Eraiden Suomen. pohjaeläimistö. tulokset Valtakunnallisen vuosilta seurannan S u o m e n ympäristö LUONTO JA LUONNONVARAT.

Transkriptio

1 S u o m e n ympäristö [Ä LUONTO JA LUONNONVARAT Paula Nurmi Eraiden Suomen.ärvien... pohjaeläimistö Valtakunnallisen vuosilta seurannan tulokset / SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

2

3 Suomen ympäristö 172 Paula Nurmi Eraiden Suomen jarvien.... pohjaeläimistö Valtakunnallisen seurannan tulokset vuosilta HELSINKI

4 ISBN ISSN Kansikuva: Matti Ylätupa / LKA Paino: Oy Edita Ab Helsinki 998 Suomen ympänstö 72

5 Sisällys 1 Johdanto.5 2 Tutkimusalueet, aineisto ja menetelmät.6 3 Tulokset ja niiden tarkastelu Pohjaeläinmuuttujien suhde klorofyifiin Kokonaisyksilötiheys Kokonaisbiomassa Taksomen lukumäärä ja diversiteeffi Chironomidae BQI Oligochaeta yksilöfiheys ja BQI Oligochaeta/Chironomidae-yksilömääräsuhde Relikfiäyriäisten yksilötiheys Chironomus-toukkien yksilöfiheys Järvikohtainen tulosten tarkastelu Saimaa (Hauldselkä) Ukonvesi Puruvesi Kallavesi SPyhäjärvi (Karjala) Koitere Päijänne Konnevesi Suontee Vuohijärvi Tuusulanjärvi Pyhäjärvi (Säkylä) Pyhäjärvi (Tampere) Näsijärvi Pääjärvi Lappajarvi Lestijarvi Pyhäjärvi (Oulun läani Rehja (Nuasjärvi) Lentua Inarinjärvi Muojärvi 53 4 Aineiston arviointia ja seurannan muutostarpeet 55 5 Yhteenveto 52 Kirjallisuus 59 Liite 1. SYKE:n pohjaeläinseurannan ( ) havaintopaikkafietoja 63 Lilte 2. Biologiseen seurantaan kuuluvien järvien pohjaeläinlajisto vuosina Suomen ympö 72

6 Suomenympänstö 72

7 Jbdanto OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Vesistöseurantoja kehitettäessä todettiin en yhteyksissä jo 197-luvun lopulla ja var sinldn 198-luvulla seurantojen liiallinen painottuminen fysikaalis-kemiallisen tiedon tuottamiseen itse vesimassasta. Ympäristöhallinnon valtakunnallisen järviseurannan biologisten muuttujien havainnoinfi rajoittui kasviplanktonin määrän ja koostumuk sen määrittämiseen. Pohjaeläintutldmuksen hittämistä järvisyvänteiden tilan seuran taan esitettiin 198-luvulla. Varsinainen suurmittelu pohjaeläintutkimuksen hittämi sestä vesien tilan seurantaan aloitettiin 1987 ja ehdotus seurannan toteuttamiseksi valmistui vuonna 1989 (Paasivirta 1989). Samana vuonna aloitettiin valtakunnallinen pohjaeläinseuranta24 järvisyvänteellä, jotka kuuluivat osana kasviplankton-ja perifyton seurantaan. Täten muodostuijärvienbiologisen seurannanintensiiviasemienverkosto. Pohjaeläintutldmukset ovat kuuluneet moniin velvoitetarkkailuohjelmiinjo 197- luvulta lähtien. Määrävuosin toistuvia pohjaeläintutldmuksia tehdään monilla kuor mitetuifia vesistöalueffla. Pohjaeläintutldmukset velvoitetarkkailuissa tuottavat tie toa erilaisista kuormitetuista vesistöistä, kun taas järvisyvännetutkimuksin kuuluu pääsääntöisesti järviä, joihin tai joiden tutldttavaan osaan ei tule suoranaista jätevesi kuormitusta. SYKE:n pohjaeläinseuranta ja velvoitetarkkailujen pohjaeläintutldmukset täydentävät toisiaan koko maata koskevassa vesistöjen tilan biologisessa seurannassa. Valtakunnallisen seurannan tarkoituksena on pohjaeläimistön avulla tutkia järvisyvännealueffla pitkäaikaisten ja laajavaikutteisten ympäristömuutosten vaiku tuksia vesistön tilaan ja samalla kerätä vertailuaineistoa suhteeffisenluonnontilaisilta järvialueilta. Järven ffla - voidaan käsittää järven ekosysteemin rakenteeksi. Jos halutaan sel vittää järven tilassa tapahtuvia muutoksia on tutkittava järven ekosysteemiä, jonka yksi osa on pohjaelaimi. Vedenlaatumuutoksifia on vaikutuksensa ekosysteemin toimintaan ja rakenteeseen. Siksi parhain kuva järven tilasta ja siinä tapahtuvista muutoksista saadaan tutkimalla sekä ekosysteemin rakennetta että siihen vaikuttavia fysikaalis-kemiallisia ympäristöteldjöitä. Pohjaelainu on paikallaan pysyvää ja pit käikäistä, joten elaimi kuvaa hyvin pohjan tilaa yleisesti ja hitaat muutokset järven tilassa voivat näkyä ensin min pohjaelaimi ssä. Wiederholm (198) on listannut syvännealueidenjärviseurantaan erityisen hy vin sopiviapohjaelähimuuttujia. Pohjaeläinyhteisöjen tilan kuvaamiseen sopivat mdi kaattorilajitja ryhmät, diversiteeffi ja/tai lajilukumäärä, Oligochaeta/Chironomidae yksilömäärien suhde ja harvasukamatojen yksilötiheys. Useat muuttujat perustuvat Chfronomidae-ja Oligochaeta-lajeihin, koska nämä ovat järvisyvänteiden yleisimmät ja runsaslukuisimmat eläinryhmät. Ennenkuin ajallisia ja paikallisia muutoksia voidaan tarkastella, on selvitettävä pohjaeläinyhteisöjen tila seurannan alussa, johon myöhempiä tutkimustuloksia voi daan verrata. Tämän työn tarkoituksena on luoda yleiskäsitys seurantajärvien pohja elainu stäja pohjaeläinyhteisöjen rakenteesta vuosien aineiston perus teella. Erityisesti tarkastellaan pohjaelaimi ä pohjan rehevyystason kuvaajana sekä suhteessa järven trofiatasoon. Perusteeffisempi järvivertailu, havaintoasemien väli nen vertailu järven sisällä ja vertailu muihin ympäristömuuttujiin tehdään aineiston jatkokäsittelyssä myöhemmin. Jatkokäsittelyssä tullaan yhdistämään bioottiset ja abi oottiset muuttujat ryhmittely-ja ordinaatiomenetelmillä sekä luokitellaan järviä la jeiliin perustuvan järvitypologian pohjalta. Suomen ympäristö 172

8 TukimusaIuce, aineisto ja menetelmät Aineisto on kerätty 22 järvestä. Tutkituistajärvistä 1 voidaan veden laadun perus teella luokitella oligotrofisiksi, 6 eutrofisiksi ja loput mesotrofisiksi tai meso-eutrofi siksi. Näistä 6 tutldmuskohdetta on isojen järvien kuormitettuja alueita. Osa järvistä on kirkasvefisiä, osa on ruskeavetisiä humusjärviä. Järvien maksimisyvyydet vaihte livat 6-97 m:n välillä (taulukko 1, kuva 1). Tarkemmat pohjaeläinasematiedot on esi tetty ifitteessä 1. Havaintoasemina olivat sekä järven syvin kohta että ns. välisyvyys, joka on yleen sä syvänteenja pinnan välinen aritmeettinen keskiarvo, Näytteet muodostuivat pääsääntöisesti viidestä rinnakkaisesta nostosta, jotka käsiteltiin erikseen. Kenttätyöt suoritti se ympäristökeskus (vesi-ja ympäristöpiiri), jonka toimialueella järvi sijaitsee. Näytteet otettiin vuosittain syys-lokakuussa Ekman noufimella (A = cm2) ja käsiteltiin standardin SFS 576 mukaisesti, Seulan silmäkoko oli,5 mm. Taulukko 1. Eräitä perustietoja tutkimusjärvistä ja niiden veden laadusta (Veden laatutiedot SYKE:n rekisteristä vuosien keskiarvoina) järvi vesistö- pinta- kokonais- Chl-a Koko P väri happi happi alue ala syvyys kasvukka pg/i mgpul p-lm, p-lm, km2 m -2 m,,ug/l 1 m 1 m elo maalis Saimaa,Haukiselkä , 2 4 7,9 5,9 Ukonvesi , ,8 4,8 Puruvesi 4, , ,2 6,3 Kallavesi , 2 5 7,1 1,3 Pyhäjärvi, Karjala , ,2 7,3 Koitere ,5 II 7 6,2 1,8 Päijänne , ,2 8,5 Konnevesi , ,8 5,9 Suontee , , 5,3 Vuohijärvi ,2 5 25, 7,7 Tuusulanjärvi , ,9 5,6 Pyhäjärvi,Säkylä , ,2 2,1 Pyhäjärvi,Tampere , ,2,8 Näsijärvi , ,4 2,6 Pääjärvi , , 5,3 Lappajärvi , ,5,1 Lestijärvi , , 6,9 Pyhäjärvi,Oulunlääni 54, , ,9 3,6 Rehja-Nuasjärvi , ,7 1,5 Lentua , , 2, Inarinjärvi , ,3 8, Muojärvi , ,5 5,6 Suomen ympänetö 72

9 Tulokset koostuvat vuosina otetuista näytteistä. Aineistoa kuvataan seuraavifia muuttujifia: O kokonaisyksilötiheys Oligo±aeta yksilötiheys O kokonaisbiomassa Oligo±aeta-BQI (Wiederholm 198) O taksonien luku OligodiaetWQiironomidaeyksilöm. suhde O diversiteeffi H (Shannon & Weaver) (Tanypodinae poisluiden) O Chironomidae BQI (Wiederholm 198) relikfiäyriäisten yksilötiheys O Q (Paasivirta 1989; 1 lugens-t poisluiden) Chironomus-toukkien yksilöfiheys Aineiston lajifista on esitetty ilitteessä Saimaa (Haukiselkä) 2. Ukonselkä 3. Puruvesi 4. Kaliavesi 5. Pyhäjärvi (Karjala) 6. Koitere 7. Päijänne 8. Konnevesi 9. Suontee 1. Vuohijärvi 11. Tuusulanjärvi 12. Pyhäjärvi (Säkylä) 13. Pyhäjärvi (Tre) 14. Näsijärvi 15. Pääjärvi 16. Lappajärvi 17. Les6järvi 18. Pyhäjänri (Oulunl.) 19. Rehja-Nuasjärvi 2. Lentua 21. Inarinjärvi 22. Muojärvi 8km Kuva 1. Tutkimusjär et Suomen ympänstö 172

10 TuIkse ja niiden arkasteiu 3., Pohjaeläinmuuttujien suhde klorofrlliin Pohjaeläimiä on usein käytetty järven tai pohjan frofiatason selvittämiseen. Eri poh jaeläinmuuttujia on verrattu perustuotantoa kuvaavlin muuttujlin esim. a4dorofy1 ffin tai suoraan veden ravinnepitoisuukslin, kun on etsitty rehevyystason muutoksia parhaiten kuvaavia muuttujia (Saether 1979,198, Wiederholm 198). Aineiston pohjaeläinmuuttujien ja veden rehevyystasoa kuvaavien muuttujien välisestä korrelaafiomatrilsista on valittu taulukkoon 2 ne pohjaeläinmuuttujat,jot ka parhaiten korreloivat veden rehevyystasoa kuvaavan a4dorofyllin kanssa sekä muutama muu tärkeäksi katsottu muuttuja. Taulukko 2. Eräiden pohjaeläinmuuttujien korrelaatiot veden a-klorofyllipitoisuuden ( keskiarvo) kanssa syvännealu eellajavälisyvyydessä koko aineistossa (n=22). Merkitsevyystasot: * = p<o.s, p<o.i ja ***p<.1. pohjaeläinmuuttujat a-klorofylli logpg/l syvännealue välisyvyys yksilötiheys log yks/m1.583** 37** yksilötiheys/näytesyvyys Iogyks/m1/m.665***.683*** biomassa log g/m1.468*.482* biomassa/näytesyvyys g/m1im.62**.821 1) diversiteetti log H OJOO taksonien lukumäärä/näytesyvyys log kpl/m * Chironomidae Iog BQI J71*** o.614** Oligochaeta yksilötiheys/näytesyv.yks/m2/m,449*1),816*** 1) Oligochaeta log BQI,639**,513* Oligochaeta/Chironomidae/näytesyvyys %/m J81*** 1) J74***D )= ilman logaritmimuunnoksia Järvien keskinäistä vertailua vaikeuttaa se, että seurantaan kuuluu hyvin erilai sia järviä ja näytesyvyydet vaihtelevat järvikohtaisesfi. Vertailtavuuden parantami seksi tuloksia joudutaan usein korjaamaan mm. näytesyvyydellä tai järven kesldsy vyydellä (Wiederholm 198). Yksilömäärä-ja biomassajakaumat ovat tyypiffisesfi vi noja, jolloin absoluuttisten lukuarvojen sijasta joudutaan käyttämään fransformaati oita esim. logaritmimuunnettuja lukuarvoja (Sarvala 1984). 3.2 Kokonaisyksilötiheys Absoluuttinen yksilötiheys vaihtelee paljon järvikohtaisesti sekä ajallisesti että pai kaifisesti. Sitä on pidetty melko karkeana pohjaeläinyhteisöissä tapahtuvien muutos ten kuvaajana. Yleispeiiaatteena yksilötiheys kasvaa tiettyyn rajaan asti pohjan rehe vyystason noustessa. Aineiston jäijestäminen kokonaisyksilötiheyksien mukaiseen suuruusjäijestykseen kuvaa vain pääpiirteittäin rehevyystasoa (kuva 2). Suomen ympäristö )72

11 92 Yksilötiheys yleensä pienenee syvyyden kasvaessa. Syvyyden vaikutusta voi daan vähentää jakamalla tiheys näytesyvyydellä (Wiederhoim 198). Seuranta-aineis tossa näytesyvyydellä jaetutlogaritmimuunnetut kokonaisyksilöfiheydet korreloi vat erittäin merkitsevästi veden kesldmääräisen a-ldorofyffipitoisuuden kanssa (tau lukko 2, kuva 3). YKSILÖTIHEYS 6 E 5 F =- - =.. :c -I = Ezzosyvänne O-vähsyVyys Kuva 2. Kokonaisyksilötiheys (vuosien losten mukaisessa suuruusjärjestyksessä. tiheyksien keskiarvo) eri järvissä syvännetu 3, 2,5 2,, PyhKar,PyhSäk + Lestij Ukonv 1,5 1,,5 O nari ere O ONäsij +Vuohij Suontee Päijän logy =,94+l,OlIogx r =,68***,,,2,4,6,8 1, 1,2 1,4 1,6 a-klorofylli IogpgJl Kuva 3. Veden klorofrllipitoisuudenja kokonaisyksilötiheyden Gaettuna näytesyvyydellä) väli nen korrelaatio välisyvyysvyöhykkeellä. Suomen ympänstö 72

12 92 3,3 Kokonaisbiomassa Järven trofiatason on todettu vaikuttavan pohjaeläimistön biomassaan. Mm. veden fosforipitoisuudenja pohjaeläimistön biomassan välillä on havaittu korrelaaliota sub litoraalivyöhykkeellä (Dermont ym. 1977). Biomassa,kuten yksilötiheyskin, kasvaa rehevyystason noustessa. Aineiston kokonaisyksilöfiheydenja kokonaisbiomassan välinen korrelaatio oli syvärmealuee1 la.98*** ja välisyvyydessä.96* (p <.1). Sekä liheydet että biomassat olivat suu rimmat eutrofisissa Lappajärvessä ja Tuusulanjärvessä sekä mesotrofisessa Säkylän Pyhäjärvessäja pieniirimät oligotrofisissa syvissä järvissä (kuva 4). [1 BIOMASSA : Khi HH -i r j -J = gz - c- y5:! Kuva 4. Kokonaisbiomassa (vuosien ten mukaisessa suuruusjärjestyksessä. biomassojen keskiarvo) eri järwssä syvännetulos Seuranta-aineistossa pohjaeläinten biomassan ja veden keskimääräisen a-kloro fyffipitoisuuden välille saatiin syvännealueella merkitsevä ja välisyvyydessä erittäin merkitsevä korrelaafio sifioin, kun aineisto jaettiin näytesyvyydellä (taulukko 2, kuva 5). Välisyvyysvyöhykkeeliä useiden syvien järvien alusveden happiongelmat eivät vai kuta tuloksiin ja korrelaatio välisyvyydessä on parempi kuin syvännealueefla. w a-klorofylli pg/i Kuva 5. Kokonaisbiomassan suhde veden a-idorofyllipitoisuuteen välisyvyydessä. Suomen ympänstö 72

13 92. 3A Taksonien lukumäärä ja diversiteetti Pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuutta kuvaavia diversiteetti-indeksejä on kehitet ty useita (mm. Simpson 1949, Margalef 1958, Shannon and Weaver 1975). Lähtökohta na on ajatus, että yhteisö on sitä tasapainoisempi mitä monimuotoisempi se on (ts. mitä korkeamman lukuarvon diversiteetti saa). Kun esim. jätevedet aiheuttavat alu eelle ympäristösfressiä, diversiteeffi pienenee jalajimäärä vähenee (Huston 1979). Sit tenimin on havaittu, että diversiteetti voi olla alhainen myös tasapainoisissa yhtei söissä silloin, kun muutamat lajit ovat hyvin sopeutuneet homogeeniseen ympäris töön (Howmiller and Scott 1977, Milbrink 1983). Milbrink (1983) havaitsi diversiteefin olevan suurin sifioin, kun järvi on muuttumassa oligotrofisesta eutrofiseksi. Diversi teetin sijasta on alettu käyttää monimuotoisuuden kuvaajana pelkkää lajimäärää, jon ka on katsottu antavan yhtä paljon informaatiota kuin diversiteetin (Wiederholm 198, Palomäki & Paasivirta 1993). Ljien tai taksonienlukumäärään taas vaikuttavat hyvin monet abiooffiset ja biooffiset tekijät (mm. Zaret 198, Herricks and Cairns 1982, Thier ry 1982). Seuranta-aineistossa diversiteetfi ja taksonien lukumäärä näyttivät olevan mel ko riippumattomia järven trofiatasosta (taulukko 2). Jos näytesyvyyttä ei oteta huo mioon, kumpikaan näistä pohjaeläinmuuttujista ei korreloinut veden a-klorofyffi-pi toisuuden kanssa. Korkeimmat diversiteeffiarvot olivat järvissä, joiden pohjan laatu oli heterogee nimen tarjoten pohjaelaimi lle paljon erilaisia mikrohabitaatteja (hite 1). Aihaisim mat diversiteettiarvot olivat jätevesien vaikutuspiirissä olevalla Ukonvedellä, mutta myös oligotrofisissa, syvissä Pääjärvessä ja Inarinjärvessä, missä muutamat lajit oli vat hyvin sopeutuneet pohjan karuihin olosuhteisiin. Syvyyden vaikutus ilmeni si ten, että välisyvyydessä diversiteetti oli yleensä suurempi kuin syvännealueella ja matalissajärvissä suurempi kuin syvissä (lcuva 6). DIVERSITEEHI 3,5 3 2,5 2 1,5,5 - :- :: [:syvänne 4- väiisyvyys Kuva 6. Diversiteetti H (Shannon and Weaver; vuosien netulosten mukaisessa suuruusjärjestyksessä. keskiarvo) eri järvissä syvän 3.5 Chironomidae BQI Surviaissääsidiajistoon perustuva BQI (Benthic Quality Index) on indikaattorilajisys teemi. Wiederholm (198) on luonut indeksin indikaattorilajeihin perustuvien järvi tyyppiluokittelujen pohjalta (Brundin 1949,1956, Saeffier 1979,198). BQI kuvaa poh Suomen ympäristö 172

14 3,5 Jan tilaaja ravinteikkuutta. Indeksi on suomennettu myös pohjan biologiseksi kun toindeksiksi. Indeksi saa arvon -5 välillä. Mitä suurempi arvo on, sitä karumpi on pohja. Arvot 4-5 kuvaavat niukkaravinteista pohjaa ja alle 2 olevat arvot ovat tyypil lisiä hkaantuneffle tai rehevffle järville. BQI on kehitetty erityisesti profundaalitutki muksiin sopivaksi menetelmäksi, Seuranta-aineistossa Chironomidae BQI korreloi veden a-klorofyffipitoisuuden kanssa erittäin merkitsevästi syvännealueefia, mutta vain merldtseväsfi välisyvyydessä (taulukko 2). Pienempään välisyvyyden korrelaatioon vaikuttaa se, että aineistossa on mukana muutama hyvin matala järvi, joiden välisyvyysasemat ovat alle ilm:n sy vyydessä (Lestij ärvessä jopa litoraalissa) ja indeksi soveltuu huonosti matalien sy vyyksien kuvaamiseen. Kun syvyys otetaan huomioon, järvet tavallaan ryhmittyvät BQI:n mukaan suh teessa järven rehevyystasoon (kuva 7). Oman ryhmän muodostavat syvät oligotrofiset järvet Pääjärvi, Vuohijärvija Ina rinjärvi, joiden BQI:t saavat arvon 4- Sja kuvaavat näin karuja oloja pohjalla. Suu rimman ryhmän muodostavat pohjan suhteen mesotrofisiksi luonnehdittavat järvet, joiden BQI vaihtelee 2, - välillä. Tähän ryhmään kuuluu joukko erityyppisiäjär viä veden laadun mukaan lähes oligotrofisistajärvistä humusjärviin ja lievästi likaan tuneisiinjärviin. Oman ryhmänsä muodostavat jonkin verran eutrofoituneet Ukon vesi, Lappajärvi, Säkylän Pyhäjärvi ja Tampereen Pyhäjärvi, joiden BQI vaihtelee 1,5-2, välillä, mutta järvet eivät ole veden laadun suhteen voimakkaasti rehevöityneitä. Yksittäisiä rehevöityneitä järviä ovat Saimaa (Haukiselkä) ja Lestijärvi, joiden pohja on vähemmän rehevä kuin mitä veden rehevyystaso edellyttäisi. Tämä johtuu järvien mataluudesta. Hypereutrofinen Tuusulanjärvi poikkeaa kaikista muista ja järven BQI molemmissa tutkimussyvyyksissä olin. 1 (Chl-a/näytesyv. = 4,2), mikä ilmensi korke aa rehevyystasoa pohjalla. 5 4,5 Vuohij man Saimaa a-kmorofyfli pg,i / näytesyvyys m O8 Kuva 7, Chironomidae BQI:n suhde päällysveden klorofyllipitoisuuteen (jaettuna näytesyvyydel lä) syvännealueella. Suomen ympänetö 72

15 92 36 Oligochaeta yksilötiheys ja -BQI Harvasukamatojen liheys on mm. Ruotsin suurilla järvifiä kuvannut hyvin eutrofoi tumiskehitystä (Wiederho]m 198). Myös monella muulla eurooppalaisellajärvellä rehevöitymisen ensimmäisenä mermdnä on pidetty harvasukamatojen absoluuttisen ja suhteellisen yksilöfiheyden kasvua ennenkuin lajikoostumuksessa on havaittu muutoksia (Saeffier 198). Seuranta-aineistossa näytesyvyydellä jaettu harvasukamatojen yksilötiheys kor reloi erittäin merkitsevästi veden a-klorofyffin kanssa välisyvyydessä, mutta vain melkein merkitseväsfi syväimealueella (taulukko 2). Tiheys näyttää täten kuvaavan paremmin rehevyystasoa matalammissa syvyyksissä kuin syvänteissä. Harvasuka matojen näytesyvyydellä jaetut yksilötiheydet eri järvissä on esitetty kuvassa 8. Kokonaistiheyden lisäksi seurantaan sopivaksi muuttujaksi voi osoittautua in dikaattorilajien tiheyksien muutoksien seuraaminen. Brinkhurst (1974) havaitsi Lim nodriius hoffineisterin suhteeffisen osuuden kokonaistiheydestä kasvavan rehevöity misen edetessä. Langja Reymond (1992,1993) havaitsivat Sveitsin Neuchatel-ja Ge nevejärvessä euttofiaa kuvaavien indikaattorilajien (etenkin P hammoniensis ja Tubifex tubtfex) tiheyksien selvän pienentymisen ja oligottofiaa ilmentävin lajien (etenkin Sty iodriius heringianus ja Peioscoiex veiutinus) fiheyksien kasvun järvien rehevyystason alentuessa. Oligochaeta BQI (Ah & Wiederholm 1977) vastaa Chironomidae BQ-indeksiä. Indeksi perustuu Milbrinkin (1972,1973) Oligochaeta-aineiston lajien ekologislin tie toihinja levinneisyyteen Ruotsin suurissa järvissä. Seuranta-aineistossa Oligochaeta BQI ei korreloinut erityisen hyvin veden a-klo rofyffipitoisuuden kanssa. Syvännealueella saatiin merkitsevä ja välisyvyydessä mel kein merkitsevä riippuvuus (taulukko 2). Indeksin käyttöä vaikeuttaa lajimäärityk seen liittyvät ongelmat. Potamothrix hammoniensis-ja Tubtfex tubzfex -lajien nuoria yk silöitä on vaikea erottaa toisistaan samoin kuin Limnodriius-lajien nuoria yksilöitä. Joil laldnjärvfflä valtalajeina olivat lajit, jotka eivät kuulu indikaattorisysteemiin. OLIGOCHAEIA YKSILÖTIHEYS 2 I8 -I6 I4 I2 5 I EziEvälisyvyys.syvänne Kuva 8. Näytesyvyydellä jaettu harvasukamatojen yksilötiheys (vuosien erijälvissä välisyvyystulosten mukaisessa suuruusjärjestyksessä. keskiarvo) Suomen ympänstö 172

16 37 OIigochaeta/Chironomidae-yksiIömöärösuhde Likaantumisen tai eutrofoitumisen edetessä järvessä tiettyjen kestävien Oligochaeta lajien tiheydet suhteessa sedentaaristen (kaivautuvien) Chironomidae-lajien tiheyk sun kasvavat. Suhdeluku suurenee trofiatason noustessa (Saeffier 1979,198, Milbrink 198, Wiederholm 198). Ruotsin suurissa järvissä näytesyvyydellä korjattu O/C-suhde korreloi voimak kaasti veden idorofyifipitoisuuden kanssa (Wiederholm 198). Tässä seuranta-aineis tossa eri pohjaeläinmuuttujista O/C-suhde tuotti parhaimman korrelaafion järven trofiatasoa kuvaavan ldorofyffipitoisuuden kanssa (taulukko 2, kuva 9). Italialaisessa Nemijärvessä O/C-suhde kasvoi vähitellen järven rehevöilyessä. Negatiivinen korrelaafio O/C:nja Chironomidae-yksilömäärän välillä kuvasi kuiten kin pikemmli-ildn Chironomidae-touklden vähentymistä kuin harvasukamatojen ti heyksien kasvua (Bazzanfi and Seminara 1986). 38 Reliktiäyriäisten yksilötiheys Relikfiäyriäisten esiintymistä syvien järvien pohjafaunassa pidetään yhtenä pohjan tilaa kuvaavana indikaattorina. Relilctiäyriäiset Monoporeia affinis, Pallasea quadrispi nosa, Mysis relicta ja Gammaracanthus lacustris esiintyvät syvissä kylmissä vesissä ja yleensä hyvissä happiolosuhteissa. Reliktien esiintyminen rajoittuu eläinmaantieteel lisesti alueeseen, joka Yoldiameren aikana on kuulunut Itämereen. Vaateliainja harvi naisin onjättikatka (Gammaracanthus lacustris),joka esiintyy vain yli 4 m syvissäjär vissäja vaatii korkeampaa happipitoisuutta kuin muut reliktiäyriäiset (Särkkä 1976, Särkkä ym. 199). Laajin esintymialue on okakatkalla (Pallasea quadrispinosa) ja My siksellä, jotka l&kasvetistenja oligotrofisten järvien lisäksi esiintyvät myös humus pitoisissaja mesotrofisissajärvissä. Valkokatka (Monoporeia affinis) on tyypillinen kir kasvefisten, oligotrofisten järvien laji. Seuranta-aineistossa reliktiäyriäisiä esiintyi satunnaisesti ja harvalukuisesti (tau lukko 3). Tämä johtuu siitä, että akifivisina ifikkuvina lajeina, jotka vaeltavat myös vertikaalisesti, niitä on vaikea kerätä kvantitatiivisffla näytteenottimilla (Bagge ym. 1996). Yleisimpinä lajeina seuranta-aineistossa olivat Mysis ja okakatka. Suurimmat tiheydet taas olivat valkokatkalla, joka on tiiviimmin yhteydessä sedimentifinja tulee helpoiten mukaan Ekman-näytteenotossa. Harvinainen jättikatka esiintyi seuranta aineistossa vain Vuohijärvessä ja Konnevedellä. 7, 6 y =,93 +,14x 1 r=,77*** Inan UO as a-klorofylli pg/l Kuva 9. Näytesyvyydellä jaetun Oligochaeta/Chironomidae-yksilömääräsuhteen ja veden a-klo rofyllipitoisuuden välinen korrelaatio syvännealueella, Suomenympänstö 72

17 Taulukko 3. Rehktiäyriäisten keskimääräinen yksilötiheys (yks/m1) vuosina järvi syvyys Monoporei Mysir re/uta Pallasea Gammata m afflnis quadnipinosa canthus Iacustris Kallavesi Pyhäjärvi (Karjala) 1 98 Päijänne Konnevesi Suontee loi 2 Vuohijärvi Näsijärvi Pääjärvi Pyhäjärvi (Oulun lääni) 13 3 Rehja-Nuasjärvi Tämäntyyppinen seuranta ei anna täsmällistä kuvaa reliktiäyriäisten esäntymi sestä. Mm. Puruveden aineistossa ei ollut yhtään lajia, vaikka järvessä esiintyy kaikkia neljää lajia (Bagge 1992, Bagge ym. 1996). Myös Päijänteeltä (Särkkä 1976) ja Näsijär vestä tehdyissä tutkimuksissa (Väinölä & Rockas 199) on esiintynyt kaikkia neljää lajia, mutta ei tässä seuranta-aineistossa.jätfikatka on lisäksi löytynyt aikaisemmin Kallavedeltäja Pääjärvestä (Väinölä & Rodas 199) sekä Rehja-Nuasjärveltä 195-luviilla (Segerstråle 1956), mutta ei tästä seuranta-aineistosta. Relikfiäyriäisten tiheydet ovat usein aihaisia ja etenkin valkokatkalla on todettu huomattavia vuosittaisia fiheysvaihteluita ravintoifianteeseen liittyen (Johnsson & Wiederhoim 199,1992). Seuranta ei sovi reliktiäyriäisten tiheysmuutosten tarkkaan selvittämiseen, mutta antaa yleispiirteisen kuvan järven tilasta, jos reliktiäyriäisiä esiin tyy aineistossa. 3.9 Chironomus-toukkien yksilötiheys Järven rehevöityessä Chironomus-toukiden suhteellinen osuus kasvaa (Wiederholm & Eriksson 1979, Warwick 198, Kansanen & Aho 1981, Frank 1983). Eri Chironomus-tyy peifiä on toisistaan poikkeavia ympäristövaafimuksia. Eri ryhmien esiintymiseen vai kuttaa mm. sedimentin laatu, ravinnon laatu ja määrä ja fysikaalis-kemialliset ympä ristöolosuhteet (Johnsson 1984). C. plumosus-järvissä happiolosuhteet ovat yleensä heikommat kuin C. anthracinus-järvissä (Kansanen ym. 1984). Jo Brundin (1958) luo kitteli C. piumosuksen eutrofiaa kuvaavaksi lajiksi ja C. anthracinuksen lievempää eut rofiaa kuvaavaksi lajiksi. C. salinarius-tyyppi (neocorax) esiintyy lievästi eutrofisissa järvissä, mutta myös mesotrofisissa kerrostumattomissa tai huonosti kerrostuneissa järvissä (Kansanen ym. 1984). Rehevimmät järvet C. piumosuksen esiintymisen mukaan olivat Tuusulanjärvi, Säkylän Pyhäjärvi ja Lappajärvi (taulukko 4). Suomen ympänö 72

18 Taulukko 4. Ch,ronomus-toukkien keskimääräinen yksilötiheys (ykslm2) vuosina järvi Chironomus Chironomus Chironomus plumosus-t anthracinus/thummi-t neocorax/salinarius-t välisyvyys /syvänne välisyvyys/syvänne välisyvyys/syvänne Saimaa(Haukiselkä) 27 3 Ukonvesi Puruvesi 91 5 Kallavesi Pyhäjärvi (Karjala) Koitere Päijänne Konnevesi Suontee Vuohijärvi Tuusulanjärvi Pyhäjärvi (Säkylä) Pyhäjärvi (Tampere) Näsijärvi 2 19 Pääjärvi Lappajärvi Lestijärvi Pyhäjärvi (OulunL) Rehja-Nuasjärvi Lentua Inarinjärvi Muojärvi II Lievemmin rehevöityneitä muiden Chironomus-tyyppien dominanssin mukaan olivat Ukonvesi, Lestijärvi ja Tampereen Pyhäjärvi sekä Lentua, Rehja, Näsijärvi, Muojärvija Kafiavesi, Eutrofisista Saimaan Haukiselältä ja Lestijärvestä C. plumosus tyyppi lähes puuttui. Tämä johtuu järvien mataluudesta ja heikosta kerrostuneisuu desta. Hapen puute ei rajoita pohjaeläimistöä ja C. piumosuksen dominanssi ei pääse syntymään. Myös Tuusulanjärvi on matala, mutta hypereutrofisen luonteensa joh dosta sen syvänteessä esiintyy usein hapettomuutta. Oligotrofisten suurten järvien syvänteistä Chironomus4ajit puuttuivat. Chironomustouldcien esiintymistä ja tiheyksien suuruutta voidaan pitää karkea na rehevyystason ilmentäjänäjärvissä. 3.1 järvikohtainen tulosten tarkastelu 3 1,1 Saimaa (Haukiselkä) Ete1ä-Saimaan tutkimusalue sijaitsee melko pienialaisella Hauldselällä, Koko Hauki selkä on puunjalostusteoffisuuden jätevesien kuormittama, Talvisin selvää jätevesi vaikutusta havaitaan llkonselällä asti pohjan yläpuolella, mihin tiheydeltään raskaam matjätevedet painuvat. Haukiselällä jätevesivaikutus ilmenee kohonneina COD-ja ravinnepitoisuuksina, kohoniteena väriarvona sekä alentuneena happipitoisuutena etenkin pohjan läheisessä vesikerroksessa (Kansanen ym. 199). Suomen ympänstö 72

19 Saimaan Hauldselän aineistossa oli 35 taksonia, joista 13 yleisyys oli > 5 %. Suun lajimäärä on seurausta tutiämuspaikkojenmataluudesta maksimisyvyyden ollessa vain 12 m sekä vaihtelevasta pohjan laadusta, joka luo erilaisia habitaatteja eläimistölle. Lajis tossa oli mukana runsaasti myös litoraalilajeja. Lajistoifisesti eri syvyysvyöhykkeidenvä hulä ei ollut merkittäviä eroja. Mesotrofiaa ilmentävät lajit olivat yleisimpiä (taulukko 5). Yksilötiheydessäja biomassassa en tutldmusvuosina oli paljon eroja. Kokonaisyk silöfiheys oli aihaisin vuonna 1992 harvasukamatojen tiheyden pienennyttyä (kuva 1). Oligochaeta/Chironomidae-suhteen mukaan Chironomidae-toukkien suhteeffi nen osuus pieneni hieman välisyvyydessä, mutta suureni syvännealueella tutkimusvuosien aikana. Biomassa syvännealueella oli selvästi suurempi kuin välisyvyydessä. Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 1,54 g/m2 (1,14-2,3 g/m2) ja välisyvyydessä,53 g/m2 (,38 -,8 g/m2). Biomassat jäivät lajistoifiseen trofiaindi kaafiotasoon nähden aihaisiksi. Lievästi korkeampaa ravinnetasoa syvännealueella kuvastavat Oligochaetojen, Limnodrllus-lajien, Chaoboruksen ja Chironomus plumosus tyypin suurempi tiheys sekä suurempi yksilöpaino ja kokonaisbiomassa. Taulukko 5.Saimaan Haukiselänyleisimpien pohjaeläinlajienfrekvenssa, keskimääräinenyksilötiheysja hajonta (n8). laji frekvenssi % tiheysyks/m2 Frocladiusspp Pirkhiimspp Potamothnxhåmmonienst PoypeoiumpuIIum Tanytarsusspp Chaoboridae Spirospermaferox Årcteona,slomond/ timnodniussp Åulodrllusl,mnob,us 63 1 II Chironomusanthracrnus/hummi-t Cladope/ma virillula Åu/odriiusplunseta SAIMM Haukiselkä 2 15 s 1 5 Ei Chironomidae gochaetai %. CD % % % CD % % % % Kuva JO. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Saimaan Haukiveden syvännealueella (s = 1 2m) ja välisyvyydessä (p =6-7m) Suomen ympäristö 72

20 Pohjaeläinmuuttujien vaihtelu kuvaa epästabiileja oloja pohjalla. Suuri muu tosherldcyys johtunee sekä liian vaffitelevasta pohjan laadusta (vaihtelevasti liejua, hiekkaa, soraa, kasvillisuutta sekä kuitujätettä) että Hauldselällä vaikuttavista puun jalostusteollisuudenjätevesistä. Jotta pohjan tilaa voitaisiin tällä alueella luotetta vasti seurata ja havaita mahdolliset muutokset, kerättävän aineiston tulisi olla suurempi. Bioindekseistä diversiteeffi oli suhteellisen korkea ja välisyvyydessä syvän nealuetta suurempi. Olig BQI, Chir BQI ja CI ilmensivät pääasiassa mesotrofiaa. Chironomidae-lajeihin perustuvat indeksit antoivat kuitenkin jonkin verran toi sistaan poikkeavan kuvan, Chir BQI tuotti selvästi alhaisempia arvoja kuin CI. Chir BQI ilmensi lähes eutrofista pohjaa, kun taas Olig BQI ja CI kuvasivat mesot rofista pohjaa. Välisyvyysvyöhyke on niin matalaa, että Chironomidae-indeksit soveltuvat huonosti tämän syvyyden tarkasteluun (kuva 11) Ukonvesi Mikkelin alapuolinen Ukonvesi on osa Saimaata, Alueella vaikuttavat Mikkelin kau pungin yhdyskuntajätevedet. Veden laadun suhteen alue on melko rehevää ja syvän nealueella saattaa esiintyä ajoittain hapettomuutta. Ukonvedeltä näytteet otettiin vuosina Taksoneja Ukonvedestä löytyi 14, joista yhdeksän frekvenssi oli > 5 %. Lajeja oli suhteeffisen vähän ja harvat lajit do minoivat. Tämä alensi myös diversiteeffiä. Lajisto ilmensi joko eutrofiaa tai mesotro fiaa (taulukko 6). Syvännealueella dominoivat Potamothrix hammoniensis ja Chironomus salinarius-tyyppi (C. neocorax). SMMAA Haukiselkä 5, 4, 3, 2, 1 IigBQ O-thirBQI,, % Cl % % % % % % % r-3 Cl % % % % % % % Kuva II. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Saimaan Haukiselän sy vännealueella (s= 12m) ja välisyvyydessä (p=6-7m) , Suomen ympäristö 172

21 Taulukko 6. Ukonvedenyleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n=4). laji frekvenssi % tiheysykslm1 5 M,tamothrirhammonins, Ch,ronomussahiiariijs/neacorax-t Procladiusspp Chaoboridae Chfronomusanth,aaqus/thymm,t Jergentiacoracina Årcteonair/omond/ Cbfronomusplumosus-t. 5 II 16 Hydracarina 5 8 II Yksilötiheys oli suhteellisen korkea lukuunottamatta syvännealuetta vuonna 1989, josta selvittämättömästä syystä puuttuivat pohjaeläimet lähes kokonaan (kuva 12). Biomassa ilmensi mesofrofiaa. Syvännealueella kokonaisbiomassa oli + -4,87 g/ m2 (= 2,44 g/m2) ja väiisyvyydessä se vaihteli 1,69-3,35 Wm2 välillä (= 2,52 g/m2). Kaikki bioindeksit Olig BQI, Chir BQI ja CI ilmensivät mesoeutrofiaa (kuva 13). Saimaalle tyypilliset rehkfiäyriäiset puuttuivat. Rehevyyden kuvaajat Chironomus plu mosus-tyyppija Chaoboridae esiintyivät vähälukuisesti. Syvänteen pohjan biologi nen tila oli jonkin verran heikompi kuin välisyvyydessä. Pohjan stabffiteetfiä on vai kea arvioida, koska aineisto oli suppea. Mikkelinkaupunkionteettänytlähivesiensäpohjaeläinselvityksenvuonna 1987, jossa Ukonvedellä oli yksi tutkimuslinja. Tutkimuksessa saatiin syvänteen (28 m)yksilötihey deksi 161 yks/m2 ja biomassaksi 2,54 g/m2. Ainoa esiintynyt laji oli Chironomus salinarius tyypplvälisyvyysvyöhykkeellä (12 m) yksilöfiheys oli 14 yks/m2 jabiomassa,18 Wm2. ]1ksoneita esiintyi 5ja suurin osa oli Chironomidae-touldcia (Mikkelin kaupunki 1987) UKON VESI [ muut EI Chironomidae EI Oligochaeta Kuva 12. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Ukonveden syvännealueella (s=3m) ja välisyvyydessä (p = 15m) Suomen ympänstö 72

22 UKON VESI 5, 4,, ),UU &- OIig. BQI 2, Chir BQI Cl - % % Cl % Cl % % % % % Kuva l3. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Ukonveden syvännealueel ja (s=3m) ja välisyvyydessä (p = lsm) Puruvesi Puruvesi on vedenlaadultaan kirkas, niukkaravinteinenja lievästi humuspitoinen Saimaaseen kuuluva vesialue (oligohumoosinen). Vesialueelle ei tule juurikaan kuor miffista.järvelle on tyypillistä kohtalaisen suuret alusveden happipitoisuusvaihtelut talvisin (Meriläinen 1992, Meriläinen & Hamina 1993). Puruvedeltä näytteet otettiin vuosina Aineistosta tavatifin 34 taksonia, joista 12:sta frekvenssi oli >5 % (taulukko 7). Yleisimmät lajit kuvasivat lähinnä mesofrofiaa. Eutrofian ja/tai huonojen happiolojen ilmentäjät kuten Chaoboridae-ja Chironomus plumosus-tyyppi puuttuivat täysin. Aineistossa ei myöskään esiintynyt reliktiäyriäisiä, vaikka esim. vuonna 1991 (Meriläinenl992) tavattiin, joskin hyvin har valukuisesti, valkokatkaa ja okakatkaa, Taulukko?. Puruveden yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n =4). laji frekvenssi ¾ tiheys ykslm2 5 Pisidiumspp Spirosperma ferox Hydracarina 1 loi 141 Procladiusspp Tanytarsusspp ÅrcteonaLrlomond/ Limnodrilussp Poi) pec iumpullum Stktoch,ronomusrosenschöidi ZaIutschizaIutschkoIa Potamothrixftubifex Valvatamacrostoma 5 1 II Suomen ympänstö 72

23 PURU VESI muut Chironomidae ci Oligochaeta 5 Kuva 14. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Puruveden syvännealueella (s =3m) ja välisyvyydessä (p= lsm) Puruveden aineiston luotettavuutta heikentää se, että rinnakkaisnäytteitä oli vain 2-3 ja tämä aiheuttaa suurta hajontaa etenkin lajien yksilötiheyksissä. Samasta syystä johtunee myös suun ero välisyvyyden kokonaistiheyksissä vuosien 1989 ja 199 välillä (kuva 14). Lajisto sinänsä ei poikennut esim. Meriläisen (1992) tutkimuksesta. Mesotrofiaa indikoivasta lajistosta huolimatta biomassat jäivät aihaisiksi ja oli vat oligotrofisffle järville tyypillisellä tasolla. Syvännealueen keskimääräinen koko naisbiomassa oli 1,1 g/m2 (,93-1,27 g/m2) ja välisyvyyden,66 g/m2 (,24-1,8 g/m2). laksoneja esiintyi suhteeffisen runsaasti ja diversiteetti oli samaa suuruusluok kaa molemmissa syvyyksissä. Olig BQI:n, Chir BQI:n ja CI:n mukaan pohja oli mesot rofinen. Välisyvyydessä vuoden 199 Chir BQI ilmensi jopa mesoeutrofiaa (kuva 15). Puruveden pohjaeläimistö vuosina osoitti, että oligotrofinen Puruvesi tuottaa mesotrofisen pohjaelaimi nja että pohjan tilassa ilmenee vuosittaista vaih telua (vrt. Meriläinen 1992). Vuonna 1991 Cliir BQI sai arvon 3,7 ja kokonaisbiomassa olin.,8 g/m2. Vuosina 1989 ja 199 syvännealueen Chir BQI oli 3, ja kokonaisbio massa 1,1 g/m2. Meriläisen mukaan tämä erikoinen tilanne johtuu siltä, että Puruve dellä tuottava kerros on huomattavan paksu, jopa 2m. Perustuotanto tuottaa kohta laisen paljon orgaanista ainetta pinta-alayksikköä kohden ja tuottava kerros ulottuu samalla harppauskerroksen alapuolelle, missä hajotustoiminta kuluttaa ilmeisesti enemmän happea. Alusveden happiifianne jalämpöifia sekä orgaanisen kuormituk sen suuruus todennäköisesti aiheuttavat pohjaelamli ssä vuosittaista vaihtelua. 5, PURU VESI 4, 3, *. OIig. BQI jhbqi 2, 1,, a-. -. Kuva 15. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Puruveden syvännealueella (s=3m) ja välisyvyydessä (p = ISm) Suomen ympäretö 72

24 3.1.4 Kallavesi Kailaveden tutldmuspaikka sijaitsee eteläisellä Kafiavedellä lähellä Säyneensaloa Kuopion eteläpuolella. Tutldmusalueella vaikuftavat sekä asutuksen että teollisuuden jätevedet. Vesialue on luonteeltaan rehevä ja pohjan yläpuolella happipitoisuudet ovat kerrostuneisuuskausina selvästi alentuneet, Kafiavedeltä tavatifin 26 taksonia, joista 11 frekvenssi ylitti 5 % (taulukko 8). Lajisto ilmensi lähinnä mesotrofiaa. Matalammafia happiolot ovat paremmat, mikä näkyi Patiasean eslintymisenä välisyvyydessä ja puuttumisena syvännealueelta. Myös oligotrofiset lajit Spirospermaferox ja Heterotanytarsus apicalis esiintyivät vain välisy vyydessä. Toisaalta myös huonoja happioloja ilmentävät Chaoborus-toukat olivat ylei siä matalammalla. Taulukko 8. Kahaveden yleisimpien pohjaeläinbjien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989 l992 (n =8). laji frekvenssi % tiheys yks/m2 PotamothuV[ubifx Procladiusspp Piski»imspp Sergentiacoraciia Chaoboridae Åulodriiusp/urireta Tanytarsusspp Hydracarina Ci»inodrllussp Årcteonaislomond/ PovpediiumpuIfum 5 3) 52 5 Yksilötiheydet olivat luokkaa 5 yks/m2 paitsi vuonna 1991 välisyvyydessä, mis sä esiintyi poikkeukseffisen runsaasti Tanytarsus-toukkiaja syvänteessä vuonna 1989, jolloin esiintyi Sergentia coracinan massaesiintymä sekä vuonna 1992, jolloin C. anthra cinus-ryhmä esiintyi runsaana (kuva 16). 2 KALLAVESI E muut i Chironomidae igochaeta %. % % % % % % % % % % % % % % Kuva 16. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Kallaveden syvännealueella (s =46m) ja välisyvyydessä (p =23m) Suomenympäristö 72

25 1,3 KALLAVESI 5, 4, 3, 2, 1, -.-H iö OIig. EQI *-ChirBQI ici, % CC % % % % % % % % (.1 CC % % % % % % % Kuva 17. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-:ndeksit Kallaveden syvännealueel Ja (s=46m) ja välisyvyydessä (p=23m) Kesldmääräinenbiomassa syvänteessä oli 1,41 g/m2 (1,25-1,78 g m2) ja välisyvyy dessä,83 g/m2 (,71 - g/m2). Biomassat ilmentävät jokseenkin niukkaravinteista pohjaa. Diversiteeffi syväiinealueella oli hieman pienempi kuin välisyvyydessä. Bioindek sit molemmilla syvyysvyöhykkeifiä kuvasivat mesotrofista pohjan luonnetta. Syvänne alueella pohjan tila oli vuonna 1992 ravinteikkaampi kuin aikaisemmin (kuva 17). Meso-eutrofisenlajistonja aihaisen biomassan keskinäinen ristiriita ilmeni myös Mankin (199) pohjaeläintufldmuksessa Kallavedeltä vuodelta 1989 (taulukko 9). Manldn (199) tutkimuksessa myös Pohjois-Kafiaveden vertailuaseman biomas sat olivat hyvin aihaisia ja CI ilmensi mesoeutrofista pohjan tilaa. Säyneensalon etelä puolinen syvännealue luokiteltiin kokonaisbiomassan suhteen jo myrkyifiseksi poh jaksi. Myös eteläisen Kallaveden biomassat olivat pieniä, vaikka CI ilmensi jo selvästi parempaa biologista kuntoa. Syynä aihaisiin biomassoihin voivat olla pohjan epäva kaat happiolot, joihin vaikuttavat monet tekijät esim, alueelle tuleva jätevesikuormi tus. Alusveden fysikaalis-kemiallinen laatu ilmeisesti vaihtelee paljon vuosittain, mikä vaikuttaa alueen pohjaeläimistöön. Tähän viittaa mm. vuonna 1986 tehty tutkimus, jossa bioindeksit olivat korkeampiaja ilmensivat selvästi parempaa pohjan biologista tilaa kuin vuonna Taulukko 9. Kallaveden pohjaeläimistön kokonaistiheydet ja -biomassat sekä CI-indeksi vuodelta 1989 (Cl myös 1986 [Mankki 1991) verrattuna tähän aineistoon. alue syvyys kok.tiheys kok.biom. CI 1989 Cl 1986 m yb/m2 g/m1 Pohj.-Kallavesi ,4 3,5 38 3,2 2, - Säyneens.pohj ,85 2,2 2, ,21 2,1 - Säyneens.eteläp ,8-3, ,4 - - Etelä-Kallavesi ,81 3,1 4, , - SYKEI ,83 3, ,41 2,9 Suomen ympäristö 72

26 9,58 3.IOJ Pyhäjäivi (Karjala) Kaijalan Pyhäjärvi on rajavesistö, jonka 25 km2:n pinta-ajasta noin viidennes on Ve näjän puolella. Järvi kuuluu ns. erityistä suojelua vaafiviin vesiin. Järveen tulee kuor mitusta lähinnä alueen taajamista ja järvellä olevasta kalarikasvatuslaitoksesta sekä hajakuormituksena ympäristöstä. Järvi on kirkasvefinen ja oligotrofinen. Viime vuo sina on kuitenkin havaittu rehevyyden kasvua järvessä mm. sedimentin pifievästö tutkimuksessa (ODikainen 1992). Pyhäjärvestä tavatifin 34 taksonia, joista 13 frekvenssi oli > 5 % (taulukko 1). Välisyvyyttä edustavan havaintopaikan näytteet vuosilta olivat kuivuneet varastoinnin aikana. Lajistossa vallitsivat mesotrofiaa ilmentävät lajit. Välisyvyyden taksonimäärä oli selvästi suurempi johtuen lähinnä matalasta syvyydestä ja myös litoraahilajeja oli mukana. Välisyvyydestä tavattän rehktiäyriäisistä Monoporeia affinis. Hapettomuu den ilmentäjät, Chaoboridaeja Chironomus plumosus-tyyppi, puuttuivat. Välisyvyydenyksilötiheys oli suurempi kuin syvännealueen. Molemmissa syvyys vyöhykkeissä eri eliöryhmien suhteeffiset osuudet olivat suunnilleen samoja (kuva 18). Biomassa oli syvännealueella suurempi kuin välisyvyydessä. Syvänteen biomas sasta suurimman osan muodostivat Pisidium-simpukat. Keskimääräinen kokonais biomassa syvännealueella oli 5,94 g/m2 (3,35 - g/m2) ja väiisyvyydessä 1,45 g/m2 (,89-2,1 g/m2). Olig BQI ilmensi molemmissa syvyyksissä mesotrofiaa. Chir BQI-lajit puuttui vat kokonaan välisyvyydestä, mutta syvännealueella indeksi kuvasti keskimääräistä ravinteikkuutta. CI ilmensi myös mesotrofiaa ja syvännealueella rehevyystaso oli jonkin verran korkeampi (kuva 19). Järven (pohjois-osassa) pohjan tilaa voidaan kokonaisuutena luonnehtia lähin nä mesotrofiseksi sekä välisyvyys- että syvännealueella. Diversiteetti ja bioindeksit olivat hyvin samanlaisia eri vuosina. Kun myös eri lajiryhmien suhteeffiset osuudet ovat pysyneet eri vuosina samoina, on pohjan tila pohjaeläinmuuttujien mukaan melko tasapainoinen. Pyhäjärven pohjaeläimistöä on tutkittu aikaisemmin vuonna 1984 (Paasivirta 1987). Tutkimuksen mukaan järven kesidosan pohja oli oligotrofinen (Lukuunottamatta Varmonniemen kalankasvatuslaitoksen aluetta), järven eteläosat ja Syijäsalmen poh joispuolinen osa lievästi mesotrofisia sekä Atäskön alue lievästi eutrofinen. Taulukko 1. Pyhäjärven (Karjala) yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen ybilötiheys ja hajonta (n=6) laji frekvenssi % tiheysyks/m2 Pikhimspp Procladi isspp. 1 IlO 75 Spfrosperma ferox Tanytarsusspp Po5 pedilumpu/ium PotamothniYTubii x ZaIutschizaIutschkoIa 83 II 9 ChfranamusanthaaiusAhummit Sergenticoraci ia Årcteonairlomondi Hydracarina 67 1 Stktochlronomusrosenchoid/ Dicrotendipes nervosus Suomenympänstö 72

27 PYHÄJÄRVI (Karjala) 2 15 muut 1 Chironomidae EOligochaeta 5 - -, % % % % % % % % % % % % Kuva 18. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Pyhäjärven syvännealueella (s=2 1-22m) ja välisyvyydessä (p = 9-! Om) PYHÄJÄRVI (Kajala) 5, 4, 3, 2, 1,, % % % % % % % % % % % % E OIig.BQI *Chir BQI --ci Kuva 19. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Pyhäjärven syvännealueella (s=2 1-22m) ja välisyvyydessä (p = 9-! Om) Vuodesta luvulle ovat Syrjäsalmen edustalla pohjaeläintiheydet ja bio massat kasvaneet jalajistoon on tullut ravinteikkaampaa pohjaa kuvaavialajeja esim. Chironomus anthracinus/thummi-ryhmä. Lajistomuutokset ovat vaikuttaneet biomdek seihin siten, että pohjan luonne Syijäsalmen edustalla on muuttunut oligotrofisesta mesotrofiseksi vuosien välillä (taulukko 11). Taulukko II. Karjalan Pyhäjärven pohjaeläinmuuttujia vuosina 1984 (Paasivirta 987) ja (SYKE) Syrjäsalmen edustalla Ilm koktiheys ykslm kok. biomassa g/m2,74 1,45 BQI (Wiederholm) 4, -* CI (Paasivirta) 3,56 3, 21-25m kok.tiheysyks/m kok. biomassa g/m2,54 5,94 BQI (Wiederholm) -* 2,27 CI (Paasivirta) 4, 2,39 * = ei indikaattorilajeja Suomen ympänetö 172

28 1,39 3J.6 Koitere Koitere on säännöstelty, humuspitoinen ja melko niukkaravinteiden järvi, jossa alusveden happiifianne on yleensä hyvä. TaMkerrostuneisuuden lopulla alusveden hap pipitoisuudet ovat alentuneet. Järveen ei tule jätevesikuormitusta. Valuma-alueella on 6-luvulla tehty laajoja hakkuita ja metsäojituksia, mutta esim. maataloutta haijoi tetaan vähän (Turunen 1991). Koitereen näytteistä osa oli kuivunut varastoinnin aikana, Koitereelta tavattiin 2 taksonia, joista kahdeksan yleisyys oli > 5 % (taulukko 12). Taulukko 12. Koitereenyleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinenyksilötiheys ja hajonta ja 1992 (n=5). laji frekvenssi % tiheys ykslm1 Proc/adhisspp Potamothrixhammon,ens,s Plsfthtlmspp Spfrospermaferox Åulodniuspluriseta Tanytarsusspp Cimnodrllussp Zalutsch,aza/utsch,co/a Indifferenfitja mesotrofiaa ilmentävät lajit dominoivat, Varsinaista eutrofiaa il mentäviälajeja oli vähän ja reliktiäyriäiset puuttuivat. Yksilötiheydessä ja biomassas sa oli selvä ero syvännealueen ja välisyvyyden välillä (kuva 2). Sekä fiheydet että biomassat olivat syvänteessä suuremmat. Kokonaisyksilötiheydestä suurimman osan muodosti?otamothrix hammoniensis. Myös Pisidium-simpukoiden tiheydet olivat syvännealueella selvästi suuremmat ja simpukat muodostivat suurimman osan biomassasta. Välisyvyydessä vuonna 199 dominoivat Chironomidae-lajit Polypedilum pullum ja Stictochironomus rosenschöldi. Simpukoidenja myös harvasukamatojen vähyys vaikutti siihen, että välisyvyyden biomassat olivat aihaiset. Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 7,2 g/m2 (3,45 - g/m2) ja välisyvyydessä,3 g/m2 (,6-,54 Wm2) KOITERE 2 3 >- 2 1 pichironomidae Oligochaeta Kuva 2. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Koitereen syvännealueella (s = 73-74m) ja välisyvyydessä (p =35m) Suomen ympäristö 172

29 ao. OO. KOITERE 5, 4, 3,,*-Olig.BQI 1, / ChirBQI zrli Kuva 2!. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja O!igochaeta-indeksit Koitereen syvännealueella (s= 73-74m) ja välisyvyydessä (p =35m) Bioindeksien mukaan pohjan tila oli mesotrofinen. Chironomidae-lajeihin pe rustuvat mdeksit olivat samoja (silloin kun lajeja esiintyi) sekä välisyvyydessä että syväiinealueelia. Oligochaeta BQI:n mukaan pohja oli keskimääräisen ravinteikasja syvännealue jonkin verran rehevämpi. Diversiteetissä (keskimäärin) ei ollut juuri kaan eroja eri syvyysvyöhykkeiden välillä (kuva 21). Pohjaeläimistön mukaan järven pohja on ravinteikkuudeltaan mesotrofinen, Biomdeksit kuvaavat melko stabiilia pohjan tilaa. Suuret erot kokonaisbiomassoissa ja -fiheyksissä eri vuosien ja en syvyysvyöhyldceiden välillä saattavat johtua liian sup peasta aineistosta pohjan mommuotoisuuteen nähden Päijänne Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi ja sen suurin syvyys on 97m. Päijänteen eri osiin tulee kuormitustalähhinä puunjalostusteoffisuudesta ja asutuksesta. Järven ve den laatu oli 196-luvulla monin paikoin erittäin huono. Sittemmin tilanne on sel väsfi kohentunut etenkin 197-luvun puolivälin jälkeen teoffisuuden prosessimuu tostenja toteutettujen vesiensuojeltoimenpiteiden johdosta (Heinonen & Herve 1987). Pohjaelam-u n tutidmuspaikat sijaitsevat Vanhanselällä KorpilahdellaJyväsky iän eteläpuolella. Alueella vaikuttaa vielä jonkin verran AänekoskeitajaJyväskylästä bilevajätevesilcuormitus. Suurin syvyys Vanhanselällä on 63 mja kesldsyvyys 19 m. Alue voitaneen luokitella veden laadun suhteen lievästi reheväksi. Päijänteestätavatffin26taksonia,joistakahdeksanfrekvenssiyliffi5l % (taulukko 13). Taulukko 13. Päijänteen yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n =8). laji frekvenssi ¾ tiheys ykslm1 Procladiusspp FotamothnyTubikx Hydracarina fty/odrllushennginus Micropsectraspp Spirospermaferox Pisiwmspp Stictoch,ronomusroscnschtild/ 5 9 II 5 Suornenympö 72

30 ,78 PÄIJÄNNE E :c S : Chironomidae [pgochaetaj % r., CC % % CC % % % % % % % % Kuva 22. Chironomidae. ja Oligochaeta- lajien yksilätiheydet sekä kokonaistiheys Päijänteen syvännealueella (s=6 l65m)ja välisyvyydessä (p=32-33m) , Lajisto kuvasi sekä rehevää että niukkaravinteista pohjaa. Chaoboridae-toukat mdikoivat ainakin ajoittain huonoja happioloja pohjalla. Chironomus piumosus-tyyppi kuitenkin puuttui. Reliktiäyriäisistä esiintyivät Mysis relicta ja Pallasea quadrispinosa. Relik%äyriäiset esiintyivät vain välisyvyysvyöhykkeellä, joskin myös suurin osa sul kahyttysen toukista. Dominoivatlajitja ryhmät olivat jokseenkin samoja kuin 197- luvun alussa tehdyssä tutkimuksessa (Särkkä 1979). Yksilötiheydet jäivät aihaisiksi. Erityisen alhainen yksilötiheys oli välisyvyydes sä vuonna Suurimman osan syvännealueen kokonaistiheydestä muodostivat harvasukamadotja välisyvyydessä Chironomidae-toukat sekä Hydracarina ja Chaobo rus-toukat (kuva 22). Keskimääräinen kokonaisbiomassa oli syvännealueella,25 g/m2 (,2 -,35 g/ m2)ja välisyvyydessä,48 g/m2 (,13 - g/m2). Biomassat olivat oligotrofisellejär velle tyypillisiä. Chaoborus-toukkien ajoittain hyvin runsaskin esiintyminen viittaa happiongelmän pohjalla. Mhaiset happipitoisuudet taas todennäköisesti vaikuttavat biomassoja alentavasti, Jos rehevyystasoa arvioidaan pelkästään lajiston mukaan, bio massan pitäisi syvännealueella olla suurempi. Biomassat Päijänteen puhtaimmilla alu eifia ovat olleet aina aihaisia. Esim, 197-luvun alussa Vanhanselänja Päijänteen eteläosan profundaalin kokonaisbiomassat vaihtelivat välillä,14-,39 g/m2 (Särkkä 1979). 5, 4, PÄIJÄNNE 3, 2, 1,, % % CC % % % % % % % % % % % % % % Olig. BQI ChirBQl Cl Kuva 23. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Päijänteen syvännealueella (s =6! -65m) ja välisyvyydessä (p =32-33m) Suomenympäristö 72

31 3, Taulukko 14. Chironomidae BQI Pohjois- ja Keski-Päijänteellä vuosina Poronselkä Ristiselkä Vanhanselkä2 LehtiseIkä3 Tiirinselkä3 syvyys 45 m 7-75 m 65 m 4-42 m 3 m , , 4,1 3,2 3, ,7 3,49-3,9 1, , 3,65 3,83 1) = Hynynen ) = SYKE- aineisto 3) = Hynynen&Meriläinen ) = Hynynen 1993 Pohjan biologista tilaa kuvaavat indeksit poikkesivat toisistaan välisyvyys- ja syvännealueen välillä. Oligochaeta BQI ilmensi välisyvyydessä mesotrofiaaja syvän nealueefia ravinteikkaampaa pohjaa. Poikkeuksena oli vuosi 1992, jolloin myös välisy vyydessä indeksi oli alhainen. Chironomidae-indeksit taas antoivat pohjan tilasta vä häravinteildcaamman kuvan. Sekä Chir BQI että CI i]mensivät välisyvyydessä oligot rofiaa. Vuonna 1992 indikaattorilajeja ei tavattu. Syvännealueella Chir BQI kuvasi 199-luvun vaihteessa mesotrofiaa, mutta vuonna 1992 jo oligotrofiaa. Lajiston mu kaan pohjan tila syvännealueella on ravinteikkaampi kuin välisyvyydessä. Diversi teetti oli syvännealueella jonkin verran pienempi, mutta jäi välisyvyydessälän alhai seksi. Tämä kuvastanee jonkinlaista vaifitsevien lajien sopeutumista pohjan ympäris töolosuhteisiin (kuva 23). Vanhanselän pohjaelaimi ä on tutkittu mm (Meriläinen 1987). Lajis toifisesti Vanhanselän syvännealue (63 m) oli jokseenkin samanlainen myös vuosina Heterotrissocladius su&pitosus-toukka kuitenkin puuttui, joka on merkittävä bioindikaattorilaji, ja tämä vaikutti BQI- arvoa alentavasti 199-luvun vaihteessa. Van hanselän BQI oli yli 4., kun se syvännealueella oli 3,34. Pohja oli BQI:n mukaan 199-luvun vaihteessa rehevöityneempi kuin 198-luvun puolivälissä. Päijänteen tila on 198-luvulla ja 199-luvun alussa kuitenkin parantunut etenkin li kaantuneemmilla alueifiaja Vanhanselän BQI- muutos voi olla tilapäistä. Syvänne alueella Chir BQI on noussutkin koko ajan tutkimusjakson aikana. Päijänteen pohjan biologinen tila vaihtelee paljon eri osissa järveä (taulukko 14). Vuonna 1992 järven pohjan tila kohem Poronselältä Vanhanselälle. Kuormitetun Tii rinselän pohjan tila oli heikko Konnevesi Konnevesi on oligotrofinen ja oligohumoosinen lähes kuormittamaton järvi. Järvi ja kaantuu Pohjois-Konneveteenja Etelä-Konneveteen, jossa pohjaeläinasemat sijaitse vat (Paasivirta 1983). Suurin osa syvänteen vuoden 1992 näytteistä oli niin kuivuneita, että niitä ei ole tuloksissa otettu huomioon. Konnevedestä tavattiin 28 taksonia, joista kahdeksan frekvenssi oli >5 % (tau lukko 15). Lajistossa oli runsaasti ns. oligotrofian indikaattotilajeja, jotka selkeästi esiintyi vät välisyvyysvyöhykkeellä ja lähes kokonaan puuttuivat syvännealueelta. Tämä nä kyy myös bioindekseissä, jotka välisyvyydessä olivat korkeampia lukuunottamatta vuotta 1992, jolloin lajeja oli aikaisempaa vähemmän. Lajistofiinen runsaus näkyy myös suurempana diversiteettinä välisyvyydessä. Happiongelmia kuvaavat lajhyhmät Cha oboridaeja Chironomus plumosus-t puuttuivat. Relik%äyriäisistä esiintyivät Monopo reia affinis, Gammaracanthus lacustris ja Mysis relicta. Smenympänö 72

32 -,87 Taulukko 15. Konneveden yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n=7). laji frekvenssi % tiheys ykslm1 5?roc/aditisspp fpirospermaferox Hydracarina Pisidumspp Fotamothriv [ub,jox tamprodniusisaporus Monoporeiaafhrns Stictochironomusrosenschid/ Yksilötiheys oli suhteellisen alhainen. Välisyvyyden tiheydet olivat kaksinker taiset verrattuna syvännealueeseen lukuunottamatta vuotta 1992, jolloin tiheys oli erityisen alhainen. Oligochaeta/Chironomidae-suhde oli lähes sama molemmissa sy vyyksissä. Välisyvyydessä myös Pisidium-simpukat jamonoporeia esiintyivät runsaina (kuva 24). Biomassa molemmilla syvyysvyöhykkefflä jäi aihaiseksi. Syvännealueen keskimääräinen kokonaisbiomassa oli 1,19 g/m2 (,39-2,57 g/m2). Suurin biomassa johtuu isokokoisen Gammaracanthus-lajin esiintymisestä. Välisyvyydessä keskimää räinen kokonaisbiomassa oli,62 g/m2 (,41 - g/m2). Biomassat ovat oligotrofisffle järvilie tyypillisiä. Olig BQI, Chir BQI ja CI ilmensivät välisyvyysvyöhykkeeliä oligotrofiaaja ja vuonna 1992 mesotrofiaa. Syvännealue oli indeksien mukaan mesotrofinen. Diversi teetti oli melko alhainen. Konneveden pohja oli yleensä syvännealueelia ravinteik kaampi kuin välisyvyysvyöhykkeellä (kuva 25). Paasivirta (1983) on määrittänyt 198-luvun alun aineistoista CI-indeksejä ja saa nut arvoiksi Länsi-Konnevedelle 3,82, Keski-Konnevedelle 3,35 jaltä-konnevedelle 3,6. Itäisin alue Konnevedestä oli ravinteikkain ja sen indeksiarvo vastasi eteläisen syvänteen vuosien indeksiä. Konnevedestä on tutkittu pohjaelaimi mm. vuosina 197 (Särkkä 1972) sekä 199 ja 1993 liittyen Nänivedenja Konneveden välisen alueen yhteistarkkailuun (Veijola & Hynynen 1994)(taulukko 16). Konneveden pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut mer kittäviä muutoksia vuosien välillä. 2 KONNEVESI E :c EI muut Chironomidae ligocj a. o. - Kuva 24. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Konneveden syvännealueella (s =49-SOm) ja välisyvyydessä (p =25m) Suomen ympäristö fl

33 266 KONNEVESI 5, ft ,-- 3, 2 *-OIig.BQI.-ChirBQI 1,, - % % % % % % % Kuva 25. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Konneveden syvännealu eella (s =49-5m) ja välisyvyydessä (p =25m) Taulukko 6. Konneveden pohjaeläimistön taksonien määrä, kokonaisyksilötiheys ja -biomassa sekä BQI eri vuosina. taksoneja tiheys biomassa Chir BQI vuosi kpl yb/m2 g/m2 191*** -, Syke* 11/8 491/324,41,2,57 3,83/3, 199 Syke* 16/7 99/325,87/,39 4,9/3, I99Oyht.tark.** 15 69,5 3, 1991 Syke* 13/11 663/348,61/,63 -/3, 1992 Syke* 8/- 211/-,58/- 3,/ yht.tark.** 1 34,32 3, = 25m/5m 33m (Veijola & Hynynen 1994) > 2m (Särkkä 1972), huom.,8 mm seula xx/xx= vähsyvyys/syvänne Suontee Suontee on syvä oligotrofinen järvi. Järveen ei tule pistekuormitusta. Vesi on kirkasta ja alusveden happipitoisuudet ovat olleet yleensä korkeita. Talvisissa alusveden hap pipitoisuuksissa on havaittu aleneva suuntaus, mutta eliöstön kannalta kriittisiä pi toisuuksia ei ole mitattu (Hammar 1994). Suonteelta tavattiin 27 taksonia, joista 11 frekvenssi oli> 5 % (taulukko 17). Useat yleiset lajit ilmensivät oligotrofiaa tai mesotrofiaa. Varsinaiset eutrofian ilmen täjälajit puuttuivat, samoin kuin huonoja happioloja kuvaavat lajit. Suonteessa esiin tyivät myös reliktiäyriäisetmonoporeia affinis, Mysis relicta ja Pallasea quadrispinosa. Pohjaelamu oli hyvin Oligochaeta-painotteinen ja etenkin syvännealueella harvasukamadot muodostivat selvästi suuriniman osan yksilöfiheydestä (kuva 26). Suurehko harvasukamatojen tiheys kuvastanee sedimentin hienojakoisuuttaja hyvää soveltuvuutta harvasukamatojen elinympäristöksi. Välisyvyydessä kokonais tiheydet pysyivät tutldmusvuosina samoina, mutta syvännealueella kokonaistiheys pienem tutldmusvuosien aikana. Tämä johtui etenkin Lamprodrllus isoporus -harvasu kamadon sekä rehktiäyriäisten tiheyksien pienentymisestä. Suomen ympäristö 72

34 Taulukko 17. Suonteen yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n=8). laji frekvenssi % tiheysyks/m2 5 PotamothriV[ub,fex Monoporeiafhw Ilo 1 69 J» Iodn7ushen;ginus Spi vspermaferox tamprodrllusioporus Hydracarina 88 II 8 Sergenti coiciia 75 2? 38 Poi,ypediiumpu//um 75 II II Procladhisspp Enchytreidae 5 II 21 iimspp Syvännealueen keskimääräinen kokonaisbiomassa oli 1,6 g/m2 (,71 1,68 g/m2) ja välisyvyydessä,66 g/m2 (,38,9 g/m2). Biomassa oli suurin syvänteessä vuonna 1989, jolloin isokokoiset lajit Lamprodrilus ja Monoporeia esiintyivät runsaina. Biomas sat kuvasivat lähinnä vähäravinteista pohjaa. Chironomidae-indeksit olivat oligotrofian ja mesotrofian rajamailla. Olig BQI arvot fimensivät lähinnä mesotrofiaa. Diversiteeffi syvännealueella oli alhainen, joh tuen muutaman lajin selvästä dominanssista pohjalla (kuva 27). Suonteen pohjan rehevyystasoa voidaan luonnehtia oligotrofian ja mesotrofian välimailla olevaksi. Rehevyystaso on pysynyt tutkimusvuosien aikana samana. 2 SUONTEE 15 1 L 5 muut, Chironomidae Lligochaeta l l c % r-3 % 1% l % % % r3 % % % % % % Q% Kuva 26. Chironomidae- ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Suonteen syvännealueella (s = 73-74m) ja välisyvyydessä (p =35m) SUONTEE :: 5, 2, --ChirBQI1 1, % % % cl.. % % % % % % % % % % % % Kuva 27. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Suonteen syvännealueella (s= 73-74m) ja välisyvyydessä (p =35m) Suomen ympänstö 172

35 , Vuohijärvi Vuohijärvi on syvä ja oligotrofinen järvi. Järveen ei tule jätevesikuormitustaja haja kuormitusldn on vähäistä, koska valuma-alueella ei harjoiteta juurikaan maa- tai met sätaloutta. Vuohijärvestä tavattiin26 taksonia, joista 1:n ftekvenssi oli > 5 % (taulukko 18). Lajisto ilmentää oligofrofiaa. Suunn osa lajeista oli vähäravinteisuutta ilmentäviä Chi ronomidae-lajeja. Rehktiäyriäisistä järvessä esiintyivät Monoporeia affinis, Mysis retic ta, Pallasea quandrispinosaja Gammaracanthus lacustris. Yksilöhheys oli suhteeffisen alhainen ja kokonaisbiomassa pieni ilmentäen myös oligotrofiaa (kuva 28). Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 1,22 g/ m2 (,41-2,47 g/m2) ja suurin osa biomassasta muodostui reliktiäyriäisistä. Väiisyvyy dessä biomassa vaihteli,31 - Wm2 välillä( =,57 g/m2). Bioindekseistä Chir BQI ja CI ilmensivät selkeäsfi oligotrofiaa ja Olig BQI hie man ravinteikkaampaa pohjaa. Diversiteetfi vaihteli vuosittain (kuva 29). Pohjan tila syvännealueella ja välisyvyydessä oli jokseenkin samanlainen ja ra vinteildcuudeltaan pohja on oligotrofinen. Taulukko 18.Vuohijärven yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n =6). laji frekvenssi % tiheys yks/m2 tamprodniusisoporus Spirospermaferox IlO Procladiusspp Neterotrissoc/adiussubpiosus FacIadopeImanigrituIa 67 II 1 Heterotanytarsus apicalis Potamothrir/Tubikx 5 II 21 Tanytarsussp ftyiodniusheringinus Mysisrehaa VUOHIJÄRVI 8O 6 muut 4 E Chironomadae 2L Kuva 28. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilätiheydet sekä kokonaistiheys Vuohijärven syvännealueella (s=5s-62m) ja välisyvyydessä (p =2 7-34m) Suomen ympänö 172

36 1,11 VUOHIJÄRVI 5, H - - o o. o a o. a Kuva 29. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Vuohijärven syvännealu eella (s=55-62m) ja välisyvyydessä (p=2 7-34m) 19894! Tuusulanjärvi Tuusulanjärvi on matala, asumajätevesien aikoinaan kuormittama järvi. Syvännealu een (> 6 m) pinta-ala on alle 2 % järven alasta. Jätevesien johtaminen järveen lope tettiin vuonna 1979, mutta valuma-alueen savimailta tulee edelleen hajakuormitusta runsaasti. Järven tilaan vaikuttaa kuitenkin eniten sisäinen kuormitus, Järven kun nostamiseksi on meneillään erilaisia tutiämuksiaja kokeiluja ja syvännealuetta ilmas tetaan jatkuvasti (Kansanen & Pekkarinen 1996). Tuusulanjärvestä tavattiin kaikkiaan 22 taksonia, joista yhdeksän frekvenssi oli > 5 % (taulukko 19). Pohjafauna muodostui selkeästi Potamothrix hammoniensis/chi ronomus piumosus spp]procladius spp. - yhteisöstä. Chaoborus-toukat esiintyivät yleisesti ja mnsaana sifioin, kun alusveden happi tilanne oli huono. Vuosittainen suuri vaihtelu nä1y suurena hajontana. Yksilöfiheydet olivat suuria (kuva 3) samoin kuin biomassatkin. Kesldmääräi nen biomassa syvännealueella oli 6,96 g/m2 (4,11 - g m2) ja välisyvyydessä 7,44 g1 m2(3,8-11,45 g/m2). Sekä tiheydet että biomassat kuvasivat korkeaa rehevyystasoa. Oligochaetojenja Chironomidien keskimääräinen yksilöpaino nousi korkeaksi suuri kokoisten lajien ollessa vallitsevia. Rakenne-ja bioindeksit vaihtelivat vähän eri vuosina kummallakin tutkituifia syvyysvyöhykkeellä (kuva 31). Taulukko 19.Tuusulanjärven yleisimpien pohjaelärniajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989 laji frekvenssi ¾ tiheys yks/m (n=8). 5 Fotamothri hämmornnslr Procladiusspp Chfronomusp/umosust Chaoboridae Ceratopogonidae nytarsusspp Cimnodrllussp Cryptochironomusussunensis 5 II 18 Nematoda Suornenympänstö 72

37 TUUSULANJÄRVI E > muut L Chironomidae Li Oligochaeta - f-.1 % % % % % % % % % % % Kuva 3. Chironomidae-ja Oligochaetalajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Tuusulanjär ven syvännealueella (s = 9m)ja välisyvyydessä (p =Sm) , 4, TUUSULANJÄRVI 3, 1, Å Å Å T Iig. BQI echir BQI H ci - % % % % % % % % % r4 % % % % % % % Kuva 3!. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Tuusulanjärven syvänne alueella (s = 9m) ja välisyvyydessä (p =Sm) Sekä Chir BQI että CI saivat saman arvon 1, eli pohjan tila oli eufrofinen. Kuor mitusvaikutusta ilmentää Chironomus plumosus-tyypin runsaus ja yleisyys pohjalla. Olig BQI kuvasi lievempää eutrofiaa (2,). Tämä johtunee järven mataluudestaja sedimentin laadusta, joka suosii mesotrofiaa ilmentävän Potamothrix hammoniensis lajin dominanssia. Diversiteeffi syvännealueella oli alempi kuin välisyvyydessä. Di versiteettiin heijastuu pohjan knilttiset happipitoisuudet, jotka syvännealueella vai kuttavatiajistoa köyhdyttäväsfi. Kaikki pohjaelämmuuttujat ilmensivät hyvin pohjasedimentin korkeaa rehevyys tasoa eikä pohjaeläinyhteisöjen tilassa ollut suuriakaan muutoksia tutldttujen syvyys vyöhykkeiden välillä. Indekseissä ei myöskään ollut eroja en vuosien välillä Pyhäjärvi (Säkylä) Säkylän Pyhäjärvi on avoin ja matala järvi. Syvänne on järven kokoon nähden pieni alainen. Valuma-alueesta noin puolet on metsää ja viidennes peltoa. Järveen eijohde ta suoraan jätevesiä ja kuormitus tuleeldnläliinnä hajakuormituksena maa-ja metsä taloudesta. Veden laadun mukaan järven rehevyystaso vaihtelee mesotrofisesta lie väsfi eutrofiseen. Syvänteessä on havaittu lopputalvella hapettomuutta. Järven eri koispärteenä ovat runsaat muikkusaahlit (Malve ym. 1994). Suomen ympäristö 172

38 - Taulukko2l. Pyhäjärven (Säkyä) yleisimpien pahjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinenyksilötiheys ja hajonta (n =6). laji frekvenssi % tiheys ykslm2 totamothnxhammon,ensir Pisidiumspp Ch/ronomusanthräciius/thummit Prodad%sspp Chionomusplumosus-t PoypedllumpuIIum Å#eonaislomond! Cryptochironomusdefectus-t, Demiuyptochironomus vuineratus Pyhäjärvestä löytyi vuosien aineistosta yhteensä 16 taksonia, joistalä hes puolet esiintyi kaikissa näytteissä (taulukko 2). Vuoden 1992 näytteet ovat vielä käsittelemättä, Syvyysvyöhykkeellä m dominoivat Potamothrix hammoniensis-chirono mus anthracinus-(thummi)-chironomus piumosus - Procladius-ja Pisidium-lajit. Lajisto ilmensi rehevää pohjaa. Lajisto oli pääpiirteissään sama kuin vuonna 1977 (Mölsä 1978,198). Yksilöhheydetja biomassat olivat suurimmat vuonna Etenkin syvänteen Oligochaeta-tiheydet olivat vuonna 1989 suuret (kuva 32). Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvänteessä oli 14,62 g/m2 (9,59-23,8 g/m2) ja välisyvyydessä 1,56 g/m2 (9,48-11,35 g/m2). Biomassat olivat korkeita ja suurim man osan niistä muodostivat Chironomidae-toukat. Tutldmusvuosien aikana biomas sat hieman alentuivat molemmissa syvyysvyöhykkeissä. Harvojen lajien dominassi piti diversiteetin aihaisena molemmissa syvyysvyö hykkeissä. Sekä Oligochaeta- että Chfronomidae-indeksit i]mensivät mesoeutrofista pohjan ravinteikkuutta. Sekä lajistoffisesfi että rehevyystasoltaan pohja oli molem milla syvyysvyöhykkeifiä samanlainen eikä tutldmusvuosien välillä ollut merkittävää eroa (kuva 33). PYHÄJÄRVI (Säkylä) E öchironomidae ti Oligochaeta a Kuva 32. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Säkylän Py häjärven syvännealueella (s=24-25m) ja välisyvyydessä (p = 12-13m) Suomen ympäristö 72

39 953 1,71/1,42 1,98/2,1 1,2/1,1 2,45/1,53 PYHÄJÄRVI (Säkylä) 5, 4, 3, 2, -Å-H *--OIig.BQI +-ChirBQI 1,, a- a a a- a Kuva 33. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Säkylän Pyhäjärven syvän nealueella (s=24-25m) ja välisyvyydessä (p= 12-!3m) 19894!. Säkylän Pyhäjärven profundaalin pohjaeläimistöä on tutkittu aikaisemmin mm vuosina 1964 (Suunnittelukeskus 1973) ja 1977 (Mölsä 1978). Aikaisempiin tutlcimuk sfln verrattuna sekä Oligochaeta- että Chironomidae- ryhmien yksilötiheydet ovat koko ajan kasvaneet. Samalla biomassat ovat suurentuneet. Viimeisten 2-vuoden aikana järven syvännealueen pohjaeläintuotanto on kasvanut, mutta bioindeksien mukaan rehevyystaso on pysynyt kuitenkin suunnilleen ennallaan (taulukko 21). TaulukkolLSäkylän Pyhäjärven profundaalin (l2-25m) pohjaeläintiheyksiä ja biomassojasekä bioindeksejä vuosina 1964 (Suunnittelukeskus 1973), 1977 (Mölsä 1978) ja (SYKE) ?? kok.tiheysyks/m kok. biomassa g/m2 1,82 1,9*,59 OIig.tiheysyks/m2 25? OIig.biomassag/m2 1, Chir. tiheys yks/m Chir. biomassa g/m2,57-9,39 Pisidium tiheys yks/m1-589 diversiteetti H - 1,4/1,13 Olig BQI - 2,,2, ChirBQI - 1,3/1,65 Cl - 1,72/1,78 * = profundaalin yläosassa indeksit; 15m/25m Pyhäjärvi (Tampere) Tampereen eteläpuolinen Pyhäjärvi on sekä teoffisuuden- että asumajätevesien kuor mittama. Yläpuolinen Näsijärvi vaikuttaa myös sen veden laatuun. Metsäteoffisuu den kuormituksen pienentyminen 198-luvun puolivälissä näkyy myös Pyhäjärven puolella. Tampereen kaupungin kuormituksen pienentyminen 197-luvun puolivä lissäja edelleen 198-luvun aikana on alentanut Pyhäjärven ravinnepitoisuuksia. Hap pipitoisuudetjärvessä ovat kohonneet ja fosforipitoisuus alentunut 197-luvulta läh tien. Järvi voidaan veden laadun perusteella luokitella edelleen melko reheväksi (Ora vainen 1993). Suomen ympäristö 172

40 - - - Taulukko22.Pyhäjärven (Tampere)yleisimpien pohjaeläinlajienfrekvenssi, keskimääräinenyksötiheysjahajonta (n:=8). laji frekvenssi % tiheys yks/m2 5 Procladuisspp Potamothr,xhammornenscr Chaoboridae Chitonomusanthrao»us/thummi-t, Po5 pediiumpu//um t,»inodrllushoffmeirter/ Å#eonaislomondi Pyhäjärven aineistossa oli 18 taksonia, joista seitsemän ftekvenssi oli > 5 % (tau lukko 22). Aineiston luotettavuutta heikentää rinnakkaisnäytteiden alhainen määrä (1-4), mikä näkyy mm. suurena hajontana yksilöfiheyksissä. Lajisto ilmensi ravinteikasta pohjaa ja heikentyneitä happioloja pohjalla. Syvän nealueenja välisyvyyden pohjaeläimistö erosivat selvästi toisistaan. Syvänteessä dominoivat Chaoboridae, Chironomus plumosus-ja C. anthracinus/ thummi-ryhmät. Välisyvyysvyöhykkeellä esiintyi satunnaisesti useita Chironomidae lajejaja Limnodrilus sp. Syvännealueen tila oli heikompi kuin välisyvyydessä. Vaikka lajisto kuvasi rehevää pohjaa, jäivät yksilötiheydet ja biomassat kuiten ldn aihaisiksi, Syvännealueen kokonaisyksilötiheydet olivat kasvussa, kun taas välisy vyysvyöhykkeellä tiheydet eri vuosina pysyivät jokseenkin samoina (kuva 34). Keski määräinen kokonaisbiomassa oli syvännealueefia 1,6 g/m2 (,16-3,57 g/m2) ja välisy vyydessä,26 g/m2 (,16-,51 g m2). Syvännealueen biomassa kasvoi vuosi vuodelta ollen vuonna 1989,16 g/m2ja vuonna ,57 g/m2. Välisyvyysvyöhykkeen biomas sa pysyi koko ajan jokseenkin samana. Bioindekseistä Olig BQI kuvasi mesotrofista pohjaa molemmilla syvyysvyöhyk keifiä. CI:n mukaan pohja oli myös mesotrofinenja syvännealue jonkin verran ravin teikkaampi kuin välisyvyys. Chir BQI-lajeja ei esiintynyt välisyvyydessä, mutta sy vänteessä indeksiarvo oli sama kuin CL Diversiteettiarvoissa eri syvyyksien välillä ei ollut suuria eroja (kuva 35). PYHÄJÄRVI (Tampere) i Chironomidae gochaetaj t. % co a- a a o a a Kuva 34. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilätiheydet sekä kokonaistiheys Pyhäjärven (Tampere) syvännealueella (s=26m) ja välisyvyydessä (p= 13m) Suomen ympänetö 72

41 2,--- 1, PYHÄJÄRVI (Tampere) 5, 4, 3,--- 1, cc % c % % % % % % - cc - - % - OIig. BQI ChirBQI Kuva 35. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Pyhäjärven (Tampere) sy vännealueella (s=26m) ja välisyvyydessä (p 13m) Syvännealueen pohjaeläimistön tiheyden ja biomassan kasvu viittaavat meneil lään olevaan rehevyystason nousuun syvänteen pohjalla. Tämä voi olla myös seura usta puunjalostusteoffisuuden kuormituksen pienentymisestä, jolloin jätevesien tok sinen vaikutus pohjalla on vähentynyt. Myös Chironomus piumosus- tyyppi ja Chaobo ridae-toukat ovat runsastuneet, tosin pohjan happiifianne aiheuttaa suurta vaihtelua liheyksissä. Syvännealueen bioindeksit ovat kuitenkin pysyneet tufldmusvuosien ajan jokseenkin samoina. Välisyvyydessä pohjaeläimistön tila on pysynyt vakaampana. mpereen Pyhäjärven pohjaeläimistöä on tutkittu aikaisemmin mm vuonna 1977 (taulukko 23). Vuoteen 1977 verrattuna rehevyyttä ja happiongelmia kuvaavia lajeja oli nyt selvästi vähemmän. Kun nämä lajit enimmäkseen sisältyvät bioindekseihin, suure nee myös indeksilukema eli pohjan tila näyttää hieman paremmalta nyt kuin vuonna Samalla taksonien määrä oli lisääntynyt ja kokonaistiheydet kasvaneet vuodes ta luvulle. Taulukko 23. Pyhäjärven (Tampere) pohjaeläinmuuttujia vuosilta 1977 (Mankki 1979) ja (SYKE). vuosijakso syvyysm taksonien lukum diversiteetti H,85 1,41,71 1,52 Olig. BQI 2, 1,95-1,99 Olig./Chir. % Chir.BQI 1, - 1,81 Cl 1, 3,** 1, 1,93 C.plumosusyks/m2 II II 35 koktih.yks/m kok.biom.g/m2,44,26,36 1,6 ** = v ei indikaattorilajeja Suomen ympähstö 72

42 3J.14 Näsijärvi Havaintopaikat sijaitsevat Näsijärven Näsiselän eteläosassa Lielahden tehtaan jäte vesien vaikutusalueella. Talvisin happipitoisuus syvänteessä on alentunut ja vesi on sameaa. Näsiselän veden laatu on kuitenkin selvästi parantunut vuoden 1985 jälkeen, jolloin Lielahden tehtaalla lopetettiin sellun valmistus. Etenkin alusveden happipi toisuudet ovat kohonneet. Veden laadun mukaan Näsiselän eteläosa on lievästi rehe vää vesialuetta (Oravainen 1993). Näsijärvestä tavatifin 21 taksonia, joista kahdeksan frekvenssi oli >5 % (tau lukko 24). Chironomidae-toukat dominoivat pohjalla. Vaikka yleisimmät ja runsaiten esiintyneet Chironomidae-lajit ilmentävät lähirmä mesotrofiaa, esiintyi harvalukui sesfi myös selviä oligotrofian indikaattonilajeja kuten Micropsectra spp., Heterotrissoc ladius sp. ja Heterotanytarsus apicalis. Chaoborus-touldden esiintyminen riippuu olen naisesti pohjan happiifianteestaja siksi tiheydet vaihtelivat paljon vuosittain. Taulukko 24, Näsijärven yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheysja hajonta (n =8). laji frekvenssi % tiheys ykslm2 Sergeiltia coracina FrocIaowsspp Chaoboridae Potamothrix/Tubifex Chironomusanthracrnus/thummi-t Micropsectraspp nytarsusspp PaI/aseaquadrispinosa 5 II 12 Harvasukamatoja esiintyi satunnaisesfi, mutta vuonna 1992 syvänteessä oli poik keukseffisen runsaasti Potamothrix hammoniensista. Reliktiäyniäisistä Pallasea quadrispi nosaja Mysis relicta esiintyivät vähälukuisesti lähinnä syvännealueella. Yksilötiheydet vaihtelivat vuosittain, Tuloksiin vaikuttanee myös ohjelmasta poiketen otetut vähäisemmät rinnakkaisnäytteiden määrät (1-5 kpl). Kuitenkin sy vännealueella fiheys oli yleensä yli kaksinkertainen verrattuna välisyvyyteen (kuva 36). Keskimääräinen biomassa oli syvännealueella 2,96 g/m2 (,38-5,32 g/m2) ja välisy vyydessä,43 g/m2(,32 -,55 g/m2). Biomassat vaihtelivat vuosittain, mutta mitään erityistä rehevyystason muutosta ei ollut. Syvännealueen kokonaisbiomassa oli tyy piifinen mesotrofiselle pohjalle, kun taas välisyvyyden alhainen biomassa esiintyy yleensä oligotrofisissajärvissä. 5 NÄSIJÄRVI i Chironomdae ochaetaj Suomen Kuva 36. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Näsqärven syvännealueella (s=58-59m) ja välisyvyydessä (p=27-3m) ympnstö 172

43 NÄSIJÄRVI 5, 4, 3, 2, 1, t --Iig.BQI.--(hir BQI, % % % % % % % % % % % % % % % % Kuva 37. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Näsijärven syvännealueella (s=58-59m) ja välisyvyydessä (p =2 7-3m) OligBQI sai arvon 2, sifioin, kun harvasukamadoista mdikaattorilajeja esiin tyi, eli indeksi ilmaisee mesotrofiaa sekä syvänteessä että välisyvyydessä. Chir BQIja CI- indeksit vaihtelivat 2,54-3,86 välillä. Chironomidae-indeksien mukaan sekä syvän nealueen että välisyvyyden pohjan tila oli parantunut vuosijaksolla Välisy vyydessä diversiteetti oli kasvussa, mutta syvännealueefia diversiteetti oli pysynyt samana (kuva 37). Kokonaistiheyksissäja -biomassoissa vuosina ilmeni jonkin verran epä vakaisuutta, mutta bioindeksien mukaan pohjan tila oli koko ajan parantumassa, sel vimmin syvännealueella.jätevesilcuormituksen oleellinen pienentyminen 198-luvun puolivälissä on vaikuttanut tervehdyttäväsfi pohjan tilaan. Sama positiivinen kehi tyssuunta näkyi myös vertailussa 197-luvun tuloksiin, jolloin syvännealueen pohja oli elaimi n suhteen lähes kuollut (taulukko 25). Pohjan tilaa voidaan yleisesti otta en luonnehtia mesotrofiseksi sekä syvänne- että välisyvyysvyöhykkefflä, joskin Chi ronomidae-indeksien mukaan ollaan jo lähellä oligotrofiaa. Taulukko 25. Näsijärven eteläosan pohjaeläinmuuttujia vuosilta 1977 (Mankki 1979), 1987 (Mankki & Piiroinen 199) ja (SYKE). vuosijakso syvyys m ? taksonien lukum diversiteetti [1,89 1,31 1,46,69 1,22 Olig BQI 2, 2, 2, * -* 2, OIig/Chir% 42 I * * Chir BQI 1,5 3,23 2, 3,12 * CI 1,5 3, 3,19 2, 3,11 C.plumosusyks/m kok tih.ykslm kok. biom. g/m2 13,81,54,43,24 31,47 2,96 = ei indikaattorilajeja Suomen ympäristö 172

44 ,58 3J.IS Pääjäivi Lammin Pääjärvi on syvä ja oligotrofinen järvi. Viime vuosina Pääjärvessä on havait tu merkkejä hitaasta rehevöitymisestä. Pitkällä aikavälillä veden typpipitoisuus, säh könjohtavuusja ph ovat kohonneet ja syvännealueen alusveden happipitoisuudet ovat alentuneet. Muutokset viittaavat perustuotalinon sekä orgaanisen kuormituk sen kasvuun järvessä (Hakala & Arvola 1994). Pääjärvestä tavattiin 12 taksonia, joista kuuden frekvenssi oli >5 % (taulukko 26). Vuodesta 1989 vuoteen 1992 taksonien lukumäärä väheni sekä välisyvyydessä että syvän nealueella, Syvänteestä ei saatu näytettä vuonna 1992 aikaisen talventulonjohdosta. Taulukko 26. Pääjärven yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta l98992 (n=7). laji frekvenssi ¾ tiheys ykslm1 Piskhtimspp PotamothnV[ubiJ x HeterotnsocIadiissubpiosus Spirosperma ferox Mysisre/icta Stylodrllushering,&ius Yleisin ja runsain lajiryhmä oli Pisidium-simpukat. Myös harvasukamatoja esiin tyi joka vuosi kaikissa näytteissä. Relikfiäyriäisistä Mysis relicta esiintyi yleisesfi vaik kaldn harvalukuisena. Mysis relictan tiheydessä on havaittu kasvua, etenkin talviai kaisissa populaafioissa. Tämän on arveltu johtuvan mm. lisääntyneestä ravinnon määrästä trofiatason noustessa (Hakala & Arvola 1994). Oligochaeta/Chironomidae-suhteen mukaan harvasukamadot ovat selvästi li sääntyneet pohjalla 7-luvun alkuun verrattuna (taulukko 27), Yksilötiheys oli oligotrofisellejärvelle suhteeffisen korkea. Yksilötiheydestä puo let muodostui Pisidium-simpukoistaja toinen puoli Oligachaetamadoista. Muiden lajien osuus oli vähäinen, Välisyvyysvyöhykkeen yksilötiheys oli lähes kaksinkertainen verrattuna syvän teeseen. Harvasukamatojen suuri osuus viittaa ravinteikkuuden nousuun etenkin välisyvyydessä. Lisäksi lajistoon on tullut Limnodrilus-suku rehevyyden ilinentäjänä. Tufldmusvuosien aikana tiheydet välisyvyydessä kasvoivat ja syvännealueella piene nivät (kuva 38). Biomassa oli alhainen ja ilmensi oligotrofiaa. Vuosien keskimääräinen biomassa syvännealueella oli,45 g/m2 (,34 - g/m2) ja välisyvyydessä,95 g/m2 (,66-1,26 g m2). Välisyvyydessä biomassa kasvoi tutkimusvuosien aikana ja suurin biomassa oli vuonna Syvännealueeliabiomassa pysyi tutldmusvuosina samana. Taulukko 27. Pääjärven pohjaeläinmuuttujia vuosilta 1972/1973 (Paasivirta 1989) ja vuosijakso syvyysm taksonienlukum diversiteetti H 2,2 1,1 1,58,94 Olig/Chir% Chir BQI 4,5l 5, 4,45 5,* CI 4,4 5, 4,39 5,* Suomenympänstö vuonna 1991 ei indikaattorilajeja esiintynyt 72

45 PÄÄJÄRVI c. a.. r muut p Chironomidae i Oligochaeta Kuva 38. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilätiheydet sekä kokonaistiheys Pääjärven syvännealueella (s= 77-79m) ja välisyvyydessä (p =39-4m) Diversfteeffl oli alhainen (kuva 39). Tutkimusvuosien aikana diversiteetti pie nentyi koko ajan sekä välisyvyydessä että syvänteessä. Diversiteeffi oli myös alentu nut 197-luvun alusta, mikä ilmentää jonldnasteista muutosta pohjaeläimistössä. Tuloksia tulldttaessa on kuitenkin otettava huomioon, että 197-luvun aineisto oli erilainen, ja erilainen näytemäärä vaikuttaa tuloksiin. Kuitenkin, kun muutkin pohjaelämmuuttujat otetaan huomioon, diversiteetissä on voinut tapahtua todeffista pienentymistä. Oligochaeta-indeksin mukaan pohja oli mesotrofinen. Indeksin mukaan ravin teikkuus syvännealueella oli suurempi kuin välisyvyydessä. Chir BQI ja CI- indeksit osoittivat koko ajan luonteeltaan mukkaravinteista pohjaa. Koko aineistossa oli vain yksi Chironomidae-indeksilaji; Heterotrissocladius subpilosus,jonka mukaan indeksit saavat aina hyvin korkean arvon 5,. Laji kuitenkin puuttui syvänteestä vuonna 1991 ja kun vuonna 1992 syvänteestä ei saatu näytettä, on vielä epäselvää, onko laji oleeffi sesti vähentynyt syvänteestä vai onko vuoden 1991 tulos sattuma (kuva 39). Mysis relictan esiintyminen koko aineistossa ilmensi myös hyviä happioloja poh jalla. Pohjaelämmuuttujienvaihtelu kuvastaa jonldrilaista epävakaisuutta pohjalla. Har vasukamatojen suhteeffisen osuuden kasvu ja diversiteefin alentuminen sekä lajimää rän pienentyminen viittaavatjärvessä pohjassa tapahtuvaan ravinteikkuuden kasvuun, PÄÄJÄRVI 5, - 4, 3, 2, 1,, o OIig. EQI jochir BQI HCI Kuva 39. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Pääjärven syvännealueella (s= 77-79m) ja välisyvyydessä (p=39-4m) Suomen ympäristö 72

46 3JJ6 Lappajörvi Lappajärvi on veden laadun mukaan mesotrofinen melko humuspitoinen järvi Järvi on rehevöitynyt 196-luvulta 199-luvulle, mikä näkyy pintaveden fosforipitoisuu den kasvuna ja heikentynemä alusveden happioloina. Ensimmäiset talviset happika dot havaittiin 197-luvun jäikipuoliskolla (Teppo 1994). Lappajärvestä tavattiin 31 taksonia, joista 18 frekvenssi oli >5 % (taulukko 28). Lajisto oli hyvin monipuolista. Lajit olivat enimmäkseen Oligochaeta-ja Chironomi dae-lajeja. Pisidium-simpukoita esiintyi erittäin runsaasti etenkin syvännealueella. Vuosina ei otettu näytteitä. Välisyvyydessälajeja oli paljon ja diversiteetfi oli melko korkea. Chironomidae lajien fiheydet olivat suurimpia. Syvännealueellalajisto oli jonkin verran yksipuoli sempi. Harvasukamatojen yksilötiheys syvännealueella oli erityisen suuri, mikä ku vastanee hienojakoista sedimenffiä ja sopivia olosuhteita rehevyyttä suosiville harva sukamadoffle. Syvännealueella oli myös hyvin runsaasti Pisiäium-simpukoita. Koko naisyksilötiheys oli suuri molemmissa syvyysvyöhykkeissä (kuva 4). Syvännealueen yksilötiheys oli suuri, yli kaksinkertainen verrattuna välisyvyyteen. Huonoja happi oloja kuvaavat Chaoboridae-toukat puuttuivat, mutta Chironomus plumosus-tyypin toukida esiintyi kohtalaisesti molemmissa syvyyksissä. Reliktiäyriäiset puuttuivat. Biomassat olivat korkeita molemmissa syvyyksissä. Biomassasta suuriniman osan muodostivat Chironomidae-toukat ja myös Pisidium-simpukoiden osuus oli suuri. Syvännealueen biomassa oli yli kaksinkertainen verrattuna välisyvyyteen. Keskimää räinen kokonaisbiomassa syvännealueefla oli 28,1 g/m2 (2,54-35,48 g/m2) ja välisy vyydessä 11,19 g/m2 (5,6-17,32 g/m2). Kaildd bioindeksit (Olig BQI, Chir BQIja CI) kuvasivat pohjan mesoeutrofista tilaa. Syvännealue oli rehevämpi kuin välisyvyys (kuva 41). Lappajärveä voidaan pi tää pohjaelaimi n suhteen lajirikkaana, rehevänä järvenä, jossa ilmeisesti sedimen taafio on suurta, mutta erityisiä happiongelmia pohjan lähellä ei todennäköisesti ole. Taulukko 28. Lappajärven yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n=4). 1 aji frekvenssi % tiheys ykslm2 Pisiktimspp Potåmothnxhammon,cnsj..r Chironomusneocorax-t Proc/adhlsspp Po/ypedilumpu//um Chironomusp/umosus-t A#eona,s/omono Åu/odrlluspluriieta Chionomusanthrac,us/thummit Tanytarsusspp Spirospermaferox Psammoryct,desbarbatus ti,nnodniushoffme,jlen Sactoch,ronomusrosenschöid/ Pagastie//aorophlla Hydracarina Demiiyptochi vnomus vulneråtus Sphaerium corneum Suomenympänstö 172

47 LAPPAJÄRVI 5 : ri;;ut s Chironomidae [9goaeJ % % % % % % % Kuva 4. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Lappajärven syvännealueella (s=36m) ja välisyvyydessä (p = 1 7m) , 4, LAPPAJÄRVI 3, Olig. BQI jrbql 1, % % % % Kuva 4!. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Lappajärven syvännealu eella (s =36m) ja välisyvyydessä (p = 1 7m) Lestijörvi Lesfijärvi oli alkuaan oligotrofinen, mutta se on rehevöitynyt 197 -ja 198 -luvuilla. Lesfijärven tilan heikentymiseen ovat vaikuttaneet mm jätevesikuormitus, hajakuor mitusja ojitukset. Lisäksi mm turvetyömaan padon murtumisesta 198-luvun alussa aiheutui huomattava orgaaninen kuormitus järveen. Järvi on hyvin matala suurim man syvyyden ollessa alle 1 m (Hyyfiäinen 1989). Lestijärvestä tavattiin 32 taksonia, joista 13 ylitti 5 % :n frekvenssin rajan (tau lukko 29). Vuoden 1989 näytteet olivat kuivimeet varastoiniiissa. Lajisto ilmensi eutrofiaa ja myös useat litoraalilajit olivat yleisiä. Toisaalta hyviä happioloja kuvaavat Spirospermaferox ja Tanytarsus-toukat olivat yleisiä. Pelkästään syvännealueella esiintyivät Chironomus spp. - toukat ja muutama muu Chironomini toukka esim. Caldopelma viridulaja Polypedilum bicrenatum, Lajisto on pysynyt melko samana 198-luvun muihin tutkimuksiin verrattuna, Tanytarsus spp. ja Zalutschia za lutschicola sekä Spirospermaferox ovat aina esiintyneet runsaina Lestijärvessä (Mäkelä 1983, Hyyfiäinen 1989). Suomen ympänetö 72

48 25 Taulukko 29. Lestijärven yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n =5). laji frekvenssi % tiheys ykslm2 nytarsusspp. IlO Fisid timspp. IlO Proclad»isspp ZaIutschiazå/utschoIa Dicrotend pespulsus Potamothnxhåmmoniens,s Ch,ronomusneocorax-t Spirosperma ferox Chironomusspp Chironomusanthracinus/thumm,t Po4 pedllumbkrenatum Cladopelma vindula Psammoryctidesbarbatus Muutosta ilmentää kuitenkin Chironomus spp:n runsastumistrendi koko 198- luvun ajan ja vuosilcymmenen lopulla pohjafaunaan ilmestyivät Chironomus neocorax-t ja Camptochironomus tentans. Chironomus-touldcien lisääntyminen viittaa pohjan eut rofoitumiseen 198-luvulla. Syvännealueenyksilötiheys oli korkea (kuva 42). Tämän aineiston tiheydet jäivät kuitenkin selvästi pienemmiksi kuin järvestä vuosina 1988 ja 199 (Hyytiäinen 1989,199) tehdyissä tutkimuksissa, missä yksilötiheydet olivat luokkaa 6-9 yks/m2. Tällöin kuitenkin käytettiin pienisilmäisempää seulaa, mikä varmasti onvailcuttanut tulokseen. Seulan vaikutus biomassaan sen sijaan on pienempi. Syvännealueen kokonais biomassat ovatkin olleet samaa suuruusluokkaa eri tutkimusvuosina (taulukko 3). Syvännealueen keskimääräinen biomassa oli 3,24 g/m2 (2,12-5,7 g/m2) ja välisyvyy dessä,28 g/m2 (,12 -,44 g/m2). Aihaiset biomassat välisyvyydessä johtuvat siitä, että suurikokoiset Chironomus-ryhmän toukat, jotka pääasiassa muodostivat syvän nealueen biomassan, kokonaan puuttuivat. Taulukko 3. Lestijärven syvännealueen kokonaisbiomassat (tuorepainoa)vuosina 982, 1988 ja tuorepaino gim1 viite , , ,24 Mäkelä 1983 Hyytiäinen 1989 SYKE LESTIJÄRVI Chironomidae [9gochaetaj 5Ojj:.:jjj. Kuva 42. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Lest:järven syvännealueella (s =6m) ja välisyvyydessä (p =3m) Suomen ympäristö 72

49 5, 4,ee 3, mi 2,. LESTIJÄRVI -4---H k-oiig. BQI Chir BQI t.l % % % % % % % % % Kuva 43. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Lestijärven syvännealueel la (s=6m) ja välisyvyydessä (p=3m) Lestijärvessälajeja oli melko runsaasti, mutta diversiteeffi ei ollut erityisen kor kea. Bioindeksit ilmensivät lähinnä mesoeutrofista pohjan tilaa (kuva 43). Välisyvyy dessä rehevöityminen oli astetta lievempää. CI sai vuonna 1992 välisyvyydessä arvon 3,83, mikä luoldtuksessa ilmensi oligotrofiaa. Profundaalille tehty CI ei selvästikään sovellu kuvaamaan näin matalan järven pohjan tilaa. Chironomidae BQIlajit puuttuivat kokonaan, joten indeksitulosta ei saatu. In deksit antavat järvestä ehkä liian posiifivisen kuvan järven todeffiseen rehevyystasoon verrattuna. Tämä johtuu järven mataluudesta. Järvi ei kerrostu ja vesi vaihtuu hyvin eikä hapettomuutta synny, jolloin jonldn verran vaateliaammatldn lajit pystyvät hy vin elämään järvessä. Muutokset järveen tulevassa kuormituksessa sekä ilmastoifiset ja hydrografiset tekijät voivat aiheuttaa nopeita muutoksia järven tilassa, koska järvi on matala ja vesi tilavuus pieni Järvi on altis monenlaisffle häiriöffle, jotka heijastuvat pohjaeläimis töönja voivat aiheuttaa aika suurta vaihtelua pohjan biologisessa tilassa en vuosina Pyhäjärvi (Oulun lääni) Pyhäjärven pohjoisosaan tulee jätevesikuormitusta asutuksesta ja Pyhäsalmen kai voksesta.järveä säännöstellään voimatalouden tarpeisiin. Veden laatu on rehevintä (mesotrofinen) pohjoisosassa lähinnä Junifiselällä. Järven keskiallas on veden laadun mukaan jokseenkin oligotrofinen. Rannat ovat enimmäkseen hiekka- tai kivikkoran toja. Myös syvännealueen pohjassa on hiekkaa ja paikoin soraa sekä rautamangaarii konkreetioita (Huhmarniemiym. 1985). Pyhäjärvestä tavattiin 26 taksonia, joista kymmenen frekvenssi oli >5 % (tau lukko 31). Vuoden 1989 näytteet olivat kuivuneet varastoinnin aikana. Useat harvasukamatolajit olivat yleisiä samoin kuin mesotrofiset Chironomidae lajitja Pisidium spp. Harvasukamatoja oli enemmän syvännealueella, Chironomidae touklda välisyvyydessä (kuva 44). Happiongelmia ilmentävät ryhmät Chironomus plu mosus -tja Chaobondae puuttuivat. Reliktiäyriäisistä esiintyi vain Mysis relicta. Aikaisemmat pohjaeläintutkimukset ovat kohdistuneet lähinnä Pyhäjärven li toraahlin, kun on tutkittu säännöstelyn vaikutuksia (Huhmarniemi ym. 1985) luvun alun säännöstelytutldmuksenlajiluettelossa pronfundaalilajisto oli valtalajien osalta jokseenkin sama kuin 199-luvun alussa. Yksilötiheydet olivat tavanomaista tasoa. Syvänteessä tiheys oli jonkin verran välisyvyyttä suurempi (kuva 44). Oligochaetaja Chironomidae ryhmät muodostivat biomassoista yleensä suurimman osan. Pohjan ilmeisen hyvät happiolot ja pohjan kovahko laatu (myös vähän hiekkaa ja soraa) ovat vaikuttaneet siihen, että suhteeffi sen pienikokoiset lajit dominoivat, minkä seurauksena biomassat kokonaisuudessaan Suomen ympäristö 72

50 - 1, Taulukko 31. Pyhäjärven (Oulun lääni) yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n=6). laji frekvenssi ¾ tiheys ykslm2 Proclad)usspp Piskliumspp. IlO 91 9 Tanytarsusspp Psammoryctidesbårbatus Arteonaislomondi Fotamothiir/Tubifex Spirosperma ferox St,ctochironomusrosenschtidi Povpeoiumpullum Sergentia corac,na jäivät aihaisiksi. Syvännealueenkesldmääräinenkokonaisbiomassa oli,82 g/m2 (,51 g/m2) ja välisyvyydessä,69 g1m2 (,31 4,39 g/m2). Diversiteettija taksomen lukumäärä olivat molemmissa syvyysvyöhykkeissä sa maa tasoa. Kaikki bioindeksit kuvasivat mesotrofista pohjan luonnetta. Syvännealu eeflaja välisyvyydessä pohjan tila oli jokseenkin sama. Vaikka järvi veden laadun suh teen on melko oligotrofinen, pohja oli kuitenkin mesotrofinen (kuva 45). 5 1 PYHÄJÄRVI (Oulun L) > 4 Smuut s Chironomidae E Oligochaeta 2 7 % % % % % % % % % Kuva 44. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Pyhäjärven (1) syvännealueella (s =2 7m) ja välisyvyydessä (p = 13m) , PYHÄJÄRVI (Oulun L) 5, 4,- 3, 2,C :- 1, - 7 % % % % % % r3 % % % % % % *Olig.BQI %EChIrBQI Kuva 45. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Qligochaeta-indeksit Pyhäjärven (1) syvänne alueella (s2 7m) ja välisyvyydessä (p= 1 3m) Suomenympänstö 72

51 yhteisö Rehja (Nuasjörvi) Nuasjärven läntinen osa Rehja(nsellcä) on veden laadun mukaan lievästi rehe vää. Rehjalta tavattiin yhteensä 17 taksonia, joista 1:n frekvenssi oli >5 % (taulukko 32). Vuoden 1989 näytteet olivat kuivuneet. Taulukko 32. Rehjan yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n =6). laji frekvenssi % tiheys yks/m2 5 Chaoboridae Potamothri1YTub,/ x Ch,ronomusanthraanusMummit Proclädlllsspp Tanytårsusspp Sergentiacoracina 83 loi 126 Hydracarina 6? Zalutschiaza/utschicola Stktochironomusrosenschid/ Polypedilumpul/um Lajisto ilmensi sekä mesotrofiaa että eutrofiaa. Chaoborus-touldden runsaus viit taa heikentyneisiin happioloihin pohjalla. Toinen aihaista happipitoisuutta sietävä lajiryhmä, Chironomus piumosus-tyypin toukat, esiintyivät vain vuonna 1992 syvän teessä. Relikfiäyriäisistä Pallasea quadrispinosajamysis relicta esiintyivät vuonna 1991välisyvyydessä. Yksilöfiheys oli suhteeffisen suuri. Välisyvyydessä dominoivat Chironomidae lajit. Vuonna 1992 välisyvyydessä esiintyi Stictochironomus rosenschöldin massaesiinty mä. Syvännealueella myös Potamothrix/Tubzfex harvasukamadot muodostivat tiheydestä suuren osan. Vuonna 1992 syvännealueella oli selkeä Potamothrix/Tub;fex - Chironomus anthracinus/thummi-t - Chaoborus - Kuvassa 46 ryhmän muut tiheys muodos tui lähes kokonaan Chaoborus-touldsta. Biomassat sekä syvänteessä että välisyvyydessä olivat melko suuria, kuvatenjok seenldn rehevää pohjaa. Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueefla oli 3,24 g/m2 (2,2-5,25 g/m2) ja välisyvyydessä 3,56 g/m2 (3,27-4,6 Wm2). Diversiteetfi jäi melko aihaiseksi harvojen lajien/ryhmien vallitessa. Oligochae taja Chfronomidae-indeksit kuvasivat trofiatasoltaan mesotrofista pohjaa (kuva 47). Syväuriealue oli hieman ravinteikkaampi aikaisempina vuosina verrattuna vuosiin sekä verrattuna välisyvyyteen. REHJA (Nuasjärvi) :c OOO E1F 2i Chironomidae Oligochaeta r-3 a. o o. a. a o a a Kuva 46. Chironomidae- ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Rehjanselän syvännealueella (s =41m) ja välisyvyydessä (p =2m) Suomen ympäristö 72

52 REHJA (Nuasjärvi) 5,D 4,±- -- OIig. Chir BQI L % r-l % % - % - % Kuva 47. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Rehjanselän syvännealu eella (s =41 m)ja välisyvyydessä (p =2m) Lentua Lentua on suhteeffisen vähäravinteinen, mesohumoosinen järvi. Valuma-alueella har joitetaan tehokasta metsätaloutta lannoituksineen ja ojituksineen, mutta muu kuor mitus on vähäistä. Viime vuosikymmeninä alusveden laatu on muuttunut siten, että alusveden happipitoisuus on alentunut ja veden väri sekä sähkönjohtavuus on nous sut. Myös sedimentin piflevätutldmuksessa havaittiin järvessä tapahtuneen kehitystä rehevämpään suuntaan (Sandman ym. 1994). Lentuasta tavattiin 25 taksonia, joista 12 frekvenssi oli> 5 % (taulukko 33). Vuo den 1989 näytteet olivat kuivuneet. Lajisto ilmensi etupäässä mesofrofiaa, mutta oli hyvin vaihtelevaa. Chaoborus toukat esiintyivät ajoittain mnsaina välisyvyydessä, mutta Chironomus piumosus-tyyppi esiintyi vain vuonna 1991 syvänteessä harvalukuisena. Relikfiäyriäiset puuttuivat. Yksilötiheys syvännealueella oli suunnilleen kaksinkertainen verrattuna välisy vyyteen (kuva 48). Taulukko 33. Lentuan yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n =6). laji frekvenssi ¾ tiheys ykslm2 lånytarsusspp. IlO Proc/aowsspp Sergentiicoraci»a Chironomusanthraanus/thummit IlO PotamothriVTub,fex Hydracarina Chaoboridae Spirospermaferox St,ctoch,,vnomusrosenshoid/ 5 loi 131 Pisiikumspp Dkrotendipessp Psectrocladiushrnbatellus-t Suomen ympäristö 172

53 2,23 LENTUA ironoma ae [ocha.. Q.. a o a o a Kuva 48. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Lentuan sy vännealueella (s=48-49m) ja välisyvyydessä (p=25-26m) Yksilötiheys muodostui välisyvyydessä selvästi Chironomidae-ja Chaoborus-tou kista. Syvännealueefia Chironomidae-lajien lisäksi Potamothrix/-Tubzfex-madotja vesi punldt (Hydracarina) esiintyivät runsaina. Syvänteessä harvasukamatojen suhteeffi nen osuus kasvoi tutkimusvuosien aikana. Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 3,58 g/m2 (3,9-4,13 g m2)ja välisyvyydessä 1,4 g/m2 (,89 - g/m2). Välisyvyydessä sekä tiheydet että biomassat pienenivät tutkimusvuosien aikana lähinnä isokokoisten Chironomidae lajien vähentyessä. Syvännealueella tiheys ja biomassa pysyivät ennallaan. Bioindeksit kuvasivat mesotrofisia oloja pohjalla (kuva 49). Syvännealueen poh ja oli vuonna 1992 hieman rehevämpi kuin aikaisemmin, mutta muutoin pohjan ra vinnetasossa indeksien mukaan ei ole tapahtunut oleeffista muutosta. 5,C 4,ce LENTUA 3,DD liii 2,C å-oiig. EQI hibqi 1, c r-4 o a a a o. a. a. o. o. Kuva 49. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Lentuan syvännealueella (s=48-49m)ja välisyvyydessä (p=25-26m) Suomen ympäristö 72

54 ,37 3, O.2 1 InarinjörW Inarinjärvi on Suomen karuimpia syviä järviä. Inarin ja Ivalon taajamien aiheutta man kuormituksen vailcutusalueella veden laatu ja käyttökelpoisuus ovat paikallises Ii alentuneet, mutta suurin osa järvestä on veden laadun suhteen erinomainen. Jär veenja sen valuma-alueelle tulee kuitenkin ilman kautta kuormitusta Kuolan niemi maan teodisuusalueilta (Lapin vesi-ja ympäristöpiiri 1994). Inarinjärvestä tavatfiin 15 taksonia, joista viiden frekvenssi ylitti 5 % (taulukko 34). Taulukko 34. Inarinjärven yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n =8). laji frekvenssi % tiheys yks/m2 J» /odniusher,ngianus Spirosperma ferox Potamothux/Tubifex Procladwsspp Pisiditimspp Taksoneja oli vähän, erityisesti syvänteessä. Muutaman harvan lajin dominassi kuvasi selkeästi ko. lajien sopeutumista vä}iäravinteisiin olosuhteisiin pohjalla ja tämä näkyi mm. aihaisena diversiteettiarvona. Lajistossa dominoivat oligotrofiaa ja mesotrofiaa kuvaavat lajit. Vuonna 1992 oligotrofiaa ilmentävät surviaissääskilajitmicropsectra spp. ja Heterotrissoctadius subpilosus puuttuivat. Happiolosuhteet ovat ilmeisesti syvänteessäldn hyvät Chaoborus-toulddenja Chi ronomus plumosus-tyypin puuttuessa pohjalta. Toisaalta ei myöskään tavattu relikfiäy riäisiä, joiden tiedetään elävän Inarinjärvessä. Yksilötiheydetjabiomassatjäivät aihaisiksi (kuva 5). Keskimääräinen kokonais biomassa syvännealueella oli,17 g/m2 (,5 - g/m2) ja välisyvyydessä,33 g/m2 (,13-,53 g/m2). Vuonna 1992 biomassat olivat hyvin pienet. Tuotantokerroksesta se dimentoituu pohjalle ilmeisen vähän orgaanista ainetta ja pohjalla pystyy elämään vain niukka, olosuhteisiin hyvin sopeutunut pohjaeläimistö. Molempien syvyysvyö hykkeiden pohja oli kokonaisbiomassojen mukaan oligotrofinen. Chir BQI ja CI ilmensivät useimmiten oligotrofista pohjan tilaa. Kuitenkin välisy vyydessä vuonna 1989 ja syvänteessä vuonna 1991 indeksit ilmensivät jo melko mesotro fista pohjan ravinteildcuufta. Vuonna 1992 indikaattorilajit lähes puuttuivat. Myös Olig BQI kuvasi mesotrofisia olosuhteita. Indeksun vaikuifanee pohjan laatu, joka ilmeisesti suosii Potamothr&VTubtfex- matoja, jotka elävät tyypillisesti rehevämmällä pohjalla. Muut harvasukamadot olivat hyvähappisenja niukkaravinteisen pohjan tyyppilajeja (kuva 51). 5 INARINJÄRVI I 8: 6 muut 1 4 Oligochaeta 2O H Suomen Kuva 5. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilätiheydet sekä kokonaistiheys Inarinjärven syvännealueella (s = 9m) ja välisyvyydessä (p =44-45m) ympänetö 172

55 INARINJÄRVI 5, 4, 3, % 2, -.Iig.BQI Chir BQI 1, % % % % % % % % % % % - % KuvaSi. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Inarinjärven syvännealueel la (s = 9m) ja välisyvyydessä (p =44-45m) Aineiston pohjaeläinmuuttujat vaihtelivat melko paljon eri tutkimusvuosina. Pohjan tilassa ei ollut kuitenkaan havaittavissa selkeää muutossuuntaa. Koska Inarinjärven pohjaeläimistö oli mukkaa ja yksilötiheydet aihaisia, tuiisi näytemäärää (=rin nakkaisnäytteilä) lisätä paremman kokonaiskuvan saamiseksi pohjan tilasta ja siinä mahdoffisesfi tapahtuvista muutoksista Muojörvi Muojärvi on veden laadun mukaan melko karu ja ldrkasvetinen. Muojärvestä tavat ifin yhteensä 36 taksonia, joista 18 frekvenssi ylitti 5 % (taulukko 35). Lajistossa dominoivat Chironomidae-lajit. Huonoja happioloja ilmentävät Cha oboridae-toukat puuttuivat, mutta toisaalta myös reliktiäyriäiset puuttuivat. Taulukko 35. Muojärven yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta (n=6). laji frekvenssi % tiheysyks/m2 s Piskhtimspp ? Procladiusspp, IlO Tanytarsusspp Sergentiacoråcrna Cladopelma wridulå Chironomusplumosus-t. IlO 22 7 Stictoch,ronomusrosenschöldi Chironomusanthraanus,4 humm,t Potmotbnx/Tubikx Å#eonaj.rlomondi Hydracarina Zalutsch,äzålutsch/cola 6? Äulodn?usp/unsetå 6? 8 1 Stempeikndifäminor P4 peo iumb/crenåtum Ch,ronomussahnånus-t PovpedilumpuI/um Cryptochironomusde[ectus Suomen ympähetö 172

56 1,92 MUOJÄRVI Chironomidae [1 Oligochaeta % % % % - - Kuva 52. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Muojärven syvännealueella (s =35m) ja välisyvyydessä (p= 1 7-2m) Mesotrofiaaja mesoeutrofiaa ilmentävät lajit olivat yleisimpiä. Syvännenäytteet vuo silta olivat kuivuneet varastoinnin aikana. Välisyvyyden yksilötiheys oli suurempi kuin syvännealueellaja se kasvoi koko ajan tutldmusvuosien aikana (kuva 52). Kokonaistiheyden kasvu johtui etenkin Tanytarsini-touldden ja Procladius-touk kien tiheyksien kasvusta. Vuonna 1992 myös Stictochironomus rosenschöldi esiintyi eri tyisen runsaana välisyvyydessä. Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 1,69 g/m2 (1,42-1,96 m2)ja välisyvyydessä 1,72 g/m2 (1,28 - g/m2). Biomassat olivat varsin tasaisiaja samaa suuruusluokkaa välisyvyydessä ja syvänteessä. Biomassat kuvasivat lähinnä mesotrofiaa. Bioindeksit kuvasivat mesotrofisia tai mesoeutrofisia oloja (kuva 53). Chir. BQI ja CI olivat välisyvyydessä hieman korkeampia, mutta erot en syvyysvyöhykkeiden välillä muutoin olivat pienet. Olig BQI perustuu Potamothrix/Tubifex-matojen domi nanssiin, joten indeksiarvo pysyi koko ajan samana, Diversiteeffiarvo oli melko muut tumaton eri vuosien välillä. Huolimatta joidenkin lajien kesldnäisistä runsaussuhdemuutoksista pohjan tila ravinteikkuuden suhteen oli samaa tasoa eri tutkimusvuosina. 5, MUOJÄRVI 4, -- 3, 2, -Ohg.BQI +ChirBQI, % t % - - % % Kuva 53. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Muojärven syvännealueel la (s=35m) ja välisyvyydessä (p= 1 7-2m) Suomen ympnstö 72

57 AineistOn arviointia ja seurannan muutestarpeet Pohjaeläintutldmuksissa pyritään yleensä optimoimaan aineiston riittävyys suhtees sa kustaimuksfin. Miten suuri näytteen (=rinnakkaisten määrä) tulee olla, riippuu 1) tutkimuksen tavoitteista, 2) pohjaeläimistön runsaudesta,lajimäärästäjavaihtelevuu desta, 3) halutusta ifiastoifisesta tarkkuudestaja 4) kustannuksista (Resh and McElray 1993, Sarvala 1996). Ongelmaksi on usein osoittautunut se, että halutttlla tarldcuus-jaluotettavuus tasolla näytteen koko muodostuu niin suureksi, että kustannussyistä tavoitetta ei ole voitu saavuttaa. Yleismaailmallisesti näytekoot ovat olleet pieniä ja koostuneet usein vain muutamasta rinnakkaisnäytteestä (Resh and McEfravy 1993). Erääksi kriteeriksi näytekoolle on asetettu se, että näytekoon tulisi olla niin suu ri, että lajimäärän kasvu rinnakkaisia lisättäessä selvästi vähenee. Pohjaeläimille tyy pillinen epätasainen jakautuminen pohjalla aiheuttaa sen, että näytekoon on oltava suurempi kuin sifioin, jos eläimet eslintyisivät satunnaisesti pohjalla. Laadultaan vaih televafia pohjalla lajien määrä ja tiheyserot ovat suurempia kuin homogeenisellä poh jallaja vaadittava näytekoko on suurempi. Myös osanäytteiden sijoittaminen tutki musalueelle vaikuttaa tulosten luotettavuuteen (Sarvala 1996). Pohjaeläinseuraiinan keskeisiä tavoitteita on pohjaeläinyhteisöjen ajallinen ver tailu. Elcman-näyfteenottoa koskevan standardin (SFS 576) mukaan pohjaeläinyhtei söjen vertailu edellyttää näytekooksi vähintään 1 yksilöä. Sadan yksilön tavoite tässä seuranta-aineistossa ei täyty isoissa, syvissä ja oligotrofisissajärvissä (taulukko 36). Pohjaeläinyhteisöjäkuvaavien muuttujien on oltava riittävän tarkkoja ja luotet tavia (kuvaavat todeifista pohjaeläinyhdyskuntien tilaa), jotta niitä voidaan käyttää ajallistenja paikallisten muutosten seurantaan, Mitä tarkempia ja luotettavampia tar kasteltavat muuttujat ovat, sitä herkempiä ne ovat kuvaamaan todeffisia muutoksia tutkittavissa yhteisöissä. Nykyisin suositellaan näytekokoa, jossa keslömääräisenko konaisyksilöfiheyden poikkeama keskiarvosta on vähemmän kuin 2 % (95 % :n luotettavuusvälfflä)(resh and Elravy 1993, Veijola ym. 1996). Jos tämä ei ole mahdol lista Resh ja McElravyn (1993) mukaan kompromissina voidaan käyttää <4 %. Veijola ym. (1996) on selvittänyt Saimaan karujen osien järvisyvännetutkimuk sissa tarvittavien rinnakkaisten määrää Ekman-näytteenotossa, jotta 2 % :n tarkkuus saavutettaisiin. Tutkimuskohteena olevilla Saimaan osa-alueilla tarvittavien nnnak kaisnäytteiden määrä vaihteli 7ja 11 välillä. Tulosten perusteella suositellaanjärvipro fundaalitutldmuksien rinnakkaisnäytteiden määräksi 1, kun näytteet otetaan Ekman noutimella. Monet pohjaeläintutkimuksissa tärkeät indikaattorilajit elävät harvassa. Veijola ym. (1996) arvioi 3-5 nhinakkaisnäytteen käsittävän lähinnä kaikkein yleisimpiälajeja. Myös 1 rinnakkaisen näytteestä todennäköisesti puuttuu harvassa eläviä lajeja. Näytekoon tulisi olla sellainen, että myös harvassa eläviä tärkeitä indikaattorilajeja on mukana näytteessä. Mm. BQI:nluotettavuutta lisää se, että indikaattorilajien yksilö tiheys on suuri, mikä edellyttää riittävästi rinnakkaisnäytteitä tutkimusalueelta. Pohjaeläinseuranta-aineistossa on paljon oligotrofisiaja mesotrofisia järviä, joi den yksilötiheydet jäivät alle 1 yksilöä/näyte. Aineiston BQ-indeksin yksilömäärät olivat usein alhaisia eikä kaikkia ylesimpiäkään indikaattorilajeja ilmeisesti saatu näyt teeseen. Esim. Pääjärvellä on tavattu muitakin BQI-lajeja kuin Heterotrissocladius sub pllosusta,joka tässä aineistossa oli ainoa k.o. indikaattorilaji. Suomen ympänetö 72

58 BQI-lajien Taulukko 36. Kokonaisyksilötiheys/näyteala, BQI-lajien yksilötiheys/näyteala, rinnakkaisnostojen määrä ja variaatiokertoimen (CV) suuruusluokka vuosien aineistossa, järvi syvyys kokonais - rinnakkaisten CV m yksilömäärä, kpl yksilömäärä, kpl määrä (vaihteluväli) (vaihteluväh) Saimaa,Haukis (78-181) 12 (5-21) 5 > ( ) 2 (16-24) 5 >4 Ukonvesi (99-141) 7 (56,84) 2-3 > (4-17) 19 (-37) 2-3 >4 Puruvesi 5 85 (3-14) 5 (-1) 2-3 > (83-89) 25 (17,32) 2-3 >4 Kallavesi 23 1 ( (7-28) 4 < (75-169) 47 (1-119) 4 >4 Pyhäjärvi, Karjala II 5 <4 21 II? (88-l6l) 33 (23-46) 5 <4 Koitere < ( ) 2 (1-2) 3-5 <4 Päijänne (23-93) 6 (3-8) 5 < (22-77) 3 (1-5) 3-4 >4 Konnevesi 25 loi (72-133) 7 (3-13) 5 < (38-51) 4 (2-5) 4-5 >4 Suontee (72-77) 6 (1-1) 4 > (71-l55) 8 (3-16) 4 >4 Vuohijärvi (21-58) 7 (1-17) 5 > (24-58) 1 (-19) 5 >4 Tuusulanjärvi (176-33) 26 (1-44) 5 < ( ) 41 (18-59) 5 <4 Pyhäjärvi,Säkylä (347-64) 12 (1-13) 5 < ( ) 137 (73-21) 5 <4- Pyhäjärvi,Tre 3 46 (19-78) 9 (5-16) 2-4 > (25-93) 15 (3-32) 2-4 >4 Näsijärvi II 5 < <4 Pääjärvi 39-4 ISO (1-175) 3 (1-6) 5 > (69-126) 1 (-1) 5 <4 Lappajärvi ( ) 232 ( ) 5 < ( ) 233 ( ) 5 <4 Lestijärvi 3 96 (91-1) 3 (-6) 5 > ( ) 17 (95-157) 5 <4 Pyhäjärvi,Ol (49-53) 5 (4-5) 5 > ( ) 4 (3-5) 5 <4 Rehja-Nuasjärvi ( ) 96 (89-12) 5 < ( ) 33 (11-55) 4-5 <4 Lentua (12-15) 58 (33-82) 5 < ( ) 17 (99-114) 5 >4 lnarinjärvi (18-81) 1 (2-18) 5 > (23-35) 6 (3-8) 5 >4 Muojärvi (113-23) 51 (36-67) 4-5 < ( ) 47 (32-61) 5 <4 Suomenympänstö 172

59 Kokonaisyksilömäärän perusteella arvioitu tarkkuustaso mitattuna variaatio-kertoi mella (CV = SD/x) oli monessa järvessä > 4 % (taulukko 36). Tästä johtuen olisi perusteltua lisätä seurantatutldmuksessa rinnakkaisnäytteiden määrä viidestä kym meneen. Järvissä, missä yksilöfiheys on suuri ja pohjan homogeenisestä luonteesta johtuen lajisto on selkeä, voidaan tarvittaessa osa rinnakkaisnäytteistä jättää tutki matta, vaikka ne otetaanldn. Näytekoon suurentaminen vaikuttaa oleeffisesfi lajien määrään ja diversiteet tim. Vertailtavuus vanhaan aineistoon kuitenkin säilyy, kun rinnakkaisnäytteet käsi tellään erikseen ja tuloksissa voidaan tarvittaessa käyttää pienempää näytekokoa. Seurannassa näyfteet otetaan yhdestä koordinaatein määrätystä melko suppea alaisesta paikasta. Ajallisessa tarkastelussa on välttämätöntä ottaa näyte samasta pai kastaja samana vuodenaikana. Näytteenotto yhdestä paikasta kuvaa nimenomaan näytteenottopaikan pohjaeläimistöä ja saattaa olla huonosti yleistettävissä koskemaan esim. koko profundaalia. Vaarana on mm, että vaikka tilastoifisessa käsittelyssä ha jonta muuttujissa olisi pieni ja vastaavasti tarkkuusjaluotettavuus suuri, niin aineis to ei edustakaan koko sitä järven syvännealuetta mitä tutkitaan, vaan yhtä homogee nistä osa-aluetta. Jos tavoitteena on yleistää näyteaseman tuloksia koskemaan laajem min profundaalialuetta, parhaiten tämä tavoite saavutetaan ottamalla nhinakkaisnäyt teet eri puolilta kyseistä aluetta. Syvännealueiden koosta riippuen tutkittava näyte ala, josta rinnakkaisnäytteet satunnaisotantamenetelmällä otetaan, pitäisi määrittää järvikohtaisesfi. Jos järvessä on useita erillisiä syvänteitä, niiden pohjaeläimistö voi poiketa toisistaan. Tällaisissa järvissä yhden syvännealueenlaajempikaan näytteen otto ei vielä riitä kuvaamaan koko järven profundaalialuetta. Jos näyte, joka koostuu 1 rirmakkaisesta Ekman-nostosta, otetaan laajemmalta alueelta profundaalista, voitaneen harkita ns. välisyvyysnäytteestä luopumista, koska suurin osa välisyvyysnäytteistä on sijainnut myös profundaalialueella. Välisyvyysai neiston merkitystä voidaan paremmin arvioida aineiston jatko-käsittelyssä. Seuran ta-aineistossa välisyvyysnäytteet ovat sijainneet profundaalin lisäksi eräissä järvissä sublitoraalissa ja jopa litoraalissa. Mikäli halutaan edelleen tutkia kahta syvyyttäjär vessä, harkinnan kohteena voisi olla toisen näytesyvyyden sijoittaminen selkeästi sub litoraahlin kaikissa tutkimusjärvissä. Ajallisen seuraiinan tavoitteet täyttyvät nykyisenldn seurannan näyteasemaver koston pohjalta. Tufldttavan alueen laajentaminen profundaalissa tulee kysymykseen, jos tavoitteena on myös yleistää tuloksia kuvaamaan paremmin koko profundaalia järvessä. Suomenympänö 172

60 YhteenveO SYKE:n valtakunnallinen pohjaeläinseuranta aloitettiin 24järvessä vuonna Jär visyvänteiden pohjaelähuistöä tutkimalla seurataan pitkäaikaisia ja laajavaikutteisia ympäristömuutoksiajärvissäja samalla kerätään vertamuameistoa suhteeffisen luon nonifiaisiltajärviltä. Vuosina kerätyn aineiston perusteella selvitetffin pohja eläinyhteisöjen tilaaja rakennetta seurannan alussa. Erityisesti tarkasteltiin pohja eläimistöä suhteessa järven trofiatasoon. Aineisto koostui 22:n seurantaan kuuluvan järven tuloksista. Seuranta-aineiston kaksi tekojärveä eivät ole mukana käsittelyssä. Pohjaeläimistön tilaa kuvataan seu raavifia muuttujifia: kokonaisyksilötiheys ja -biomassa, taksonien lukumäärä, diver siteetti, Chironomidae-ja Oligochaeta BQI, Oligochaeta/Chironomidae-yksilömää räsuhde, Oligochaeta-matojen kokonaisyksilötiheys, relikfiäyfläisten kokonaisyksi lötiheysja Chironomus-touldden kokonaisyksilötiheys. Lisäksi järvitarkasteluosassa on esitetty Chironomidae CIja yleisimpien lajien ftekvenssit ja tiheydet. Tutkituista pohjaeläinmuuttujista veden a-ldorofyffipitoisuuden kanssa korre loivat parhaiten Oligochaeta/Chironomidae-yksilömääräsuhde, Chironomidae BQI, kokonaisyksilötiheys/näytesyvyysja kokonaisbiomassa/näytesyvyys. Näiden muut tujien mukaan Inarinjärvi ja Vuohijärvi erottuivat kaikkein karuimmiksi järviksi. Rehevimmät järvet olivat Tuusulanjärvi, Lappajärvi ja Saimaan Hauldselkä. Pohja eläinmuuttujat kuvasivat mesotrofista pohjaa suurimmalla osalla järvistä ja järvien keskinäinen järjestys vaihtelikäsiteltävän muuttujan mukaan. Taksonien lukumäärä ja diversiteeffi eivät korreloineet veden klorofyffipitoisuuden kanssa. Suurin diversi teeffi oli järvissä, missä pohjan laatu oli vaihtelevaa, Reliktiäyriäisten yksilötiheysja Chironomus-toukkien yksilötiheys ovat karkeita rehevyystason ilmentäjiä. Aineiston riittävyyttä, tarkkuutta ja luotettavuutta kuvaamaan pohjaeläinyh teisöissä tapahtuvia muutoksia arvioitiin näytteiden kokonaisyksilömäärien, Chiro nomidae-bqi-lajien yksilömäärien ja variaafiokertoimen avulla. Tarkkuudenja luo tettavuuden lisäämiseksi ehdotetaan riunakkaisnäytteiden määrän nostamista kym meneen. Seurannan havaintoasemaverkosto kuvaa pohjan tilaa tietyllä koordinaatein määrätyfiä syvyydellä järvessä. Näyteasemaverkosto täyttää pitkänajan seurannalle asetettavat vaatimukset. Jos tavoitteeksi asetetaan lisäksi tulosten yleistäminen ku vaan-taan koko profundaalia, tulisi havaintoasemaverkostoa laajentaa tai siirtyä esim. 1 satunnaisnoston käyttämiseen. Suomenympänstö 72

61 - Rep.Inst.Freswater - Jyväskylän Rep.Inst.Freshwat. Verint.VerLimnol. Ympäristötutldmuskeskus. Ympäristöntutkimuskeskus. M J.Wat.Pollut.Cont.Fed. Water McMillan Water, National Arch.Hydrobiol. Hydrobiologia Amer.Nat. Kokkolan Kirjallisuus Ahl,T & Wiederholm, Svenska vattenkvalitetskriterier. Eutrofierande änmen. - SNV PM 918. Bagge, P Saimaan makroäyriäiset (Crustacea:Branchiura ja Peracarida). -Teoksessa: Vilja nen, M & Ollikainen, 5. (toim.), Salinaa-seminaari Tutkimus Saimaalla. Univjoensuu.Publ.Karelianlnst. 13: Bagge, P, Lilmatainen, H, - & Liljaniemi, P Comparison of samplingmethods for semi pelagic animais m two deep basins of Lake Saimaa : Bazzanti, M. and Seminara, M Profundal macrobenthos structure as measure of long term environmental stress m a poiluted lake. - Air and Soil Poilufion 33: Brinkhurst, R.O The benthos of Lakes. - Press. London. 19 pp. Brinkhurst, RO A guide for the identification of Brfflsh Aquafic Oligochaeta. - Fres.Biol. Ass. Scient. Pubi p. Bmndm, L Chironomiden und andere Bodenfiere der sudschwedishen Urgebirgsseen. ResDrottninghohn 3: Brundin, L Die bodenfaunisfischen Seetypen und ihre Anwendbarkeit auf die Sudhalb kugel. Zugleich eine Theorie der produklionsbiologischen Bedeutung der glazialer Ero sion. - ResDrottriingholm 37: Brundm, L The bottom faunisficallake type system and its application to the southern hemisphere. Moreover a theory of glacial erosion as a factor of producfivity m lakes and oceans. - 13: Chekanovskaya, O.V Aquatic Oligochaeta of the USSR. - Academy of Sciences of the USSR. Insifiute of Zoo1ogy 513 p. Chernovskil, A.A Idenffiication of larvae of the midge family Tendipedidae. (Translation by Dr. E.Lees; freshwater Biological Association). - Lendmg Library for Science and Technology Boston. 287p. Cranston, P A key to the larvae of the Brifish Orthocladilnae (Chironomidae). - Fres. BioLAss. Sdent.Publ. 45. ls2p. Dermott, RM., Kallf, J., Legget, WC. & Spence, J Production of Chironomus, Prodadi us and Chaoborus at dffferent leveis of phytoplankton biomass m Lake Memphrema gog, Quebec-Vermont. -J.Fish.Res.Can 34: Frank, C Ecolog producion and anaerobic metabolism of Chironomus piumosus L. larvae in a shallowlake. II Anaerobic metabolism. - 96: Hakala, 1. & Arvola, L Marming signs of eutrophication m Lake Pääjärvi.- Lammi Notes 21:1-5. Hammar, Suonteen vedenlaatu. - Kuopion vesi- ja yinpäristöpllri. Moniste. Heinonen, P & Herve, Changes m the water quality dassfficafion of Lake Päijäiine. - Biol.Res. Rep. Umv. Jyväskylä 1(19$7):5-14. Herricks, E.E. and Cairns, J Biological momtoring. Part III-Receiving system meffiodo logy based on community structure. - Res. 16: Howmillei, R.P and Scott, M.A An environmental index based on relative abundance of oligochaete species. - 49: Huhmarniemi, A., Palomäki, R., Koskenruemi, E. & Niemi, A Säännöstelyn vaikutukset kalastoonja rantojen pohjaeläimistöön Oulun läänin Pyhäjärvessä. - vesiptiri/ Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus. Moniste. 59s. Huston, M A general hypothesis of spedes diversity - 113: Hynynen,J Pohjois-Päijänteen velvoitetarkkailu vuonna Jätevesien vaikutus pohja eläimistöön. - Jyväskylän yliopisto. Moniste. Sivut Hynynen,J Pohjois-Päijänteen velvoitetarkkailu vuonna Jätevesien vaikutus pohja elaimi ön. - Jyväskylän yliopisto. Moniste. Sivut Hynynen,J. & Meriläinen,J.J Keski-Päijänteenvelvoitetarkkailu Jätevesien vaikutus syvänteiden pohjaeläimistöön Päijänteen Lehtiselällä ja Tlirinselällä vuonna yliopisto. Ympäristöntutkimuskeskus. Moniste. Sivut Suomen ympärö 72

62 - Ann. Acta M. Karjalan Biol.Res.Rep.Univ.Jyväskylä Hydrobiologia Fresw.Biol. Kokemäenjoenvesistön Vesitalous General In: Arch. Zoon Ver.Int.Ver.LimnoL Ann.Zool.Fenn. Verh.Int.Ver.Limnol. Vesi-ja Limnol. Suomen Hyyfiäinen, U - M Lestijärven pohjaelärnseuranta jalajifista vuonna Jyväskylän yliopisto. Moniste. lis. Hyytiäinen, U Salonpuron perkauksen vaikutus Lestijärven profundaalialueen poh jaeläimistöön. Tilanne ensimmäisenä avovesikautena perkauksen jälkeen. - Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri. Moniste. lis. Johnsson, R Distribution of Chironomus piumosus and Chironomus anthracinus with res pect to sediment parameters in mesotrophic Lake Erken. - 22: Johnsson, R. & Wiederholm, Long-term studies of profundal zoomacrobenthos in Sweden s greatiakes: implicafions of biotic interacfions. -Ann.Zool.Fenn.27:29i-295. Johnsson, R. and Wiederholm, Pelagic-benthic coupling- The importance of diatom in terannual variabifity for population oscfflations of Monoporeia affinis. - Ocea nogr. 37(8): Kansanen, P & Aho, J Changes m the macrozoobenthos assodafions of polluted Lake Vanajavesi, southern Finland, over a period of 5 years. - 18: Kansanen, P & Pekkarinen, M Tuusulanjärven sisäinen kuormitus ja mahdoifisuudet pi laantuneen sedimenfin kunnostamiseen. - 3/1996:8-13. Kansanen, P, Aho, J & Paasivirta, L. 1984, Testing the benthic lake type conseptbased on chiro nomid associafions in some Finnish lakes using muifivariate statisfical methods. Zool.Fenn. 21: Kansanen, P, Paasivirta, L. & Väyrynen, Ordination analysis and bioindices based on zoobenthos communities used to assess pollufion of lake in southern Finland. - Hydro biologia2l2: Lang, C. and Reyinond, Reversal of eutrofication in Lake Geneva:evidence from the oligochaete communities. - 28: Lang, C. and Reymond, Recovery of Lake Neuchatel (Switzerland) from eut rophication indicated by the oligochaete communifies. - Hydrobiol. 128: Lapin vesi ja ympäristöpiiri Lapin vesistöt ja ympäristö 199-luvulla. - ympäristöhallinnon julk 18 (A):1-92. Malve,., Ekholm, P, Kirkkala, 1., Huttula, 1 & Krogerus, K Säkylän Pyhäjärven ravin nekuormitus ja rehevyystaso. -Vesi- ja ympäristöhallinnon julk 181 (A):l-17. Mankki,J Tampereen seudun vesistön pohjaelamuin ja kalatalouteen kohdistuvan yhteis tarkkailunyhteenveto vuodelta vesiensuojeluyhdistyk sen julk. 17:1-52. Manldd,J Kallaveden seurantatutkirnus Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen julk. 77: Mankki, J. & Ptironen, Näsijärven kalataloudellinen tarkkailu vv Kokemä enjoenvesistön vesiensuojeluyhdistyksen julk. 229: 1-2. Margalef, R Information theory in ecology. - Systems 3: Meriläinen, J,J The profundal zoobenthos used as an indicator of the biological condifion of Lake Päijänne. - 1: Meriläinen, J.J Niukkaravinteinen, kirkas Puruvesi tuottaa mesotrofisen järvenprofun daalifaunan.- tutkimuslaitoksen julk 13: Meriläinen, J.J. & Hamina, V Changes in biological condffion of the profundal area in an unpolluted, nutrient-poor lake dunng the past 4 years. - 25: Mikkelin kaupunki Saunaan pohjaeläinselvitys Mikkelin länvesistä kesällä Ympä ristönsuojelulautakunta. Moniste. Milbrink, G Communffles of Oligochaeta as indicators of water pollufion in Swedish la kes. - Univ. upsal. 221:16. Milbrink, G On the use of indicator communities of Tubfficidae and some Lumbriculidae in the assessment of water pollufion in Swedish lakes. - 1:125. Milbrink, G Oligochaete cominunities in pollution biology The European situation with speual reference to lakes in Scandinavia. - Brinkhurst, R.O & Cook, D.G. (eds.). Aquatic Oligochaete BiologyPienum Publ.Corp. New York. 433pp. Mflbrink, G An improved environmental index based on the relafive abundance of oli gochaete spedes. - 12: Mäkelä, H Lestijärven pohjaeläintutkimus v Jyväskylän yliopisto. Ympäristötutki muskeskus. Moniste. lis. ympäristö 72

63 - Moniste. Acta NorFA In: Nature Joensuun Ann.Zool.Fenn. fiunish Luonnon Vesi-ja Biol.Rev. Mölsä, Säkylän Pyhäjärven pohjaeläimistönkoostumus, biomassa ja tuotanto. 28s. Turun vesipfiri. Mölsä, Pohjaeläimistönkoostumus, biomassa ja tuotanto Säkylän Pyhäjärvenlitoraalis sa Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen julk. 47: Oifikainen, M Karjalan Pyhäjärven tila 198-luvulla sedimentin pifievienilmentämänä. - Vesi-ja ympäristöhallirinon julk (A) 87:1-6. Oravainen, R Vuosiyhteenveto Tampereen seudun yhteistarkkailusta vuodelta Ko kemäenjoenvesistönvesiensuojeluyhdistyksenju& 283:1-18. Paasivirta, L Konnevedenvesihyönteisistä. -Jyväskylän yliopiston biol laitoksen tiedon ant. 34: Paasivirta, L Macrozoobenffios of Lake Pyhäjärvi (Karelia). - fis. Res. 8: Paasivirta, L Pohjaeläintutkimuksenlilttäminenjärvisyvärmealueiden seurantaan. - Vesija ympäristöhaffituksen monistesaija 164:1-69. Palomäki, R. & Paasivirta, L Spedes richness of macrozoobenthos, especiafly chironomid communilies, m the littoral zone of some Firmishlakes. - 3: Resh, VH. and McElravy, E.P Contemporary quantative approaches to biomomtoring using benthic macroinvertebrates, - Rosenberg, D.M & Resh, VH. (eds.), Freshwater biomomtormg and benthic macroinvertebrates. Chapman & Hafi, New York. Pages Saether, O.A. 1979, Chironomid commumties as water quality indicators. - Holarctic Ecology 2: Saether, O.A The influence of eutrophication on deep lake benthic mvertebrate commu nifies. -Holarcfic Ecology 2: Sandman,., Turkia, J. & Huttunen, P Metsätalouden pitkäaikaiset vaikutukset suurissa järvissä, Kuhmon Änättijärven ja Lentuan sedimenffitutldmus. - ympäristöhal linnon julk (A) 179:5-56. Sarvala,J Numeerinen yhteisöanalyysi vesistötutkimuksissa. - Tutkija 88: Sarvala, J Sampling design. - course on Sublittoral ecology and research methods using SCUBA diving. Tvärminne, 8-19 July Segerstråle, S.G The distribution of giasial relicts m Finland and adjacent Russian areas. - Soc.Sdent.Fennica, Comment.Biol. 15(18):1-37. Shannon, C.E. and Weavei, W The mathemafical theory of communicafion. - Univ. Illinois.Press Urbana.II. 125 pp. Simpson, E.H Measurements of diversity - 163:688. Suunnittelukseskus Oy SäkylänPyhäjärvenkalataloudefiinenlisälausunto.-Pyhäjärven pohjaeläimistö. Raportti. Sivut Särkkä, J The bottom macrofauna of the oligotrophic Lake Konnevesi, Finland. - Ann.Zool.Fenn. 9: Särkkä, J Records of relict crustaceans in lakes drarned by the river Kymijoki, Finland. - Ann.ZooLFenn. 13: Särkkä, J The zoobenthos of Lake Päijänne and its relations to some environmental fac tors. - Zool.fenn. 16:1-46. Särkkä, J., Meriläinen, J. & Hynynen, The distribution of reict cruataceans in Finland: new observations and some problems and ideas concerning relicts. - Ann.Zool.Fenn. 27: Teppo, A Lappajärven eteläisen altaan ifian kehitys 19 luvulla - paleo-limnologinen sur viaissääskianalyysi. -Jyväskylän yliopisto. Biologian laitos. Pro Gradu. 52s. Thiery, R.G Environmental instabffity and community diversity - 57: Turunen,T Koitereen siikaistutusten tulokseifisuus. - yliopisto. Karjalan tutk.lait. momsteita 4/1991:1-29. Veijola, H. & Hynynen, J Niinivedenja Konneveden välisen vesistöalueen yhteistarkkailunvuosiyhteenveto vuodelta Jyväskylän yliopiston yinpäristöntut kimuskeskus. Moniste. 21s. Veijola, H., Meriläinen,J. & Martffla,V Sample size in the momtoring of benthic macro fauna in the profundal of lakes: evaluation of the precision of estimates. - Hydrobiologia 322: Väinölä, R. & Rockas,H New distnbufional data on glasial relictcrustaceas. - Ann. Zool.Fenn. 27: Suomen ympänö 72

64 Can.Bull.Fish.Aquat.Sci. Hydrobiologia J.Water Zaret, T Predation and freswater communities. Univ.Press.New Haven, Yale. l87pp. Warwick, WE 198. Paleolinmology of the Bay of Quinte, Lake Ontario: 28 years of cultural ffluence. - 26: Wiederholm, Use of benthos m lake monitoring. - Pollufion Control fed. 52: Wiederholm, Chironomidae of the Holarctic region. Keys and diagnoses. -Ent. Scan. Suppl p. Wiederholm, 1 & Eriksson, L Subfossil Chironomids as indicators of eutrophication m Ekoin Bay, Central Sweden. - 62:195. Suomenyrnpänstö 72

65 LIITE 1/! Liite 1 SYKE:n pohjaelöinseurannan havaintopaikkatietoja (198932) järvi koordinaatit näytesyvyys pohjan laatu Saimaa (Haukiselkä) lieju + hiekka lieju + hiekka, sora Ukonvesi lieju lieju Puruvesi lieju lieju +savi, hiekka Kallavesi savilieju savilieju + hiekka Pyhäjärvi (Karjala) savilieju + hiekka savilieju + hiekka Koitere lieju lieju Päijänne savilieju savilieju Konnevesi lieju liejusavi Suontee savilieju savilieju Vuohijärvi lieju lieju + hiekka,savi Tuusulanjärvi lieju lieju Pyhäjärvi (Säkylä) lieju lieju Pyhäjärvi (Tre) ! 26 lieju lieju Näsijärvi lieju lieju Pääjärvi savilieju savilieju Lappajärvi 7l-248l85 36 savilieju savilieju Lestijärvi lieju lieju, kiviä Pyhäjärvi (Oulun L) lieju + hiekka lieju + hiekka, sora Rehja-Nuasjärvi lieju lieju Lentua lieju lieju Inarinjärvi savi-sora savi-sora Muojärvi lieju lieju iii Suomenympänö 172

66 LIITE 2/1 Liite 2 Biologiseen seurantaan kuuluvien järvien pohjaeläinlajisto vuosina = yks/m1 1. Saimaa (Haukiselkä) = < 1 2.Ukonvesi 2 = Puruvesi 3 = Kallavesi 4 = > 1 5. Pyhäjärvi (Karjala) 6. Koitere 7. Päijänne 8. Konnevesi 9. Suontee 1.Vuohijärvi 1 1.Tuusulanjärvi 12, Pyhäjäm (Säkylä) 13. Pyhäjärvi (Tre) 14. Näsijärvi 5. Pääjäm 16. Lappajärvi 17. Lestijärvi 18. Pyhäjärvi 1) 19. Rehja-Nuasjärvi 2. Lentua 21. Inarinjärvi 22. Muojärvi taksoni järvi II Suomen Duges,Iugubris NEMATODA OLIGOCHAETA AulodrllushmnobiusBret. Å.piguetiKoes. Å.pluriscta(Piguet) Åufodn!ussp. Lamprodrilus Isoporus CunnodrilushoffmeLrter/Cbp. Lprofundo/a(VerriU) Limnodrilus sp. Potamothnxhammon,ens,s(Mich.) Potamothrix/tubifex Fsammoryctidesbarbatus(Grube) Spirospermaferox(Eisen) fty/odrilushenngianusclap. tumbricu/us variegåtus(muiler) Tubificidae (with h.setae) ÅrcteonaiIomond/(Martin) Naididat Slavinaappendiculata(dlidekem) Specanajosinae(Vej.) Stylanå/acustns(L.) Unana,sunc,,,ata Vey1ouskyeIIacomata(Vej.) Enchytraeidae Lumbriculidae HIRUDINAE Clossiphoniaheteroclfra(L.) Nelobdellastagna/is(L.) Pircico/ageomctra CRUSTACEA Asdllusåquaticus L. Gammaracanthus /acustns Monoporeia åfirnslindström Mysisrel,ctaLoven Pa/lasea qtiadrisprnosa Sars Gammarus sp. EPHEMERPTEPA PLECOPTERA NEUROPTERA TRICKOPTERA I l l ympäristö 172

67 Biologiseen seurantaan kuuluvien järvien pohjaeläinlajisto vuosina LIITE 2i2 - = ykslm2 1. Saimaa (Haukiselkä) 7. Päijänne 13. Pyhäjärvi (Tre) 19. Rehja-Nuasjärvi 1 = < 1 2.Ukonvesi 8.Konnevesi 14.Näsijärvi 2.Lentua 2 = Puruvesi 9.Suontee 15.Pääjärvi 21.Inarinjärvi 3 = Kallavesi I.Vuohijärvi 16. Lappajärvi 22. Muojärvi 4 = > 1 5. Pyhäjärvi (Karjala) 1 LTuusulanjärvi 17. Lestijärvi 6. Koitere 12. Pyhäjärvi (Säkylä) 18. Pyhäjärvi 1) taksoni järvi II DIPTERA Ceratopogonidae Chaoboridae Chironomidae Åbladesmylaloflgiszy/aFitt. Å. moni»s(l.) Å.phatta (Eggert) Ånåtopyniaplumipesfties Åpsectrot2nypustrlfasclpcnnls(Zett.) Procladius spp. Thienemannimyia sp. 1nypuspunctipennis(Meig.) Tanypodinae indet. PotthastialongimanusKieff. Protanypusmono(Zett.) Monodamesabathyphiia(Kieff.) Cncotopussylvestfls(Fabr.) tremulus - Cricotopus sp. - Corynocera ambigua - Neterotanytarsusapicalis(K) - Neterotnssocladiusgrimsbaw/(Edw.) - II mara1us(walk.) - II subpiosusbrundin - heterotrissocladius sp. - Mesocrkotopus thienemann/ - Orthocladius sp, Parakiefferiellabathophila(Kief) - Psectroc/adiushmbatellus-t - Zålutschiaza/utschicokLipina - Chironomidae indet, - Chironomusp/umosus-t 2 ChlronomusanthManus%humm/-t 2 Chironomussaknanus/neocorax-t - Chironomus spp. - C/adoperma vindula(l) 2 Cladotånytarsusmancus(Walk.) - Cryptochironomusdefectus-t - 1 ussuriensis - Demktyptochlronomusvu/neMtus(Zett.) 1 Dicrotenpides sp. - Einfe/diä d/ssidens(waik.) - 6Iyptotendoespallens(Meig.) - Hårnirchiacurniamellata(MaIL) 1 Suomen ympäristö

68 II LIITE 2/3 Biologiseen seurantaan kuuluven järvien pohjaeläinlajisto vuosina = yks/m2 1. Saimaa (Haukiselkä) 7. Päijänne 13. Pyhäjärvi (Tre) 19. Rehja-Nuasjärvi 1 = < 1 2.Ukonvesi 8.Konnevesi 14.Näsijärvi 2.Lentua 2 = Puruvesi 9.Suontee 15. Pääjärvi 21. Inarinjärvi 3 = KaNavesi I.Vuohijärvi 16.Lappajärvi 22.Muojärvi 4 = > 5. Pyhäjärvi (Karjala) 1 I.Tuusulanjärvi 17. Lestijärvi 6. Koitere 12. Pyhäjärvi (Säkylä) 18. Pyhäjärvi 1) taksoni järvi II Microchironomus tenerk. Micropsectra spp. Microtenpideschloris-t Pagastiel/aorophila(Edw.) Paracladope/macamtolabis(KiefL) Rrngritula ( =obscura) PaiIauterbornkIIani roha/ter(mall) R confusus PoypeoWumbkrenatum(Kieff,) Rnubecu/osum(Meig.) Povpeo Yumpullum(Zett.) Pseudochironomusprasinatus(Staeg.) Sergent,a coraana(zett.) Stictochironomusrosenschtidi(Zett.) f. st/cticus(fabr.) ftempe/hnabåusei(k.) Stempe/hne//abrevis(Edw.) J minor(edw.) lanytarsus spp. Chironomidae, kotelo MOLLUSCA Anodonta sp. Pisidium spp, Sphaerium sp. Gyraulus sp. Lymnaea sp. Valvata. macrostoma Mörch Valvata sp. HYDRACARINA I II Suomen ympänstö 172

69 Kuvadulehti j ulkaisija Suomenympäristökeskus ]uikaisuaika Helmikuu1998 Tekijä(t) Paula Nurmi julkaisun nimi Eraiden Suomen jarvien pohjaelaimisto Valtakunnallisen seurannan tulokset vuosilta julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivisteimä Valtakunnallinen pohjaeläinseuranta ympäristöhallinnossa aloitettiin vuonna järvisyvänteellä. Tässä työssä luodaan yleiskäsitys seurantajärviensyvännealueidenpohjaeläimistöönjapohjaeläin yhteisöjenrakenteeseenvuosienl9$9-92aineistonpemsteella. Erityisestitarkastellaanpohjaeläimis töä pohjan rehevyystason kuvaajana sekä suhteessa järven trofiatasoon. Pohjaeläinyhteisöjen tilan kuvaajina käytettiin kokonaisyksilöfiheyttä, kokonaisbiomassaa, takso nien lukumäärää, diversiteetfiä, Chironomidae BQ-indeksiä, Oligochaeta/Chironomidae-yksilö määräsuhdetta,reliktiäyriäistenyksilötiheyttä sekä Chironomus-toulddenyksilötiheyttä. Aineiston riittävyyttä, tarkkuutta ja luotettavuutta arvioitiin näytteiden kokonaisyksilömäärien, Chironomidae BQI-lajien yksilömäänen ja variaatiokertoimen avulla. Asiasanat järvet, seuranta, pohjaeläimistö, indikaattorit, rehevöityminen julkaisusarjan nimi Suomen ympäristö 172 ja numero julkaisun teema luonto ja luonnonvarat Projektihankkeen nimi ja projektinumero Rahoittaja/ toimeksiantaja Suomenympänstökeskus Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot 1SSN ISBN Sivuja Kieli 69 suomi Luottamuksellisuus julkinen Hinta 77 mk julkaisun myynti! Suomenympäristökeskuksenasiakaspalvelu Oy Edita Ab jakaja sähköpostiosoite: neuvonta.syke@vyl.i.fi asiakaspalvelu puh. (9) , faksi (9) 43 19, puh. (9) 43 1 faksi (9) j ui kai sun kustantaja Painopaikka ja -aika Suomen ympäristökeskus Oy Edita Ab, Helsinki 1998 Suomen ympäristö 72

70 Presentationsbl ad Utgvare finlands miljöcentral Författare Paula Nurmi Datum februaril998 Publikationens ttei Pubhkationens delar/ andra pubiikationer inom samma prolekt Sammandrag Eräiden Suomen järvien pohjaeläimistö Valtakunnallisen seurannan tulokset vuosilta Bottenfaunan i några finska sjöar Resultat från den riksomfattande övervakningen åren Den riksomfattande övervakningen av bottendjur inleddes år 1989 på 24 insjödjup. 1 denna pubiikation ges en ailmän uppfattning över dessa sjöars bottenfauna samt bottendjurssam hällenas uppbyggnad påbasen av matenalet från åren Särskilt granskasbottenfaunan som beskrivare av bottnets eutrofieringsnivå och faunans förhållande till sjöns frofinivå. Sombeskrivare av bottendjurssamhällenas bulstånd använde man totalindividtäthet, totaibiomassa, antaltaxon, diversitet, Chironomidae BQ-indexet, Oligochaeta/Chironomidae individantalsförhål landet, reliktkräftdjurens individtäthet och Chfronomus-larvernas individtäthet. Materialets ffliräcklighet, noggrannhet och tillförliffighet uppskattades med hjälp av provernas totalindividmängd, Chironomidae BQI-arternas mdividmängd och variafionskoeffident. Nyckelord sjöar, övervakning, bottenfauna, mdikatorer, eutrofienng Pubiikationssene och nummer Pubhkationens tema Miljön i Finland natur och naturtillgångar Projektets namn och n u mm e r Finansiär/ u ppdragsgvare Finlands miljöcentral rga n i s ati on e r i projektgruppen ISSN ISBN stalnlgar/ 5 u on Siäanta Språk 69 finska Offentlighet offentlig Pris 77 mk finlands miljöcentral, kundservice Oy Edita Ab neuvonta.syke@vyh.fi kundservice tel. (9) telefax (9) 43 19, tel (9) 43 1 telefax (9) Förläggare Tryckeri/ tryckningsort och -år Finlands miljöcentral Oy Edita Ab, Helsingfors 1998 Suomen ympänstö 72

71 . Decumentation pae Pubhsher finnish Environment Institute Author(s) Paula Nurmi Date Febmaryl998 TtIe of publicat:on Eräiden Suomen järvien pohjaeläimistö Valtakunnaffisen seurannan tulokset vuosilta Maaozoobenthos in selected finnish lakes Results of nafional monitonng between Parts of publication/ other project publications Abstract National Board of Waters and Envfronment - now Finnish Environment Insfitute - started monito ring the profundal macrozoobenthos in 24 lakes in The aim of this study is to get a general idea of the structure of the profundal macrozoobenthos communities based on the data which was collected between Special emphasis in the analyses was given to the macrozoobenthos as indication of eufrophication in the bottom and to the eutrophicafion level of the lake in general. Total density and totalbiomass of animais, numbers of taxa, diversity index, Chironomidae-Benthic Quality Index, Oligochaeta/Chironomidae-relafionship, density of relict Crustaceans and density of Chironomus spp. were used as the measures to describe the state of the macrozoobenthos communities. Sufficiency, predsion and reliabifity of the data was evaluated by the means of total density and Chironomidae BQI-species density of samples and coefficient of variafion, Keywords lakes, monitoring, zoobenthos, indicators, eutrophication, bottom fauna Publication series The Finnish Environment 172 and number Theme of publication nature and natural resources Project name and number, ifany Financier/ commissioner Finnish Environment Institute Project organization ISSN!SBN No. of page Language 69 Finnish Restrictions public Pdce 77 FIM For sale at/ Finnish Environment Institute Edita Ltd distnbutor neuvonta.syke@vyh.fi customer service tel telefax , tel telefax Financier. of publication Fmmsh Environment Institute Printing place and year Edita Ltd, Helsinki 1998 Suomen ympänö 72

72 an Suomen ympäristö Suomen - ajankohtai t Järvinen, Mika: Ympäristöystävä vai vapaamatkustaja? Suomen ympäristökeskus. 2 Saukkonen, San & Kenttämies, Kaarle (toim.): Metsätalouden vesistövaikutukset ja niiden torjunta. METVE-projektinloppuraporffi. Suomen ympäristökeskus. 3. Kosola, Marjaleena; Miettinen, Pauli & Laikani, Hannu: Ympänistötalous sia tutkimus-ja kehittämistehtäviä. Suomen ympäristökeskus. 4 Riihimäki, Juha; Yrjänä, Timo & vandermeer, Olli: Lyhytaikaissäädön elinympäristövaikutusten awiointimenetelmät. Suomen ympänistökeskus. 5. Blomster, Jaannika: Ravinnekuormituksen vaikutus rantavyöhykkeen leväyhteisöihin ja vaikutusten arvioinnissa käytetyt menetelmät. Suomen ympäristökeskus. 6. Soveni, Jouko & Peltonen Kimmo: Lumen ainepitoisuudet ja talviaikainen laskeuma Suomessa vuosina Suomen ympänistökeskus. Z Britschgi, Ritva: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen esiselvitys Vaasan seudulla. Suomen ympänistökeskus. 8. Hutka, Reijo; Laitinen, Timo; Holmberg, Maria; Maunula, Markku & Schultz, Titta: Happamien sulfaaffimaiden ionivirtausmaffi (HAPSU). Suomen ympänistökeskus. 9. Hagan, Harri: Lähiökoijaamisen arkhdtehtonisetvailcutukset. Ympänistöministeniö. 1. Kylä-Setälä, Annamaija & Assmuth, Timo: Suomen maaperän tila, kuormitus ja suojelu. Suomen ym päristökeskus. 11. Hyvärinen, Pekka; Vehanen, Teppo; Tigunov, Sergei; Mäki-Petäys, Aki & Konttinen,Erja: Kalojen vaellus Inanijärvestä Paatsjokeen. Suomen ympänistökeskus. 12. Palveluasumistyöryhmä: Palveluasumistyöryhmän muistio. Ympänistöministenö. 13. Lepistö, Liisa & Pietiläinen, Olli-Pekka: Kasviplanktonin määrän ja koostumuksen muutokset Lokassa, Porttipahdassa ja Kemijärvessä. Suomen ympäristökeskus. 14. Kaukoniemi, Tapani & Tikkanen, Hannu: Kulttuurimaiseman kasvot, Nivalan Koifia. Ympäris töministetiö. 15. Korhonen, Pekka & Virtanen, Markku: Elohopean kertymisen kuvaaminen matemaaifisella mallilla Arvio Kokemäenjoen keskiosan ruoppauksen vaikutuksesta vesistön elohopeatilanteeseen. Suomen ympäfistökeskus. 16, Virkkala, Raimo: Metsien suojelualueverkon rakenne ja kehittämistarpeet ekologinen lähestymista pa. Suomen ympänistökeskus. 17. Tana, Jukka & Lehtinen, Karl-Johan: The aquatic environmental impact of pulping and bleaching operations overview. Suomen ympänistökeskus. 18. Nippala, Eero & Jaakkonen, Liisa: Asuinkerrostalojen kuntoarviot. Ympänistöministeniö. 19. Karjalainen, Heli; Seppälä, Satu & Walls, Man: Ammomumtypen merkitys kasviplanktontuotantoa säätelevänä tekijänä esimerkkinä Kallavesi. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 2. Lepistö, Liisa; Cronberg, Gertrud & Tikkanen, Toini: Records of some algal species, Nordic Phytoplankton Workshop Suomen ympänistökeskus. 21. Pesonen, Reijo: Vuorovaikutteista suunnittelua Jyväskylän Kekkolassa. Ympäristöministeriö. 2% Rouhiainen, Hanna: Rakentamisen ja kiinteistönmuodostuksen ohjaaminen haja-asutusalueilla Ver taileva selvitys haja-asutuksesta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa ja Englannissa. Ympäristöministeriö. 23. Heikkilä, Mikko; Karppinen, Seppo & Santasalo, Tuomas: Suomalaisia kävelykeskustoja. Ympäristöministeriö. 24. Kiviranta, Samuel, Summala, Mika & Hänninen Pekka: Työpaikka-alueiden käytön tehostaminen. Yhteenvetoraportti. Ympäristöministeniö. 25. Marttinen, Kari: Haffintosopimuksetympänstöpolitiikan ohjauskeinona. Ympänistöministeriö. 26. Hammar, Taina; Huovila, Juhani; Lahti, Erkki; Manninen, Pertti; Oksman, Heikki; Punju, Pirjo & Taipalinen, Irmeli: Pyydyksiä limoittavan Hyalotheca dissitiens -koristelevän runsastumisesta ja ja sen syistä. Pohjois-Savon ympäristökeskus th Annual Report 1996, UN ECE Convenbon on Long-Range Transboundary Air Pollufion, Interna tional Co-operafive Programme on Integrated Monitoring of Air Pollution Effects on Ecosystems. Suomen ympäristökeskus. 28. Sojakka, Pekka: Perifytonmenetelmien käyttökelpoisuus kalankasvatuksen vesistövaikutusten arvi oinnissa. Etelä-Savon ympäristökeskus. 29. Kuusamotyöryhmä: Kuusamon yhteismetsän vanhojen metsien luonnonarvojen säilyttäminen ja yh teismetsän toiminnan turvaaminen. Ympänstöministenö. 3. Vanhojen metsien suojelutyöryhmä: Vanhojen metsien suojelu Pohjois-Suomessa Vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamiefintö III. Ympäristöministeniö. 31. Pirinen, Auli; Salminen, Markku; Speefi, Tero: Asuinkerrostalon huoltokirja esimerkkikohteeseen. Ympänstöministeriö. 3% Pirinen, Auli; Salminen, Markku; Speefi, Tero: Asuintalon huoltokiijan laadinta. Ympäristöministe no. 33. Mukheijee, Arun B: The use and release of silven in Finland. Suomen ympänstökeskus. 34. Laine, Anne; Sutela, Tapio; Heuddnen, Kaisa; Karvonen, Keijo; Huhta, Arto; Muotka, Timo & Lappalainen, Antti: Turvetuotannon vaikutukset koskikaloihin ja niiden elinympäristöön. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus. 35. Savolainen, Mirja; Kaasinen, Aulis; Heikkinen, Kaisa; Ihme, Raimo; Kämä, Tarmo & Alasaarela, Erkki: Turvetuotannon vesiensuojeluvaihtoehtojen tapauskohtainen vertailu. Pohjois-Pohjanmaan ympä ristökeskus. 36. Alanen, Jouni & Saastamoinen, Saha: Euroopan Unioniin tuotavat rakennustuotteet, vaatimusten mukaisuuden osoittaminen. Ympäristömimsteriö. ympänstö 172

73 - jätevirrat, - Indicators lysimetritutldmus kaavoitusjärjestelmät pintarakennemateriaalit 37. Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun kompensaatiotyöryhmän mietintö. Ympäristömimste no. 38. Tanskanen, Juha-Heikki: Syntypaikkalajitteluun perustuvan yhdyskuntajätehuollon tarkastelu. kustannukset ja päätökset. Suomen ympäristökeskus. 39. Malaska, Pentti; Luukkanen, Jyrki; Vehmas, Jarmo & Kaivo-oja, Jari: Ympäristöperusteinen energiave rotus Pohjoismaisia vertailuja ja suomalaisen keskustelun arviointia. Ympäristöministeriö. 4. Iln, Pekka; Rautavuori, Leena & Salminen, Eero: Uukuniemen kirkonkylän kulttuurimaiseman hoi tosuunnitelma. Ympäristöministeriö. 41. Ympäristöministeriö: Kaavoitustoimen seuranta. Ympäristöministeriö. 42. Ouffla, Tarja: Keivitsan kaivoshanke ja luonnonsuojelu. Ympäristöministe no. 43. Lankinen, Markku: Asuntorakentamisen ennakointi Määrästä laatuun. Ympäristöministeriö. 44. Tanskanen, Heikki; Walls, Man; Maripuu, Lea & Tuhkanen, Tuula: Otsonoinninja otsonvvetyperok sidilcäsiftelyjen vaikutus metsäteoffisuuden kuorimovesien ekotoksisuuteen. Pohjois-Savon ympäris tökeskus. 45. Huttunen, Leena; Rönkä, Esa & Mafinvesi, Jukka: Erilaisten viljely- ja lannoitustapojen vaikutus pohjaveden laatuun karkealla hietamaalla. Suomen ympänstökeskus. 46. Paulus, Ilkka: Romaniväestönasuntotilanne 199-luvun puolivälissä. Ympäristöministeriö. 47. Monitoimijainenlähiöuudistus. Lähiötyöryhmänloppuraporttija toimenpide-ehdotukset. Ympäris töministeriö. 48. Tarkoma,Jari: Asumisoikeusasunnot-ja asukkaat. Tilastoselvitys vuosina 1992 ja l993valmistuneista asunnoista. Ympäristöministeriö. 49, Saarenheimo, Ulla & von Hertzen, Heildd, 5: Asunnottomuus väheni Suomessa. Määrätietoinen työ tuo tuloksia. Ympäristöministeriö. 5. Myllymäki, Pauliina: Radoninja uraanin poisto kaffiopohjavedestä. Suomen ympäristökeskus. 51. Salo, Simo; Ekholm, Petri & Knuuttila, Seppo : A comparison of methods for nutrient source appar ffonment in Nordic rivers. Suomen ympäristökeskus. 52. Paukkunen, Marilca & Vartia, Pauli: Selvitys ympäristövailcutusten arviointimenettelyn kokemuksista Ympäristöministeriö. 53. Haimi, Jari & Salminen, Janne: Kemikaalien haittavaikutukset terrestrisessä ympäristössä tutkimusja testimenetelmien kehittäminen erityisesti suomalaiselle maaperälle. Suomen ympäristökeskus. 54. Rintala, Jari: Soranottoalueiden jälkihoito suojaverhouksessa. Suomen ympänstökeskus. 55. Britschgi, Ritva & Gustafsson, Juhani (toim.): Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen ympäris tökeskus. 56. Heli Vuoksimaa: Lasipakkausten kierrätysjärjestelmät ja niiden kustannukset Suomessa - keräysjär jestelmien kustannustehokkuusvertailu. Ympäristöministeriö. 57. Nysten, laina & Hänninen, Tuija: Tiesuolan pohjavesihaittojen vaikutuksista ja torjuntakeinoista. Suomen ympäristökeskus. 58. Marttunen, Mika; Hellsten, Seppo; Puro, Annukka; Huttula, Erkki; Nenonen, Maija-Leena, Järvinen, Erkki; Salonen, Erno; Palomäki, Risto; Hum, Helge & Bergman, Tarja: Inarijärven tila, käyttö ja niihin vaikuttavat tekijät. Lapin ympäristökeskus. 59. Kettunen, Aija: Kuntien ympäristöhallinnon asema ja tila; Faktaa ja käsityksiä. Ympäristöministeriö. 6. Uusien vuokrasuhteiden vuokrat. Tilastoselvitys vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen uusista vuok rasuhteista huhtikuussa Ympäristöministeriö. 61. Pehkonen, Pertti &Jansson,Jonna: Viheralan tutkimus-ja kehittämistyö. Tilannekatsaus. Ympäristöministeriö. 62. Söderman, Lundsten, Leinonen & Grönholm: Valtakunnaifisen yöperhosseurannan 3. vuosfraportti. 3 Nocturna Annual Newslefter Suomen ympäristökeskus. 63. Rosenström, Ulla; Lehtonen, Markku & Muurman, Jarmo: Trends in the Finnish Environment for the 1997 OECD Environmental Performance Review of Finland. Ympäristöministeriö. 64. Haarni, luukka & Vartiainen, Perttu: Kaupunldverkostoituminen Suomessa. Ympäristöministenö. 65. Nyman; Halmetoja; Pohtamaa ym: WS Eiran öljyvahingon pitkäailcaisvaikutukset Merenkurkussa. Länsi-Suomen ympäristökeskus. 66. Sinisalmi, Tuomo (toim.): Vesivoimalaitosten lyhytaikaissäädönvaikutustutkimukset. Pohjois-Poh janmaan ympänstökeskus. 67. Kananoja, Tapio: Kymen lääninkallioperänsuojelu-ja opetuskohteita. Ympäristömiisteriö. 68. Keppo, Eeva: Vaasan läänin kulttuuriympäristöohjelma. 69. Hyvärinen, Veli (toim.): Hydrologinen vuosikirja Hydrologicalyearbook Suomen ympä ristökeskus. 7. Savolainen, Matti: Omakotitalojen kustannuslaskentajäijestelmä. Ympäristöministeriö. 71. Nysten, Taina; Suokko, Tuulikki & Tarvainen, Timo: Ympäristögeologian sovelluksia GTK SYKE ympäristötutkimusseminaari Suomen ympäristökeskus. 72. Kemppainen, Eija: Suomen uhanalaiset lajit. Ketonukki (Androsace septentrionalis). Suomen ympäris tökeskus. 73. Halonen, Pekka; Tuukki, Eeva; Puolasmaa, Arto & Kaipiainen, Heidi: Suomen uhanalaisia lajeja: Pohjanhyytelöjäkälä (Cotlemacurtisporum) Lännenhyytelöjäkälä (Cotlema nigrescens)risahyytelöjä kälä (Collema multipartitum). Suomen ympäristökeskus. 74. Kemppainen, Eija & Karling, Marita: Suomen uhanalaisialajeja: Koirankieli (Cynoglossum officinate). Suomen ympäristökeskus. 75. Kosonen, Lasse; Kaipiainen, Heidi & Kemppainen, Eija: Suomen uhanalaiset lajit Mäkiorvokki (Viola cotlina). Suomen ympäristökeskus. 76. Pykälä, Juha & Vuorinen Soii: Suomen uhanalaisetlajit. Punavalkku (Cephalanthera rubra). Suomen ympäristökeskus. Suomen ympänstö 72

74 asumisen Based 77 Pykälä,Juha & Vuorinen Soili: Suomen uhanalaisia lajeja: Vuorikuisma (Hypericum montanum). Suomenympäristökeskus. 78. Kaipiainen, Heidi; Kemppainen, Eija & Bonn; Thomas: Suomen uhanalaisia lajeja: Tähkähelmikkä (Melica ciliata). Hotade arter i Finland: Grusslok(Melicaciliata). Suomen ympäristökeskus. 79. Joensuu, Ilona; Vuori, Kari-Matti & Nieminen, Man: Vesistörakentamisenja lyhytaikaissäännöstelyn vaikutus Perhonjoen koskien eliöyhteisöihin. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus. 8. Hassi, Laura: Ihanteita ja ohjausvälineitä - tuen kohdentuminen vuonna Ympäristöministeriö. 81. Grönroos, Juha; Rekolainen, Seppo & Nikander, Antero: Maatalouden ympänistötuen toimenpitei den toteutuminen v Suomen ympäristökeskus. 82 Leskelä, Ari & Hudd, Richard: Kyrönjoenlohi-ja mentaimenistutusten tulokseifisuus Carlin-merkin töjen perusteella. Länsi-Suomen ympäristökeskus. 83. Hudd, Richard; Kjellman,Jakob & Leskelä, Ari: Kyröjoen suiston poikastuotanto ja kalakannat. Länsi- Suomen ympäristökeskus. 84. Markatja maankäyttö. Kaavatalouden näkökohtia päättäjille. Ympäristöministeriö. $5, Uuskallio, Irma: National overview on distressed urban areas in Finland. Ympänistöministeriö. $6. Peltola, Taru: Yritysten muuttuva toimintaympänistö hallinnon haasteena. Hämeen ympäristökeskuk sen pk-yritysprojekffn loppuraportti. Hämeen ympäristökeskus. $7. Luostarinen, Matti; Yli-Viikari, Anja (toim.): Maaseudun kulttuurimaisemat. Suomen ympäristökes kus, Maatalouden tutldmuskeskus. 88. Airamo, Raimo & Permanto, Timo: Yleiskaavoitus ja vaikutusten arviointi. Esimerkkinä Lahden yleis kaavoitus Ympäristöministeriö. $9. Seppälä, Jyri &Jouttijänri, Timo (toim.): Metsäteoffisuus ja ympäristö. Suomen ympäristökeskus. 9. Jokioistenkulttuuriympäristöohjelma. Ympäristöministeriö. 91. Kilpailuftaminen valtion tukemassa asuntotuotannossa. Työryhmän mietintö. Ympäristöministeriö. 92. Malaska, Pentti; Luukkanen, Jyrki; Vehmas, Jarmo & Kaivo-oja, Jari: Environment Energy Taxabon in the Nordic Countries. Comparisons by Energy Source and a Review of the Finnish Discussion. Ympäristöministeriö. 93. Muuttuva ihminen- muuttuva asunto. Ympäristöministeriö. 94. Jauhiainen, Tapani; Vuorinen, Heikld; Heinonen-Guzejev, Maija & Paildcala, Sirkka-Liisa: Ympäristö melun vaikutukset. Ympäristöministeriö. 95. Lind, Tuula & Pietala, Jorma: Kotipalveluja käyttävien vanhusten kauppamatkat Lahdessa. Ympänis töministeriö. 96. The Finnish Background Report for the EC Documentation of Best Available Techniques for Pulp and Paperlndustry. Ympäristöministeniö. 97. Alanen, Tommi & Ratia, Pasi: Asuntorakentamisen työffisyysvailcuffikset. Ympäristöministeriö. 98. Pitkäjärvi, Jyrki: Geenitekniikalla muunnettujen mikro-organismien ympäristövaikutukset. Suomen ympänstökeskus. 99. Vinikainen, Tytti: Yhteiskuntatieteellinen ympänstötutldmus Suomessa. Katsaus tutkimusaloihinja kirjallisuuteen. Suomen ympäristökeskus. 1, Pietiläinen, Olli-Pekka & Pirinen, Maija: Typpi- ja fosforikuonmituksen vaikutus penifytonon kas vuun Kymijoella. Suomen ympäristökeskus. 11. Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskeva valtioneuvoston pää tösehdotus. Työryhmän mietintö. Ympäristöministeniö. 12. Suurmyymälätyöryhmän mietintö. Ympänistöministeniö. 13. Kilpi, Mikael & Asanti, Timo (toim.): Saanstolinnuston suojelun nykytila Suomen rannikoilla. Suo menympänistökeskus. 14. Björklöf, Katarina: Merkkigeenien käyttö geeniteknisesu muunnettujen mikro-organismien seuran taan ympäristössä. Suomen ympäristökeskus. 15. Filatov & Heinonen: Results of the Finnish-Russian Joint Study of the Lakes Onega, Ladoga and Saimaa Conducted in the Summer of 199. Suomen ympäristökeskus. 16. Hukkanen, Tiina: Puutaloprojekti. Ympäristöministeriö 17. Paldanius, Jari: Vuorovaikutteisen suunnittelun kokemuksia Suomessa. Ympäristöministenö. 18. Biodiversiteettityöryhmä: Ympäristöministeriön toimintaohjelma luonnon monimuotoisuuden säi lyttämiseksi. Ympäristöministeriö. 19. Lahti, Pekka; Heinonen, Sirkka; Koski, Kimmo & Tolsa, Heimo: Kestävä kehitys aluerakenteessa. Kan sainvälisiä näkemyksiä, suomalainen sovellus. Ympäristöministeriö. 11. Water and Wastewater Management in Finland and Fifteen Other European Counfries. Ympäristömi nisteniö Luontokoulutyöryhmä: Luontokoulutoiminta. Palvelut. Kehittämisideat. Verkostot. Ympäristömi nisteriö. 11% Sipilä, Kaija: Luonto-ja leirikoulutominta osana maaseudun kehittämistä. Ympäristöministeriö Itämeren tila. Ympäristömmisteriö Siikanen, Antti: Kotitalous ja asumismenot. Selvitys lama-ajan asumismenoista. Ympäristöministeriö Aystö,Virpi: Rehevien järvien kunnostusten arviointi. Suomen ympäristökeskus Kleemola, Sirpa & Forsius, Martin: 6th Annual Report UN ECE Convenfion on Long-Range Transboundary Air Pollution, International Co-operative Programme on Integrated Monitoring of Air Pollution Effects on Ecosystems. Suomen ympäristökeskus Marttunen, Mika & Kylmälä, Petri: Kalakantojen hoitomalli Inarijärven kalaistutusten vaikutusten arvioinnissa. Suomen ympänistökeskus. 11$. Viirikorpi, Paavo: Eteneekölähiöuudistus? Paikallisten lähiöprojektien käynnistämisvaiheen arvi ointi. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 172

75 esimerkldsuunnittelujen 119 Mäkinen, Risto: Remontfiohjelma Korjausrakentamisen tutkimus-ja kehitysprojekfien tulokset. Ympäristöministeriö. 12. Mähönen, Outi &Joki-Heiskala, Päivi: (toim.) AMAP-Arktisen ympäristön tila ja Suomen Lappi. Suomen ympäristökeskus Lehtoranta, Jouni: Ravinteet Itäisen Suomenlahden pintasedimentissä. Suomen ympäristökeskus Akerblom, Satu: Erityisasuminen. Katsaus Ruotsin vanhusten asumiseen 198-ja 199-luvuilla. Ympä ristöministeriö Seppälä, Jyri: Decision analysis as a tool for life cycle impact assessment. Suomen ympäristökeskus Lindholm, Tapio; Heikkilä, Raimo & Heikkilä, Marjo (eds.):ecosystems, fauna and fiora of the Fin nish-russian Nature Resewe Friendship. Suomen ympäristökeskus Malkld, Sirkka; Heinonen-Tanski, Helvi &Jantunen, Paula: Ympärivuofisten kompostikäymälöiden toimintavarmuusja häiriöidenkartoitus. Ympäristöministeriö Peuhkuri, Timo: Ympäristövailcutusten arviointi energia-alan ohjelmavalmistelussa. Täpaustutldmus haffituksen energiansäästöohjelman valmisteluprosessista. Suomen ympäristökeskus Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelma.ympäristöministeriö Kananoja, Tapio: Turun ja Porin läänin kallioperän suojelu-ja opetuskohteita. Ympäristömimsteriö Kaavoitustoimen seuranta Ympäristöministeriö. 13. Asumistuesta itsehliseen asumiseen vai toimeentulotukeen? 1 osaraportti. Ympäristöministeriö Melanen, Matti & Ekqvist, Marko (toim.): Suomen ilmanpäästöt ja niiden skenaariot (SIPS-projekti) Tietojärjestelmän fietopohja ja alustavia tuloksia. Suomen ympäristökeskus. 132 Nikulainen, Virpi & Pyy, Outi: Huoltoasemien maaperän kunnostus. Suomen ympäristökeskus Isaksson, Kaj: Kojausrakentaminen asunto-osakeyhtiöissä ja aravavuokrataloissa. Ympäristöministe no Lajavaara, Ilmari: Asuntojen yksityistäminen Pietarissa. Ympäristöministeriö Liukkonen, Matti: Asukkaat asumisoikeusasuntojen suunnittelussa. Ympänstöministeriö Koski, Kimmo & Lahti, Pekka: Kaupan suuryksiköt ja kunnallistalousherkkyysanalyysi. Ympäristöministeriö Suomen biologista mommuotoisuutta koskeva kansallinen toimintaohjelma Ympäristö ministeriö Karvinen, Päivi: Kansalaisten kokemuksia YVA-menettelyyn osallistumisesta. Ympäristöministeriö Kiviniemi, Markku & Sulanldvi, Kristiina: Talonrakentamisenja klinteistönhoidonlaatujäijestelmien tilanneselvitys. Ympäristöministeriö. 14. Seppälä, Timo: Torjunta-aineiden käyttäytyminen Suomen ympänstöoloissa. Suomen ympänstökes kus Mujunen, Satu-Pia; Teppola, Pekka & Minkkinen, Pentti: Metsäteollisuuden aktiivifietelaitosten toi minnan mommuuttujainen seuranta ja maifintaminen. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. 14% Teollisuuslaitoksen ympäristömelu. Ympäristöministenö Ilmansuojelun neuvottelukunta: llmansuojelututldmuksen kehittämisohjelma 21. Ympäristöminis teriö Hudd, Richard & Kälax, Pia: + kalanpoikasten esiintyminen ja + kalanpoikasten esiintymisbiotoo pit Kyrönjoen alaosalla. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Rautio, Mika: Ympäristönsuojelun hafiinnollis-oikeudeifinen ohjaus kemiaffisen metsäteollisuuden vesiensuojelussa. Suomen ympäristökeskus Kultturiympäristön hoito-ohjelma Etelä-Savo ja Häme. Etelä-Savon ympänstökeskus Koskiaho, Kristiina (toim.): Eheyttävän suunnittelun haasteet. Neuvottelupäivätympäristöministeri össä Ympäristöministeriö Vehmas, Jarmo; Malaska, Pentti; Luukkanen, Jyrki & Kaivo-oja, Jan: Ympäristöpoliittiset ohjauskei notuusiutuvien energialähteiden käytön edistämisessä. Ympäristöministeriö OECD arvioi maamme ympäristöpolitiikkaa. Yhteenveto arvioinnin päätelmistä ja suosituksista. Ympäristöministeriö. 15. Environmental Policies in Finland. Background papers for the OECD Environmental Performance Review of Finland Ympänstöministeriö Tanskanen, Juha-Heikki: Valtakunnaifisten yhdyskuntajätteen hyödyntämistavoitteiden saavutetta vuus Päijät-Hämeessä. Suomen ympäristökeskus. 15% Vanhojen metsien suojelutyöryhmä: Vanhojen metsien suojelu Pohjois-Suomessa. Vanhojen metsien suojelutyöiyhmän osamiefintö III, osa Ilkarttaffifteet.Ympäristöministeriö Riihimäki, Juha & Hellsten, Seppo: Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyn vaikutukset rantavyöhyk keessä. Suomen ympäristökeskus. 154 Natura 2 -ehdotuksesta annetut lausunnot. Yhteenvedot ministeriöide, asijantuntijatahojen sekä järjestöjen ja edunvalvontatahojen lausunnoista. Ympäristöministeriö Kokko, Kai: Ympäristövaikutusten selvittäminen seutu-ja yleiskaavoituksessa oilceudellisestanäkö kulmasta. Ympäristöministeriö Räihä, Ulla: Alavuden kulttuuriympänstön hoito. Ympäristöministeriö Rönkä, Kimmo; Halomo, Jyrki; Huhdanmäki, Aimo; Teerimo, Seppo; Terho,Juha &Tolsa,Heimo: His si vanhaan kerrostaloon. Taloudellinen kannattavuus, sosiaalinen tarpeeffisuus sekä haffinnollisetja taloudelliset edellytykset. Ympänstöministeriö. 158, Leskelä, Ari; Hudd, Richard; Kälax, Pia & Kjellman,Jakob: Kevätkutuisten kalalajien lisääntyminen Lappsundinjoella Länsi-Suomen ympäristökeskus Hyvärinen, Marketta: Ympäristövaikutustenarvioinninkehittäminenmetsätalouteenhittyvässä suun nittelussa tarkastelu. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 16. Marttunen, Mika: Vaihtoehtoisten kuormitustavoitteiden vaikutukset sisävesissä. Suomen ympäristökeskus Melanen, Matti (toim.): Jätealan tutkimuksen puiteohjelma Suomen ympänstökeskus. Suomen ympänö 72

76 valtakunnallisen med 16% Ympäristön seurannan strategia. Ympäristöministeriö Tamminen, Pertti; Pakarinen, Kimmo; Lintilä, Janne & Salmela, Arto: Kunnan nettotulot kerrostalo-, rivitalo- ja omakotialueffla.tutkimuskohteena Tampere. Ympänstöministeriö Saarikoski, Heli: Ympäristövaikutusten arviointi jätehuollon strategisessa suunnittelussa. Suomen ympäristökeskus Andersson, Harri: Lounais-Suomen saaristo - alueidenkäyttötavoitteiden näkökul masta. Ympäristöministeriö Andersson, Harri: Sydvästra Finlands skärgärd - tanke pä de riksomfattande mälen för markanvändning. Ympäristöministeriö Nippala, Eero; Nuuttila, Harri & Rintanen, Risto: Asuinrakennusten pemsparannustarpeen vaihto ehtoja Ympäristöministeriö Wahlberg, Nildas &Aalto, Jari (toim.) Suomen uhanalaisia lajeja: tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina). Suomen ympänstökeskus Kuussaan, Mikko; Pöyry, Juha; Savolainen, Markku & Paukkunen, Juho: Suomen uhanalaisia lajeja: lehtohopeatäpiä (Clossiana titania). Suomen ympäristökeskus. 17. Lindström, Marianne (ed.): Water Legislation in Selected Countries - a Comparative Study for South African Water Law Review. Suomen ympäristökeskus Mäkinen, Risto: Rakentamisen vastuut ja laatu. Selvitysmiehen raportti. Ympäristöministeriö. Suomen ympänstö 172

77

78 Suomen ym päristö LUONTO JA LUONNONVARAT Eräiden Suomen järvien pohjaeläimistö Valtakunnallisen seurannan tulokset vuosilta Pohjaeläintutkimukset liitettiin osaksi järvisyvännealueiden seurantaa vuonna 1989, jolloin seuranta aloitettiin 24 järvellä. Tässä raportissa luodaan vuosien tulosten perusteella yleiskäsitys seurantajärvien pohjaeläimistöön ja pohjaeläinyhteisöjen rakenteeseen. Erityisesti tarkastellaan pohjaeläimistöä pohjan rehevyystason kuvaajana sekä suhteessa järven trofiatasoon. Tuloksia käsitellään sekä yleisesti että järvikohtaisesti. Seurannan päätavoitteena on selvittää pitkäaikaisten ja laajavaikutteisten ympäristömuutosten vaikutuksia järvien pohjan tilaan. Samalla kerätään vertailuaineistoa suhteellisen luonnontilaisista vesistöistä kuormitetuilta alueilta tehtyjä tutkimuksia varten. Näiden yleisten tavoitteiden lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää monin eri tavoin. Tuloksia voidaan käyttää mm. järviekosysteemien rakenteen selvittämiseen, järvien vertailuihin, faunistisiin tutkimuksiin, mallintamiseen, ravintoketjututkimuksiin ja erilaisten vesistöhankkeiden vaikutusten arviointiin. Tuloksia voidaan hyödyntää sekä koko Suomea koskevissa yhteenvetotutkimuksissa että paikallisella tasolla esim. vain yhden järven tilaa koskevissa tutkimuksissa. Tuloksia voidaan käyttää myös ympäristösuunnittelun pohjana. ISBN ISSN Myynti: Suomen ympäristökeskuksen asiakaspalvelu sähköpostiosoite: faksi (9) 43 19, puh. (9) 43 1 postiosoite: PL 14, 251 Helsinki jayeditaäb. Oy EDITA Ab PL 8, 43 EDITA, vaihde (9) ASIAKASPALVELU puh.(9) , telefax (9) EDITA-KIRJAKAUPAT HELSINSISSA Annankatu 44, puh. (9) Eteläesplanadi 4, puh. (9) SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS. u H U PL 14,251 HELSINKI.