KESKI-POHJANMAAN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA VUOSILLE Päivitys vuodelle 2014

Transkriptio

1 KOKKOLAN KAUPUNKI Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto KARLEBY STAD Mellersta Österbottens miljöhälsovård KESKI-POHJANMAAN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA VUOSILLE Päivitys vuodelle 2014

2 SISÄLLYS LYHENTEET YLEINEN OSA YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO VALVONNAN JÄRJESTÄMINEN KESKI-POHJANMAAN YMPÄRISTÖ-TERVEYDENHUOLLON YHTEISTOIMINTA-ALUEELLA VOIMAVARAT HENKILÖSTÖN KOULUTUS VALVONTAKOHDEREKISTERI LAATUJÄRJESTELMÄ VALVONTAKOHTEIDEN RISKINARVIOINTI JA TARKASTUSTIHEYS TARKASTUSAIKA ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN VALVONTASUUNNITELMAN TOIMEENPANO LABORATORIOPALVELUT JA ULKOPUOLISET ASIANTUNTIJAT MAKSUT VIESTINTÄ VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI RAPORTOINTI ELINTARVIKEVALVONTAOHJELMA VUOSILLE JOHDANTO VOIMAVARAT VALVONTAKOHTEIDEN HYVÄKSYMIS- JA ILMOITUSMENETTELY OMAVALVONNAN VALVONTA TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY VAAROJEN TUNNISTAMINEN JA RISKITEKIJÖIDEN ARVIOINTI SEURANTAOHJELMAT ELINTARVIKEVALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN VALVONNASTA PERITTÄVÄT MAKSUT KULUTTAJATURVALLISUUDEN VALVONTAOHJELMA VUOSILLE JOHDANTO VOIMAVARAT TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY KULUTTAJATURVALLISUUSVALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA KUNNAN TOIMESTA TAPAHTUVA NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN TERVEYDENSUOJELUN VALVONTAOHJELMA VUOSILLE JOHDANTO VOIMAVARAT TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY TERVEYDENSUOJELUN VALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA KUNNAN TOIMESTA TAPAHTUVA NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN TUPAKKA JA LÄÄKELAIN VALVONTAOHJELMA VUOSILLE JOHDANTO MYYNNIN LUVANVARAISUUS VOIMAVARAT TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRÄISESTI KÄYTETTÄVÄ AIKA TUPAKKALAIN VALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA KUNNAN TOIMESTA TAPAHTUVA NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN ELÄINLÄÄKINTÄHUOLLON VALVONTAOHJELMA JOHDANTO TOIMINTAYMPÄRISTÖ ALUEELLISET SUUNNITELMAT JA KUNTIEN SUUNNITELMAT VOIMAVARAT TIETOJÄRJESTELMÄT YHTEISTYÖ JA VIESTINTÄ MAKSUT VALVONNAN TOIMEENPANO ELÄINLÄÄKÄRIPALVELUJEN TOIMEENPANO OHJAUS LAATU SEURANTA JA RAPORTOINTI

3 7 MUUT VALVONTATEHTÄVÄT Liite 1 Henkilövoimavarat vuonna 2014 Liite 2 Riskinarviointi ja tarvittava työpanos, elintarvikevalvonta Liite 3 Riskinarviointi ja tarvittava työpanos, kuluttajaturvallisuusvalvonta Liite 4 Riskinarviointi ja tarvittava työpanos, terveydensuojelun valvonta Liite 5 Riskinarviointi ja tarvittava työpanos, tupakka- ja lääkelain mukainen valvonta Liite 6 Terveysvalvonnan näytteenottosuunnitelma vuodelle 2014 Liite 7 Eläinlääkintähuollon resurssitarvekartoituslomake Liite 8 Eläinlääkintähuollon resurssitarvekartoitus kunnittain esitettynä Liite 9 Kunnaneläinlääkärien toimipisteet ja yhteystiedot Liite 10 Valvontasuunnitelman toteutuman raportointi ja arviointi 3

4 LYHENTEET AVI CLP-asetus ELTU Evira EVO EY HACCP htv htpv KETU-rekisteri Komissio KT-tiedote Aluehallintovirasto Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta (Classification, Labelling, Packaging) Elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen tiedonkeruu Elintarviketurvallisuusvirasto Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma Euroopan yhteisö (Hazard Analysis and Critical Control Points) Elintarvikealan standardi turvalliseen elintarvikkeiden käsittelyyn Henkilötyövuosi = 220 henkilötyöpäivää Henkilötyöpäivä = 7,5 tuntia Kemikaalituoterekisteri Euroopan yhteisön komissio Käyttöturvallisuustiedote KuTuL Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) KUV KUTI MMM ovv REACH-asetus STM STTV SYKE TEM THL Kuluttajavirasto Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä elintarvikevalvontakohteille ja valvontatiedoille Maa- ja metsätalousministeriö Omavalvonnan valvonta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista jne. (Registration, Evaluation, Authorization of Chemicals) Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus Suomen ympäristökeskus Työ- ja elinkeinoministeriö Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos 4

5 TSE TUKES VASU Valvira Tarttuva spongiforminen enkefalopatia Turvatekniikan keskus Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, joka syntyi terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (STTV) yhdistyessä Valvontaohjel- Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista ma-asetus valvontaohjelmista (664/2006) Valvontasuun- Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvonnitelma-asetus tasuunnitelmasta (665/2006) vov YHTI Viranomaisvalvonta Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä terveydensuojelun, kuluttajaturvallisuuden, tupakkalain sekä kemikaalilain mukaisten toimialojen valvontakohteille ja valvontatiedoille 5

6 1 YLEINEN OSA 1.1 YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO Tekijät Valvontasuunnitelman laatimisesta ja päivityksestä vastaa terveysvalvonnan johtaja Andréas Smeds, puh Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijat osallistuvat valvontasuunnitelman päivitykseen. Valvontasuunnitelman vuosittainen päivitys hyväksytetään ympäristöterveyslautakunnassa ennen seuraavaa toimintavuotta. Valvontasuunnitelman päivitys korvaa ympäristöterveyslautakunnan valvontaohjelmaversion. Valvontasuunnitelma sisältää yleisen osan ja toimialakohtaiset valvontaohjelmat Johdanto Kunnan on järjestettävä ympäristöterveydenhuollon palvelut alueellaan sen mukaan, mitä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009) säädetään. Ympäristöterveydenhuollosta säädetään terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (23/2006), tupakkalaissa (693/1976), kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011) ja eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009). Lisäksi kunnan ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoiden virkatehtäviä sisältyy myös seuraaviin lakeihin: eläintautilaki (55/1980), eläinsuojelulaki (247/1996) ja lääkelaki (395/1987). Valvontaohjelman säädösperusta: Elintarvikelaki (23/2006) 48 Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) 10 Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) 22 Tupakkalaki (693/1976) 14a Terveydensuojelulaki (763/1994) 6 Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (78/2011) Ympäristöterveydenhuollon lakien tavoitteena on edistää ja valvoa elinympäristön ja yksilön terveyttä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Lakien tarkoituksena on varmistaa korkealaatuinen ympäristöterveydenhuollon valvonta, mikä edellyttää, että valvonta on suunnitelmallista, riittävin voimavaroin ja oikein kohdennettua, tehokasta sekä eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelevaa. Valvonnan ylin johto on tällä hetkellä jaettu ministeriöiden kesken seuraavasti: MMM STM TEM Elintarvikelaki ja eläinlääkintähuoltolaki Terveydensuojelulaki, tupakkalaki ja kemikaalilaki (terveysvaarojen ja fysikaalisten vaaraominaisuuksien osalta) Kuluttajaturvallisuuslaki 6

7 Ympäristöterveydenhuollon valvontavastuun jako Päävastuu ympäristöterveydenhuollon valvonnasta on kunnilla. Aluehallintovirastot (AVIt) ja keskusvirastot (Evira, Tukes ja Valvira) suorittavat myös valvontaa, mutta niiden päätehtävä on muiden ympäristöterveydenhuollon viranomaisten ohjaus. Keskusviranomaiset laativat yhdessä ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman valvontatoiminnan yhdenmukaistamiseksi Valvonnan tavoite Valvonnan tavoitteena on varmistaa ympäristöterveydenhuollon lakien noudattaminen toiminnanharjoittajia ja kuluttajia neuvomalla ja ohjaamalla, tekemällä tarkastuksia, ottamalla näytteitä, käyttämällä hallinnollisia pakkokeinoja, antamalla lausuntoja ja varautumalla erityistilanteisiin. Viralliseen valvontaan käytettäviä valvontamenetelmiä ja -tekniikoita ovat esimerkiksi omavalvontajärjestelmän arviointi, tarkastustoiminta, seuranta, henkilöstön haastattelut sekä toimijan mittaustulosten lukeminen ja todentaminen viranomaisen omien laitteiden avulla. Epäkohtien korjaamisesta ja aikataulusta sovitaan toimijan kanssa ja valvontakirjanpitoon merkitään, kun toimija on toteuttanut korjaukset. Valvontaviranomaisen on seurattava, että toimija myös poistaa epäkohdat. Tarvittaessa valvontaviranomainen ryhtyy hallinnollisiin pakkokeinoihin epäkohtien korjaamiseksi. Lakien tarkoituksena on varmistaa korkealaatuinen ympäristöterveydenhuollon valvonta, mikä edellyttää, että valvonta on suunnitelmallista, riittävin voimavaroin ja oikein kohdennettua, tehokasta sekä eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelevaa. Valvonnan tulee perustua dokumentoituihin valvontamenettelyihin ja olla myös muulla tavoin hyvää hallintoa koskevien vaatimusten mukaista Valtakunnallinen valvontaohjelma Valtakunnallinen valvontaohjelma sisältää ympäristöterveydenhuollon valvonnan yleiset ja yhteiset periaatteet. Periaatteet ovat kaikkien keskusviranomaisten yhteisesti hyväksymiä. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa keskusvirastojen ohjausta kunnalle ja muille valvontaviranomaisille sekä lisätä ympäristöterveydenhuollon lakien edellyttämän valvonnan suunnitelmallisuutta, vaikuttavuutta ja laatua ohjaamalla viranomaisia valvontasuunnitelman laatimisessa, valvonnan järjestämisessä ja toteutuksessa. Tavoitteena on yhtenäistää valvontakäytäntöjä koko maassa. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhdetta muihin valvontaohjelmiin ja -suunnitelmiin on kuvattu kaaviossa 1. Lainsäädännön edellyttämä eläintauti- ja hyvinvointivalvontaohjelma on tullut osana ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmasta vuodesta 2012 alkaen. Keskusviranomaiset ohjaavat ja sovittavat yhteen valvontaohjelmilla ympäristöterveydenhuollon lakien mukaista valvonnan toimeenpanoa. Valvontaohjelmilla ohjataan viranomaisia laatimaan valvontasuunnitelmia, joissa otetaan huomioon hallitusohjelman sekä ministeriöiden ja keskusviranomaisten asettamat ympäristöterveydenhuoltoa koskevat linjaukset, strategiset tavoitteet ja valvonnan toimeenpanon tärkeysjärjestykset. Lisäksi keskusviranomaiset koordinoivat projektien, hankkeiden ja painopisteiden suunnittelua, jotta ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmaa laadittaessa on helpompi ottaa huomioon kaikki ympäristöterveydenhuollon osa-alueet valtakunnallisten ohjelmien mukaisesti. Evira vastaa elintarvikevalvontaohjelmasta ja valtakunnallisesta ohjelmasta, joka koskee eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa sekä kuntien järjestämiä eläinlääkäripalveluita, Tukes kemikaalilain ja kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvontaohjelmista sekä Valvira terveydensuojelun ja 7

8 tupakkalain valvontaohjelmista. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhdetta toimialakohtaisiin valvontaohjelmiin ja -suunnitelmiin on kuvattu kaaviossa 1. Kaavio 1. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhde toimialakohtaisiin valtakunnallisiin valvontaohjelmiin ja kunnan valvontasuunnitelmaan. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEINEN VALTAKUNNALLINEN VALVONTAOHJELMA (Evira + Tukes + Valvira) Ympäristöterveydenhuollon yhteiset asiat, toimintaympäristön muutokset, ympäristöterveydenhuollon lait, yhteiset periaatteet ja toimitavat Elintarvikevalvonta TOIMIALAKOHTAISET VALTAKUNNALLISET VALVONTAOHJELMAT Eläintauti- ja hyvinvointivalvonta Kuluttajaturvallisuuden valvonta Terveydensuojelun valvonta Evira Tukes Valvira Tupakkalain valvonta Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma Kunnallinen valvontasuunnitelma Suunnitelma voidaan laatia monivuotisena, mutta mahdollisten päivitysten vuoksi se on hyväksyttävä kunnassa vuosittain. Valvontasuunnitelman tulee perustua valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Voimavarojen turvaamiseksi valvontaviranomaisen on perittävä maksu hyväksytyn valvontasuunnitelman mukaisista valvontatoimista. Maksuista saadut tulot tulee käyttää ympäristöterveydenhuollon toimeenpanon kehittämiseen kunnassa. Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmassa on esitettävä valvonnan painopistealueet ja otettava huomioon sekä ympäristöterveydenhuollon yhteinen valvontaohjelma että toimialakohtaiset valvontaohjelmat ja niihin sisältyvät painopistealueet paikalliset olosuhteet ja elinkeinorakenne huomioiden. Suunnitelmassa tulee olla varaus yllättäen ilmenevien valvonta-asioiden hoitamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi terveysvaaratilanteiden, epidemiaselvitysten tai ruokamyrkytysten aiheuttamat toimenpiteet. Lisäksi on varauduttava sellaisten valvontatehtävien hoitamiseen, joita ei voida ennalta suunnitella, kuten uusien huoneistojen hyväksyntä, asumisterveyteen liittyvät tarkastukset ja mittaukset, asiakkaiden valitukset sekä niihin liittyvät selvitykset ja valvontatoimet. Keskushallinto suosittelee, että valvontasuunnitelmaan sisällytetään myös muita valvonnan kannalta oleellisia asioita, kuten voimavarojen suunnittelu, asiantuntijana, neuvojana ja ohjaajana toimiminen, toiminnan suunnittelu ja kehittäminen, viestintä, tiedotus ja raportointitehtävät. Valvontasuunnitelma-asetuksen (665/2006) 3 :ssä määritellään, että kunnan valvontasuunnitelman on sisällettävä vähintään seuraavat asiat: 1) tarkastuksen sisällön määrittely 2) valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys 3) tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika 4) kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen 5) valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi. 8

9 Kunnan tulee toimittaa hyväksymänsä seuraavan vuoden valvontasuunnitelma aluehallintovirastolle (AVI) kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä (valvontasuunnitelma-asetus 665/2006, 8 ) VALVONNAN JÄRJESTÄMINEN KESKI-POHJANMAAN YMPÄRISTÖ- TERVEYDENHUOLLON YHTEISTOIMINTA-ALUEELLA Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) tuli voimaan Lain mukaan yhteistoiminta-alueella ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä vastaa yksi toimielin, jolla on oltava käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit. Vuoden 2010 alusta on muodostettu Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalue, johon kuuluvat Kokkolan ja Kannuksen kaupungit sekä Kaustisen, Halsuan, Vetelin, Perhon, Toholammin, Kruunupyyn ja Lestijärven kunnat. Kokkolan kaupunki toimii yhteistoiminta-alueen isäntäkuntana. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmassa on otettu huomioon sekä ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma että Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) laatimat toimialakohtaiset valvontaohjelmat ja niihin sisältyvät painopistealueet, paikalliset olosuhteet ja elinkeinorakenne huomioiden. Tavoitteena on, että valvontatyö on hyvin suunniteltua, tehokasta, kattavaa, tasapuolista ja oikein kohdennettua. Suunnitelma perustuu valvontakohteiden kartoitukseen, riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin, ja sen avulla edistetään valvonnan suunnitelmallisuutta ja laadukkuutta. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma sisältää elintarvike-, terveydensuojelun, kuluttajaturvallisuusvalvonnan, tupakkalain ja eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelmat. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma hyväksytetään Keski-Pohjanmaan ympäristöterveyslautakunnassa. Hyväksytty suunnitelma lähetetään tiedoksi Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirastolle VOIMAVARAT Aikaisempien vuosien kokemuksen perusteella kuntien viranhaltijat ovat arvioineet, että suunnitelmalliseen valvontaan voidaan suunnata resursseja noin % kokonaisresursseista. Resurssivajetta on erityisesti suunnitelmallisessa elintarvikevalvonnassa. Suunnitelmallisen valvonnan resurssivaje yhteensä on täällä hetkellä 1,4 1,8 henkilötyövuotta verrattaessa käytettävissä olevaa suunnitelmallisen valvonnan henkilöresurssia valtakunnallisessa valvontaohjelmissa määriteltyyn valvonnan vähimmäissuositukseen. Suurin osa terveydensuojelun kokonaistyöpanoksesta menee akuuttiin valvontatyöhön, jota ei voi etukäteen suunnitella. Suunnitelmallisen valvonnan resurssivaje on sitä suurempi, mitä enemmän tulee akuutteja tehtäviä. Nykyisillä resursseilla terveydensuojelulain valvontaa joudutaan kohdentamaan voimakkaasti. Henkilövoimavarat on esitetty liitteessä 1. Riskinarviointi ja tarvittava työpanos on esitetty liitteessä

10 1.4. HENKILÖSTÖN KOULUTUS Valvontahenkilöstön ammattitaidon ylläpitämiseksi on laadittu yleinen koulutussuunnitelma, johon on asetettu työantajan tarjoamien koulutuspäivien määrä vuositasolla. Henkilöstö osallistuu työtehtävien edellyttämiin koulutuksiin. Eviran, Valviran, Tukesin, AVI:n, Kuntaliiton ja muiden toimijoiden tarjoamat koulutustilaisuudet otetaan huomioon. Viranhaltijat osallistuvat aktiivisesti sekä koko ympäristöterveydenhuoltoa koskeviin koulutuksiin että erityisosaamisalueiden mukaisiin koulutuksiin. Koulutukseen osallistuvat viranhaltijat antavat palautetta saamastaan koulutuksesta terveysvalvonnan palavereissa ja koulutusmateriaali kerätään yhteisellä verkkoalueella (J-asema) kaikkien luettavaksi. Henkilöstön koulutuksesta pidetään seurantaa. Talousarvioon varataan riittävästi määrärahaa koulutusta varten VALVONTAKOHDEREKISTERI Yhteistoiminta-alueen kaikissa terveysvalvonnan toimipisteissä on otettu käyttöön Digia - tietojärjestelmän Lims-tarkastajaohjelma, jossa on kohderekisteri kaikista alueen valvontakohteista. Digia kehittää ohjelmaa vuosittain järjestämällä tarkastajille käyttäjäpäivät, joista saatujen palautteiden perusteella Digia laatii ohjelmalle kehityspaketin. Keskusviranomaiset tiedottavat ja kouluttavat keskitetyn valvontatietojärjestelmän (KUTI-YHTI) käyttöönotosta. Kuntien tulee varautua korjaamaan valvontakohdetietoja ja syöttämään valvontatietoja KUTI- ja YHTI-luokitusten mukaisesti tietojärjestelmiinsä. Ympäristöterveydenhuollon keskitetty tietojärjestelmä yksinkertaistaa ja nopeuttaa raportointia. Suunnitteilla on ympäristöterveydenhuollon yhteinen portaali valvontaviranomaisille ja mahdollisesti toiminnanharjoittajille ja kansalaisille Evira suunnittelee kuntien elintarvikevalvonnan tiedonkeruun uudistus yhteistyössä ympäristöterveydenhuollon muiden ohjaavien viranomaisten kanssa. Toimijoiden omavalvonnan tietojen hyödyntämiseksi viranomaisvalvonnassa on vireillä yhteistyöhankkeita. Valvontakohteiden riskinarvioinnin menetelmien kehittämistä tehdään rinnan elintarvikevalvonnan tiedonkeruun kehittämisen kanssa. Zoonooseista sekä elintarvike- ja vesivälitteisistä epidemioista tarvittavan tiedonkeruun kehittämistä tehdään yhteistyössä THL:n kanssa. Yhteistoiminta-alueella on yhteensä noin 4200 valvontakohdetta. Kohteiden tietoja päivitetään ja niiden määrää tarkennetaan jatkuvasti LAATUJÄRJESTELMÄ Elintarvikelaissa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 on erikseen säädetty, että viranomaisella tulee olla valvontatoimintaansa sopiva laatujärjestelmä. Lisäksi valvonta-asetuksen mukaan viranomaisen on huolehdittava, että sen toimintaa tarkastetaan eli auditoidaan säännöllisesti. Auditointien tarkoituksena on: todentaa, että valvonta toteutuu lainsäädännön asettamien vaatimusten mukaisesti; selvittää valvonnan toimivuutta, tehokkuutta ja yhtenäisyyttä; sekä tunnistaa valvonnan kehitystarpeita ja vahvuuksia. 10

11 Ympäristöterveydenhuollon valvontaviranomaisen tulisi laatia laatujärjestelmä tai vastaava asiakirja. Laatujärjestelmä on organisaation itsensä laatima asiakirja, jossa on kuvattu ko. organisaatiossa sovitut toimintatavat sen varmistamiseksi, että työt tehdään yhdenmukaisesti, laadukkaasti ja vaikuttavasti. Toimiva laatujärjestelmä yleensä myös tehostaa toimintaa. Yhtenäisten toimintatapojen luominen on välttämätöntä yhteistoiminta-alueita muodostettaessa. Tarve laadukkaaseen työhön korostuu erityisesti valvonnan maksullisuuden laajentumisen myötä. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon nykyinen laatujärjestelmä on vuodelta Työ laatujärjestelmän päivittämiseksi on aloitettu ja keskeiseksi tavoitteeksi vuosille on asetettu ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmän uudistus VALVONTAKOHTEIDEN RISKINARVIOINTI JA TARKASTUSTIHEYS Valvontakohteiden tarkastustiheys perustuu valvonnasta vastuussa olevan tarkastajan omaan kokemukseen perustuvaan kohdekohtaiseen riskinarviointiin sekä keskusviranomaisten valtakunnallisessa valvontaohjelmassa vuosille annettuihin ohjeisiin tarkastustiheyden ja tarkastukseen käytettävän ajan määrittämiseksi. Terveydensuojelun ja kuluttajaturvallisuusvalvonnan mukaisten kohteiden riskinarviointiin on ohjeet terveysvalvonnan laatujärjestelmässä. Elintarvikevalvontakohteissa käytetään Digian Lims-tarkastajaohjelman riskinarviointia. Limsin riskinarviointi sisältää seuraavat kohtaa, joiden perusteella kukin elintarvikehuoneisto saa oman riskiluvun: toiminta elintarvikkeiden käsittely valmistettavat, tarjoiltavat tai myytävät tuotteet tuotannon levikki omavalvonnan taso henkilökunnan asiantuntemus kohteen varustus ja tilat kohteen siisteys ja puhtaus aikaisemmat näytetulokset viranomaisen arviointiin perustuva lisäriski Viranhaltijat ovat määritelleet kohdekohtaiseen riskinarviointiin (riskiluvut) perustuen eri valvontakohdetyypeille vuosittaisen tarkastuskäyntien määrän. Resurssivajeesta johtuen kaikkia valvontakohteita ei ole pystytty viime vuosina tarkastamaan, joten päivitettyjä tietoja ei ole tällä hetkellä kaikista kohteista. Valvontakohteiden riskinarviointia ja tietojen päivittämistä suoritetaan suunnitelmakaudella suoritettavien tarkastusten yhteydessä. Muiden kuin elintarvikekohteiden riskinarvioinnissa merkittävinä tekijöinä on otettu huomioon: toiminnanharjoittajan asiantuntemus ja toimintatavat (omavalvonta tai käyttötarkkailu, aiemmat ongelmat, yleinen asennoituminen jne.) huoneiston tai tilan olosuhteet, rakenteet ja kalusto (varustelutaso, rakenteiden kunto jne.) altistavan tekijän vaarallisuus (taudinaiheuttaja, myrkyllisyys) altistuvien ihmisten määrä ja käyttäjäryhmät (lapset, nuoret, vammaiset, sairaat) altistuksen kesto ja / tai toistuvuus (vakituinen ja tilapäinen oleskelu). Liitteessä 2-5 olevissa taulukoissa on esitetty yhteistoiminta-alueella olevien valvontakohteiden lukumäärät, tarkastuksien lukumäärät ja tarkastuksiin tarvittava aika keskusviranomaisten kriteerien mukaan sekä paikallisen riskinarvioinnin mukaan. 11

12 1.8. TARKASTUSAIKA Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan määrittelyssä on otettu huomioon tarkastuksen suunnittelu- ja valmistelutyöt, tarkastukseen ja matkaan kuluva aika sekä tarkastuskertomuksen laatiminen, kirjaukset ja muut jälkityöt. Tarkastukseen käytettävän ajan arvioinnissa on käytetty apuna valtakunnallisessa valvontaohjelmassa annettuja ohjeellisia aikoja, joita on tarvittaessa muutettu paikalliseen riskinarviointiin ja kokemukseen perustuen. Valvontakohdetyyppien tarkastukseen käytettävä aika on esitetty liitteissä ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueelle on laadittu yhteinen erityistilannesuunnitelma (YTLTK ). Suunnitelmassa on otettu huomioon mm. ruokamyrkytysten, elintarvike- ja juomavesiepidemioiden selvittäminen sekä varautuminen kemikaalien aiheuttamien erityistilanteiden varalle. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaisesti yhteistoiminta-alueella on nimetty kaksi epidemiaselvitystyöryhmää, joiden tehtävänä on ruokamyrkytysten sekä elintarvike- ja juomavesiepidemioiden selvittäminen. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto on varautunut talousarviossaan ruokamyrkytysten, elintarvike- ja juomavesiepidemioiden sekä muiden vaaratilanteiden selvitystyöstä mahdollisesti aiheutuviin kustannuksiin. Terveysvaaratilanteiden yhteyshenkilötiedot on esitetty erityistilannesuunnitelmassa ja keskeisten tiedotusvälineiden yhteystiedot on esitetty Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon viestintäohjeistossa (YTLTK ) VALVONTASUUNNITELMAN TOIMEENPANO Resurssien niukkuudesta johtuen valvontaa kohdennetaan paikalliseen riskinarviointiin ja valtakunnalliseen valvontaohjelmaan perustuen tietyille painopistealueille ottaen huomioon kohteiden riskiluvut. Terveystarkastajat suunnittelevat painopistealueille valvontasuunnitelmien mukaisesti toteutettavia maksullisia tarkastuksia ja näytteidenottoa. Lisäksi terveysvalvonnassa tehdään vuosittain vaihtuvia projekteja, jotka ovat toiminnanharjoittajille maksuttomia (viranomaisvalvontaa). Projekteista laaditaan yhteenvedot myös tiedotusvälineille. Näin tehdään valvontaa ja valvonnan tuloksena saatua tietoa tunnetuksi kuntalaisille, päättäjille ja toimijoille. Mikäli resurssit eivät riitä jonkin projektin toteutukseen, harkitaan projektin ajoituksen muuttamista tai projektista luopumista. Tarkastusmäärät eri kohteisiin 2014 on esitetty liitteessä LABORATORIOPALVELUT JA ULKOPUOLISET ASIANTUNTIJAT Laboratoriopalvelut Viranomaisnäytteiden tutkimukset sekä tutkimukset, joiden tekemisestä on säädetty lainsäädännössä, teetetään elintarvikelain 37 :n mukaisissa laboratorioissa. Laboratorion on oltava Elintarviketurvallisuusviraston (Eviran) hyväksymä akkreditoidu laboratorio, joka täyttää kansainvälisen 12

13 standardin SFS-EN ISO/IEC vaatimukset. Keskeisimmät menetelmät, joita laboratorio käyttää elintarvikelain nojalla tehtäviin viranomaistutkimuksiin, on oltava akkreditoitu (FINASakkreditointipalvelun toimesta). Lisäksi menetelmät, joita laboratorio käyttää sellaisten muuttujien tutkimisessa, joille on terveydensuojelulain nojalla säädetty enimmäis- tai vähimmäismäärä taikka muu numeerinen arvo, on oltava akkreditoitu. Vesinäytteet on tutkittava arvioidulla tai akkreditoidulla menetelmällä. Laboratoriopalvelut koskien ympäristöterveydenhuollon viranomaisnäytteiden tutkimuksia elintarvike- ja terveydensuojelulain nojalla on kilpailutettu. Sopimus laboratoriopalveluista on tehty Maintpartner Oy:n ja Ahma Ympäristö Oy:n kanssa vuosille Erityisistä syistä voidaan myös ostaa laboratoriopalvelut esim. Työterveyslaitokselta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, VTT:ltä tai Säteilyturvakeskukselta. Laboratoriopalvelujen saatavuus on myös iltaisin ja viikonloppuisin erityistilanteiden varalta. Ulkopuoliset asiantuntijat Elintarvikelaissa (36 ), kuluttajaturvallisuuslaissa (30 ) ja terveydensuojelulaissa (49 ) säädetään, että valvontaviranomainen voi käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita valvontaan liittyvissä tehtävissä. Ulkopuolisia asiantuntijoita käytetään talousvesinäytteiden näytteenotossa. Talousvesinäytteiden näytteenottajalla tulee olla tarvittava asiantuntemus ja pätevyys. Todistus pätevyydestä on esitettävä (esim. ympäristönäytteenottajien pätevyystodistus). Sisäilman laatuongelmiin liittyviä tutkimuksia terveysvalvonta ei ole ulkoistanut. Käytännössä sisäilmaongelmiin liittyvät asiakkaat käyttävät paljon ulkopuolista asiantuntija-apua. Terveysvalvonta suosittelee asiakkailleen, että käyttävät ensisijaisesti asiantuntijoita, joilla on VTThenkilösertifikaatti kyseiseen tehtävään (esim. sertifioidut rakenteiden kosteuden mittaajat, sertifioidut rakennusterveysasiantuntijat ym.) VTT Expert Services Oy ylläpitää henkilösertifiointia ( joka varmentaa, että henkilö osaa harjoittaa ilmoittamaansa toimintaa MAKSUT Terveysvalvonta perii toiminnanharjoittajalta Keski-Pohjanmaan ympäristöterveyslautakunnan hyväksymän taksan mukaisen maksun: 1. Valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja tutkimuksista. 2. Valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonnasta, kun määräysten antaminen perustuu säännösten noudattamatta jättämiseen. 3. Lainsäädännössä maksullisiksi määriteltyjen hakemusten ja ilmoitusten käsittelystä tai muusta toiminnasta, josta lainsäädännön perusteella on perittävä maksu. Maksut peritään kunnan hyväksymän taksan mukaisesti, siten että ne vastaavat enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Ympäristöterveydenhuollossa valvontakohteelta laskutettavaan tarkastuskäyntiin sisältyvään aikaan lasketaan kuuluvaksi tarkastukseen valmistautuminen, tarkastuksen tekeminen ja tarkastuskertomuksen kirjoittaminen (Vna 664/2006 ja 665/2006). 13

14 Epidemiatapauksissa selvitykset tehdään aina kunnan kustannuksella. Myös terveydensuojelulaissa terveyshaittaepäilyn perusteella tehtävä ensimmäinen tarkastuskäynti asuntoon on maksuton. Kunnallisista maksuista säädetään seuraavissa ympäristöterveydenhuollon laeissa: Elintarvikelaki (23/2006) 71 Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) 32 Terveydensuojelulaki (763/1994) 50 Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) 25 a Lääkelaki (396/1987) 54 d VIESTINTÄ Viranomaisviestinnän tarkoituksena on kertoa etukäteen valvonnan painopisteistä ja tavoitteista, lisätä toiminnan läpinäkyvyyttä julkaisemalla valvonnan tuloksia ja varmistaa erityis- ja poikkeustilanteissa aktiivisella tiedottamisella toimijoiden ja kuluttajien turvallisuus. Viestinnän osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin ja eri tilanteissa. Viestinnän kohderyhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Viestinnän tärkeimmät välineet ovat lehdistötiedote ja viranomaisen internetsivut. Valvontasuunnitelman vireilläolosta tiedotetaan toimijoille kaupungin yleisten nettisivujen kautta. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollolle on laadittu yhteinen viestintäsuunnitelma. Suunnitelmassa on otettu huomioon mm. asiakaspalvelu, tiedotus, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä viestintä terveysvaara- ja erityistilanteissa VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI Valvontasuunnitelman toteutumista seurataan valvontasuunnitelma-asetuksen (665/2006) 3 :n mukaisesti vähintään seuraavien tekijöiden osalta: tarkastusten ja näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin tarkastusten kattavuus valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Toteutunutta valvontaa verrataan valvontasuunnitelmaan vuosittain. Arvioinnissa tarkastellaan, kuinka kattavasti suunniteltu toiminta ja siten suunnitellut tarkastukset ovat toteutuneet. Valvonnan kattavuus arvioidaan valvontakohdetyypeittäin. Tarvittaessa kerrotaan syyt tai perustelut mahdollisten toteutumatta jääneiden tavoitteiden osalta tai mahdolliset poikkeamat sekä mainitaan mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä (esim. päätökset, resurssitarpeet, toiminnan muuttuminen, painopisteiden tarkentaminen), jotta tavoitteisiin päästäisiin seuraavalla tarkastelujaksolla. Valvontasuunnitelman toteutumisen seuraamiseksi on laadittu kohdetyypeittäin raportointilomake, jossa raportoidaan mm. seuraavat asiat: valvontakohteiden lukumäärä suunnitellut tarkastukset valvontakohdetyypeittäin toteutuneet tarkastukset valvontakohdetyypeittäin valvonnassa annettujen toimenpidemääräysten lukumäärä 14

15 suunniteltujen viranomaisvalvonnan näytteiden määrä toteutuneiden viranomaisvalvonnan näytteiden määrä valvontamaksujen määrä muiden maksujen määrä suunnitelmalliseen valvontaan käytetty työaika muuhun valvontaan käytetty työaika. Valvontasuunnitelman toteutuman raportoinnin ja arvioinnin mallilomake on esitetty liitteessä 10. Seurantaa hyödynnetään valvonnan kehittämisessä ja valvonnan jatkuvuuden varmistamisessa sekä valvontasuunnitelman päivittämisessä ja uuden suunnitelman laatimisessa RAPORTOINTI Yleinen raportointi Keskushallinnossa on kehitteillä keskitetty ympäristöterveydenhuollon kohde- ja valvontatietojärjestelmä (KUTI ja YHTI). Tällä hetkellä valvonta- ja tarkastustiedot elintarvikevalvonnan osalta raportoidaan ko. järjestelmän kautta (KUTI). Vastaava raportointijärjestelmä ympäristöterveydenhuollon muille alueille otetaan käyttöön vuoden 2014 aikana. Kokkolan ympäristöterveyslautakunnan hyväksymä Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille on lähetetty tiedoksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle (LSSAVI). Valvontasuunnitelma päivitetään vuosittain ja hyväksytetään toimivaltaisella elimellä, jonka jälkeen se toimitetaan tiedoksi AVI:lle kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä (valvontasuunnitelma-asetus 665/2006, 8 ). Alueellisen valvonnan toteutumisesta raportoidaan vuosittain ympäristöterveydenhuollosta vastuussa olevalle lautakunnalle. Lautakunnan hyväksymä selvitys valvontasuunnitelman toteutumisesta toimitetaan tiedoksi AVI:lle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Keskushallinnon valtakunnallisista sekä aluehallintoviraston alueellisista valvontaprojekteista raportoidaan kunkin valvontaprojektin yhteydessä annetun ohjeistuksen mukaisesti. Tarkastuksia, valvontatoimenpiteitä, valvontahenkilöstöä, maksuja ja valvontaa koskevia muita tietoja ilmoitetaan pyydettäessä keskushallinnolle ja AVI:lle Elintarvikevalvonnan raportointi Elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen tiedot ja valvontasuunnitelman toteutumisesta raportoidaan KUTI-järjestelmän ja ELTU-lomakkeiden kautta. VASU-raportti suoritetaan Webropol-lomakkeiden kautta vuosittain tammikuun loppuun mennessä Terveydensuojelun valvonnan raportointi Uimarantaluetteloon tehdyistä muutoksista ilmoitetaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle vuosittain huhtikuun loppuun mennessä. Yleisten uimarantojen (ns. EU-uimarannat) näyte- ja laatutiedot raportoidaan Valviran tiedonkeruulomakkeilla AVI:lle vuosittain syyskuun loppuun mennessä. Terveydensuojelulain valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnin tulokset sekä yhteenveto toteutetuista tarkastuksista toimitetaan AVI:lle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. 15

16 EU-vesilaitosten raportointi tehdään THL:n tiedonkeruulomakkeilla vuosittain AVI:lle maaliskuun loppuun mennessä Kuluttajaturvallisuusvalvonnan raportointi Kuluttajaturvallisuusvalvonnan raportointi sisältää sekä kohde- ja valvontatietojen keräämisen että valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnin. Yhdistetyn raportin tiedot lähetetään Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirastolle maaliskuun loppuun mennessä Tupakkalain valvonnan raportointi Valvontasuunnitelman mukaisten tarkastusten toteutuminen raportoidaan aluehallintovirastolle maaliskuun loppuun mennessä. Tupakkalain valvonnan tehostamiseksi Valvira järjestää vuosittain valtakunnallisia valvontahankkeita. Jos kunta osallistuu hankkeeseen, raportoidaan se Valviralle internetissä täytettävillä lomakkeilla erikseen ilmoitetun aikataulun mukaisesti. 16

17 2 ELINTARVIKEVALVONTAOHJELMA VUOSILLE JOHDANTO Evira on laatinut valvontaviranomaisille ohjeellisena noudatettavan valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman vuosille Valvontaohjelma on osa ympäristöterveydenhuollon valtakunnallista valvontaohjelmaa ja valvonta-asetuksen (EY) 882/2004 mukaista alkutuotannosta alkavaa ja koko tuotantoketjun kattavaa monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa (VASU). Elintarvikelain 48 :n mukaan kunnan valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: - tarkastusten sisällön määrittely - valvontakohteiden tarkastustiheys - kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteen tutkiminen - valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi - hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu. 2.2 VOIMAVARAT Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon alueella on elintarvikevalvontaan käytettävissä voimavaroja seuraavasti: Taulukko 1. Elintarvikevalvontaan käytettävissä olevat resurssit. Henkilöstö Kokonaistyöpanos Suunn. valvontaan Suunnitelmalli- Eviran suosituksen (htpv/vuosi)/suunn. nen % -osuus mukaisesti suunni- (htpv/vuosi) tarkastukset telmalliseen valvontaan (htpv/vuosi)/suunn. tarkastukset Terveystarkastajat / / (7) Hygieenikkoeläinlääkäri / Yhteensä / Elintarvikevalvontaan resursseja voidaan suunnata noin 59 % terveysvalvonnan kokonaisresursseista (liite 1). Elintarvikevalvontaan varatuista resursseista suunnitelmalliseen elintarvikevalvontaan on tavoite suunnata 49 %. Oivan uusintatarkastuksiin (elintarvikkeiden vähittäismyynti ja tarjoilu) varataan 15 % elintarvikevalvonnan kokonaistyöajasta, eli n. 90 htpv. Näytteenottoprojekteja sisältyy suunniteltuun valvontaan n. 30 htpv. Eviran valtakunnallisessa suosituksessa ei ole määritelty laitosten tarkastustiheyksiä tällä hetkellä. Verrattaessa käytettävissä olevia suunnitelmallisen valvonnan henkilöresursseja valtakunnallisiin suosituksiin, suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan resurssivaje on noin yksi henkilötyövuosi. Käytössä olevien henkilöresurssien puitteissa valvontaa ei voida toteuttaa Eviran valvontatiheyssuositusten mukaisesti, vaan valvontaa joudutaan priorisoimaan ja kohdentamaan riskinarviointiin perustuen tietyille painopistealueille. Tietyissä kohteissa tarkastukseen käytettävä aika on kokemuksen ja paikallisen riskinarvioinnin perusteella Eviran suositusta suurempi. 17

18 Henkilövoimavarat on esitetty liitteessä 1. Riskinarviointi ja tarvittava työpanos vuosille on esitetty liitteessä VALVONTAKOHTEIDEN HYVÄKSYMIS- JA ILMOITUSMENETTELY Alkutuotantopaikkojen ja elintarvikehuoneistojen ilmoitus- ja hyväksymismenettelystä on säädetty elintarvikelain ja 22 :ssä ja valtioneuvoston elintarvikevalvonnasta antamassa asetuksessa (elintarvikelain muutos 352/2011). Valvontakohteiden hyväksyminen Elintarvikealan toimijan, joka käsittelee eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, on haettava elintarvikehuoneiston hyväksymistä laitokseksi valvontaviranomaiselta ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Valvontaviranomaisen on ratkaistava asia 60 vuorokauden kuluessa asian vireille tulosta, ellei asian laajuus, hakemuksen puutteellisuus tai muu erityinen syy edellytä asian pitempää käsittelyä. Laitoksen vaatimustenmukaisuuden selvittäminen edellyttää tarkastuskäyntiä (yleinen elintarvikehygienia-asetus (EY) N:o 852/2004, artikla 6.3). Laitoksen hyväksymisestä tai ehdollisesta hyväksymisestä tehdään päätös. (elintarvikelaki 13 ja 15 ). Toiminnan laitoksessa saa aloittaa, jos laitos täyttää lainsäädännön sille asettamat vaatimukset (elintarvikelain muutos 352/ ), ja laitos on hyväksytty. Valvontakohteesta ilmoittaminen Elintarvikealan toimijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus elintarvikehuoneistosta 14 :ssä säädetylle valvontaviranomaiselle viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista (ilmoitettu elintarvikehuoneisto). Toiminnan saa aloittaa, jos elintarvikehuoneisto täyttää lainsäädännön sille asettamat vaatimukset (elintarvikelain muutos 352/ ). Ilmoitusvelvollisuus koskee myös sellaisia toimijoita, joilla ei ole varsinaista huoneistoa elintarvikkeiden käsittelyä varten, mutta jotka toimivat elintarvikeketjun osana (ns. virtuaalihuoneistot). Tällaisia voivat olla esimerkiksi maahantuontiyritykset tai ensisaapumistoimijat. Ilmoituksen käsittelystä annetaan toimijalle todistus. Toiminnan keskeyttämisestä, toiminnan lopettamisesta tai toimijan vaihtumisesta tulee ilmoittaa viivytyksettä valvontaviranomaiselle. Kontaktimateriaalialan toimijan on ilmoitettava toimipaikastaan ja siellä harjoitettavasta toiminnasta toimipaikan sijaintikunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle (elintarvikelain muutos 643/ a ). Alkutuotantopaikasta ja siellä harjoitettavasta toiminnasta on tehtävä ilmoitus hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista. 2.4 OMAVALVONNAN VALVONTA Kaikilla elintarvikehuoneistoilla on oltava omavalvontasuunnitelma ja alkutuotantopaikoilla omavalvonnan kuvaus. Hyväksyttävien elintarvikehuoneistojen hyväksymishakemukseen tulee liittää omavalvontasuunnitelma. Elintarvikehuoneistoa koskevasta, ilmoituksesta tulee käydä ilmi tieto omavalvontasuunnitelmasta. Valvontaviranomaisen on tarvittaessa annettava elintarvikealan toimijalle tarpeellisia omavalvontasuunnitelman täydentämistä, korjaamista tai muuttamista sekä siihen kuuluvia laboratoriotutkimuksia koskevia ohjeita ja kehotuksia (elintarvikelain muutos 352/ ). 18

19 Ohjeita omavalvontasuunnitelman laatimiseen ja lomakkeita löytyy Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon nettisivuilla ( 2.5 TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY Toiminnassa olevan elintarvikehuoneiston valvonnassa tarkastus ei voi aina kattaa koko yrityksen toimintaa, vaan se voi kohdistua esimerkiksi omavalvonnan toimivuuteen, elintarvikehuoneiston tiloihin, laitteisiin ja välineisiin, sivutuotteiden käsittelemiseen, TSE-toiminnan vaatimustenmukaisuuteen, henkilöstön ammattitaidon selvittämiseen, työohjeisiin, työskentelytapoihin, omavalvontanäytteiden tuloksiin, jäljitettävyyteen, elintarvikkeiden koostumukseen, pakkausmerkintöihin ja - materiaaleihin tai mittalaitteiden rekisteröimien arvojen lukemiseen. Valvonta-asetuksen 3 artiklan mukaan elintarvikevalvonta tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkoilmoitusta. Tarkastuksen voidaan katsoa olevan ennakkoon ilmoittamaton silloin, kun toimija ei ehdi korjata tarkastettavaa asiaa ilmoittamisen ja tarkastuksen välisenä aikana. Aika, joka voi olla ilmoituksen ja tarkastuksen välillä, jotta tarkastus katsotaan ennakkoon ilmoittamattomaksi, riippuu näin ollen tarkastuksen luonteesta. Tarkastukset pyritään tekemään silloin, kun valvontakohteessa on toimintaa, mutta joissakin tapauksissa tarkastus voidaan toteuttaa myös muulloin, esimerkiksi aamulla ennen toiminnan alkamista. Yleensä tarkastus tehdään valvontakohteessa, mutta valvontaviranomainen voi joissakin tapauksissa tarkastaa esimerkiksi asiakirjoja myös virkapaikallaan. Elintarvikehuoneistoihin tehdään tarkastuksia ennalta ilmoittamatta erityisesti silloin, kun on aihetta epäillä esim. elintarvikkeiden laatua tai elintarvikehuoneistossa tapahtuvan toiminnan hygieenisyyttä. Tarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus, joka toimitetaan toimijalle tai tämän edustajalle. Koska tarkastus voi sisältää useiden ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia toimenpiteitä, tarkastuskertomukseen merkitään selkeästi, minkä lain mukaisia ja mitä toimenpiteitä tehty tarkastus sisältää. Tarvittaessa suoritetaan uusintatarkastus epäkohtien korjaamisen toteamiseksi. Tarkastuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota seuraaviin seikkoihin: - onko toiminta hyväksymispäätöksen/ilmoituksen mukaista - omavalvontasuunnitelman toimivuus (HACCP-järjestelmän soveltaminen) - onko kaikilla pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevillä henkilöillä hygieniaosaamistodistus ja terveystodistus - elintarvikehuoneiston rakenteellinen kunto ja ilmanvaihdon toimivuus - kylmäsäilytystilat ja säilytyslämpötilat - yleinen siisteys, työskentelytapojen hygieenisyys ja työntekijöiden työvaatetus Omavalvonnan toimivuuden arvioimiseksi tarkastuskohteista otetaan näytteitä tarkastusta suorittavan viranhaltijan harkinnan mukaan. Jos tarkastuskohde ottaa riittävästi omavalvontanäytteitä, voidaan viranomaisten ottamien näytteiden määrää vähentää. Tarkastusten ensisijaisena tavoitteena on, että kohteessa todetut elintarvikehygieeniset riskit vähenevät tarkastusten yhteydessä annetun ohjauksen seurauksena. Oiva Oivassa kuntien valvontaviranomaiset arvioivat tarkastuksillaan yrityksien elintarviketurvallisuutta. Tarkastukset ovat valvontasuunnitelman mukaisia tarkastuksia. Tarkastus tehdään pääsääntöisesti ennalta ilmoittamatta, koska on tarkoitus tarkastaa sen hetkistä toimintaa yrityksessä. 19

20 Oiva yhtenäistää tarkastuskäytäntöjä, koska elintarvikevalvojat ympäri Suomen tekevät tarkastuksia samojen Oiva-arviointiohjeiden perusteella. Osan tarkastettavista asioista on katsottu olevan korkeamman elintarviketurvallisuusriskin kohtia ja ne tarkastetaan jokaisella tarkastuskerralla. Jokaisella kerralla katsottaviin kuuluvat mm. elintarvikkeiden lämpötilahallinta, hygieniakäytännöt ja henkilökunnan toimintatavat. Muut kohdat tarkastetaan tarkastajan harkinnan mukaan vähintään kerran kolmessa vuodessa tai silloin, jos niissä tarkastuksella huomataan epäkohta. Jos tarkastettu yritys on saanut jostakin asiasta arvosanan korjattavaa tai huono, tekee kunnan terveystarkastaja aina yritykseen uuden tarkastuksen. Uusintatarkastuksella tarkastetaan varsinaisen uudelleentarkastettavan asiakokonaisuuden lisäksi myös kaikki jokaisella tarkastuskerralla tarkastettavat asiat. Aiemmin saatu arvosana pysyy voimassa, kunnes tarkastaja uusintatarkastuksella toteaa epäkohdan korjatuksi. Tämän jälkeen julkaistaan uusi Oiva-raportti, jossa näkyvät mahdolliset parannukset. Oiva-valvontatietojen julkistaminen Elintarvikelaki 21 :n mukaan elintarvikealan toimijan on julkistettava valvontaviranomaisen antama elintarvikehuoneiston tarkastuksesta kertova asiakirja tai, jos elintarvikehuoneistoa ei ole vielä tarkastettu, todistus elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelystä, Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla. Julkistaminen on aloitettu ja suoritetaan vaiheittain. Valvontatietojen julkistamisen tavoitteet: Kuluttajille annetaan tietoa elintarvikevalvonnasta Lisätään toimijoiden ja viranomaisten toiminnan avoimuutta Yhdenmukaistetaan elintarvikevalvontaa Yhtenäistetään elintarvikelain riskiperusteista soveltamista Tietojärjestelmien muutosten avulla parannetaan kuntien elintarvikevalvontaviranomaisten käyttämää tietojärjestelmäkokonaisuutta helppokäyttöisemmäksi, toimintavarmemmaksi ja tehokkaammaksi. Oiva-projektin aikataulu: Vaihe I Elintarvikemyymälät ja tarjoilupaikat, julkistamispäivä alkaen. Vaihe I koskee seuraavia: elintarvikkeiden vähittäismyynti, grilli- tai pikaruokatoiminta, kahvilatoiminta, pubitoiminta (vain juomatarjoilua tai snacksien tapaista elintarviketarjoilua), suurtalous, laitoskeittiötoiminta (koulut, päiväkodit, sairaalat, henkilöstöravintolat), keskuskeittiötoiminta ja pitopalvelu (laitoskeittiöt, toimittavat ruokaa muualle), tarjoilukeittiötoiminta (vain vähäistä välipala- ja jälkiruokavalmistusta, ei ruoanvalmistusta). Ei vielä mukana: elintarvikkeiden tukkumyynti, ulkomyynti (ent. torimyynti) ja liikkuvat elintarvikehuoneistot. Vaihe III Muut elintarvikehuoneistot, julkistamispäivä alkaen Vaihe IV Laitokset, julkistamispäivä alkaen 20

21 2.6 VAAROJEN TUNNISTAMINEN JA RISKITEKIJÖIDEN ARVIOINTI Elintarvikkeessa mahdollisesti esiintyviä vaaroja tunnistetaan valvontakohteen ja sen omavalvonnan arvioinnin sekä kohteeseen tehtävien tarkastusten avulla. Riskiarvioinnissa käytetään Digia Lims-tarkastaja ohjelman riskikartoituksen. Limsin riskinarviointi sisältää seuraavat kohdat, joiden perusteella kukin elintarvikehuoneisto saa oman riskiluvun: toiminnan laajuus elintarvikkeiden käsittely valmistettavat, tarjoiltavat tai myytävät tuotteet tuotannon levikki omavalvonnan taso henkilökunnan asiantuntemus kohteiden varustus ja tilat kohteiden siisteys ja puhtaus viranomaisohjeiden noudattaminen aikaisemmat näytetulokset valvontaviranomaisen arvioitiin perustuva lisäriski Vaarojen tunnistamisen jälkeen aloitetaan niistä johtuvien riskitekijöiden merkittävyyden arviointi. Riskitekijöiden merkittävyyttä arvioidaan tunnistetuista vaaroista aiheutuvien terveydellisten haittavaikutusten todennäköisyyden ja voimakkuuden perusteella taulukon 2 avulla. Taulukko 2. Riskitekijän merkittävyyden arviointi vaaran aiheuttaman terveydellisen haitan todennäköisyyden ja vaikuttavuuden perusteella Terveydellisen haitan toteutuminen Todennäköinen Kohtalainen Merkittävä Sietämätön Epätodennäköinen Siedettävä Kohtalainen Merkittävä Hyvin epätodennäköinen Merkityksetön Siedettävä Kohtalainen Lievästi haitallinen Haitallinen tai vakava Erittäin haitallinen tai vakava Terveydellisen haitan voimakkuus Valvontakohteiden riskiluokitus ja tarkastustiheys Tarkastustiheyteen vaikuttavat riskiluokitus, joka perustuu valvontakohteen toiminnan luonteeseen ja laajuuteen sekä riskien arviointiin, ja se, miten valvontakohde hallitsee riskit omavalvonnallaan. Liitteessä 2 on esitetty näillä perusteilla tehty valvontakohteiden jako riskiluokkiin sekä siihen perustuva tarkastuskertojen määrä ja tarkastuksiin keskimäärin käytettävä aika. Riskitekijä voidaan arvioida merkityksettömäksi, siedettäväksi, kohtalaiseksi, merkittäväksi tai sietämättömäksi riippuen siitä, miten riskitekijää omavalvonnalla hallitaan. Valvontakohteessa todettujen riskitekijöiden merkittävyyden tai lukumäärän kasvu aiheuttaa tarvetta lisätä tarkastuskertoja. Tällöin valvontasuunnitelmassa lisätään tarkastusten määrää ja/tai niihin käytettävää aikaa. Jos tunnistettu vaara hallitaan valvontakohteessa omavalvonnalla, voidaan todeta terveydellinen riski pieneksi. Kokonaisriskin merkittävyyden vaikutus tarkastuskertoihin ja valvontatoimenpiteisiin 21

22 Merkityksetön: Liitteessä 2 mukaisia tarkastusmääriä voidaan vähentää. Siedettävä: Suunnitelmaan merkitään liitteessä 2 mukaiset tarkastusmäärät ja käytetään niihin ohjeellinen aika. Kohtalainen: Saattaa aiheuttaa valvontasuunnitelmaan tarkastuskertojen lisäystarvetta. Valvontakohteen on kuitenkin ensisijaisesti koetettava poistaa epäkohta tai pyrittävä hallitsemaan riskitekijää omavalvonnallaan. Kun kohteen voidaan todeta onnistuneen riskinhallintatoimenpiteissä, voidaan tarkastusten määrää vähentää. Merkittävä: Edellyttää aina tarkastuskertojen lisäystä. Samalla toimijan on tehostettava omavalvontaansa riskitekijän hallitsemiseksi. Edellyttää tarkastusten lisäksi muita valvontatoimenpiteitä (kehotus, määräys, kielto tai muu pakkotoimi). Sietämätön: Edellyttää aina kiireellisiä pakkokeinoja ja tarkastuskertojen lisäystä. Toimintaa voidaan jatkaa vasta, kun valvontakohteen riskitekijät on korjaavien toimenpiteiden jälkeen arvioitu uudelleen. Elintarvikehuoneiston ja kontaktimateriaalialan toimijan tiloissa tehtävän tarkastuksen tarkastustiheys Lims tarkastaja-ohjelman riskiarvioinnin antamia tuotannon luonteeseen ja laajuuteen perustuvia tarkastuskertojen määriä voidaan pitää suunnitelmia laadittaessa keskiarvoina, joita viranomainen voi riskitekijöiden arviointiin perustuen lisätä tai vähentää korkeintaan 50 %. Tarkastuskertoja voidaan vähentää 50 % ainoastaan perustellusta syystä, kun kohteen todetaan täyttävän omavalvonnaltaan sekä rakenteiltaan ja toiminnoiltaan kaikki lainsäädännön vaatimukset ja myös tuotteita koskevat vaatimukset täyttävät. Tarkastuskertoja voidaan lisätä 50 %, kun havaitaan sellaisia riskitekijöitä, jotka eivät ole hallinnassa. Myös suositeltua tarkastusaikaa voidaan perustelluista syistä lisätä tai vähentää. Taulukoiden ohjeellisia tarkastusmääriä laadittaessa on oletettu, että toiminta on ympärivuotista. Mikäli kohde on toiminnassa vain osan vuotta, on tarkastusten määrä suhteutettava vuotuiseen toiminta-aikaan. Valvontaviranomainen voi edelleen käyttää omaa toimivaa riskitekijöiden arviointijärjestelmäänsä, mikäli siinä otetaan huomioon tässä ohjeessa esitetyt periaatteet. Esimerkkejä kokonaisriskin vaikutuksesta tarkastusmäärään A. Omavalvonta toimii hyvin riski merkityksetön tarkastusten määrää voidaan vähentää enimmillään 50 % taulukoiden mukaisesta ohjeellisesta määrästä: Esimerkki 1. 0,7-50 % x 0,7 = 0,35 (eli tarkastus kerran kolmessa vuodessa). Esimerkki % x 4 = 3 (eli tarkastus kolme kertaa vuodessa). B. Omavalvonnassa selviä puutteita riski kohtalainen tai merkittävä tarkastusten määrää lisätään taulukoiden ohjeellisesta määrästä %: Esimerkki 3. 0, % x 0,7 = 1,05 (eli tarkastus kerran vuodessa) Esimerkki % x 6 = 7,5 (eli tarkastus 7 8 kertaa vuodessa) Ilmoitettu aika sisältää tarkastukseen ja tarkastuskertomuksen kirjoittamiseen tarvittavan ajan. Tarkastusajan tarvetta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon tarkastukseen valmistautumiseen ja matkoihin tarvittava aika kuntakohtaisesti. 2.7 SEURANTAOHJELMAT Valvonta-asetuksen mukaan seurannalla tarkoitetaan elintarvikevalvonnassa suunnitellun havainto- ja mittausjakson toteuttamista, jonka tarkoituksena on saada käsitys elintarvikemääräysten noudattamisesta. Erilaiset valvonta- ja seurantaohjelmat ovat valvontaasetuksen tarkoittamaa seurantaa. Seurantaohjelmia, joita on kuvattu VASUssa, ovat: 22