SISÄLTÖ. LIITTEET: Liite 1. Järvien tarkkailutulokset Liite 2. Ojien tarkkailutulokset Liite 3. Havaintopaikkakartta

Transkriptio

1

2

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO HAVAINTOPAIKAT JA MENETELMÄT KESÄN 2014 SÄÄOLOISTA TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Kalajärvi Bodominjärvi Espoon Pitkäjärvi Lippajärvi Luukinjärvi Hannusjärvi Matalajärvi Myllyjärvi, Lahnus Odilampi Siikajärvi Espoonlahti Kevät Keskikesä Loppukesä YHTEENVETO KESÄTULOKSISTA Happitilanteet Fosforipitoisuudet Typpipitoisuudet Klorofyllipitoisuus/rehevyys...14 LIITTEET: Liite 1. Järvien tarkkailutulokset Liite 2. Ojien tarkkailutulokset Liite 3. Havaintopaikkakartta

4

5 Vesistöosasto/HA Kirjenumero 768/14 Espoon kaupungin ympäristökeskus PL Espoon kaupunki ESPOON JÄRVIEN KESÄTUTKIMUKSET VUONNA JOHDANTO Espoon järvien happiseuranta ja kesätutkimukset tehtiin tutkimussuunnitelman mukaisesti kesäelokuussa vuonna Tässä väliraportissa käsitellään kesätutkimusten tulokset tiivistetysti, keskittyen järvien happitilanteeseen ja loppukesän rehevyystasoon. Järvien tutkimustulokset on esitetty raportin liitteessä (liite 1) ja lisäksi liitteessä 2 on loppukesän ojavesien tarkkailutulokset, jotka käsitellään tarkemmin vuosiraportin yhteydessä. Tutkimusten havaintopaikkakartta on liitteessä 3. Tutkimuksista on vastannut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry ja määritykset on tehty yhdistyksen laboratoriossa, joka on Finas-akkreditoitu laboratorio T064 (SFS-EN ISO/IEC 17025, 2. HAVAINTOPAIKAT JA MENETELMÄT Kesän happitilanteen kehitystä seurattiin tihennetysti seuraavissa järvissä: Bodominjärvi Kalajärvi Lippajärvi Espoon Pitkäjärvi Luukinjärvi Näytteet otettiin kuukausittain kesäkuusta elokuulle. Heinäkuun lopulla tutkittiin lisäksi seuraavat järvet: Matalajärvi Myllyjärvi, Lahnus Odilampi Siikajärvi, keskiosa Siikajärvi, pohjoisosa Hannusjärvi sekä Espoonlahti etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) PL 265, Tampere

6 2 Näytteenoton yhteydessä mitattiin näkösyvyys ja veden lämpötila. Laboratoriossa tehtyjen määritysten tulokset ja havaintopaikat on esitetty tämän raportin liitteissä (liitteet 1-3). 3. KESÄN 2014 SÄÄOLOISTA Lumipeite oli talvella ohut eikä sulamisvaiheessa todettu tulvimista. Kaiken kaikkiaan kevätvalumat jäivät etelässä pieniksi ja hajakuormitus sitä myötä vähäiseksi. Normaalia ohuemmat jäät lähtivät jo ennen huhtikuun puoliväliä, eli pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Huhtikuun lopulla sää oli lämmin, mutta viileni toukokuussa yöpakkasten jatkuessa. Lämpötilakerrosteisuus siirtyi siten myöhemmäksi ja kevätkierto jatkui pitkään, jolloin alusvesi tuulettui ja hapettui hyvin. Lämmin sää alkoi vasta toukokuun puolivälin jälkeen. Toukokuun lopulla lämpötila kohosi jopa hellelukemiin ja järviin muodostui lämpötilakerrostuneisuus. Toukokuun jälkeen sää muuttui jälleen rajusti. Kesäkuu oli koko maassa poikkeuksellisen kylmä ja maan eteläosassa tavanomaista sateisempi. Kylmän sään johdosta järviveden lämpötila laski ja kerrostuneisuus heikkeni. Kylmää kesäkuuta seurasi helteinen ja vähäsateinen heinäkuu. Järvien pintavedet olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Sateet tulivat lähinnä paikallisina ukkoskuuroina. Pääkaupunkiseudulla sademäärä oli alle 40 % pitkänajan ( ) keskiarvosta. Sää muuttui elokuun toisella viikolla viileämmäksi ja sateiseksi. Keskimäärin kuukaudesta muodostui tavanomaista runsassateisempi. Maankosteuden vajeen vuoksi suurin osa sateista imeytyi kuitenkin kuivaan maaperään. 4. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 Kalajärvi Kalajärvi sijaitsee Pohjois- Espoossa ja kuuluu Espoonjoen vesistöalueeseen. Kalajärven pinta-ala on 16 hehtaaria ja sen suurin syvyys on vain 2 metriä. Järven eteläosan rannat ovat soistuneet. Valumaalue on pieni, vain 0,7 km 2 ja suurin osa siitä on metsää. Kalajärveen ei muodostu pysyvää lämpötilakerrosteisuutta, koska se on hyvin matala. Näin ollen happitilanne pysyy avovesiaikana hyvänä. Kalajärvelle ei ole tehty EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista ekologista luokittelua. Kalajärven vesi oli kesällä 2014 sameahkoa ja humusleima oli lievä. Fosforipitoisuus vaihteli välillä µg/l, ollen kesää 2012 korkeampi, mutta kesää 2013 matalampi. Typpipitoisuus vaihteli välillä µg/l, eikä poikennut merkittävästi edellisistä kesistä. Liuennutta typpeä ei loppukesällä juuri ollut (alle 10 µg/l). Levätuotanto oli voimakkaimmillaan heinäkuun näytteenottokerralla, jolloin klorofyllipitoisuus oli 12 µg/l. Muilla havaintokerroilla pitoisuus oli 3,3 8,3 µg/l. Keskimäärin pitoisuus vastaa lievästi rehevälle vedelle tyypillistä tasoa. Tulosten perusteella klorofyllipitoisuus, kuten fosforipitoisuustasokin oli matalampi kuin edelliskesänä, mutta hivenen korkeampi kuin kesällä 2012.

7 3 4.2 Bodominjärvi Bodominjärvi on Espoon suurin järvi ja se kuuluu Espoonjoen vesistöalueeseen. Järven pinta-ala on 412 hehtaaria ja sen suurin syvyys on 13 metriä. Kokoonsa nähden järvi on matala. Valuma-alue on kooltaan 31,7 km 2 ja valuma-alueesta noin 15 % on peltoa, joten hajakuormitus on merkittävää. Bodominjärvi kuuluu järvityypiltään runsasravinteisiin järviin ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Bodominjärven päällysveden happitilanne oli kesäkuun alussa vielä normaali ja pohjanläheinen vesikerros hapekas, tosin lievää hapen vajausta oli todettavissa (Kuva 4.1). Heinäkuun lopulla happitilanne oli heikentynyt ja pohjanläheinen vesikerros hapeton. Happiongelmat ulottuivat 8 metrin syvyydelle saakka ja 5 metrin syvyydelläkin oli todettavissa happivajausta. Pinnanläheinen vesikerros oli ylikyllästeinen (Kyll. % 120). Kyllästysprosentin ylittäessä 100 % kyseessä on yleensä levätuotannon voimistuminen, jota heinäkuun helteiset säät suosivat. Elokuussa hapettomuus ulottui tulosten perusteella 8 metrin syvyydelle saakka, mutta ylemmissä vesikerroksissa tilanne oli normaali. Heinäkuussa lämpötilakerrostuneisuus oli voimakasta, mutta elokuussa päällysvesi oli selvästi jäähtynyt ja vesipatsas sekoittui 5 metrin syvyydelle saakka. Alemmat vesikerrokset pysyivät kuitenkin vakaasti kerrostuneina, mikä näkyi happiolosuhteissa (Kuva 4.1). Alusveteen kohdistuu voimakas hapenkulutuspaine, sillä lyhyenkin kerrostumisen aikana happi vähenee nopeasti pohjalta. Korkea alusveden lämpötila lisää osaltaan kulumisnopeutta. Kyll. % Kesä ,0 5,0 8,0 10, Kuva 4.1. Kesäajan happitilanne Bodominjärvessä eri syvyyksillä vuosina

8 4 Bodominjärven vesi oli kesällä 2014 erittäin sameaa, emäksistä ja runsasravinteista. Näkösyvyys oli vain 1-1,2 m. Kokonaisfosforipitoisuus oli rehevää vettä vastaavalla tasolla, loppukesällä se vastasi jopa erittäin rehevää vettä. Fosforipitoisuus vaihteli välillä µg/l, eikä poikennut merkittävästi edelliskesistä (Kuva 4.2). Typpipitoisuus ( µg/l) oli kesiin 2012 ja 2013 nähden matalampi (Kuva 4.2). Nitraatteja oli päällysvedessä vielä kesäkuun alussa, mutta heinäkuuhun mennessä ne olivat ehtyneet ja typestä oli puutetta. Näissä oloissa sinilevät voivat päästä runsastumaan, sillä ne ottavat typen ilmasta, jos fosforia on ylimäärin käytettävissä. Pohjalla ravinnepitoisuudet olivat happikadon vuoksi korkeita ammoniumtypen ja fosforin alkaessa vapautua sedimentistä (Kuva 4.2). Fosforia voi päästä myös tuottavaan pintakerrokseen kovatuulisten jaksojen aikana, jos kerrostuminen on heikkoa. Vakaan kerrostumisen vuoksi kesällä 2014 tällaista ei kuitenkaan tulosten perusteella näyttäisi tapahtuneen. Päällysveden klorofyllipitoisuuden perusteella Bodominjärvi oli rehevä (klorofylli-a µg/l). Levämäärä pysyi tulosten perusteella kesän ajan melko vakaana eikä sinileväkukinnasta ollut viitteitä. Veden hygieeninen laatu oli heinäkuussa moitteeton. Muilla kesän näytteenottokerroilla bakteeripitoisuuksia ei analysoitu. Kuva 4.2. Bodominjärven fosfori- ja typpipitoisuus kesällä eri syvyyksillä.

9 5 4.3 Espoon Pitkäjärvi Espoon Pitkäjärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on 170 hehtaaria ja suurin syvyys 6,3 metriä. Valuma-alue on kooltaan 66 km 2. Valuma-alueella on laajoja savikkoalueita ja peltoja, joiden valumavedet samentavat ja rehevöittävät järveä. Myös asutus on runsasta. Muutokset näkyvät myös selvästi kohonneena suolapitoisuutena. Sähkönjohtavuus on kaksinkertainen esim. Bodominjärveen verrattuna. Pitkäjärvi kuuluu järvityypiltään Bodominjärven tavoin runsasravinteisiin järviin. Järven ekologinen tila on välttävä. Happitilanne oli kesällä 2014 heinäkuun havaintokertaa lukuun ottamatta pinnasta pohjaan hyvä, koska lämpötilakerrosteisuutta ei muodostunut. Heinäkuun lopulla helteisen ja tyynen sään myötä Pitkäjärven vesipatsas oli kerrostunut ja pohjanläheinen vesikerros kärsi happivajeesta. Pintavedessä oli voimakas ylikyllästys voimakkaasta rehevyydestä johtuen. Kyll. % Kesä ,0 3,0 4,5 Kuva 4.3. Espoon Pitkäjärven happitilanne eri syvyyksillä kesällä Vesi oli heinäkuun lopussa erittäin sameaa ja näkösyvyys oli vain 40 cm. Ravinnetaso oli erittäin korkea. Kokonaisfosforipitoisuus ( µg/l) oli tutkittujen järvien korkein (Kuva 4.4). Fosforipitoisuus jälleen yli kaksinkertaistui kesän aikana, mikä viittaa voimakkaaseen sisäiseen kuormitukseen. Korkea ph lisää osaltaan fosforin vapautumisriskiä. Heinäkuussa ph oli jopa 9,6. Typpitason voimakas nousu

10 6 heinä-elokuussa viittaa sinileväkukintaan (kuva 4.4). Fosforipitoisuuden puolesta siihen oli hyvät edellytykset. Levätuotannon voimakkuudesta kertova klorofyllipitoisuus olikin erittäin korkea ( µg/l) ja vastasi ylirehevien järvien tasoa. Levätuotanto oli siten erittäin voimakasta. Pitkäjärvessä havaittiin sinilevää jo kesäkuun näytteenottokerralla. Heinä- ja elokuun näytteenottokerroilla sinileväkukinta oli voimakasta. Pintavesi oli vihreää koko järven alueella. Veden hygieeninen laatu oli erinomainen. Poikkeamana edellisvuosiin oli lähinnä typpitason voimakas kohoaminen jo heinäkuun lopulla liittyen sinileväkukintaan. Levätuotanto oli klorofyllipitoisuuden perusteella heinäkuussa ja elokuussa huomattavasti aiempaa voimakkaampaa. Kuva 4.4. Espoon Pitkäjärven fosfori- ja typpipitoisuus eri syvyyksillä kesällä

11 7 4.4 Lippajärvi Lippajärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on 60 hehtaaria ja suurin syvyys 4,5 metriä. Valuma-alue on kooltaan 6,5 km 2 ja se on maakäytöltään lähinnä asuinaluetta. Järveen kohdistuu varsinkin katualueiden hulevesivalumia. Myös lippajärvi on järvityypiltään runsasravinteinen järvi ja sen ekologinen tila on välttävä. Lippajärven vesi oli kesällä 2014 aiempaan tapaan sameahkoa, runsassuolaista ja lievästi emäksistä. Sähkönjohtavuus oli Pitkäjärven tasolla. Ravinnepitoisuudet olivat alkukesällä rehevälle ja loppukesällä erittäin rehevälle järvelle tyypillisellä tasolla. Lippajärven happitilanne pysyi hyvänä, koska vesimassa ei kerrostunut lämpötilan mukaan. Heinäkuun lopulla oli lievää kerrostumista Pitkäjärven tapaan ja alusveden happitilanne oli heikentynyt. Happea riitti pohjallakin kuitenkin hyvin (kuva 4.5). Kyll.% Kesä ,0 3, Kuva 4.5. Lippajärven happitilanne kesällä Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä µg/l, nousten loppukesää kohti (Kuva 4.6). Kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä µg/l (Kuva 4.6). Heinäkuussa pitoisuus oli kesäkuuta alhaisempi, mutta elokuussa pitoisuus oli kohonnut. Tämä saattaa viitata sinilevätuotantoon. Fosforipitoisuuden puolesta siihen olisi ollut edellytyksiä. Liuennut typpi oli alkukesää lukuun ottamatta lopussa.

12 8 Veden näkösyvyys vaihteli välillä 0,9-2,2 m, heikentyen leväsamennuksen voimistuessa loppukesää kohden. Klorofyllipitoisuus vaihteli välillä 2,6 30 µg/l, ollen alimmillaan kesäkuussa ja suurimmillaan elokuussa. Elokuun levämäärä vastasi erittäin rehevälle vedelle tyypillistä tasoa. Heinäkuussa pintavedessä havaittiin joitakin kolibakteereita, mutta siitä huolimatta vesi oli hygieenisesti hyvää uimavettä. Kuva 4.6. Lippajärven fosforipitoisuus eri syvyyksillä kesällä 2012 ja Luukinjärvi Luukinjärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on 30 hehtaaria ja suurin syvyys 4 metriä. Valuma-alue on kooltaan 4,6 km 2. Valuma-alueella on metsää, suota ja harvaa asutusta. Järven rannalla on ulkoilumaja. Luukinjärvi kuuluu järvityypiltään runsasravinteisiin järviin, mutta toissijaiseksi tyypiksi on nimetty matala runsashumuksinen järvi. Järven ekologinen tila on tyydyttävä.

13 9 Luukinjärveä on ilmastettu kahdella W-Rix Oy:n AIRIT 70 -ilmastimella. Hapetus alkoi ja loppui huhtikuun puolivälissä Luukinjärven humusleima oli kesällä 2014 melko vahva ja ravinteita oli rehevälle järvelle tyypillisesti. Vesi oli kesällä sameahkoa (2,8 3,7 FNU) ja veden näkösyvyys vaihteli välillä 1,0 1,3 m. Pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne oli heinäkuun lopussa huono (kyll.% 15). Järveen oli muodostunut lievä lämpötilakerrosteisuus. Pinnan ja pohjan välillä oli lämpötilaeroa noin 5 o C. Kesä- ja elokuun havaintokerroilla vesimassa oli sekoittunut ja happea oli silloin hyvin pohjallakin. Päällysveden fosforipitoisuus vaihteli µg/l ja typpipitoisuus µg/l. Fosforipitoisuus kasvoi loppukesää kohti, mutta nousu ei ollut voimakasta. Kesällä 2013 hapettimet olivat toiminnassa kesälläkin ja fosforipitoisuuden nousua loppukesää kohti ei todettu, mikä viittaa hapetuksen myönteisiin vaikutuksiin. Elokuussa 2014 fosforipitoisuuden ollessa korkeimmillaan, fosforia oli 44 µg/l, joten kovin vahvaa sisäistä kuormitusta ei voitu todeta. Samanaikaisesti pohjalla todettiin lievästi alhaisempi pitoisuus (40 µg/l). Heinäkuussakaan, pohjanläheisen vesikerroksen happitilanteen ollessa heikoimmillaan, ei sisäistä kuormitusta todettu. Klorofyllipitoisuus vaihteli välillä 8,1 17 µg/l eli oli keskimäärin rehevälle järvelle tyypillisellä tasolla. Korkein pitoisuus mitattiin heinäkuussa. Vesi oli hygieenisesti hyvää uimavettä. 4.6 Hannusjärvi Hannusjärvi sijaitsee Kaittaalla Espoossa. Järven pinta-ala on 6 hehtaaria ja suurin syvyys 2,5 metriä. Valuma-alueen pinta-ala on vain 0,36 km 2. Valuma-alue on rakennettua asutusaluetta järven pohjoispuolta lukuun ottamatta. Maaperä on kalliota ja moreenia. Vedenlaatu on hyvin samantyyppinen kuin yhtä matalassa Kalajärvessä. Hannusjärvelle ei ole tehty EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista ekologista luokittelua. Järven pinnanläheisen vesikerroksen happitilanne oli kesällä 2014 hyvä. Järvi on matala ja vesimassa ilmastuu koko ajan. Valuma-alueen karuudesta huolimatta vedessä oli selvä humusleima. Vesi oli lievästi hapanta (ph 6,7), mutta alkaliteetti, eli järven kyky sietää happamoitumista oli hyvä. Sähkönjohtavuus (9,4 ms/m) oli normaali. Ravinnetaso oli reheville järville ominainen. Fosforipitoisuus (28 µg/l) osoitti selvää rehevyyttä, samoin klorofyllipitoisuus (16 µg/l). Typpipitoisuus (570 µg/l) oli kesiä 2012 ja 2013 matalampi. Heinäkuussa kolibakteereja todettiin 10 kpl/dl, mutta vesi oli edelleen hygieenisesti hyvää uimavettä. 4.7 Matalajärvi Matalajärvi sijaitsee Bodominjärven kupeessa ja on järvityypiltään myös runsasravinteinen järvi. Järven pinta-ala on 62 hehtaaria ja suurin syvyys vain 1,3 metriä. Valuma-alueen pinta-ala on noin 0,5 km 2. Valuma-alueella on metsää, peltoa, golfkenttä, puutarhakoulu ja liikennealuetta. Järvessä on hyvin runsas vesikasvillisuus. Matalajärvi on hyvin matala ja vesikasvien valtaama. Tämän vuoksi Matalajärven vesi on talvisin hapetonta. Matalajärven vesi on ollut kesäisin melko kirkasta, sillä runsas vesikasvillisuus ja päällysle-

14 10 västö sitovat liuenneita ravinteita sekä vähentävät valon määrää vedessä ja näin rajoittavat planktonlevien tuotantoa. Kesällä 2014 vesi oli kuitenkin hivenen aiempaa sameampaa ja levätuotanto oli voimakkaampaa (klorofyllipitoisuus 17 µg/l). Vesi oli aiempaan tapaan runsassuolaista sekä voimakkaan emäksistä (ph 9,5). Humusleima oli lievä. Veden korkea kalkkipitoisuus ja emäksisyys suosivat harvinaisia vesikasveja, joita esiintyykin Matalajärvessä. Fosforia oli talveen verrattuna noin puolet vähemmän. Fosforipitoisuus oli 71 µg/l (talvella 130 µg/l) ja typpipitoisuus 820 µg/l (talvella 960 µg/l). Muutos talveen nähden oli selvä, mutta ei yhtä voimakas kuin aiemmin, erityisesti vuonna Klorofyllipitoisuus on aiemmin ollut karulle tuotantotyypille ominainen, mutta nyt se osoitti rehevälle vedelle tyypillistä tasoa. Vesi oli hygieenisesti hyvää uimavettä. Uiminen runsaan vesikasvillisuuden seassa on kuitenkin käytännössä mahdotonta. 4.8 Myllyjärvi, Lahnus Myllyjärvi sijaitsee Lahnuksen alueella Pohjois-Espoossa. Sen pinta-ala on 10 ha ja rantaviivan pituus 2,3 km. Myllyjärven suurin syvyys on lähes 7 metriä. Valuma-alueen pinta-ala on 1,14 km 2. Maaperä on pääasiassa kallio- ja moreenimaata. Valuma-alueella on metsä- ja suoalueita. Myllyjärvi kuuluu Lepsämänjoen alaosan valuma-alueeseen (21.041). Pintavesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaisesti Myllyjärvi on kuulunut luokkaan tyydyttävä vuosina ja Myllyjärvelle ei ole tehty EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista ekologisen tilan luokittelua. Myllyjärven vesi oli talven tapaan kirkasta, mutta voimakkaan ruskeaa. Veden sameus (1,5 FNU) oli lievästi voimakkaampaa kuin talvella (1,1 FNU) ja väriluku (82 mg Pt/l) matalampi (talvella 120 mg Pt/l). Liuenneiden suolojen määrä oli edelleen erittäin pieni valuma-alueen luonteesta johtuen. Vesi oli melko hapanta ja puskurikyky oli heikko. Happitilanne oli talvea heikompi. Pintavedessä happitilanne oli hyvä, mutta jo kolmen metrin syvyydellä oli voimakas hapenpuute (kyll. % 4). Alusvedestä happi oli kokonaan loppunut. Kerrostuneisuus oli näytteenottohetkellä vahva. Ravinnetaso oli alhainen (18 µg P/l ja 380 µg N/l) eikä fosforin sisäistä kuormitusta todettu. Hapettomuuden vuoksi pohjalla esiintyi ammoniumtyppeä (290 µg/l). Happiolosuhteiden lisäksi suovesillä on oma vaikutuksensa ammoniumtypen esiintymiseen Myllyjärven vedessä. Levätuotanto oli klorofyllipitoisuuden (4,9 µg/l) perusteella vähäistä. 4.9 Odilampi Odilampi sijaitsee Pohjois-Espoossa, Espoon ja Vantaan kuntien rajalla. Odilampi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen (81.055). Odilammen pinta-ala on 2 ha, rantaviivan pituus 0,8 km ja suurin syvyys noin 2 m. Valuma-alueen pinta-ala on 0,8 km 2. Valuma-alueella on moreeni-, savi- ja turvealueita. Lammen eteläosaan laskee vesiä kahdesta ojasta, joiden vedet tulevat suoalueilta. Luusua sijaitsee lammen pohjoispäässä. Odilammelle ei ole tehty EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista ekologista luokittelua.

15 11 Odilammen vesi on melko kirkasta, mutta voimakkaan ruskeaa ja humuspitoista. Veden sameus oli kesällä 4,4 FNU ja väriluku 150 mg Pt/l. Liuenneiden suolojen määrä oli sähkönjohtavuuden (12 ms/m) perusteella kohonnut kolminkertaiseksi talveen nähden. Veden talviaikainen happamuus oli korjaantunut ja ph oli neutraali. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvä. Happitilanne oli hyvä (kyll.% 90). Ravinnetaso oli korkea. Fosforipitoisuus (47 µg/l) oli rehevän ja erittäin rehevän veden rajoilla. Kokonaistyppeä oli 620 µg/l. Liukoiset ravinteet olivat lopussa ja levätuotanto klorofyllipitoisuuden (55 µg/) perusteella erittäin voimakasta. Vedessä on voinut olla limalevää (Gonyostomum semen), joka nostaa voimakkaasti klorofyllipitoisuutta Siikajärvi Siikajärvi sijaitsee Luoteis-Espoossa Mankinjoen valuma-alueella (81.057). Siikajärven pinta-ala on 70 ha ja rantaviivan pituus 7,3 km. Suurin syvyys on noin 14 m. Siikajärven valuma-alueen pinta-ala on 5,1 km 2. Maaperäkartan perusteella valuma-alueella on moreeni-, kallio-, savi- ja turvealueita. Valuma-alueella on yksi pieni lampi, Ahvilampi (2,5 ha), joka sijaitsee Siikajärven koillispään itäpuolella. Siikajärvi kuuluu järvityypiltään pieniin humusjärviin ja sen ekologinen tila on hyvä. Pintavesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaisesti Siikajärvi on kuulunut luokkaan erinomainen vuosina ja luokkaan hyvä vuosina , ja Vesinäytteet otettiin Siikajärven keskialueen syvänteeltä sekä pohjoisosassa sijaitsevalta syvänteeltä. Siikajärven vesi oli kesällä kirkasta ja humuspitoisuus oli lievää. Keski- ja pohjoisosan välillä ei ollut eroja. Pintaveden sameus oli 1,2 1,3 FNU ja näkösyvyys molemmilla alueilla 2 m. Veden väriluku oli mg Pt/l, eli selvästi vähemmän kuin talvella. Veden ph oli lievästi happamalla puolella. Puskurikyky oli välttävä. Happitilanne oli kohtalaisen hyvä. Keskiosassa oli todettavissa hapen vajausta, mutta pohjoisosassa happea riitti pohjan läheisyydessäkin hyvin. Keskiosassa oli havaittavissa lievää sisäistä kuormitusta, sillä alusveden fosforipitoisuus oli päällysveteen nähden koholla ja myös ammoniumtyppeä esiintyi. Päällysveden ravinnetaso oli matala. Kokonaisfosforia oli 11 µg/l ja kokonaistyppeä µg/l. Levätuotanto oli klorofyllipitoisuuden (6,0 6,8 µg/l) perusteella vähäistä. Järven ravinnetaso ja levätuotanto vastasivat lievästi rehevälle vedelle ominaista tasoa Espoonlahti Espoonlahden havaintopaikka on Kallvikin uimarannan kohdalla. Salmi jakaa lahden ko. kohdalla kahteen osaan. Alusveden laatu poikkeaa toisistaan riippuen siitä otetaanko näyte lännempää vai salmen kohdalta. Lännempänä on vettä alle 10 metriä, mutta se on kerrostunut lämpötilan mukaan. Salmen kohdalla vesisyvyys on hieman suurempi ja pohjalla on suolaista murtovettä. Kesän näytteet ovat syvemmästä näytepisteestä.

16 Kevät Vedellä oli selvä murtovesileima, tosin päällysvesi oli lievästi vähäsuolaisempaa kuin alemmat vesikerrokset. Alueelle oli muodostunut jo selvä lämpötilakerrosteisuus, mutta happitilanne oli koko vesipatsaassa hyvä. Vesi oli melko sameaa (5,1 FNU) ja näkösyvyys 1,1 m. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet (27µg/l) olivat lievästi koholla puhtaaseen murtoveteen verrattuna. Typpitaso (330 µg/l) puolestaan oli normaali. Klorofyllipitoisuus (13 µg/l) puolestaan oli erittäin korkea ja osoitti selvää rehevyyttä. Hygieeninen veden laatu oli moitteeton Keskikesä Keskikesällä veden sameustaso oli voimistunut ja näkösyvyys 1 m. Vesi oli selvästi kerrostunut, mutta alimmat vesikerrokset olivat lämmennet kesän aikana. Tuuli siis purkaa kerrostuneisuutta ajoittain. Happitilanne oli alimmassa vesikerroksessa huono (kyll. % 5) ja viiden metrin syvyydelläkin happitilanne oli heikentynyt (kyll. % 38). Makean veden ja murtoveden vaihettumisvyöhykkeissä esiintyy monesti hapettomuutta, koska orgaaninen aines saostuu kohdatessaan murtoveden ja kuluttaa vajotessaan hapen syvemmistä vesikerroksista. Ravinnepitoisuudet olivat kohonneet keväästä selvästi, kokonaisfosforipitoisuus oli nyt 37 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 610 µg/l. Levätuotanto sen sijaan oli samalla tasolla kuin keväällä. Ravinnetason ja klorofyllipitoisuuden perusteella vesi oli rehevää Loppukesä Vedellä oli elokuussa selvä murtovesileima eikä pinnallakaan ollut kovin vahvaa makean veden vaikutusta. Makean veden osuus oli pienempi kuin keväällä ja keskikesällä. Tuulet sekoittavat siten alueen vesimassaa kesällä tehokkaasti. Lämpötilakerrostuneisuus oli huomattavasti keskikesää lievempi. Viileämpi syvävesi oli myös saanut happitäydennystä. Pintaveden sameustaso oli edelleen voimistunut. Näkösyvyys oli enää 0,9 m luokkaa. Myös fosforipitoisuus oli edelleen kohonnut, ollen nyt tasolla 56 µg/l. Typpipitoisuus oli laskenut keskikesästä tasolle 510 µg/l. Klorofyllipitoisuus (15 µg/l) oli kohonnut lievästi. Espoonlahtea luonnehtii selvä rehevyys ja veden samentuneisuus. Ajoittain alueelle voi levitä suolaista parempilaatuista murtovettä. Ylivalumien aikana pintaveden laatua leimaa jokiveden aiheuttama samentuneisuus ja rehevyys. Kesällä 2014 rehevyystaso voimistui tulosten perusteella loppukesää kohti tasaisesti.

17 13 5. YHTEENVETO KESÄTULOKSISTA Kesällä 2014 seurattiin tihennetysti viiden järven happitilanteen kehitystä. Heinäkuussa tutkittiin lisäksi kuusi muuta järveä sekä Espoonlahti. Kesäkausi oli aluksi kolea ja runsassateinen, mutta keskikesällä sää muuttui helteiseksi ja vähäsateiseksi. Pintavedet lämpenivät siten voimakkaasti ja valumat olivat vähäisiä. Kesäkerrosteisuus muodostui keskikesällä voimakkaaksi, mikä heikensi alusveden happioloja. Monet tutkituista järvistä ovat kuitenkin matalia eikä niissä synny pysyvää lämpötilakerrosteisuutta. 5.1 Happitilanteet Happiseurannan kohteena olevien järvien happitilanne oli heikentynyt niissä järvissä, joissa esiintyi lämpötilakerrosteisuutta. Heinäkuussa mataliinkin järviin muodostui lämpötilakerrostuneisuutta ja alusvedessä esiintyi happitilanteen heikentymistä. Erityisen heikko tilanne oli Bodominjärvellä, jossa hapettomuus ulottui tulosten perusteella loppukesällä kahdeksan metrin syvyydelle saakka. Hapen kuluminen johtuu voimakkaasta rehevyydestä. Elokuussa erityisesti matalammissa järvissä kerrostuneisuus oli heikentynyt ja alusvesi saanut happitäydennystä. 5.2 Fosforipitoisuudet Fosforia oli selvästi eniten Espoon Pitkäjärvessä, mutta myös Lippajärven, Matalajärven, Bodominjärven ja Espoonlahden fosforipitoisuudet olivat korkeita ja selvästi luonnontasoa korkeampia. Esimerkiksi Luukinjärvi on luontaisesti rehevä ja siinä fosforipitoisuus oli lähellä luonnontasoa. Fosforia oli vähiten Siikajärvessä, joka on karu järvi (kuva 5.1). µg/l Eri järvien pintaveden fosforipitoisuus heinä-elokuussa kok.p µg/l 100 LIEV. REHEVÄ 80 REHEVÄ 60 ERITT. REHEVÄ Kuva 5.1. Eri järvien pintaveden fosforipitoisuus heinä-elokuussa Kuvassa esitetty eri rehevyysasteisiin viittaavia (ala-)raja-arvoja (Oravainen 1999).

18 Typpipitoisuudet Typpipitoisuus oli matalin Myllyjärvessä ja Siikajärvessä. Valuma-alueet ovat näillä järvillä pääasiassa metsämaata. Eniten typpeä oli Pitkäjärvessä, mutta myös Lippajärvi, Hannusjärvi ja Matalajärvi olivat runsastyppisiä pelto- ja/tai hulevesivalumien takia. Sinileväkukinnasta johtuvaa typen sidontaa esiintyi havaintojen perusteella vain Pitkäjärvessä. Pintavesien ekologiseen luokitteluun liittyviin järvityyppikohtaisiin luokkarajoihin peilaten typpitaso oli luonnontilaisen kaltainen Bodominjärvessä, Luukinjärvessä ja Siikajärvessä (Aroviita ym. 2012). Kalajärven, Odilammen ja Myllyjärven typpitaso oli matalahko, mutta kyseisille järville ei ole määritelty järvityyppiä, joten pitoisuuksia ei voitu peilata luokkarajoihin. µg/l Eri järvien pintaveden typpipitoisuus heinä-elokuussa kok.n µg/l Kuva 5.2. Eri järvien pintaveden typpipitoisuus heinäkuussa Klorofyllipitoisuus/rehevyys Järvet voidaan jakaa rehevyysluokkiin kasvukauden keskimääräisen fosfori- ja klorofyllipitoisuuden perusteella. Seuraavassa kuvassa on esitetty päällysveden klorofyllipitoisuus elokuussa eri järvissä. Osa tiedoista on heinäkuun lopulta, sillä osaa järvistä ei tutkittu elokuussa.

19 15 µg/l Eri järvien päällysveden klorofyllipitoisuus heinä-elokuussa Klorofylli a LIEV. REHEVÄ REHEVÄ ERITT. REHEVÄ Kuva 5.3. Eri järvien pintaveden klorofyllipitoisuus heinä-elokuussa Kuvassa esitetty eri rehevyysasteisiin viittaavia (ala-)raja-arvoja (Oravainen 1999). Rehevyystaso oli korkein Espoon Pitkäjärvessä, Lippajärvessä ja Odilammissa. Bodominjärvi ja Luukinjärvi ovat luontaisestikin reheviä ja niissä klorofyllitaso oli luonnontasolla. Myös Kalajärvessä, Myllyjärvessä ja Siikajärvessä klorofyllipitoisuus oli todennäköisesti luonnontasolla, vaikka kyseisille järville ei ole tehty tyypittelyä. Hannusjärvessä, Matalajärvessä ja Espoonlahdella rehevyys oli voimakkaampaa. Samoissa järvissä myös fosforipitoisuus oli rehevän luokan puolella (yli 30 µg/l), joten kohonnut fosforipitoisuus selittää lähes aukottomasti järven rehevyystason (kuva 5.1). KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Vesistötutkija Hanna Alajoki Hyväksynyt: Vesiosaston johtaja Jukka Lammentausta TIEDOKSI: Uudenmaan ELY-keskus

20 16 VIITTEET Aroviita J., Hellsten S., Jyväsjärvi J., Järvenpää L., Järvinen M., Karjalainen S.M., Kauppila P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Perus J., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Ruuskanen A., Siimes K., Sutela T., Vehanen T. & Vuori K-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arvioin perusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöhallinnon ohjeita s. Oravainen, R Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere.

21 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 1/4 Espoon järvet ja joet (ESPOO) Pvm. Hav.paikka *E.coli Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *Väri,Lac *Alkalin *COD(Mn) *Kok.N *NO2-N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *LiPO4 045 *Klorof *Cl *Ca Suol o/oo Syvyys (m) MPN/100 ml C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mmol/l mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 mg/l mg/l o/oo ESPOO / BODOM Bodomjärvi keskiosa 2 Kok.syv. 11,5 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:30; Näytt.ottaja RO; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 140; ,3 9, ,6 8, ,9 5, ,0 2, ESPOO / BODOM Bodomjärvi keskiosa 2 Kok.syv. 11,0 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 12:40; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 270; ,0 10, ,6 7,2 13,3 9,0 19 0,52 7,9 550 < < ,8 3,6 39 9,7 7,6 13,5 6,9 23 0,54 7,5 400 < ,7 0, , ,3 6,9 51 0,65 8, , ESPOO / BODOM Bodomjärvi keskiosa 2 Kok.syv. 11,5 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 9:00; Näytt.ottaja RO; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 90; ,0 6, < < ,0 6, < < , , , , < ESPOO / ESPOONL Espoonlahti 118 Kok.syv. 13,9 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:20; Näytt.ottaja ml; Ilm.lt. 30 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 50; ,8 9, , , ,1 5,3 <5 37 <2 4, ,2 3, , , , ,1 0, , ,9 8, , ESPOO / ESPOONL Espoonlahti 118 Kok.syv. 15,0 m; Näk.syv. 0,9 m; Näytt.ottaja RO; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 90; ,6 7,3 83 8, , ,1 < <2 4, ,3 1,9 20 9, , , , ,2 1, , , , ESPOO / HANNUS Hannusjärvi keskiosa 1 Kok.syv. 2,4 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 14:35; Näytt.ottaja ml; Ilm.lt. 30 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 50; ,8 7,4 87 3,9 3,5 9,4 6,7 84 0, <5 <5 28 < ESPOO / KALAJ Kalajärvi eteläosa 2 Kok.syv. 2,0 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 09:30; Näytt.ottaja ro; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 140; ,1 8, , < , ESPOO / KALAJ Kalajärvi eteläosa 2 Kok.syv. 1,5 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 24 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 270; ,4 8,2 96 2,9 5,4 4,8 7,1 19 0,20 9,6 510 < <2 2, FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T064 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

22 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 2/4 Espoon järvet ja joet (ESPOO) Pvm. Hav.paikka *E.coli Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *Väri,Lac *Alkalin *COD(Mn) *Kok.N *NO2-N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *LiPO4 045 *Klorof *Cl *Ca Suol o/oo Syvyys (m) MPN/100 ml C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mmol/l mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 mg/l mg/l o/oo ESPOO / KALAJ Kalajärvi eteläosa 2 Klo 10:30; Näytt.ottaja RO; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 90; ,3 7, < < , ESPOO / LIPPAJ Lippajärvi itäosa 5 Kok.syv. 4,8 m; Näk.syv. 2,2 m; Klo 14:40; Näytt.ottaja ro; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 140; ,0 6, ,5 4, , ESPOO / LIPPAJ Lippajärvi itäosa 5 Kok.syv. 4,8 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 14:20; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 270; ,1 9, ,9 4,8 21,0 8,1 19 0,90 8,5 540 < < ,3 3,5 39 4,2 5,3 21,2 7,2 22 0,92 8,0 480 < < ESPOO / LIPPAJ Lippajärvi itäosa 5 Kok.syv. 4,8 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 14:00; Näytt.ottaja RO; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 90; ,4 6, < ,3 6, , < ESPOO / LUUKINJS Luukinjärvi keskiosa 1 Kok.syv. 3,6 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja ro; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 140; ,1 8, ,7 5, , ESPOO / LUUKINJS Luukinjärvi keskiosa 1 Kok.syv. 3,9 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 11:10; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 270; ,8 7,6 89 2,8 3,1 11,5 7,2 79 0, < < ,9 1,5 15 8,0 3,3 11,6 6, , , ESPOO / LUUKINJS Luukinjärvi keskiosa 1 Kok.syv. 4,0 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja RO; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 90; ,3 6,3 69 3,7 4,1 11,5 7,1 82 0, < ,3 6,5 70 3,9 4,0 11,4 7,0 79 0, , , ESPOO / MATALAJ Matalajärvi keskiosa 1 Kok.syv. 1,2 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 13:00; Näytt.ottaja TK; Ilm.lt. 32 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 180; ,9 10, ,3 4,4 28,6 9,5 28 0,83 9,7 820 < FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T064 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

23 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 3/4 Espoon järvet ja joet (ESPOO) Pvm. Hav.paikka *E.coli Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *Väri,Lac *Alkalin *COD(Mn) *Kok.N *NO2-N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *LiPO4 045 *Klorof *Cl *Ca Suol o/oo Syvyys (m) MPN/100 ml C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mmol/l mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 mg/l mg/l o/oo ESPOO / MYLLYLA Myllyjärvi 1 Lahnus Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 15:10; Näytt.ottaja TK; Ilm.lt. 32 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 180; ,8 7,0 83 1,5 2,8 2,9 6,1 82 0, , < ,0 0,38 4 1,8 4,3 2,8 5, , < < , ,8 5,3 3,0 5, , , < , ESPOO / ODILAMPI Odilampi keskiosa 1 Kok.syv. 0,80 m; Klo 16:10; Näytt.ottaja TK; Ilm.lt. 32 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 180; ,5 7,5 90 4,4 7,4 12,8 7, , < < ESPOO / PITKAJ Pitkäjärvi keskiosa 2 Kok.syv. 5,7 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 13:30; Näytt.ottaja ro; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 140; ,2 9, ,7 8, ,1 6, ESPOO / PITKAJ Pitkäjärvi keskiosa 2 Kok.syv. 5,5 m; Näk.syv. 0,4 m; Klo 15:25; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 270; ,8 15, ,9 9,6 52 0, < < ,3 2, ,6 24,2 7,4 37 0, < ,3 0, ,4 24,2 7,3 47 1,0 9,7 880 < ESPOO / PITKAJ Pitkäjärvi keskiosa 2 Kok.syv. 5,6 m; Näk.syv. 0,5 m; Klo 15:00; Näytt.ottaja RO; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 90; ,0 7, ,0 7, ESPOO / SIIKAKE Siikajärvi keskiosa 2 Kok.syv. 13,8 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:45; Näytt.ottaja ml; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 50; ,8 8, ,2 1,7 3,9 6,7 61 0, < < ,9 4,4 40 1,9 2,3 4,0 5,8 83 0, < ,9 5,9 47 3,3 3,0 3,9 5,9 96 0, ,4 1, ,8 4,3 5, , , ESPOO / SIIKAPO Siikajärvi pohjoisosa 3 Kok.syv. 9,7 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:10; Näytt.ottaja ml; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 50; ,6 8, ,3 2,2 3,9 6,7 60 0, < < ,1 4,5 41 1,8 2,2 3,9 5,8 80 0, < ,3 4,4 36 5,3 5,0 4,0 5, , ,8 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T064 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

24 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 4/4 Espoon järvet ja joet (ESPOO) Pvm. Hav.paikka *E.coli Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *Väri,Lac *Alkalin *COD(Mn) *Kok.N *NO2-N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *LiPO4 045 *Klorof *Cl *Ca Suol o/oo Syvyys (m) MPN/100 ml C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mmol/l mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 mg/l mg/l o/oo ESPOO / SORVALA Sorvalampi 1 Nuuksio Kok.syv. 7,2 m; Näk.syv. 2,2 m; Klo 14:10; Näytt.ottaja TK; Ilm.lt. 32 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 180; ,1 8,0 97 1,1 2,2 2,3 6,5 28 0,04 7,9 290 < <2 1, ,4 7,1 79 0,98 3,3 2,4 6,1 31 0,04 8,0 290 < <2 1, ,2 3,4 27 0,92 1,8 2,5 5,6 44 0,03 9, <2 1, ,9 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T064 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

25 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 2, sivu 1/1 Espoon järvet ja joet (ESPOO) Pvm. Hav.paikka *E.coli Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *Väri,Lac *Alkalin *COD(Mn) *Kok.N *NO2-N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *LiPO4 045 *Klorof *Cl *Ca Suol o/oo Syvyys (m) MPN/100 ml C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mmol/l mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 mg/l mg/l o/oo ESPOO / Joki 1 Espoonjoki 1,6 Klo 15:00; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,02 m3/s; 0, ,6 4, ,4 7,2 52 8, ESPOO / Joki 10 Kulloonsillanoja 0,1 Klo 12:45; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,0 m3/s; 0, ,7 4, ,2 7,2 96 7, ESPOO / Joki 11 Kättbäcken 0,6 Klo 13:00; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,00020 m3/s; 0, ,7 9, ,0 7,9 52 6, < ESPOO / Joki 2 Mustalahdenoja 0,3 Klo 15:15; Näytt.ottaja TK; 0, ,1 8, ,3 7,9 89 7, ESPOO / Joki 3 Espoonjoki 8,8 Glimsån Klo 13:25; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,018 m3/s; 0, ,3 7,3 83 3,6 3,6 25,3 7,5 45 9, ESPOO / Joki 4 Glomsån 2,0 Klo 14:00; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,016 m3/s; 0, ,1 8, ,0 7,4 77 7, ESPOO / Joki 5 Monikonpuro 0,6 Klo 16:10; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,010 m3/s; 0, ,4 8,1 88 8,6 6,6 32,0 7,6 34 4, ESPOO / Joki 6 Gumbölenjoki 0,1 Klo 14:40; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,014 m3/s; 0, ,3 8,5 94 9,7 6,1 20,5 7,3 78 9, ESPOO / Joki 7 Mankinjoki 3,1 Klo 14:20; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,012 m3/s; 0, ,8 6, ,0 17,1 7,2 52 8, ESPOO / Joki 8 Finnobäcken 1,1 Klo 15:30; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,0035 m3/s; 0, ,1 8, ,7 7,6 76 6, ESPOO / Joki 9 Gussängsbäcken 0,1 Klo 12:20; Näytt.ottaja TK; Virt. 0,0 m3/s; 0, ,8 7,1 86 1,8 1,3 23,5 8, < FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T064 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

26

27