30 vuotta suojelualueiden linnuston linjalaskentoja

Transkriptio

1 30 vuotta suojelualueiden linnuston linjalaskentoja Ari Rajasärkkä Laajentuneen kansallispuistoverkoston linnustoselvityksiä Suomen kansallispuistoverkoston merkittävin kertalaajennus tapahtui vuoden 1982 alussa, jolloin yhdellä kertaa perustettiin 11 uutta kansallispuistoa ja viittä vanhaa puistoa laajennettiin. Sen jälkeen maassamme oli yhteensä 20 kansallispuistoa aiemman yhdeksän sijaan. Samaan aikaan perustettiin lisäksi viisi luonnonpuistoa ja laajennettiin neljää vanhaa. Niiden lukumäärä kasvoi 15:sta 20:een. Sittemmin ei Suomeen ole luonnonpuistoja enää perustettu ja Jussarön luonnonpuisto lakkautettiin Tammisaaren saariston kansallispuiston perustamisen yhteydessä. Kansallispuistoja on Suomessa nykyisin 37. Tietämys uusien kansallispuistojen luonnosta, linnusto mukaan lukien, oli luvun alussa melko puutteellista. Niinpä Metsähallituksen silloinen Helsingissä sijainnut luonnonsuojelualuetoimisto aloitti kesällä 1980 kansallispuistojen linnuston perusinventoinnit. Ensimmäisenä kesänä inventontimenetelmänä käytettiin lähinnä lintuatlastyyppistä lajiston kartoitusta. Seuraavana kesänä otettiin atlaskartoituksen lisäksi käyttöön linjalaskentamenetelmä (Väisänen & Järvinen 1974), jolla oli tarkoitus saada tietoa lajiston runsaussuhteista ja tiheyksistä. Kustannustehokkaalla linjalaskennalla pyrittiin saamaan vertailukelpoista ja luotettavaa aineistoa isoista kansallispuistoista, jollaisten perusteellinen linnustokartoitus on käytännössä mahdoton tehtävä. Tuoreen tiedon oli tarkoitus auttaa alueiden hoidon ja käytön suunnitelua sekä tuottaa puistojen kävijöitä palvelevaa opastus- ja opetusaineistoa. Lisäksi kerättävä aineisto oli myös ornitologisen tutkimuksen käytettävissä ja se muodosti pohjaa suojelualueiden linnuston muutosten seurantaan. Varsinainen ohjeistus suojelualueiden linnustoselvityksiin ilmestyi vuonna 1983 (Kallonen 1983). Ensimmäisenä linjalaskentakesänä 1981 kohteina olivat Seitsemisen, Liesjärven ja Lauhanvuoren kansallispuistot. Maastotöihin pestattiin Pertti Rasp ja Markku Vickholm, joista jälkimmäinen kirjoitti heti tuoreeltaan ensimmäisen Metsähallituksen lin- Linjalaskija etenee maastossa mahdollisimman suoraviivaisesti. Kuvassa kirjoittaja Liminganlahden linjalaskennassa kesällä HELMI KUITTINEN 75

2 30 VUOTTA SUOJELUALUEIDEN LINNUSTON LINJALASKENTOJA Suojelualueiden linjalaskennoissa pääsee Suomen upeimpiin maisemiin. Kuusamon Hyöteikönsuolla linja sijoittuu hyville pitkospuille. Taustalla Närängänvaara. ARI RAJASÄRKKÄ ja-aineistosta laaditun julkaisun (Vickholm 1982). Siinä käsiteltiin kolmen eteläsuomalaisen kansallispuiston linnustoa ja verrattiin niitä julkaistuun tietoon keskimääräisestä eteläsuomalaisesta maalinnustosta (Järvinen & Väisänen 1980). Kesällä 1982 linjalaskijajoukko täydentyi Erkki Virolaisella. Laskentapaikkoina olivat samat alueet kuin kesällä 1981 ja niiden lisäksi Helvetinjärven, Pyhä-Häkin ja Salamajärven kansallispuistot sekä Salamanperän luonnonpuisto. Hanke laajeni siis koskemaan luonnonpuistojakin jo toisena kesänä. Oma kauteni Metsähallituksen linjalaskijana alkoi kesällä 1984, jolloin laskennat olivat edenneet Pohjois-Karjalan ja Kainuun kansallis- ja luonnonpuistoihin. ntyyppisille luonnonsuojelualueille kuin kansallis- ja luonnonpuistoihin linjalaskennat levittäytyivät kesällä 1988, jolloin laskentakohteiden joukossa olivat perusteilla olevat suojelualueet Kuhmon Elimyssalolla ja Kuusamon Valtavaaralla. Kansallispuistojen linnustoselvityksistä suojelualueverkon seurantaan Vuoden 2010 loppuun mennessä on linjalaskentoja kertynyt 30 vuodessa Metsähallituksen luontopalveluiden arkistoon lähes 600 suomalaiselta suojelualueelta. Aineistosta valtaosa on Metsähallituksen keräämää. Osa materiaalista on peräisin muista lähteistä, joita ovat mm. Luonnontieteellinen keskusmuseo, kuhmolainen Ystävyyden puiston tutkimuskeskus, BirdLife Suomi (IBA-hanke), eri tutkimusasemat eri puolilla Suomea sekä lukuisat yksittäiset tutkijat ja lintuharrastajat. Näistä laskennoista osa on tehty ennen vuotta 1981, jolloin Metsähallituksen laskennat vasta alkoivat luvun laskentojen osuus koko aineistosta on kuitenkin erittäin pieni. Laskentoja on tehty kaikentyyppisillä suojelualueilla koko maan mitassa. Lisäksi aineistossa on hieman linjoja myös Viron suojelualueilta, Venäjän Karjalan vanhoista metsistä sekä eri suojeluohjelmien valmistelussa mukana olleilta alueilta, jotka eivät koskaan päätyneet suojeluun. Kaikkiaan aineistossa on linjakilometriä ja lähes lintupariksi tulkittua havaintoa. Suomalaisten suojelualueiden osuus linjamäärästä on yli km, joten kokonaisuutena Suomen suojelualueverkko on linnustoltaan melko edustavasti tutkittu. Tällä hetkellä aineisto on jaettu ajallisesti kahteen osaan. Hieman vajaa km edustaa lukujen tilannetta ja 2000-luvulla laskettuja linjoja on lähes km (kuvat 1 ja 2). Vaikka aineisto ei täysin täytäkään tarkalta seurannalta edellytettävää tasoa (samoja linjoja ei juuri ole toistettu eri ajanjaksoina eivätkä edes kaikki tutkimusalueet ole olleet samoja), voidaan kuitenkin melko luotettavasti laskea eri lajien kannanarviot Suomen suojelualueverkolle kummallekin ajanjaksolle ja tarkastella lajien kannanmuutoksia suojelualueilla sekä kannan alueellista jakautumista. Kuvista 3 6 ilmenee muutamien esimerkkilajien kannanarviot suojelualueilla yhtenäiskoordinaatiston 100 km x 100 km kokoisissa ruuduissa. Eri ajankohdan karttoja vertailemalla saa käsityksen näiden lajien kannanmuutoksista. Vuonna 2008 käynnistyi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma eli METSO-ohjelma, johon liittyy eräiden eliöryhmien selvittämistä suojelualueverkon eteläosassa. Yhtenä selvitettävänä ryhmänä on metsälinnut. Tässä hankkeessa hyödynnetään suojelualueiden linjalaskenta-aineistoa, jota on Etelä-Suomessa täydennetty METSO-ohjelmaa silmälläpitäen vuodesta 2009 alkaen. Tarkoituksena on kuvien 3 6 esimerkkikarttojen tapaisesti tarkastella lintulajien suojelualuekantojen jakautumista maan eteläosan METSOalueen ja sen pohjoispuolelle jäävän muun Suomen välillä. Luonnontieteellisen keskusmuseon keräämästä valtakunnallisesta linja-aineistosta on lisäksi mahdollista las- 76

3 kea lajien koko maan kannanarviot ja eritellä ne METSO-alueen ja muun Suomen arvioihin. Niiden pohjalta voidaan tehdä päätelmiä suojelualueverkon merkityksestä eri lintulajeille. Suojeluarvon mittareita ja linnuston esittelyjä Alkuvuosina laskentakesien jälkeen laadittiin virkakäyttöön tarkoitettuja raportteja, joissa esiteltiin laskentojen tulokset suojelualueittain. Niitä ei varsinaisesti julkaistu missään. Ensimmäisen laskentakesän jälkeisen julkaisun (Vickholm 1982) jälkeen saatiin seuraavaa painettua artikkelia odottaa vuoteen 1989 saakka. Tuolloin kiisteltiin Vieremän ja Vuolijoen kuntien rajamailla sijaitsevan Talaskankaan metsäalueen suojelusta ja Metsähallituksen laskuun tehtiin linjalaskentoihin perustuva vertailu Talaskankaan ja ympäristön suojelualueiden linnustoista (Rajasärkkä & Virolainen 1989). Vertailussa Talaskankaan todettiin olevan linnustoltaan keskimääräistä kansallispuistotasoa. Jälkikäteen on vaikea arvioida, kuinka paljon linnustotulokset lopulta painoivat alueen suojelupäätöksessä, mutta ei niiden perusteella voitu ainakaan vaatia alueen jättämistä ilman suojelua ja 1990-lukujen vaihteessa laskentoja suunnattiin erityisen paljon soidensuojelualueille, joiden metsät olivat alkuperäisten suojelupäätösten mukaisesti melko vapaasti metsätalouden käytössä. Linjalaskentojen yhteydessä alueiden metsäluonnosta kerättiin muutakin luontotietoa, jolla Pääsarkakoppelo Tetrao urogallus Elimyssalon pitkospuilla Kuhmossa. ARI RAJASÄRKKÄ. lintutietojen ohella voitiin osoittaa suuren osan soidensuojelualueiden metsistä olevan luonnonsuojelun kannalta arvokkaita. Lopulta vuonna 1994 aika oli kypsä Metsähallituksen päätökselle jättää soidensuojelualueiden metsät kokonaan hakkuiden ulkopuolelle. Päätös koski myös muita sellaisia valtion suojelualueita, joilla hakkuut olivat perustamissäädöksissä sallittuja. Tällä perusteella esim. Lieksassa sijaitsevan Ruunaan luonnonsuojelualueen metsät suojeltiin lopullisesti (Rajasärkkä & Virolainen 1994b). Suojelualueiden linjalaskenta-aineisto oli tärkeässä roolissa, kun 1990-luvun loppupuolella BirdLife Suomen vetämässä hankkeessa valittiin Suomen kansainvälisesti tärkeitä lintualueita eli IBA-alueita (Leivo 2000). Etenkin pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsä- ja suolinnuston kannalta tärkeiden pesimäalueiden valinnassa aineisto oli erityisen merkittävä, vaikka tämä seikka onkin unohtunut mainita aiheeseen liittyvissä julkaisuissa. IBA:n tuoreimmassa vuosina tehdyssä päivityksessä asiantila on korjaantunut ja Metsähallituksen ja BirdLifen tekemät IBA-alueiden linjalaskennat ovat olleet hyvän yhteistyön hengessä molempien organisaatioiden käytettävissä (Ellermaa 2008) luku LINJAN PITUUS km 2000-luku LINJAN PITUUS km luku ALUEITA 2000-luku ALUEITA Kuva 1. Suojelualueilla laskettujen linjojen pituus yhtenäiskoordinaatiston 100 km x 100 km ruuduittain 1980-,1990- ja 2000-luvuilla. METSO-alue on kartoissa merkitty vihreällä. Fig. 1. Total transect length (km) on Finnish nature reserves in 100 km x 100 km grid squares in and 21st century. Kuva 2. Tutkittujen suojelualueiden määrä yhtenäiskoordinaatiston 100 km x 100 km ruuduittain 1980-, ja 2000-luvuilla. Fig. 2. Number of Finnish nature reserves where line transects has been censused in 100 km x 100 km grid squares in and 21st century. 77

4 30 VUOTTA SUOJELUALUEIDEN LINNUSTON LINJALASKENTOJA Vuosina Linnut-lehdessä julkaistiin suojelualue-sarjaa, jossa esiteltiin linnustopainotteisesti suomalaisia suojelualueita (esim. Rajasärkkä 1993, Rajasärkkä & Tynjälä 1996). Kahdentoista artikkelin joukkoon mahtui mukaan myös yhden virolaisen suojelualueen, Lahemaan kansallispuiston esittely (Rajasärkkä & Virolainen 1994a). Lahemaan linnustoesittely perustui virolaisten suojelualueiden kanssa tehtyyn yhteistyöhön, jolla maahan vietiin suomalaista linjalaskentaoppia vuosina Venäjän tai silloisen Neuvostoliiton valloitusta yritettiin kesällä 1991, kun laskentoja tehtiin Karjalassa Kostamuksen luonnonpuistossa. Venäjän laskennat jatkuivat kesinä 1999 ja 2000 suuntautuen Paanajärven kansallispuistoon. Linnut-lehden kirjoitussarjan lisäksi Metsähallitus julkaisi muutamasta kansallispuistosta yleisölle tarkoitetun alueen lintuja esittelevän lehtisen (esim. Virolainen ym. 1992, Virolainen & Kostet 1992). Linnustotietoja käytettiin hyväksi myös muissa suojelualueita käsittelevissä opastusaineistoissa kuten luontopolkujen opasteissa sekä luontokeskusten ja -tupien näyttelyitä tehtäessä. Opinnäytteitä, tutkimusta ja uhanalaisarvointia Tärkeä suojelualueiden linjalaskentojen käyttömuoto on ollut suojelualueverkon arvioinnissa eli SAVA-hankkeessa, jossa arvioitiin verkoston edustavuutta (Virkkala 1996, Heikkinen ym. 2000, Virkkala & Rajasärkkä 2001). Aineistoa käytettiin myös arvioitaessa metsien suojelun tarvetta Etelä- Suomessa ja Pohjanmaalla (Ruuhijärvi ym. 2000). Tämä ns. ESSU-työryhmän mietintö loi pohjan nykyiselle METSO-ohjelmalle. Myös ennallistamisen ja muiden luonnonhoidon toimien vaikutuksia on joillakin suojelualueilla seurattu linnuston linjalaskentojen avulla (esim. Rajasärkkä 2011). Suojelualueiden linjalaskenta-aineistoa on hyödynnetty myös tieteellisemmässä työssä. Aineistoa on käytetty hyväksi opinnäytetöissä pro graduista väitöskirjoihin. Joidenkin gradutöiden tuloksia on julkaistu Metsähallituksen omassa julkaisusarjassa (Mäkelä 1994, Kuokkanen 1997). Toistaiseksi on valmistunut yksi väitöskirja (Honkanen 2011), jossa suojelualueiden lintulinjat ovat olleet merkittävänä aineistona, ja toinen on valmistumaisillaan Oulun yliopistossa. Ensimmäinen Metsähallituksen linjalaskennoista laadittu varsinainen tieteellinen julkaisu näki päivänvalon vuonna Siinä ja muutamassa myöhemmässä artikkelissa pohdittiin suojelualueiden merkitystä linnuston, etenkin metsälinnuston suojelussa (Virkkala ym. 1994a ja b, Virkkala & Rajasärkkä 2006 ja 2007). Aineistoa on käytetty myös yksittäisten lintulajien suojelutilanteen arviointeihin niin tieteellisemmässä (Lampila ym. 2009) kuin kansantajuisemmassakin julkaisumuodossa (esim. Rajasärkkä 2010). Muita aihepiirejä, joihin liittyviin tieteellisiin julkaisuihin on käytetty suojelualueiden linja-aineistoa ovat pirstoutuneiden metsien linnuston koostumusta selvittävät työt (Brotons ym. 2003, Honkanen ym. 2010) sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkiminen (Virkkala & Rajasärkkä 2010). Suojelualueiden linjatuloksia on myös käytetty verrokkeina muiden alueiden lintututkimuksissa (esim. Solonen ym. 2011). Vuoden 2011 aikana on tarkoitus ilmestyä vielä vähintään neljä tieteellistä artikkelia kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Myös lintujen uusimman uhanalaisluokituksen (Mikkola-Roos ym. 2010) yhtenä lähdeaineistona käytettiin suojelualueilta kerättyä linjalaskenta-aineistoa. Toistaiseksi aineistosta ei ole julkaistu ainuttakaan suolinnustoa käsittelevää kansainvälistä tieteellistä artikkelia. Suojelualueverkon merkitystä suolintulajistolle on kuitenkin selvitetty suomenkielisessä julkaisussa (Virkkala & Rajasärkkä 2001). Linjalaskennan tulosten laskentaa Linjalaskentamenetelmällä kerätyn aineiston perusteella on helppo laskea lintutuloksia yksittäisille suojelu- tai muillekin tutkimusalueille. Menetelmän maasto-ohjeita on julkaistu useissa yhteyksissä (esim. Väisänen & Järvinen 1974, Koskimies & Väisänen 1988, Rajasärkkä 2005). Perusideana linjalaskennassa on se, että yhden aamun aikana kuljettavan yleensä noin 5 6 km:n pituisen linjan varrelta tehdyt havainnot eritellään 50 metriä leveältä pääsaralta (25 m kulkulinjan molemmin puolin) ja sen ulkopuoliselta apusaralta kertyviin havaintoi luku METSÄKIRVINEN 2000-luku METSÄKIRVINEN Minimi Maksimi Minimi Maksimi Kuva 3. Metsäkirvisen minimi- ja maksimikannanarviot suojelualueilla yhtenäiskoordinaatiston 100 km x 100 km ruuduittain 1980-, ja 2000-luvuilla. N = havaintomäärä. Laji on yksi taantuneista yleisistä metsälajeista. Fig. 3. Minimum and maximum estimates of population size of Tree Pipit (Anthus trivialis) on Finnish nature reserves in 100 km x 100 km grid squares in and 21st century. N = number of observations. 78

5 Järripeippo Fringilla montifringilla on Suomen luonnonsuojelualueverkon toiseksi runsain laji heti pajulinnun jälkeen. ANTTI BELOW hin. Pää- ja apusarka yhdessä muodostavat tutkimussaran, jolta tehtyjen havaintojen määrän ja linjan pituuden (100 metrin tarkkuus) avulla varsinaiset tulokset lasketaan. Tulosten laskennassa tarvittava kaava ja siinä käytettävät kuuluvuuskertoimet on esitetty mm. Järvisen & Väisäsen (1983) julkaisussa. Kullekin lajille lasketaan ti heys (D) kaavalla D = K x SB / L, jossa K = lajikohtainen kuuluvuuskerroin, SB = tutkimussarka (survey belt) -havaintojen määrä ja L = linjan pituus kilometreinä. Tiheyden yksiköksi saadaan pareja / km 2. Myöhemmin on julkaistu uudemmat isompaan aineistoon perustuvat kuuluvuuskertoimet (Väisänen ym. 1998). Lajikohtaisen K-kertoimen laskentatapa on esitetty esim. Järvisen & Väisäsen (1983) ja Virkkalan & Rajasärkän (2007) julkaisuissa. Koska em. kuuluvuuskertoimet on laskettu keskimääräiseen suomalaiseen elinympäristöön sijoittuvien linjojen perusteella, eivät ne sovellu kovin hyvin melko luonnontilaisilta suojelualueilta kerätyn aineiston käsittelyyn. Niinpä Metsähallituksessa onkin laskettu omat lajeittaiset kuuluvuuskertoimet, jotka perustuvat pelkästään suojelualueilta tai vastaavilta lähes luonnontilaisilta alueilta kerättyyn linjalaskenta-aineistoon. Sellaisille lajeille, joille ei Metsähallituksen aineiston perusteella ole mahdollista laskea kerrointa (ei pääsarkahavaintoja tai kaikki havainnot pääsaralta), on lisänä käytetty Luonnontieteellisen keskusmuseon linja-aineistoa tai kerroin on arvioitu lähisukuisen lajin perusteella. Viimeksi tällaiset kertoimet on julkaistu vuonna 2005 (Rajasärkkä 2005). Koska suojelualueaineistoa on tuon jälkeen kertynyt melkoisesti lisää, uudet vuoteen 2010 asti kertyneen aineiston ( km) perusteella lasketut kertoimet on esitetty taulukossa 1. Metsävarpuslintujen tiheyden laskennassa käytetään lintujen itsensä aiheuttaman hälyvaikutuksen korjaamiseksi y-kerrointa, jolla yllämainitulla kaavalla saatu tiheys vielä kerrotaan. Tämän kertoimen alkuperäisen kaavan ovat laskeneet Järvinen & Väisänen (1976 ja 1983), joiden aineiston perusteella laskennassa havaittujen pääsarkahavaintojen määrän ja pääsarkahavaintojen odotusarvon välisen suhteen riippuvuus pääsarkatiheydestä (pääsarkahavaintojen määrästä / linja-km) on lineaarinen. Kyseisen suoran yhtälön perusteella lasketaan käytetty y-kerroin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mitä vähemmän laskennassa on pääsarkahavaintoja linjakilometriä kohti, sitä pienemmällä luvulla (< 1) pelkkä alkuperäisellä kaavalla saatu luku kerrotaan, ja vastaavasti, mitä enemmän pääsarkahavaintoja on, sitä suurem luku TILHI 2000-luku TILHI Minimi Maksimi Minimi Maksimi Kuva 4. Tilhen minimi- ja maksimikannanarviot suojelualueilla. Laji on runsastunut voimakkaasti ja pesimäalue on laajentunut etelään. Fig. 4. Minimum and maximum estimates of population size of Waxwing (Bombycilla garrulus) on Finnish nature reserves. 79

6 30 VUOTTA SUOJELUALUEIDEN LINNUSTON LINJALASKENTOJA Lapin satakielen, sinirinnan Luscinia svecica kanta on säilynyt suojelualueilla vakaana, vaikka laji onkin muuten taantunut niin paljon, että uusimmassa uhanalaislistassa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi. ANTTI BELOW malla luvulla (> 1) tiheys kerrotaan. Järvisen ja Väisäsen (1976 ja 1983) y-kerroin kasvaa siten suoraviivaisesti pääsarkatiheyden kasvaessa. Luonnonsuojelualueiden linjalaskentaaineistossa on runsaasti mukana toisaalta sellaisia tutkimusalueita, joilla linnuston tiheys ja sen myötä myös pääsarkatiheys on hyvin alhainen, ja toisaalta sellaisia alueita, joilla tiheydet ovat erittäin korkeita. Kun suojelualueaineistolle tehdään samantapainen tarkastelu, mitä Järvinen & Väisänen (1976 ja 1983) ovat tehneet Suomen ja lähialueiden luonnonmaantieteellisille suuralueille (Heikinheimo & Raatikainen 1971), em. pääsarkatiheyden ja pääsarkahavaintojen määrän suhde ei olekaan lineaarinen. Tämän seurauksena y-kertoimen kaava muuttuu logaritmiseksi (kuva 7). Ero Järvisen & Väisäsen (1976 ja 1983) kaavaan selittyy sillä, että heidän käyttämästään aineistosta puuttuivat sekä hyvin alhaisen että myös hyvin korkean tiheyden alueet. Keskimääräisillä tiheyksillä suhde näyttääkin hyvin lineaariselta ja alkuperäisen y-kertoimen kaavan käyttö on siten usein perusteltua. Luonnosuojelualueiden aineistosta laskettu y-kertoimen kaava on muotoa: y = 0,8826 x log X + 0,3165. Kaavassa X = pääsarkahavaintojen määrä jaettuna linjan pituudella (km). Tätä kaavaa samoin kuin taulukon 1 kuuluvuuskertoimia suositellaan käytettäväksi, kun linjalaskentoja tehdään lähes luonnontilaisilla alueilla keskimääräisen suomalaisen elinympäristön sijaan. Käytännön erona Järvisen & Väisäsen (1976 ja 1983) y-kertoimeen logaritmisen kaavan käyttö tarkoittaa sitä, että linnuston tiheyden kasvaessa hyvin korkeaksi, apusarkahavaintojen hiipuminen pääsarkatiheyden kasvaessa hidastuu, ja toisaalta sitä, että hyvin alhaisissa tiheyksissä puolestaan apusarkahavaintojen osuus kaikista havainnosta kasvaa nopeammin kuin itse linnuston tiheys pienenee. Erittäin alhaisissa linnuston tiheyksissä y-kertoimen arvo lähestyy nollaa, jolloin y:llä korjatuista tiheyksistä tulee myös lähellä nollaa olevia arvoja. y-kertoimen nollaraja tulee kuitenkin vastaan vasta alle 10 parin / km 2 pääsarkatiheydessä (< 0,5 pääsarkahavaintoa / linja-km). Näin alhaisia linnuston tiheyksiä Suomesta tuskin löytyy ja vaikka löytyiskin, silloin oltaisiin joka tapauksessa aivan jossain muunlaisessa elinympäristössä kuin metsässä. Koska y-kerrointa käytetään vain metsävarpuslinnuille (y:llä merkityt lajit taulukossa 1), ei y-kertoimen käytön aiheuttamia nollatiheyksiä ole mahdollista löytyä. Kun lasketaan parimääräarvioita yksittäisille suojelualueille, linjalaskennalla saadut kunkin lajin tiheydet kerrotaan alueen maapinta-alalla. Koska näin saatu parimäärä on useimmiten aliarvio todellisuuteen luku POHJANSIRKKU 2000-luku POHJANSIRKKU Minimi Maksimi Minimi Maksimi Kuva 5. Pohjansirkun minimi- ja maksimikannanarviot suojelualueilla. Laji on vähentynyt erittäin voimakkaasti ja se on luokiteltu uusimmassa uhanalaislistauksessa vaarantuneeksi taantumansa vuoksi. Fig. 5. Minimum and maximum estimates of population size of Rustic Bunting (Emberiza rustica) on Finnish nature reserves. 80

7 verrattuna, kerrotaan tämä minimiarvio vielä kullekin lajille arvioidulla tehokkuuskertoimella T (ks. taulukko 1). T-kertoimella korjataan sitä tosiasiaa, että yhden laskentakerran menetelmällä kuten linjalaskennalla havaitaan aina vain osa linjan varrella olevista linnuista. T-kertoimen avulla saatuja parimääräarvioita on suojelualueita käsittelevissä tuloksissa nimitetty maksimiarvioiksi, vaikka useimpien lajien kohdalla se onkin lähempänä todellista kantaa kuin minimiarvio. MB hav / MB od 2,5 2,0 1,5 1,0 0, MB hav / km Kuva 7. Pääsarkahavaintojen havaittujen ja odotusarvon mukaisen määrän suhteen (MB hav / MB od) riippuvuus pääsarkatiheydestä (MB havaintoja / km) suojelualueilla. Viivat kuvaavat lineaarista ja logaritmista regressiota, joista jälkimmäinen selittää suhdetta huomattavasti paremmin. Käyrää kuvaavan yhtälön perustella lasketaan metsävarpuslintujen tiheyden laskennassa käytetty y-kerroin. Fig. 7. Main belt density (MB hav / km = number of main belt observations / transect-km) and the ratio of observed (MB hav) and expected (MB od) number of main belt observations on each nature reserve. The lines indicate linear and logarithmic regressions. From the equation of the logarithmic curve the density dependent y-coefþcient (see explanation of table 1) is calculated. Tulevaisuudessakin tutkijoiden käytössä Tähän mennessä suojelualueiden linjalaskenta-aineistoa on käytetty erilaisten tutkimusten ja seurantojen aineistona paitsi Metsähallituksessa niin myös mm. eri yliopistoissa, Suomen ympäristökeskuksesssa (SYKE), Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, Metsäntutkimuslaitoksessa sekä BirdLife Suomessa. Myös yksittäiset lintututkijat ja esimerkiksi paikallisten linnustooppaiden ja -käsikirjojen (esim. Lehikoinen ym. 2003) tekijät ovat hyödyntäneet aineistoa. Vuosittain täydentyvä aineisto on jatkossakin vastaavanlaisessa käytössä. Koska Metsähallituksen omat resurssit eivät riitä esimerkiksi aineiston perusteelliseen tieteelliseen hyödyntämiseen, on erityisen tärkeää, että pätevät tutkijat voivat käyttää aineistoa mielenkiintoisten ja ajankohtaisten tutkimusongelmien ratkomisessa. Mikäli sinulle, arvoisa tämän jutun lukija, tulee mieleen ideoita ja tutkimusaiheita, joihin suojelualueiden linnuston linjalaskennat voisivat tarjota sopivaa aineistoa, ole hyvä ja ota yhteyttä artkkelin kirjoittajaan. Mietitään yhdessä, millä tavalla aineistoa voisi käyttää hyödyksi muissakin kuin jo käynnissä olevissa tutkimushankkeissa. Mikäli oman tutkimuksesi aineistossa tai vaikkapa vain pöytälaatikossasi on suojelualueilla laskettuja lintulinjoja eivätkä ne vielä ole täydentämässä Metsähallituksen aineistoa, ollaan Metsähallituksessa erittäin kiitollisia, jos voit luovuttaa niitä myös yleishyödylliseen käyttöön kuten suojelualueiden linnuston tilan arviointiin. Pienikin linjanpätkä voi olla kullanarvoinen! Linjojen käyttöoikeudesta sovitaan aina erikseen, joten tapauskohtaisesti voidaan määritellä millaisiin tarkoituksiin Metsähallitus voi aineistoa käyttää ja onko sitä esimerkiksi mahdollista luovuttaa edelleen muiden tutkijoiden käyttöön luku SINIPYRSTÖ 2000-luku SINIPYRSTÖ Minimi Maksimi Minimi Maksimi Kuva 6. Sinipyrstön minimi- ja maksimikannanarviot suojelualueilla. Laji on runsastunut voimakkaasti. Suojelualueiden kannanarvion ja reviirimäärien vuotuisen vaihtelun perusteella koko maan kannan vaihteluväliksi on 2000-luvulla laskettu paria. Fig. 6. Minimum and maximum estimates of population size of Red-ßanked Bluetail (Tarsiger cyanurus) on Finnish nature reserves. In the 21st century the total population in whole Finland has varied between pairs. 81

8 30 VUOTTA SUOJELUALUEIDEN LINNUSTON LINJALASKENTOJA Suokukko Philomachus pugnax on yksi eniten taantuneita suolintuja. Suojelualueiden kanta on romahtanut neljäsosaan ja 1990-luvuilta. ARI RAJASÄRKKÄ Taulukko 1. Suojelualueiden linjalaskenta-aineistosta ( km) lasketut kuuluvuus- (K) ja tehokkuuskertoimet (T) sekä Suomen suojelualueverkon 2000-luvun kannan minimi- (Min) ja maksimiarviot (Max). Arviot on laskettu linjalaskentojen tulosten perusteella eikä niitä ole mitenkään järkiperäistetty. MB = pääsarkahavaintojen määrä ja SB = tutkimusarkahavaintojen määrä. tos-sarakkeessa on 2000-luvun suojelualuekannan koko suhteutettuna lukujen kantaan. y-sarakkeeseen on merkitty lajit, joiden tiheyden laskennassa käytetään pääsarkatiheydestä riippuvaista y-kerrointa. Teerellä käytetään kahta eri kerrointa riippuen laskennan ajankohdasta. Kotkalajeille käytetään kaikkien kotkalajien yhdistetystä aineistosta laskettua kerrointa. Table 1. Correction coefþcients (K) for line transect censuses (see e.g. Järvinen & Väisänen 1983) calculated from the data of Finnish nature reserves (total transect length km). MB = number of main belt (50 m wide) observations, SB = number of survey belt observations. T = efþciency coefþcient for calculating maximum estimates of pair numbers for a study area. y indicates forest passerine species for which the density dependent y-coefþcient is used in density calculating (based on the nature reserve data y-coefþcient is calculated from the equation: y = 0,8826 x log X + 0,3165, where X = number of main belt observations / transect-km). Min & Max = minimum and maximum estimates for population size of the whole Finnish nature reserve network in 21st century data. Change = 21st century population size compared to the average population size of Laji / Species MB SB K T y Min Max tos / Change Kaulushaikara Botaurus stellaris ,530 1, % Harmaahaikara Ardea cinerea ,567 1, % Kattohaikara Ciconia ciconia ,455 1,4 Mehiläishaukka Pernis apivorus ,958 1, % Haarahaukka Milvus migrans 2 2,000 1,4 Merikotka Haliaeetus albicilla ,254 1, % Ruskosuohaukka Circus aeruginosus ,114 1, % Sinisuohaukka Circus cyaneus ,057 1, % Niittysuohaukka Circus pygargus 7 1,000 1,4 Kanahaukka Accipiter gentilis ,635 1, % Varpushaukka Accipiter nisus ,888 1, % Hiirihaukka Buteo buteo ,044 1, % Piekana Buteo lagopus ,263 1, % Pikkukiljukotka Aquila pomarina 1 1,254 1,4 Maakotka Aquila chrysaetos ,254 1, % Kalasääski Pandion haliaetus ,827 1, % Tuulihaukka Falco tinnunculus ,141 1, % Punajalkahaukka Falco vespertinus 1 2,000 1,4 4 6 Ampuhaukka Falco columbarius ,086 1, % Nuolihaukka Falco subbuteo ,063 1, % Tunturihaukka Falco rusticolus 4 1,000 1, % ttohaukka Falco peregrinus ,434 1, % Pyy Bonasa bonasia ,636 1, % Riekko Lagopus lagopus ,927 1, % Kiiruna Lagopus mutus ,654 1, % Teeri Tetrao tetrix ,470 Teeri Tetrao tetrix ,189 Teeri, yhteensä Tetrao tetrix, total 1, % Metso Tetrao urogallus ,696 2, % Peltopyy Perdix perdix ,000 2,0 Viiriäinen Coturnix coturnix 1 4,223 1,4 0 % Fasaani Phasianus colchicus ,952 1, % Luhtakana Rallus aquaticus ,053 1, % Luhtahuitti Porzana porzana ,477 1, % Ruisrääkkä Crex crex ,633 1, % Kurki Grus grus ,682 1, % Meriharakka Haematopus ostralegus ,686 1, % Avosetti Recurvirostra avosetta 3 1,000 1,4 Pikkutylli Charadrius dubius ,289 1, % Tylli Charadrius hiaticula ,083 1, % Keräkurmitsa Charadrius morinellus ,660 1, % Kapustarinta Pluvialis apricaria ,263 1, % Tundrakurmitsa Pluvialis squatarola 1 2,000 1,4 0 % Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus ,849 1, % Pikkusirri Calidris minuta 1 1 2,053 1,6 1 2 Lapinsirri Calidris temminckii ,460 1, % Suosirri Calidris alpina ,305 1, % Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus ,830 1, % Suokukko Philomachus pugnax ,473 1, % 82

9 Laji / Species MB SB K T y Min Max tos / Change Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus ,186 2, % Taivaanvuohi Gallinago gallinago ,769 1, % Lehtokurppa Scolopax rusticola ,519 2, % Mustapyrstökuiri Limosa limosa ,779 1, % Punakuiri Limosa lapponica ,464 1, % Pikkukuovi Numenius phaeopus ,374 1, % Isokuovi Numenius arquata ,799 1, % Mustaviklo Tringa erythropus ,145 1, % Punajalkaviklo Tringa totanus ,528 1, % Lampiviklo Tringa stagnatilis 2 2,000 1, % Valkoviklo Tringa nebularia ,234 1, % Metsäviklo Tringa ochropus ,008 1, % Liro Tringa glareola ,921 1, % Rantakurvi Xenus cinereus 2 7,340 1,4 Rantasipi Actitis hypoleucos ,706 1, % Karikukko Arenaria interpres ,023 1, % Vesipääsky Phalaropus lobatus ,497 1, % Merikihu Stercorarius parasiticus 1 8 2,583 1, % Tunturikihu Stercorarius longicaudus ,062 1, % Kesykyyhky Columba livia ,569 1,4 2 3 Uuttukyyhky Columba oenas ,548 1, % Sepelkyyhky Columba palumbus ,507 1, % Turkinkyyhky Streptopelia decaocto 6 1,270 1,4 Turturikyyhky Streptopelia turtur ,356 1,4 0 % Käki Cuculus canorus ,514 1, % Huuhkaja Bubo bubo 1 8 2,583 1, % Tunturipöllö Nyctea scandiaca 9 1,000 1, Hiiripöllö Surnia ulula ,951 1, % Varpuspöllö Glaucidium passerinum ,675 1, % Lehtopöllö Strix aluco ,906 1,7 0 % Viirupöllö Strix uralensis ,718 1, % Lapinpöllö Strix nebulosa ,716 1, % Sarvipöllö Asio otus 3 4,838 1,7 0 % Suopöllö Asio ßammeus ,326 1, % Helmipöllö Aegolius funereus ,834 1, % Kehrääjä Caprimulgus europaeus 3 9 7,340 2, % Tervapääsky Apus apus ,122 1, % Kuningaskalastaja Alcedo atthis 3 3,485 1,4 Käenpiika Jynx torquilla ,628 1, % Harmaapäätikka Picus canus ,223 1, % Palokärki Dryocopus martius ,950 1, % Käpytikka Dendrocopos major ,964 1, % Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos 1 3 7,340 1, Pikkutikka Dendrocopos minor ,644 1, % Pohjantikka Picoides tridactylus ,288 1, % Kangaskiuru Lullula arborea ,967 1,5 y % Kiuru Alauda arvensis ,162 1, % Tunturikiuru Eremophila alpestris 2 2 5,746 1,4 0 % Törmäpääsky Riparia riparia ,130 1, % Haarapääsky Hirundo rustica ,982 1, % Räystäspääsky Delichon urbica ,399 1, % Metsäkirvinen Anthus trivialis ,725 1,5 y % Niittykirvinen Anthus pratensis ,767 1, % Lapinkirvinen Anthus cervinus ,252 1, % Luotokirvinen Anthus petrosus 1 6 3,485 1, % Keltavästäräkki Motacilla ßava ,050 1, % Virtavästäräkki Motacilla cinerea ,718 1, % Västäräkki Motacilla alba ,659 1, % Tilhi Bombycilla garrulus ,641 1,5 y % Koskikara Cinclus cinclus ,340 1, % Peukaloinen Troglodytes troglodytes ,791 1,5 y % Rautiainen Prunella modularis ,528 1,5 y % Punarinta Erithacus rubecula ,446 1,5 y % Satakieli Luscinia luscinia ,714 1, % Sinirinta Luscinia svecica ,560 1, % Sinipyrstö Tarsiger cyanurus ,132 1,5 y % Leppälintu Phoenicurus phoenicurus ,474 1,4 y % Pensastasku Saxicola rubetra ,782 1, % Mustapäätasku Saxicola torquata ,716 1,5 0 % Kivitasku Oenanthe oenanthe ,433 1, % Sepelrastas Turdus torquatus ,762 1, % Mustarastas Turdus merula ,904 1,5 y % Räkättirastas Turdus pilaris ,841 1,5 y % Laulurastas Turdus philomelos ,492 1,4 y % Punakylkirastas Turdus iliacus ,215 1,5 y % Kulorastas Turdus viscivorus ,241 1,4 y % 83

10 30 VUOTTA SUOJELUALUEIDEN LINNUSTON LINJALASKENTOJA Laji / Species MB SB K T y Min Max tos / Change Pensassirkkalintu Locustella naevia ,069 1, % Viitasirkkalintu Locustella ßuviatilis ,861 1,4 0 % Ruokosirkkalintu Locustella luscinioides 2 2,000 1,4 Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus ,584 1, % Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum ,107 1, % Luhtakerttunen Acrocephalus palustris ,192 1, % Rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus ,429 1,5 0 % Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus ,455 1,4 0 % Pikkukultarinta Hippolais caligata 1 3 7,340 1, Kultarinta Hippolais icterina ,548 1,6 y % Kirjokerttu Sylvia nisoria ,830 1,6 0 % Hernekerttu Sylvia curruca ,289 1,5 y % Pensaskerttu Sylvia communis ,303 1, % Lehtokerttu Sylvia borin ,897 1,5 y % Mustapääkerttu Sylvia atricapilla ,158 1,5 y % Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides ,215 1,5 y % Lapinuunilintu Phylloscopus borealis ,135 1,5 y % Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix ,424 1,5 y % Tiltaltti Phylloscopus collybita ,941 1,5 y % Pajulintu Phylloscopus trochilus ,939 1,5 y % Hippiäinen Regulus regulus ,142 1,6 y % Harmaasieppo Muscicapa striata ,048 1,7 y % Pikkusieppo Ficedula parva ,856 1,5 y % Kirjosieppo Ficedula hypoleuca ,839 1,5 y % Viiksitimali Panurus biarmicus ,333 1, Pyrstötiainen Aegithalos caudatus ,971 1,6 y % Viitatiainen Parus palustris ,000 1,6 y Hömötiainen Parus montanus ,439 1,6 y % Lapintiainen Parus cinctus ,986 1,6 y % Töyhtötiainen Parus cristatus ,052 1,7 y % Kuusitiainen Parus ater ,648 1,6 y % Sinitiainen Parus caeruleus ,715 1,7 y % Talitiainen Parus major ,553 1,6 y % Pähkinänakkeli Sitta europaea ,716 1,6 y Puukiipijä Certhia familiaris ,037 1,7 y % Pussitiainen Remiz pendulinus ,716 1,5 Kuhankeittäjä Oriolus oriolus ,590 1,4 y % Pikkulepinkäinen Lanius collurio ,050 1, % Isolepinkäinen Lanius excubitor ,485 1, % Närhi Garrulus glandarius ,991 1,6 y % Kuukkeli Perisoreus infaustus ,127 1,7 y % Harakka Pica pica ,905 1, % Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes ,007 1, % Naakka Corvus monedula ,537 1, % Mustavaris Corvus frugilegus 13 2,560 1,4 0 % Varis Corvus corone ,160 1, % Korppi Corvus corax ,709 1, % Kottarainen Sturnus vulgaris ,393 1, % Varpunen Passer domesticus ,686 1,5 0 % Pikkuvarpunen Passer montanus ,906 1, Peippo Fringilla coelebs ,707 1,5 y % Järripeippo Fringilla montifringilla ,119 1,5 y % Viherpeippo Carduelis chloris ,328 1, % Tikli Carduelis carduelis ,544 1,5 0 % Vihervarpunen Carduelis spinus ,859 1,5 y % Hemppo Carduelis cannabina ,392 1,5 0 % Vuorihemppo Carduelis ßavirostris ,625 1,5 0 % Urpiainen Carduelis ßammea ,543 1,4 y % Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera ,691 1,5 y % Pikkukäpylintu Loxia curvirostra ,289 1,5 y % Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus ,806 1,5 y % Käpylintulaji Loxia sp ,998 1,5 y Punavarpunen Carpodacus erythrinus ,190 1, % Taviokuurna Pinicola enucleator ,228 1,7 y % Punatulkku Pyrrhula pyrrhula ,827 1,5 y % Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes ,459 1,5 Lapinsirkku Calcarius lapponicus ,742 1, % Pulmunen Plectrophenax nivalis ,032 1, % Keltasirkku Emberiza citrinella ,389 1, % Peltosirkku Emberiza hortulana ,133 1, % Pohjansirkku Emberiza rustica ,224 1,7 y % Pikkusirkku Emberiza pusilla ,755 1, % Kultasirkku Emberiza aureola ,763 1, % Pajusirkku Emberiza schoeniclus ,606 1, % Yhteensä Total % 84

11 Kiitokset Suurimman kiitoksen ovat ansainneet ne noin 270 maasto-ornitologia, jotka ovat vuosikymmenten saatossa keränneet suojelualueiden linjalaskenta-aineistoa. Luku sisältää myös ne useat tutkijat ja lintuharrastajat, jotka ovat suoraan antaneet omia aineistojaan tai joiden linjoja on muuta kautta päätynyt Metsähallituksen käyttöön. Aineistoa ovat hyödyntäneet monet tutkijat kiinnostavissa tutkimuksissaan. Merkittävimmät yksittäiset henkilöt, jotka ovat vaikuttaneet aineiston kertymiseen ja käsittelyyn ovat Luonnontieteellisestä keskusmuseosta eläköitynyt Risto A. Väisänen, Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta ja Margus Ellermaa BirdLife Suomesta. Raimo Virkkala ja Erkki Virolainen kommentoivat käsikirjoitusta. Kaikille kiitos! Kirjoittajan osoite / Author s address Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut, PL 81, Oulu ari.rajasarkka@metsa.þ Kirjallisuus Brotons, L., Mönkkönen, M., Huhta, E., Nikula, A. & Rajasärkkä, A. 2003: Effects of landscape structure and forest reserve location on oldgrowth forest bird species in Northern Finland. Landscape Ecology 18: Ellermaa, M. 2008: IBA-vuosi Linnut-vuosikirja 2007: Heikinheimo, O. & Raatikainen, M. 1971: The recording of localities of biological Þnds in Finland. Ann. Ent. Fenn. 37 (1a):1 27. Heikkinen, R.K., Punttila, P., Virkkala, R. & Rajasärkkä, A. 2000: Suojelualueverkon merkitys metsälajistolle: lehtojen putkilokasvit, metsien lahopuukovakuoriaiset, havu- ja sekametsien linnut. Suomen ympäristö 440: Honkanen, M. 2011: Perspectives on variation in species richness. Area, energy and habitat heterogeneity. Jyväskylä Studies in Biol. and Env. Science 219:1 46. Honkanen, M., Roberge, J.M., Rajasärkkä, A. & Mönkkönen, M. 2010: Disentangling the effects of area, energy and habitat heterogeneity on boreal forest bird species richness in protected areas. Global Ecol. Biogeogr. 19: Järvinen, O. & Väisänen, R.A. 1976: Estimating relative densities of breeding birds by the line transect method. IV. Geographical constancy of the proportion of main belt observations. Ornis Fennica 53: Järvinen, O. & Väisänen, R.A. 1980: Quantitative biogeography of Finnish land birds as compared with regionality in other taxa. Ann. Zool. Fenn. 17: Vanhoja metsiä suosiva pikkusieppo Ficedula parva on runsastunut suojelualueilla. Kanta on kaksinkertaistunut lukuihin verrattuna. ANTTI BELOW Järvinen, O. & Väisänen, R.A. 1983: Correction coefþcients for line transect censuses of breeding birds. Ornis Fennica 60: Kallonen, S. (toim.) 1983: Luonnonsuojelualueiden linnustoselvitykset. Metsähallitus, SU 5: 17:1 52. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. (toim.) 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2 painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo. Helsinki. 56 s. Kuokkanen, P. 1997: Pinta-alan, maiseman ja habitaattirakenteen merkitys vanhojen metsien lintuyhteisöille. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A 73:1 38. Lampila, P., Mönkkönen, M. & Rajasärkkä, A. 2009: The ability of forest reserves to maintain original fauna why has the Chiffchaff (Phylloscopus collybita abietinus) disappeared from eastern central Finland? Ornis Fennica 86: Lehikoinen, E., Gustafsson, E., Aalto, T., Alho, P., Laine, J., Klemola, H., Normaja, J., Numminen, T. & Rainio, K. 2003: Varsinais-Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys. Turku. 416 s. Leivo, M. 2000: Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet. Linnut-vuosikirja 1999: Mikkola-Roos, M., Tiainen, J., Below, A., Hario, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtiniemi, T., Rajasärkkä, A., Valkama, J. & Väisänen, R.A. 2010: Linnut. Birds. Aves. Teoksessa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. s Mäkelä, J. 1994: Kuusamon Valtavaaran seudun maalinnusto linnuston rakenne ja vuosivaihtelu vuosina Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A 20:1 52. Rajasärkkä, A. 1993: Patvinsuo kansallispuistojemme helmi. Linnut 28 (5): Rajasärkkä, A. 2005: Linjalaskenta. Oulun yliopisto, Biologian laitoksen monisteita 1/2005: Rajasärkkä, A. 2010: Sinipyrstön 60 vuotta Suomessa rariteetista ilmentäjälajiksi. Linnutvuosikirja 2009: Rajasärkkä, A. 2011: Soiden ennallistaminen ja linnusto. Teoksessa: Aapala, K., Similä, M., Penttinen, J. & Lindholm, T. (toim.): Ojitettujen soiden ennallistamisopas ekologia ja käytäntö. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja B (painossa). Rajasärkkä, A. & Tynjälä, M. 1995: Luonnonsuojelua oululaisittain. Linnut 30(6): Rajasärkkä, A. & Virolainen, E. 1989: Talaskankaan linnusto. Lintumies 24: Rajasärkkä, A. & Virolainen, E. 1994a: Lahemaan kansallispuisto etelän ihmeitä lähellä. Linnut 29(3): Rajasärkkä, A. & Virolainen, E. 1994b: Ruunaa metsiensuojelun merkkipaalu. Linnut 29(4): Ruuhijärvi, R., Kuusinen, M., Raunio, A. & Eisto, K. 2000: Metsien suojelun tarve Etelä Suomessa ja Pohjanmaalla. Etelä Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve työryhmän mietintö. Suomen ympäristö 437: Solonen, T., Rajasärkkä, A. & Virolainen, E. 2011: Vantaan metsälinnuston muutokset kahden vuosikymmenen aikana. Linnut vuosikirja 2010: Vickholm, M. 1982: Liesjärven, Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistojen pesimälinnusto. Lintumies 17: Virkkala, R. 1996: Metsien suojelualueverkon rakenne ja kehittämistarpeet ekologinen lähestymistapa. Suomen ympäristö 16:1 53. Virkkala, R. & Rajasärkkä, A. 2001: Suojelualueverkon merkitys suolintulajistolle. Suomen ympäristö 490: Virkkala, R. & Rajasärkkä, A. 2006: Spatial variation of bird species in landscapes dominated by old growth forests in northern boreal Finland. Biodiversity and Conservation 15: Virkkala, R. & Rajasärkkä, A. 2007: Uneven regional distribution of protected areas in Finland: Consequences for boreal forest bird populations. Biological Conservation 134: Virkkala, R. & Rajasärkkä, A. 2010: Climate change affects populations of northern birds in boreal protected areas. Biology Letters 6 (painossa), doi: /rsbl Virkkala, R., Rajasärkkä, A., Väisänen, R.A., Vickholm, M. & Virolainen, E. 1994a: Conservation value of nature reserves: do hole nesting birds prefer protected forests in southern Finland. Ann. Zool. Fennici 31: Virkkala, R., Rajasärkkä, A., Väisänen, R.A., Vickholm, M. & Virolainen, E. 1994b: The signi- Þcance of protected areas for the land birds of southern Finland. Conservation Biology 8: Virolainen, E., Forsman, D. & Kostet, J. 1992: Oulangan kansallispuiston linnut. Metsähallitus SU 5: 42:1 20. Virolainen, E. & Kostet, J. 1992: Karhunkierroksen linnut. Metsähallitus SU 5: 43:1 18. Väisänen, R.A. & Järvinen, O. 1974: Suomen pesimälinnuston linja arviointi. Lintumies 9:1 6. Väisänen, R.A., Koskimies, P. & Lammi, E. 1998: ttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s. Summary: 30 years line transect censuses of land birds on Finnish nature reserves. Metsähallitus (former Finnish Forest and Park Service) started line transect censuses of land birds on nature reserves in During 30 years ( ) almost 600 reserves have been studied. The total length of transects is km including also some transects from neighboring countries and Finnish areas not included in the Þnal list of protected areas even though they were inventored in preparation of different conservation programs. The dataset includes almost bird observations. Data has been used e.g. in management planning of nature reserves, in producing material for guiding and teaching, in evaluating representativeness of reserve network and conservation status of different bird species. It has also produced material for environmental monitoring and for ornithological and ecological research. 85