Luento 5: Mentaalisesta motoriseen kontrolliin

Transkriptio

1 Luento 5: Mentaalisesta motoriseen kontrolliin Tämän luvun (kirjan luku 5) asiat eivät muodosta temaattista kokonaisuutta, mutta käsiteltävät kysymykset nousevat esiin useilla alueilla toiminnan filosofiassa: I Mentaaliset teot ja mentaalinen toimijuus I Tekojen sivuvaikutukset I Taidot ja tavat 47 / 88 Mentaaliset teot ja mentaalinen toimijuus Tähän mennessä on keskitytty ruumiinliikkeisiin, mutta teemme myös monenlaisia asioita, joihin ei liity ruumiinliikkeitä, esim. uskomme, ajattelemme, harkitsemme, pohdimme, päätämme, suunnittelemme, keskitymme jne. Monet mentaaliset tapahtumat näyttäisivät olevan sellaisia, joissa itse olemme passiivisia, esim. kun mieleemme palaa asioita elämästämme ja pysähdymme muistelemaan niitä. Nämä näyttäisivät olevan tekojen sijaan pikemminkin asioita, jotka tapahtuvat meille. Toisaalta usein vaikuttaisimme myös olevan aktiivisia, esim. silloin kun keskitymme pohtimaan mitä meidän pitäisi uskoa tai tehdä. Onko näissä kysymys intentionaalisista teoista? 48 / 88

2 Mentaaliset teot Usein on ajateltu, että näissä ei ole kyse intentionaalisista teoista. Yksi peruste sille on, että mentaaliset asiat vaikuttavat hyvin erilaisilta kuin ruumiinliikkeet ja olisi vaikeaa löytää yhtenäistä määritelmää intentionaalisille teoille, jos myös mentaaliset teot pitäisi laskea mukaan. Toinen peruste on, että vetoamme mentaalisiin asioihin kuten intention muodostamiseen silloin kun yritämme määritellä (tai selittää) intentionaalisia tekoja, joten määritelmistä tulisi kehäisiä, jos myös nämä laskettaisiin teoiksi. Siispä teemme usein seuraavan oletuksen, jota kutsumme Rajoitukseksi: Oletus 1: Rajoitus: Mentaaliset teot eivät kuulu intentionaalisten tekojen teorian analysandumiin. 49 / 88 Mentaaliset vs. havaittavat teot Onko Rajoitus tosi vai epätosi? Tehdään ensin terminologinen sopimus ja puhutaan havaittavista teoista (overt action) kun tarkoitetaan intentionaalisia tekoja, joihin liittyy jonkinlaisia ruumiinliikkeitä tai -tiloja. Nämä näyttäisivät välttämättä vaativan seuraavia: 1. Kontrolliehto: Agentti kontrolloi ruumiin liikettä tai sen tilan ylläpitämistä. 2. Tavoite-ehto: Agentti määrittää tietyn tavoitteen tälle kontrollille. Sen sijaan mentaaliset teot eivät näyttäisi edellyttävän tällaisia ehtoja. Toisaalta joskus ehdot näyttäisivät täyttyvän: Esim. kun ratkaisen vaativaa päässälaskutehtävää, koska uskon että sen ratkaiseminen tekee minut onnelliseksi, 2 täyttyy, mutta mahdollisesti myös 1, sillä jos huomaan että ongelman ratkaiseminen ei tunnukaan tekevän minua onnelliseksi voin joko lopettaa ratkaisemisen tai keskittyä entistä kovemmin. 50 / 88

3 Mentaaliset vs. havaittavat teot (2) Ehkä siis joissain tapauksissa voisi puhua intentionaalisista mentaalisista teoista. Tästä ei välttämättä näyttäisi seuraavan ongelmia yhtenäisen tekojen luokan löytämiselle koska mukaan laskettavat mentaaliset teot näyttäisivät toteuttavan samanlaisia kontrolli- ja tavoitevaatimuksia. Myöskään kehäisyysongelmia ei näyttäisi syntyvän, kunhan kaikkia mentaalisia toimintoja, erityisesti sellaisia intention muodostamiseen liittyviä toimintoja joita havaittavat teot edellyttävät, ei lueta intentionaalisiksi teoiksi. 51 / 88 Aktiivisuus ja passiivisuus Tarkastellaan vielä sitä, mikä tekee joistakin mentaalisista teoista (kuten päässälasku) aktiivista ja mikä passiivista. Aktiivisia tekoja näyttäisi luonnehtivan ainakin se, että niissä tehdään valintoja: Agentti päättää jatkaako toimintaa vai ei. Jos agentti päättää jatkaa toimintaa, hän jollain tavalla ohjaa tai kontrolloi toimintaa. Seuraavat kontrollin muodot voidaan erottaa: 1. Rationaalinen kontrolli: Kontrolli, jolla ohjaamme käyttäytymistämme havaitsemiemme (prudentiaalisten, episteemisten tai moraalisten) perusteiden valossa. 2. Intentionaalinen kontrolli: Kontrolli, jolla ohjaamme käyttäytymistämme tietoisten intentionaalisten tilojemme (esim. intentioidemme) valossa. 52 / 88

4 Kontrolli Rationaalisen kontrollin mahdollisuutta ei pidä yliarvioida: Esimerkiksi punnitessamme mitä tehdä tai uskoa, perusteet tai evidenssi voivat osoittaa vahvasti yhteen suuntaan jolloin vastakkaista uskomusta tai tekoa ei ehkä voi valita. Toisaalta voimme jossain määrin vaikuttaa rationaalisiin kykyihimme muodostaa uskomuksia tai tehdä päätöksiä. Voimme yrittää pidättäytyä häiritsevistä uskomuksista tai voimme päättää käyttäytyä ikään kuin uskoisimme jonkin asian vaikka emme tosiasiassa uskokaan. Joskus tällöin puhutaan jonkin kannan hyväksymisestä (acceptance) tai näkemyksestä erotuksena uskomuksille. Saattaa lopulta saada aikaan uskomuksen. Esimerkki (Pascalin vedonlyönti): Jumala on olemassa Jumalaa ei ole olemassa Uskon Jumalaan Œ 10 En usko Jumalaan Œ 0 53 / 88 Kontrolli Rationaalisen kontrollin mahdollisuutta ei pidä yliarvioida: Esimerkiksi punnitessamme mitä tehdä tai uskoa, perusteet tai evidenssi voivat osoittaa vahvasti yhteen suuntaan jolloin vastakkaista uskomusta tai tekoa ei ehkä voi valita. Toisaalta voimme jossain määrin vaikuttaa rationaalisiin kykyihimme muodostaa uskomuksia tai tehdä päätöksiä. Voimme yrittää pidättäytyä häiritsevistä uskomuksista tai voimme päättää käyttäytyä ikään kuin uskoisimme jonkin asian vaikka emme tosiasiassa uskokaan. Joskus tällöin puhutaan jonkin kannan hyväksymisestä (acceptance) tai näkemyksestä erotuksena uskomuksille. Saattaa lopulta saada aikaan uskomuksen. Esimerkki (Pascalin vedonlyönti): Jumala on olemassa Jumalaa ei ole olemassa Uskon Jumalaan Œ 10 En usko Jumalaan Œ 0 53 / 88

5 Suora ja epäsuora kontrolli I Tämä on esimerkki epäsuorasta kontrollista. Vaikka emme voi valita uskomuksiamme, voimme jossain määrin vaikuttaa niihin epäsuorasti intentionaalisilla teoillamme, esimerkiksi valitsemalla mitä luemme tai omaksumalla haluamamme näkemykset ja käyttäytymällä ikään kuin ne olisivat totta. I Melellä on toinen esimerkki: Emme voi suoraan kontrolloida mitä muistamme, esim. mitä söimme eilen ilalliseksi, mutta voimme yrittää palauttaa asian mieleen muistelemalla muita eilisen tapahtumia. I Voimme myös yrittää kehittää uskomuksenmuodostamisprosessejamme. Esimerkiksi Müller-Lyer-illuusion nähdessämme emme ehkä voi välttää muodostamasta havaintouskomusta, että toinen viiva on pitempi kuin toinen, mutta koska tunnemme illuusion, voimme yrittää kontrolloida sitä hyväksymällä vastakkainen kanta että viivat ovat yhtä pitkät. 54 / 88 Suora ja epäsuora kontrolli (2) I Tällainen mahdollisuus uskomuksenmuodostamisprosessien reflektointiin ja kognitiivisten kykyjen kehittämiseen on motivoinut Ernest Sosan jaottelua eläintiedon ja reflektiivisen tiedon välillä. I Eläintieto on involuntaarisiin mutta luotettaviin uskomuksenmuodostamisprosesseihin perustuvaa tietoa (vrt. reliabilismi). Se ei vaadi harkintakykyä tai varsinaista episteemistä agenttiutta. I Reflektiivinen tieto on perusteiden harkintaa vaativaa tietoa. Se edellyttää episteemistä agenttiutta joka ilmenee rationaalisena kontrollina. Sosan mukaan voimme kultivoida episteemisiä hyveitä tullaksemme paremmiksi episteemisiksi toimijoiksi. 55 / 88

6 Tekojen sivuvaikutukset Siirrytään nyt tarkastelemaan tekojen sivuvaikutuksia seuraavien esimerkkien kautta: Esimerkki (Strateginen pommittaja): Strateginen pommittaja päättää pommittaa ammustehdasta tietäen, että pommit tappavat myös siviilejä. Hän harmittelee siviilien tappamista, mutta ei näe keinoa välttää sitä, ja pitää tehtaan pommittamista välttämättömänä jotta sota saataisiin päättymään. Esimerkki (Terroristipommittaja): Terroristipommittaja päättää pommittaa ammustehdasta tietäen, että pommit tappavat myös siviilejä. Hän uskoo, että siviilien tappaminen murentaa vihollisen selkärankaa ja edistää sodan päättymistä. Kysymyksiä: Tappavatko pommittajat siviilejä intentionaalisesti? Vai onko siviilien tappaminen vain heidän intentionaalisten tekojensa ei-aiottu sivuvaikutus? Onko pommittajilla aikomus eli intentio tappaa siviilejä? Jos agentit tekevät jotain intentionaalisesti, onko heillä silloin intentio tehdä niin? Kuinka tällaisiin kysymyksiin voidaan vastata? 56 / 88 Intentioiden ja sivuvaikutusten suhde Yksi tapa tarkastella näitä kysymyksiä on kontrafaktuaalianalyysi: Jos olisi mahdollista pommittaa tehdasta siviilejä tappamatta esimerkiksi muuttamalla hieman pommituksen ajankohtaa, muuttaisiko pommittaja suunnitelmaansa? Jos pommittaja muuttaisi suunnitelmaansa yrittäen välttää siviilien tappamista, siviilien tappaminen ei ilmeisesti ole aiottua. Olisiko se silti intentionaalista? Seuraava nk. yksinkertainen näkemys (Simple View) saattaa vaikuttaa uskottavalta mutta nykyään sitä pidetään ongelmallisena: Yksinkertainen näkemys: Jos agentti tekee intentionaalisesti teon A, niin hänellä on aikomus tehdä A. 57 / 88

7 Intentioiden ja sivuvaikutusten suhde (2) Monet filosofit ajattelevat, että on olemassa intentionaalisten tekojen seurauksia, jotka eivät ole aiottuja seurauksia, mutta eivät pelkkiä sivuvaikutuksiakaan. Niitä voi pitää agentin intentionaalisina tekoina. Jos on näin, niin ei ole olemassa selkeää jaottelua aiottuihin tekoihin ja ei-aiottuihin sivuvaikutuksiin. On olemassa intentionaalisia tekoja, jotka eivät ole aiottuja tekoja eivätkä ei-aiottuja sivuvaikutuksia. Aiotut Ei-aiotut Ei-aiotut intentionaaliset intentionaaliset sivuteot teot vaikutukset Intentioita ja sivuvaikutuksia on viime aikoina tutkittu nk. kokeellisessa filosofiassa (experimental philosophy). 58 / 88 Kokeellinen filosofia Tarkastellaan seuraavaa esimerkkiä (Knobe 2003): Esimerkki (Haitta): Yhtiön varatoimitusjohtaja kertoo hallituksen puheenjohtajalle: Harkitsemme uuden ohjelman käynnistämistä. Se tulee lisäämään voittojamme, mutta se myös vahingoittaa ympäristöä. Puheenjohtaja vastaa: En välitä ympäristön vahingoittamisesta, haluan vain yrityksen tekevän mahdollisimman paljon voittoa. Käynnistäkää ohjelma! Yritys käynnistää uuden ohjelman. Ympäristölle aiheutuu vahinkoa. Kysymys: Vahingoittiko hallituksen puheenjohtaja ympäristöä tietoisesti? Mitkä ovat perustelut? 59 / 88

8 Kokeellinen filosofia (2) Tarkastellaan seuraavaa esimerkkiä (Knobe 2003): Esimerkki (Hyöty): Yhtiön varatoimitusjohtaja kertoo hallituksen puheenjohtajalle: Harkitsemme uuden ohjelman käynnistämistä. Se tulee lisäämään voittojamme, ja se myös hyödyttää ympäristöä. Puheenjohtaja vastaa: En välitä ympäristön hyödyttämisestä, haluan vain yrityksen tekevän mahdollisimman paljon voittoa. Käynnistäkää ohjelma! Yritys käynnistää uuden ohjelman. Ympäristölle aiheutuu hyötyä. Kysymys: Hyödyttikö hallituksen puheenjohtaja ympäristöä tietoisesti? Mitkä ovat perustelut? 60 / 88 Kokeellinen filosofia (3) Knobe havaitsi, että ihmisillä on selvästi vahvempi taipumus pitää haitallisia kuin hyödyllisiä seurauksia tahallisesti (intentionaalisessti) aiheutettuina. Havaintoa kutsutaankin nykyään Knobe-vaikutukseksi (Knobe e ect). Tämän havainnon on nähty haastavan kaksi filosofien oletusta: Oletus 2: Ei-aiottu: S on intentionaalisen teon sivuvaikutus joss se on intentionaalisen teon ei-aiottu seuraus tai piirre. Oletus 3: Amoraalisuus: Intentionaalisen teon käsite ei ole moraalikäsite. / Intentionaalisen teon käsitettä ei sovelleta moraalisin kriteerein. 61 / 88

9 Onko oletus 2 virheellinen? Knoben havainto antoi lisäperusteita epäillä oletusta 2, mutta se oli ollut epäilyksen alla jo pitkään Yksinkertaisen näkemyksen kohtaaman kritiikin takia. Tarkastellaan Gilbert Harmanin esimerkkiä: Esimerkki (Tarkka-ampuja): Kuntarkka-ampujalaukaiseeaseensa,hän tietoisesti paljastaa läsnäolonsa viholliselle. Hänen aikomuksenaan ei kuitenkaan ole läsnäolonsa paljastaminen viholliselle. Harmanin mukaan kaikki aiottujen tekojen seuraukset eivät ole aiottuja vaikka niistä oltaisiinkin tietoisia ja siis tehtäisiin intentionaalisesti. Tällöin niitä ei ehkä myöskään voi pitää pelkkinä sivuvaikutuksina. Agentti on tietoinen niistä päätöstä tehdessään, voisi mahdollisesti välttää ne ja kantaa niistä moraalisen vastuun mikäli päätyy tekemään teon. (Mutta, O Brien pohtii, ehkä juuri tätä tarkoitetaan jos sanotaan, että tarkka-ampuja paljasti läsnäolonsa intentionaalisesti eikä tarkoitetakaan kirjaimellisesti että läsnäolon paljastaminen oli tarkka-ampujan intentionaalinen teko.) 62 / 88 Onko oletus 3 virheellinen? Toiminnan filosofit eivät yleensä pidä intentionaalisen teon käsitettä moraalisena käsitteenä. Ei ole kuitenkaan helppo sanoa, näyttävätkö Knoben tulokset oletuksen virheelliseksi: I Vaikka Knoben tulokset on pystytty toistamaan, ei ole selvää arvioivatko koehenkilöt hallituksen puheenjohtajan toimia nimenomaan moraalisin kriteerein. I Voi myös olla että vastauksissa havaitun asymmetrian selittää jokin muu asia kuin hyödyn ja haitan ymmärtäminen hyväksi tai huonoksi seuraukseksi. Saattaa olla helpompi attribuoida agentille vahingoittavia tekoja kuin hyödyttäviä (erityisesti englanninkielisessä versiossa, jossa puhutaan auttamisesta), koska intentionaalinen hyödyttäminen (tai auttaminen) näyttäisi edellyttävän jotakin positiivista asennetta teon objektia kohtaan. I On myös kyseenalaistettu, pystyykö tällainen kyselytutkimus (ja sellaisiin perustuva metodologia ylipäätään) tavoittamaan todelliset intuitiomme. 63 / 88

10 Taidot ja tavat Toiminnan filosofia on perinteisesti keskittynyt tietoiseen ja harkittuun toimintaan. Voisi kuitenkin sanoa, että suuri osa intentionaalisesta toiminnastamme on joko tapoihin ja tottumuksiin perustuvaa toimintaa, joka tapahtuu automaattisesti eikä tietoisen harkinnan tuloksena. Myös pitkälle viety harjoitus ja tekojen toisto johtaa taitojen kehittymiseen ja toiminnan automatisoitumiseen siinä määrin, että toiminta ei enää vaadi tietoista harkintaa vaan siitä tulee ikään kuin toinen luonto. Voisi väittää, että toiminnan teoreetikot ovat rajoittaneet tarkastelukohteensa liian suppeaksi. Viime aikoina tarkastelua onkin yritetty laajentaa: On pyritty kartoittamaan yhteyksiä tietoisen ja tiedostamattoman toiminnan välillä on pyritty kartoittamaan ja selvitetty empiiristen tieteiden (esim. kognitiivinen neurotiede) tulosten seurauksia toiminnan teorialle. 64 / 88