KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSU KVVY OJELUYHDISTYS

Transkriptio

1 KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry KVVY Pantone 300

2

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO SÄÄ- JA VALUMAOLOT TUTKITTUJEN JÄRVIEN VEDENLAATU Iso Oravajärvi Kivilahtijärvi Kyynäräjärvi Saastojärvi Suonojärvi KOOSTE VUODEN 2015 TUTKIMUSTULOKSISTA... 7 LIITTEET: Liite 1. Tutkimustulokset

4

5 Vesiosasto/MPa Kirjenumero 118/16 VESILAHDEN KUNTA Tekninen toimi/ympäristönsuojelu VESILAHDEN KUNNAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA JOHDANTO Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys tutki Iso Oravajärven, Kivilahtijärven, Kyynäräjärven, Saastojärven ja Suonojärven vedenlaatua lopputalvella ja -kesällä 2015 Vesilahden kunnan toimeksiannosta. Näytteet otettiin järvien syvimmiltä kohdilta. Suonojärvestä näytteitä otettiin kolmelta havaintopaikalta. Tutkimustulokset ovat selvityksen liitteenä. Taulukossa 1.1 on esitetty järvien perustietoja. Taulukko 1.1. Vuonna 2015 tutkittujen Vesilahden järvien perustietoja. Järvi Vesistöalue Pinta-ala Kokonais- Koordinaatit (ha) syvyys (m) Iso Oravajärvi Suonojärven a 23 2, Kivilahtijärvi Suonojärven a 34 2, Kyynäräjärvi Suonojärven a 12 7, Saastojärvi Suonojärven a 44 1, Suonojärvi Suonojärven a , SÄÄ- JA VALUMAOLOT Vuoden 2014 loppupuoli oli lauha. Sadanta oli normaalilla tasolla, joten runsaita valumia ei havaittu. Järvien pinnat olivat jäätymisajankohtana normaalia alempana. Vesimassa tuulettui ja viileni hyvin, koska jäätyminen tapahtui vasta joulukuun 20. päivän kohdalla. Talven kannalta tämä tarkoitti hyvää happitilannetta ja normaalia hitaampaa hapen kulumista vesimassan viileyden takia. Tammikuussa oli pakkasia, joten jääpeite vahvistui normaalisti. Helmikuun sää oli kuitenkin lauha ja kuun puolivälissä lämpötila oli selvästi plussalla. Sade tuli samaan aikaan osin vetenä, mikä sulatti lumia ja sai purot virtaamaan voimakkaasti. Valuma-alueen etelälaidalla tilanne vastasi jopa kevään ylivalumaa. Valumien mukana tuli hapekasta vettä järviin, joten lopputalven happitilanne helpottui tätäkin kautta. etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) PL 265, Tampere

6 2 Maaliskuun puolivälissä alkoivat yöpakkaset ja päivisin oli aurinkoista. Jääpeite jopa vahvistui maaliskuun pakkaskaudella. Valumat pysähtyivät lähes täysin maaliskuun puolivälin jälkeen. Järvien jäät ja pellot olivat lumettomia, joten keväästä oli odotettavissa niukkavalumainen. Maalis-huhtikuun vaihteessa satoi kuitenkin vettä ja räntää, jonka seurauksena valumat lisääntyivät uudelleen. Järvien jääpeite suli huhtikuun puolivälissä eli pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Sen jälkeen säätyyppi oli viileä, joten pintavesi lämpeni hitaasti. Huhtikuun 23. päivä oli voimakastuulinen, mikä sekoitti syvänteet pohjaa myöten. Vesimassa ilmastui siten tehokkaasti. Valumat jäivät huhtikuulla kokonaisuutena vähäisiksi. Säätyyppi jatkui viileänä ja sateisena toukokuulle saakka. Pintavedet lämpenivät siten hitaasti, eikä jyrkkää kerrosteisuutta muodostunut kovin aikaisessa vaiheessa. Sadanta oli keväällä normaalia runsaampaa, mutta valumat pysyivät silti vähäisinä. Kesäkuussa sää oli edelleen viileää ja hyvin tuulista. Sateet jäivät vähäisiksi. Voimakkaat tuulet sekoittivat tehokkaasti vesimassaa ja kerrosteisuuden muodostuminen viivästyi. Monet järvet olivat kesäkuun alussa tasalämpöisiä pohjaan saakka, jolloin alusvesi lämpeni normaalia enemmän. Toisaalta happipitoisuus oli alkukesällä pohjallakin korkea. Lämpötilan nousu nopeuttaa kuitenkin hapen kulumista, joten loppukesällä alusveden happipitoisuus voi olla alhainen alkukesän korkeammista happipitoisuuksista huolimatta. Säätyyppi pysyi normaalia viileämpänä koko heinäkuun. Sadanta oli keskimääräistä runsaampaa. Pintavedet pysyivät selvästi normaalia kylmempinä, eikä levien pintakukintoja juurikaan havaittu. Säätyyppi muuttui vasta elokuussa, jolloin koettiin parin viikon hellekausi. Pintavedet lämpenivät tuolloin korkeimmilleen. Kun sää oli lisäksi tuuleton, alkoivat sinilevät lisääntyä ja useilla alueilla esiintyi leväkukintoja elokuun lopulla. Sateet olivat hellejaksolla hyvin vähäisiä, joten valumat tyrehtyivät ja järvien pinnat laskivat. Syyskuun alussa ilma viileni jälleen. Syyskuu oli normaalia sateisempi ja keskimääräistä lämpimämpi. Haihdunta piti valumat kuitenkin vähäisinä. Lokakuun alkupuoli oli lähes sateeton, joten valumat olivat hyvin niukkoja ja järvien pinta laski edelleen. mm 140 Tampere, Pirkkala Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 2014 ja 2015 sekä vuosien pitkän ajan keskiarvo Tampere-Pirkkalassa.

7 3. TUTKITTUJEN JÄRVIEN VEDENLAATU 3.1 Iso Oravajärvi 3 Iso Oravajärvi sijaitsee Krääkkiössä Ameenjärven pohjoispuolella. Valuma-alue on varsin suppea. Järvi on kuitenkin hyvin matala, joten sen vesitilavuus jää pinta-alaan nähden pieneksi ja veden vaihtuvuus on suhteellisen nopeaa. Järven länsipäässä on suurehko peltoalue, jolta laskee ojia Isoon Oravajärveen. Peltolohkoja on myös järven eteläpuolella. Ison Oravajärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1986, 1997, 1998, 2001, 2008 ja Peruslaadultaan Ison Oravajärven vesi on sameaa pelloilta tulevien huuhtoutumien takia. Esimerkiksi talvella 2015 veden sameus oli peräti 19 FNU. Pelloilta tulevat valumat näkyvät veden laadussa myös korkeahkoina sähkönjohtavuusarvoina. Veden happamuustaso on hyvä, samoin puskurikyky on maatalousvaltaisille alueille ominaisesti hyvä. Humusta vedessä on runsaasti. Vesi on tämän seurauksena väriltään ruskeaa. Ison Oravajärven happitilanne on talvisin erittäin huono, sillä happi kuluu koko vesimassasta vähiin tai jopa loppuun. Kalakannalle happitilanne muodostaa ison ongelman. Happiongelmia on havaittu jo 1980-luvulla. Myös esimerkiksi talvella 1998 vesimassa oli pintaan saakka hapetonta. Tilanne oli myös talvella 2015 huono. Avovesikaudella happitilanteessa ei esiinny ongelmia, koska järveen ei muodostu vakaata lämpötilakerrosteisuutta, joten vesimassa saa happitäydennystä ilmakehästä kesän kuluessa. Kesällä 2015 happitilanne oli kokonaisuutena erittäin hyvä, sillä pintavedessä hapen kyllästysaste oli lähes 100 %. Vedessä todettiin kuitenkin loiva lämpötilakerrosteisuus. Voimakkaasti kohonneen rehevyystason takia hapen kuluminen on nopeaa ja siten happivaje olikin tuntuva pohjan lähellä. Ravinnepitoisuuksien perusteella Iso Oravajärvi on rehevöitynyt varsin pitkälle. Korkeita fosforipitoisuuksia on mitattu ennenkin. Vuonna 2015 fosforipitoisuudet olivat erittäin reheville vesille ominaisia. Järven korkean fosforipitoisuuden seurauksena levänmuodostus on kesäisin erittäin runsasta. Järvessä on todettu sekä sinileväkukintoja että myös humusjärville tyypillistä limalevää. Kesällä 2015 levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin reheville vesille ominaisesti. On huomattava, että hajakuormituksen ohella myös järven mataluus aiheuttaa osaltaan ongelmia, sillä ravinnekierto on tehokasta, mikä lisää rehevyyttä. Lisäksi happitalouden ongelmien takia sisäinen kuormitus heikentää järven tilaa. Ison Oravajärven virkistyskäyttöarvo jää välttäväksi talvisten happiongelmien ja kesäajan rehevyyden takia. Veden laadun parantaminen edellyttäisi hajakuormituksen vähentämistä. Nopeaa, todella tehokasta keinoa järven tilan parantamiseksi ei ole, vaan työ tulee edellyttämään pitkäjänteistä toimintaa. 3.2 Kivilahtijärvi Kivilahtijärvi on Saastojärven itäinen allas, jonka pinta-ala on noin 34 ha ja suurin syvyys 2,6 metriä. Pääosa järvestä on hyvin matalaa aluetta ja vesikasvillisuus on runsasta. Kivilahtijärveen laskee vesiä Saastojärven suunnalta sekä etelästä Järviönsuonojan kautta. Valuma-alue on järven pinta-alaan nähden laaja, joten veden teoreettinen vaihtuvuus on niukkavetisiä ajankohtia lukuun ottamatta

8 4 nopeaa. Järviönsuonojan varret ovat peltojen laajalti ympäröimät, joten kuormituspainetta on olemassa. Kivilahtijärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 2002, 2003, 2008, 2010 ja Kivilahtijärven vesi on peruslaadultaan sameaa ja ruskeaa humusvettä. Humusleima on kemiallisen hapenkulutuksen perusteella voimakas tai jopa vahva. Veden nopean vaihtuvuuden vuoksi myös vedenlaatu vaihtelee nopeasti sää- ja valumaolosuhteiden mukaan. Veden happamuustaso on järvien normaalilla tasolla ja puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Hapen kuluminen on nopeaa voimakkaasti kohonneen rehevyystason sekä runsaan humuksen määrän vuoksi. Happitaloutta helpottaa kuitenkin veden nopea vaihtuvuus. Talvisin happitilanne on vaihdellut ollen parhaimmillaan varsin hyvä, mutta heikoimmillaan huono. Heikoin tilanne on ollut talvella 2003, jolloin happiongelmia kalakuolemineen esiintyi useissa muissakin Kivilahtijärven tyyppisissä rehevissä ja matalissa järvissä. Mahdollisista kalakuolemista Kivilahtijärvessä ei ole tietoa. Kivilahtijärvi oli talvella 2003 näytteitä otettaessa hapeton ja vesi haisi selvästi rikkivedylle. Pohja oli voimakkaasti pelkistynyt. Hapettomuuden seurauksena veden typpi-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuudet olivat suuria. Hapettomuus oli osin seurausta talven poikkeuksellisista oloista, mutta tiettyä alttiutta ankarina ja vähävetisinä talvina esiintyville happiongelmille on muutoinkin. Kivilahtijärven rehevyystaso on voimakkaasti luonnontasosta kohonnut. Sekä fosforipitoisuus että klorofyllipitoisuus olivat kohonneet kesällä 2015 erittäin reheville vesille ominaisiksi. Vastaavia pitoisuuksia on mitattu aiemminkin kesäaikaan ja talvisin jopa suurempia sisäisen kuormituksen kohotettua ravinnepitoisuuksia hapettomuuden myötä. Kivilahtijärven virkistyskäyttöarvo jää välttäväksi talvisten happiongelmien ja kesäajan rehevyyden takia. Talvella 2003 todetun kaltaisten happiongelmien aikaan järven tilaa voidaan pitää jopa huonona. 3.3 Kyynäräjärvi Kyynäräjärvi sijaitsee Suonojärven länsipuolella ja sen vedet laskevat Suonojärven Kyynäräjärvenperään. Järven tulo-ojista suurin on Vahtolamminoja, joka saa alkunsa Vahtolammesta ja lisäksi sillä on pienempiä sivuhaaroja. Vahtolampi saa vesiä läheiseltä Vahtolamminsuolta sekä lisäksi jonkin verran peltoalueilta. Peruskartan mukaan hajakuormitusta tulee myös Vahtolammin ojan varsilta. Vahtolamminojan lisäksi Kyynäräjärveen laskee vesiä pohjoisesta. Tämän ojan latvoilla sijaitsee Kaakkolammi. Kyynäräjärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1987, 1998, 2002, 2008 ja Kyynäräjärven vesi on peruslaadultaan sameaa ja voimakkaan tummaa humusvettä. Voimakas humusleima lisää happamuutta ja ruskeissa valumavesissä on yleensä myös runsaasti ravinteita. Etenkin talviaikaan Kyynäräjärven happamuustaso laskee varsin alhaiseksi, jopa alle tason 6,0, jota pidetään rapujen kannalta kriittisenä tasona. Puskurikyky happamoitumista vastaan on vaihdellut tyydyttävästä välttävään. Hapen kulumista voimistaa suuri humuksen määrä ja voimakas rehevyys. Lisäksi kevätkierron aika voi jäädä lyhyeksi lammen sijaitessa mäkien muodostamassa notkelmassa, jolloin alusveden tuulettumine on puutteellista. Happitalouden häiriöt ovat olleet Kyynäräjärvessä tavanomaisia, mutta ne ovat

9 5 rajoittuneet syvimpään vesikerrokseen. Kokonaisuutena happitilannetta voidaan pitää tyydyttävänä. Tilanne oli vuonna 2015 siten Kyynäräjärvelle tavanomainen, sillä pohjan läheinen vesikerros oli täysin hapeton sekä talvella että kesällä. Hapettomuuden seurauksena todettiin sisäistä kuormitusta. Fosforipitoisuus oli kohonnut syvimmässä vesikerroksessa kolminkertaiseksi pintaveteen nähden. Fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet rehevien ja erittäin rehevien vesien luokassa. Korkea rehevyystaso mahdollistaa voimakkaan levätuotannon ja levää onkin todettu varsin runsaasti. Kesällä 2015 sekä fosforipitoisuus että klorofyllipitoisuus indikoivat erittäin voimakasta rehevyyttä. Humusleima oli voimakas jo 1980-luvulla, samoin ravinteita oli runsaasti, joten veden laatu on ollut jo pidempään nykyisen kaltainen. Kyynäräjärvi soveltuu virkistyskäyttöön vedenlaadun perusteella vain välttävästi voimakkaan rehevyyden, voimakkaan humusleiman ja alusveden hapettomuuden takia. 3.4 Saastojärvi Saastojärvi koostuu kahdesta altaasta, joita erottaa matala, voimakkaasti ruohottunut salmi, josta ei pääse läpi soutamalla. Järven länsiosa on merkitty peruskarttaan Saastojärvenä (pinta-ala 44 ha) ja itäinen allas Kivilahtijärvenä (pinta-ala 34 ha). Saastojärven läntisen altaan valuma-alue on metsävaltaista. Pinta-alasta suuri osa on suopohjaista, mikä antaa oman voimakkaan leimansa veden laadulle. Valuma-alue on laaja ja saa alkunsa Kivijärven alueelta. Kivijärvi on matala humusjärvi, jonka veden laatu määräytyy humushuuhtoutumien ja lisäksi pelloilta tulevien ravinteiden mukaan. Kivijärven vedet laskevat voimakkaasti ruohottuneen Lampijärven kautta Saastojärven länsipäähän. Saastojärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1985, 2000, 2002, 2008 ja Peruslaadultaan Saastojärven vesi on voimakkaan tummaa humusvettä. Vesi on myös sameaa ja näkösyvyys on pieni (< 1 m). Veden ph laskee talvisin selvästi happaman puolelle. Talvella 2015 veden ph pysyi kuitenkin yli 6,0, mutta se on joinakin talvina laskenut sen alle. Kesällä ph kohoaa järvissä tapahtuvan biologisen toiminnan ansiosta korkeammaksi ja sitä voidaan pitää järvivesille normaalina. Talvisin happitalouden häiriöt ovat Saastojärvessä voimakkaat. Heikoimmillaan happitilanne on ollut talvella 1985, jolloin happi oli loppunut kokonaan 1 metrin syvyydeltä. Myös talvella 2000 happi oli kulunut 1 metrin syvyydeltä vähiin. Talvella 2015 happitilanne oli parempi, tuolloin hapen kyllästysaste oli 1 metrin syvyydellä 52 %. Kesäaikaan happitalouden häiriöt ovat vähäiset, sillä järvi ei kerrostu mataluutensa ansiosta lämpötilan mukaan ja saa siten happitäydennystä läpi kesän ilmakehästä. Saastojärven rehevyystaso on voimakkaasti luonnontasosta kohonnut. Fosforipitoisuus on vaihdellut erittäin rehevien vesien luokkarajojen sisällä. Levää on todettu klorofyllipitoisuuden perusteella jopa ylireheville vesille ominaisesti. Kesällä 2000 fosforipitoisuus oli peräti 73 µg/l ja klorofyllipitoisuus 41 µg/l. Leväkukinnan valtalajeina olivat tuolloin sinilevät ja limalevä. Limalevän esiintyminen selittääkin erittäin osittain korkeat klorofyllipitoisuudet. Myös kesällä 2015 klorofyllipitoisuus oli erittäin suuri (64 µg/l). Hygieeninen laatu oli kesällä 2015 hyvä, vaikka vedessä todettiin lievää hygieenistä nuhraantumista. Saastojärvi soveltuu virkistyskäyttöön vain välttävästi, sillä vesi on voimakkaan tummaa, runsashumuksista ja voimakkaan rehevää. Virkistyskäyttömahdollisuuksia heikentää myös järven mataluus. Voimakkaiden happitalouden häiriöiden aikaan järven tila on jopa huono.

10 6 3.5 Suonojärvi Suonojärvi sijaitsee Kuloveden eteläpuolella ja laskee vetensä Lanajokea pitkin Kuloveden Sarkolanlahteen. Valuma-alue on laaja. Suonojärven eteläosa saa suuren osan vesistään Kivilahtijärven läpi virtaavilta Saastojärven ja Järviönsuojan kautta tulevilta reiteiltä. Suonojärven eteläisen altaan selvästi luonnontilaa heikommalle veden laadulle on siten olemassa selvät syyt, sillä juuri järven eteläpuolella sijaitsee laaja-alaisia peltoja. Järven lähivaluma-alueelta ei ole peruskartan avulla osoitettavissa yhtä merkittäviä kuormitustekijöitä, joskin järven rannoilla sijaitsee jonkin verran asutusta sekä kesämökkejä. Suonojärven vedenlaatua on tutkittu kolmelta havaintopaikalta. Keskiosan vedenlaatua on tutkittu vuosina 1973, 1975, 1989, 1996, 1997, 2000, 2002, , 2010 ja 2015, eteläosan vuosina 1973, 1975, 1996, 2000, 2002, 2007, 2008 ja 2015 sekä pohjoisosan vuosina 1973, 1975, 2002 ja Suonojärven vedenlaadulle ovat ominaista tumma väri ja kohonnut rehevyystaso. Vedenlaatu on vaihdellut tutkittuina ajankohtina melko voimakkaasti peruslaadunkin osalta, sillä ajoittain vesi on ollut vain lievästi ruskeaa, mutta ajoittain voimakkaan ruskeaa. Niin ikään humusleima on vaihdellut kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahvasta voimakkaaseen. Valuma-alueella sijaitsevien suoalueiden vaikutus näkyy humusleiman kasvuna. Veden happamuustaso on lähes normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan maatalousvaltaiselle alueelle ominaisesti hyvä. Suonojärven syvin syvännealue sijaitsee järven keskiosassa, jossa on vettä enimmillään 19,8 m. Happitilanne on säilynyt tällä syvännealueella kerrosteisuuskausien lopullakin lähes poikkeuksetta hyvänä. Heikoimmillaan happitilanne on ollut talvella 2000, jolloin happi kului sekä talvella että kesällä syvimmästä vesikerroksesta vähiin. Eteläosan syvännealueella vettä on enimmillään 9,3 m. Eteläosan syvännealueella happitilanne on heikompi kuin keskiosassa, sillä happi on kulunut varsin säännöllisesti vähiin tai jopa loppuun syvimmästä vesikerroksesta. Kokonaisuutena happitilannetta voidaan luonnehtia tyydyttäväksi. Kuormituspaine on järven eteläosassa suurempi, mikä selittänee laatueron happitaloudessa järven keski- ja eteläosan välillä. Järven pohjoisosa on selvästi matalampaa vesialuetta, jossa suurin syvyys on 2,4 m. Pohjoisosassa ei ole mataluuden ansiosta todettu happitalouden häiriöitä. Kuormituspaine on eteläosassa suurempi kuin järven keskiosassa. Suonojärven keskiosan syvännealueella rehevyystaso on pysynyt lähes poikkeuksetta lievästi rehevien vesien luokassa, mutta pitoisuudet ovat olleet lähellä rehevien vesien raja-arvoa (30 µg/l). Kesällä 2015 raja-arvo ylittyi fosforipitoisuuden oltua 34 µg/l sekä järven keskiosassa että pohjoisosassa. Poikkeuksellisesti järven eteläosassa fosforipitoisuus jäi lievästi reheville vesille ominaiseksi. Järven eteläosassa rehevien vesien raja-arvo on aiemmin ylittynyt säännöllisesti ja eteläosa onkin ollut kaiken kaikkiaan astetta rehevämpi. Keskiosassa fosforitason laskua edesauttavat sekä ravinteiden sedimentaatio että ilmeisesti eteläosaa parempi tulovesien laatu. Sekä järven keski- että eteläosassa levää on todettu klorofyllipitoisuuden perusteella reheville vesille ominaisesti. Ero vedenlaadussa on ollut todettavissa silti alueiden kesken myös klorofyllipitoisuuden perusteella. Suonojärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi, joskin keskiosan vedenlaatu on lähellä hyvää tasoa. Vedenlaatua heikentävät ruskeus, runsashumuksisuus ja luonnontasosta kohonnut rehevyystaso. Lisäksi järven eteläosassa on todettu happitalouden häiriöitä.

11 4. KOOSTE VUODEN 2015 TUTKIMUSTULOKSISTA 7 Viiden Vesilahden kunnan alueella sijaitsevan järven vedenlaatua tutkittiin Vesilahden kunnan toimeksiannosta lopputalvella ja -kesällä Järvien perustyyppi on ruskeavetinen humusjärvi. Seuraavissa kuvissa on vertailtu järvien keskinäistä vedenlaatua vuonna Fosforipitoisuuden perusteella Iso Oravajärvi on järvistä selvästi rehevin (kuva 4.1). Ison Oravajärven lisäksi myös Kivilahtijärven, Kyynäräjärven että Saastojärven fosforitaso kohosi erittäin reheville vesille ominaiseksi. Typpipitoisuudet ylittivät niin ikään järvien normaalitason ( µg/l). Suonojärvessä typpitaso oli lähimpänä järvivesien normaalia tasoa (kuva 4.2). Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella eniten Saastojärvessä ja Iso Oravajärvessä, joissa molemmissa on havaittu klorofyllipitoisuutta herkästi kohottavaa limalevää, mutta myös sinileväkukintoja. Vain Saastojärvessä klorofyllipitoisuus ylitti ylirehevien vesien raja-arvon (kuva 4.3). µg P/l erittäin rehevä rehevä lievästi rehevä karu Kivilahtijärvi Kyynäräjärvi Iso Oravajärvi Saastojärvi Suonojärvi, et Suonojärvi, kes Suonojärvi, po talvi 2015 kesä 2015 Kuva 4.1. Vesilahden järvien pintaveden (1 m) fosforipitoisuus talvella ja kesällä vuonna µg N/l Kivilahtijärvi Kyynäräjärvi Iso Oravajärvi Saastojärvi Suonojärvi, et Suonojärvi, kes Suonojärvi, po talvi 2015 kesä 2015 Kuva 4.2. Vesilahden järvien pintaveden (1 m) typpipitoisuus talvella ja kesällä vuonna 2015.

12 8 µg/l ylirehevä erittäin rehevä rehevä lievästi rehevä karu Kivilahtijärvi Kyynäräjärvi Iso Oravajärvi Saastojärvi Suonojärvi, et Suonojärvi, kes Suonojärvi, po Kuva 4.3. Vesilahden järvien pintaveden (0-2 m) klorofyllipitoisuus kesällä vuonna KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi Marika Paakkinen Hyväksynyt: Vesiosaston johtaja Jukka Lammentausta