Luento 7: Filosofinen psykologia

Transkriptio

1 Luento 7: Filosofinen psykologia Tässä tarkastellaan filosofien esittämää mallia siitä minkälaisia psykologisia tiloja toimijoille on attribuoitava intentionaalisen toiminnan ymmärtämiseksi ja selittämiseksi. Malli on nimeltään BD-malli (belief-desire model) eli uskomus-halu-malli, ja nimensä mukaisesti se perustuu ajatukseen kahdenlaisten intentionaalisten tilojen, halujen ja uskomusten, attribuointiin. Taustalla Humen ajatus halujen ja uskomusten erillisyydestä: Millä tahansa toimijalla eli agentilla on oltava ainakin kahdenlaisia psykologisia tiloja: haluja ja uskomuksia, ja nämä ovat toisistaan riippumattomia. Perusajatusta kutsutaankin usein humelaiseksi teoriaksi motivaatiosta. Sen mukaan halut ovat välttämättömiä toiminnalle, pelkät uskomukset eivät riitä motivoimaan. BD-mallilla tarkoitetaan yleensä näkemystä, että halu-uskomusparit eivät ole vain välttämättömiä vaan myös riittäviä intentionaalisen toiminnan luonnehdintaan. 84 / 105 Vastaavuuden suunnat Halut ja uskomukset ymmärretään tavallisesti representationaalisiksi tiloiksi. Uskomukset esittävät maailmaa sellaisena millainen se agentin mukaan on ja halut sellaisena millainen se agentin mukaan tulisi olla. Uskomusten ja halujen voidaan ajatella poikkeavan nk. vastaavuuden suunnan (direction of fit) perusteella. I Uskomuksilla vastaavuuden suunta on mielestä maailmaan (mind-to-world): mielessä olevan representaation tulisi siis vastata sitä millainen maailma on. I Haluilla taas vastaavuuden suunta on maailmasta mieleen (world-to-mind): maailman tulisi vastata sitä millainen mielssä oleva representaatio on. Anscombe on havainnollistanut eroa vertauksella henkilön ostoslistaan ja salapoliisin listaan joka kertoo mitä ostoksia henkilö on tehnyt: Jos salapoliisin lista poikkeaa maailmasta eli ostoskorin sisällöstä, listassa on virhe, kun taas jos poikkeama on ostoslistan ja ostoskorin sisällön välillä, virhe on maailmassa. 85 / 105

2 BD-malli BD-mallin mukaan agentilla on haluja jotka motivoivat agenttia toimimaan. Uskomuksia tarvitaan kertomaan minkälainen maailma on ja kuinka teot vaikuttavat siihen. Agentti siis tekee tekoja, joiden uskoo muuttavan maailmaa halujensa mukaiseksi. Uskomuksia ja haluja pidetään usein propositionaalisina asenteina, jolloin niiden sisältö voidaan esittää propositiona. Niitä luonnehditaan usein dispositionaalisesti: esim. haluun että X liittyy dispositio tavoitella X:ää ja uskomukseen että X dispositio luottaa X:n totuuteen päättelyssä ja päätöksenteossa. Halut ymmärretään tässä (Davidsonia seuraten) laajassa merkityksessä, pro-asenteina. BD-malli Jos A on intentionaalinen teko, niin sen tekijä haluaa että X ja uskoo, että voi edistää X:n toteutumista tekemällä teon. 86 / 105 Haasteita BD-mallille: emootiot Rosalind Hursthouse on esittänyt esimerkkejä intentionaalisista teoista, joita hän kutsuu arationaalisiksi: ilosta hyppiminen, rakastetun hipaisu ohikulkiessa, vihamiehen valokuvan repiminen. Näitä ei hänen mukaansa voi selittää viittaamalla haluihin ja uskomuksiin vaan pikemminkin viittaamalla erilaisiin emootioihin kuten ilo, viha, mustasukkaisuus, suru, pelko jne. Ne näyttäisivät muodostavan ongelman BD-mallille ja teorioille tekojen selittämisestä vetoamalla haluihin ja uskomuksiin. 87 / 105

3 Haasteita BD-mallille: emootiot (2) Tähän voi vastata sanomalla, että haluja ja uskomuksia ei pidä rajoittaa liiaksi. Ei esimerkiksi pidä ajatella, että halun pitäisi kohdistua johonkin teon ulkopuoliseen tavoitteeseen ja että uskomukset ovat aina instrumentaalisia uskomuksia siitä että teko johtaa tuohon ulkopuoliseen tavoitteeseen. Voi olla, että halu kohdistuu itse tekoon eikä erityistä instrumentaalista uskomusta silloin tarvita lainkaan teon selittämiseen. Tällaiset tilanteet voidaan kuitenkin ymmärtää yhteensopiviksi BD-mallin kanssa. Tekotyyppeihin perustuva BD-malli Jos A on intentionaalinen teko, niin sen tekijä haluaa tehdä teon tyyppiä A ja uskoo, että hänen ruumiinliikkeensä edustavat tekotyyppiä A. 88 / 105 Haasteita BD-mallille: emootiot (3) Ei ole selvää onnistuuko tekotyyppeihin perustuva versio BD-mallista vastaamaan emootioiden asettamaan haasteeseen. Jos kysymme, mikä motivoi jotakuta hyppimään ilosta, vastaus on luultavammin yksinkertaisesti hänen ilonsa eikä se, että hän haluaa hyppiä ilosta ja uskoo että hänen liikkeensä edustavat ilosta hyppimistä. Vaikka se onnistuisikin vastaamaan haasteeseen, se ei välttämättä anna kovinkaan valaisevaa kuvaa intentionaalisen toiminnan luonteesta ja motivaatiosta. Se kadottaa alkuperäisen BD-mallin kyvyn nähdä intentionaalinen toiminta tarkoituksellisena toimintana. Joka tapauksessa arationaaliset teot haastavat sellaisen kapean psykologisen tulkinnan intentionaalisista teoista, jonka mukaan teoilla aina tavoitellaan jotain niiden ulkopuolisia päämääriä. Jotkin teot saattavat olla ekspressiivisiä, ne esimerkiksi ilmaisevat iloa, tai niiden tekeminen vain tuottaa mielihyvää (esim. viheltely). Ne tehdään itsensä takia eivätkä ne palvele mitään muuta päämäärää. 89 / 105

4 Haasteita BD-mallille: intentiot Arationaaliset teot haastavat uskomus-halu-parien välttämättömyyden intentionaaliselle toiminnalle. BD-mallin kannattaja voi kuitenkin sanoa, että se soveltuu nimenomaan tarvoitteellisen toiminnan kuvaamiseen. Vakavampi haaste BD-mallille onkin, että uskomukset ja halut eivät ole riittäviä intentionaalisen toiminnan luonnehdintaan, erityisesti koska tämä haaste kohdistuu juuri tavoitteelliseen toimintaan. Useat filosofit kuten Michael Bratman ja Alfred Mele ovat argumentoineet, että rationaalisen intentionaalisen toiminnan ymmärtäminen edellyttää halujen ja uskomusten lisäksi intentioita eli aikomuksia, joita ei voi redusoida haluihin ja uskomuksiin. Intentioita on toki pidetty tärkeinä intentionaaliselle toiminnalle, mutta on ajateltu, että ne voi määritellä halujen ja uskomusten avulla. Esim. Robert Audi on kannattanut näkemystä jonka mukaan intentio tehdä A voidaan ymmärtää yhdistelmäksi halusta tehdä A ja uskomuksesta että tulee tekemään A:n. 90 / 105 Haasteita BD-mallille: intentiot (2) Michael Bratman (1987) on argumentoinut, että intentioita ei voi palauttaa halu-uskomus-pareihin. Intentiot ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin halut ja niiden rooli käytännöllisessä päättelyssä on erilainen. Jos esimerkiksi haluaa nauttia pirtelön lounaalla (ja vaikkapa myös uskoo että tulee nauttimaan pirtelön lounaalla) voi silti olla rationaalista pohtia pitäisikö nauttia lounaalla pirtelö vai kenties jotain muuta. Jos sen sijaan on muodostanut intention nauttia pirtelö lounaalla, asia on päätetty eikä pohdinnan jatkaminen enää ole rationaalista. (Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö tarvittaessa intentiota voisi peruuttaa ja harkita asiaa uudestaan.) Intentioihin, toisin kuin haluihin, näyttäisi siis kuuluvan päätöksen teko, pohdinnan päättäminen. Siinä missä halut ovat vain käytännöllisen päättelyn premissejä, intentiot syntyvät niiden konkluusiona. 91 / 105

5 Haasteita BD-mallille: intentiot (3) Jos haluaa nauttia lounaalla pirtelön, mutta ei kuitenkaan tee sitä, ei ole välttämättä millään tavoin epäonnistunut toimijana. Meillä on jatkuvasti monenlaisia haluja joita emme toteuta. Jos sen sijaan muodostaa intention nauttia lounaalla pirtelön eikä ota asiaa uudestaan harkintaan, mutta jättää toimimatta aikomuksen mukaisesti, kysessä näyttäisi olevan jonkinlainen toiminnan epäonnistuminen. Intentioihin näyttäisi liittyvän sitoutuminen (commitment) toimimaan intention mukaisesti. Tällaista sitoumusta ei liity haluihin. Rationaalisella agentilla voi olla samaan aikaan halu nauttia pirtelö lounaalla ja halu välttää makeita jälkiruokia. Ristiriitaiset halut eivät tee toimijasta irrationaalista, ristiriitaiset aikomukset kyllä tekevät. (Tämän voisi kyllä selittää myös Audin reduktiivisella kannalla.) 92 / 105 Haasteita BD-mallille: intentiot (4) Agentilla voi olla halu mennä illalla elokuviin mutta hän saattaa silti jättää hankkimatta lastenvahdin ja liput ostamatta, jolloin halu jää toteuttamatta, eikä silti ole ilmeistä että hän olisi irrationaalinen. Jos sen sijaan on päättänyt mennä illalla elokuviin eikä silti tee mitään asian eteen, jolloin aikomus jää toteuttamatta, on irrationaalinen. Intention muodostamisesta seuraa myös sitoumus suunnitella kuinka aikomus toteutetaan. 93 / 105

6 Intentioiden ja halujen vertailua Intentioilla näyttää olevan useita ominaisuuksia, jotka haluilta puuttuvat. Joitakin eroja on koottu seuraavaan taulukkoon: Intentiot Käytännöllisen päättelyn johtopäätös tai premissi Pysyvyys Toimintaa kontrolloiva Vaativat konsistenssia Vaativat suunnitteluprosessia Halut Käytännöllisen päättelyn premissi Muuttuvuus Toimintaan mahdollisesti vaikuttava Voivat olla ristiriidassa Eivät vaadi suunnittelua 94 / 105 Intentioiden ja halujen vertailua (2) Usein intentioiden ajatellaan kohdistuvan tekoihin pikemmin kuin propositioihin ja niihin liittyy erilaisia rajoituksia. On esimerkiksi ajateltu että aikomukset voivat kohdistua ainoastaan omiin tekoihin. Ei myöskään voi muodostaa aikomusta tehdä jotain minkä uskoo olevan mahdotonta tai mihin ei usko voivansa vaikuttaa. Ei siis esimerkiksi voi aikoa että huomenna paistaa aurinko, vaikka voi toki toivoa tai haluta että huomenna paistaa aurinko. Halujen ja intentioiden erot on nähty niin selvinä, että nykyään intentiot hyväksytään omaksi luokakseen. Niitä voi edelleen luokitella tulevaisuuteen suuntautuviin intentiohin (future-directed intention) ja nykyhetkeen suuntautuviin intentiohin (present-directed intention, intention in action). Elisabeth Pacherie ehdottaa jakoa kolmeen luokkaan: D-intentiot (distal intention), P-intentiot (proximal intention) ja M-intentiot (motor intention). 95 / 105

7 BDI-malli Intentioiden rooli on nähty tärkeänä erityisesti monimutkaisissa ja ajallisesti pitkäkestoisissa teoissa. Intentioilla onkin nähty olevan läheinen suhde suunnitelmiin (plans). Suunnittelua on pidetty välttämättömänä sellaisille agenteille, jotka pyrkivät rationaaliseen ja pitkäkestoiseen toimintaan, mutta joiden resurssit (aika, muisti, laskentakapasiteetti) ovat rajallisia. Bratmanin mukaan suunnitelmiin liittyy intentioiden muiden ominaisuuksien lisäksi se, että ne ovat tyypillisesti osittaisia (partial) ja hierarkkisia (hierarchical). Hierarkkisuudella tarkoitetaan, että suunnitelmat jakautuvat pienempiin ja yksityiskohtaisiin osasuunnitelmiin. Osittaisuudella taas sitä, että suunnitelmissa voi olla aukkoja, joita täytetään myöhemmin suunnitteluprosessin ja ehkä itse toiminnankin aikana. 96 / 105 BDI-malli (2) Tulevaisuuteen suuntautuvien intentioiden avulla agentti voi koordinoida tekojaan ajallisesti sitoutumalla pitkän aikavälin tavoitteisiin jotka sitten rajoittavat muita haluja ja valintoja. Intentioita vaaditaan myös koordinoimaan yksittäisten agenttien tekoja monen agentin sosiaalisessa toiminnassa. Nykyään BD-mallia suositumpi on nk. BDI-malli, jota voi ainakin alustavasti luonnehtia seuraavan ehdon avulla: BDI-malli Jos A on intentionaalinen teko, niin sen tekijä aikoo tehdä teon A Õ (joka ei välttämättä ole sama kuin A) ja tämä aikomus on muodostettu agentin muiden aikomusten, halujen ja uskomusten (ml. uskomus että hän saattaa tulla tekemään A:n) seurauksena. 97 / 105

8 Intentiot ja auktoriteetti Muodostetuilla intentioilla on tiettyä subjektiivista auktoriteettia agenttiin nähden: ne sekä rajoittavat käytännöllistä päättelyä ja luovat rationaalista painetta tehdä suunnitelmia niiden toteuttamiseksi. Agenttia voi kritisoida jos hän ei toimi voimassa olevan intentionsa mukaisesti. Mikä selittää tämän subjektiivisen auktoriteetin? Voisiko intention muodostaminen esimerkiksi antaa perusteen toimia intention mukaisesti? Bratmanin mukaan tämä olisi ongelmallinen kanta, koska se mahdollistaisi perusteiden luomisen tyhjästä ( bootstrapping ). John Broome on erotellut toiminnan perusteet ja normatiiviset vaatimukset. Hänen mukaansa rationaalisuudessa on usein kyse normatiivisten vaatimusten mukaan toimimisesta eikä perusteista. Esimerkiksi hänen mukaansa rationaalisuuteen liittyy toimiminen sen mukaan mitä uskoo, että pitäisi tehdä. Tämä ei välttämättä tarkoita perusteiden mukaan toimimista, vaan esim. aikaisempien sitoumusten mukaan toimimista. 98 / 105 Intentiot ja auktoriteetti (2) Broome ei kuitenkaan selitä miksi aiemmilla sitoumuksilla tällaista subjektiivista auktoriteettia. Voisiko kyse olla siitä, että aiemmat sitoumukset on muodostettu joillakin perusteilla ja sitoumuksista kannattaa siis pitää kiinni vaikka näitä perusteita ei enää muistaisikaan? Tästä ei kuitenkaan näyttäisi seuraavan että olisi rationaalista toimia intention mukaisesti. Vaikka intentioilla yleensä olisi hyvät perusteet ja intentiot yleensä ovat hyödyksi tekojen koordinoinnissa, agentti voisi rationaalisesti haluta varmistua siitä, että juuri tässä tilanteessa hänen pitäisi toimia intention mukaisesti. David Velleman on puolustanut kantaa, jonka mukaan intentioihin liittyy odotus (expectation) että tulee tekemään teon. Kritisoitavuutta voi nyt selittää sillä, että jos ei toimi intention mukaisesti, pettää samalla omat odotuksensa itsestään. Pelkästään se, että omat odotukset osoittautuvat epätosiksi ei näyttäisi kuitenkaan vastaavan siihen miksi pitäisi toimia intention mukaisesti. 99 / 105

9 Intentiot ja auktoriteetti (3) Edward Hinchman vetoaakin luottamukseen eikä pelkkiin odotuksiin. Hänen mukaansa agentin aikaisempi minä antaa myöhemmälle perusteen toimia intention mukaisella tavalla ja myöhemmän minän täytyy pitää aiempaa minää luotettavana. Tällainen itseen kohdistuva luottamuskaan ei O Brienin mukaan selitä miksi olisi rationaalista pitää kiinni sitoumuksista ja miksi niistä luopuminen vaatii lisäperusteita. O Brienin ehdotus on että intentioihin liittyy tietynlainen itsekritiikin vaatimus: Agentti pitää itseään kritisoitavana mikäli hän jättää toimimatta intentionsa mukaisesti. 100 / 105