PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2007

Transkriptio

1 PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2007 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008 Anne Åkerberg ISSN

2 SISÄLLYS Tiivistelmä 1 Johdanto 1 2 Tutkimusaineisto ja menetelmät 1 3 Taustatiedot Keskilämpötila Sadesummat Tuuliolot Meriveden korkeus Merialueen jäätyminen Jokien virtaamat Summanjoki ja Vehkajoki Kymijoki 5 4 Vesistökuormitus ja lupaehdot Jokien ainevirtaamat Merialueen pistekuormitus Haminan merialueen jätevesikuormittajat Haminan kaupunki, Nuutniemen jätevedenpuhdistamo Stora Enso Publication Papers Oy Ltd, Summan tehtaat Kotkan merialueen jätevesikuormittajat Kotkan kaupungin Mussalon ja Sunilan jätevedenpuhdistamot Stora Enso Laminating Papers ja Stora Enso Publication Papers, Kotkan tehtaat Sunilan Puhdistamo Oy Pyhtään Siltakylänlahti Ahvenkoskenlahti ja Purolanlahti 13 5 Vedenlaatutulokset Talviaika meriasemilla Haminan Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Ulkomerialue ja Kirkonmaan edusta Kesäaika meriasemilla Haminan Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Ulkomerialue ja Kirkonmaan edusta Intensiivi- ja klorofylliasemat Uimarantojen vedenlaatu 23

3 6 Vertailu edellisiin vuosiin Talviaika meriasemilla Haminan-Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Ulkomerialue Kesäaika meriasemilla Haminan-Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Ulkomerialue 29 7 Yhteenveto 30 Viitteet Liitteet

4 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa käsitellään Kymijoen edustan merialueen kuormittajien yhteistarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta Viimeisen kymmenen vuoden aikana alueen teollisuuden ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden yhteenlasketusta kuormituksesta eniten on vähentynyt biologista hapenkulutusta aiheuttava kuormitus, joka on nyt noin 60 % vuoden 1998 tasosta. Samaan aikaan kiintoainekuormitus on laskenut 25 %. Jätevesien kemiallinen hapenkulutus oli nyt samaa tasoa kuin vuonna Typpikuormitus on kasvanut 15 % ja fosforikuormitus 25 %. AOXkuormitus on kasvanut eniten. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen suurin BOD- ja kiintoainepistekuormittaja vuonna 2007 oli Kotkan Enso. Suurin COD- ja fosforikuormitus oli Sunila Oy:llä. Typpikuormitus oli suurinta Mussalon jätevedenpuhdistamolla. Ainoat pistekuormittajat Pyhtään edustalla ovat kalankasvatus-laitokset. Merialueen kokonaiskuormitukseen vaikuttaa suoraan merialueelle tulevan kuormituksen lisäksi jokien tuoma kuormitus. Talvella 2007 Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella pienimmät fosforipitoisuudet mitattiin Pyhtään Ahvenkoskenlahdella ja Kotkan Mussalo-Hovinsaari -alueella. Haminan edustalla fosforipitoisuudet olivat selvästi korkeampia. Kesällä 2007 fosforipitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin edellisenä kesänä. Pienimmilläänkin pitoisuudet olivat tasoa 25 µg/l Kaunissaari- Kirkonmaa-Tammio linjalla. Koko tutkimusalueen korkeimmat kesän fosforipitoisuudet (46-47 µg/l) olivat Ahvenkoskenlahdella, Hillonlahdella, Haminanlahdella ja Summanlahdella. Koko vuoden keskiarvoina intensiiviasemien päällysveden ravinnepitoisuudet olivat suurimpia Haminan Hillonniemen asemalla ja pienimpiä Pyhtään Heinäsaaren asemalla. Näkösyvyys oli noin 3 metriä Heinäsaaressa, Lellerissä ja Varviossa, ja noin 2 metriä Varissaaressa ja Hillonniemessä. Enimmillään näkösyvyyttä oli 4,7 m lokakuussa Lellerissä. Pienimmillään näkösyvyys oli maaliskuussa Hillonniemessä; 0,7 m. Pyhtään merialueen touko-syyskuun klorofyllitulosten keskiarvo oli 7,5 µg/l, Kotkan 9,9 µg/l ja Haminan 9,1 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat pienempiä kuin edellisenä vuonna. Suurimmat kesän keskiarvopitoisuudet mitattiin Summanlahdella ja Haminanlahdella. Kesäkuussa erot alueiden välillä olivat suurimmillaan Kotkan alueen pitoisuuksien ollessa suurimpia ja Pyhtään alueen pienimpiä. Ympäristöhallinnon vesien yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa yhtenä luokittelutekijänä olevien klorofyllitulosten perusteella koko tutkimusalue kuuluu luokkaan tyydyttävä. Talvella Haminan alueen päällysveden typpipitoisuus on selvästi muuta aluetta korkeampi. Talvella 2007 typpipitoisuus oli vielä aiempiakin vuosia korkeampi. Koko Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen päällysveden fosforipitoisuus oli kesällä 2007 korkeampi kuin edellisenä vuonna, silti klorofyllipitoisuudet olivat pienempiä kuin edellisenä vuonna. Vedenlaadussa ei ollut havaittavissa selviä muutossuuntia.

5 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry tarkkailee veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia Pyhtää - Kotka - Hamina -merialueella. Tarkkailussa selvitetään merialueen pistemäisen kuormituksen vaikutuksia veden laatuun. Tarkkailu on osana Kymijoen ja sen edustan merialueen yhteistarkkailua, josta raportoidaan nyt merialueen osalta vuosi Velvoitetarkkailua tehdään Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatiman ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (Dnro 0498Y ) hyväksymän yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Merialueen yhteistarkkailuun osallistuivat vuonna 2007: Haminan kaupunki, Nuutniemen puhdistamo, ISY 107/05/2, Myllykylän puhdistamo, vesihallituksen lausunto no 3264/500 VH 1974 J.M. Huber Finland Oy, Hamina Stora Enso Publication Papers Oy Ltd, Summa, ISY-2006-Y-66, Puolustuslaitos, Kirkonmaan linnake, Kirje no 0497Y0101, , Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Sunilan puhdistamo Oy, Kotka, ISVO n:o 76/96/1, 1995/228 (Hp), Kotkan kaupunki, Sunilan ja Mussalon puhdistamo, ISY-2005-Y-30, Laminating Papers Oy ja Enso Publication Papers Oy Ltd, Kotka, Itä-Suomen ympäristölupavirasto nro 72/03/1, Pyhtään kunta, Siltakylän puhdistamo, jätevedet johdettu Mussalon puhdistamolle 12/2004 lähtien 2 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusalueet havaintoasemineen ja kuormittajien sijainnit on esitetty liitteissä 1-2, asemien koordinaatit liitteessä 3. Merialueen fysikaalis-kemialliseen veden laadun seurantaan kuuluu 42 havaintoasemaa (liite 2.1). Näistä 4 havaintoasemaa on ns. intensiiviasemia, joista vesinäytteet otetaan 13 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

6 kertaa vuodessa (taulukko 2). Näistä intensiiviasemista kaksi on Kotkan ja kaksi Haminan edustalla. Pyhtään edustalla on ympäristöhallinnon intensiiviasema Kyvy-1. Muista pisteistä näytteet otetaan 2 kertaa vuodessa; maaliskuussa ja heinä-elokuussa (taulukko 1). Taulukko 1. Yhteenvetotaulukko merialueen fysikaalis-kemiallisista tutkimuksista Kaikki asemat, näytteenotto: III, VII /VIII. Määritys koodi menetelmä 1m 3m 5m 10m 20m p-1m Näkösyv. Lämpötila T_WM x x x x x x Happi O2_DTB SFS 3040 x x x x x x Happi % O2_STB x x x x x x Sameus TBY_SNT SFS-EN x x x x x x PH PH_L25 SFS 3021 x x x x x x Saliniteetti Sähk.joht. SAL_LS CTY_25L SFS-EN 27888s x x x x x x x x x x x x Väri CNR_NC EN-ISO 7887 x x x x x x Kok. P PTOT_NS SFS 3026 x x x Kok. N NTOT_NCA SFS 3031 x x x Fek.strep. FS35_F2K SFS-EN ISO /00 x Taulukko 2. Intensiiviasemat, taulukon 1 analyysien lisäksi, näytteenotto: III-X, XII Määritys koodi menetelmä 1m 10m*) p-1m Nitriitti + nitraatti NO23N_NA SFS 3031 x x x Ammonium NH4N_NS SFS 3032 x x x Fosfaatti PO4P_NS SFS 3025 x x x *) näyte vain, jos kokonaissyvyys yli 20 m Rehevyyden selvittämiseksi on 42 näytepaikasta valittu 24 paikkaa klorofyllitutkimukseen (CP_E, SFS 5772) (liite 2.2). Lisäksi Mussalon pohjoispuolella on yksi havaintoasema (as. 106), koska tämä alue on muuta tutkimusaluetta selvästi rehevämpää. Näiltä asemilta otetaan näytteitä touko-syyskuussa kerran kuukaudessa ja intensiiviasemilta kaksi kertaa kuukaudessa touko-elokuussa. Analyysitulokset on esitetty raportin lopussa liitteinä 4-6. Näytteet on analysoitu voimassa olevien standardien tai Suomen ympäristökeskuksen ohjeiden mukaisesti KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

7 3 TAUSTATIEDOT 3.1 KESKILÄMPÖTILA Tammikuu oli tavanomaista lämpimämpi 1 (kuva 1). Helmikuu oli selvästi tavanomaista kylmempi. Maaliskuu oli ennätyksellisen lämmin. Kuukauden päättyessä maan eteläosa oli lumeton. Myös huhtikuu oli normaalia lämpimämpi. Elokuun alkupuoli oli helteinen. Joulukuu oli selvästi normaalia lämpimämpi. Vuoden päättyessä lunta oli lähinnä maan pohjoisosissa. Koko vuoden keskilämpötila oli normaalia korkeampi oc sademäärä mm Kuva 1. Eri kuukausien keskilämpötila ( o C) ja sademäärä ja vuonna 2007 Kotkan Kirkonmaalla ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Kotkassa (Rankki). Lähde: Ilmatieteen laitos. 3.2 SADESUMMAT Tammikuu oli erittäin runsassateinen (kuva 1). Toukokuussa satoi runsaasti. Heinäkuussa satoi normaalia enemmän, kun taas elokuussa satoi normaalia vähemmän. Syyskuussa satoi runsaasti. Koko vuoden sademäärä oli keskimääräistä suurempi. 3.3 TUULIOLOT Vuonna 2007 tuuli eniten lounaasta, noin 23 % havainnoista, ja myös länsipuolen tuulia oli runsaasti, noin 14 % (kuva 2). Vuoden 2007 keskimääräiset tuulenvoimakkuudet olivat tasoa 4 6 m/s. Kesällä tuulta oli keskimäärin 4 m/s (kuva 2). 3.4 MERIVEDEN KORKEUS Merentutkimuslaitos mittaa meriveden korkeutta Haminassa sijaitsevalla mareografilla. Mareografi sijaitsee Haminanlahdessa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Merenpinnankorkeus vaihteli vuoden 2007 aikana etupäässä -20 ja +40 cm välillä. Merivedenkorkeus oli korkeimmillaan tammikuussa ja laski jyrkästi helmikuun loppuun mennessä. Suurimman osan vuotta korkeus oli keskivedenkorkeuden yläpuolella (kuva 3). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008 3

8 tuulen voimakkuus m/s N 8 NW W 0 NE E W NW N tuulen suunta % NE E 2007 I-XII V-VIII SW SE SW SE S S Kuva 2. Tuulen suunta (%) ja voimakkuus (m/s) kesällä ja koko vuoden aikana Lähde: Ilmatieteenlaitos. cm Kuva 3. Merivedenkorkeudet Haminassa vuonna Lähde: Merentutkimuslaitos. 3.5 MERIALUEEN JÄÄTYMINEN Jäätalven 2006/2007 kesto oli Suomenlahdella puolitoista kuukautta keskimääräistä lyhyempi 2. Tammikuun alkupuoli oli lauha ja jäätyminen vähäistä. Tammikuun loppupuolella sää muuttui kylmemmäksi ja jäätä alkoi muodostua kaikille merialueille, Suomenlahdelle noin kuukauden keskimääräistä myöhemmin. Tammikuun lopussa Suomenlahdella jäätä oli saaristossa sekä itäosassa Lavansaareen saakka. Talven laajin jäätilanne saavutettiin helmikuun 23. päivänä. Suomenlahdella jään raja oli Utö Mohni linjalla. Maaliskuun aikana jäätilanne vähitellen taantui ja jäät haurastuivat, Suomenlahti vapautui jäistä huhtikuun alkupuolella lähes kaksi viikkoa keskimääräistä ajankohtaa aiemmin. Kiintojään suurin paksuus oli Suomenlahdella cm. Ulapan jään paksuus oli Suomenlahdella cm. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

9 3.6 JOKIEN VIRTAAMAT Summanjoki ja Vehkajoki Vehkajoen simuloitu keskivirtaama vuonna 2007 oli 5,9 m 3 /s ja Summanjoen 9,1 m 3 /s (kuva 4). Virtaamat olivat suurimmillaan tammi-, syys- ja joulukuussa. Simuloituja arvoja tarkasteltaessa kannattaa kuitenkin olla kriittinen, sillä ne eivät välttämättä aina vastaa todellista tilannetta. m3/s 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0, Vehkaj Summaj Kuva 4. Vehka- ja Summanjoen simuloidut kuukausikeskivirtaamat (m 3 /s) vuonna Lähde: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (KAS) Kymijoki Kymijoen virtaamat olivat keskimääräistä suurempia kesää lukuun ottamatta (kuva 5). Vuoden 2007 keskivirtaama oli Kuusankoskella 334 m 3 /s, joka on selvästi pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi m³/s I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 5. Kymijoen virtaama (m 3 /s) Kuusankoskella vuonna 2007 ja pitkällä ajanjaksolla Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008 5

10 4 VESISTÖKUORMITUS JA LUPAEHDOT 4.1 JOKIEN AINEVIRTAAMAT Kymijoki on merkittävä ravinne- ja kiintoainekuormittaja Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella. Vuonna 2007 ainevirtaamat olivat keskimääräistä selvästi suurempia: kiintoainetta 160 t/vrk, fosforia 0,6 t/vrk ja typpeä 19 t/vrk. Kymijoen kokonaisainevirtaamasta Kymijoen alaosan jätevesien osuus oli laskelmien mukaan vuonna 2007 kiintoaineesta 3 %, fosforista 12 % ja typestä 9 % 3. Summanjoen ja Vehkajoen kautta tuleva kuormitus on pientä Kymijoen tuomaan kuormitukseen verrattuna, mutta paikallisesti niillä on suuri merkitys (taulukko 3). Summanjoen ainevirtaamat olivat noin 6 % Kymijoen ainevirtaamista ja Vehkajoen noin 3 %. Vehkajoen ainevirtaamiin sisältyy Myllykylän jätevedenpuhdistamon kuormitus. Taulukko 3. Summan- ja Vehkajoen ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna Kg/vrk Kiintoaine Fosfori Typpi Summanjoki Vehkajoki sis. Myllykylän jvp 0,4 0,007 0,4 Yhteensä MERIALUEEN PISTEKUORMITUS Viimeisen kymmenen vuoden aikana eniten on vähentynyt BOD-kuormitus, joka on nyt noin 60 % vuoden 1998 tasosta (kuva 6). Samaan aikaan kiintoainekuormitus on laskenut 25 %. COD-kuormitus oli nyt samaa tasoa kuin vuonna Typpikuormitus on kasvanut 15 % ja fosforikuormitus 25 %. AOX-kuormitus on kasvanut eniten. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen suurin BOD- ja kiintoainepistekuormittaja vuonna 2007 oli Kotkan Enso. Suurin COD- ja fosforikuormitus oli Sunila Oy:llä. Typpikuormitus oli suurinta Mussalon jätevedenpuhdistamolla (taulukko 4). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

11 Taulukko 4. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen pistekuormitus vuonna Q BOD7 CODcr SS N P 2007 m3/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Enso Kotka Sunilan Puhdistamo Oy Enso Summa JM Huber Teollisuus yht Kotka, Sunilan jvp ,5 Kotka, Mussalon jvp ,2 Hamina, Nuutniemen jvp ,9 Yhdyskunnat yht Pyhtään kalankasvatus 43 5,5 Yhteensä Lisäksi Sunilan Puhdistamo AOX 215 kg/vrk BOD-kuormitus kg/vrk COD-kuormitus kg/vrk teoll yhdysk fosforikuormitus kg/vrk kiintoainekuormitus kg/vrk typpikuormitus kg/vrk AOX-kuormitus kg/vrk Kuva 6. Kotka-Hamina merialueen jätevesien kuormitus viimeisen 10 vuoden aikana. Eniten on vähentynyt BOD-kuormitus. AOX-kuormitus on kasvanut eniten. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008 7

12 4.3 HAMINAN MERIALUEEN JÄTEVESIKUORMITTAJAT Haminan kaupunki, Nuutniemen puhdistamo Nuutniemen puhdistamon ympäristöluvan mukaan jätevedet on käsiteltävä siten, että jäteveden pitoisuusarvot ovat neljännesvuosikeskiarvoina enintään seuraavat sekä puhdistustehot vähintään seuraavat: Pitoisuus Teho BOD 7 15 mgo 2 /l 90 % COD Cr 125 mgo 2 /l 75 % Kokonaisfosfori 0,4 mg/l 92 % Kiintoaine 35 mg/l 90 % Lisäksi on pyrittävä mahdollisimman tehokkaaseen typen poistoon. Nuutniemen puhdistamo täytti vuonna 2007 kaikilla neljällä laskentajaksolla lupaehdot lukuun ottamatta ensimmäisen jakson kiintoaineen lupaehtoja. Puhdistamo täytti myös valtioneuvoston päätöksessä 365/1994 asetetut vaatimukset kiintoaineen ja COD:n yksittäisille näytteenottokerroille ja fosforin vuosikeskiarvolle. Typen kohdalla vuosikeskiarvovaatimus jäi täyttymättä Stora Enso Publication Papers Oy Ltd, Summan tehtaat Summan tehtaiden ympäristöluvan mukaan jätevesien mukana mereen joutuvan kuormituksen lupa- ja tavoiterajat ovat: kk luparaja vuosiluparaja BOD 7 kgo 2 /d COD Cr kgo 2 /d Kiintoaine kg/d 1000 Fosfori kg/d Typpi kg/d 250 (tavoite) 200 (tavoite) Summan tehtaiden jätevesipäästöt ylittivät tammikuussa fosforin ja kiintoaineen uudet, vuonna 2007 voimaan tulleet luparajat (kuva 7). Typen tavoitearvoissa oli useita ylityksiä. Summan tehtaan toiminta loppui tammikuussa KOTKAN MERIALUEEN JÄTEVESIKUORMITTAJAT Kotkan edustalla vaikuttavat Kymijoen tuoman kuormituksen lisäksi suoraan mereen johdettu Kotkan alueen pistekuormitus. Kirkonmaan linnakkeen jätevedenpuhdistamolta ei ole kuormitustietoja, mutta kyseessä onkin kooltaan vain hengen mitoitusperusteella tehty puhdistamo. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

13 BOD kg/vrk COD kg/vrk luparaja luparaja kg/vrk Fosfori kg/vrk Typpi kg/vrk luparaja 25 kg/vrk tavoitearvo 250 kg/vrk Kiintoaine kg/vrk luparaja Kuva 7. Summan Enson kuukausikuormitukset (kg/vrk) vuonna Kuviin on lisäksi merkitty kuukausikeskiarvon mukaiset kuormituksen luparajat, typen osalta tavoitearvo. Fosforin ja kiintoaineen luparajat ylittyivät tammikuussa Kotkan kaupungin Mussalon ja Sunilan jätevedenpuhdistamot Sunilan ja Mussalon puhdistamot saivat uuden ympäristöluvan Itä-Suomen ympäristölupavirastolta joulukuussa Luvasta on valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätös Jäteveden luparajat ovat samat kuin aiemmassa luvassa: Mussalo pitoisuus teho BOD ATU 10 mg/l, 90 % COD Cr 125 mg/l 75 % Kiintoaine 15 mg/l 90 % Kokonaisfosfori 0,5 mg/l 90 % Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008 9

14 Sunila BOD ATU 30 mg/l 90 % COD Cr 125 mg/l 75 % Kiintoaine 15 mg/l 90 % Kokonaisfosfori 1 mg/l 85 % Puhdistustulokset lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset ja ylivuodot mukaan lukien. Mussalon puhdistamo täytti lupaehdot lukuun ottamatta toisen jakson BOD-arvoa, joka ylitti niukasti luparajan. Sunilan vuoden 2007 ensimmäisellä jaksolla kiintoainepitoisuus ylitti luparajan. Tuolloin etuselkeytyksen jälkeen mereen ohjattiin jätevettä m Stora Enso Laminating Papers ja Stora Enso Publication Papers, Kotkan tehtaat Itä-Suomen ympäristölupaviraston vuoden 2003 päätöksen mukaan tehtaiden jätevedet on käsiteltävä siten, että jätevesien mukana mereen joutuva kuormitus on enintään seuraava: kk keskiarvo vuosikeskiarvo BOD 7 kg O 2 /d COD Cr kg O 2 /d Fosfori kg/d Typpi kg/d Vuonna 2007 laitoksella oli lupaehtojen ylityksiä tammikuussa BOD:n, COD:n ja typen osalta ja helmikuussa vielä COD:n osalta (kuva 8). Ylitykset johtuivat hapen ja ravinteiden puutteesta aktiivilietelaitoksella. Helmikuun alussa tehtaalta pääsi säiliöauton purun yhteydessä noin 27 tonnia emäksistä valkaisuliuosta poistovesikanaaliin. Osa liuoksesta pääsi tehtaan edustalle mereen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry haki tehtaan edustalta ylimääräiset vesinäytteet 4. Välittömästi päästön jälkeen ohitusputken lähialueella oli havaittavissa päästön vaikutusta (ph, happi, näkösyvyys ja lämpötila), mutta kahden vuorokauden kuluttua tilanne oli normalisoitunut. Helmikuun puolivälissä tehtaalla tapahtui lipeäsäiliörikko, jonka seurauksena noin 20 m 3 puolivahvaa lipeää päätyi mereen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry haki tehtaan edustalta ylimääräiset vesinäytteet 5 päästöä seuraavina kahtena päivänä. Lähimpänä purkualuetta fosfori- ja kiintoainepitoisuus sekä väriarvo olivat kaksin-kolminkertaistuneet normaalitilanteeseen verrattuna. ph oli noussut alusvedessä lukemaan 8,6. Seuraavana päivänä vaikutuksia ei enää näkynyt. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

15 BOD kg/vrk COD kg/vrk luparaja luparaja Fosfori kg/vrk Typpi kg/vrk luparaja 40 kg/vrk luparaja 200 kg/vrk Kiintoaine kg/vrk Kuva 8. Kotkan Enson kuukausikuormitukset (kg/vrk) vuonna Kuviin on lisäksi merkitty kuukausikeskiarvon mukaiset kuormituksen luparajat. Luparajoissa oli joitakin ylityksiä tammihelmikuussa Sunilan Puhdistamo Oy Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen mukaan puhdistamon jätevedet on käsiteltävä siten, että jätevesien mukana mereen joutuva kuormitus on enintään seuraava: kk keskiarvo vuosikeskiarvo BOD 7 kg O 2 /d COD Cr kg O 2 /d fosfori kg/d AOX kg/d kiintoaine, muissa kuin biologisesti käsitellyissä jätevesissä kg/d Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

16 Typpikuormituksen tavoitearvo on 370 kg/d kuukausikeskiarvona ja 310 kg/d vuosikeskiarvona laskettuna. Sunilan Puhdistamo toimi vuonna 2007 lupaehtojen mukaisesti (kuva 9). Vuoden aikana tehtaalla tapahtui neljä häiriöpäästöä 6. Puhdistamon häiriöpäästö johtui lietteenpoiston käynnistämisen unohtumisesta. Tilanne aiheutti COD-kuorman kohoamisen tilapäisesti 1,5-kertaiseksi. Meesauunien avokanavan kautta Sunilanlahteen pääsi laihaa mustalipeää, lajittamon kiertovettä ja haihduttamon syöttölipeää. Päästöt johtuivat laitehäiriöistä tai rikoista. BOD kg/vrk COD kg/vrk luparaja 4000 kg/vrk luparaja Fosfori kg/vrk Typpi kg/vrk luparaja 60 kg/vrk tavoiteraja 370 kg/vrk AOX kg/vrk Kiintoaine, biopuhd. kg/vrk luparaja 600 kg/vrk luparaja 1500 kg/vrk, muu kuin biopuhd Kuva 9. Sunilan Puhdistamo Oy:n kuukausikuormitukset (kg/vrk) vuonna Kuviin on lisäksi merkitty kuukausikeskiarvon mukaiset kuormituksen lupa- tai tavoiterajat. Kuormitus ei ylittänyt luparajoja. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

17 4.5 PYHTÄÄN SILTAKYLÄNLAHTI Siltakylänlahtea ja Äyspäänselkää kuormitti ennen Siltakylän puhdistamo. Siltakylän puhdistamon jätevedet on johdettu Mussalon puhdistamolle 12/2004 lähtien. Lisäksi ulompana Äyspäänselän tuntumassa on ollut kalankasvatuslaitos. Nykyisin Äyspäänselälle ei kohdistu pistemäistä kuormitusta. Hajakuormitusta tulee mm. Siltakylänjoelta. 4.5 AHVENKOSKENLAHTI JA PUROLANLAHTI Suoraan Pyhtään edustan merialueelle ei tule teollisuuden tai yhdyskuntapuhdistamoiden pistekuormitusta. Kymijoen mukana tulee merkittävin osa alueen kuormituksesta. Pääosa Kymijoen läntisten haarojen vesistä purkautuu Ahvenkoskenlahdelle (95-97 %) ja vain vähäinen osa Purolanlahdelle. Ahvenkosken- ja Purolanlahden ainevirtaamat olivat vuonna 2007 tarkasteluparametrista riippuen noin 55 % koko Kymijoen ainevirtaamista. Purolanlahden edustalle sijoittuvan viiden kalankasvatuslaitoksen yhteinen lisäkasvu oli vuonna t/v. Laitosten aiheuttama ravinnekuormitus kasvatuskaudella (180 d) oli 11,2 kg/d fosforia sekä 88 kg/d typpeä. Määrällisesti kalankasvatuksen aiheuttama kuormitus Kymijokeen verrattuna on vähäistä, mutta ravinteet ovat paremmin levien hyödynnettävissä. 5 VEDENLAATUTULOKSET 5.1 TALVIAIKA MERIASEMILLA Haminan Summan merialue Haminan-Summan merialue on asemien KYVY-13, 212 ja 179 pohjoispuolelleen rajaama alue. Talvella 2007, kuten edellisinäkin talvina, pintavesi oli selvästi alusvettä ruskeampaa, typpipitoisempaa ja siinä oli pienempi sähkönjohtavuus (taulukko 5). Pintavesi oli myös alusvettä sameampaa. Vehka- ja Summanjoen makean veden vaikutus näkyy mm. kohonneina typpipitoisuuksina ja pienempänä sähkönjohtavuutena alusveteen verrattuna. Pintaveden hapen kyllästyksen keskiarvo oli 75 %. Heikoin happitilanne oli Hillonlahden asemalla 216: 53 %. Pintaveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 43 µg/l. Pintaveden korkein fosfori- ja typpipitoisuus 110 µgp/l ja 2700 µgn/l oli Hillonniemen asemalla 218, myös väriarvo ja sameus olivat koholla. Fosforipitoisuutta lukuun ottamatta samat arvot olivat koholla myös Haminanlahden asemalla 236 ja Vilniemen asemalla 225. Haminan ja Summan edustan meriveden typpipitoisuus on pintavedessä keskimäärin 920 µg/l. Arvo on itäisen Suomenlahden keskiarvotyppipitoisuutta (alle 400 µg/l) selvästi korkeampi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

18 Lähimpänä itäisen Suomenlahden keskiarvoa olivat itäisin asema KYVY-13 ja Varvion asema 212, joilla pitoisuudet olivat silti 620 µg/l. Välivesi oli alusveden kaltaista. Tasalämpöisen vesimassan alusveden hapen kyllästysaste vaihteli 63 % ja 86 %:n välillä ollen pienimmillään Hilloniemen asemalla 230 ja Kuuttingin asemalla 181 syvyydessä 8-10 metriä. Alusveden ravinnepitoisuudet olivat melko samaa tasoa kaikilla asemilla. Taulukko 5. Keskimääräinen veden laatu (keskiarvot) Haminan edustalla talvella Talvi 2007 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus FTU 2,7 1,3 1,0 Sähkönjoht. ms/m Saliniteetti o/oo 3,1 4,3 4,4 ph 7,3 7,6 7,7 Väri mgpt/l Kok N µg/l Kok P µg/l näytemäärä Kotkan merialue Talvella 2007 päällysvesi oli Kotkan merialueella väli- ja alusvettä makeampaa ja hieman ruskeampaa (taulukko 6). Päällysvesi oli vain hieman välivettä hapekkaampaa. Typpipitoisuus oli alusveden pitoisuutta selvästi suurempi ja fosforipitoisuus selvästi pienempi. Päällysvesi on Kotkan merialueen asemilla jokiveden vaikutuksen alaista, joka näkyy mm. alhaisena saliniteettina. Eri asemilla saliniteetti vaihteli välillä 0,05-2,4. Kotkan merialueen päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella 2007 oli 19 µg/l. Mussalo-Hovinsaari-Halla alueella (asemat 96, 100, 104 & 139) päällysveden fosforipitoisuus oli muita pienempi, µg/l. Näillä asemilla myös saliniteetti oli pienin. Typpeä päällysvedessä oli keskimäärin 600 µg/l. Alusvedessä hapen kyllästysaste oli keskimäärin 76 %. Heikoin happitilanne oli Mussalon asemalla %. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 45 µg/l. Pienin alusveden typpipitoisuus, 330 µg/l, mitattiin Viikarinsaaren asemalla Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

19 Taulukko 6. Keskimääräinen veden laatu Kotkan edustalla talvella Talvi 2007 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 1,4 1,0 0,8 Sähkönjoht Saliniteetti o/oo 0,9 3,7 4,4 ph 7,3 7,7 7,8 Väri KokN KokP näytemäärä Pyhtään merialue Pyhtään merialueen päällysvesi oli talvella 2007, kuten aikaisempinakin vuosina, hieman alusvettä ruskeampaa ja huomattavasti makeampaa (taulukko 7). Päällysvedessä oli huomattavasti vähemmän fosforia kuin alusvedessä. Alhaiseen saliniteettiin vaikuttaa joista laskeva makea vesi. Erityisen selvästi makean veden vaikutus on näkyvillä Ahvenkoskenlahden asemien 32 ja KYVY-9 vedenlaadussa. Näillä asemilla veden saliniteetti oli noin 0,05 ja fosforipitoisuus noin 10 µg/l. Päällysveden happikyllästys oli Pyhtään merialueella keskimäärin 86 %, mutta Siltakylänlahdella (as 84) vain 69 %. Keskimääräinen fosforipitoisuus päällysvedessä oli 24 µg/l. Siltakylänlahdella (as 84) vesi oli ruskeinta ja siinä oli eniten typpeä. Välivesi oli alueella melko tasalaatuista. Ahvenkoskenlahdella (32 & KYVY-9) vesi oli selvästi makeampaa kuin muualla. Väliveden keskimääräinen hapen kyllästysaste alueella oli sama kuin päällysvedessä, 86 %. Alusvesi sisälsi fosforia noin 44 µg/l koko alueella. Hapen kyllästysaste vaihteli välillä %. Alusveden saliniteetti oli Pyhtään alueella 4,3-4,9. Taulukko 7. Keskimääräinen veden laatu Pyhtään edustalla talvella Talvi 2007 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 3,4 1,0 0,7 Sähkönjoht Saliniteetti 1,8 3,7 4,6 ph 7,3 7,7 7,7 Väri KokN KokP näytemäärä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

20 5.1.4 Ulkomerialue ja Kirkonmaan edusta Kaikilla asemilla päällysveden fosforipitoisuus oli noin 43 µg/l ja typpipitoisuus 500 µg/l. Kirkonmaan asemalla KYVY-5 saliniteetti oli muita asemia pienempää. Päällysvedessä oli alusvettä hieman pienempi sähkönjohtavuus ja saliniteetti (taulukko 8). Ulkomerialueen välivesi oli mittauspisteiden välillä melko tasalaatuista. Alusveden happikyllästys oli %. Vähiten happea oli Velpperkarin aseman KYVY-12 alusvedessä. Alusvedessä ei juuri ollut enempää fosforia kuin päällysvedessä. Keskimäärin alusvesi sisälsi fosforia 47 µg/l. Talvella 2007 alusveden fosforipitoisuudessa ei juuri ollut eroa eri mittauspisteiden välillä. Taulukko 8. Keskimääräinen veden laatu ulkomerialueella talvella Talvi 2007 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 1,2 1,1 0,8 Sähkönjoht Saliniteetti 3,9 4,2 4,7 ph 7,9 7,9 7,8 Väri KokN KokP näytemäärä KESÄAIKA MERIASEMILLA Haminan Summan merialue Kesällä 2007 päällysveden sähkönjohtokyky oli melko korkea ja suolapitoisuus 3,7, eli makean veden vaikutus oli vähäinen (taulukko 9). Keskimäärin päällysvedessä oli typpeä 447 µg/l ja fosforia 39 µg/l. Korkeimmillaan fosfori- ja typpipitoisuus oli Summanlahden asemalla 205, jossa fosforia oli 47 µg/l ja typpeä 580 µg/l. Pienin typpipitoisuus mitattiin Kuuttingin asemalla 181, 380 µg/l. Fosforipitoisuus oli pienin Varvion asemalla 212, 30 µg/l. Vesi oli sameinta Hillonlahdella. Fekaalisia streptokokkeja alueella oli 0-8 kpl/100 ml. Välivesi oli päällysveden kaltaista ja tasalaatuista koko alueella. Neuvottomanlahdella (as 189) vesi oli viidessä metrissä sameinta ja vähähappisinta. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste oli vain 60 %. Vilniemessä (as 225) happitilanne oli huonoin, 44 % (pinnan ja pohjan lämpötilaero 4 C, syvyys 14 m). Vilniemessä myös alusveden fosforipitoisuus oli Summanlahden (as 198) ohella korkein, 69 µg/l. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 58 µg/l. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

21 Taulukko 9. Keskimääräinen veden laatu (keskiarvot) Haminan edustalla kesällä Heinä 2007 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus FTU 3,4 3,0 3,9 Sähkönjoht. ms/m Saliniteetti 3,7 3,8 4,2 ph 8,0 7,9 7,7 Väri mgpt/l Kok N µg/l Kok P µg/l näytemäärä Kotkan merialue Kotkan merialueen päällysveden hapen kyllästysaste vaihteli kesällä 2007 välillä %. Pienin hapenkyllästys oli Hallanväylän asemalla 152. Suolapitoisuus oli pienempi kuin Haminan edustalla. Keskimääräinen hapen kyllästysaste päällysvedessä oli 91 % (taulukko 10). Keskimääräinen päällysveden fosforipitoisuus oli 35 µg/l. Päällysveden fosforipitoisuus oli alusveden vastaavaa pitoisuutta selvästi alhaisempi. Pienin fosforipitoisuus oli Hovinsaaressa (as 104) ja typpipitoisuus Hillonniemen asemalla (128). Keskimääräistä huomattavasti pienempi sähkönjohtavuus ja suolapitoisuus oli Hirssaari- Hovinsaari alueella (100 & 104) Kymijoen edustalla. Fekaalisia streptokokkeja päällysvedessä oli 0-7 kpl/100 ml. Välivedessä oli päällysvettä korkeampi sähkönjohtavuus ja saliniteetti. Hallanväylällä (as 152) viidessä metrissä hapenkyllästys oli enää 57 %. Alusvedessä happea oli %. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste oli vain 60 %. Huonoin happitilanne oli Hallanväylällä (152), jossa myös typpi- ja fosforipitoisuudet olivat suurimmat. Alusvedessä oli ylempiä vesikerroksia selvästi suurempi sähkönjohtavuus. Suurin sähkönjohtavuus oli Lellerin intensiiviasemalla 123, 897 ms/m. Taulukko 10. Keskimääräinen veden laatu Kotkan edustalla kesällä Heinä 2007 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 2,5 2,3 2,5 Sähkönj Saliniteetti 3,0 3,6 4,5 ph 8,0 7,9 7,7 Väri KokN KokP näytemäärä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

22 5.2.3 Pyhtään merialue Kesällä 2007 Pyhtään alueen päällysvesi oli melko tasalaatuista koko alueella. Jokiveden vaikutus päällysvedessä näkyi lähempänä rannikkoa olevalla Ahvenkoskenlahden asemalla 32. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste kesällä 2007 oli 88 % (taulukko 11). Keskimääräinen fosforipitoisuus Pyhtään merialueella oli 33 µg/l. Suurin fosfori- ja typpipitoisuus oli Ahvenkoskenlahdella (32), vesi oli myös muita asemia sameampaa. Fekaalisia streptokokkeja oli 0-1 kpl/100 ml. Aseman 32 välivedessä jokiveden vaikutus näkyi vielä lievästi. Ahvenkoskenlahden asemalla KYVY-9 hapen kyllästysaste oli viidessä metrissä pienin, 63 %. Muutoin välivesi Pyhtään merialueella oli melko tasalaatuista. Alusveden happipitoisuudessa oli eroja. Veden kyllästysaste vaihteli välillä %. Keskimääräinen hapen kyllästysaste oli 67 %. Heikoin happitilanne oli Äyspäänselällä (as 77). Alusveden fosforipitoisuus oli suurin Heinäsaaren asemalla KYVY-1 (syvyys 26,5 m). Taulukko 11. Keskimääräinen veden laatu Pyhtään edustalla kesällä Heinä 2007 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 2,6 2,2 1,4 Sähkönj Saliniteetti 3,4 3,9 5,0 ph 8,0 7,9 7,8 Väri KokN KokP näytemäärä Ulkomerialue ja Kirkonmaan edusta Kesällä 2007 päällysvesi oli alueella tasalaatuista. Myöskään päällysveden ja väliveden välillä ei ollut eroavaisuuksia (taulukko 12). Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 27 µg/l. Hieman muita suurempi typpipitoisuus oli Ristisaaren (Kyvy3) luona. Suolapitoisuus oli hieman suurempi kuin Haminan edustalla. Välivesi oli mitattujen parametrien suhteen erittäin tasalaatuista eri asemien välillä. Alusvedessä oli keskimäärin 66 %:n happikyllästys. Keskimäärin alusveden fosforipitoisuus oli 44 µg/l. 40 metrissä (Kyvy3 & 5) happipitoisuudet olivat laskeneet tasolle 45 %. Tuolloin myös fosforipitoisuus oli koholla; 93 µg/l (Kyvy5). Sähkönjohtavuus oli uloimman aseman alusvedessä (Kyvy3) yli ms/m ja suolapitoisuus 6,1. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

23 Taulukko 12. Keskimääräinen veden laatu ulkomerialueella kesällä Heinä 2007 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 1,4 1,3 1,2 Sähkönj Saliniteetti 4,2 4,3 5,0 ph 8,2 8,1 7,8 Väri KokN KokP näytemäärä INTENSIIVI- JA KLOROFYLLIASEMAT Haminan merialueen Varvion ja Hillonniemen intensiiviasemilla 212 ja 218 sekä Kotkan edustan Lellerin ja Varissaaren intensiiviasemilla 123 ja 128 otettiin näytteet 13 kertaa, lisäksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus otti Pyhtään edustalta näytteet Heinäsaaren Kyvy-1 asemalta 15 kertaa. Helmi-huhtikuussa päällysveden hapen kyllästysaste oli intensiiviasemilla noin %. Hillonniemen asema erottui helmikuussa poikkeuksellisen korkeilla väriarvoilla ja ravinnepitoisuuksillaan, esimerkiksi typpipitoisuus oli µg/l. Typpipitoisuus oli intensiiviasemilla muuten noin 500 µg/l ja fosforipitoisuus 35 µg/l ja (kuvat 11 & 12). Alusvedessä happikyllästys oli noin %. Alusvesi oli kirkkaampaa ja sähkönjohtavuus oli suurempi kuin päällysvedessä. Typpeä oli alusvedessä lähes yhtä paljon kuin ylemmissä vesikerroksissa, mutta fosforia vastaavasti hieman enemmän (kuva 13). Keskimäärin alusvesi sisälsi fosforia 43 µg/l. Touko-kesäkuussa intensiiviasemilla päällysvedessä oli typpeä keskimäärin 420 µg/l (kuva 11). Eniten typpeä oli Varissaaressa kesäkuun puolivälissä, 670 µg/l. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 28 µg/l. Alusvedessä oli happea keskimäärin 75 % (kuva 14). Pienin happikyllästys oli kesäkuun alussa Varviossa, 55 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

24 µg/l 2700 hel-maa huhti touko kesä heinä elo syys loka joulu Kyvy1 Kuva 11. Päällysveden typpipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Touko-elokuun tulokset ovat kukin kahden näytteenottokerran keskiarvoja, muut yksittäisiä tuloksia. Kyvy-1:ltä on tästä poiketen huhti- ja syyskuulta kahdet ja toukokuulta kolmet tulokset. Typpipitoisuudet olivat suurimmillaan helmi- ja lokakuussa ja pienimmillään elokuussa Kyvy1 0 µg/ hel-maa huhti touko kesä heinä elo syys loka joulu Kuva 12. Päällysveden fosforipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Tulosten määrät, kts. kuva 11. Fosforipitoisuudet olivat suurimmillaan elokuussa ja pienimmillään kesäkuussa. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

25 µg hel-maa huhti touko kesä heinä elo syys loka joulu Kyvy1 Kuva 13. Alusveden fosforipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Tulosten määrät, kts. kuva 11. Fosforipitoisuudet olivat suurimmillaan heinäelokuussa % hel-maa huhti touko kesä heinä elo syys loka joulu Kyvy1 Kuva 14. Alusveden happikyllästysprosentit Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Tulosten määrät, kts. kuva 11. Happitilanne oli paras huhtikuussa ja huonoin heinäkuussa. Heinä-elokuussa päällysveden typpipitoisuus oli alempi kuin touko-kesäkuussa, mutta fosforipitoisuus korkeampi (kuvat 11 & 12). Eniten fosforia oli Varviossa ja Hillonniemessä elokuun alussa, 60 µg/l. Vesi oli suolaisinta Heinäsaaressa heinäkuussa. Alusvedessä keskimääräinen hapen kyllästysaste oli heinä-elokuussa 65 %. Vähiten happea (50 %) oli Heinäsaaressa elokuun puolivälissä. Tuolloin myös alusveden typpipitoisuus oli muita korkeampi, 510 µg/l. Heinäkuussa myös Heinäsaaren alusveden fosforipitoisuus oli Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

26 korkea, 110 µg/l. Keskimäärin fosforia oli alusvedessä 54 µg/l ja typpeä 400 µg/l. Elokuun ensimmäisen päivän tuloksissa näkyi edellispäivän myrsky: vesimassa oli sekoittunutta ja tasalämpöistä. Loppuvuodesta päällysvedessä oli typpeä keskimäärin 500 µg/l ja fosforia 35 µg/l. Suurin typpipitoisuus oli 720 µg/l Hilloniemessä lokakuun lopulla. Alusveden happikyllästys oli loppuvuodesta heikoimmillaan syyskuussa Heinäsaaressa 51 % (kuva 14). Alusveden typpipitoisuudet olivat hieman koholla lokakuun lopulla Varviossa ja Hillonniemessä, noin 640 µg/l (kuva 13). Syyskuussa vesimassa sekoittui ja alusvesi sai happitäydennystä. Intensiiviasemien ravinnepitoisuudet päällysvedessä vuonna 2007 olivat suurimpia Haminan Hillonniemen asemalla ja pienimpiä Pyhtään Heinäsaaren asemalla kuten edellisenäkin vuonna. Typpipitoisuudet olivat suurimmillaan helmi- ja lokakuussa ja fosforipitoisuudet elokuussa. Pienimmillään fosforipitoisuudet olivat kesäkuussa ja typpipitoisuudet elokuussa. Näkösyvyys oli noin 3 metriä Heinäsaaressa, Lellerissä ja Varviossa, ja noin 2 metriä Varissaaressa ja Hillonniemessä (kuva 15). Enimmillään näkösyvyyttä oli 4,7 m lokakuussa Lellerissä. Pienimmillään näkösyvyys oli maaliskuussa Hillonniemessä; 0,7 m. Näkösyvyys m m 07 h 07 t 07 t 07 k 07 k 07 h 07 h 07 e 07 e 07 s 07 l 07 j 07 Ängsön Kyvy-1 Lelleri 123 Varissaari 128 Varvio 212 Hillonniemi 218 Kuva 15. Intensiiviasemien näkösyvyydet (m) vuonna Näkösyvyys oli noin 3 metriä Heinäsaaressa, Lellerissä ja Varviossa, ja noin 2 metriä Varissaaressa ja Hillonniemessä. Klorofyllituloksia on intensiiviasemien lisäksi 25 muulta asemalta. Pyhtään merialueen touko-syyskuun klorofyllitulosten keskiarvo oli 7,5 µg/l, Kotkan 9,9 µg/l ja Haminan 9,1 µg/l (kuva 16). Uloimpana olevien asemien (KYVY 2,4,10) klorofyllitulosten keskiarvo oli 5,6 µg/l. Toukokuussa klorofyllipitoisuudet olivat rannikon läheisyydessä aivan samaa tasoa, ulompana selvästi pienempiä. Kesäkuussa erot rannikon läheisillä asemilla olivat 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

27 suurimmillaan: Pyhtään tulokset olivat samaa tasoa kuin uloimpana ja Kotkan tulokset olivat kesän suurimmat. Loppukesästä erot eivät olleet enää niin suuria (kuva 17). Suurimmat koko kesän keskiarvopitoisuudet mitattiin Haminanlahdella (as 236) 17,7 µg/l ja Summanlahdella (as 205) 15,6 µg/l (kuva 16), kuten viime vuonnakin. Haminanlahden klorofylliasemilla 230 ja 236 kesän keskiarvopitoisuus oli 13,2 µg/l. Haminanlahdella klorofylli-a -pitoisuus oli siis noin 5 µg/l suurempi kuin muualla Haminan alueella. Pienimmät keskiarvopitoisuudet (5,1 µg/l) saatiin Pyhtään Äyspäänselän ja Kaunissaaren ympäristöstä (as 66 & 77). Suurimmat yksittäiset tulokset olivat intensiiviasemien toukokuun alun tulokset µg/l. Toukokuun lopulla samojen asemien tulokset olivat jo laskeneet alle kolmasosaan maksimistaan. Klorofylli µg/l Pyhtää Kyvy Kyvy1 66 Kyvy2 Kyvy10 Kotka Hamina Kyvy4 Kuva 16. Klorofyllitulosten (µg/l) kunta- ja asemakohtaiset keskiarvot touko-syyskuulta Kultakin asemalta on 5-8 tulosta. Pyhtään merialueen touko-syyskuun klorofyllitulosten keskiarvo oli 7,5 µg/l, Kotkan 9,9 µg/l ja Haminan 9,1 µg/l. 5.4 UIMARANTOJEN VEDENLAATU Kotkan kaupunki tutki uimarantavesistä touko-elokuussa fekaalisia streptokokkeja, fekaalisia koliformisia bakteereja, koliformisia bakteereja ja ph:ta. Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen vedenlaatu oli kesällä 2007 yleensä hyvä 7. Elokuun puolivälissä Mansikkalahden molempien rantojen, Santalahden ja Äijänniemen vedenlaatu ei täyttänyt uimaveden laatuvaatimuksia sinileväesiintymän takia. Kahden päivän päästä sinilevää ei enää ollut. Fekaalisia streptokokkeja oli enimmillään 150 pmy/100 ml (uimaveden laatuvaatimus alle 200 pmy/100 ml), fekaalisia koliformisia bakteereja 150 pmy/100 ml (alle 500 pmy/100 ml) ja koliformisia bakteereja 400 pmy/100 ml (alle pmy/100 ml). Uimavesien ph oli yleensä vähän yli 8, vaihdellen välillä 7,2-8,7 (laatuvaatimus 6-9). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

28 Klorofylli µg/l touko kesä heinä elo syys Pyhtää Kotka Hamina ulko Kuva 17. Klorofyllitulosten (µg/l) kuukausittaiset keskiarvot Pyhtään, Kotkan ja Haminan rannikkoalueilla ja uloimmilla asemilla Pyhtäältä tuloksia on 6-7 kpl/kk, Kotkasta 7-12, Haminasta 7-15 ja uloimmilta asemilta 3-7 kpl/kk. 6 VERTAILU EDELLISIIN VUOSIIN 6.1 TALVIAIKA MERIASEMILLA Haminan - Summan merialue Päällysveden typpipitoisuus on Hamina-Summan merialueella ollut jo pitkään korkea. Nyt se oli edellisvuosiakin korkeampi (taulukko 13). Päällysveden fosforipitoisuus oli samaa tasoa kuin edellisinä talvina. Sähkönjohtavuus oli edellisvuosia suurempi. Tuloksissa on vaihtelua vuosittain ja selvää trendiä ei vedenlaadun kehityksessä ole nähtävissä. Alusveden sähkönjohtavuusarvo nousi kahden vuoden jälkeen aiemmalle tasolle (taulukko 13). Alusveden typpipitoisuus oli edellisvuosia suurempi. Fosforipitoisuus oli edellisvuosien tasolla. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

29 Taulukko 13. Talvien keskimääräinen veden laatu Haminan merialueella. 1 m ka Happi % Sameus FTU 1,5 3,8 2,5 1,8 2,7 Sähkönjoht. ms/m ph 7,3 7,2 7,2 7,3 7,3 Väri mgpt/l Kok N µg/l Kok P µg/l näytemäärä Alusvesi ka Happi % Sameus 1,2 1,8 1,6 1,1 1,0 Sähkönj ph 7,5 7,6 7,3 7,7 7,7 Väri Kok N Kok P näytemäärä Kotkan merialue Kotkan merialueen päällysvesi oli laadultaan edellisvuosien tasolla (taulukko 14). Alueella on havaittavissa selvä makean veden vaikutus, joka näkyy vedenlaadussa mm. alhaisena sähkönjohtavuutena. Typpeä ja fosforia oli selvästi vähemmän kuin Haminan merialueella. Alusveden laatu oli aiempien vuosien kaltaista. Alusveden fosforipitoisuuden lasku oli päättynyt (taulukko 14). Keskimäärin alusvedessä oli talvella 2007 fosforia 45 µg/l, saman verran kuin Haminan alueella. Taulukko 14. Talvien keskimääräinen veden laatu Kotkan merialueella. 1 m ka Happi % Sameus 2,1 1,2 1,9 1,0 1,4 Sähkönj ph 7,1 7,2 7,2 7,3 7,3 Väri Kok N Kok P näytemäärä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

30 Alusvesi ka Happi % Sameus 0,7 1,1 0,7 1,0 0,8 Sähkönj ph 7,5 7,7 7,7 7,6 7,8 Väri Kok N Kok P näytemäärä Pyhtään merialue Talvella 2007 Pyhtään merialueen päällysvedessä oli aiempaa parempi happitilanne (taulukko 15). Sähkönjohtavuus, sameus ja fosforipitoisuus oli edellisvuosia korkeampi. Typpipitoisuus oli samaa tasoa kuin Kotkan merialueella, mutta fosforipitoisuus oli hieman korkeampi. Taulukko 15. Talvien keskimääräinen veden laatu Pyhtään merialueella. 1 m ka Happi % Sameus 2,5 1,2 1,6 1,2 3,4 Sähkönj ph 7,1 7,0 7,0 7,1 7,3 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusvesi ka Happi % Sameus 0,5 0,7 1,1 0,7 0,7 Sähkönj ph 7,6 7,6 7,7 7,5 7,7 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusveden sähkönjohtavuus on vaihdellut 2000-luvulla välillä ms/m (taulukko 15). Vesi oli melko samanlaista kuin edellisenä vuonna. Talvella 2007 alusvesi sisälsi fosforia keskimäärin 44 µg/l, eli saman verran kuin Kotkan ja Haminan merialueilla. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

31 6.1.4 Ulkomerialue Koko vesipatsaasta määritettyjen pitoisuuksien mukaan ulkomerialueen veden sähkönjohtavuus oli noussut kolmea edellisvuotta korkeammalle tasolle. Typpipitoisuus oli laskenut edellisvuodesta toissavuotiselle tasolle (taulukko 16). Keskimääräinen fosforipitoisuus alueella talvella 2007 oli 43 µg/l, joka on samaa tasoa kuin koko Pyhtää- Kotka-Hamina -merialueella. Taulukko 16. Talvien keskimääräinen veden laatu ulkomerialueella. koko patsas Happi % Sameus 1,1 1,2 0,7 0,4 1,0 Sähkönj ph 7,5 7,7 7,8 7,7 7,8 Väri Kok N Kok P näytemäärä KESÄAIKA MERIASEMILLA Haminan- Summan merialue Kesällä 2007 päällysveden happikyllästys oli edellisvuosia huonompi (taulukko 17). Veden sameus ja fosforipitoisuus oli noussut. Merkittäviä muutoksia alusveden laadussa ei ole havaittavissa vuosien välisenä aikana Hamina-Summan merialueella. Alusveden sameus on hieman lisääntynyt edellisvuosista. Fosforipitoisuus nousi samalle tasolle kuin kaksi vuotta sitten. Samoin happikyllästys laski vuoden 2005 tasolle. Taulukko 17. Kesien keskimääräinen vedenlaatu Haminan merialueella. 1 m ka Happi % Sameus FTU 3,0 2,6 2,3 2,3 3,4 Sähkönjoht. ms/m ph 8,5 8,2 8,5 8,0 8,0 Väri mgpt/l Kok N µg/l Kok P µg/l näytemäärä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

32 alusvesi ka Happi % Sameus 4,4 2,9 3,1 2,8 3,9 Sähkönjoht ph 7,7 7,9 7,8 7,8 7,7 Väri Kok N Kok P näytemäärä Kotkan merialue Vedenlaatu on päällysveden osalta pysynyt viiden viimeisen kesän aikana melko muuttumattomana (taulukko 18). Sähkönjohtavuus on viime vuosina noussut. Fosforipitoisuus oli aiempia vuosia korkeampi ja lähes yhtä korkea kuin Haminan alueella. Taulukko 18. Kesien keskimääräinen vedenlaatu Kotkan merialueella. 1 m ka Happi % Sameus 2,9 2,9 1,8 2,1 2,5 Sähkönj ph 8,2 7,8 8,0 8,0 8,0 Väri Kok N Kok P näytemäärä alusvesi ka Happi % Sameus 2,7 2,9 2,8 2,0 2,5 Sähkönj ph 7,9 7,6 7,6 7,7 7,7 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusveden happikyllästys oli edellisvuoden paremmasta tilanteesta laskenut taas aiempien vuosien tasolle. Sähkönjohtavuus oli paria edellisvuotta korkeampi. Alusveden typpipitoisuus on ollut laskussa, sen sijaan fosforipitoisuus oli suurempi kuin edellisvuonna. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

33 6.2.3 Pyhtään merialue Pyhtään merialueella päällysvedenlaatu on pysynyt melko samanlaisena viimeisen viiden kesän aikana. Päällysveden hapen kyllästysaste oli aiempaa huonompi (taulukko 19). Sähkönjohtavuusarvo on ollut nousussa. Fosforipitoisuus oli nyt suurempi kuin aiempina kesinä. Typpipitoisuus oli edellisvuosien tasolla. Taulukko 19. Kesien keskimääräinen vedenlaatu Pyhtään merialueella. 1 m ka Happi % Sameus 2,6 2,3 1,5 2,0 2,6 Sähkönj ph 8,3 8,0 8,1 8,0 8,0 Väri Kok N Kok P näytemäärä alusvesi ka Happi % Sameus 2,0 2,4 2,0 1,4 1,4 Sähkönj ph 7,8 7,6 7,6 7,6 7,8 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusvesi oli laadultaan melko samanlaista kuin aikaisempina vuosinakin. Happitilanne oli lähes yhtä heikko kuin edellisinä vuosinakin. Sameus ja väri olivat edellisvuoden tasolla, mutta aiempia vuosia pienempiä Ulkomerialue Myöskään ulkomerialueen vedenlaadussa ei ole viimeisten vuosien aikana tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 20). Hapen kyllästysaste päällysvedessä on aiemmin pysytellyt lähellä 100 %:a, mutta oli nyt 89 % Sähkönjohtavuus oli hieman noussut. Typpeä oli vedessä hieman vähemmän ja fosforia enemmän kuin edellisvuonna. Alusvedessä ei juuri ole tapahtunut muutoksia vuosien varrella. Fosforipitoisuus näyttäisi olevan laskussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

34 Taulukko 20. Kesien keskimääräinen vedenlaatu ulkomerialueella. 1 m ka Happi % Sameus 0,9 2,0 0,8 1,0 1,4 Sähkönj ph 8,6 8,4 8,5 8,3 8,2 Väri Kok N Kok P näytemäärä alusvesi ka Happi % Sameus 0,6 1,3 0,7 0,9 1,2 Sähkönj ph 7,8 7,7 7,6 7,8 7,8 Väri Kok N Kok P näytemäärä YHTEENVETO Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 2007 vedenlaatutulokset Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailusta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana alueen teollisuuden ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden yhteenlasketusta kuormituksesta eniten on vähentynyt BOD-kuormitus, joka on nyt noin 60 % vuoden 1998 tasosta. Samaan aikaan kiintoainekuormitus on laskenut 25 %. COD-kuormitus oli nyt samaa tasoa kuin vuonna Typpikuormitus on kasvanut 15 % ja fosforikuormitus 25 %. AOX-kuormitus on kasvanut eniten. Pyhtää- Kotka-Hamina merialueen suurin BOD- ja kiintoainepistekuormittaja vuonna 2007 oli Kotkan Enso. Suurin COD- ja fosforikuormitus oli Sunila Oy:llä. Typpikuormitus oli suurinta Mussalon jätevedenpuhdistamolla. Ainoat pistekuormittajat Pyhtään edustalla ovat kalankasvatuslaitokset. Talvella 2007 Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella pienimmät fosforipitoisuudet (9-12 µg/l) mitattiin Pyhtään Ahvenkoskenlahdella ja Kotkan Mussalo-Hovinsaari -alueella (kuva 18). Muualla Pyhtään merialueella fosforipitoisuudet olivat edellistalvea selvästi suurempia. Muualla Kotkan rannikon lähellä fosforipitoisuudet olivat noin 20 µg/l. Haminan edustalla 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

35 fosforipitoisuudet olivat selvästi korkeampia, noin µg/l. Koko tutkimusalueen korkeimmat talven fosforipitoisuudet olivat Hillonniemellä (110 µg/l). Ympäristöhallinnon vesien käyttökelpoisuusluokituksessa yhtenä tärkeänä kriteerinä on fosforipitoisuus 8. Erinomaisessa luokassa pitoisuus on merellä alle 12 µg/l, hyvässä µg/l, tyydyttävässä µg/l, välttävässä µg/l ja huonossa yli 80 µg/l. Kesällä 2007 fosforipitoisuudet olivat selvästi edelliskesää suurempia. Pienimmilläänkin pitoisuudet olivat tasoa 25 µg/l Kaunissaari-Kirkonmaa-Tammio linjalla (kuva 19). Suurin osa pitoisuuksista oli luokan tyydyttävä tasoa. Haminan edustalla pitoisuudet olivat jälleen korkeimpia, mutta myös Pyhtään Ahvenkoskenlahdella ja Heinäsaaren luona oli korkeita pitoisuuksia. Koko tutkimusalueen korkeimmat kesän fosforipitoisuudet (46-47 µg/l) olivat nyt Ahvenkoskenlahdella, Hillonlahdella, Haminanlahdella ja Summanlahdella, luokkaa välttävä. Summanlahdella pitoisuus on aiempinakin vuosina ollut korkeimpien joukossa. Seuraavaksi korkeimpia, µg/l, pitoisuudet olivat Neuvottomanlahti Hilloniemi Vilniemi alueella, mutta myös Hallanväylällä. Koko vuoden keskiarvoina intensiiviasemien päällysveden ravinnepitoisuudet olivat suurimpia Haminan Hillonniemen asemalla ja pienimpiä Pyhtään Heinäsaaren asemalla. Näkösyvyys oli noin 3 metriä Heinäsaaressa, Lellerissä ja Varviossa, ja noin 2 metriä Varissaaressa ja Hillonniemessä. Enimmillään näkösyvyyttä oli 4,7 m lokakuussa Lellerissä. Pienimmillään näkösyvyys oli maaliskuussa Hillonniemessä; 0,7 m. Alusveden kesäiset fosforipitoisuudet olivat suurimmillaan ja hapenkyllästys pienimmillään Kirkonmaan lähellä 40 metrin syvyydessä (93 µg/l ja 43 %) ja Hallanväylällä 10 metrissä (88 µg/l ja 43 %) (kuvat 20-21). Myös Hallanväylän toisella näytepisteellä fosforipitoisuus oli korkea, 75 µg/l. Pienin alusveden fosforipitoisuus ja suurin hapenkyllästys (25 µg/l ja 86 %) oli Kirkonmaan linnakkeen lähellä 9 metrissä. Klorofyllituloksia on intensiiviasemien lisäksi 25 muulta asemalta. Pyhtään merialueen touko-syyskuun klorofyllitulosten keskiarvo oli 7,5 µg/l, Kotkan 9,9 µg/l ja Haminan 9,1 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat edellisvuotta pienempiä. Suurimmat kesän keskiarvopitoisuudet mitattiin Summanlahdella ja Haminanlahdella (kuva 22). Kesäkuussa erot alueiden välillä olivat suurimmillaan Kotkan alueen pitoisuuksien ollessa suurimpia ja Pyhtään alueen pienimpiä. Talvella Haminan alueen päällysveden typpipitoisuus on selvästi muuta aluetta korkeampi. Talvella 2007 typpipitoisuus oli vielä aiempiakin vuosia korkeampi. Koko Pyhtää-Kotka- Hamina merialueen päällysveden fosforipitoisuus oli kesällä 2007 edellisvuosia korkeampi, silti klorofyllipitoisuudet olivat edellisvuotta pienempiä. Vedenlaadussa ei ole havaittavissa selviä muutossuuntia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/

36 Itäinen Suomenlahti on tunnetusti Itämeren kuormitetuimpia ja rehevöityneimpiä alueita. Rannikkomallin 9 perusteella alue on rannikkoalueistamme eniten altis hapettomuudelle ja siitä johtuvalle sisäiselle kuormitukselle. Leveä saaristovyöhyke, lukuisat syvänteet ja matalat kynnysalueet estävät pohjanläheisen veden vaihtumista. Kuormitus ja varsinkin hapettomuutta ja sisäistä kuormitusta suosiva geomorfologia ovat aikaansaaneet sen, että alue on pohjan- ja vedenlaadun suhteen Suomen rannikon huonokuntoisin. Lokeroituneilla alueilla kuormitusvaikutukset eivät välttämättä ole voimakkaimpia päästölähteen lähellä, vaan vaikutukset tulevat näkyviin geomorfologisten edellytysten mukaisesti. VIITTEET 1 Suomen ympäristökeskus Vesitilannekatsaukset. Ympäristöhallinnon www-sivut, > Ympäristön tila > Pintavedet > Ajankohtainen vesi- ja lumitilanne > Kuukausittaiset vesitilannekatsaukset 2 Merentutkimuslaitos Jäätalvi 2006/2007. Merentutkimuslaitoksen internet-sivut 3 Åkerberg, A Kymijoen alaosan vedenlaadun yhteistarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 173/ s + liitteet. 4 Åkerberg A Stora Enso Kotkan ylimääräinen vesistötarkkailu 5. & Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n lausunto. 5 Åkerberg A Stora Enso Kotkan ylimääräinen vesistötarkkailu 13. & Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n lausunto. 6 Sunila Oy 2008, Ympäristöselonteko s. 7 Kotkan kaupunki, ympäristökeskus, elintarvike- ja ympäristölaboratorio Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen vesien laatu. Projektitodistukset. 8 Suomen ympäristökeskus Vedenlaatuluokituksen luokkarajat. - Ympäristöhallinnon internetsivut, > Ympäristön tila > Pintavedet > Vesien tila > Käyttökelpoisuusluokitus. 9 Henriksson, M. & Myllyvirta, T Suomen rannikkoalueen luokittelu rehevöitymisriskin perusteella. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. 83 s. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 175/2008

37

38

39

40