SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TU.TKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHTI - SHEET KEURUU KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT- BY V. MARMO HELSINKI 1963

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHTI - SHEET KEURUU KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT- BY V. MARMO HELSINKI 1963

3 S I SAL 1, YS--('O.\TE-N,rs 'I'LT K 1-11 L' SVA I Ji E E'I KM.MOPERAN YLELSPURTEET PINTA113 V I LAJ YI KERROSTrNEET KIVILAJIT KIHAELHSKEET JA KH"EGNEM"T VI LKAANISET KIVILAJ11 12 AMFIROLITTI 'r 12 PLM ;MKLAAW- JA ( - RALT1TT1P0RFYR1J'1'['1 I(1 VI 21 -lamen \ - EWNEISSIT 22 14A)LIPINMLLISET RIVET 2 :3 SVVAKIVILA-111 2,-1, EAL'AKSISET SYV-'1KIVET 2,-) HAPPA -ME,T SVVAiKIVET :12) 10APTsi- JA ( ;RANoD10R11TJT :32 1 ;RANirrrr 34 Gf1AN1TTT1P01',FVVR1 39 IHAHAA&Juoxvr 41 KBILTHEN ITROXOLOGM JA KESKINAISET suhteet 43 TEKTo N I I K- KA 46 VLAWITAMEET JA KIVITEOLLISUUSHAAKAOTNEor 48 SUMAIARY: EXIqANATUM TO THE MAP OF IMCKS 51 INTRODU('TMS -) I VOLCANIC ROCKS 51 PLI TTONIC ROCKS 52 BAWC "TRFWVES A2) QUARTZ nowtew AND ("MNODMR[TES 52 GRANITES 53 DIAHASE DYKES 5 :1 IIR()No11()(") FICTONH.. 54 I&MIMIETT 'II UEYKsiA DENMT) - OF IM('K.. 55 KI H J A 1, 1, 1 S Ut "I"I'A REFERENCES -) I-)

4 TUTKIMUSV AIHEET Keuruun karttalehtialueen (2232) kallioperasta on olemassa ennestaan Sederholmin (1903) laatimaan Tampereen geologiseen yleiskarttalehteen (I : ) sisaltyva geologinen kuvaus. Sen mukaan Keuruun karttalehtialue kuuluu laajaan, Tampereen liuskemuodostumasta alkavaan ja pohjoiseen suuntautuvaan syvakivilajikompleksiin, jota Sederholm piti postbotnialaisena ja hanen graniittiryhmityksensa II ryhmaan kuuluvana. Sederholmin geologisella kartalla onkin tama alue merkitty graniitin varilla, mutta Pihlajaveden lounaispuolinen laaja vulkaniittialue on siina kuitenkin jo paapiirteissaan merkitty, samoin kuin Haapamaen aseman pohjoispuolella olevat emaksiset kivilajit. Vasta v geologinen mielenkiinto kohdistui tahan alueeseen uudestaan, ja liittyi se silloin malminetsintaan. Huhtikuun lopulla v maanviljelija U.J. Maakasen Vilppulan Kurkkujarvelta siis karttalehden 2232 etelareunan lahelta, mutta sen ulkopuolelta lahettama kansannayte sisalsi kupari- ja magneettikiisua seka sinkkivalketta. Taman johdosta silloinen inaisteri O. Vaasjoki ryhtyi suorittamaan alueella apulaisineen (etupaassa O. Walden) malminetsintaa rajoittuen silloin kuitenkin Vilppulan pitajan pohjoisimpaan osaan, jonka he geologisesti kartoittivat. V V. Marino ryhtyi yksinaan jatkamaan naita tutkimuksia ulottaen geologisen kartoituksen kasittamaan suurimman osan Pohjaslahden pitajaa, seka seuraavana vuonna myos osia Keuruun pitajasta. V O. Nykanen osallistui Kotalan pysakin ympariston kartoitukseen. Edella mainittujen malminetsint6jen yhteydessa tuli tally tavalla geologisesti tutkituksi suurin osa karttalehdesta ja noin kolmannes siita - paaasiallisesti etelainen osa - lopullisesti kartoitetuksi. V taman kirjoittaja aloitti uudelleen geologiset tutkimukset sanotun karttalehden alueella paamaaranaan toimittaa 1 : kaavainen geologinen kartta karttalehdesta Mainittuna kesana olivat hanen apulaisinaan ylioppilaat P. Rastas ja P. Pajari, jotka saattoivat loppuun karttaleliden luoteiskulmassa olevan vulkaniittialueen kartoituksen sekd syksvlla ylioppilas K. Kekki. Seuraavana kesana olivat kesaapulaisina ylioppilas J. Pekkarinen seka herra M. Torssonen osaksi Pohjaslahden pitajan poh- 2 enu-g3

5 km Kuva 1. Eri henkiloiden kartoitnsosuudet karttalehden 0233 alueella. 1-3larmo ; 2 = P. Pajari ja 1lastas ; 3 = Marnio ja L. Pajari : 4 - Maamo ja NyUnen ; o =- Pekkarinen ; 6 = Pekkarinen ja Torssonen ; 7 = Kekki ; 8 - \ aasjoki ja Walden ; 3 = Torssonen ja L. Pajari : 1(1 = Pekkarinen, Torssonen ja L. Pajari ; 11 = Torssonen ; 12 = Felici. h'iq. 1. _lrc«s >napp(d by diljer(ot persons uzthirt the map sheet joisosissa, nuuttl paaasiallisesti Pihlajav-eden pitijan alueella, sekii CIA' pnolilla karttalehtea neiti Liisa Pajari. Syksylla suoritti kartoitusta karttalehdeu koilliskulniassa iii vos italialainen geologi.alaurizio Felici. Samat henkilot osallistuivat geologiseen kartoitukseen mvos kesiillii 1962, jolloin tvo saatiin kenttatutkimusten osalta paatokseen. llvos fil. tri K. H vtonen suoritti tallow Pihlajavedenitaosassa tav attavien erillisten peridotiittien erikoistutkiniusta. Eri tutkijoiden kartoitnsosuudet ilmenevat kuv - assa I olevasta kartakkeesta. Pohjakarttarua lopullisessa kenttatvov - aiheessa kziytettiin 1 : '?U (1+1o-kaavaista peruskarttaa sekii kiv ilajirajoja piirrettaessa kenttahavaintojen tukena geologisen t.utkirnuslaitoksen valnristamaa samakaavaista aeromagneettista karttaa. Alainittakoon, etta vijmeksi mainitun kartan perusteella liivtvivat useat peridotiitit. inutta in v its pieneti1tu it anlfil)oliittiesiintymat, jotka ehkii pelkkien kenttalrav - aintojen perusteella olisivat voineet helposti jaada hav-aitseunatta. hivilajien luokittehu on. perustunut v- arsin suuree i inaaraan ohuthieitii, joiden tutkimisen on huomattavalta osalta suorittanut tutkirnusapulainen. neiti Liisa Pajari ( ) : hiirr on niinikaan osallistunut tehokkaasti itse karttojen lopulliseen kokoamiseen.

6 KALLIOPERAN VLEISPIIRTEET Kun Matisto (1961) laati selityksen karttalehden 2213 (Kuru) kivilajeista, han huomautti kartoitusty6nsii osoittaneen, etta ns. Keski-Suomen svvakivialue, johon myos hanen karttalehtensa kuuluu, on huomattavasti monivivahteisempi kuin aikaisemmista pienimittakaavaisista yleiskartoista on ollut paateltavissa. Tama lausuma patee myos tassa selitettavaan Keuruun karttalehteen (2232). huva 'f. l.tus!alla ;I,,-,lomeraattiat iuha nictsvircuuaoui In (, I vaihtun valiitellen vulkaniittianeissil : i. Ilaapania hi, Periij :irven ranta. Fiq.'2.,Igylwae'!ttr in the /raid 0/ /iquia fur t.o yrnrl iu(ly ioto rolrmtir gwwis. ut the rihlt' of fhi moods. 1111apamaki. hnie of the Ptl(ipu of hub.

7 1iuva 3. Ag,lomeraatti, jonka murshaleet ovat suuntautnneet kiv-en yleisen liuskeisuuden mukai esti. llaapamaki, Peraj ven ranta. Fig.. 1gilomerate with fragments orientated parallel to the schistosity o/ the rock. Haapamak.i, shore o/ the Perddirci lake. Suurimman osan karttalehden 2232 alueesta peittavat erilaiset happamet syvakivilajit, mutta karttalehden lounaiskulmassa on myos laajahko yhtenainen dioriittialue, johon myos liittyy gabro. Pienempia dioriitti- ja gabroalueita on myos karttalehden itaosissa, Keuruun tienoilla. Sita paitsi, etenkin karttalehden keskiosille orninaisina mainittakoon useat pienehkot peridotiittipahkut, joiden kivilaji on usein varsin tuoretta ja tasalaatuista. Luonteenomaisimpana koko karttalehdelle voidaan kuitenkin pit id vulkaanisen aineksen esiintymista, ei ainoastaan metamorfisina laavakivina ja niista johtuneina amfiboliitteina, vaan myos gneisseissa selvdsti havaittavana aineksena. Nain on asianlaita niin Haapamaen seudun kuin kartta- Iehden koillisosankin gneisseissa. Etupaassa vulkanogeenisia aineksia esiintyy myos sulkeumina ja relikteina useissa granodioriiteissa ja graniiteissa. Toisaalta myos vulkaniittien graniittiutuminen reunaosissa on varsin yleista. ja Y ltiknjdrven kaakkoispuolella voidaan puhua suorastaan vulkaniittigneisseista (kuva 2). Verraten hyvin sailyneita vulkaniitteja tavataan laajalla alueella karttalehden luoteisosassa, mutta nekin ovat reunoiltaan gneissimaisia, jolloin kiven koostumus on muuttunut maasalvan ja kv artsin lisaantyessa happamemmaksi. Ne sisaltavat useimmiten runsaasti biotiittia. Etenkin niiden pohjoisreunalla tavataan monin paikoin graniittiporfyyria (kuva 4). Osittain gabromaiseksi amfiboliitiksi uudelleen kiteytyneita vulkaniitteja on Haapamden

8 9 ~;.. ante O 'k k aplite and granite parphyry diarlfe Kuva 4. Vulkaniittialue Piiliu laiturivaiheelta puhjoiseen. 1 : 1201)(10. Fig. l. l"olcaoir., its tit, an (f X 0/ the milting stop of Piili. 1 : polijois- ja luoteispuolella seka pienempia alueita Vuorijarven ja Haapamaen-Porin radan valissa. Mviis laajahkot auifiboliittialueet Tyrisevanjarven etelapuolella sainoin kuin heurusselan Iansirannalla on mmarrettdva samalla tavalla vulkaniiteista svnt'vnelksi. Karttalehden alueen lounaiskolkassa vain hiukan nakyva vulkaanisten kivien alue on luonteeltaan karttalehden luoteisosan vulkaniit.tien kaltaista ja siihenkin liittyv graniittiporfyyreja, mutta tama clue on vain reunaosa laajemmasta, naapurikarttaleliden alueelle ulottuvasta metamorfoituneiden ja usein hyvin loivakaateisten laav akivien alueesta.

9 10 Nuorimpina elementteina karttalehden kallioperiissa esiintyvat apliittinen mvohaiskinemaattinen graniitti ja kapeat diabaasijuonet. Edellinen esiintvv selvimpana leveana ja pitkiina juonena Tarjauteen ja Parannuksenjarven vilissa, kun tags kapeita, yleensii keskenaii,n sarnansutint aisia diabaasijuonia on paaasiallisesti Keuruun kirkonkylan ita- ja koillispuolella. Rakenteellisesti on koko alueelle luonteenoniaisena piirteena paikallisesti loivien ja loivahkojen kaateiden esiintyminen pystykaateiden lisaksi. Nain on etenkin asianlaita karttalehden lounaisosassa vullkaniittien alueella, mutta loivia kaateita on myos karttalehden koillis- ja keskiosassa olevilla gneissialueilla.

10 PINTTAKIVIL AJIT KERROST1 MEET KIVILAJIT KIILLELII SKEET JA KIILLEGti EISSIT Alkuperaisrakenteensa hyvin sailyttaneitii kiilleliuskeita ei kartta-alueella vleensa tavata mluiten kuin siell taalla esiintvvina eri kokoisina sulkeumina grano- ja kvartsidioriitissa paaasiallisesti karttalehden lounaisosassa. Mviis Piilin laiturivaihteen itapuolella ne nakyvat eraassa rataleikkauksessa varsin loivakaateisina ja ainoastaan pystyleikkauksessa, mutta eivat vaakasuoralla pinnalla (kuva 5). Siella on kiilleliuskeessa myos hiukan mikrokliinia ja mineraalikoostumus on seuraava : kvartsia %, biotiittia o ja mikrokliinia 6.os -o. Pohjaslahden, `ilppulan ja Pihlajaveden pitajien rajojen yhtymakohdan tienoilla on tavattu kvartsiittidial sta kivilajia. jossa on kuitenkin aineksena myos hiukan sarvivalketta, titaniittia, A porphyroblastic granodiorite aplitic microct. argillaceous granite schlsts Kuva 5. Kiilleliuskeen, porfvroblastisen granodioriitin ja apliittisen graniitin valiset suhteet. Rautatieleikkaus 1, kin itaan Plum laiturivaihteelta. Fig. 5. The relationship between sehists, poryhyroblastie granodiorite, and aplilu yraon e. Railway cutting 1? km E o/ Piili railway stop.

11 1 2 epidoottia ja plagioklaasia.. My6skaan tyypillisia kiillegneisseja ei alueelta laaja-alaisina tavata, vaan niiden esiintyminen rajoittuu varsin suppeisiin suikaleisiin, jotka useimmiten ovat liian pienialaisia tullakseen oheisen kartan mittakaavassa edes ndkyviin. V - ULKAAVISE1' KIVILAJIT Tulivuoritoiminnan tuloksena syntyneita kivilajeja on karttalehden alneella suhteelhsen runsaasti, ja koostumukseltaan seka rakenteeltaankin ne ovat sangen vaihtelevia. Erityisesti ne ovat keskittyneet noin 10 km :n levyiseen vy6hykkeeseen, joka ulottuu koko karttalehden luoteiskulmasta sen kaakkoisnurkkaan ; tassa suunnassa on laaja-alaisia vulkaniitteja, vielapa itaisen naapurikarttalehdenkin (2234) alueella. Alueen suurin yhten4inen metamorfisten laavakivien alue on karttalehden hioteiskulmassa, josta se jatkuu viela karttalehden ulkopuolellekin (kuva 4). Kun sen Inyos karttalehdella 2214 sijaitseva osa otetaan huomioon, on tainan yhtenaisen vulkaniittikivilajialueen kokonaispituus km. Yllamainitun vyohykkeen ulkopuolella on muinaisia laav akivia myos karttalehden lounaiskulmassa, Monoskylan alueella (kuva 6), seka siita graniittisten kivien idassa erottamana toinen, pienempi vulkaniittialue, josta suurempi puolisko jaa kuitenkin lantisen naapurikarttalehden alueelle. Pienia vulkaniittisuikaleita tavataan lisaksi karttalehden eri puohlla ja useimmat gneissit ja granodioriititkin sisalt ivat merkkeja siita, etta ne mahdollisesti ovat muodostuneet vulkaanisten kivilajien pohjalla tai kustannuksella. AMIFIBOLIITIT Amfiboliittien raesuuruus vaihtelee karttalehden alueella varsin paljon : yleensa se on 0.s 3.o rim. Paikoin, kuten esim. Haapamaen aseman luoteispuolelta ne vaihtuvat pohjoiseen pain gabroksi, kun taas Haapamaen-- Porin radar varressa, Yltian laiturivaihteelta n. 1 km itaan, ne ne vttavat vaihtuneen vulkaniiteista. Karttalehden kaakkoiskulmassa amfiboliitit muodostavat laajahkon. verraten yhtenaisen alueen, jossa niihin liittyy ainakin taman alueen lansiosassa paikallisesti runsaanlaisesti kuparikiisua. Tyrisevanjarven etelapuolella taas, jossa anifiboliitti on paikoin hyvinkin karkeata, se selvasti vaihtuu sellaiseksi amfiboliitiksi, jossa vulkaniitille orninaiset plirteet, jopa raesuuruuden ja plagioklaasihajarakeiden osoittama juovaisuuskin, on yield varsin hyvin ndkyvissa. Samoin Monoskylan ainfiboliitti karttalehden lounaiskulmassa on selvdsti puolipinnallisiin ja pinnallisiin tulivuorikiviin liittyva ja niistd vaihtuva.

12 1 3 hnca ii. Vulkaniitin esiintcminen lok'ahkokaateisina patjoina. Pohjaslaliti. Fiq. li. l'onid)aratii(ly gcutty (hpl,io'l U((t.< of i OlcaIzic rocks. Yolria., l ahti. Sulkeuntina ja suikaleina happamenunissa kivissa, etenkin granodioriiteissa, amfiboliitti on varsin vleinen. Tyriseva- njaven etelapuolella oleva amfiboliitti on Haapantaelta radar itapuolitse kaakkoon meneviin maantien v - arren leikkauksissa raisin karkeata, mutta nnutttuu jo siellakin etelareunalla huomattavasti hienorakeisemmaksi. A tissa paljasttnnissa on kivelle luonteenomaista plagioklaasi ristyneina, perusmassaa hiukan karkeampina hajarakeina (kuva 7 ). 1)ioriittijuonet leikkaavat ja osin breksioivat antfiboliittia. 'fvrisevanjarven rantapaljastumissa, samoinkuin metsapaljastumissa jarvestd etelaan on kiwi useirt jo selvasti vulkaniittimainen, lahinna plagioklaasiporf'yriittimainen. Nain ollen tania atnfiboliitti liittvv valittomasti vulkaniittiin, ja onkin katsottava tatnan undelleen kitevtvneeksi nutodoksi, vaikka se paikoin onkin karkeudeltaan hienorakeista gabroa laheneva. Tamiin alueen vulkaniittisista osista tulee puke myohemmassa yhtevdessa (s. 21). Amfiboliitin kontaktisuhteet selviavat hvvin alueen lounaisptassa, jossa teravat amfiboliitin ja granodioriitin valiset kontaktit nakvvat Haapamaen-Vilppulan rataosan lkhella olevissa paljastumissa. Xiissa viimeksi mainittu tunkeutuu kielekkeena amfiboliitin sisaan. Samanlaisia teravia kontakteja on Tyrisevanja :rven lansirannalla ja jarven etelapuolisissa paljastumissa, joissa kiwi on lahinna plagioklaasiporfvriittia. -Alineraalikoostumukseltaan kiwi on paaasiassa plagioklaasia ja sarvivalketta, mutta koillispaassa on mvos jonkin verran biotiittia. Kvartsia on v ahan. Lisaksi siina on kummingtoniittia (c 1y = 12'), titaniittia,

13 1 4 huva i. _AIIIiiij 1Iitti. ios a plx,_iuklaasihajarakeita. llaapaniiieltii kuakk-on. 1 :2. Fiq. i. amp/ibolite zrith p1ul/loch e phe zoert/. ls. ~oi<tlzenst of Ilagpmudili. 1 : :?. apatiittia, kloriittia ja hiukan talkkia. Epidoottia on satunnaisesti. Plagioklaasi on hajarakeina esiintyessaan hyvin sameata ja sisaltaa ~ Vin, mutta lisdksi on hienorakeista, selvasti lamellista, kirkasta plagioklaasia, jota on perusmassassa ; sen anortiittipitoisuus vaihtelee 15 20,o. Taulukosta I selviaa amfiboliitin kemiallinen koostumus. Karttalehden lounaiskulmassa Monoskylassa oleva amfiboliitti liittyy niin ikaan ldheisesti vulkaniitteihin, mutta vaihtuu siella usein toisaalta tuffiiteista ja toisaalta itse puolestaan hienorakeiseksi gabroksi. Samaa on sanottava myos niista arnfiboliittiosueista, jotka liittyvat Haapamaen aseman luoteis- ja lansipuoliseen emaksisten kivien alueeseen. Se amfiboliitti, jota on karttalehden kaakkoiskulmassa, on luonteeltaan edelhsista poikkeavaa siitakin huolimatta, ettd Keurusselan erailla saariila (Honkasaari ja Kaakkio) tally kohtaa esiintyy selvasti vulkaanisia kivia, joihin ndma amfibohititkin ilmeisesti liittyvat.

14 1 5 Taulukko I. 3mfiboliitin kemiallinen koostumus.'fvrisevanjarvesta 80)) In SW. Anal. Y. Ojanpera Table I. Chemical con!positioro of (1mphibolite. 10(1 rn 8'11' of Lake, 1 ;!/ri$ei'o. _1!aalyot 1). Ojat2perli. SiO, Ti) 2 Al.,() ; Fe,03 F(() ~1n() `I_l) (ao \a)) Ii,O p,o,, ('t ) II..O ll,t) so albiitti nlbitc IH,er 1.(111 anorti it ti --mill) thite 11.ss 18.lo n!a_rtetiitti i!nlrtrictitc 3,01 2.7(1 sarviviilke ho!!ibleude ,16 biotiitti - biotitc titaniitti titnnite 2. :i :, 7.22 it pat iitti o hntite 0,3-1 `.).'2 1al,e!itti '1 ho I kvartei qu,ut_ '?,-, - 1.'i t ''Irt 99.~ :,, i(1 II.I7 hht. 99.as' 'I Aorntit Ill lasketta siteii, ettii Iii 'Oil On pvtitt\ n!ikroskooppisesti liavaittunn uiuurraalikuostuuutkseen nii!n pitkiille. 1:nin s!, un!,siiutacieu mineranlien ken!iallis!'n koostnnntlksen T!mleiutil<sen pttnlcstn ollut!nah!lollista. 'Faulukko 11. Ainfiboliitin keiniallinen koustunut. liolho, Valkeajeirv- eetii 3 kin Inilrjoiseen. Anal. Riitta av - olainen (raskaat nurtallit : A. Lofl;ren). Table 11. Chemical corripositiaii of aa,phibolite. fiolha,.3 kin- V of the l alheai%irzi lake. _inalyst It iitta,"a!'olaiocti (b o"? metals b ;y A. Lofyren Sit.,. 'l'io 2 A1, e20 Fe)) 15,2 t 1,32 11,61 3,88 7,27 11n i s 11x H.Ill (a \a, ,40 I,)) 1.86 p 0 ; 0,40 CO.,. 0,00 II,O ,17 F 30 ; 0,07 Cr,O 3 0, o ;5 Ctr 0,02 (o 0, 01 Ni 0, 01 99,81' o : al biitti -- 'dillie 20,-11 " anortiitti rrnorthite 5,68 n aguetiitti - li lq!!etite 5,57 sarvivaike --knrnblende 36,25 biotiitti--biotite 17,18 CaO.Sio., 3,71 titaniitti 1itnr!ite 3,11 apatiitti -- apatite 1,01 kvartsi -- punt Ylrt ;,

15 1 6 Vleensa tiedot tasty anifibohittialueesta ovatt paljastumien niukkuuden johdosta varsin puutteelliset. Koko ti lta 16 km' :n alueelta on tavattu rantapaljastrmiien lisaksi vain alun toistakvrnmentii paijastumaa, ja niistiikin lounaassa ja lannessa karttaan merkitvt on havaittu joko I:aivetuista montuista tai kaivojen polijista. Talle amfiboliitille oil orninaista paikoitellen valhva Iruskeutuneisuus ja kiisupitoisuus. \iinpa iankaanpiiiin kyl issa kaivoissa ja tehdyissa kaivauksissa (Valkeajarvestii 2 kill etcliian) on runsaasti kloriitin silaamia hiertymispintojen eri suunnissa sekii itse kivessa kupari-. rikkija ma.gneettikiisupirotetta (ks. s. 4h). Koko kivikin on t' iillii Jivvin hiertvnvt ja hienorakeinen : hiertvneissa osissa on rrnisaasti kalsiittia. h tclaisirnmassii osassa arnfiboliitti ilmeisesti rajoittuu kill leliuskeeseen. joka on hvvin hienorakeista ja saattaa sarviviilkel>itoisuudest-r paiitellen olla pikernnrinkin tuffiittia. Tiinuin anrfiboliittialueen pohjoispuolella. Valkeajiirvestii :3 km pohjoiseen. on nraantien laidassa ojaleikkauksessa kemialliselta koostunmkseltaan (taulukko 11) saniankaltainen, runsaasti titaanra sisaltiivii amfibolirtti krun se, jonka analvvsi oil annettu taulukossa 1. mutta ulkonaisesti se muistuttaa eneminiin hienorakeista gabroa. PLnc ;IOKL_) :vsr- as r - RALIIT'r1PURFeRiITrr La,avasvntvisia plagioklaasi- ja uraliittiporf ;vrirtteja on alueella runsaasti sainoin kuin naihin liittyvrii, tuffimaisia ja tuffiittisia muunnoksia. Varsinaiset agglomeraattirakenteet sell sijaan ovat Irarvinaisia ja cpaselviii. i\arstii tvvpillisinta on tavattu Yltianjarvesta kaakkoon sijaitsevan lawmen eteliirannalla. nnrtta siinakin on kiwi osaksi gneissivtvnvt (ks. s. 21 ja kuva 3). Rataleikkauksessa 2 7 :, kin Yltian laiturivaihteelta itaian n :ikvv vulkanntissa agglomeraatin ja tuffiitin valikerroksia kuvan ii esittarn ally tavalla. Laajin vhteniiinen laavakiviahlc on karttalehden lnoteiskulrnassa. Pituussuunnassa se jatkuu vield naapurikarttalehden puolelle.i---6 km. Luonteenomaistaa tiille alueelle ovat reunaosiltaan usein gneissivtnineet osat joiden inaasi lpii- ja kvartsipitoisuudet ovat talloin kasvaneet, seka etenkin sen kontaktivyohykkeissa esiintvvat graniittiporfvvrit (s..i9) ynna apliitti- ja dioriittijuonet. Varsin huomattava on kokooniusvaihtelu alueen eri osissa uraliittiporfyriiteista (jotka ovat oininaisia alueen etehiisille osille ja kaakkoispiiiille) plagioklaasiporfyriitteihin, jotka ovat yleisimmat. Lisaksi. etenkin vulkaniittialueen pohjoisosassa, mutta mobs koillisreunassa, on viola happamempia nrnunnoksia, joissa sarvivalke on vahvasti biotiittiutuntit. Rakennepiirteet ovat useimmiten ni kymattonussii. V'ulkaniittialueen itaosassa on kuitenkin maantien varressa olevan urheilukentan luona patjarakenne selvasti nakyvissa ja siina on kaikkia enr. laavatyyppeja vuorottelevina pat-

16 I7,' t,. 2 I iiva 2'. PaIjastunlI ra(lan curre(sa lltian laiturivailit eetta it :,u, jossa nmkvv n glrnn raattilxitj(2 e1i sijuittnnrinen. Piy. A'. Outciop to the ra4,/ Fltui. /iooiml the tositioii n/ (rgglorucwt( joina. Tanlan alueen metamorfisten laavakivien kontaktisuhteet ovat nnttkikkaat. l'arhaiten ne ovat tutkittavissa ojaleikkauksissa Piilin laiturivaihteen pohjoispuolella seka pohjoiskontaktiin kuuluvissa laajoissa kalliopaljasturnissa Kolrnisoppisen jarvcn luona. hunin)assakin tapauksessa on kvsvnrvksessa vulkaniitin ja osaksi porfivroblastisen granodiorutin kontakti, johon on tunkeutunut sekd dioriitti- ette apliittigrarni,tiporfvvrijrionia, jotka breksioivat vulkanrrttia (kuva Sj) mutta eivat toisiaau. Seka aplritissa, graniittiporfi- v rissa etta dioriitissa on talltiin vulka,niittia (Piilin Inona uraliittiporfyriittia) sulkeunnna. l,isaksi kontakteissa on vielakin nuorempia pegnratiittijnonia (kuva lo). Kotalan seudun laajan dioriittialueerr ja v - ulkanirtin kontaktista ei ole valittbmia havaintoja. Lantisen naapurikarttalehden alueella triiinii kivilajit esiintvvat sekii teravin kontaktein etta sites, etta dioriitti breksioi vulkannttia. Usein sand kivilajit tags varhtuvat gneissimaisten dioriittinruunnosten kautta toisikseen. ralueen vulkaniittien kemiallisesta koostunudisesta on esimerkkeja taulukossa III. Analvvsit 1, 2 ja 3 viittaavat trakvvttiseen koostunrukseen. joka hence luonteenonrainen vulkaniittialueen pohjoisille osille. Analy\i 4 edustaa tans graniittiporfvvria (s. 39). Kuten edella mainittiin (s. 16), koostunius on etelassa ja kaakossa emaksisempi. ja siella uraliittiporfvriittikin on verraten vleista. 11ineraalikoostumukseltaan ovat tiimzin alueen vulkaniitit seuraavanlaisia : 1. uraliitti- ja plagioklaasi-uraliittiporfvriitteja 2. plagioklaasi- ja plagioklaasi-biotiittiporfvriitteja 3. trakvvttisia biotiitti-plagioklaasiporfvriitteja Kaksi ensiksi mainittua ovat keskenaiin verraten samanlaisia. Eroja on vain hajarakeiden suhteellisessa maarassa. Perusmassa on samanlamen. jokseenkin hienorakernen, ja sisaltaii plagioklaasia (An ), sarviviilkett5, bio-

17 I T X ti\ a 'I. I )iwiitti brek sit) i vulka it tittia. Piih. Fiq. 9. Vol(aw( ImIto i'll bj ('('( ba difil ib,. Piili. kltvit 11 ). AI)Ilitt iso ja peginat iitliset itionet b-ikkaa\ at iiiaasz*ill)iii)(irffi~riittiii. W. Fig plitw (hid peqomtitic rcins cutting plllgloclase porphyrite. Pil'li.

18 19 Taulukko 111. Pihlajaveden vulkaniittieu kemiallisia analyyseja. Table 111. Chemical com.positiorz of the i' hlaiacesi uolcaracs. 1. a ~ii), ((2.31 (( :1 (is, Ti( I _ , If ; 0.51 ( A1,(x, 16.I , ( l.ou (1, Foil , E Sin)I (us ((.06 0,os O, o6 11.(17 `I! C) (i3 (1,93 O,5 :, nu 4.xs?.) Via.,O 3,sa 3.s :; 1, ou 3, , a 1,1u (1.1)61 (Lax O.a., ((.11 (1.a= ().a0 (), au 0,33 l-.o-- u,.;o O. to Io 1,11-0,111 ; ((.11 0, O.u-1 99, s 11(0, kviirt.i - yiun't_ albiitti-- rlbit! anurtiitti - ar(nrth3e hiotiitti --biotite titaniitti - - titarlitc ((u19/chl waa'n)tiitti- =\I :,(1 3 mu>kuviitti -- a patiitti - - r(p0tit/' kalsittti -- calcite lopur rn,ct nm,c rib - 16, 1 ; 2 20.a 21.1) ,95 :(1, x7 : _11 31,oGj 42.4( IO.s 1 10,h1J 11,x3 8.3 a J '_'9 26,13 30,02 19, ' 3.71 a.34 ),IS ,.7 0.9s 1,56 2, :3 1,39 0, , , , O,cu , , ,33 99,67 1. Pi agi()klaasi-1)iotiitti 11l/rfyciitti -- Plagioclase-biotite porphyrile. PiIIlajavesi, Riihiniaki. Anal. Al. '1'avela iotiitti-plagioklaasiporfyriitti - 13iotite-plartioclase p0rphyrite. Pihlajavesi, Kolmisoppisenjdr estii 1 kin I(lunaaIeen. Lii.li lla, ko lltakt ia. 3. Pla yioklaasi-biotiitti01i/vriitti Plag%urlase-iiiotitr giorphyritn. Haapamtki (139' JP'62). Anal. A..Heikkinen. 4. (.raniittiporfyyri - - 6'rrulite porphyry. Pihlaja3 - esi. KolmisoppiIlen (51/PP/60). Anal. A. 1leikkinen. 5. A - ulkaniittigneissi - - I'olcoo'c gneiss. Haapainiiki (221.11`62) ianal.. A. 1-leikkinen. tiittia, epidoottia ja kvartsia seka hivenlnineraaleina titaniittia, apatiittia ja zirkonia. Hajarakeet ovat uraliittiutunutta pyrokseenia (joskus edelleen biotiittiutunutta) ja plagioklaasia, joka on keskelta vahvasti saussuriittiutunut. Taman jolidosta se on myos happamenlpaa (An 15_ 35 ) kuin perusmassan plagioklaasi. Paikoin ovat urahittihajarakeet jopa 1 cm :n lapimittaisia

19 2 0 liuva I I. l'raiiitni]ortvriitti I._. luuuu. kuku. 2 kin I'iilista kaakkoou. 1'iel. 11. t niliif- poitllrrli1itr-. 1.'_ i 1, inl s, C.! /n,.4' n/' Pi?/. (kuva 11). 1'.nn uraliittihajarakeet hiiviiivat, tulee kiveen biotiittla sarvivalkkeen tilalle (plagioklaasi biotiittiporf'vriitti). 1'iilli in on usein havaitta- Vissa mvis otnituisia pseudontorfisia rakeita. jotka ovat muodostuneet biotiitista ja kvartsista. [ sein niita rennustavat ilmeniitti ja titaniitti kapeana kehyksena. Nintenoinaan alueen pohjoisissa osissa runsasbiotiittiset muunnokset rnuuttuvat vieliikin happainatnmiksi, jolloin niiden perusntassassa on myos kalirnaasalpaii. Talloin ovat k\-sees-,,a trakvvttiset Alai is l.laasi-1>iotiittiporfv riitit. heskimaarin happamantmat vulkaniitit ovat luonteenontaisia karttalehden lounaiskulntassa, Jlonoskvlassai olevalle alneelle, jonka paaosa jail naapurikarttalehden alueelle. '1'osin Pvhaivuoren vulkaniitti on diopsidi-uraliittiporfvriitt,ia ja plagiol :laasiporfyriittia. nmtta siinad on valikerroksina plagioklaasi-kvartsiporfyriittia seka vielapa graniittiporfvvria, joka poikkeaa s. 39 kuvattavista sarnannimisista, apliitteihin liittvvistii kivista li lunna siksi. etta se on V- alikerroksina enlaksisenunissa vulkaniiteissa. tialnan vuoren I-eunaosissa on ntyus ilineisia happan>ia tuffiitteja, joissa on tosin jaljella resorboitunutta diopsidiakin, rnutta paaasiallisesti on niissa tunimana aineksena biotiitti. Sitii paitsi reunimntaisissa osissa, lahempana graniittia. niissa on Inikrokliiniporfvroblasteja. Santoin on sielta tavattu mikrokliinirikasta tuffiittia. jossa hajarakeet ovat jo taysin biotiittiutuneet. Yitaisin tata kivea graniittiutuneena tuffina. Pvhavuoren etelarinteestk otettu tallaisen kip-en nz vte

20 2 1 on koostunut kvartsista, albiittisesta plagioklaasista, mikrokliinista ja biotiitista, inutta sisaltaa lisaksi hiukan apatiittia, titaniittia, magnetiittia ynna rikkikiisurakeita. Albiitti on karkeata ja sen reunoilla esiintyva mikrokliini muodostaa joskus rajakohtaan antipertiittia. Kiilletta on vahan ja biotiitin sisallad on joskus sarvivalketta. Toisaalta taas, kuten Aittolahdensuun itarannalla, graniitissa on pyrokseenigneissisuikaleita. Niissa klinopyrokseeni muodostaa hajarakeita, jotka ovat usein ainakin reunoiltaan muuttuneet amfiboliksi. Tassa on siis kyseessa hyvin sailynyt, graniittiin jaanyt exnaksiiietl vulkaniittisuikale. Pyhavuoresta lanteen ovat vulkaniitit etupaassa plagioklaasiporfyriittejii. joissa on usein graniittiporfyyrivalipatjoja. Naita ilmentavat kartassa vihrealle pohjalle tehdyt keltaiset paallemerkinnat. Paikoin naxna valipatjat ovat metrinkin paksuisia. Kaateet tally alueella ovat kauttaaltaan loivat, paikoin vain lanteen, joten karttalehdelle 2232 tuleva osa naita vulkaniitteja on ilmeisesti vulkaniittisten kivilajien muodostuman ylos kohonnut itareuna. Raekoko on tassa kuten muissakin karttalehden vulkaniiteissa varsin vaihteleva ; plagioklaasihajarakeiden pituus on 0,2 mm -- 0,5 cm. Poikkeuksellisesti Tyrisevanjarven etelapuolella on vielakin suurempia plagioklaasihajarakeita. Myos uraliittihajarakeet, jotka yleensa ovat alle 2 mm lapimitaltaan, saattavat kasvaa varsin suuriksi, kuten kuva 11 osoittaa. Kuten s. 13 on inainittu, Tyrisevanjarven etelapuolinen vulkaniittialue on etela- ja lansireunaltaan paikoin gabromaisen karkeata amfiboliittia, jossa plagioklaasi muodostaa suuria, py oreahkoja, sisalta vahvasti samentuneita hajarakeita. Koilliseen pain vulkaniittiluonne kay yha selvemmaksi, ja siella se on plagioklaasiporfyriittia, jossa paikoin, lahella Tyrisevanjarven etelarantaa, pystyhkokaateinen raitaisuus on nakyvissa siten, etta karkeammat ja hienompirakeiset kerrokset vaihtelevat. Yltianjarven lounaispuolella oleva vulkaniittialue on sekin paaosiltaan plagioklaasiporfyriittia, mutta etenkin pohjoispaassa gneissimaista. Se kuulunee karttalehden luoteiskulmassa olevaan suureen vulkaniittialueeseen samoinkuin muut taman etelapuolella granodioriitissa olevat pienet vulkaniitit. VU LKANIITTIGNEISSIT Monin paikoin, etenkin karttalehden luoteiskulmassa, vulkaniitti kay maasalpa- ja kvartsimaaran lisaantyessa gneissimaiseksi (kuvat 2 ja 3). Nain varsinkin siella, missy ovat happamimrnat vulkaniittimuunnokset (taulukko HE Anal. 5). Tallaiset gneissimaiset muunnokset vaihtuvat lannempana, naapurikarttalehden alueella, joskus suorastaan gneisseiksi. Samoin on asianlaita esim. Haapamaen lounaispuolella ja Yltiin laiturivaihteelta kaakkoon. 1 fi7(i :~--s3

21 2 2 Kuva 12. P1ajokb ;iporivriitti. Pihilajavesi N, 6U x. Fig. 12. Plagioclase porphyrite Pihla jaiesi. 1' x, 60 x. Vaikka tallaisten kivien ylelssavy onkin gneissimainen, niissa kuitenkin on monin paikoin viela jaljella plagioklaasi-, jopa uraliittiporfyriittiakin. Ne ovat siis selvasti vulkaanisista aineksista syntyneita, ja sen vuoksi niita sanotaankin seka karttalehden kivilajiselityksissa etta tassa selostuksessa vulkaniittigneisseiksi. Myos Yltian alueella ovat happamet vulkaniittiainekset runsaat ja eraissa paljastumissa Haapamaen etelapuolella onkin kyseessa liuskeinen, hapan (ainakin trakyyttinen) vulkaniitti, mutta koska naita ymparoi selvasti gneissimainen aines, ei niita ole tassakaan tapauksessa erotettu kartassa vulkaniittigneisseista. Myos Haapamaen aseman luona olevan suonigneissin primaarisena aineksena on epailematta juuri vulkaniitti. SARVIVALKEGNEISSIT Naiksi on luettu selvasti gneissimaiset kivilajit, joiden koostumus on yleensa kvartsi- tai granodioriittia vastaava, mutta tummina aineksina on niissa poikkeuksetta myos sarvivalketta, paikoin jopa niin runsaana, etta kivilaji lahenee kvartsirikasta amfiboliittia. Tallaisia kivilajeja on erityisen runsaasti karttalehden koillisosassa seka ylaosassa, jossa ne ovat laajalti levinneet Pihlajaveden asemalta itaan. Se, etta myos naita selvasti suuntautuneita kivilajeja kasitellaan tassa vulkaanisten kivien yhteydessa, johtuu mm. siita, etta niissa on paikoin viela

22 2 3 nakyvissa runsaasti vulkaniittien reliktirakenteita ja naiden vaihtuminen tyypillisiksi sarviv alkegneisseiksi on havaittavissa. Niissa on usein myos amfiboliittisuikaleita vaihtumisrajoineen, ja niista suurimmat on merkitty kivilajikarttaan. Toisaalta tallaisilla sarvivalkegneisseilla on taipumusta vaihtua enemman graniittisiksi kiviksi, jolloin niihin kehittyy mikrokliinirakeita, ja vihdoin porfyroblastisiksi granodioriiteiksi ja graniiteiksi, kuten on asianlaita Lavikon ja Lihjanton valisella alueella. Taalla vain vahan suuntautunut porfyroblastinen graniitti ja Lavikon lansipuolen granodioriitti vaihtuvat koilliseen ja luoteeseen pain em. sarvivalkegneissiksi. PL 0L 1 PIN N -LLISET KID' 1=;T Kun kyseessa ovat vahvasti uudelleenkiteytyneet vulkaniitit, on usein vaikeata paatella, johtuuko niiden karkeus uudelleenkiteytyrnisesta vai merkitseeko se niiden puolipinnallista kiteytymista. Eraana kriteeriona voi pitaa mm. plagioklaasin ofiittisuutta, joka on esim. doleriiteille luonteenomaista ; sen on yleensa tulkittu rnerkitsevan hienorakeisissa kivissa puolipinnallisia kiteytymisolosuhteita, kun tags pintakivissa sofiittinenkins plagioklaasi esiintyy hajarakeita muodostavana. Tallaisia puolipimiallisiksi tulkittavia kivid on tavattu Monoskylan alueen vulkaniiteissa seka erillisina pienina metadoleriittiesiintymind Pohjaslallden pitajan Yla-Kolkin kylassa (Kangasniemen talosta 600 m itaan ja toinen Puurolammesta 700 m itaan). Viimeksiinainituissa on kyseessa keskirakeinen, selviisti ofiittinen metadoleriitti, jonka plagioklaasissa on % An. Lisaksi kivessa on sarvivalketta, pyrokseenia, biotiittia, hiukan kvartsia seka aksessoreina apatiittia, titaniittia ja magneettikiisua. Taulukko IV. Metadoleriitti. Yli-Kolkki, Kangasniemen talosta 600 in E. Mineraalikoostumus maarfitty ohuthieestii. Table IP. ;lletadolerite. 11i-Kolkki, 600 m- E of the Kangasniemi farm house. Mineralogical composition determined from a this section. plagioklaasi (An 3, ) - plagioclase 42,0 0 0 sarvivalke - hornblende 13,3 p5rokseeni -- pllroxene 3,3 biotiitti 28,0 titaniitti 1,3 epidootti - -, 1, idol 1,3 kvartsi - quo, l 10 ' s Yhteensk 100,0

23 24 Monoskylan puolipinnallisissa kivissa on niinikaan selvia metadoleriitteja, mm. Ristilammin luona. Lisaksi siella on happamempia - dioriittista ja jopa kvartsidioriittista koostumusta vastaavia - hienorakeisia kivia, jotka saattavat olla puolipinnallisia, kuten J. Pekkarinen (1962), on ne tulkinnut. Viimeksimainituissakin plagioklaasi on tuoretta ja vvohykkeista, osaksi saloista (An ), mutter yleensa lyhytprismaista. joten varsinaisesta ofiittisuudesta ei naissa tapauksissa voi puhua. Niissa tapauksissa, joissa pyrokseeni tai sarvivalke tai molemmat muodostavat selvasti perusmassaa karkeampia hajarakeita, on perusmassan karkeus ilmeisestikin uudelleenkiteytymisen seuraus ja kivea on silloin pidettava uudelleenkiteytyneenii pintakivilajina.

24 SYVAKIVIL AJIT EMAKSISET SYVAKIVET Alueen emaksiset syvakivilajit kasittavat runsaasti dioriitteja, vaheniman gabroja seka joitakin pienempia peridotiittiesiintymia. Laajin emaksisten syvakivien muodostama alue on karttalehden lounaisosassa, jossa se peittaa noin 100 km 2 :n suuruisen alueen, mutta jatkuu viela lantisen naapurikarttalehden (221=1) puolelle ja kasittaa siella lakes yhtasuuren alueen. Tama alue on paaasiallisesti dioriittia, jonka sisalla on n. 7 km :n pituineii ja keskimaarin I kni :n levyinen gabroalue. Pienempia emaksisten syvakivien esiintymia on eri puolilla karttalehtea, ja merkillepantavaa on niiden liittyminen karttakuvassa vulkaniitteihin. Main etenkin Haapamaen aseman lounais- ja Iansipuolella olevan gabron geneettinen vhtevs sen lounaispuolella oleviin vulkaniitteihin nayttaa al van ilmeiselta. Verraten laaja dioriittialue on my<is karttalehden itaosan keskivaiheilla. Reunoiltaan taman alueen dioriitit knitenkin sisaltaviit myos kvartsia, jolloin voitaisiin puhua kv artsigabrosta tai jopa kvartsidioriitistakin, joskin viimemainittu nnurten selviisti croaa rriisti kvartsidioriiteista. jotka kartassa on yleisesti yhdistetty granodioriitteiliin. Pitkanomaineu gabro karttalehden koilliskulniassa nayttaii rnyos liittyvan liiheisesti juuri niiihin dioriitteihin. Luonteeltaan vallan toisenlainen on Lapinsalmen Bona Keuruun kirkonkylan itapuolella oleva pienehko, pyoristynyt gabron :assa, joka on hyvin paljastunut min. Jyvaskvlaan vieviin maantien leikkald sessa. Tiiman gabron erikoispiirteena on sen karkearakeisuus, raekoko jopa nun. sen sarkyminen on mvos lryviir episiiannollistii ja raekoon johdosta kupuraista, joten se siinakiu eroaa muista taman karttalehden vastaavista kivilajeista. _1lineralogisia eroavuuksia ilmenee lisiiksi petrografisen kuvauksen yhteydessa. Karttalelidella on useitakin peridotiittipalikuja, mutta yleensa ne ovat verrattain pienia, ja useat niista on loydetty aeromagneettisten karttojen hairiiitten perusteella. Suuriminat niistii ovat karttalehden polijoisosassa Pihlajavedella, jossa niiden paljastunut pituus on 3UO--4OU n,. Siella ne ovat granodioriitin tai gneissin sisallii ja sunk suhteessa poikkeavat uiista peri-

25 2 6 Knva 13. Poridotiittilohkaret suaren, ranodioriittikukkulan laella. Kimuwltavat titplat ovat pyrokseenia. Tiusalan laiturivaihteelta koilliseen. Fig. 1.. h oolder of pcrictutitc our the top of a pro ,10 hill. The sparhlauy shots are eue..V- h of Tiusala roilnay stop. Taulukko V. Ultraeniaksisten kivien kemiallisia a,nalvvseja. Table V. Chemircrl composition of altrabasic rocks. 2. I 1... SiO,. 44.r 45. c3 TiO., :t s A1, o F(,, FeO o albiitti albite 7., 0 MnO to anortiitti- anorthito Mg(). 13. (;s 13.x1 biotiitti - - blotite n.7 1 Cal) Fe0.Si0, 9 Na,O N1-,,o K 2O ().N9 (1.70 C 10.SiO z 17.1 ;3 P., o ((.07 2 ( 3 CO2. O.( 'o 0.13 maffnetiitti - )511 /5rtate - G.So H,0 i titaniitti- titaiiztr H kromiitti chronuif: rl ) loput cost 0.90 \i l ~( 0.02 ~ r) maarannvt Kaija Karhunen albiitti -atbite 7.34 anortiitti --- anortiitc biotiitti -- blotitc 6.05 krvsotiili- ehry.sotile ' Pe0 SiO~ 1 I 7.39 (t0 SiO, t. -,I lf.8o titaniitti -1)1(10) to ((.97 maunetiitti --)oag;zetite 3. 1 s kalsiitti -- calcite 0.35 kvartsi - - quart loput -- rest plau!ioklaasi plmliocla.oc : An f11 3., 1. Peridotiitti - Pcridotite. Pililajavesi, Pesalarnnielta luoteescen. Anal. P. Ojanpera. 2. Peridotiittigabro --- Peridotitegabbro. Pihlajavesi. Alasen jarvesta 2 kin pohjoiseen. Anal. A. 4Leikkinen.

26 2 7 Kuva 1-k. Gabro. Titaniitin vmparoimat in metiittirakeet jonussa Ire i- valk'keen ja biotiitin seuraamina. -N / 1, (10 Fig. Td. (,obbro. A row of mmy)etite grains cn elope0 by sphere mul associated with hornblerufe awl biotite. N 60 v_ - dotiittipahkuista, jotka esiintyvat Haapamaen aseman lounaispuolella gabron sisalla. Kolhosta 5 km pohjoiseen rautatien itapuolella oleva peridotiitti on merkitty karttaan, paljastumien puuttumisen vuoksi aeromagneettisen hairion ja sen kohdalta tavatun peridotiittilohkareiston perusteella. P e r i d o t i i t i t ovat karttaleliden alueella koostumukseltaan vaihtelevia (kuva 13). Yleensa niille on tyypillista se, etta niissa esiintyy plagioklaasia, tavallisesti hyvin niukasti, mutta eraissa peridotiiteissa, kuten erityisesti Pistosjarven luona, poikkeuksellisesti niin runsaasti, etta olisi puhuttava gabro-peridotiitista, jonka plagioklaasi tosin sisaltaa o An. Lisaksi siina on sarvivalketta, varitonta klinoatnfibolia, oliviinia, biotiittia, ortopyrokseenia, epidoottia, titaniittia ja apatiittia. Reunoiltaan tama kivilaji iiayttaakin vaihtuvan normaaligabroksi, jopa dioriitiksi, jossa plagioklaasia on runsaasti ja sisaltaa vain n An. Yleensa karttalehden peridotiittt koostuvat sarvivalkkeesta ja pyrokseenista. Useissa tapauksissa on myos oliviinia, eraissa tapauksissa lisaksi jopa biotiittia. Puhtaimpana peridotiitti esiintyy Pesalarnmen luoteispuolella olevissa laajoissa paljastumissa, jossa se on koostunut paljousjarjestyksessa sarvivalkkeesta, oliviinista, klinopyrokseenista ja ortopyrokseenista. Lisaksi on hiukan plagioklaasia. Tasty paljastumarylimasta 5 6 kin koilliseen oleva peridotiitti on mineraalikoostumukseltaan mutkikkaampi ja epatavallisempi,

27 2 8 Taulukko VI. Vmaksisten kivien. kemiallisia analyyseja Table VI. Chemical composition of basic rocks. Sio, Ti0 2 A1 z 0, Fo O FeU MnO 3180 CaO a z0 K 2U P"0,5 ('r_u,, 11,0 + I1,_ , ,16 0,92 15,58 16,23 2,21 1,fio 7,90 5,45 0,20 0,13 9,36 3,86 8,68 6, ,s ,58 0,33 0, s 0, ,0 j iil k , kvartsi - quart 0,oo 5,91 albiitti -- albite 19,91 30,92 anortiitti -anoithiii 25,5s 19,71 K-lnaasalpii -- K-feldspar 6, CaO.SiO.. -1, O.SiO 23,40 FeO.SiO.. 5,45 8,71 ma.netiitti--lrargnetite.. 3, _ ilmeniitti- iln1011 ti 2.13 titaniitti -- titiutite 'l.1 s kromiitti chroinite 0.15 apatiitti aliatite 1.3-r 0.31 vesi-vli,jiiami ' exce. s n_7 s 95,00 99,6 1. Ohuthieesta nlaara.tty mineraalikoosriunus : placioklaasi --- hbaliuclasr.1lincruloelical cullrlios'ilioit rlrtr-nnuaid sa1eivalke -- 1lornblcod,, %roar thiit. sietioic kvartsi quart kluriitti -ci,iii'ite biotiitti biolit.' 1. (labro -- Uabbro. Keuruu, 1 apinsalmi..anal. -l. 1'avela. 2. Dioriitti -- Diorite. H.aapamaki. Anal. A. Hdikkincn. sse sisdltiid horuoakselisina varitiiuta ja vihreati amfibolia, orto- ja klinopyrokseenia, oliviinia, biotiittia, kloriittia. ruskeata serpentiiniii, talkkia. plagioklaasia ja apatiittia. U a b r o t ovat pdaasiallisesti sarvivalkegabroja, mutta sikidi. epaholnogeenisia, ettd samoissakin kivimassoissa on casein puhtaita pyrokseni ;rabroosueita ; tallaista on heuruun kirkonkylast t itiian olei-a karkea gabro. joka on p iaasiallisesti sarvivalkegabroa (Taulukko V1). Lisdksi slink on casein tuniman ruskeata biotiittia, hiukan kloriittia, epidoottia, titaniittia, apatiittia ja magnetiittia. L1 kiissa tiistii gabrosta otetussa hleessd on sum'i magnetiittirae, jota ymparrn hienorakeinen pyrokseeni, amfiboli ja biotiitti (kuva 14). \Tagnetiitin suikeunlina on kirkasta pyrokseenia sekd erastd kirkkaankeltaista mineraalia, jonka on alustavasti todettu kuuluvan vernrikuliittinlineraalien rylrmaan. Sarnanlaista mineraalia on tavattu niv6s eraistii karttalehden alueen granodioruteista. Pitkk, mutta kapea gabroalue Pohjaslahden kirkonkyliin pohjoispuolella Kotalaan vievan nnaantien suunnassa on verraten yhtendinen, mutta lahenee etenkin reunaosiltaan koostumukseltaan kvartsigabroa, ja se niivttaiikill

28 2 9 vaihtuvan kaikkialla pitkin sen pitkaa lansireunaa dioriitiksi, joka on taman alueen vallitseva kivilaji. Tamakin gabro on paaasiallisesti sarvivalkegabroa, inutta sisaltaa myos reunoiltaan uraliittiutuneita pyrokseenirakeita. Sen plagioklaasi on usein vyohykkeinen, reunoiltaan albiittisempi (Au 28 ), usein ofiittisuuteen vivalitava. Lisaksi on kivessa biotiittia, kloriittia, oksidimalrnia, epidoottia, titaniittia ja apatiittia, seka yleensa vain hiukan, mutta paikoin runsaammin kvartsia. Tata huomattavasti epahomogeenisempi on Haapaniaen luona oleva gabroalue ; se on niinikaan paaasiallisesti sarvivalkegabroa, mutta siina on kuitenkin usein pieniii maaria myos hypersteenia ja augiittia. Alueen koillisosassa esiintyv plagioklaasia runsaasti sisaltiiviia gabroa, jossa plagioklaasin anortiittipitoisuus on 45 ",, ; sitii voitaisiinkin luontevalnmin kutsua leukogabroksi. Taulukossa VII on alueen gabrojen rnineraalikoostumuksia seka mytis eraiden naissa kivissa todettujen mineraalien optisia ominaisuuksia. Niita on erityisesti tutkinut J. Pekkarinen. Saman gabroalueen etelaosissa on tags osueita, jotka lahenevat mineraalikoostunndiseltaan peridotiitteja, (taulukko V, anal. 2), ja alueen lansiosissa on paikoin ni,v«s kvartsia siksi runsaasti. etta voidaan puhua kvartsigabrosta. Myos gabron raekoko vailitelee varraten karkeista hienornpirakeisinr, anifiboliittimaisiin muunnok- Talllukko~ VI I. Haapamaen alueelt eraiden ernak,isten kivien mire raalik a atarnuksia Sekii enaiden niissa tudettujen miueraalien optisio utnirtaislutksio. Jlaarannvt J. Pekkariuen Table 111. Jl/11erraloyical composition of some basic rocks of the Hrur.pamtik'i area uml Some optic properties of their rnirierals. I)elermii el by.t. I'ck/rnciroer,. -,:IbIo -JaLiiru Ic,iko,~ul,r - lrtir~,pu7~lnn (21 6i.j ) ',! kvartsi --(10(01_ R.u 1i.u plagiolilaa,i _1u.;, 47.0 i All, 5 -t.11 li-nuu45alpii --li-%e(d.clurr S.' ju! I< iii hypcrstceui hyper.>1hen c N a11-'iitti -melitr 1' 1 sarvivalke -- hnruf teal" 14.3 hiotiitti - biotitc IG.9 11.u nuwta ofhr-r. 1i 1.~ c '6 ;.11 ' ;ti u auu,iitti 'wilt" Lvpersteni -/opernthcuc 1. 7 u 1 1 p1411ert.) a 1 A inert. l sarvivalkc hor)/1/c Inuk.kelt. ; villert. ; biutiilti biotitc v :1 ; 11. knit. l.eoni -/ l ruskea! u C 2-,, ( t Eli ).o1.1 -)2 (1,o 1-I 1 G r_ n,oiu ) or;idc. 14 ; J 1' tit sarvivalke hoioblc0de 1.as (rtlsl:.kelt.) Il,oiu l,o (is' 1) 1lpaaltia. titaniittia.. epidootlia. karbouaattia. ok,idimallnia 'lp0litc, tit011itl-. r0rbou0f', I lisi ; (viiive : ii

29 30 Taulukko VII. Dioriittisten kivilajien ohuthieesta maarattyja mineraalikoostumuksia. Table VII. Mineralogical composition of dioritic rocks determined from thin sections. 3. plagioklaasi- p lagioelrose. (an 411 ) 42,2 (_An3o 37 ) I6,s 1 4.) 50,2 0- kvartsi-quartz 20.z 31,9 3,0 biotiitt.i--biotite 16, sarvivalke horrrblrnde... ' 18,c 25, :1 apatiitti apatite 1,5 epidootti -epidot( } Lo oksidimalmi -- oxides 0.1 0, 100.o 1), 0 100,1) 100,o 11, 1. Kvartsigabron ja kvartsidioriitin valinuuoto - - lnternzediaril roelz between quartz gabbro awl (piarts diorite. Pihla,javesi. 2. Kvartsidioriitti -Quarz diorite. (211 /JP/61). Pohjaslahti. 3. Dioriiti i - Diorite. Kotalan pvsakki. -,'in. Viiineksi mainituissa on sites paitsi usein nakyvissa reliktirakenteita. jotka viittaavat niiden syntyneen vulkaniiteista uudelleenkiteytymisen kautta. Tallaisia ovat mm. niissa joskus esiintyvat tuoreet tai osaksi nraliittiutuneet pyrokseenihajarakeet. Useimmille muille karttalehden alueella esiintyville gabroille on luonteenomaista se, etta niiden plagioklaasin An-pitoisuus on yleensa alhaisempi kuin edellamainittujen. Siina suhteessa ne lahenevat dioriitteja, mutta niiden tummien mineraalien maara on kuitenkin siksi suuri, etti ne on tassa luokiteltu gabroiksi. Niinpa kapea ja pitkahko gabroalue Keuruun kirkonkylasta pohjoiseen on biotiitti-pyrokseenigabro, jonka plagioklaasin An-pitoisuus on keskimaarin 35 U. Myos jaljempana kuvattavissa dioriiteissa saattaa olla gabromalsia osueita. Kiinpa eraalla pikkusaarella Kotalan pysakilta etelaan on dioriitissa tumma osue, jossa plagioklaasissa on ;!, An. Kiven pyrokseeni on ohuthieissa variton ja verraten runsas. Tallaiset osueet ovat kumminkin pienia eika iota ole merkitty 1 : mittakaavaiseen karttaan. D i o r i i t i t peittavat laajan alueen karttalehden lounaisosassa, Pohjaslahden kirkonkylan ja Kotalan pysakin vahsella alueella sekd Tarjanneveden ja sen lahtien pohjoisten osien saarilla. Erikoisen hyvin taman alueen dioriitti nakyy Kotalan asenian luona rautatien varressa olevassa suuressa kallioleikkauksessa seka aseman etelapuolisissa monissa saarissa. Keskimaarin tames dioriittlalue on jokseenkin homogeeninen, inutta mineraalikoostumuksessa on siina sentaan paikallisesti varsin merkittaviakin vaihteluita, kuten tavallista runsaammin kvartsia sisaltavat osueet osoittavat (taulukko VII). Tyypillisimmillaan siina on tummina aineksina paljousjarjestyksessa sarvivalketta, pyrokseenia ja biotiittia, vaikka eraissa paikoin biotiitti voi olla

30 3 1 Taulukko IX. Dioriittisten kivien kemiallisia analyyseja. Anal. A. Heikkinen Table IX. Chemical composition of dioritic rocks. Analyst A. Heikkinen Sif., , , ,43 '4)0.,. 0,72 0,98 0,61 0,89 0, A1 2( 1(i.6 16, Fe , , , FeO 4, , ,89 3,os 11nO , ) , , ,96 0,60 CaO 6,uo Na.,0 3,55 3,05 2, , i,0 2,40 2,00 3,60 2,05 4, P 2 0, ) ,24 0, (' )(1 0,08 1,00 0,01) is 0, ti,_()- (1.10 0,18 0,04 0,18 0, F 0, ,30 99.cs ,02 1))0.37 kvartsi parts , :73 26, ,68 2 ",34 albiitti olbite 2 1,).s -, , :18 31,96 25,68 33, :4 anortiitti--anorthite 22, ,07 26, K-maasalpa-K-leldstnrr 14,46 11,4 11,95 23, biotiitti - biotite :3 9,18 sarvivalke - - hornblandr... 4,22 Ca0.Si0., nuinnetiitt1 -- na,gectite : titaniitti-- titauite L76 2,33 1, , apatiitti-apatite 0,34 0,34 0, kalsiitti - - calcite 0. I 0 0.1o FeO.SiO, 7. :2 6,47 Mg0.Si o O. t o CaO.SiO 2 1,63 AI 202.SiO_ fluoriitti--/11)01ite U. o7 vesi-vlijaautii- z1 dvr c.r'ess 0,20 loput rest 1.x9 11,119 0,77 0,60 )),36 100, ,51) 99, En aksinen kvartsimontsodioriitti --- Basic quartz nzonzodiorite. 6 km Keuruulta N 2. Kvartsidioriitti -- Quartz diorite. Pihlajavesi, Kolmisoppinen. 3. Kvartsimontsodioriitti - Quartz monzodiorite. Keuruu, Lihjamo 4. Kvartsimontsodioriitti - Quartz monzodwrite. Pihlajavesi (8, P14/60) 5. (;ranodioriitti - - Granodiorite. Keuruu, Lilijamosta z km et< l i-an 6. Portyroblastinen graniitti - Porphyroblastic granite. Haapamaki Anal. A. Heikkinen. runsain ja pyrokseeni puuttua. Plagioklaasin An-pitoisuus on yleensa paikoin jopa %, mutta toisaalta taman dioriitin lounaisreunalla Monoskylassa se on paikoin vain 27 %. Kvartsia on mukana useimmissa hieissa, mutta sen maara vain harvoin lahenee kvartsidioriittinimi-

31 32 tyksen aiheuttavaa 5,o :n maaraa. Useista hieista kvartsi sen sijaan puuttuu miltei kokonaan. Epidoottia on useiinmiten mukana, usein biotiitin yhteydessa. Satunnaisena on myos mikrokliinia. Aksessoreina tavataan titaniittia, apatiittia, zirkonia sekd magnetiittia ja ilmeniittia. Kotalan pysakilta 300 in pohjoiseen otetussa naytteessa on tasty dioriitista tavattu ntyos hiukan kupari- ja magneettikiisua. Dioriitti ntuodostaa siis karttalehden lounaisosassa varsin laajan kivi- Inassan, joka viela jatkuu lantisen naapurikarttalehdenkin (2214) alueelle. Santoin Keuruun kirkonkyldn lansipuolella oleva dioriittialue on yhtenainen, mutta siellii on kvartsin esiintyntinen yleisempaa, joten kivilaji paikoin lahenee emaksiste kvartsidioriittia, paikoin jopa kvartsimontsodioriittia (taulukko IX), jolloin mukana on myos kalimaasalpaa. Haapamaen aseman luoteispuolella esiiutyy maiden emaksisten kivien yhteydessa niinikaan erikokoisia dioriittimassoja, joiden kemiallisesta koostumuksesta on esinierkkina Taulukko CI :n analyy si 2. Luonteeltaan toisenlaista on etupaassa vulkanntin reunoilla esiintyva dioriitti, joka muodostaa siellai vaihtelevan levyisia juonia. Mama leikkaavat vulkaniittia ja esim. I)iilin luona oleo assa ntaantieleikkauksessa myos breksioivat tata (ks. kuva b). I-fAPPA :MIET SYV AKIVHT KVARTSI- JA GRANOUIORIITIT :Alueen Ievinneitnpia kivia ovat erilaiset kvartsi- ja granodioriitit, joiden rackoko vailitelee, mutta on vleensit karkeata. Usein niissa on erikokoisia porfyroblasteja. Miitna ovat yleisiulmin kalimaas ilpaa, joka on rontgentutkimuksissa osoittauturnit yllattavasti olevan useissa tapauksissa vaihtelevasti trikliinista ortoklaasia. Samojen kivilajien perusntassan kalimaasiilpii on sen sijaan, milloin sit<i yleensa esiiutyy, etupaiissii, kalmisristikkoista mikrokliinia, joka saattaa esiintya myos hajarakeina (esim. Vltian laiturivaihteen luona olevassa louhok essa), jopa sainassa porf;yroblastissa selvasti ristikkorakenteisena rinnan ortoklaasia muistlittavan homogeenisen kalimaasiilviin kanssa (kuva 15), kuten esim. Haapamaen asemalta 5 km pohjoiseen otetussa niiytteessii. Eriiiin porfyroblastin trikliinisyys vaihtelee inyiis siella 0,o---O., ; viimeksi mainittu on selva maksimi. kvartsi- ja granodioriitit usein vaihtuvat toisikseen ja kun porfyynisissa muunnoksi,ssa porfyroblastien Inaara kasvaa snureksi, ne vaihtuvat kukonaiskoostumukseltaan graniittisiksi kiviksi, v aikka niiden perusmassa pysyykin kvartsi- tai granodioriittina. Ettii kysvinyksessa ovat todellakin porfyroblastit, voiclaan selviisti nahdii useissakin tapauksissa, silly no saattavat kasvaa joko poikki rakojen tai sitter

32 3 3 huva 15. Porfvroblastinen ranmlioriitti. Samassa p cfvroblastissa rinnan ortolaaasia (vlhaal1s) ja ristikkorakenteista mikrokhiniii. N -~-, GO F2q. Io. Y~rphyroblastie granodiorite. In the so e po phprohlnst separate grrt?azs of orthoclase (upper part o/ the photo) and o/ well cross-hatched mierorlin.e. 1" I, 60. sellaisiin osueisiin, joiden vulkaniitin prim aarirakenne on viela selvasti havaittavissa min kentalla kuin mikroskoopissakin. Sita paitsi biotiitti ja omamuotoinen plagioklaasi ovat yleisia sulkeuma-aineksia kalimaasalvassa, joka muodostaa porfyroblasteja. Tallainen porfyroblasti on esim. tutkittu Pohjaslahden Leskenjarven etelapuolella olevasta granodioriitista. Siina porfyroblastia ymparoi hienorakeisen kvartsin ja biotiitin muodostama kehys, ja kalimaasalparakeen sisalla on sulkeumina biotiittia, kloriittia, serisiittista plagioklaasia. kvartsia ja epidoottia. Eraan biotiittisulkeurnan sisalla ndkyy sitti paitsi tdhteita sarvivdlkkeesta. Tasarakeiset kvartsi- ja granodioriitit ovat useimmiten massamaisia ja niiden kontaktit joko teravia tai selvasti gneissciksi vaihtuvia : ensiksimainitussa tapauksessa ovat talloin tavallisesti kyseessa juonimaiset muodostumat tai pienehkot kivimassat. Varsin usein nailla kivilla on kuitenkin gneissimainen rakenne, jolloin runsaasti sarvivalketta sisdltavat osueet, amfiboliittiluirot, jopa hyvin sdilyneet vulkaniittisuikaleetkin ovat niille ominaisia. Niinpa Tarjanneveden koillisen lahden kaakkoisrannalla on granodioriitissa pitka, mutta kapea suikale hienorakeista tuffiittia, joka sisaltaa 42 o oligoklaasia, 43 '1, biotiittia, 5 ~ amfibolia, 4 o kloriittia, 2,5 'o pyrokseenia j a vain 3,4 % kvartsia.

33 34 Taulukko X. Kahden granodioriitin mineraalikoostumus. Table X. Mineralogical composition of two granodiorites kvartsi-quad.. p1a,ioklaasi plarpoclase. mikroldiini microcline... sarvivalke hornblende... biotiitti-biotite titaniitti--titartite epidootti epidote mabni opaques moot others Y hteensa 23, ,1 41,1 (An ,o port vroblasteja porphprobbist 13,s 22,6 valimassa watri.r >+4, jalkia 1(uo,o traces 9,6 14,1 Biotiitti : - h =- 1.u,,4 1,4 tunnnan cihr\ 4,t rusk<, 0,3 a aai an k!r. 3,2 100.o 100,o 1. Granodioriitti - Granodiorite, 56/PP/ Porfyroblastinen granodioriitt -Yorphyrobla.stic granodiorite, 94!.) 1i62. Sarviviilketta voidaan rnuuten pitak koko karttalehden alueella kvartsija granodioriittien oleellisena, vaikkei aivan aina tavattavana mineraalina. Yleisin naiden kivilajien koostumus (taulukot TX ja X) on kvartsi, plagioklaasi (An 25_ 35 ), kalimaasalpa, biotiitti ja sarvivalke sekk muuttumist.uloksena epidootti. Pienid mddria tavataan niissk usein lisakst titaniittia, apatiittia ja zirkonia. 1\lalmimineraaleista mainittakoon ennen kaikkea magnetiitti. Yltian laiturivaihteen luona olevassa louhoksessa sekk Vehkajarven itapuolelta, lahelta Peltonlaan taloa on tavattu hyvin pienissa maarin molvhdeenihohdetta. Homogeenisimrnillaan porfyroblastiset kvartsi- ja granodioriitit esiintyvat karttalehden alueella laaja-alaisina Vehkajdrven kaakkoispuolella. Pihlajaveden etelapuolella, Keuruun kirkonkylan alueella sekk lahiyniparist6issa ynnk Yltian ymparistossa. Siella on mvos pieni louhos, josta on otettn kivea rautatien rakentamisen yhteydessa. GRAM 1ITIT Alueella esiintyy useita sekk rakenteeltaan, raekooltaan ettk myos esilntymistavaltaan erilaisia graniitteja. Varsinaisesti synkinemaattisiksi katsottavien happamien kivien joukossa ama tapahtuu paikoittaista granodioriittien vaihtumista karkearakeisiksi, joko porfyroblastisiksi tai ta.sarakeisiksi graniiteiksi. Erkissii tapauksissa, kuten Keurusselan lknsipuolella, tkllainen graniittisen koostumuksen omaavien kivilajien peittama alue on varsin laaja (kuva 16), ja siink vaihtuvat porfyroblastiset ja tasarakeiset tyypit toisikseen

34 3) Kuva 7G. Ndkvma vii,ranodioriittihohjaisen maisenian. Tiosalasta NE. Fig. 1G. View aelos, landscape oa aeanolweite. NA' of Tiusala. Kuva 17. Graniitti, jossa nakvv kahdenikais(,~, mikroliinia seka selvaa ranuloitumista. N H-, 14. Pihlajavesi. Fig. 17. Granite with two generations of mierorline and granulation of minerals. V --, 18 x. Pihlajacesi.

35 36 Taulukko Nil. Kahden graniitin mineraalikoostumns. Table XI. Mineralogical composition of two granites. kvartsi- quartz 31,36 29,5 % plagioklaasi.-plagioclase 30,40 31,5 mikrokliini-soicrocline biotiitti-biot -ite 41, titaniitti-titanite ,4 vhteensa Graniitti- Granite. Pihlajavesi, Komijiirvi. 2. Graniitti - Granite. Keuruu, Hepolampi. varsin epasaannollisesti. Kaikkialla ne sisaltavat sarvivalketta seka vaihtelevan mittaisia amfiboliitti- ja plagioklaasiporfyriitti-, harvemmin liuskesulkeumia. Taman tyyppiset graniitit eroavatkin vastaavista granodioriiteistaa ainoastaan siina, etta niissa on plagioklaasiin verrattuna runsaasti kalimaasalpaa (taulukko Xf). :Pama taas navttaa olevan tasarakeisissa graniiteissa seka porfyroblastisten graniittien pernsmassassa useimmiten selvasti trikliinista mikrokliinia (kuva 17), kun taas porfyroblasteissa itsessaan se on koko karttalehden alueella usein trikliinisvysmaarityksista paatellen ortoklaasia. liuva 18. Urtoklaasi_raniitti. heuruu. Firl. 19. Urthoeb, granite. Kc,~ruu.

36 Taulukko XII. Ortoklaasigraniitin (montsoniittinen) vain vahan K-maasalpahajarakeita sis(iltava perusmassa. Keuruu, kirkonkvla. Anal. P. Ojanperii Table XII. Chemical cornpoeitio0 of the ground mass of (rrrorzzonitic) orthoclase granite with few insets of K-feldspar. Keu.ruu, church village. 4iialyst 1'. Oianperti. 37 sift ) 2 AI,O ; F02()3 Fe( JTn() JT,O ('at) \a,u h,o N.,O ('O, II-,O I'- O-- F.,. 64,7 kvartsi- grunt- T3,7 (l.e I albiitti -olbite aaortiitti--co orthn/c 17, li-m aasaipii - A-1c Idspnr 1 :3, biotiitt ; -- biotite 11, mairnetiitti - - imgnetde?, titaniitti - titnoite 1, :37 4,1o apatiitti crpatde , lotnrt t O.sh ; I6 O.iui U, A s (l, t e , 8 7 (( Kenrt tin kirkonkvlnn alueella on edellisistn jossain Iniiizrirl poikkeavaa graniittitvvppia, jossa hajarakeet ovat suureksi osaksi olnamnotoisia ja lanes kauttaaltaan ortoklaasia (kuva 1 1),.luuri naiden ortoklaasikiteiden rllnsaudesta, homogeenisen jakarrtumisen sekii osittaisen ornanurotoisuuden johdosta talon graniitti on erotettu mvos karttalchdella paallemerkintaa kavttkcn onraksi kivilajiksi, vaikka ortoklaasin esiintvnlinen karttaleliden porfvroblasteissa on mi ntenkin ''ar s in Yleista. henliallisesta aial«sistii (taulukko X[1.) nahdakn kuitenkin. etta sen gr a niittisen luonteen antavat vasta kalimaasnlpahajarakeet, sills analvysi on tehty pddasiallisesti perusmassaa sisdltd astir navtteestk, ja sen koostun,ushan on selvasti g;ranodioriittinen. Mlikroskooppisesti on tags voitu todeta hajarakeiden olevan valtaosaltaan ortoklaasin. Ninipa tiista paatellen on tanran graniitin kokorraiskoostunuls luonteeltaan kvartsirnontsoniittiiien j tissii nrielessa laheinen taulukossa 9 (Anal. 4) esitetvlle kivilajille (s. 3ti). vaikka se miner a logisesti kuitenkin siita selvksti eroaa. Onian rvhnransk nnrodostavat nuorenrnrat, muita kivilajeja selvasti lcikkaavat tasarakeiset graniitit, jotka, ovat useimnnten punaisia ja luonteeltaan aphittisra. Xartk on prdettava ill vohiiiskinemaattlsina grannttelna,,joule on onnnaista se, etta linden kalirna tsiilpa on aina hvvin trikliinistii mikrokliinia (trikliinisvvs u,s tai enenunkn) ja plagioklaasi on joko albiittia tai albiittista oligoklaasia (An-pit. alle 15 ;), casein alle 1O,,). Tkllaisen grariiitin paras edustaja on Pohjaslahden kirkonktiliin itapuolitse kulkeva, useiden kilometrien pituinen ja paikoin lanes 2 krn :n levvinen juoni.

37 K ti v1 19..Ariliitti, A --, 1. Leihellii 19iliii. F'iy. 19. A/)ld('. _A, 7,A. _\ ((o. 19ili. Karttalehden luoteiskit lrnassa olevan v ulkaniittialueen polijoispuolella on niinikaan samanlaista graniittia verraten laaja-alaisena, kun tags vulkaniittikontakteissa se on useimmiten hienorakeista apliittia (taulukko VIII ja kuva 19) ; joka paikoin vaihtuu graniittiporfvvriksi (ks. s. 39). Lahinna synkinemaattisiin kiviin tavallisesti vaihtunialla liittyville graniiteille on ominaista perusmassan kalimaasalvan nuorernmuus muihin aineisiin verrattuna. vulka - nogeenisten reliktirakenteiden esiintyminen ja sarvivalkkeen usein havaittava lasnaolo. Plagioklaasin anortiittipitoisuus vaihtelee yleensa An Karttalehden myohaiskinemaattisiksi katsottavissa, usein aphittisissa nrikrokliinigraniiteissa on sitavastoin sarvivalke harvinaista, kun taas muskoviitti kuul ui kuv aan lakes oleellisena tekijana ; plagroklaasi on niissa useimmiten alhiittia tai albiittista oligoklaasia (An 5 15 ). Pertiittisyys on naissii graniiteissa vahaista, eika sita voida pitaa oleellisena svnkinemaattisiksikaan katsottaville karttalehden graniiteille. Erain paikoin on granirttien koostumus sellainen, etta plagioklaasimaaran kasvaessa ja kvartsiniaaran vahentyessa ne vaihtuvat montsoniittimaisiksi tai lahinnii, kvartsimontsonnttisiksi kivilajeiksi. Tyypillisesti tallaista kivilajia on sangen pienialaisena suuren vulkaniittialueen pohjoisreunalla, jossa se Kolmisoppisen jarven tienoilla sisaltaa, plagioklaasia (An 30 ) lahes yhta paljon kuin ilmeisesti samanikaista kalimaasalpaa. Lisaksi kivessa on siner-

38 3 9 Taulukko KIII. Apliitin kemiallinen koostuxnus. Eautatieleikkaus Kotalan ja Polio puolivalissa. Anal. A. Heikkinen. Table 1=III. Chemical composition of aplite. Railway cottr:ng halfway letu'eerr hula!(i awl Piili..1(uelyst A. Heikkinert. Sj( 77.71" I'lo.,..1l> ( Fe,() 0.t,s Fc0 1).42 \1n0 0,o J1r0 0, f 'a0 O, S e \a.u , I ' 2 0,, 0.ot ('0, (I,OO I I J) ~? 11 2 O- 1,06 L' s kvartsi -- quart._ 3,S,7G albiitti- a1/ate?6,7? anortiitti- -arrurthrtc 2.so K-maasalpii--Ii-10d."par 291 ma_uetiitti --)narpret(te (1, titaniitti -tibnotr 0,_u loput - r,,,0 2, u tavaa, casein osak' i biotnttiutunutta sarvivalketta, jonka sisallii on Los ius varitontii amfibolia. Kivessi on my s hiukan kvartsia, epidoottia, titaniittia ja apatiittia. Paikoin plagioklaasia ja sarvivalketta on min runsaasti. ettii voidaan puhua kvartsitnontsodioriitista (Taulukko IX, Anal. 4). Plagioklaasi on W16 iii anortiittisempaa (An 35 _ I0 ) kuin vleensa vastaavissa karttalehden kivilajeissa. Samankaltaista kivilajia on tavattu pieirina laikkinii granodioriitin sisalla vulkaniittialueen etelapuolelta, Kotalan asemalta kaakkoon. Talloin plagioklaasi on megaskooppisesti punaista. Se on runsas ja livvin serisilttinen, mutta verraten runsas nlikrokliini on sen sijaan tuoretta. Kvartsia on ki essii niukasti ja sarvivalkkeen kloriittiutuminen on tassa tapauksessa,yleista. Havaintojen puuttuessa ei naidon liiikkien ja granodioriitin suhteista vol mite iin sanoa. Ndivttaa silt(, etta kivilajit vaihtuvat toisikseen. (7RAAIITTTPOHFYYRI Karttalehden alueelta tavattu, alempana graniittiporfvyriksi sanottu kivilaji. on samanlaista kuin -Matiston (1961) kuvaarna vastaava kivilaji Kurun karttalehden alueelta. Se on ulkonaoltaan ja keniialliseltakill koostumukseltaan (taulukko III, anal. 4) apliittien kaltaista ja vaihtuukin usein tallaiseksi. Tvvpillisinta se on suuren, karttalehden luoteiskulrnassa nkkvvan vulkaniittialueen pohjois- ja koillisreunalla, mutta mvc s Piilin laiturivaihteen luona olevan vulkaniittikontaktin apliittijuonissa apliitin rinnalla. Edellisessa paikassa muodostaa hieno- ja karkearakeinen apliittinen graniitti n km

39 4 0 liit ~a 2U. Aphi tti mi nit tisoi vulkaniittia, johou on kehitt~tivt iirv port\- robiastc ja. "I'illsalasta A I~ :. 1i/. '20..I/diG it, iqutati=ittq /)lar/io ln.,r- poipht/i iii, it It irlr ( 'thin., tnirtilnyroblrt.'t.". 1'/;' of Tiusnlo levekn vyohvkkeen vulkaniittien Pi osaksi porfwroblastisen granodioriitin valissa. Vulkaniittiin piiin alkaa apliittiiii ilnraantua serisiittistk plagioklaasia hajarakeina ja vihdoin vaihtuu kivilali graniittiporfvvriksi ('Marino 1961). jolloin pakasiallisesti plagioklaasi, nnttta nrviis kvartsl- ja kalinraasiilpahajarakeita oil hienossa. kvartsista, molemniista maasidvistii ja pienista kiillerrriristii rnuodostimeessa perusniassassa. Sainanlaista vaihtnmista apliitista graniittiporffyriksi esiintyy myos useissa vulkaniitin kontakteja leikkaavissa aplnttiluonissa. joita ei pienuuden vnoksi ole karttaan nierkitty. (Kirva _rll). Uraniittiporfyvrin erottainincn apliitista on kentklla casein sangen vaikeata, sillii kiwi on hienorakeista. inutta jo niegaskooppisestikin erlelli'essiii nkkyy usein valkeita maasklpa- ja kvartsihajarakeita. Sekk apliitin etta graniittiporfvyrin kaliniaa.klvista on tehty trikliinisyysnriikra\ksik, jotka osoittavat, ettii kyseessii on mikrokliiiii (tiik1iiuisyys on O,s-0.9). Karttalehden lounaiskulmassa, blonoskvl rs a ole vien vulkaniittren (.s. 20) valikerroksina esiintvva graniittiporf ' vvri samoin kuin Karhulankvhin nrhei- Iukentkn paljastunrissa nkkyvkt happamet patjat ovat selvemnun tunnettavissa. Kummassakin paikassa ne esiintyvkt useirr patjarnaisina valikerroksina ja ovat itsekin self ksti suuntautuneita, niutta ohuthreissa on niidenkin rakenne erittm paljon ylla kuvattuja granirttiporfvvrejk inuistuttava.

40 UI }3AA IJCO\E'1' l)iabaasijuonia on etenkin lcarttalehden itaosan keskivaiheilla, Keuruun kirkonkvliin vrrrparistossa. \iinpa siit r itii n olevassa gabrossa on tavatta diabaasijuonia, joiden lev - evs on vleensii mrrutamasta sentista pariin desimetriin. Kivilaji on n ustaa ja juonien suunta N «'. Tarhiarrpohjan Iansiranualla leikkaavat o.b-- :3.o m :n levviset diabaasijuonet granodioriittia. ja chabaasi sisalt :ia tnvi s hnrkan rikkiknsua. Uabrosta lanteen. Lapinsalmesta I kill itiian, on 0,5-2 m :n lev visia diabaasijuonia granodloriitissa (kuva 21), kuten rnv6s nraantieleikkauksessa Orionin telitailta 2 kin lanteen. Kuva'21. lliabaasijuoni leikkaa porferoblastista granodioriittia. \uolen pituus on lu cm. licnruu, LapinsaLui. Valok. E. Ilalrne. Fiq. '.1. I)iobgse dyle euuttinq porphyrobtlistic granodtorite. The length o/ the arrow is 10 em. Iienrioi, Loginsnlrni. Photo G. holier.

41 rontposit 4 2 divan kapeita diabaasijuonia on nlyos puolisen kilometric Orionin tehtailta etelaan. Kulku on kaikilla nailla juonilla N 45 \t ja asento pysty. Kivi on variltaan niustaa, rakenteeltaan tiivista ja nlassamaista : m1kroskooppinen rakenne on usein kaumisti ofiittinen. Tarhianpohjan. rannalla tavattavan diabaasin paaaineksina ovat labradorin koostumuksen omaava plagioklaasi ja ortorolnbinen pyrokseeni : 1isaksi on uraliittia, kloriittia, apatiittia ynna vahan 141' ttia. Paikoin on ill vos biotiittia. Lapinsalmen juonissa taas on plagioklaasi andesiinia ja pyrokseeni lanes taysin uraliittiatunut. sekii juouien reunaosissa myos vahvasti kloriittiutunut. Orionin telitaan luona tavatussa diabaasissa on resorboituneita. ofiittisia plagioklaasisaloja (An :, ;) p<iaasiallisesti plagioklaasin, klinopvrokseenin, ainfibolin, kloriitin, epidootin ja blotiitin nn)odostamassa perusmassassa. Es)merkkeja Keurnun diabaasien keiniallisesta koostntnuksesta ou taulukossa XIV. Taulukko A i V. Diabaasien komialliuen koostutuus. Anat. AI. Tavela Table XIl'. ('he1,10(1l ;ot,1 di0tbasvs. AItalyst. H. 7'uz,ekt ,20 I'iU 2,22 1, , Fe,(), 1. s 2,07 FM( s.os 11ttU Jlr0 4,24 Ca( 7,s \a,0 2, ; P,O" 0. :33 0,71 If., U+ 1,2-1 2, O,ot 0,16 ('W 0,91 ('r,03 0,00.i1 kvartsi --- gwnt H.1 :1 albiitti--albite 20,41 1 anortiitti -(I1tortlt{te 24,ty 35. u h-niaasalpii - - K-irldslno.. 10, Ca O.Si0 1, :.2 MoO.siO, I(3. : FeO.SiO, 13,21) lu,su magnetiitti- li(arlnetite ' ilmeniitti- 1bI(PRitP apatiitti ctpittite 11,07 l, s kalsiitti- c/drift' N, '1 S ,2R Diabaasi -- Diabase. Keuruu, Lapinsalmi. 2. Diabaasi - Diabase. Keuruu, 2 kin Orionin telitailta W N W.

42 KIVIL AJIEN KRONOLOGIA J A KESKIN AISET SUHTEET Kivilajien valisista toisaalta lavistys- ja toisaalta toisikseen vaihtumissuhteista on paateltavissa, etta alueen vanhimmat kivilajit ovat vulkaniitteja. Namiihan ovat toisaalta itsenaisina massoina, toisaalta taas jaannoksina seka gneisseissd etta granodioriiteissa, seka ilmeisesti ovat antaneet aineksia myos viimeksi mainituissa kivilajeissa usein esiintyvi lle sarvivalkepitoisuudelle. Piilin seudulla nayttaisikin vulkaniittien ja yrnparoivien synkinemaatt,isten granodioriittien valinen suhde olevan sellainen kuin kuvassa 2oleva lohkokaavio osoittaa. \'ulkaniittien joukossa tags nayttaisivat emaksisenf mat, uraliittiporf'vvriset patjat olevan yleensa vanhempia kuin happamemmat, mutta yksityiskohdissa ei tata voida pitaa saantona, koska esim. urheilukentalla Tyovaentalon luona Pihlajavedella esiintyy emaksisia patjoja happamien valissa. Kurun karttalehden alueella on verraten yleisesti sedimenttisyntyisia liuskeita. Keuruun karttalehden alueella naita on niyos, mutta v arsin pienina tahteina. Oletettavasti ne on iallisesti sijoitettava vulkaniittien yhteyteen. Lohkokaaviossa (kuva 5) nahdaan niiden sijainti granodioriitin suhteen. carp1yroblasec dio,,ee volconics ogglcmerate 5 Kuva 22. Lohkokaavio Pihlajaveden vulkaniitin kaakkoisosasta. Fig. 22. Block diagram of the southeastern coil of the tolcaoic area of Pihlajatesi.

43 1-1 Lahinna vanhimpana on pidettav a tasarakeisisia ja porfyroblastisia granodioriitteja sekd niiden lalre)la olevia gneissrniaisia Innunnoksia, joita on tekijan iniclesta pidettava tvvpillisesti svnkineinaattisina kivilajeina. Ndind ovat joko inetasoniaattisesti uudelleenkitevtyneet tai kite vtvneet palingeneesissa saavnttaniastaan sulasta ja puolisulasta olotilasta vasta alueellisen mctamorfoosin kuluessa. Tallinn on niista osa sulanlit siini nrazirin, etta on kvennvt osaksi inuodostanraan intruusioita, joihin varinaan kuuluvat nviis svnkinemaattiset graniittiset kivilajit karttalehden kaakkoisosassa. Pitkiille menneen palingeneesin tuloksena lienee twos pidettava Keurnnn kirkonkvhin ortoklaasiliajarakeista. koostunnrkseltaan liihinna kvartsimontsoniittista tai kvartsinontsodioriittista graniittia vastaavaa kivilajia. 1)ioriittien ja gabron seka peridotiitin asema t issa kronologiassa on pelkastiian kenttahavaintojen perusteella sellainen, etta tie kaikki nayttaisiviit leikkaavan granodioriitteja ja niihin liittvvia graniitteja, mutta niiden keskinaiset suhteet 1 rivat osittain epaselviksi Cata gabrojen ja dioriittien ntuoremniuutta happanenipiin kiviin nahden ei kuitenkaan vol pitaa kiistattomana, koska kontaktihavainnot vleensa puuttuva,t, i ntta ainakin useininiissa karttalehden tapauksissa niiden tektoninen asema viittaa niaiuittuiin ikasuhteeseen. Rotalan pysakin luona olevan dioriitin asema niikvv karttakuvasta, ja se on sicllii ilmeisesti nnoreinpi kuin granodiorritti. Lisaksi on mainittava l'iilin laiturivaihteen m ona olevan kontaktin dioriittijuonet (s. 17) jotka navttaisivat siella olevan verraten nuoria. I)ioriitti-gabro-suhde lohjaslahden pohjoisosissa on sellainen. etta name kivet vaihtuvat siella toisikseen, ktui tans Keurnun pohjoispuolella, Tarhianpohjan itapuolella niiden kontaktisuhteet ovat tuntemattonat, koska ne erottaa toisistaan granodioriitti. A`ielui pohjoisempana, Lihjamon tienoilla, on niviis esinierkkejii gabrosta, joka selvasti leikkaa dioriittia. Foisaalta nahdaan etenkin lantisen naapurikarttalehden (2214) alueella in vos vulkaniittien tisein vaihtuvan dioriitiksi. Aaista havainnoista on tekijalle nruodostunut sellainen kisitvs, etta mane dioriitit olisivat joko vulkaniitteja vastaavia svv ikivia tai -- ainakin osaksi -- udista palingeenisesti sulaneita kivilajeja, joiden paikoilleen asettuminen on tapahtunut svnkineinaattisessa vaiheessa, nmtta hiukan mvohemnrn kuin graiiodioriittien nuu- (lostuninen. (xabro olisi talliiin samojen ainesten emaksinen differentioitu.- inistulos. Peridotiittien asema on sen sijaan epaselvenrpi. liarttalehden alueella ne esiintvvat vksinrisinii, verraten pienina massoina ja ilmeisesti leikkaavat granodioriittia. Haapamaen aseman etelapuolella ne taas ovat gabrojen osueina ilman selvia kontakteja. Main ollen. vaikkei vksiniisilla peridotiiteilla iiavt ikaan kentalla olevan initaan v htevtta gabroihin, nun eraat kuitenkin ovat aivair ilmeisesti geneettisessa suhteessa niihin ja ovat luultavinniin gabroista differentioituneita kivilajeja.

44 Selvasti edella mainittuja kivia nuorempia ovat tyypilliset juonia muodostavat. tavallisesti apliittiset graniitit, joissa kalimaasalpa on luonteenomaisesti mikrokliinia. Niita onkin pidettava myohaiskineinaattisina kivina. T<illoin jay viela epaselvaksi graniittiporfyyrin asema, silly vaikka apliitit niihin usein vaihtuvatkin, mikii viittaa mybhaiskinemaattisuuteen niidenkin osalta, min graniittiporfyyria on myos emaksisempien porfyriittien pohjoisreunalla seka myos ylonoslahden vulkaniittien valipatjoina eli siis niycs alueen yanhimpien kivilajien yhteydessa. Onkin hihella ajatus. etta milloin ne liittyvat apliittijuoniin, tie ehka olisivatkin aineksen myohaisemman remobilisaation tuloksia (Marmo 1961). Alueen harvat diabaasijuonet ovat luonteeltaan sely asti anorogeenisia. Huomiota kiinnittaa kuitenkin se, etta ne ovat yleisimmat Keuruun kirkonkylan ymparistossa, ja siella mita on myos gabrossa. Ne ovat ilmeisesti huomattavasti nuorempia kuin karttalehden alueen muut kivilajit. 45

45 TEKTO\IIKK Vesistojen kulku ja jokiuomat eivat arena karttalehden alueesta tektonisesti kovinkaan rikkonaista kuvaa. Kuitenkin jo niiden perusteella voi sanoa jotakin moos alueen tarkeimmista murrosvyohykesuunmsta (kuva 23). Silmiinpistavimrnat ovat pohjois-etelainen (Keurusselan pohjoiset lahdet ja useat alueen harjut ja joet) seka luoteesta kaakkoon kulkeva suunta (esim. Keurusselka ja useat joki- ja harjulinjat) eli samat, jotka 'llatiston (1961) mukaan luonnehtivat myos Kurun karttalehden (221 :3) tektoniikkaa. MvOs 10 km Nova 23. vesistoista nahty tektoniikka karttalehdella Fig. 23. Tectonies as seen irom the deninage patterns on.sheet 2232.

46 4 7 lounais-koillinen murrossuunta esiinty v, inutta se on vahemman sihnilnpistava. Aaita murrossuuntia seuranneet iiikunnot ovat ilineisestikin olleet paaasiallisesti pystyja., koskapa merkkeja suuremtnista vaakasuorista liikunnoista ei ole tavattu. Tama sanottakoon alueen nuoreniniasta tektoniikasta. Vanhempaa tektoniikkaa taas laonnehtivat liuskeisten kivilajien kulut ja kaateet. Tissa suhteessa on merkille pantava liuskeisuuden suunnan voimakas taipuminen karttalehden keskiosassa luode-kaakkoisesta (joka on kauttaaltaan tyypillinen Kurun karttalehden alueella) lounais-koilliseksi. Kaateiden vaihtelu jokseenkin loivista (jopa alle 3()') pystyihin karttalehden eri osissa viittaa myos poimutukseu vaihtelevuuteen ehkapai vaakasuorankin akselin mukaan koko alueella, mutta tarkempaa kuvaa naista tapahtaunista ei ole saatu. Lohkokaaviossa (kuva 22) on tata yritetty rakentaa suuren v-ulkaniittialueen itaisen pain ja Haapainaen em ksisten kivien osalta, jolloin on merkille pantavaa, etta rnyos naista kaakkoon olevat vulkaaniset kivet ovat satnalla linjalla. i hkali lohkodiagrammi on oikein konstruoitu, viittaisi se antilaiiniin karttalehden luoteisesta kaakkoiseen kulmaan, jossa on ainakin Yiilin ja Yltian valisella alueella varsin voimakas akselidepressio. Tama antikhini saattaa kuitenkin olla pieni, synkliiniii sisainen kohouma. eivatka havainnot lohkodiagrammin puitteissakaan ole riittavan vakuuttavia sulkeakseen kokonaan pois synkliininkin mahdollisuuden. Sita paitsi on siina akselipaatelmat tehty venymahavainnoista. Nuoremmat intruusiot (esim. inyohaiskinemaattinen graniitti Polijaslahdella) nayttavat kuitenkin noudattaneen pohjoiskoillista suuntaa, kun taas dioriitit Yihlajaveden aseman etelapuolella seuraisivat edella oletetun antikliinin suuntaa vastaan lahes kohtisuorasti avautuneita rakoja. Alueen nuorimmat kivilajit, diabaasijuonet, seuraavat taas ainakin Keuruun itapuolella luode-kaakkoista suuntaa.

47 MALMI AIHEET J A KIVITEOLLISUUSR AAK A- AINEET Kaikkinaisten malmlmineraalien niukkuus on luonteenomaista tassk kuvattavalle karttalehdelle, ja tata kuvastaa myos aerosahkoisten hairioiden lakes taydellinen puuttuminen. Aeromagneettiset hairi6t ovat sen sijaan runsaat ja paikoin varsin voimakkaat, mutta tie kuvastavat yleensa emaksisten kivilajien esiintymista, jopa niin tarkkaan, etta useat karttalehden peridotiitit on loydetty niiden perusteella. Kartoituksen vhtevdessa tai silk ennen on alueelta tavattu ainoastaan seuraavat kiisunimeraaliesiintymat : 1. Karttalehden kaakkoiskuhnassa olevassa amfiboliitissa on paikoin verraten rikkaita kuparikiisukonsentraatioita, mutta ne ovat ilineisesti varsin pienialaisia. Kuparikiisua on tailhi tavattu ainoastaan Oy Malminetsijan avaamista inontuista Kankaanpaan kylassk, Valkeajarvelta etelalounaaseen. Paitsi kuparikiisua esiintyy anifiboliitissa lisaksi rautakiisuja.?. Pihlajaveden Sallinkylassa, karttalehden koillisosassa. on tavattu verraten rikasta mutta pienialaista kuparikiisumineralisaatiota gneississa. 3. Kotalan pysakin lansipuolella olevasta arnfiboliitista ja gabrosta on tavattu heikkoa kupari- ja magneettikiisumineralisaatiota. Kotalan pysakilta 300 m pohjoiseen olevassa gabrossa antoi kuparikiisu -- magneettikiisupirote mm. seuraavia pitoisuuksia : 0,03 (, ('u, 0,12,, Ni ja 0,02 o Co, mika kuvastaa pirotteen heikkoutta. Molybdeenihohdetta tavataan karttaleliden alueelta useista paikoista, mutta aina hyvin niukalti. Karttalehden luot.eiskulmassa on tavattu molybdeenihohdejuonia punaisessa, apliittisessa graniitissa useistakin kohdin, mutta aina hyvin vahiin. Karttalehden lounaisosassa, Kolkissa, on tavattu niinikaan apliitista molybdeenihohdesuonluja seka Vehkajarven kaakkoispuolelta myos porfyroblastisesta granodioriitista. Viimeksi mainittu kivilaji on osoittautunut jossakin maarin lnolvbdeenihohdetta sisaltavaksi niyos Yitian laiturivaihteen luona olevassa louhoksessa, Costa on seam seka kansannayte ettk kartoittajien havainto. Molybdeenihohteen esiintyininen on taalia kuitenkin kaikesta paatellen sangen niukkaa. Kiviteollisuuden raaka-aineitakaan ei karttalehden alueelta ole sanottavasti louhittu. Kivilouhoksesta (kuva 24) Yltian laiturivaihteen lansipuolelta on louhittu porfyroblastista granodioriittia rautatien rakennusva.iheen aikana

48 4 9 Kuva 24. ( ;raidittiloubl- ),Itiiij, loom. E. lialilie. Fiy.?4. G'moit!, tplorty gear Yltiii. Photo E. Halme. Kuva 2o. (iabro altos Polijasialiden kirkonkyldstd Gkin polijoio,, n. Fiq. '25. ( ;(ibbro qimy, 6kw N o/ PdpMh tillage.