloverotus vaikuttaa moniin yritysten ja näiden omistajien päätöksiin. Arvioitaessa osinkoverotusta joudutaan pohtimaan mm. seuraavia asioita: Osinkojen verotuksen taso o Mikä on osinkojen verotuksen efektiivinen veroaste; o Osinkojen verotus suhteessa muihin pääomatuloihin o Osinkojen verotaso suhteessa työtulojen verotukseen Osinkoverotuksen vaikutukset taloudessa; monta marginaalia o Vaikutukset kotitalouksien varallisuusportfolion sisältöön Mittari: efektiivinen veroaste eri säästömuodoissa o Vaikutukset investointeihin ja niiden rahoitukseen Mittari: pääomakustannus Tarkastellaanko vain kotimarkkinayrityksiä? o Vaikutukset yrittäjäuran valintaan Mittari: Keskimääräinen veroaste o Vaikutukset tulonmuuntoon Mittari: nimellinen veroaste o Vaikutukset yritysmuodon valintaan Mittari: keskimääräinen veroste Tulonjakovaikutukset o Mittari: pääoman reaalinen efektiivinen veroaste Seuraavassa luodaan nopea silmäys Suomen osinkoverotukseen kiinnittäen huomiota myös luovutusvoittoverotukseen ja yhteisöveroon. Suomen osinkoverotus on rakenteeltaan ja tasoltaan sinänsä suhteellisen tavanomainen. Sen erityispiirre suhteessa muiden maiden järjestelmiin on listaamattoman osakeyhtiön osingon splittaaminen ansio- ja pääomatulo-osuuksiin. Splitjärjestelmällä voi olla vaikutuksia mm. yrityksen investointi-, rahoitus- ja voitonjakopäätöksiin. Lisäksi se kytkeytyy kysymykseen tulonmuunnosta ja tulonjakovaikutuksista. Tarkastelu keskittyy paljolti split-jräejstelmään.

5 4.2 Yleishavaintoja Suomen järjestelmästä Arvio Suomen osakesijoituksen verotuksen tasosta riippuu siitä kytketäänkö yhteisövero mukaan vai ei. Seuraava esimerkkilaskelma voi antaa suuntaa tasolle ilman yhteisöveroa. Oletetaan että osakesijoituksen tuotto ennen veroja on 6 %, inflaatio 2 % ja tuotto koostuu puoliksi osingoista ja myyntivoitoista. Oletetaan lisäksi että luovutusvoiton efektiivinen veroaste on 20 %. Efektiivinen veroaste on tässä tapauksessa 0,2*0,06/0,04 = 30 %. Jos yhtiötaso tuodaan mukaan pikalaskelma voi olla esim. seuraava: Yhtiön voitto ennen veroja on 8 %. Tähän kohdistuu yhteisövero 26 %. Netto, n. 6 % päätyy osakkaille osinkoina ja arvonnousuvoittoina. Reaalinen bruttotuotto inflaation (2 %) jälkeen on 6%. Laskelma on nyt seuraava (0,26*0,08+0,2*0,06)/(0,08-0,02)= 0,32/0,06 = 53 %. Helppoa vastausta kysymykseen, kumpi lähestymistapa olisi perustu, ei ole annettavissa. Osassa taloutta, esim. listattujen kv. yritysten osingot, edellinen (ei yhtiöveroa) voi olla perusteltu ja vastaavasti muussa osassa jälkimmäinen. Jotta voitaisiin muodostaa kuva aihepiirin verotuksen vaikutuksista taloudessa, tulisi kuitenkin olla jonkinlainen vastaus tähän kysymykseen. Luovutusvoittojen verotuksen ja pörssiosinkojen verotuksen efektiiviset tasot saattavat nykyisin olla suhteellisen lähellä toisiaan, kuten esimerkissä oletettiin. Lykkäysedun takia myyntivoittojen efektiivinen veroaste on nimellistä (28 %) alempi. Nykyinen verotus ei siten ehkä vääristä valintaa osingon jakamisen tai voittojen pidättämisen välillä. Luovutusvoiton efektiivinen veroaste on toki riippuvainen pitoajasta ja voi aleta hyvin matalaksi jos realisointia lykätään. Perintöverotus asettaa kuitenkin minimitason. Listaamattomien ja listattujen yhtiöiden osinkojen verotus poikkeaa Suomessa kuten edellä selostettu. Listaamattomien on yleisesti ottaen kevyempää. Toisaalta yhtiöveron vaikutus on listaamattomissa ilmeisesti perusteltua ottaa huomioon ja tämä voi muuttaa asetelman. Rajanveto listattujen ja listaamattomien välillä synnyttää ainakin nimellisesti verokynnyksen joka voi vaikuttaa yrityksen päätökseen listautua. Aiemmin listattujen verotus saattoi olla joissain tapauksissa tuloverotuksen kevyempää mikä saattoi kannustaa listautumaan (varallisuusverotus saattoi vaikuttaa vastakkaiseen suuntaan). Nykyisin tilanne on nimellisesti päinvastainen. Kysymyksen tämän mahdollisista listautumisvaikutuksista tekee ongelmalliseksi se, että listautuminen tarkoittaa siirtymistä kohti avoimia pääomamarkkinoita ja yhteisöveron kohtaannon voisi ajatella muuttuvan tällöin. 4.3 Suomen split-järjestelmä ja sen ohjausvaikutukset Suomessa listaamattoman yhtiön osinko ja henkilöyhtiön ym. voitto splitataan katsomalla tulosta tietty yhtiön nettovarallisuudelle laskettu tuotto pääomatuloksi ja loput tulosta ansiotuloksi. Pääomatulo-osinko on verovapaa nykyisin euroon asti ja verollinen tämän ylittävältä osin Vastaavat järjestelmät mutta eri tavoin muotoiltuna ovat käytössä Norjassa ja Ruotsissa. Suomen järjestelmän erityispiirteitä ovat korkeat split-%:t ja nettovarallisuus splitin perustana (Ks. Kari 1999, Lindhe ym. 2004). Split-järjestelmän piirissä on periaatteessa erittäin laaja joukko verovelvollisia. Liitteen 2 Taulukon 1 mukaan vuonna 2007 jaettavaa (splitattavaa) yritystuloa sai lähes henkilöä. Lisäksi

6 listaamattomista osakeyhtiöistä sai osinkoa noin henkilöä. Nämä summaten päädytään maksimilukuun Luku sisältää epäilemättä kahteen kertaan laskettuja henkilöitä ja lisäksi kaikilla pääomatulo-osuuden yläraja ei ole sitova, ts. tuloa ei konkreettisesti jaeta osuuksiin. Listaamattomista yhtiöistä sai ansiotulo-osinkoja henkilöä. Näillä rajan sitovuusehto täyttyy. Mukaan on osakkeenomistajista laskettava myös ne, joilla korvausten määrä on juuri ylärajalla mutta ei ylitä sitä, ja ne, jotka nostavat palkkaa ja pääomatulo-osinkoa. Myös näissä tapauksissa split-insentiiveillä voidaan arvioida olevan vaikutuksia käyttäytymiseen. Jaettavaa yritystuloa saavista voidaan tehdä vastaava tarkastelu. Ilmeistä on että kohderyhmän koko on useita satoja tuhansia henkilöitä (esim. n ). a) Split-järjestelmän rakenne ja split % Split ja pääomakustannus henkilöyhtiö ja osakeyhtiö Split järjestelmässä investoiminen omalla pääomalla kasvattaa nettovarallisuutta ja aiheuttaa sen, että voitosta tai osingosta osa verotetaan ansiotulon sijasta pääomatulona. Tämän tulon määrä on split-%:n osuus investoinnin koosta. Jos split-% ylittää investoinnin tuoton, on selvää, että paitsi investoinnin tuotto, myös osa muulla tavoin syntyneestä tulosta tulee verotetuksi ansiotulon sijasta pääomatulona. Tämä tarkoittaa sitä että tuloja muuntuu pääomatuloiksi. Jos ansiotulon rajaveroaste on korkea, verosäästö voi olla tuntuva. Split synnyttää tällöin investointikannustimen, jota voidaan analysoida pääomakustannuksen käsitteen avulla. Split synnyttää pääomakustannuksen lausekkeeseen ylimääräisen termin, jonka etumerkki ja suuruus riippuvat olennaisesti split-%:sta ja ansio- ja pääomatulon veroaste-erosta. Positiivisella veroaste-erolla ja korkealla split-%:lla tämä termi on negatiivinen ja vetää pääomakustannuksen erilaisten neutraalisuusbenchmarkien 6 alapuolelle. ( Ks. Liite 1) Henkilöyhtiön voiton splittaaminen nettovarallisuuden perusteella tuottaa mielenkiintoisen asetelman, jossa split-% tulee avaintekijäksi. (ks. Liite 1 ja Kuvio 2) Jos split-% kyetään asettamaan investoinnin vaihtoehtoiskustannuksen (esim. koron?) tasolle, pääomakustannus vastaa markkinakorkoa ja järjestelmä on neutraali investointien ja tietyin ehdoin myös rahoituksen suhteen. 7 (ks. Liite 1 ja Kuvio 2) Kuvion 2 laskelmien mukaan Suomen nykyisellä 20 %:n split-%:lla (henkilöyhtiöt, yksityiset elinkeinonharjoittajat ja maatilatalouden harjoittajat) investoinnin pääomakustannus on tuloskaalan yläpäässä (rajaveroaste 51 %) -2 %, ja tätä alemmilla rajaveroastetasoilla (45 % ja 40 %) nollan tuntumassa tai kahdessa prosentissa, kun investoinnin vaihtoehtoiskustannukseksi (koroksi) oletetaan 5 %. Investointineutraalisuus eli pääomakustannuksen riippumattomuus rajaveroasteista olisi saavutettavissa asettamalla split-% koron tasolle. Osingon splittaaminen nettovarallisuuden perusteella johtaa hiukan poikkeaviin päätelmiin. a) investointi-insentiivi on vähän voimakkaampi annetulla rajaveroasteen ja split-%:n tasolla kuin henkilöyhtiössä. Tämä johtuu mahdollisuudesta kerryttää nettovarallisuutta suhteellisen matalalla yhteisöverokannalla. (Ks. liite 1 ja Kuvio 3) Taustalla on seuraava verosuunnitteluun liittyvä ajatus: ei jaetakaan voittoa osinkona splitattavaksi heti, vaan lykätään voitonjakoa ja kasvatetaan ensin nettovarallisuutta, minkä jälkeen suurempi osa osingosta voidaan saada pääomatulona. 6 On ainakin kaksi ilmeistä vertailukohtaa: a) korko (esim. Kari 1999) ja b) listattujen yhtiöiden pääomakustannus (Lindhe ym. 2002, 2004). 7 Tämä tulos jonka ilmeisesti osoitti ensimmäisenä Suomen järjestelmän ympäristössä Kari jne on itse asiassa sama, jonka Boadway ja Bruce (1984) osoittivat koskien ns. ACE-mallia.

7 Osingon split-% on nykyisin 9 % ja pääomakustannus alimmillaan ehkä lievästi negatiivinen ja useissa tapauksissa 1-3 % kun korko on 5 %. (Ks. kuvio 1) Osingon osalta splitin vaikutus pääomakustannukseen vaihtelee mm. rahoitusmuodon mukaan (osakepääoma, pidätetyt voitot) ja luovutusvoittoveron efektiivisen tason mukaan. Kuvion 1 laskelmassa on oletettu että efektiivinen veroaste on 14 % (eli ½ nimellisestä verokannasta; kirjallisuudessa usein käytetty karkea oletus). Voitaisiin perustella myös luovutusvoittoveron poisjättämistä kokonaan, jolloin insentiivi olisi vielä jonkin verran voimakkaampi. Näiden laskelmien mukaan siis sekä henkilöyhtiöissä että osakeyhtiöissä split painaa investoinnin pääomakustannuksen poikkeuksellisen alas, jopa negatiiviseksi. Vastaavan tasoisia investointiinsentiivejä ei juuri ole raportoitu taloustieteellisessä tutkimuksessa. Siihen täytyy liittyä riski pahoista tehokkuusongelmista. Split ja aineeton omaisuus Nettovarallisuuteen ei lueta aineetonta pääomaa esim. oman t&k-toiminnan taseeseen aktivoituja menoja. Pääomakustannusero on huomattava aineelliseen investointiin verrattuna ja erityisesti jos t&k-toiminta on rahoitettu velalla (ääritapaus), jolloin tällainen investointi alentaa nettovarallisuutta. Pääomakustannus on tällöin hyvin korkea. On epäselvää mikä tämän tapauksen empiirinen merkitys on. Riskinotto Split-%:n asettamista markkinakorkoa korkeammaksi on joskus perusteltu oman pääoman riskisyydellä ja kannustamisella riskinottoon. On kuitenkin intuitiivisesti todennäköistä että vaikutus voi olla pikemminkin vastakkainen. Korkeahko split-% kannustaa pikemminkin verosuunnittelumielessä tehtyihin matalatuottoisiin turvallisiin investointeihin. Veroetu on ehkä suurimmillaan ja helpoimmin saatavissa vähäriskisellä investoinnilla, jonka vaihtoehtoistuotto on matala. Tästä syystä korkea split-% kannustanee sijoittamaan rahoitusmarkkinoille, asuntoihin, kiinteistöihin ja ehkä myös varallisuuteen, josta saadaan muuta kuin monetaarista hyötyä (taide, toimitilojen sisustaminen ym.). Split-järjestelmän osalta ACE-mallia ja Norjan osakasmallia koskevat tulokset riskinottokannustimista lienevät relevantteja. Näiden mukaan (Panteghini 2001, Sorensen 2005b) riskinoton suhteen neutraalissa verojärjestelmässä vähennyksen laskennassa sovellettava tuottoaste vastaa riskitöntä korkoa. Tulokset nojaavat tunnetusti verotuksen symmetrisyysoletukseen, joka ei käytännössä voimassa. Sorensen (2005b) arvioi että tätä puutetta voisi käytännössä kompensoida pienellä preemiolla. b) Verokynnykset ja osingonjako Listaamattomiin yhtiöiden jakamien osinkojen verotuksessa on kaksi verokynnystä 9 %:n split kynnys ja euron kynnys. Osinkoverotuksessa kynnyksillä on vaikutuksia yrityksen osingonjakopäätöksiin ja tätä kautta rahoitukseen ja investointeihin. (Kari ja Laitila 2009) Ne synnyttävät insentiivin hyödyntää kynnyksen alapuolella oleva kevyempi verotus säännöllisesti joka vuosi. Ne siis kannustavat jakamaan ainakin kynnyksen tulotason verran osinkoja. Kyseessä on progression synnyttämä motiivi tasoittaa tuloja yli ajan.

8 Kynnyksen aiheuttama osingonjakoinsentiivi on poistettavissa sallimalla kevyemmin verotetun osingon siirto tuleville vuosille. Tällainen järjestely on Norjan osakasmallissa ja se on ollut voimassa myös Ruotsissa. Myös osinkoverotusta ankarampi luovutusvoittoverotus voi synnyttää kannustimia osingonjakoon. Tämä ei välttämättä toteudu, jos osinkoverotus on suhteellista (ei progressiota/kynnystä). Mutta jos osinkoverotuksessa on progressiota, aiemmin jakamatta jätettyä voittoa ei ehkä ole nousevan veroasteen takia kannattavaa jakaa myöhemmin nopeassa tahdissa myyntivoittoverotuksen välttämiseksi. On ilmeistä, että Suomessa sekä split-kynnys että ankarahko luovutusvoittoverotus ovat vaikuttaneet yritysten osingonjakoon (ennen 2005 uudistusta ja myös sen jälkeen). Kari ja Karikallio (2007) esittelevät teoreettisen mallin Suomen splitin analysoimiseksi ja antavat sitten empiiristä tukea teorian havainnoille. Mallissa on reaalipääoma jolla on alenevat rajatuotot ja vakiotuottoinen finanssivarallisuus. Mallin verojärjestelmässä on Suomen split ja osinkoverotusta kireämpi luovutusvoittoverotus. Tutkimuksen tulosten mukaan omistaja nostaa yrityksestä aina verovapaan osingon verran, investoi aluksi reaalipääomaan ja lopuksi kannattavien investointien ehtyessä finanssivarallisuuteen. Tämä jatkuu kunnes steady state -voitto on kokonaisuudessaan verovapaata osinkoa. Omistaja ei koskaan maksa ansiotuloveroa. Jos omistaja ei käytä kaikkia osinkoja kulutukseensa hän investoi ylimenevät verovapaat osingot takaisin yritykseen kasvattamaan nettovarallisuutta. Eli järjestelmässä on insentiivi kierrättää voitot osinkojen kautta uudeksi osakepääomaksi. Tällä tavoin voidaan pyrkiä välttämään tuleva luovutusvoittoverotus. Järjestelmässä on kaksi jatkuvaa veroarbitraasiprosessia, joista toinen tähtää ansiotuloverotuksen välttämiseen ja toinen luovutusvoittoverotuksen välttämiseen. c) Yrittäjyysinsentiivit Kirjallisuudessa on myös esitetty, että split-järjestelmä, joka jakaa tuloja pääomatuloiksi on hyödyllinen yrittäjyyskannustimien ja pk-yritysten kasvun kannalta (on ollut esillä Ruotsin keskustelussa ja myös Suomessa, lähteet SOU nn/200x). Yhden argumentin mukaan muodostaessaan vahvemmat kannustimet niille joiden tuleva (odotettu) ansiotulon rajaveroaste on korkea, järjestelmä tukee tehokkaita yrittäjiä ja siten talouskasvua (Kanniainen ym. 2007). Tämä keskustelu on jäänyt suppeaksi. Kannustimien osuvuutta ja sivuvaikutuksia ei mm. ole sen yhteydessä pohdittu. d) Yhteenveto: teorian käyttäytymishypoteesit o Suomen split sisältää insentiivejä nettovarallisuuden (aineellisen pääoman) kasvattamiseen, jotka ovat sitä voimakkaampia mitä korkeampi omistajan ansiotulon rajaveroaste o se saattaa kannustaa investoimaan rahoitusmarkkinoille ja muuhun ei-tuotannolliseen pääomaan; o se kannustaa jakamaan aina vähintään verovapaan osingon määrän o se kannustaa olemaan nostamatta ansiotuloja ja investoimaan nämä varat verovapaan osingon kasvattamiseksi o se kannustaa kierrättämään voitot osinkojen kautta uudeksi osakepääomaksi o v uudistuksessa ansiotulo-osingon suhteellinen etu verrattuna palkkaan heikkeni

9 4.4 Tyyliteltyä empiriaa Suomen osinko-splitistä Kuviot 4-11 liitteessä 2 esittävät erilaisia osinko ja varallisuusjakaumia joiden voidaan arvioida antavan tukea jo edellä todetuille käyttäytymishypoteeseille. Vastaavia tuloksia on raportoitu aiemmin vähän eri muodossa mm. julkaisuissa Kari ym. (2004), Hietala ym. (2004), Kari ym. (2009) ja Kari ja Karikallio (2007). Viimeksi mainitussa julkaisussa on myös ekonometrisia tuloksia. a) Osinkojakauma Kuvioissa 4 ja 5 tarkastellaan listaamattomien yhtiöiden voittojen ja osinkojen jakaumia kun ne on suhteutettu nettovarallisuuteen (omaan pääomaan). Havaitaan että voittojen jakauma on tasaisesti laskeva, mutta osinkojakauma voimakkaasti keskittynyt. Osinkojakauma on suhteellisen symmetrinen. Osinkopiikki on 9-10 %:n tienoilla ja se on tullut korkeammaksi 1990-luvulta viime vuosiin. Piikki terävoityi v uudistuksen jälkeen. Vuosina lähes puolet osinkoja jakavista osakeyhtiöistä on kapeassa vaihteluvälissä 9 %:n tuntumassa. Kuviosta 6 nähdään, että jos katsotaan vain niitä listaamattomia osakeyhtiöitä, joiden suurin omistaja oli yksityishenkilö, korkein suhteellinen frekvenssi oli lähes 60 %. Ei ole ehkä liioiteltua arvioida, että osinkojakauman muoto on pitkälti veroinsentiivien määräämä. Siinä näkyy erittäin voimakas kannustin jakaa verovapaa osinko kokonaisuudessaan joka vuosi. Lisäksi siinä näkyy insentiivi välttää ansiotulona verotettavan osingon jakamista. Tähän vaikuttaa yhtäältä ansiotulon korkeat ylimmät veroasteet ja toisaalta voimakas insentiivi kasvattaa nettovaroja pidätetyillä voitoilla. Vuoden 2005 uudistuksen tuomaa piikin terävöitymistä voi ehkä selittää kahdellakin muutoksella. a) Ansiotulo-osinko tuli suhteessa epäedullisemmaksi verrattuna palkkaan. Tämä on ilmeisesti vähentänyt ansiotulo-osingon jakamista ja on lisännyt palkan maksimista yrittäjälle (ei ole tutkittu tarkemmin; on suunnitelmissa). b) Vuoden 2005 jälkeen yrittäjä voi velkarahoitteisesti kasvattaa nettovarallisuutta. Tämä on voinut kerätä lisää yrittäjiä piikin kohdalle. Kuviossa 5 näkyy myös huipun siirtyminen vasemmalle kun split-%:ia on muutettu luvun ensimmäisellä puoliskolla se oli 11,25 % ja on ollut vuodesta 2005 alkaen 9 %. b) Investoinnit, nettovarallisuus Investointivaikutuksista ei ole yhtä havainnollista kuvailevaa evidenssiä kuin osingoista. Kuvioissa 7 ja 8 tarkastellaan kutienkin yrityksen oman pääoman osuutta taseesta. Kun 1990 luvulla jakauma oli kaksihuippuinen ja siinä oli selvä laskeva osuus luvulla se on ollut tasaisempi. Jakaumassa näkyy lisäksi viime vuosiin asti siirtymää oikealle. Täysin omalla pääomalla rahoitettujen yritysten osuus on kasvanut ja myös muulta osin massaa on siirtynyt oikealle. Nämä muutokset ovat linjassa nettovarallisuuden kasvatushypoteesin kanssa, mutta eivät ole mitenkään kovin dramaattisia. Lisäksi ne voivat hyvin selittyä muilla tekijöillä kuten velan välttämisellä 1990-luvun alun kokemusten jälkeen ja pitkään jatkuneilla hyvillä suhdanteilla. Kuva muuttuu vielä hiukan kun tarkastellaan yhtiöitä joissa suurin omistaja on yksityishenkilö. Jakauma on voimakkaasti nouseva kohti arvoa 1. Se viittaa varsin korkeaan omavaraisuusasteeseen. Tästä kuviosta ei ole vielä käytettävissä tietoa muutoksista yli ajan.

10 Kari ja Karikallio (2007) osoittaa empiirisesti nettovarallisuuden kasvatusinsentiivin ja finanssivarallisuuden lisääntymisen välisen positiivisen yhteyden. Lisäksi julkaisu antaa lievää ekonometristä tukea hypoteesille voittojen kierrättämisestä uudeksi omaksi pääomaksi.

11 5. Yhteenveto Tässä muistiossa on tarkasteltu Suomen osinkoverotusta ja erityisesti listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuksessa sovellettavaa split-järjestelmää, joka on olennainen osa eriytettyä tuloverojärjestelmää. Järjestelmän vaikutuksia on tutkittu jonkin verran Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Split-järjestelmä on altis synnyttämään voimakkaita kannustimia, joilla voidaan epäillä olevan haitallisia tehokkuus- ja tulonjakovaikutuksia. Suomen split-%:t ovat ylimitoitettuja. Tämä koskee erityisesti yritystulon ja maataloustulon prosentteja, mutta myös osingon split-%:a. Osingon osalta myös splitin toteuttaminen nettovarallisuuden perusteella ongelmallinen ja aiheuttaa lisäkannustimia. Sekä teoreettiset että empiiriset havainnot viittaavat siihen split-järjestelmä ja eräät muut Suomen pääomaverotuksen piirteet ovat muovanneet erittäin voimakkaasti osakeyhtiöiden voitonjakopolitiikka ja mahdollisesti myös investointi ja rahoituspäätöksiä. Tutkimus on viimeksi mainittujen kysymysten osalta kuitenkin puutteellista. Pääomakustannus on alimmillaan voimakkaasti negatiivinen ja vaihtelee riippuen omistuksesta, rahoituksesta ja investointikohteesta. Järjestelmän voidaan epäillä suosivan ei-tuotannollisia ja vähäriskisiä investointeja, ja lisäksi aineellisia investointeja aineettomien investointien kustannuksella. Split-järjestelmän synnyttämä verosuunnittelu on osa paljon puhuttua tulonmuuntoilmiötä. Järjestelmän väljät perusteet tarjoavat tähän mahdollisuuden. Split-järjestelmän kehittämisen tavoitteeksi olisi parasta asettaa se, että investointineutraalisuus toteutuisi mahdollisimman laajasti. Tämä merkitsisi sitä, että verotus ei sen paremmin syrjisi kuin suosisi reaali-investointeja. Yritys- ja maataloustulon osalta investointineutraalisuus olisi saavutettavissa suhteellisen helposti alentamalla split-% lähelle markkinakorkoja. Myös osingon splittauksen haitallisia kannustinvaikutuksia voitaisiin pienentää alentamalla split-% markkinakorkojen tasolle tai sitä jonkin verran alemmas. Tämä estäisi samalla tulonmuunnon. Myös osingonjaon kohtelun neutraalisuus paranisi, mutta täyden neutraalisuuden saavuttaminen vaatisi myös muita toimenpiteitä. Split-järjestelmä voi toki tulla myös tarpeettomaksi, jos tuloverotukseen tehdään suurempia muutoksia. Yksi osinkoverotuksen osalta pidemmälle menevä vaihtoehto on siirtyminen normaalituoton verovapausmalliin (ACE-malli tai Norjan osakasmalli).

12 Lähteet: Apel, M. and Södersten, J. (1999) Personal taxation and investment incentives in a small open economy. International Tax and Public Finance 6, Auerbach, A. (1979) Wealth maximization and the cost of capital, Quarterly Journal of Economics 94, Auerbach, A. ja Hasset, K. (2003) On the Marginal Source of Investment Funds. Journal of Public economics, 87, Auerbach, A. ja Hasset, K. (2007) The 2003 Dividend Tax Cuts and the Value of the Firm: An Event Study. Teoksessa Auerbach, A. Hines, J.R. Slemrod, J. (toim..): Taxing Corporate Income in the 21st Century, Cambridge University Press. Boadway, R. ja Bruce, N. (1992): Problems with Integrating Corporate and Personal Income Taxes in an Open Economy, Journal of Public Economics 48, Bradford, D. F. (1981) The incidence and allocation effects of a tax on corporate distributions. Journal of Public Economics 15, EU:n Komissio (2003): Dividend taxation of individuals in the internal market. Communication from the Commission to the Council, the European Parliament and the European Economic and Social Committee. Commission of the European Communities, Brussels. Harberger, A.C. (1962) The incidence of corporation income tax. The Journal of Political Economy, 70, Hietala, H., Kari, S., Rauhanen, T. ja Ulvinen, H. (2004): Laskelmia yritys- ja pääomaverouudistuksesta. VATT-keskustelualoitteita 338 Hietala, H. ja Kari, S. (2006) Investment Incentives in Closely Held Corporations and Finland s 2005 Tax Reform, Finnish Economic Papers19, Kanniainen, V. (2007) Yrittäjyyden ja yritysten verokannustimet, Kansantaloudellinen aikakauskirja 103, Kanniainen, V., Kari, S. ja Ylä-Liedenpohja, J. (2007) Nordic dual income taxation of entrepreneurs. International Tax and Public Finance 14, Kari, S. (1999) Dynamic behaviour of the firm under dual income taxation. VATT - Research Reports 51. Kari, S., Kröger, O. ja Rauhanen, T. (1998): Henkilöyhtiöiden verotuksen investointi ja työllistämiskannustimet. VATT-Tutkimuksia 49. Kari, S., Kröger, O., Rauhanen, T. ja Ulvinen, H. (2004) Beskattning av småforetag i Finland. Teoksessa: Påhlsson (toim.)årbok for nordisk skatteforskning 2004 Beskattning av småbedrifter. Universitetsforlaget, Oslo.

13 Kari, S. ja Karikallio, H. (2007) Tax Treatment of Dividends and Capital Gains and the Dividend Decision under Dual Income Tax. International Tax and Public Finance, Kari, S., Karikallio, H. ja Pirttilä, J. (2009) The impact of dividend taxation on dividends and investment: New evidence based on a natural experiment. VATT Working Papers 9. King, M.A. (1974) Taxation and the cost of capital, Review of Economic Studies 41, Lindhe, T., Södersten, J. ja Oberg, A. (2002) Lindhe, T. Södersten, J. Öberg A. (2004): Economic effects of taxing different organizational forms under the Nordic dual income tax. International Tax and Public Finance 11, Mintz, J. (1996) The Corporation Tax. Teoksessa: Devereux, M.P. (ed.) The Economics of Tax Policy. Oxford University Press. OECD (2009) OECD Tax Data Base, , Poterba, J.and L. Summers (1985) The Economic Effects of Dividend Taxation, in E. Altman and M. Subrahmanyam, eds. Recent Advances in Corporation Finance (Homewood, IL: Dow Jones- Irwin), Sinn, H.-W. (1991) The vanishing Harberger triangle, Journal of Public Economics 45, Sørensen, P.B. (2005a) Taxation of shareholder income and the cost of capital in an open economy: theory and applications to the Nordic countries. Nationaløkonomisk Tidskrift 143, Sørensen, P. B. (2005b) Neutral taxation of shareholder income, International Tax and Public finance 12, Stiglitz, J.E. (1973) Taxation, corporate financial policy, and the cost of capital. Journal of Public Economics, 2, Ulvinen, H. (2006): Osingonjako, verotus ja yritysten käyttäytyminen: tuloksia suomalaisella yritysaineistolla. Kansantaloustieteen lisensiaattityö, Turun yliopisto. VM (1996): Pienyritysten verotuksen uudistamistyöryhmän muistio. Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 1996:7. Weichenrieder, A (2005): (Why) Do we need Corporate Taxation?, CESifo Working Papers Äimä, M (2005) Yhtiöveron hyvityksestä - EYT:n tuomio ja KHO:n päätös Petri Mannisen asiassa. Verotus 1/2005.

14 Liite 1. Miten split-järjestelmä vaikuttaa yrityksen päätöksiin? 1 Yleistä esimerkkinä henkilöyhtiö Osakeyhtiön osingon ja henkilöyhtiön voiton splittaamisen (jako ansio- ja pääomatulo-osuuksiin) vaikutuksia voidaan hahmottaa deterministisellä (ei epävarmuutta, riskiä) yritysmallilla. Seuraavassa tarkastellaan investoinnin vaikutusta henkilöyhtiössä kun split perustuu nettovarallisuuteen. Siinä verrataan yrityksen investoinnin rajatuottoa omistajan oman pääoman vaihtoehtoiskustannukseen ja johdetaan tästä investoinnin pääomakustannus (tuottovaatimus). 8 Oletetaan että yritys on rahoitettu kokonaan omalla pääomalla ja että pääoma on kulumatonta. Huom! henkilöyhtiön voitto verotetaan omistajien tulona. Yhtiötä ei siis veroteta erillään. Tällöin verotus (split) ei kohdistu voitonjakoon vaan voittoon. n = (K) T; T = c K + [ (K) - K] e n = voitto verojen jälkeen, (K) = voitto korkojen ja poistojen jälkeen mutta ennen veroja, T = verot, r = korko, c = pt-verokanta e = at-rajaveroaste, = split-% Tarkastellaan tilannetta jossa omistaja antaa 1 euron investoitavaksi. Pyritään selvittämään investoinnin pääomakustannus (tuottovaatimus). Investoinnin rajatuotto verojen jälkeen on n = (1- e + ( e - c ) Investoinnin vaihtoehtoiskustannus on pääomaveron jälkeinen korko C = (1- c )r Asetetaan n ja C yhtä suuriksi ja ratkaistaan suhteen. Pääomakustannukseksi saadaan: 1 c e c e c K r r ( r) e e e Tästä saadaan ainakin seuraavat havainnot split synnyttää lisätermin jonka suuruus riippuu mm. veroaste-erosta ja split-%:sta sen vaikutus voi olla + tai -, mutta se alentaa pääomakustannusta kun >r ja e > c, jos =r, splitin vaikutus häviää ja investointineutraalisuuden ehto = r toteutuu riippumatta rajaveroasteista 2. Osinko-split Splitin vaikutukset osakeyhtiön päätöksiin ovat samantyyppisiä kuin edellä, mutta eroavat monissa yksityiskohdissa. Jälleen split aiheuttaa pääomakustannukseen ylimääräisen termin. Seuraavassa esitetään osakeyhtiön pääomakustannuksen lauseke uudella osakepääomalla rahoitetulle investoinnille (Hietala ja Kari 2006). Yrittäjän oletetaan nostavan korvausta yrityksestä 8 Splittiä on tällä tavoin tarkasteltu eri näkökulmista (maavertailut, eri yritysmuodot, yrityksen ja yrittäjän erilaiset päätökset) mm. seuraavissa tutkimuksissa (osa staattisia, osa dynaamisia): Kari jne. (1998), Kari (1999), Lindhe jne (2002, 2004), Alstadsaeter (2003), Hietala ja Kari (2006), Ulvinen (2006), Kanniainen jne. (2007), Kari ja Karikallio (2007), Kari jne. (2009). Splitin tiettyä versiota stokastisessa kehikossa tarkastelevat mm. Panteghini (2001) ja Schindler (2006).

15 määrän, joka ylittää 9 % nettovarallisuudelle. Ansiotulona verotettava tulo on ansiotulo-osinkoa, ei palkkaa. 1 c 0,7 e K( K) r (1 )(1 0, 7 ) (1 )(1 0, 7 ) f = yhtiöverokanta f e f e g = myyntivoiton ef.veroaste Osakeyhtiöllä vaikutukset ovat suurempia kuin edellä, mitä voidaan havainnollistaa laskelmin. Ero johtuu siitä, että yhtiö voi kasvattaa nettovarallisuutta kevyesti verotetuilla (26 %) voitoilla. Ks. Kuvio 3. Toinen tärkeä nettovarallisuuden perusteella tehtävän osinko-splitin ominaisuus on se, että :n tasoa säätämällä järjestelmää ei saada investointineutraaliksi. Se voi toteuttaa neutraalisuuden jollain veroasteyhdistelmällä, mutta ei yleisesti. Kuviot 1 ja 3. Käytännön veropolitiikan kannalta merkityksellistä on ehkä se, miten suuria ja kuinka yleisiä poikkeamat neutraalisuudesta ovat ja lisäksi se voidaanko ylimitoitettua investointi-insentiivia perustella jollain tavalla.

16 Liite 2 Kuvioita ja taulukoita Taulukko 1. Luonnollisten henkilöiden tulot vuodelta 2007 toimitetussa verotuksessa, euroa (Lähde: Verohallituksen maksuunpanotilasto) JAETTAVAT YRITYSTULOT Yhteensä OSINKOTULOT Maatalouden tulo Osinkotulot Saajien lukumäärä Saajien lukumäärä Elinkeinotoiminnan tulo Osinkotulo ei julk.yht Saajien lukumäärä Saajien lukumäärä Tulot yhtymistä Pääomatulo osingosta Saajien lukumäärä Saajien lukumäärä Porotalouden tulo Ansiotulo osingosta Saajien lukumäärä Saajien lukumäärä Os.tul.verovapaa osuus Yhteensä Saajien lukumäärä Jaettavat yritystulot Saajien lukumäärä Split-järjestelmän piirissä verovelvollisia, kpl (maksimi-arvio): Jaettavat yritystulot Osingot Yhteensä Taulukko 2. Yksityishenkilöiden saamat osingot yhteensä 1000 (1996 hinnoissa) Vuosi pääomatulona saajien lkm ansiotulona saajien lkm yhteensä pörssiyhtiöistä 1000 (1996 hinnoissa) Vuosi yhteensä saajien lkm , ,

17 Kuvio 1 Listaamattoman oy:n pääomakustannus Suomessa - Margin. tulo palkka, rajaveroaste 45, 50 tai 56 %, työnantajamaksut eivät mukana - Investoinnin rahoitus pidätetyillä voitoilla 7,00 % 6,00 % 5,00 % Pääomakustannus 4,00 % 3,00 % 2,00 % Ei-List 56% Ei-List 50% Ei-List 45% Korko Listattu 1,00 % 0,00 % -1,00 % Kuvio 2. 3,00 % 4,00 % 5,00 % 6,00 % 7,00 % 8,00 % 9,00 % Split-parametri Henkilöyhtiön pääomakustannus eri rajaveroasteilla - Omistajan marginaalinen tulo ansiotuloa, rajaveroaste 40 %, 45 % tai 51 % 6,00 % 5,00 % 4,00 % 3,00 % Pääomakaustannus 2,00 % 1,00 % Hy 51 % Hy 45 % Hy 40% Korko 0,00 % -1,00 % 4,00 % 5,00 % 6,00 % 7,00 % 8,00 % 9,00 % 10,00 % 11,00 % 12,00 % 13,00 % 14,00 % 15,00 % 16,00 % 17,00 % 18,00 % 19,00 % 20,00 % -2,00 % -3,00 % Split-parametri

18 Kuvio 3. Splitin vaikutus pääomakustannukseen - OY vs. HY. Omistajan rajaveroaste molemmissa 51%. 6,00 % 4,00 % Pääomakustannus 2,00 % 0,00 % -2,00 % 5,00 % 10,00 % 15,00 % 20,00 % HY Ei-List. OY Korko -4,00 % -6,00 % Split-%

19 Kuvio 4. Listaamattomat oy:t: muuttujan voitto/nettovarallisuus %-jakauma v Percent vonv Graphs by verovuosi Kuvio 5. Listaamattomat oy:t: %-jakauma muuttujan osinko/nettovarat mukaan (referenssiviiva kuvaa nykyistä 9 %:n split-%:a) Percent Graphs by verovuosi osne

20 Kuvio 6. kun vain yhtiöt joissa pääomistaja yksityishenkilö 1999 Percent osne Graphs by vuosi indikaattori 2006 Percent osne Graphs by verovuosi