Vuokratyövoimaa ja alihankintaa käyttävän velvoitteet tutkimus tilaajavastuulain vaikutuksista Terhi Hakamo & Anne Alvesalo

Transkriptio

1 1 Työryhmäkoordinaattori: Anne Alvesalo, Työterveyslaitos Torstai , klo , Pinni B, ryhmähuone B Oikeussääntelyn laajentuminen kritiikin kohteena Antti Malinen Tie muutosturvaan Yrjö Mattila Tauko Riittääkö työväkivallan oikeudellinen sääntely? Simo Salminen Vuokratyövoimaa ja alihankintaa käyttävän velvoitteet tutkimus tilaajavastuulain vaikutuksista Terhi Hakamo & Anne Alvesalo Loppukeskustelu

2 2 Antti Malinen Tuomiokirkonkatu 23 A Tampere antti.malinen@uta.fi Oikeussääntelyn laajentuminen kritiikin kohteena Valtion tehtäväpiirin laajeneminen 1900-luvulla merkitsi myös oikeussääntelyn kasvua ja julkisen vallan harjoittaman intervention lisääntymistä. Interventiolla viittaan sellaiseen julkisen vallan harjoittamaan toimintaan, jolla puututaan yhteiskunnallisiin suhteisiin ja rajoitetaan yksilöiden ja esimerkiksi yritysten toimintavapautta. Ennen kuin laki etenee päätöksentekovaiheeseen, käydään sitä ennen usein määrittelykamppailua ongelmien olemassaolosta, ratkaisu-vaihtoehdoista ja siitä tulisiko asia ylipäänsä nostaa julkisen sääntelyn piiriin. Tarkastelen paperissani oikeussääntelyn laajentumista käsittelevää kritiikkiä ja sen retorisia ulottuvuuksia. Tapaustarkastelun kohteeksi otan yhteistoimintalakia koskevan julkisen keskustelun. Aloitan tarkastelun ja 1970-lukujen vaihteen yritysdemokratiakeskustelusta ja vertaan sitä vuoden 2007 yhteistoimintalakia edeltäneeseen keskusteluun. Lainsäädäntöä koskevissa määrittelykamppailuissa eri osapuolet pyrkivät argumentaatiollaan vakuuttamaan kulloisenkin yleisön ja saamaan poliittista tukea asialleen. Erityisen huomion kohteeksi olen nostanut ne tavat ja diskurssit, joilla uudentyyppistä työelämän lainsäädäntöä on pyritty lainsäädäntöprosessin eri vaiheissa vastustamaan. Vastustettaessa työelämää koskevia uusia lainsäädäntöhankkeita pyritään usein osoittamaan, kuinka lainsäädäntö toteutuessaan tulee itse asiassa entisestään heikentämään olemassaolevia olosuhteita tai vaikeuttamaan kohtuuttomasti jonkin ihmisryhmän toimintamahdollisuuksia. Paperissa hyödynnettävä ajallinen vertailu mahdollistaa myös analyysin siitä, mikä on poliittisen kulttuurin rooli sääntelykritiikissä. Poliittinen kulttuuri voidaan nähdä resurssina, kerrostumana erilaisia diskursseja, joihin toimijat voivat viitata ja joita he voivat hyödyntää omissa puheenvuoroissaan. Poliittisten vaatimusten yhdistäminen syvästi juurtuneisiin kulttuuriin käsityksiin voi toimia eri tavoin: sillä voidaan hankkia sekä omalle ryhmälle että asialle poliittista kannatusta, mutta yhtä lailla poliittista kulttuuria hyödyntämällä voidaan saada jonkin asian tai liikkeen kannattajat näyttämään epäilyttäviltä.

3 3 OTL, VTL Yrjö Mattila Kelan tutkimusosasto Tie muutosturvaan Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla on tapahtunut viime vuosina yhä enemmän irtisanomisia ja työvoiman vähentämisiä. Usein syynä ei ole yrityksen heikko taloudellinen menestyminen, vaan rationalisointeja voidaan tehdä myös muista syistä. Työntekijät, jotka joutuvat tällaisten irtisanomisten kohteeksi kokevat joutuneensa markkinavoimien uhreiksi ilman omaa syytään. Ilmiötä tutkittu sekä oikeudelliselta että yhteiskuntapoliittiselta näkökulmalta, mutta poikkitieteellistä synteesitutkimusta ei toistaiseksi ole tehty. Ns. kollektiiviseen työsuhdeturvaan liittyvät säännökset ovat olleet työsopimuslaissa ja keskusjärjestöjen välisissä sopimuksissa vuodesta 1969 lähtien. Siitä lähtien on etsitty keinoja, joilla työntekijöitä voitaisiin suojata taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuneita irtisanomisia vastaan. Kehityksen viimeisenä vaiheena on muutama vuosi sitten uusittu YT-laki sekä muutosturvasäännökset, jotka pyrkivät auttamaan vähennyksen kohteeksi joutunutta työntekijää löytämään uuden työpaikan ja turvaamaan taloudellisesti työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa. Onko tämä kehityksen lopullinen vaihe? Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja systematisoida kollektiiviseen työsuhdeturvaan liittyviä säännöksiä eri aikakausina ja toisaalta tarkastella taloudellisia irtisanomisia sosiaalipoliittisena, yhteiskunnallisena kysymyksenä. Tutkimus on poikkitieteellinen, jossa päämetodeina ovat oikeustiede ja sosiaalipoliittinen tarkastelutapa. Tutkimuksessa hyödynnetään myös aiheesta aiemmin tehtyjä oikeustieteellisiä, työpoliittisia ja sosiaalipoliittisia tutkimuksia.. Tutkimus jakautuu aikajaksoihin. Jaksot ovat noin kymmenen vuoden pituisia ja kuhunkin aikajaksoon sisältyy runsaasti sekä lain- ja sopimusten muutoksia että sosiaalipoliittisia toimia, joilla irtisanottujen asemaa on pyritty auttamaan. Kullekin aikajaksolla on pyritty antamaan sille tyypillinen nimi seuraavasti: 1. Työmarkkinoiden nousun ajanjakso Menettely- ja kollektiivisäännösten lisääntymisen ajanjakso Taloudellisen laman ja sen varjojen ajanjakso Taloudellisen nousun, kilpailukyvyn ja kvartaalitalouden ajanjakso 2001 Johtopäätöksissä arvioidaan eri aikoina käytettyjen keinojen tehokkuutta ja merkitystä työntekijän oikeusturvan ja taloudellisen turvallisuuden näkökulmista sekä pyritään vastaamaan kysymykseen, onko vähittäinen siirtyminen oikeudellisista keinoista sosiaalipoliittisiin toimiin (erityisesti muutosturva) työntekijän kannalta turvallisin ja paras ratkaisu. Mitä seurauksia olisi siitä, että taloudellisia irtisanomisia riitautettaisiin ja vietäisiin oikeuden arvioitavaksi, kuten on tapahtunut aiempina vuosikymmeninä?

4 4 Simo Salminen Työterveyslaitos, työturvallisuustiimi Riittääkö työväkivallan oikeudellinen sääntely? Vuoden 2003 alusta voimaan tullut uudistettu työturvallisuuslaki (738/2002) merkitsi työturvallisuuden laajentumista perinteisen savupiipputeollisuuden kysymyksistä niihin asioihin, jotka ovat ongelmallisia palvelualoilla. Lain toteutumista työpaikoilla selvitettiin kysely- ja haastattelututkimuksella talvella Kyselyyn vastasi 1876 työsuojelupäälikköä ja - valtuutettua. Työturvallisuuslain 27 määrää, että ilmeisen väkivallan uhan sisältävässä työssä työolosuhteet on järjestettävä niin, että väkivallan uhkaa ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta. Työpaikalla on oltava väkivallan torjumiseen tarvittavat turvallisuusjärjestelyt tai -laitteet sekä mahdollisuus avun hälyttämiseen. Lisäksi työpaikalla on laadittava menettelytapaohjeet väkivaltatilanteiden hallintaan. Työntekijöiden kokeman väkivallan lisääntyminen erityisesti sosiaali- ja terveystoimessa on herättänyt kysymyksen, ovatko voimassaolevat työturvallisuuslain määräykset riittäviä suojaamaan työntekijöitä väkivallalta. Edellä mainitun selvityksen pohjalta 79 % terveys- ja sosiaalipalvelujen työpaikoista on annettu työntekijöille menettelytapaohjeet väkivaltaisten tilanteiden varalta. Lisäksi 61 % alan työpaikoista on asennettu asianmukaiset laitteet väkivallan torjumiseksi. Lähes kaikissa (88 %) sosiaali- ja terveystoimen työpaikoissa on mahdollisuus avun hälyttämiseen väkivallalla uhattaessa. Vaikka olemassaolevien säädösten toteuttaminen ei olekaan vielä täydellistä sosiaali- ja terveystoimessa, ovat toimet siellä toteutettu laajemmin kuin useimmilla muilla toimialoilla. Työturvallisuuslaki edellyttää ilmeistä väkivallan uhkaa kokevalla työpaikalla turva- ja hälytysjärjestelmien asentamista sekä menettelytapaohjeiden ja koulutuksen antamista työpaikalla. Sosiaali- ja terveystoimen piirissä ilmeisesti koetaan, etteivät nämä toimenpiteet ole riittäviä väkivallalta suojautumiseen ja siksi sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä pohtii lisämääräysten antamista, mihin työturvallisuuslain asianomainen pykälä antaa mahdollisuuden.

5 5 Terhi Hakamo ja Anne Alvesalo Työterveyslaitos Topeliuksenkatu 41a A Helsinki terhi.hakamo@ttl.fi Valvontaa ja vastuuta ulkopuolisen työvoiman käyttöön tutkimus tilaajavastuulain vaikutuksista Työn tekemisen ja teettämisen verkostot ovat muuttuneet monimutkaisiksi, ja niin sanotut epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet. Tehokkuutta ja joustavuutta haetaan erityisesti toimintoja ja työvoimaa ulkoistamalla. Ulkopuolisen työvoiman käytön valvontaa on pyritty tehostamaan viime vuosina. Vuonna 2007 voimaan tuli Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006) eli ns. tilaajavastuulaki. Laki asetti työn tilaajayritykset uuteen tilanteeseen: niiden oli ryhdyttävä valvomaan sitä, ovatko toiset yritykset eli niiden sopimuskumppanit hoitaneet lakisääteiset velvoitteensa. Lain keskeiseksi tavoitteeksi on määritelty yritysten tasavertaisen kilpailutilanteen turvaaminen alihankintaa ja vuokratyövoiman käyttöä koskevissa tilanteissa. Lakimuutoksella haluttiin myös torjua epäterveen kilpailun haittavaikutuksia ja harmaata taloutta. Lisäksi lain arvioitiin vaikuttavan siihen, että alihankkijoiden ja vuorausyritysten työntekijöiden työnantajat noudattaisivat paremmin työnantajavelvoitteitaan. Tilaajan vastuuta koskevan lainsäädännön tavoitteet voidaan paikantaa osaksi niin sanottua joustoturvaa (flexicurity). Tämä politiikkastrategia pyrkii edistämään työmarkkinoiden, työn organisoinnin ja työsuhteiden joustavuutta esimerkiksi ulkopuolisen työvoiman käyttöä sekä samalla lisäämään erityisesti heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työsuhteisiin liittyvää sosiaalista turvaa. Tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajan toimimaan selvittämään sopimuskumppaninsa taustoja ja tätä kautta laki saattaa parantaa epätyypillisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden asemaa. Alustuksessa esitellään Työterveyslaitoksella käynnissä olevaa tilaajavastuulakitutkimusta. Tutkimus pyrkii valaisemaan tilaajavastuuta koskevan lain vaikutuksia oikeudellisiin menettelytapoihin ja siihen, miten lain kohdealueen toimijat toteuttavat ja noudattavat säännöksiä. Tutkimuksen päätavoitteena on kertoa lain toimivuudesta yleisesti ja antaa pohjaa suunnitella kehittämistoimenpiteitä, joilla voidaan parantaa lain implementointia.