TAALERITEHTAAN TUULITEHDAS I KY MISSKÄRRIN TUULIVOIMAPUISTON PESIMÄLINNUSTOSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky Asiakirjatyyppi Linnustoselvitys Päivämäärä TAALERITEHTAAN TUULITEHDAS I KY MISSKÄRRIN TUULIVOIMAPUISTON PESIMÄLINNUSTOSELVITYS

2 TAALERITEHTAAN TUULITEHDAS I KY MISSKÄRRIN TUULIVOIMAPUISTON PESIMÄLINNUSTOSELVITYS Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Kansikuva Satu Laitinen Kaisa Torri Pesimälinnustoselvitys Kemiönsaaren Misskärrin tuulivoimahankkeen osayleiskaava-alueelta Selvitysalueen eteläosan laaja hakkuuaukea aamu-usvan aikaan Viite Ramboll Niemenkatu Lahti

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. PESIMÄLINNUSTOSELVITYS Alueen yleiskuvaus Menetelmät Tulokset Lajiston yleistarkastelu Huomionarvoiset pesimälajit Huomionarvoisten lajien tarkastelu 7 3. JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET 11 LIITTEET Liite 1. Laskenta-aineistot Liite 2. Selvitysalueella havaitut pesimälajit

4 1 1. JOHDANTO Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky suunnittelee enintään yhdeksän tuulivoimalan rakentamista Kemiönsaaren Misskärrin alueelle. Tuulivoimaloiden yksikköteho on 2-3 MW, jolloin tuulivoimahankkeen kokonaisteho on noin MW. Tuulivoimaloiden suunniteltu napakorkeus on metriä. Kemiönsaaren kunta on käynnistänyt Misskärrin alueella tuulivoimaloiden sekä niihin liittyvien sähkönsiirtoreittien ja sähköasemien rakentamisen mahdollistavan osayleiskaavoituksen kesällä Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää osayleiskaavaan perustuvien tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisen perusteena (MRL 77a ). Kaava-alue jää tuulivoimaloille, huoltotiestölle ja infrastruktuurille osoitettuja alueita lukuun ottamatta nykyiseen maa-, metsätalous- ja virkistyskäyttöön. Kaava-alueen pinta-ala on noin 560 hehtaaria. Tämä linnustoselvitys on laadittu Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky:lle Misskärrin tuulivoimahankkeen osayleiskaavatyön tarpeisiin. Linnustoselvityksen tarkoituksena oli selvittää kaava-alueella pesivää lajistoa ja selvityksessä keskityttiin erityisesti luonnonsuojeluasetuksessa mainittuihin lajeihin (luonnonsuojelulaki 1096/1996), uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin (Rassi ym. 2010), EU:n lintudirektiivin I-liitteessä mainittuihin lajeihin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) ja Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityisvastuulajeihin (Leivo ym. 2002). Selvityksen on laatinut FM, biologi Satu Laitinen Ramboll Finland Oy:stä. 2. PESIMÄLINNUSTOSELVITYS 2.1 Alueen yleiskuvaus Misskärrin kaava-alue sijaitsee Kemiönsaaren eteläosassa, Västanfjärdin kylän länsipuolella (kuva 2-1). Alue on kallioista ja lähes kokonaan metsätalouskäytössä. Kalliopainanteissa sekä notkelmissa on jonkin verran avosoita ja rämeitä. Metsät ovat pääosin voimakkaasti käsiteltyjä mäntyvaltaisia kankaita ja harvapuustoisia kalliomänniköitä. Kuusikkoa on lähinnä rinteillä ja painanteissa. Lehtipuista koivua kasvaa jonkin verran sekapuuna, paikoin on myös haapaa ja kosteilla paikoilla tervaleppää. Avohakkuita ja nuoria taimikoita on paljon. Alueella on jonkin verran peltoa, mutta ei asutusta.

5 2 Kuva 2-1. Kaava-alueen sijainti ja rajaus. 2.2 Menetelmät Misskärrin pesimälinnustoa selvitettiin kahdella käyntikerralla, yhteensä neljänä aamuna, 24. ja sekä 7. ja 8.6. Laskennat toteutettiin kartoituslaskentaohjeita (Koskimies & Väisänen 1988) soveltaen kulkemalla selvitysalue molemmilla kerroilla läpi kiinnittäen erityistä huomiota suunniteltujen voimaloiden ja huoltoteiden läheisyyteen. Pesinnäksi tulkittiin mm. laulava koiras, varoitteleva tai ruokaa kantava koiras tai naaras, reviirikahakka sekä nähty pesä tai poikue. Lisäksi valtaosassa suunniteltujen voimaloiden paikoista sekä muutamassa muussa pisteessä toteutettiin 24. ja pistelaskennat paritiheyksien arvioimiseksi ja jotta lajien esiintyvyydestä eri puolilla aluetta ja eri biotoopeissa saataisiin käsitys. Pistelaskennassa havainnoidaan lintuja tietystä pisteestä tasan viiden minuutin ajan ja kirjataan ylös kaikki havaitut parit erikseen 50 metrin säteen sisä- ja ulkopuolelta. Pareiksi laskettiin nähty tai kuultu koiras tai naaras, pari, poikue tai pesä. Havainnoista laskettiin kullekin lajille tiheysarviot käyttäen lajikohtaisia kuuluvuuskertoimia (mm. Väisänen ym. 1998) ja Järvisen kaavaa (Järvinen 1978). Pistelaskentapaikat on esitetty kuvassa 2-2. Laskennat suoritettiin aamulla noin kello neljän ja kymmenen välillä poutaisella, vähätuulisella säällä. Lisäksi kolmena yönä käytiin kuuntelemassa yölaulajia. Aineistoa täydennettiin alueella tehdyn liito-oravakartoituksen (huhtikuu) ja alkukesän lepakkokartoituksen (kesäkuu) aikana tehdyillä lintuhavainnoilla. Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta ja Varsinais-Suomen ELYkeskukselta kysyttiin tietoja alueella tai lähiympäristössä mahdollisesti pesivistä petolinnuista ja huomionarvoisista lajeista ja Suomen Ympäristökeskukselta tiedusteltiin havaintoja alueen uhanalaisista lajeista.

6 Kuva 2-2. Pistelaskentojen paikat sekä alueelle suunnitellut voimalat ja huoltotiet. 3

7 4 2.3 Tulokset Lajiston yleistarkastelu Pistelaskentojen perusteella Misskärrin selvitysalueen pesimälinnustotiheys on 186 paria/km² (liite 1), mikä on hieman keskimääräisiä eteläsuomalaisia metsälinnustotiheyksiä alhaisempi. Tiheyteen luultavasti vaikuttavat alueen metsätyyppien karuus sekä voimakkaat metsänhoitotoimenpiteet. Tiheydet ovat alhaisempia mäntymetsien alueilla (146 paria/km²) ja korkeampia kuusi- ja sekametsien alueilla (234 paria/km²). Alueen pesimälintulajisto on pääosin tyypillistä eteläsuomalaisille seka- ja havumetsille. Runsaimpia lajeja alueella ovat pistelaskentojen perusteella peippo (45 paria/km²), metsäkirvinen (20 paria/km²), talitiainen (19 paria/km²), pajulintu (13 paria/km²) ja laulurastas (9 paria/km²). Muita koko alueella tavattavia lajeja ovat mm. harmaasieppo, töyhtötiainen, käpylinnut, hömötiainen, sepelkyyhky, kirjosieppo ja käki. Kuusi- ja sekametsissä pesivät hippiäinen, mustarastas, vihervarpunen, punarinta, kuusitiainen ja pyy. Hakkuuaukkoja, lehtipuutaimikoita ja niiden reunamia suosivat keltasirkku, punakylkirastas, hernekerttu, taivaanvuohi, lehtokerttu ja pikkulepinkäinen. Lajistollisesti runsainta aluetta ovat Västanviksmossenia ympäröivät varttuneet kuusikot ja sekametsät, joissa pesii mm. useita pareja sirittäjiä, mustapääkerttuja ja peukaloisia, metsäviklo sekä todennäköisesti harmaapäätikka. Selvitysalueen varttunutta puustoa kasvavilla mäntykankailla ja kalliomänniköissä pesii useita pareja kangaskiuruja ja kehrääjiä, jotka ovat eteläisen Suomen harvalukuisia pesimälajeja. Kehrääjä on yöaktiivinen laji, jonka koiraat kuuluttavat reviiriään öisin kuuluvalla surinalla, ja yökuuntelujen yhteydessä selvitysalueelta tavattiin noin seitsemän kehrääjäreviiriä. Lisäksi alueella pesii useita pareja kulorastaita, joka myös on varttuneissa mäntymetsissä pesimään erikoistunut laji, sekä käpylintuja, joiden erottaminen lajilleen on vaikeaa. Alueella on sekä kuusenkäpyihin erikoistuneelle pikkukäpylinnulle että männynkäpyihin erikoistuneelle isokäpylinnulle soveliasta elinympäristöä, mutta varma havainto saatiin ainoastaan pikkukäpylinnusta. Suolintulajeista selvitysalueella tavattiin toukokuun lopussa alueella liikkuva kurkipari, joka ruokaili Västanviksmossenilla ja Misskärrin peltoaukealla. Kurkien pesimiseen viittaavia havaintoja ei kuitenkaan saatu. Kanalinnuista alueella pesivät metso, teeri ja pyy. Metson talviaikaisia hakomapuita on iäkästä mäntyä kasvavilla kallioalueilla eri puolilla selvitysaluetta, ja lisäksi kartoituksissa tavattiin kolme lentoon lähtevää koppeloa ja yksi metsokukko. Mahdollista soidinpaikkaa ei alueella havaittu, mutta järjestelmällistä soidinpaikkakartoitusta ei selvityksen yhteydessä tehty. Teerien, kuten metsojenkin, pääasiallinen soidinkausi on touko-kesäkuussa jo ohi, mutta Misskärrin peltoaukealla oli vielä toukokuun lopussa kolme teerikukkoa ryhmäsoitimella. Lisäksi yksittäin soivia teerikukkoja oli peltoa ympäröivillä kallioalueilla. Sekä metso että teeri näyttävät olevan selvitysalueella melko runsaslukuisia. Päiväpetolinnuista havaittiin vanhoja metsiä pesimäympäristönään suosiva, Sirnäsintien eteläpuolisen hakkuuaukon poikki lentänyt kanahaukka sekä Västanviksmossenilla saalistanut nuolihaukka. Näiden pesimisestä alueella ei ole kuitenkaan varmuutta. Kaikkiaan selvitysalueella tavattiin 53 pesivää tai mahdollisesti pesivää lajia (liite 2). Kartoituksen ajankohta todennäköisesti vaikuttaa havaittuun lajistoon ja pistelaskentojen perusteella saatuihin paritiheyksiin. Esimerkiksi aikaiset pesijät, kuten pöllöt, tiaiset ja tikat, eivät touko-kesäkuussa usein laula enää aktiivisesti, jolloin ne jäävät helpommin huomaamatta kuin aktiivisesti laulavat lajit.

8 5 Kuva 2-3. Västanviksmossen. Suolla kävi kurkipari ruokailemassa ja sitä ympäröivissä kuusivaltaisissa metsissä pesii monipuolinen lintulajisto Huomionarvoiset pesimälajit Huomionarvoisia, eri suojeluluokituksissa mainittuja lajeja tavattiin selvitysalueella yhdeksän (taulukko 1). Pesimälajeista metso on alueellisesti uhanalainen hemiboreaalisella lounaisen rannikkomaan vyöhykkeellä, johon selvitysalue kuuluu. Uusimmassa uhanalaisarvioinnissa (Rassi ym. 2010) silmälläpidettäviksi (NT) on luokiteltu metso, teeri ja sirittäjä. Ne eivät ole uhanalaisia, mutta uhanalaisuuden ehtojen täyttyminen on lähellä kantojen pienenemisestä ja sopivien elinympäristöjen vähenemisestä johtuen. Metso ja teeri ovat lisäksi Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityisvastuulajeja (EVA), joiden Euroopan laajuisesta kannasta merkittävä osa pesii Suomessa. Myös alueella mahdollisesti esiintyvä isokäpylintu kuuluu erityisvastuulajeihin. EU:n lintudirektiivin I-liitteessä mainittuja lajeja ovat metso, teeri, pyy, kurki, kehrääjä, harmaapäätikka, kangaskiuru ja pikkulepinkäinen. Valtakunnallisesti uhanalaisia tai luonnonsuojeluasetuksessa mainittuja lajeja ei havaittu. Kartta huomionarvoisten lajien reviireistä on esitetty kuvassa 2-4. Luonnontieteellisen keskusmuseon petolinturekisterissä tai Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tiedoissa ei ole petolintujen pesäpaikkoja alueen välittömästä läheisyydestä. Lähin tiedossa oleva sääksenpesä on noin neljän kilometrin päässä selvitysalueen rajalta luoteeseen Björkboda träskillä. Lähin merikotkanpesä sijaitsee noin neljä kilometriä etelään Vänoxan saarella ja kymmenen kilometrin säteellä selvitysalueesta on kolme merikotkanpesää. Kemiönsaarta ympäröivillä merialueilla pesii runsaasti merikotkia, kaikkiaan useita kymmeniä pareja. Luonnontieteellisen keskusmuseon, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Suomen Ympäristökeskuksen tiedossa ei ole muita havaintoja huomionarvoisista lajeista selvitysalueella tai sen läheisyydessä.

9 Kuva 2-4. Huomionarvoisten lajien havaitut reviirit. 6

10 7 Taulukko 1. Selvitysalueella havaitut eri suojeluluokituksissa mainitut lajit. NT=silmälläpidettävä laji, RT=alueellisesti uhanalainen laji. Laji *pesimisestä alueella ei varmuutta Runsausarvio alueella, paria Uhanalaisuus Direktiivilaji Erityisvastuulaji Metso 2-4 NT, RT x x Teeri 3-5 NT x x Pyy 2-6 x Kurki* 1 x Kehrääjä 6-8 x Harmaapäätikka 1 x Kangaskiuru 5-7 x Sirittäjä 5-7 NT Pikkulepinkäinen 2-5 x Huomionarvoisten lajien tarkastelu Metso (Tetrao urogallus), RT, NT, D, EVA Metsoa tavataan lähes koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Sen kanta on pysynyt melko vakaana parin viimeisen vuosikymmenen ajan, kannan taannuttua sitä ennen noin 70 % ja 1990-lukujen välisenä aikana. Lajin vähenemisen syynä on ollut etenkin ikääntyneiden metsien määrän väheneminen ja laajojen metsäalueiden pirstoutuminen. Elinympäristönään metso suosii ikääntyneitä, monipuolisia, melko laaja-alaisia ja yhtenäisiä havumetsiä, jossa on soidinkumpareita ja runsaasti varvikkoa. Koiraat kokoontuvat keväisin ryhmäsoitimelle, ja parittelun jälkeen naaraat hajaantuvat maastoon ilman varsinaisten parisiteiden muodostamista. Metso on paikkauskollinen lintu ja erittäin herkkä muutoksille elinympäristössään. Laji on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi sekä alueellisesti uhanalaiseksi suuressa osassa Etelä- ja Länsi- Suomea. Lisäksi metso on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja kuuluu Suomen erityisvastuulajeihin. Selvitysalueella on runsaasti varttunutta mäntymetsää, joka tarjoaa metsolle sekä kesä- että talviaikaista ravintoa. Alueelta tavattiin kolme lentoon lähtevää koppeloa ja yksi metsokukko, jonka lisäksi metsojen jätöksiä oli männiköissä eri puolilla aluetta, erityisesti eteläosan laajalla kallioalueella. Näkö- tai jätöshavaintoja lajista tehtiin voimaloiden 2, 5 ja 7 (vaihtoehto 1) ja 1 ja 2 (vaihtoehto 2) läheisyydestä. Arvio pesivien parien määrästä on 2-4. Mahdollista soidinpaikkaa ei havaittu, mutta soidinpaikkoja ei kartoitettu järjestelmällisesti selvityksen yhteydessä. Erityisesti selvitysalueen eteläosan laajat, melko yhtenäiset kalliomänniköt näyttävät olevan metsoille tärkeää ruokailualuetta. Teeri (Lyrurus tetrix), NT, D, EVA Teeri on metson tapaan havumetsävyöhykkeen laji ja sen levinneisyys Suomessa ulottuu lähes koko maahan Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Sen kannankehitys on ollut samansuuntaista kuin metsolla, kannan pienennyttyä 1990-luvulle asti voimakkaasti ja pysyttyä siitä lähtien melko vakaana. Teeri suosii nuorempia ja aukkoisempia metsiä kuin metso: soidenlaiteita sekä peltojen ja hakkuuaukeiden reunuksia. Kannan pienenemisen syyksi on esitetty mm. teeren talviaikaisina ruokailupaikkoina käyttämien koivikoiden vähenemistä sekä metsästystä. Myös ojitukset vaikuttavat kantaan. Koiraat kokoontuvat ryhmäsoitimelle varhain keväällä avoimille paikoille, jonka lisäksi ne voivat soida yksittäin puiden latvoissa. Metson tapaan myöskään teeri ei muodosta varsinaisia parisiteitä. Varsinkin vanhat teerikukot ovat hyvin paikkauskollisia soidinreviirilleen, mutta teeri ei ole yhtä herkkä ympäristönsä muutoksiin kuin metso. Teeri on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi ja on metson tapaan EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji. Vaikka teeren pääasiallinen soidinkausi on toukokuussa jo ohi, selvitysalueella tavattiin kolme teerikukkoa ryhmäsoitimella Misskärrin peltoaukealla toukokuun lopulla sekä useita yksittäin pulisevia kukkoja läheisten kalliomänniköiden alueilla. Naaraat oletettavasti liikkuvat näiden alueiden läheisyydessä suojaa ja ravintoa tarjoavissa varvikoissa poikasten kanssa myöhemmin kesällä. Teeriä havaittiin voimaloiden 2 ja 4 (vaihtoehto 1) ja voimalan 4 (vaihtoehto 2) läheisyydessä. Parimääräarvio alueelta on 3-5.

11 8 Pyy (Tetrastes bonasia), D Pyy on kuusikoiden laji ja sen levinneisyys Suomessa noudattelee kuusen pohjoisrajaa. Pyy suosii elinympäristönään tiheitä metsiä, joista löytyy tarpeeksi suojaavaa aluskasvillisuutta sekä lehtipuita ruokailuun. Pyyn kanta on pienentynyt 1900-luvun loppupuolella kuten muidenkin metsäkanalintujen, kannan pysyttyä vakaana viimeiset pari vuosikymmentä. Vähenemisen syyksi on arveltu mm. tehokkaita metsienhoitotoimenpiteitä, joilla on siivottu pyiden suosimat tiheiköt. Pyykoiraan elinympäristö on yleensä suppea, vain muutaman hehtaarin kokoa, jonka takia se on herkkä muutoksille elinympäristössään. Pyy ei muodosta teeren ja metson tapaan soidinkeskuksia vaan houkuttelee naaraan elinalueelleen vihellyksellä. Selvitysalueella on jonkin verran pyylle soveltuvia kuusitiheikköjä maaston painanteissa ja kallioalueiden rinteillä. Alueelta saatiin pyystä havainto kahdesta kuusikkoisesta notkelmasta. Todennäköisesti pyitä pesii alueella enemmän, sillä laji on piilotteleva ja sen soidinkausi sijoittuu syksyyn ja varhaiskevääseen. Parimääräarvio alueelta on 2-6. Kurki (Grus grus), D Kurki pesii lähes koko maassa pohjoisinta Tunturi-Lappia lukuun ottamatta, kannan ollessa runsaimmillaan maan eteläpuoliskossa. Kurkikannan kasvu on ollut voimakasta parin viime vuosikymmenen aikana ja ajanut kurjen pesimään perinteisten pesimäympäristöjen, soiden ja rantaluhtien, lisäksi enenevässä määrin myös erilaisiin pieniin kosteikoihin ja ruovikoihin. Paikka paikoin pesintään soveltuvat rauhalliset suot ovat vähissä, jolloin yksittäisetkin paikalliset hyväksi todetut suoalueet ovat arvokkaita. Selvitysalueella liikkui toukokuun lopussa äänekäs kurkipari, joka kävi ruokailemassa Misskärrin peltoaukealla ja alueella sijaitsevalla pienehköllä avosuolla, Västanviksmossenilla, mutta pesintään viittaavaa toimintaa ei havaittu. Kehrääjä (Caprimulgus europaeus), D Kehrääjä on Etelä-Suomen harvalukuinen pesimälaji, joka suosii harvapuustoisia mäntykankaita ja kalliomänniköitä. Kehrääjät ovat hyönteissyöjiä ja liikkuvat öisin, jolloin laji voidaan havaita koiraiden surisevasta soidinäänestä. Kehrääjä saalistaa lennossa ja voi jäädä ilmaan lekuttelemaan ja väijymään mahdollista saalista. Kehrääjäkannan arvioitiin taantuneen 1980-luvulla ja laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi. Uusimmassa lintuatlaskartoituksessa kehrääjän levinneisyyden kuitenkin todettiin kasvaneen edellisestä kartoituksesta huomattavasti ja lajin kanta on jälleen arvioitu elinvoimaiseksi. Kehrääjiä pesii Suomessa noin 4000 paria. Laji on herkkä muutoksille elinympäristössään, varsinkin ihmistoiminnan lisääntymiselle. Selvitysalueella on runsaasti kehrääjän elinympäristöksi soveltuvaa ikääntynyttä männikköä. Alueelta havaittiin yökuuntelujen yhteydessä noin seitsemän kehrääjäreviiriä, havaintojen painottuessa pohjoisosan kuivan kankaan männiköihin. Koko selvitysaluetta ei kuitenkaan käyty läpi lajin lauluaikana, sillä kehrääjä on äänessä vain muutaman tunnin puolenyön molemmin puolin. Toisaalta osa kehrääjistä saattaa olla touko-kesäkuun vaihteessa vielä muuttavia. Laji on kuitenkin selvitysalueella ilmeisen runsaslukuinen ja arviolta alueella pesii 6-8 kehrääjäparia. Reviirejä havaittiin voimaloiden 5, 7 ja 8 (vaihtoehto 1) ja 1, 5, 7 ja 9 (vaihtoehto 2) läheisyydestä. Harmaapäätikka (Picus canus), D Harmaapäätikka esiintyy Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Meillä lajin levinneisyyden pääpaino on tammivyöhykkeellä, mutta se on runsastunut myös Keski-Suomessa ja havaintoja pesinnästä on Lapista asti. Laji suosii pesimäympäristönään jalopuulehtoja ja vanhoja puistoja, mutta tulee toimeen myös havumetsien lehtipuulaikuissa, joissa on tarpeeksi suuria lehtipuita, kuten haapaa. Lajin kanta Suomessa on paria. Selvitysalueella lauloi toukokuun lopussa harmaapäätikka Västanviksmossenin rannalla, jossa kasvaa mm. varttuneita tervaleppiä, ja liito-oravakartoituksen yhteydessä yksi epävarma havainto saatiin myös Misskärrin peltoaukean reunalta haavikosta. Tarkkaa pesimäpaikkaa on hankala paikantaa, sillä linnut liikkuvat pesimäaikanakin laajalla alueella.

12 9 Kangaskiuru (Lullula arborea), D Kangaskiuru on kehrääjän tapaan Etelä-Suomen valoisissa männiköissä harvalukuisena esiintyvä laji. Lajin havaitsee helposti sen laulukaudella pehmeästi pulppuavasta laulusta, jota koiras usein esittää lennossa pitkiäkin aikoja yhteen menoon ja nousee tällöin korkealle, jopa sataan metriin. Laji laulaa myös öisin. Kangaskiurukanta taantui Suomessa 1900-luvun loppupuoliskolla ja luokiteltiin silmälläpidettäväksi edellisessä uhanalaistarkastelussa vuonna 2000, mutta laji on sen jälkeen runsastunut voimakkaasti ja kanta on nyt arvioitu elinvoimaiseksi. Tällä hetkellä pesivän kannan arvioidaan olevan (Valkama ym. 2011). Kangaskiurulla näyttää olevan Misskärrin alueella vahva pesimäkanta ja selvityksen aikana alueen kalliomänniköistä ja mäntykankailta laskettiin noin viisi laulavaa koirasta. Reviirejä voi olla enemmänkin, sillä osa koiraista lopettaa laulamisen jo toukokuun alussa, jonka jälkeen pari on hiljainen ja huomaamaton. Reviirejä sijoittui ainakin voimaloiden 3 (vaihtoehto 1) ja 2 ja 9 (vaihtoehto 2) läheisyyteen. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix), NT Sirittäjän levinneisyys kattaa maan etelä- ja keskiosan lajin runsastuttua 1900-luvulla voimakkaasti. Sittemmin 1990-luvun alusta lähtien kanta on pienentynyt noin 60 % ja laji on luokiteltu uusimmassa uhanalaisarvioinnissa silmälläpidettäväksi. Taantumisen syytä ei tiedetä, mutta sen arvellaan johtuvan ongelmista lajin talvehtimisalueella Afrikassa. Meillä sirittäjä viihtyy lehti- ja sekametsissä, etenkin kuusikoissa, joissa kasvaa koivua sekapuuna. Koiraan laulu on tunnusomainen, loppua kohti kiihtyvä sirinä, tai vaihtoehtoisesti surumielinen vihellyssarja. Selvitysalueen sirittäjäreviirit painottuvat alueen kaakkoisosaan, jonka kuusi- ja sekametsissä havaittiin viisi laulavaa koirasta. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio), D Pikkulepinkäisen levinneisyys kattaa maan eteläpuoliskon, jossa se pesii puoliavoimissa ympäristöissä, kuten katajikkoisilla pellonreunoilla ja pusikkoisilla hakkuaukeilla. Pikkulepinkäisen Euroopan laajuinen kanta on taantunut 1900-luvulla, minkä arvellaan johtuvan mm. maatalousympäristöjen vähenemisestä. Suomessa pesivien lintujen määrä vaihtelee vuosittain suuresti, mikä vaikeuttaa pitkäaikaisten kannanmuutosten tulkintaa. Parimäärät olivat runsaimmillaan 1970luvulla, jonka jälkeen ne putosivat alle puoleen huippuvuosista, ja edellisessä uhanalaistarkastelussa vuonna 2000 laji arvioitiin silmälläpidettäväksi. Viimeiset parikymmentä vuotta pikkulepinkäisen kanta on uusimman lintuatlaksen mukaan pysynyt kutakuinkin vakaana ja nykyään laji luokitellaan elinvoimaiseksi (Rassi ym. 2010). Laji on hyönteissyöjä ja istuu usein näkyvästi tähystyspaikallaan. Selvitysalueella havaittiin kaksi pikkulepinkäisreviiriä, Misskärrin peltoaukean pohjoisreunan pensaikossa ja alueen eteläosan suuren avohakkuun etelärinteessä, joista jälkimmäinen on melko lähellä vaihtoehdon 2 mukaista voimalaa numero 3. Osa reviireistä on voinut jäädä huomaamatta, sillä alueen hakkuuaukeita ei kartoitettu järjestelmällisesti. Kuva 2-5. Selvitysalueen pohjoisosassa sijaitsevaa kuivaa mäntykangasta, joka on mm. kehrääjän elinympäristöä (vasen kuva), ja Misskärrin peltoaukean pohjoisreunaa, jossa havaittiin pikkulepinkäisen reviiri (oikea kuva).

13 10 3. JOHTOPÄÄTÖKSET Misskärrin kaava-alue koostuu voimakkaasti hoidetuista mäntyvaltaisista talousmetsistä, kalliomänniköistä, rinteiden ja notkelmien kuusikoista ja sekametsistä sekä avohakkuista. Lintulajisto on tyypillistä eteläsuomalaisille havu- ja sekametsille, linnustotiheyden ollessa alhaisimmillaan mäntymetsien ja -taimikoiden alueilla ja korkeimmillaan kuusi- ja sekametsien alueilla. Lajisto on monipuolisinta pienehköä avosuota, Västanviksmossenia, ympäröivissä kuusivaltaisissa metsissä, joissa pesii mm. sirittäjiä, mustapääkerttuja ja peukaloisia. Alueella tavattiin yhdeksän eri suojeluluokituksissa mainittua lajia. Näistä erityisen tärkeitä ovat kanalinnut, joista metso on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi, harvalukuiset eteläsuomalaisten männiköiden lajit kehrääjä ja kangaskiuru, lehtimetsissä viihtyvä harmaapäätikka sekä kurki, jonka pesinnästä alueella ei kuitenkaan saatu havaintoja. Tuulivoimaloiden vaikutuksista pesivään linnustoon tiedetään vielä melko vähän. Vaikutukset voivat olla joko törmäyksistä koituvia lintujen kuolemia tai häirintävaikutusta, joka on linnuston kannalta usein merkityksellisempää, mutta samalla moniulotteisempaa ja vaikeampaa todentaa. Pesimälinnusto häiriintyy voimaloista tutkimusten mukaan kuitenkin vähemmän kuin muuttavat linnut. Lajit myös reagoivat eri tavoin voimaloiden rakentamiseen ja niiden olemassaoloon. Erityisesti useita vesi- ja kosteikkolintuja sekä kanalintuja voimaloiden on todettu häiritsevän, kun taas esimerkiksi tikkojen ja varpuslintujen pesintään voimaloilla ei ole huomattu olevan yhtä suurta vaikutusta. Suurin osa selvitysalueella havaituista metsojen, kehrääjien ja kangaskiurujen reviireistä sijoittuu suunniteltavien voimaloiden ja tiestön läheisyyteen. Metsojen kannalta oleellisinta aluetta ovat erityisesti selvitysalueen eteläosan laajat yhtenäiset kallioalueet, joilta löytyi runsaasti metsojen jätöksiä. Kehrääjien reviireistä suurin osa sijoittuu Sirnäsintien pohjoispuolen varttuneisiin männiköihin. Etenkin metso ja kehrääjä ovat herkkiä ihmistoiminnasta johtuvalle häiriölle. Kanalinnuista teeri ja pyy eivät ole yhtä häiriöherkkiä kuin metso, mutta varsinkin teeret liikkuvat myös Misskärrin peltoaukean läheisillä kallioalueilla, joille voimaloita suunnitellaan. Kurjen mahdolliseen pesintään voimaloilla voi olla vaikutusta esimerkiksi siinä tapauksessa, että ne sijoittuvat lintujen lentoreiteille pesimä- ja ruokailualueiden väliin. Suurilla petolinnuilla, kuten merikotkalla, on kohonnut riski törmätä tuulivoimaloihin. Vaikka tiedossa olevia merikotkanpesiä ei ole selvitysalueen välittömässä läheisyydessä, pesii merikotkia Kemiönsaaren ympäristössä kuitenkin runsaasti ja osa niistä todennäköisesti liikkuu myös Misskärrin alueella. Lahdessa 30. päivänä elokuuta 2012 RAMBOLL FINLAND OY Satu Laitinen FM, biologi Kaisa Torri FM biologi

14 11 4. LÄHTEET Birdlife Suomen internetsivut ( Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. Viitattu Birdlife Suomen internetsivut ( Suomen alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Viitattu Birdlife Suomen internetsivut ( Pikkulepinkäinen. Viitattu Järvinen, O. 1978: Estimating relative densities of land birds by point counts. Annales Zoologici Fennici 15: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. 143 s. Langston, R. H. W. & Pullan, J. D. 2003: Windfarms and birds: An analysis of the effects of windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. Julkaisu T-PVS/Inf (2003) 12. Euroopan neuvosto. 58 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Birdlife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut. Kuopio. 142 s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Rengastustoimisto. Sähköposti Luonnontieteellisen keskusmuseon internetsivut ( Eläinmuseon linnustonseuranta. Viitattu Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu , luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Ramboll Finland Oy 2010: Metsälän tuulivoimapuistoalueen linnustoselvitys. EPV Tuulivoima Oy. 17 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Suomen ympäristökeskus, Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta Svensson, L., Mullarney, K. & Zetterström, D. 2010: Lintuopas. Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava. Helsinki. 442 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen Ympäristökeskus. Ympäristöopas s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ( Viitattu ISBN Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu ( Lajien suojelu. Viitattu Varsinais-Suomen ELY-keskus. Sähköposti Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s.

15 12 YHTEYSTIEDOT Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky Olli Hagqvist Ylistönmäentie 31, Jyväskylä p Olli.Hagqvist@taaleritehdas.fi Ramboll Finland Oy Satu Laitinen Niemenkatu 73, Lahti p satu.laitinen@ramboll.fi

16 Liite 1. Laskenta-aineistot Laskenta-ajankohdat Pvm Kello Yökuuntelut Sää puolipilvinen/aurinkoinen aurinkoinen pilvinen, kirkastuva aurinkoinen Pistelaskentojen tulokset Suhteelliset paritiheydet on laskettu käyttäen kaavaa D = 3Nk²/ (perustuen Järvinen 1978), jossa D = suhteellinen tiheys laskentapisteen ympäristössä, N = havaittujen parien määrä laskentapisteellä ja k = lajikohtainen kuuluvuuskerroin (mm. Väisänen ym. 1998). Laskentapisteiden sijainnit on esitetty kuvassa kalliomännikkö + räme Laulurastas 1 9,36 Metsäkirvinen 3 33,52 Pajulintu 1 11,77 Peippo 1 18,67 Sepelkyyhky 1 2,48 Teeri 3 41,39 Yhteensä , kalliomännikkö Käki 1 0,29 Käpylintulaji 1 36,24 Laulurastas 3 28,08 Metsäkirvinen 3 33,52 Peippo 1 18,67 Sepelkyyhky 3 7,43 Talitiainen 1 37,92 Yhteensä ,15

17 mäntymetsä + sekametsä Harmaasieppo 1 90,27 Kurki 1 0,51 Käki 2 0,58 Laulurastas 2 18,72 Metsäkirvinen 1 11,17 Pajulintu 1 11,77 Peippo 3 56,00 Sepelkyyhky 2 4,95 Taivaanvuohi 1 3,10 Yhteensä , CT mäntymetsä Kurki 1 0,51 Käki 1 0,29 Laulurastas 1 9,36 Metsäkirvinen 2 22,35 Peippo 2 37,33 Vihervarpunen 2 24,76 Yhteensä 9 94, kallioinen räme Laulurastas 3 28,08 Metsäkirvinen 3 33,52 Mustarastas 1 21,83 Peippo 2 37,33 Talitiainen 1 37,92 Yhteensä ,68

18 kalliomännikkö Käki 1 0,29 Laulurastas 2 18,72 Metsäkirvinen 1 11,17 Pajulintu 2 23,54 Peippo 3 56,00 Punarinta 2 61,21 Sepelkyyhky 1 2,48 Yhteensä , sekapuutaimikko + kalliomännikkö + sekametsä Hippiäinen 1 58,13 Kulorastas 2 15,09 Kurki 1 0,51 Käki 1 0,29 Metsäkirvinen 2 22,35 Mustarastas 1 21,83 Pajulintu 2 23,54 Peippo 3 56,00 Talitiainen 2 75,84 Vihervarpunen 1 12,38 Yhteensä , MT mäntyvalt. sekametsä Hernekerttu 1 19,78 Kiuru 1 10,98 Laulurastas 1 9,36 Metsäkirvinen 2 22,35 Mustarastas 1 21,83 Pajulintu 2 23,54 Peippo 3 56,00 Vihervarpunen 1 12,38 Yhteensä ,22

19 sekapuutaimikko + mäntymetsä Kulorastas 1 7,54 Metsäkirvinen 2 22,35 Pajulintu 1 11,77 Peippo 1 18,67 Yhteensä 5 60, VT mäntymetsä + lehtipuutaimikko Hömötiainen 1 58,43 Keltasirkku 1 23,03 Laulurastas 1 9,36 Metsäkirvinen 1 11,17 Pajulintu 3 35,31 Peippo 4 87,10 Punakylkirastas 1 17,18 Yhteensä , sekapuutaimikko Hernekerttu 1 19,78 Keltasirkku 2 46,07 Pajulintu 4 47,08 Peippo 1 18,67 Pensaskerttu 1 35,55 Punakylkirastas 1 17,18 Yhteensä ,33

20 OMT kuusivalt. sekametsä Harmaapäätikka 1 29,85 Kurki 1 0,51 Käki 1 0,29 Mustapääkerttu 1 25,44 Mustarastas 1 21,83 Pajulintu 1 11,77 Peippo 3 56,00 Peukaloinen 1 16,53 Sepelkyyhky 1 2,48 Sirittäjä 1 19,69 Talitiainen 1 37,92 Teeri 1 13,80 Vihervarpunen 1 12,38 Yhteensä , nuori mäntyvalt. sekametsä Käki 1 0,29 Laulurastas 1 9,36 Mustarastas 1 21,83 Pajulintu 2 23,54 Peippo 2 37,33 Sepelkyyhky 1 2,48 Sirittäjä 1 19,69 Vihervarpunen 1 12,38 Yhteensä , kalliomännikkö + räme Kangaskiuru 2 10,02 Käki 2 0,58 Metsäkirvinen 1 11,17 Peippo 3 56,00 Sepelkyyhky 1 2,48 Talitiainen 1 37,92 Teeri 1 13,80 Yhteensä ,97

21 MT kuusimetsä + hakkuuaukko Hippiäinen 1 58,13 Keltasirkku 1 23,03 Korppi 1 0,39 Käki 2 0,58 Laulurastas 1 9,36 Metsäkirvinen 1 11,17 Peippo 3 56,00 Sepelkyyhky 1 2,48 Vihervarpunen 1 12,38 Yhteensä , OMT kuusivalt. sekametsä + pelto Laulurastas 2 18,72 Metsäkirvinen 1 11,17 Pajulintu 2 23,54 Peippo 5 93,33 Vihervarpunen 1 12,38 Yhteensä , MT mänty-kuusimetsä Kuusitiainen 1 46,55 Käki 1 0,29 Laulurastas 2 18,72 Metsäkirvinen 3 33,52 Peippo 2 37,33 Talitiainen 2 75,84 Varis 1 2,18 Yhteensä ,43

22 hakkuuaukko + nuori sekametsä Harmaapäätikka 1 29,85 Keltasirkku 2 46,07 Käki 1 0,29 Metsäkirvinen 3 33,52 Mustarastas 2 43,66 Närhi 1 46,95 Pajulintu 1 11,77 Peippo 1 18,67 Punakylkirastas 1 17,18 Sepelkyyhky 1 2,48 Talitiainen 1 37,92 Töyhtötiainen 1 80,87 Yhteensä , MT kallioinen kuusi-mäntymetsä Harmaasieppo 1 90,27 Hernekerttu 1 19,78 Kangaskiuru 1 5,01 Metsäkirvinen 3 33,52 Peippo 2 37,33 Punakylkirastas 1 17,18 Sepelkyyhky 1 2,48 Talitiainen 1 37,92 Töyhtötiainen 1 80,87 Vihervarpunen 1 12,38 Yhteensä , kalliomännikkö Käki 1 0,29 Käpylintulaji 1 36,24 Laulurastas 1 9,36 Metsäkirvinen 3 33,52 Peippo 2 37,33 Talitiainen 1 37,92 Yhteensä 9 154,66

23 kalliomännikkö Kirjosieppo 1 16,93 Käpytikka 1 17,67 Laulurastas 1 9,36 Metsäkirvinen 4 44,70 Peippo 3 56,00 Sepelkyyhky 1 2,48 Varis 1 2,18 Yhteensä , sekametsä (ojitettu korpi) Hippiäinen 1 58,13 Kirjosieppo 1 16,93 Metsäkirvinen 1 11,17 Pajulintu 2 23,54 Peippo 2 37,33 Sirittäjä 1 19,69 Yhteensä 8 166,79

24 Pistelaskennoissa havaittujen lajien suhteelliset tiheydet selvitysalueella Laji Suht. tiheys (paria/km²) Peippo 44,69 Metsäkirvinen 20,32 Talitiainen 18,96 Pajulintu 12,84 Laulurastas 9,36 Harmaasieppo 8,21 Hippiäinen 7,93 Töyhtötiainen 7,35 Mustarastas 6,95 Keltasirkku 6,28 Vihervarpunen 5,06 Käpylintulaji 3,29 Teeri 3,14 Punakylkirastas 3,12 Punarinta 2,78 Harmaapäätikka 2,71 Hernekerttu 2,70 Sirittäjä 2,69 Hömötiainen 2,66 Närhi 2,13 Kuusitiainen 2,12 Pensaskerttu 1,62 Sepelkyyhky 1,58 Kirjosieppo 1,54 Mustapääkerttu 1,16 Kulorastas 1,03 Käpytikka 0,80 Peukaloinen 0,75 Kangaskiuru 0,68 Kiuru 0,50 Käki 0,20 Varis 0,20 Taivaanvuohi 0,14 Kurki 0,09 Korppi 0,02 Yhteensä 185,60 Mäntymetsät 145,59 paria/km² (12 pistettä) Kuusi- ja sekametsät 233,57 paria/km² (10 pistettä)

25 Liite 2. Selvitysalueella havitut pesimälajit Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Metso (Tetrao urogallus) Teeri (Lyrurus tetrix) Pyy (Tetrastes bonasia) Kanahaukka (Accipiter gentilis)* Nuolihaukka (Falco tinnunculus)* Kurki (Grus grus)* Metsäviklo (Tringa ochropus) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Käki (Cuculus canorus) Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Tervapääsky (Apus apus)* Harmaapäätikka (Picus canus) Käpytikka (Dendrocopos major) Kiuru (Alauda arvensis) Kangaskiuru (Lullula arborea) Haarapääsky (Hirundo rustica) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Västäräkki (Motacilla alba) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula) Laulurastas (Turdus philomelos) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) Pensaskerttu (Sylvia communis) Hernekerttu (Sylvia curruca) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Hippiäinen (Regulus regulus) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Talitiainen (Parus major) Kuusitiainen (Periparus ater) Sinitiainen (Cyanistes caeruleus) Töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) Hömötiainen (Poecile montanus) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Närhi (Garrulus glandarius) Varis (Corvus cornix) Korppi (Corvus corax) Peippo (Fringilla coelebs) Viherpeippo (Chloris chloris) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Käpylintulaji (Loxia sp.) Keltasirkku (Emberiza citrinella) Kulorastas (Turdus viscivorus) Mustarastas (Turdus merula) *pesintä alueella epävarmaa Lehtokerttu (Sylvia borin)