Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa 2007

Transkriptio

1 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2007 Uhanalaisten lajien seuranta Merisirrejä Calidris maritima tavattiin tavallista enemmän. Kuva: Jukka Haapala Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa 2007 Teemu Lehtiniemi & Pertti Koskimies Uhanalaisten (Rassi ym. 2001) ja harvalukuisten lajien havaintoyhteenvetoja on julkaistu vuodesta 1976 lähtien. Raporteissa käsitellään pesiviä lajeja, joista kertyy niukasti aineistoa runsaslukuisille lajeille kehitetyissä seurantalaskennoissa, sekä harvalukuisia läpimuuttajia, talvehtijoita ja oikukkaasti esiintyviä vaelluslintuja. Katsausten tarkoituksena ei siis ole tarkastella vain pesimälinnustoamme ja lajien pesimäaikaista runsautta, vaan myös muuttokausien havaintoja sekä talviaikaista esiintymistä. Uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havaintojen kokoaminen on osa linnuston seurantaa, jota Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen Keskusmuseo pääosaksi koordinoi (Väisänen ym. 1998). Näistä yhteenvedoista saamme aineistoa kymmenistä sellaisista vähälukuisista lajeista, joiden esiintymistä ja kannanmuutoksia ei muilla menetelmillä juuri seurata. Yhdessä valtakunnallisten har- vinaisuuskatsausten kanssa havaintoaineisto kuvastaa linnustomme harvalukuisten lajien esiintymistä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Huomattava osa harvalukuisista lajeista on uhanalaisia tai vaarassa joutua uhanalaisiksi, joten niitä koskevilla yhteenvedoilla on merkitystä linnuston uhanalaisuuden sekä eri alueiden luonnonsuojeluarvon arvioinnissa niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin. Vaikka elinympäristöjen muutos on edelleenkin tärkein linnuston uhkatekijä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin, myös ilmastonmuutos näyttää vaikuttavan lintulajien levinneisyyteen ja runsauteen yhä voimakkaammin (Huntley ym. 2007, Virkkala ym. 2008). Ilmaston muutos tulee vaikuttamaan kasvavassa määrin niin pesimä- kuin talviaikaiseenkin linnustoomme. Suomesta voi myös tulla entistä tärkeämpi läpimuuttavien lajien levähdysmaa esimerkiksi kahlaajien talvisen esiintymisen painopiste on siirtymässä entistä enemmän kohti koillista (MacLean ym. 2008). Havaintoaineiston avulla voimme tarkastella myös tällaisia uudentyyppisiä ja entistä nopeampia muutoksia. Suomessa on parhaillaan meneillään eliölajien uhanalaisuusarviointi, joka toistetaan vuosikymmenen välein (Rassi ym. 2001). Koska suurella osalla uhanalaisia ja vähälukuisia lajeja ei ole käynnissä valtakunnallisia erikoistutkimuksia, lintuyhdistysten keräämät havainnot ovat monesti ainoa ja siksi hyvin arvokas aineisto niiden esiintymisen ja muutosten selvittämiseksi. Niilläkin lajeilla, joilla on käynnissä paikallisia erikoistutkimuksia, tai joista kertyy jonkun verran tietoa muista lintulaskennoista, yhdistysten kokoamat havainnot muodostavat edustavan ja luotettavan aineiston valtakunnallisen kokonaiskuvan arviointiin. 44

2 Uhanalaisten lajien seuranta Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2007 Havaintoaineiston kokoaminen ja käyttömahdollisuudet BirdLife Suomen jäsenjärjestöjen eli alueellisten lintuyhdistysten asiantuntijat ovat koonneet uhanalaisten ja harvalukuisten lajien alueelliset yhteenvedot vuosittain lintuharrastajien yhdistyksille toimittamien havaintojen perusteella. Alueellisen asiantuntemuksen ansiosta esimerkiksi samoja yksilöitä koskevat päällekkäishavainnot on karsittavissa, ja reviirien ja yksilömäärien summat ovat mahdollisimman luotettavia. Vapaamuotoiseen linturetkeilyyn perustuvien satunnaishavaintojen yhteenvedoista ei voida päätellä kannanmuutoksia yhtä suoraviivaisesti kuin seurantalaskennoista, joiden menetelmät on vakioitu ja virhelähteet vaikutuksineen tunnetaan paremmin (Koskimies & Väisänen 1988, 1991). Vakioimattomassa retkeilyssä on useita kontrolloimattomia tekijöitä, kuten havainnoijien määrä, retkikohteet, tarkkailuun käytetty aika ja monet muut havainnointiaktiivisuuteen vaikuttavat tekijät, jotka vaikuttavat kertyvien havaintojen määrään. Näistä satunnaistekijöistä huolimatta uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havaintoaineistosta paljastuvat suuret sekä pitkäaikaiset muutokset lajien esiintymisessä. Esimerkiksi uhanalaisuuden arvioinnissa, uhkatekijöiden vaikutusten pohdinnassa ja tulevan kehityksen ennustamisessa juuri pitkäaikaiset suuntaukset ovat kaikilla lajeilla tärkeämpiä kuin lyhytaikaisista ja usein satunnaisista sää- ja elinympäristötekijöistä johtuvat vuosittaiset ailahtelut. Havaintoaineistoa tulkittaessa pyritään ottamaan kriittisesti huomioon yksilömääriin vaikuttavia tekijöitä, joita yhdistysten asiantuntijat ovat lajikohtaisissa kommenteissaan myös ilmoittaneet. Yhteenvetoon ilmoitettujen reviirien tai yksilöiden osuus maamme kokonaiskannasta vaihtelee lajeittain ja useista syistä. Vain ani harvan lajin osalta voidaan arvioida todettujen reviirien määrän olevan lähellä todellista reviirien määrää. Koko Suomea tai kaikkia mahdollisia pesimäpaikkoja ei pystytä koluamaan kuin poikkeuksellisesti. Pesimäkauden ulkopuolisissa havainnoissa erot ovat vieläkin suuremmat. Esimerkiksi Taulukko 1. Paikallisyhdistysten toimialueet ja havaintoaineiston kerääjät (vastaava aluenumerointi kartassa). Table 1. The regions of local ornithological societies (see map) and the persons that compiled the data. nro Yhdistys Ilmoittaja 1 Ålands Fågelskyddsförening rf. Teemu Lehtiniemi 2 Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry. Kalle Rainio, Markus Lampinen 3 Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry. Petteri Lehikoinen, Aleksi Lehikoinen 4 Lohjan Lintutieteellinen Yhdistys Hakki ry. Antti Peuna 5 Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry. Antti Mähönen 6 Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry. Joni Sundström 7 Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry. Petri Metsälä 8 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Janne Aalto, Jari Kontiokorpi 9 Päijät-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry. Antti Toukola, Ohto Oksanen 10 Kanta-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ilkka Hakala 11 Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry. Oskari Härmä 12 Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Petri Seppälä 13 Rauman Seudun Lintuharrastajat ry. Kalle Haapala 14 Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Esa Partanen, Pentti Perttula 15 Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ilkka Iivonen 16 Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry. Aarne Lahti 17 Ostrobothnia Australis rf. Jan Hägg 18 Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry. Esko Rajala 19 Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry. Tuomo Pihlaja 20 Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry. Harri Okkonen 21 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Janne Leppänen, Jukka Matero, Hannu Lehtoranta 22 Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys Kuikka Jyrki Uotila 23 Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Sami Salonkoski 24 Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. 25 Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry. Hannu Rönkkö 26 Kemin Lintuharrastajat Xenus ry. Pentti Rauhala 27 Lapin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Pirkka Aalto 28 Kuusamon Lintukerho ry. Antti Peuna vuoden 2007 tilastossa yli 1200 merisirriä on suuri joukko, mutta myös lajille sopivia levähdys- ja ruokailupaikkoja on runsaasti, eikä niistä pystytä tarkastamaan kuin murto-osa muuttoaikaan ja talvella. Todellinen merisirrien määrä on varmasti huomattavasti suurempi. Harvalukuiset lajit ovat suurella osalla lintuharrastajista suurimman kiinnostuksen kohteita, joten alueelliset ja valtakunnalliset havaintokoosteet palvelevat myös harrastuksen tarpeita. Lintuharrastajia yksittäisenkin vuoden havaintomäärät kiinnostavat. Se, minä vuonna Suomessa on havaittu eniten esimerkiksi pikku-uikkuja, on harrastajille kiinnostavaa, vaikka ei itse seurannan kannalta olekaan erityisen mielenkiintoista. Aineisto 2007 Tällä vuosikymmenellä on otettu kiinni yli vuosikymmenen viive uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havaintoraporttien ilmestymisaikataulussa. Tavoiteaikataulun saavuttamisesta vuoden 2007 yhteenveto julkaistaan vuonna 2009 saadaan kiittää erityisesti lintuyhdistysten aktiiveja, joiden uupumaton työ havaintojen keräämisessä ja maakunnallisten yhteenvetojen kokoamisessa on ollut mitä kiitettävin ja korvaamaton ponnistus. Kunhan vastaisuudessa saadaan vielä muutamien alueiden palautusaikataulua parannettua, saadaan vuosittain,17 45

3 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2007 Uhanalaisten lajien seuranta Taulukko 2. Havaintotietokannassa olevien yhteenvetorivien lukumäärä yhdistyksittäin ja vuosikymmenittäin ( ) järjestettynä laskevasti 2000-luvun rivilukumäärän mukaan. Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apuksen ja Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakin tiedot on ennen 2000-lukua ilmoitettu Helsingin seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringan tiedoissa; Ostrobotnia Australiksen havainnot on käsitelty ennen 2000-lukua Merenkurkun Lintutieteellisen yhdistyksen tietojen yhteydessä; Kuusamon havainnot ennen vuotta 2005 sisältyvät Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen tietoihin niiltä osin kuin tietoja on ilmoitettu. Valtakunnalliseen yhteenvetoon pyydettyjen tietojen määrä vaihtelee yhdistyksittäin esimerkiksi siksi, että Pohjois-Suomesta ei pyydetä etelässä harvalukuisten, mutta pohjoisessa runsaiden lajien tietoja, ja osalla lajeista kootaan vain sisämaan havainnot. Table 2. The total number of rows in the database per decade and local ornithological societies (see Table 1) from 1980 to Observations prior to 2000 and 2005 of some smaller areas have been included in neighbouring larger regions. The number of species and type of observations varies somewhat from region to region. Vuosi 2007 oli toinen Tiira-vuosi ( fi) eli vuosi, jona havaintojen kirjaaminen alueellisten yhdistysten käyttöön oli huomattavasti aikaisempaa helpompaa koko maassa. Havaintojen ilmoitustavan muutos ei kuitenkaan välttämättä aiheuta merkittävää virhelähdettä pitkäaikaisiin sarjoihin, koska harvalukuiset lajit ovat kiinnostaneet lintuharrastajia jo pitkään, ja havainnot niistä ovat päätyneet suurella varmuudella yhdistysten tietoon. Näyttäisi siltä, että Tiiran käyttöönotto on kasvattanut havaintomääriä hieman. Yleissuuntauksesta on kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi piekanan, sinisuohaukan, muuttohaukan, maakotkan, merikotkan, pikkutikan ja harmaapäätikan havaintoja ilmoitetaan pesimäajan ulkopuolelta selvästi enemmän kuin aikaisemmin. Näillä lajeilla havaintomäärät ovat nousseet parin viime vuoden aikana niin paljon, ettei syynä voi olla yksin kantojen todellinen merkittävä nopea kasvu. Myös joidenkin muiden lajien, kuten harmaahaikaran ja harmaasorsan, yksilömäärät ovat selvästi kasvaneet, mutta selityksenä on suureksi osaksi lajien todellinen runsastuminen. Vain noin neljänneksellä seurattuja lajeja ilmoitetut yksilömäärät pesimäajan ulkopuolella olivat pienempiä vuosina 2006 ja 2007 kuin tätä edeltäneinä parina vuonna. Sama yleissuuntaus pätee myös pesimäaikaisten reviirien määriin. Vain noin neljännekselle lajeja reviirien määrä on Tiiravuosina jäänyt edellisiä vuosia pienemmäksi. Keskimäärin Tiiran positiivinen vaikutus hanro Yhdistys Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys ry Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry Kanta-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry Ostrobothnia Australis rf Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys Kuikka Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry Lohjan Lintutieteellinen Yhdistys Hakki ry Päijät-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry Kemin lintuharrastajat Xenus ry Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Rauman Seudun Lintuharrastajat ry Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry Lapin Lintutieteellinen Yhdistys ry Ålands Fågelskyddsförening rf Kuusamon Lintukerho ry Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry enemmän aikaa aineiston syvällisempään analysointiin. Vanhojen puutteiden täydentäminen jatkuu myös koko ajan, mikä yhdessä pidentyvien aikasarjojen kanssa nostaa aineiston arvoa lintukantojen seurannassa ja mahdollistaa yhä luotettavampien pitkäaikaisten analyysien teon. Yhä useamman lintuyhdistyksen omassa tiedotuksessa on korostettu jäsenistölle, minkä lajien havaintoja kaivataan valtakunnalliseen yhteenvetoon (ks. Lehtiniemi & Koskimies 2007 s. 29). Tämä on osaltaan kasvattanut joidenkin lajien havaintomääriä ja parantanut aineiston laatua, mutta pääosasta valtakunnallisen yhteenvedon kohdelajeista yhdistykset ovat keränneet havainnot mahdollisimman kattavasti jo vuosikymmenien ajan. Kaikki harrastajat eivät ole vielä sisäistäneet joidenkin taantuneiden lajien, kuten käenpiian, pesimähavaintojen ilmoittamisen tärkeyttä, mutta tilanne on parantumassa. Vuoden 2007 aineisto saatiin varsin hyvin koottua lähes kaikkien yhdistysten toimialueilta (taulukko 1). Edellisen yhteenvetomme (Lehtiniemi & Koskimies 2008) taulukko 2 osoittaa aineiston suurimmat puutteet 2000-luvun osalta. Edellisen vuoden aikana tilanne on parantunut huomattavasti. Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellistä Yhdistystä (PPLY) lukuun ottamatta kaikki muut yhdistykset ovat palauttaneet kaikki 2000-luvun vuosiraportit sekä täydentäneet 2000-luvun puutteet niiltä osin kuin se on ollut mielekästä käytettävissä olleiden havaintoaineistojen perusteella. PPLY:n aineisto puuttuu kokonaan vuodesta 2003 alkaen. Aineiston pienempiä puutteita on täydennetty monien yhdistysten alueilla lisäämällä edellisvuosien aineistoihin ennestään puuttuneita havaintoja. Lähes kaikki yhdistykset ovat luvanneet tehdä täydennystyötä vuonna Aikasarjojen laatu on jo nyt parantunut merkittävästi viime vuodesta, mikä lisää aineiston käyttökelpoisuutta. Taulukko 2 osoittaa aineiston yhteenvetotietueiden lukumäärät yhdistyksittäin ja vuosikymmenittäin. Erityinen lähitulevaisuuden haaste on Pohjois-Pohjanmaan alue, missä aikasarja katkeaa 2000-luvun alkuun. Maakunta on hyvin laaja ja linnustoltaan poikkeuksellisen monimuotoinen, joten sen saaminen mukaan olisi valtakunnallisesti ensiarvoisen tärkeää ja mielestämme sen pitäisi olla tärkeä osa PPLY:n toiminnan tavoitteita tänä vuonna. Tiira-lintutietopalvelu 46

4 Uhanalaisten lajien seuranta Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Yksilöä 60 Yksilöä Vuosi Vuosi Kuva 1. Haarahaukan Milvus migrans yksilömäärät 27 lintuyhdistyksen alueilla Fig. 1. The number of Black Kites Milvus migrans observed in the regions of 27 local ornithological societies in Kuva 2. Isolokin Larus hyperboreus yksilömäärät 26 lintuyhdistyksen alueilla Keski-Pohjanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen alueen yhteismäärät (musta) on erotettu muista yhdistyksistä (harmaa). Fig. 2. The number of Glaucous Gulls Larus hyperboreus observed in the regions of 26 local ornithological societies in The birds seen in Keski-Pohjanmaa (region 23) in black. vaintojen täydellisempään ilmoittamiseen on kuitenkin ollut varsin vähäinen. Silmiinpistävää on kuitenkin muutamien yö- ja aamulaulajien havaintomäärien kasvu joidenkin, mutta ei kaikkien, yhdistysten yhteenvedoissa. Erityisesti luhtakerttusen, viitakerttusen, kuhankeittäjän, kehrääjän, luhtakanan, käenpiian ja pikkusiepon reviirien määrä näyttäisi kasvaneen niin paljon, että sen täytyy selittyä osittain havaintojen aktiivisemmalla ilmoittamisella Tiiran kautta. Esimerkiksi Etelä-Karjalasta ilmoitettiin vuosina ja kuhankeittäjäreviiriä, kun Tiira-vuosien 2006 ja 2007 summat nousivat 110:en ja 150 reviiriin. Tiiran ohella havaintojen ilmoitusaktiivisuutta lienevät nostaneet myös valtakunnallisten yhteenvetojen aikataulun kuroutuminen kiinni sekä havaintojen keräämisen parantunut ohjeistus ja havainnoijien muu motivointi. Elämme murroskautta, jonka aikana kertyvää aineistoa tulkittaessa on otettava huomioon Tiira-lintutietopalvelun ja muiden havaintojen ilmoittamisaktiivisuuteen vaikuttaneiden tekijöiden mahdollinen vaikutus tuloksiin. Tästä tulkintaongelmasta huolimatta on toki myönteistä, että havainnot saadaan vuosi vuodelta paremmin talteen. Taulukkoon 3 on koottu ilmoitettujen reviirien määrät uhanalaisista ja harvalukuisista pesimälajeista yhdistyksittäin vuodelta 2007 ja taulukkoon 4 kokonaisyksilömääriä havainnoista, joista pääosa on tehty pesimäajan ulkopuolella. Lajista riippuen yksilöt on havaittu joko syksystä kevääseen, pelkästään muuttoaikaan tai talvikaudella. Poimimme taulukoista muutaman lintuvuotta 2007 kuvaavan lajikohtaisen huomion. Allihaahkoja ilmoitettiin ennätyksellisen vähän, vain 446 yksilöä koko vuoden aikana. Allihaahkan pitempiaikaista vähenemistä olemme tarkastelleet jo aikaisemmin (Lehtiniemi & Koskimies 2007). Samoin mustatiiran reviirejä raportoitiin pohjalukemat eli 17, tosin muutonaikaisia havaintoja kertyi lähes kaksinkertainen määrä edellisiin vuosiin verrattuna. Idänuunilinnun reviirejä todettiin niukemmin kuin viime vuosina keskimäärin. Merisirrejä tavattiin puolestaan tavallista huomattavasti enemmän, sillä kokonaismäärä nousi yli 1200 yksilön. Liejukanojen 78 reviiriä edustavat myös ennätysmäärää, samoin harmaapäätikan 842 reviiriä. Harmaapäätikka on todellisuudessakin runsastunut ja laajentanut aluettaan huomattavasti viime aikoina. Ennätysvuosi oli myös kangaskiurun (480) ja mustaleppälinnun (30) reviirien määrässä. Rastaskerttusen ilmoitettujen reviirien määrä (191) ylitti edellisen ennätyksen (2001) yli 50 reviirillä. Vielä vuotta aikaisemmin (Lehtiniemi & Koskimies 2008) reviirien määrän kasvu näytti taittuneen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tulevat vuodet näyttävät oliko vuosi 2007 uuden runsastumisen alkua. Myös sinipyrstön reviirejä ilmoitettiin poikkeuksellisen paljon eli 67. Heinäkurppia tavattiin totuttuun tapaan parilla reviirillä (2000-luvulla vuosittain 1 3). Lajien esiintymisessä tapahtuneita muutoksia Tarkastelimme haarahaukan runsastumista vuosien raportissa (Lehtiniemi & Koskimies 2005), jolloin totesimme yksilömäärien nousseen 1990-luvun jälkipuoliskolla. Sittemmin aineistoa on kertynyt kuu- Lintuvuosi 2007 Havaittujen isolokkien Larus hyperboreus määrä on vähentynyt. Kuva: Jukka Haapala 47

5 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2007 Uhanalaisten lajien seuranta Yksilöä Vuosi Kuva 3. Kultarinnan Hippolais icterina reviirimäärät 13 lintuyhdistyksen alueella Mukana sisämaan yhdistyksiä sekä rannikkoyhdistyksiä Suupohjan alueelta pohjoiseen. Fig. 3. The number of territories of the Icterine Warbler Hippolais icterina in the regions of 13 local ornithological societies in Numbers include inland regions in the south and coastal regions north of the region no. 15 in table 1. Reviiriä SSLTY KSLY PiLy delta lisävuodelta. Edellisen viiden vuoden aikana haarahaukkojen kokonaisyksilömäärä on pysynyt hämmästyttävän tasaisesti sadan yksilön tuntumassa (kuva 1). Esiintymiseltään runsaimman ja niukimman vuoden välillä on eroa vain 10 yksilöä. Tiedossa olevien reviirien määrä on ollut 2000-luvun vuosina Isolokki on arktinen pesimälaji, joka esiintyy Suomessa talvivieraana lähinnä loppusyksystä alkukevääseen. Tämän kauden ulkopuolella nähdään hyvin vähän isolokkeja. Arktisen alueen ilmaston lämpenemisen odottaisi pienentävän isolokkien määriä Suomessa. Viime vuosina isolokkeja onkin nähty vain noin kolmannes 1990-luvun määriin verrattuna (kuva 2). Aineistossa havaittavissa oleva isolokkien määrän kasvu 1990-luvun jälkipuoliskolla on todennäköisesti pääosin seurausta isojen lokkien määritysproblematiikkaan kohdistuneen kiinnostuksen ja tätä kautta hyville lokkikohteille eli kaatopaikoille kohdistuneen retkeilyn kasvusta. Intensiivinen kaatopaikkaretkeily on edelleen jatkunut, joten havaintojen harveneminen 2000-luvulla ilmentää isolokkien todellista yksilömäärän pienenemistä. Keski-Pohjanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen (KPLY) alue korostuu isolokkiaineistossa. Esimerkiksi vuonna 2002 ilmoitettiin KPLY:n alueelta enemmän isolokkeja kuin 25 muulta alueella yhteensä. Kultarinta on lehtomaisten metsien laulaja, joka on eteläisessä Suomessa jo monin paikoin siksi runsas, ettei havaintoja enää 1994 Vuosi Kuva 4. Satakielen Luscinia luscinia reviirimäärät Pirkanmaalla, Suomenselällä ja Keski-Suomessa (alueet 12, 18 ja 19 taulukossa 1) vuosina Fig 4. The number of territories of the Thrush Nightingale Luscinia luscinia in the regions no. 12, 18 and 19 (see table 1) in ilmoiteta kaikille yhdistyksille vertailukelpoisella aktiivisuudella aiempiin vuosiin verrattuna. Yhdistyskohtaisia yhteenvetotietoja ei ole aineistoomme kerättykään ennen 2000-lukua. Kultarintahavainnot ovat jatkossakin arvokkaita ilmastomuutoksen linnustovaikutusten seurannassa, koska ilmasto näyttää määrittävän ratkaisevasti lajin nykyisen levinneisyyden ja koska lajin ilmastoennusteen mukaan se levittäytyy vuoteen 2100 mennessä Pohjois-Lappiin asti (Huntley ym. 2007). Tarkastelimme kultarinnan reviirimääri- Tieteellinen nimi Lajinimi (uhanalaisuus) Kanadanhanhi Branta canadensis Ristisorsa Tadorna tadorna NT Harmaasorsa Anas strepera Viiriäinen Coturnix coturnix Kaakkuri Gavia stellata NT Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Kaulushaikara Botaurus stellaris NT Harmaahaikara Ardea cinerea Ruskosuohaukka Circus aeruginosus NT Luhtakana Rallus aquaticus Luhtahuitti Porzana porzana Ruisrääkkä Crex crex Lapinsirri Calidris temminckii VU Punajalkaviklo Tringa totanus Selkälokki Larus fuscus VU Pikkutiira Sterna albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger VU Uuttukyyhky Columba oenas Turkinkyyhky Streptopelia decaocto VU Lapinpöllö Strix nebulosa Kehrääjä Caprimulgus europaeus NT Käenpiika Jynx torquilla VU Harmaapäätikka Picus canus NT Pikkutikka Dendrocopos minor VU Pohjantikka Picoides tridactylus NT Kangaskiuru Lullula arborea NT Satakieli Luscinia luscinia Sinipyrstö Tarsiger cyanurus VU Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros Pensassirkkalintu Locustella naevia Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Luhtakerttunen Acrocephalus palustris Rastaskerttunen Acroceph. arundinaceus VU Kultarinta Hippolais icterina Kirjokerttu Sylvia nisoria Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Lapinuunilintu Phylloscopus borealis Pikkusieppo Ficedula parva NT Kuhankeittäjä Oriolus oriolus Kuukkeli Perisoreus infaustus NT Peltosirkku Emberiza hortulana VU

6 Uhanalaisten lajien seuranta Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2007 en muutoksia niiden 13 sisämaayhdistyksen alueilla, joilta havaintosarjat olivat aukottomat ja joilla laji on pysynyt suhteellisen harvalukuisena. Analyysin mukaan reviirimäärät ovat kasvusuunnassa joskin huomattavin vuosittaisin vaihteluin (kuva 3). Käynnissä olevan lintuatlaksen vertailuaineisto 1980-luvun lopulta nykytilanteeseen ei osoita vastaavaa suuntausta ( Lieneekö taustalla siis Tiiran tuoma vääristymä havaintojen ilmoitusaktiivisuuteen vai lyhyen aikasarjamme luoma virhelähde, kun emme tiedä ennen vuotta 2000-tapahtuneista muutoksista? Kyse lienee erityisesti jälkimmäisestä, sillä linjalaskennat osoittavat, tosin niukan aineiston perusteella, kultarinnan taantuneen 1980-luvun puolivälin jälkeen, mutta runsastuneen aavistuksen 2000-luvulla (Väisänen 2006). Tarkastelimme myös satakielen kannankehitystä kolmen vierekkäisen yhdistyksen alueilla, joilta havaintoaineisto on aukoton 1980-luvun alusta saakka, ja joissa havain- Taulukko 3. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien reviirit Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko 1) vuonna CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin reviiri- ja yksilömäärien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. Table 3. Numbers of territories of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (Table 1) in CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. Yht/ tot ?? ? ?? 0 0? 0 5 4? 0? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 59 4? ? ? 0 70? ?? 6 2? ?? 0 694? 190? 14 0???? 25? 91?? 60?? ? 30?? ???? 15? ? ? ? ? ? 26 4? ? ? ? ? ? ? 1?? ? ???? 112?? ? ? ? ? ? ???? 31?? ? 43? ? ? ???? ?

7 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2007 Uhanalaisten lajien seuranta not on kerätty varsin kattavasti vuosikymmenestä toiseen. Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Suomenselän yhdistysten aineistot osoittavat varsin yhtenäisesti samansuuntaisia muutoksia: reviirimäärien laskun 1990-luvun lopulla ja ripeän nousun 2000-luvulla (kuva 4). Myös satakieli kuuluu lajeihin, joiden esiintymisalueen ennustetaan siirtyvän kohti pohjoista ilmaston lämpenemisen myötä (Huntley ym. 2007). Havainnot Tiiraan! Havaintoaineiston laadun kehittäminen ja aiempien arkistojen täydentäminen on perustyötä kaikissa yhdistyksissä, onhan lintuhavaintojen kokoaminen ja raportointi sekä käyttö linnuston suojelussa alueellisten lintuyhdistysten perustoimintaa. Siksi on tärkeää, että kaikki harrastajat ilmoittavat pyydetyt havaintonsa niin alueellisiin kuin valtakunnallisiinkin tarpeisiin. Helpoiten se käy Tiiralintutietopalvelun kautta. Toki havaintoja voi ilmoittaa retkeilyalueidensa yhdistyksille myös muilla tavoilla, mutta Tiiran kautta yhdistykset saavat havainnot määrämuodossa sekä koordinaatteihin sidottuna paikkakohtaisena tietona, joka on ensiarvoisen tärkeää lintujen suojelutyössä. Taulukko 4. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien havaittujen yksilöiden kokonaismääriä Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko 1) vuonna CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Pääosa havainnoista koskee pesimäajan ulkopuolella havaittuja yksilöitä. Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin reviiri- ja yksilömäärien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. Table 4. Numbers of individuals of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (Table 1) in CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. The majority of individuals have been observed outside the breeding season. Lajinimi Tieteellinen nimi (uhanalaisuus) Yht/ tot Pikkujoutsen Cygnus columbianus Merihanhi Anser anser 4623?? ? ? 154 Ristisorsa Tadorna tadorna NT 28? ? 0 Harmaasorsa Anas strepera Allihaahka Polysticta stelleri Pikku-uikku Tachybaptus ruficollis Haarahaukka Milvus migrans EN Merikotka Haliaeetus albicilla VU 3008??? ? ? 121 Maakotka Aquila chrysaetos VU Muuttohaukka Falco peregrinus EN Liejukana Gallinula chloropus Keräkurmitsa Charadrius morinellus Merisirri Calidris maritima VU ? 0 Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus Heinäkurppa Gallinago media Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN Rantakurvi Xenus cinereus CR Isolokki Larus hyperboreus ? 0 Pikkutiira Sterna albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger VU Etelänkiisla Uria aalge VU ? Turturikyyhky Streptopelia turtur VU Tunturipöllö Bubo scandiacus EN ? 1 Hiiripöllö Surnia ulula ? 14 Harmaapäätikka Picus canus NT ? ? ? 34 Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos CR ? 1 Kangaskiuru Lullula arborea NT Tunturikiuru Eremophila alpestris CR ? 1 Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros Sepelrastas Turdus torquatus NT Viiksitimali Panurus biarmicus NT Pyrstötiainen Aegithalos caudatus ? Lapintiainen Parus cinctus NT ? 2 Pähkinänakkeli Sitta europaea Isolepinkäinen Lanius excubitor NT ? 16 Vuorihemppo Carduelis flavirostris ? 14 Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera ? 19 Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes NT ? 0 50

8 Uhanalaisten lajien seuranta Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2007 Kiitokset Kiitämme kaikkia, jotka ilmoittivat havaintonsa yhdistyksille joko Tiiran kautta tai muuten. Kiitos myös kaikille teille, jotka osallistuitte yhdistyksissä havaintojen käsittelyyn. Aluevastaavien ja muiden paikallisia aineistoja koostaneiden (ks. taulukko 1) panos on korvaamaton esimerkiksi päällekkäisyyksien karsimisessa, muussa havaintojen tulkinnassa ja yhteissummien laskemisessa. Ilman merkittävää panostanne emme voisi laatia valtakunnallista yhteenvetoa, jolloin tietämyksemme monen lajin esiintymisestä ja kannanmuutoksista koko Suomessa olisi huomattavasti vaatimattomampi. Suuri kiitos teille kaikille, työnne on korvaamattoman arvokasta. Erityisesti haluamme kiittää niitä työmyyriä, joiden ansiosta aineistojen vanhoja aukkoja on paikattu merkittävästi: Ilkka Hakala, Ilkka Iivonen, Markus Lampinen, Aleksi Lehikoinen, Petteri Lehikoinen, Janne Leppänen, ? ? 32 24?? ?? ? ?? ? ? ?? Luhtakanan Rallus aquaticus reviirejä ilmoitettiin tavallista enemmän. Kuva: Jukka Haapala Harri Okkonen, Eero Parkko, Tuomo Pihlaja, Kalle Rainio, Esko Rajala, Pentti Rauhala, Hannu Rönkkö, Petri Seppälä, Joni Sundström, Antti Toukola ja Jyrki Uotila. Ennen vuosikirjan ilmestymistä painosta moni muukin ansainnee tämän erityiskiitoksen. Myös Jan Hägg ansaitsee erityismaininnan, koska hän osoitti jälleen aikataulumme olevan liian löysän palauttaen Ostrobotnia Australiksen vuoden 2008 yhteenvedon tammikuussa 2009, kun valtaosalla yhdistyksiä oli vielä vuoden 2007 yhteenvetotiedotkin palauttamatta. Kiitos. Korjaus Edellisessä raportissa (Lehtiniemi & Koskimies 2008) oli taitossa syntynyt ikävä virhe, jota ei oikoluvussa huomattu. Sivuilla 33 ja 35 olleissa taulukoissa 5 ja 6 Ahvenanmaata lukuun ottamatta kaikkien muiden yhdistysten yhteenvetotiedot olivat siirtyneet yhden sarakkeen vasemmalle, eikä taulukossa kuuluisi olla lainkaan yhdistyksen numero 2 saraketta. Pahoittelemme virhettä. Korjatut taulukot voi ladata internetistä osoitteesta Kirjallisuus Huntley, B., Green, R. E., Collingham, Y. C. & Willis, S. G. 2007: A climatic atlas of European breeding birds. Lynx Edicions, Barcelona. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (Summary: Monitoring bird populations in Finland: a manual). 2. p. - Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Monitoring bird populations. A manual of methods applied in Finland. - Zoological Museum, Finnish Museum of Natural History, Helsinki. 145 s. Lehtiniemi, T. & Koskimies, P. 2005: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2004: Lehtiniemi, T. & Koskimies, P. 2007: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2006: Lehtiniemi, T. & Koskimies, P. 2008: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2007: MacLean, I. M. D., Austin, G. E., Rehfisch, M. M., Blew, J., Crowe, O., Delany, S., Devos, K., Deceuninck, B., Günther, K., Laursen, K., van Roomen, M. & Wahl, J. 2008: Climate change causes rapid changes in the distribution and site abundance of birds in winter. Global Change Biology 14: Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Virkkala, R., Heikkinen, R. K., Leikola, N. & Luoto, M. 2008: Projected large-scale range reductions of northern-boreal land bird species due to climate change. Biological Conservation 141: Väisänen, R. A. 2006: Maalinnuston kannanvaihtelut Etelä- ja Pohjois-Suomessa Linnut-vuosikirja 2005: Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Kirjoittajien osoitteet / Authors addresses TL: Ruiskuvajantie Kulloonkylä PK: Vanha Myllylammentie Kirkkonummi Summary: The occurrence of threatened and rare bird species in Finland in 2007 The total number of territories or individuals of threatened bird species, some scarce breeding birds, rare transient migrants and wintering species have been summarised in the regions of local ornithological societies in 2007 (table 3 and 4, for regions see table 1). Figures 1 4 show recent trends of the Black Kite, Glaucous Gull, Icterine Warbler and Thrush Nightingale. The text also discusses the suitability of collected observations for the monitoring of population trends of scarce bird species, which can not be counted properly by methods aimed at censusing more common birds. Bird observations collected from competent bird-watchers indicate real population trends and changes in ranges in a long run if several sources of error are properly taken into account. In Finland observations have been collected systematically and nation-wide since 1976, and this database is the most reliable source for monitoring tens of threatened and scarce species. 51