Linnut. vuosikirja 2016

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2016

2 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa 2015 Teemu Lehtiniemi Suomessa erittäin uhanalaiseksi luokiteltu mustapyrstökuiri runsastuu Suomessa, mutta on vähentynyt muualla Euroopassa. Laji on arvioitu EU:ssa erittäin uhanalaiseksi ja Euroopassa vaarantuneeksi. The Blacktailed Godwit Limosa limosa is increasing in Finland but has diminished elsewhere in Europe. In Finland it has been classified as endangered and in Europe as vulnerable. Jari Kostet 68 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

3 Linnustonseuranta Tässä yhteenvedossa tarkastellaan tiettyjen harvinaisten, harvalukuisten ja uhanalaisten lajien esiintymistä Suomessa vuonna Tarkastelu perustuu lintuharrastajien tekemiin ja BirdLife Suomen jäsenjärjestöjen kokoamiin lintuhavaintoihin. Linnustonseuranta nojaa vahvasti lintuharrastajiin. Siihen, että harrastajat kiertävät samat reitit, pisteet, pesät ja muut kohteet samaan tapaan vuodesta toiseen. Valtaosan ajasta harrastajat ovat kuitenkin linturetkillä harrastamassa, tavoitteenaan nähdä lintuja ja nauttia lintujen tarjoamista elämyksistä. Lintuharrastajien retkeilyn tuloksena syntyneestä aineistosta kootaan vuotuisia alueellisia yhteenvetoja, joita julkaistaan lintuyhdistysten lehdissä ja verkkosivuilla. Aineisto on tärkeää myös linnuston seurannalle ja tutkimukselle, koska se on käytännössä ainoa käytettävissä oleva aineisto monien harvalukuisten lajien esiintymisestä. Aineistosta tehtyjä valtakunnallisia yhteenvetoja on julkaistu 1970-luvun lopulta lähtien (esim. Sammalkorpi 1979). Yhteenvedoilla on seurannan lisäksi tärkeä merkitys lintuharrastukselle, koska ne kiinnostavat harrastajia ja antavat vertailumateriaalia paikallisyhdistysten havaintokatsauksiin. Yhteenveto esittelee 87 lintulajin tietoja BirdLife Suomen jäsenyhdistysten havaintojenkeruualueittain (taulukko 1). Aineisto koostuu sekä reviiritiedoista että muutonja talviaikaisista havainnoista. Yhdistysten kokoamiin yhteenvetoihin tulevat tiedot saadaan valtaosin Tiira-lintutietopalvelusta ( Osan yhteenvetotiedoista yhdistykset saavat lajin valtakunnallisilta erikoistutkimuksilta, johon yhdistykset ja lintuharrastajat vastavuoroisesti toimittavat havaintojaan. Katsauksessa käytetty aineisto ei perustu vuodesta toiseen samaan tapaan toistettuihin laskentoihin. Esimerkiksi havaintojen kirjaamiskäytännöt, optiikan laatu ja havaintojen keruumenetelmien kehittyminen voivat vaikuttaa havaintokertymään. Todellisuudessa vähenevä laji voi vaikuttaa havaintoaineistossa aluksi jopa runsastuval- Taulukko 1. Paikallisyhdistysten toimialueet ja havaintoaineiston kerääjät (vastaava aluenumerointi kartassa ja taulukoissa 2 ja 3) sekä alueellinen jako maan eri osiin. Table 1. The regions of local ornithological societies, and the persons having collected the data, respectively. Nro Yhdistys Ilmoittaja(t) Alue 1 Ålands Fågelskyddsförening rf (ÅFF) Teemu Lehtiniemi etelä 2 Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry (TLY) Kim Kuntze etelä 3 Helsingin Seudun Lintutieteellinen Matti Koivula, etelä Yhdistys Tringa ry (TRINGA) Taavi Sulander 4 Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki ry (HAKKI) Jan Södersved 5 Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Mikko Savelainen etelä Lintuharrastajat Apus ry (APUS) 6 Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry (PSLY) Tiina Mäkelä etelä 7 Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry (KYLY) Eero Parkko itä 8 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (EKLY) Jari Kontiokorpi itä 9 Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (PHLY) Tuomas Meriläinen keski 10 Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (KHLY) Aki Aintila keski 11 Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry (LHLH) Kauko Sippo etelä 12 Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PILY) Petri Seppälä keski 13 Rauman Seudun Lintuharrastajat ry (RSLH) Kalle Haapala etelä 14 Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry (PLY) sami Luoma länsi 15 Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys ry (SpLY) Ilkka Iivonen länsi 16 Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry (MLY) Harry Seppälä länsi 17 Ostrobothnia Australis rf (OA) Jan Hägg länsi 18 Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry (SSLTY) Esko Rajala länsi 19 Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry (KSLY) Tuomo Pihlaja keski 20 Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry (ORIOLUS) Harri Okkonen itä 21 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (PKLTY) Janne Leppänen, Jukka Matero itä 22 Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys Jyrki Uotila itä Lintuyhdistys Kuikka (KUIKKA) 23 Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry (KPLY) Sami Salonkoski länsi 24 Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY) Tuomas Väyrynen pohjoinen 25 Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry (KLY) Hannu Rönkkö pohjoinen 26 Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus ry (XENUS) Pentti Rauhala pohjoinen 27 Lapin lintutieteellinen yhdistys ry (LLY) Pirkka Aalto pohjoinen 28 Kuusamon Lintukerho ry (KUUSAMO) antti Peuna pohjoinen 16, LINNUT-VUOSIKIRJA

4 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2015 ta, koska harrastajat kirjaavat havainnot huolellisemmin muistiin lajin vähenemisen tai uhanalaistumisen vuoksi (ks. esim. Lehtiniemi 2012). Aineisto ilmentää tällöin muutosta vasta kirjauskäytännön vakiinnuttua. Vastaavasti runsaus voi vähentää harrastajien intoa kirjata havainnot muistiin. Runsastuminen tai yhdenkin vuoden poikkeuksellisen runsas esiintyminen voi tämän vuoksi näkyä aineistossa todellista heikompana. Useimmat katsauksessa tarkasteltavat pesimälajit ovat harvinaisia. Varsinaisissa linnustonseurannoissa harvinaisten lajien aineisto jää hyvin pieneksi ja on altis sattumalle. Sattuma on toki leimallista myös lintu harrastajien tuottamalle aineistolle, mutta eri puolilta Suomea koottavat tiedot tasaavat sattuman vaikutusta. Edellä esitetystä huolimatta aineisto ilmentää paitsi yksittäisten poikkeuksellisten lintuvuosien ilmiöitä myös pidempiaikaisia kannanmuutoksia (esim. Lehtiniemi 2014 ja 2016). Vuoden 2015 aineisto Katsausta varten kussakin yhdistyksessä aluevastaava tai -vastaavien joukko (taulukko 1) on koonnut havainnot yhteen ja tulkinnut kokonaismäärän poistaen samoja yksilöitä koskevat havainnot. Koottavat tiedot vaihtelevat hieman Suomen eri osissa lajien esiintymiserojen vuoksi. Vuoden 2015 havaintoyhteenvetotiedot saatiin koko Suomesta. Lisäksi aineistoon tuli mukaan edellisestä katsauksesta pois jäänyt Pohjois-Pohjanmaan vuoden 2014 Yksilöä Kevät Syksy yhteenveto, minkä ansiosta aineistossa ei ole enää 2000-luvun osalta merkittäviä puutteita. Muutama yhdistyksen vastaavista valitteli sitä, etteivät saaneet valtakunnallisten erityisseurantalajien yhteenvetotietoja lajien valtakunnallisilta koordinaattoreilta. Tässä on siis parantamisen varaa. Vuoden 2015 havainto- ja reviirimäärien yhteenvedot on koottu taulukoihin 2 ja 3. Lintuvuosi 2015 Lintuvuosi oli useilla katsauksessa käsiteltävillä lajeilla keskimääräistä parempi. Havaintomäärät olivat varsinkin keväällä keskimääräistä suurempia. Kesän sää ei kuitenkaan suosinut pesintöjä, minkä vuoksi monien lajien syysmäärät jäivät keskimääräistä pienemmiksi. Vuoden merkittävimpiin lintuilmiöihin kuului tikkojen, erityisesti valkoselkätikan voimakas syysvaellus. Alla käyn lävitse joitakin aineistosta esiin nousseita ilmiöitä. Pikkujoutsenia havaittiin sekä keväällä että syksyllä keskimääräistä vähemmän. Pikkujoutsenen yksilömäärät vaihtelevat Suomessa melkoisesti vuosien välillä (kuva 1) luvun aineistossa ei ole nähtävissä mitään selvää trendiä. Tämä on mielenkiintoista, sillä pikkujoutsen on arvioitu Euroopassa erittäin uhanalaiseksi (BirdLife International 2015), koska sen Euroopassa talvehtiva populaatio on pienentynyt puoleen populaation päätalvehtimisalueilla Britteinsaarilla ja Alankomaissa. Euroopassa talvehtiva populaatio on noin yksilöä Kuva 1. Pikkujoutsenen kevät- ja syysaikaiset yksilömäärät Suomessa vuosina Yksilömäärissä on huomattavaa vuosittaista vaihtelua, mutta ei selkeää trendiä. Talvehtijamäärien romahtaminen Isossa-Britanniassa ja Hollannissa 2000-luvulla ei näy Suomen aineistossa. Fig. 1. Total sum of Bewick s Swans Cygnus columbianus in Finland during spring (green) and autumn (black) Fluctuation between years is remarkable, but data do not show clear trends. This is interesting, because wintering numbers in the Netherlands and UK have decreased markedly since year Taulukko 2. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien reviirit Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko 1) vuonna 2015: CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Tiainen ym. 2016). Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin reviirien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. Table 2. Numbers of territories of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (Table 1) in 2015: CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. Laji ja uhanalaisuusluokka Valkoposkihanhi Branta leucopsis Ristisorsa Tadorna tadorna VU Harmaasorsa Anas strepera Jouhisorsa Anas acuta EN Viiriäinen Coturnix coturnix VU Kaakkuri Gavia stellata Mustakurkku-uikku Podiceps auritus EN Kaulushaikara Botaurus stellaris Harmaahaikara Ardea cinerea Haarahaukka Milvus migrans CR Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Arosuohaukka Circus macrourus EN Niittysuohaukka Circus pygargus EN Luhtakana Rallus aquaticus Luhtahuitti Porzana porzana Ruisrääkkä Crex crex Liejukana Gallinula chloropus VU Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN Lapinsirri Calidris temminckii EN Heinäkurppa Gallinago media CR Pikkutiira Sterna albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger CR Turkinkyyhky Streptopelia decaocto EN Kehrääjä Caprimulgus europaeus Pikkutikka Dendrocopos minor Pohjantikka Picoides tridactylus Kangaskiuru Lullula arborea VU Sitruunavästäräkki Motacilla citreola EN Virtavästäräkki Motacilla cinerea VU Satakieli Luscinia luscinia Sinipyrstö Tarsiger cyanurus NT Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros Pensassirkkalintu Locustella naevia Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Luhtakerttunen Acrocephalus palustris Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus VU Kirjokerttu Sylvia nisoria VU Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Lapinuunilintu Phylloscopus borealis VU Pikkusieppo Ficedula parva Kuhankeittäjä Oriolus oriolus EN Kuukkeli Perisoreus infaustus NT Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes Peltosirkku Emberiza hortulana EN Pohjansirkku Emberiza rustica NT 70 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

5 Linnustonseuranta Ristisorsasta tehtiin sisämaan yhdistyksissä heinä elokuussa syyshavaintoja muutamassa parvessa yhteensä 76 yksilöstä, mikä on seuranta-ajan suurin määrä. Pesimäkannan taantumisen perusteella erittäin uhanalaiseksi arvioidun heinätavin vaihtelua seurataan aineistossa keväisten yksilöiden määrän kautta. Kevään 2015 yksilösumma oli 37 % suurempi kuin lyhyen seurantajaksomme ( ) keskiarvo. Kevään toisena positiivisena vesilintuyllättäjänä voidaan pitää allihaahkaa, joita nähtiin selvästi enemmän kuin parina edellisenä ennätysheikkona vuotena. Reilun 600 yksilön summa on toki kaukana takavuosien määristä ja vain 40 % 2000-luvun alkuvuosista. Ristisorsasta tehtiin vuonna 2015 useita parvihavaintoja sisämaassa. Several flocks of Common Shelducks Tadorna tadorna were seen in inland Finland in the year Ari Seppä YHT LINNUT-VUOSIKIRJA

6 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2015 Petolinnuista arosuohaukan voittokulku jatkui. Syysesiintyminen oli vahvempaa kuin kertaakaan aiemmin. Reviirejä todettiin 12. Syksyllä muutonseuraajat saivat nauttia myös ennätyksellisestä maakotkan syysesiintymisestä, joka heijasti kesän 2015 hyvää pesimätulosta. Myös piekanan ja sinisuohaukan syyssumma oli 2000-luvun suurin. Sinisuohaukan muutonaikainen yksilömäärien kasvusta kertova aineisto poikkeaa siis edelleen (Lehtiniemi 2014) pesivien petolintujen seuranta-aineiston selvää vähenemistä (Björklund ym. 2016) ilmaisevasta trendistä. Reviiriä Pohjoinen Itä Keski Länsi Etelä Kesällä 2015 Suomessa todettiin ensi kertaa yli 100 liejukanareviiriä. Reviirimäärät ovat olleet viime vuosina kasvussa. The territory numbers of the Common Moorhen Gallinula chloropus have increased in Finland in recent years. Jari Kostet Yhteenvetotietojen kokoajat ovat olleet huolissaan siitä, että ruskosuohaukan pesintään viittaavia havaintoja kirjataan Tiiraan aikaisempaa vähemmän. Tämän arvellaan olevan lajin runsastumiseen ja arvon inflaatioon liittyvää eli ilmentävän, etteivät kaikki harrastajat koe kesäistä ruskosuohaukkaa enää kirjaamisen arvoiseksi havainnoksi. Lajin kannankasvu näyttäisi kuitenkin myös petolintuseurannan (Björklund ym. 2016) mukaan taittuneen, koska laji vähenee lounaassa samalla kun runsastuu pohjoisessa Kuva 2. Liejukanareviirien lukumäärä Suomessa alueittain (alueet, taulukko 1) vuosina Kanta on kasvanut 2000-luvulla erityisesti Etelä-Suomessa. Vuoden 2015 reviirimäärä oli kaikkien aikojen suurin. Fig. 2. Number of Moorhen Gallinula chloropus territories in Finland Colour refers to the areas represented in Table 1. The population has grown especially in Southern Finland. Liejukanareviirien määrä nousi ensi kertaa toisella sadalle. Liejukanareviirien määrät ovat 1980-luvun alusta jatkuneen seurannan mukaan olleet väliaikaisen notkahduksen jälkeen 2000-luvulla selvässä kasvussa (kuva 2) erityisesti Etelä-Suomessa. Pesivät parit ovat kuitenkin vahvasti keskittyneet muutamaan paikkaan. Ennätyksellistä oli myös lampiviklon esiintyminen. Kevätsumma ylitti sata yksilöä ja reviirejä todettiin kahdeksan. Merisirrin kevätsumma oli seuranta-ajan suurin, noin 850 yksilöä, ja myös syys- ja talviesiintyminen oli viime vuosien tapaan vahvaa. Laji ja uhanalaisuusluokka Pikkujoutsen Lyhytnokkahanhi Kanadanhanhi Harmaasorsa Heinätavi Allihaahka Jääkuikka Pikku-uikku Kattohaikara Haarahaukka Merikotka Sinisuohaukka Arosuohaukka Niittysuohaukka Piekana Maakotka Muuttohaukka Keräkurmitsa Mustapyrstökuiri Merisirri Jänkäsirriäinen Rantakurvi Lampiviklo Heinäkurppa Leveäpyrstökihu Etelänkiisla Pikkutiira Mustatiira Pikkukajava Isolokki Turturikyyhky Tunturipöllö Hiiripöllö Lapinpöllö Harjalintu Harmaapäätikka Valkoselkätikka Kangaskiuru Tunturikiuru Sitruunavästäräkki Koskikara Mustaleppälintu Sepelrastas Kirjokerttu Viiksitimali Lapintiainen Pähkinänakkeli Vuorihemppo Kirjosiipikäpylintu Nokkavarpunen Cygnus columbianus Anser brachyrhynchus Branta canadensis Anas strepera Anas querquedula VU (k) Polysticta stelleri CR Gavia adamsii Tachybaptus ruficollis EN Ciconia ciconia Milvus migrans CR Haliaeetus albicilla VU Circus cyaneus VU (k,s) Circus macrourus EN Circus pygargus EN Buteo lagopus EN (k,s) Aquila chrysaetos VU Falco peregrinus VU Charadrius morinellus VU Limosa limosa EN Calidris maritima EN Calidris falcinellus NT Xenus cinereus CR Tringa stagnatilis VU Gallinago media CR Stercorarius pomarinus Uria aalge EN Sternula albifrons EN Chlidonias niger CR Rissa tridactyla Larus hyperboreus Streptopelia turtur CR Bubo scandiacus CR Surnia ulula Strix nebulosa Upupa epops Picus canus (s,t) Dendrocopos leucotos VU Lullula arborea VU Eremophila alpestris CR Motacilla citreola EN Cinclus cinclus VU (t) Phoenicurus ochruros Turdus torquatus EN Sylvia nisoria VU Panurus biarmicus VU Poecile cinctus Sitta europaea VU Carduelis flavirostris EN Loxia leucoptera Coccothraustes coccothraustes 72 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

7 Linnustonseuranta Mustapyrstökuirin muusta Euroopasta poikkeava runsastuva trendi näytti jatkuvan edelleen. Keski-Pohjanmaalta löytyi peräti kymmenen reviiriä ja Pohjois-Karjalasta melkein ennätykselliset kuusi reviiriä. Kanta on kasvussa myös Pohjois-Pohjanmaalla (Pessa & Timonen 2013), mutta alueen tarkat reviirimäärät ovat jääneet viime vuosina ELY-keskuksen koneille, eivätkä ne siksi ole yhteenvedossa mukana. Heikosti menee turturikyyhkyllä, josta kirjattiin jälleen vähemmän havaintoja kuin kertaakaan aikaisemmin. BirdLife International on viime vuosina laatinut turturikyyhkylle kansainvälistä kannanhoitosuunnitelmaa, joka tuo toivottavasti helpotusta lajin tilaan. Vuoden ikimuistettavimpia ilmiöitä oli Venäjältä Suomeen suuntautunut valkoselkätikan ennätyksellinen syysvaellus. Yhtä paljon valkoselkätikkoja ei ole tiettävästi Taulukko 3. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien havaittujen yksilöiden kokonaismääriä Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko 1) vuonna 2015: CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Tiainen ym. 2016). Pääosa havainnoista koskee pesimäajan ulkopuolella havaittuja yksilöitä. Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin yksilömäärien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. (k) = kevät, (s) = syksy, (t) = talvi. Table 3. Numbers of individuals of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (Table 1) in 2015: CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. (k) = spring, (s) = autumn, (t) = winter. YHT LINNUT-VUOSIKIRJA

8 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2015 Pihabongaustapahtuma on lisännyt yhdistysten tietoon tulevien talvisten harmaapäätikkojen määrää huomattavasti. The Garden Birdwatch event has increased the number of recorded Grey-headed Woodpecker Picus canus observations in the winter. Tero Pelkonen Suhteellinen runsaus (log) Etelä Länsi Keski Itä Pohjoinen ollut Suomessa koskaan ennen liikenteessä luvun toiseksi parhaaseen vuoteen (2008) verrattuna lintuja summattiin lähes nelinkertainen määrä. Esiintyminen oli vahvinta pohjoisessa, etelässä ja lännessä, joissa kussakin yksilömäärä oli yli 20-kertainen edellisen yhdeksän vuoden mediaaniin nähden. Lajin pääpesimäalueilla, missä vaelluksesta riippumaton yksilömäärän perustaso on korkeampi, Keski- ja Itä-Suomessa valkoselkätikkoja nähtiin 4 5-kertaisesti tavanomaiseen nähden (kuva 3). Valkoselkätikat veivät huomiota siltä, että myös muut tikat vaelsivat. Neljästä tähän katsaukseen kerättävistä lajeista pikkutikalla ja harmaapäätikalla oli 2000-luvun paras vuosi ja pohjantikallakin toiseksi paras Kuva 3. Valkoselkätikan syysesiintymisen voimakkuus alueittain Runsautta on kuvattu syksyn yksilömäärän suhteelliselle poikkeamiselle jakson mediaanista. Kaavioon ei ole kuvattu lainkaan mediaania pienempiä arvoja, minkä ansiosta näkyvät vain ne vuodet ja alueet, joilla syysesiintyminen on ollut tavanomaista voimakkaampaa. Logaritmisen asteikon vuoksi syksyn 2015 lukumäärät vaikuttavat silmämääräisesti suhteessa todellista pienemmiltä. Fig. 3. Relative abundance of White-backed Woodpeckers Dendrocopos leucotos during autumn in Finland Colour refers to the areas represented in Table 1. The number of birds during autumn was by far bigger than ever before, because of the influx of Russian birds to Finland. Note the logarithmic-scale in the graph and that only figures larger than median during the period are shown. Harmaapäätikkojen talvimäärä teki jälleen uuden ennätyksen. Talvisten harmaapäätikkojen määrän kasvun taustalla on paitsi lajin aito runsastuminen myös pihabongaustapahtuman suosio. Toisin näyttäisi menevän pikkutikalla, jolla todettiin Tiiraajan (vuodesta 2006 alkaen) pienin reviirimäärä, joka on jatkoa viime vuosien suuntaukselle. Tiedossa olevien pikkutikkareviirien määrä on laskenut reilun viidenneksen alle vuosikymmenessä. Mahtavatko taustalla olla bioenergiatarpeen nimissä tehdyt peltojen reuna-alueiden lehtipuumetsiköiden siistimiset? Sitruunavästäräkki pesi ensi kertaa Pohjois-Savossa. Muuten lajin esiintyminen, 4 reviiriä ja 37 muuta havaintoa, oli edellisvuotta (7, 67) selvästi heikompi, mutta kutakuinkin viime vuosien keskimääräisellä tasolla. Sepelrastaalla todettiin vahva kevätesiintyminen. Kevään yli 600 yksilöä oli noin sata yksilöä enemmän kuin toiseksi parhaana vuonna 2012 ja reilusti yli kaksinkertainen 2000-luvun keskiarvoon nähden. Sinipyrstökesä oli aivan muuta kuin mihin viime vuosina on totuttu. Kesän reviirien määrä (84) on ollut pienempi edellisen kerran vuonna 2008 ja oli vain neljännes parhaan vuoden (2010) reviirimäärästä. Useilla yölaulajilla oli keskimääräistä heikompi vuosi monen hyvän vuoden jälkeen. Erityisen heikko vuosi oli viitakerttusella, jonka reviirimäärä putosi edellisvuoden ennätyksestä puoleen. Sekä Suomessa 74 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

9 Linnustonseuranta Sitruunavästäräkki pesi ensi kertaa Pohjois-Savossa. The Citrine Wagtail Motacilla citreola bred for the first time in Northern Savo. Jari Kostet että Ruotsissa (Wirdheim & Corell 2016) on ollut vähemmän viitakerttusreviirejä viimeksi vuonna Kaikkien yössä itsestään ilmoittavien lajien esiintyminen ei mene kuitenkaan samaan tahtiin Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsissa oli selvästi keskimääräistä parempi viiriäisvuosi, mutta Suomessa heikompaa viiriäiskesää pitää hakea niin ikään vuodesta Vastaavasti Suomessa oli paras luhtahuittikesä 13 vuoteen, mutta Ruotsissa huittimäärä jäi selvästi keskimääräistä pienemmäksi. Kovat talvet kurittivat viime vuosikymmenen taitteessa viiksitimalikantaa. Sen kanta laski nopeasti niin paljon, että laji arvioitiin uhanalaistarkastelussa vaarantuneeksi. Lajin ilmiömäisestä lisääntymiskyvystä osoituksena viiksitimalien määrät nousivat vuonna 2015 jo lähes huippuvuosien tasalle eli yli viisinkertaistuivat neljässä vuodessa. Valtaosa yhdistyksistä ilmoittaa aineistossaan myös kuukkelireviirien lukumäärän. Yhteenvetotieto puuttuu vain kuudelta lajin vahvimman esiintymisalueen pohjoiselta yhdistykseltä. Metsäelinympäristön monipiirteisyyttä ilmentävä kuukkeli on saanut tällä vuosituhannella paljon julkisuutta ja lajin hyvinvointia on edistetty hankkeilla. Vuoden 2015 reviirimäärä jäi kuitenkin 2000-luvun pienimmäksi. Nokkavarpusella talvi-, kevät- ja reviirimäärissä tehtiin uusi ennätys (kuva 4). Syysmäärä oli sen sijaan edellisvuotta pienempi, mikä kertoo heikosti menneis- tä pesinnöistä. Lajin runsastuminen näkyy selvästi kaikkien vuodenaikojen havainnoissa. Talviesiintyminen elää kuitenkin ajoittaisine huippuvuosineen (2000-luvun toiseksi suurin talvisumma ynnättiin talvella 200/2001) osin omaa elämäänsä, jossa ravinnon vaihtelulla (tuomenmarjoilla?) lienee oma roolinsa, vaikka laji hakeutuu myös ruokinnoille. Syksyllä 2014 oli 2000-luvun toistaiseksi voimakkain pähkinänakkelivaellus. Sen Suhteellinen runsaus 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Reviirit Kevät Syksy Talvi edesauttamana talvella havaittiin pähkinänakkeleita noin seitsenkertaisesti 2000-luvun keskiarvon verran ja yli tuplasti toiseksi parhaan talven 2006/2007 nakkelimäärän verran. Reviirejä todettiin kymmenen yhdistyksen alueilta peräti 28. Syksyn 2015 nakkelimäärä summautui 2000-luvun toiseksi suurimmaksi. Pohjansirkku luokiteltiin vuonna 2016 maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi, vaarantuneeksi, lajin populaation voimakkaan Kuva 4. Nokkavarpusen suhteellinen runsaus Suomessa nelivuotiskausien keskiarvoittain Lajin syys- ja talviaikaiset määrät vaihtelevat vuosien välillä paljon kevättä ja kesää enemmän. Nokkavarpunen on selvästi runsastunut 2000-luvulla. Fig. 4. Relative abundance of Hawfinch Coccotraustes coccotraustes in Finland represented on four year averages. Colour refers to the time of the year: grey = territories, green = spring, orange = autumn and blue = winter. LINNUT-VUOSIKIRJA

10 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2015 Pohjansirkkukanta on maailmanlaajuisesti romahtanut nopeassa ajassa, minkä vuoksi laji luokiteltiin vuonna 2016 maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi. The population of the Rustic Bunting Emberiza rustica has crashed worldwide, due to which it has been classified as vulnerable. Ari Seppä vähenemisen vuoksi. Suomessa laji luokiteltiin vielä vuosituhannen vaihteessa elinvoimaiseksi (Rassi ym. 2001), mutta vuoden 2010 arviossa vaarantuneeksi kannan vähenemisen vuoksi (Tiainen ym. 2010). Vuonna 2016 julkaistussa lintujen uhanalaisarviossa pohjansirkun uhanalaisuusluokkaa laskettiin silmälläpidettäväksi (Tiainen ym. 2016). Luokan lasku on herättänyt hämmästystä, koska lintuharrastajat eivät enää tunnu monilla alueilla saavan pohjansirkkua edes vuodenpinnaksi. Uhanalaisarviossa käytettyjen linjalaskentojen mukaan pohjansirkkukanta ei ole jaksolla taantunut lajin päälevinneisyysalueella Koillismaalla ja Metsä-Lapissa, missä valtaosa Suomen pohjansirkuista pesii. Uhanalaiset ja harvalukuiset -katsaukseen pohjansirkku otettiin sen uhanalaisstatuksen myötä vuoden 2009 katsauksesta alkaen. Lajin reviiritietoja kootaan muiden kuin Pohjois-Suomen yhdistysten alueilta eli päälevinneisyysalueen ulkopuolelta. Näillä alueilla pohjansirkun kato on ollut hämmästyttävän nopeaa. Vaikka laji uhan- Reviiriä Kuva 5. Pohjansirkkureviirien lukumäärä 20 yhdistyksen (yhdistykset 1 22, taulukko 1) alueilla vuosina Reviirimäärä on romahtanut päälevinneisyysalueen ulkopuolella hämmästyttävän nopeasti. Suomen pesimäkanta keskittyy pohjoisimpien yhdistysten alueille (Lehikoinen ym. 2016), joilta yhteenvetotietoja ei kerätä. Fig. 5. Number of Rustic Bunting Emberiza rustica territories in the areas of 20 local ornitho logical societies (areas 1 22, Table 1), which covers about two fifths of the country. Colour refers to the areas represented in Table 1. The breeding population in Finland has been estimated to be pairs and to concentrate in the north (areas 24 8, Table 1) (Lehikoinen et al. 2016). Itä Keski Länsi Etelä 76 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

11 Linnustonseuranta alaiseksi arvioiminen ja lajin väheneminen lisäävät lintuharrastajien ilmoittamien havaintojen määrää (ks. esim. Lehtiniemi 2012) oli seurantayhdistysten raportoima reviirimäärä vuonna 2015 vain 20 % vuoden 2009 reviirimäärästä (kuva 5)! Vaikka pohjansirkun pesimäbiotoopit ovat monen lintuharrastajan mielestä luotaantyöntäviä ja havainnoinnissa on todennäköisesti vaihtelua, näyttää kannan suunta päälevinneisyysalueen ulkopuolella selvältä. Muutoksia seurattaviin lajeihin Valtaosa raporttia varten kerättävistä lajeista on sellaisia, joista yhteenvetotiedot kootaan joka tapauksessa yhdistysten lintuvuosikatsauksiin. Valitettavasti joissakin yhdistyksissä on luovuttu katsauksista, mikä on kasvattanut yhteenvetojen kokoajien työmäärää, mutta samalla lisännyt valtakunnallisen yhteenvetoaineiston tärkeyttä. Osa yhteenvetotietoja koonneista henkilöistä on valitellut runsaimpien lajien yhteenvetotietojen kokoamisen työläyttä. Osa vastaavista on sen sijaan esittänyt joidenkin runsastumisen vuoksi pois pudotettujen lajien lisäämistä takaisin katsaukseen niiden mielenkiintoisuuden vuoksi. Yhteenvetotietojen kokoamisesta vastaavien henkilöiden motivaation säilyttämiseksi on perusteltua vähentää koottavien tietojen määrää. Osa kerättävistä runsaammista lajeista on luonteeltaan sellaisia, että useissa yhdistyksissä yhteenvetotieto on sama tai lähes sama kuin Tiiran havaintojen yhteissumma. Niistä saanee riittävän hyvän arvion yksinkertaisella samoja yksilöitä koskevat havainnot automaattisesti hylkäävällä analyysillä Tiira-aineistosta. Kerättävien yhteenvetotietojen määrän vähentäminen voi edesauttaa myös sitä, että saamme tämän katsauksen samaan aikatauluun muiden Linnut-vuosikirjassa lintuvuotta käsittelevien katsausten kanssa eli kokonaisaikataulua vuotta aikaisemmaksi. Yhdistysten vastuuhenkilöille tehtiin vuonna 2016 kysely siitä, kuinka moni pitää mahdollisena yhteenvetotietojen kokoamista vuotta nykyistä aikaisemmin. Reilu puolet vastaajista piti ajatusta hyvänä eikä nähnyt nopeammassa aikataulussa merkittäviä ongelmia, koska aineisto on hyvin kasassa jo vuoden vaihteessa. Osa vastaajista piti aikataulun nopeuttamista joko osin tai täysin mahdottomana ajatuksena, vaikka työläimpien lajien yhteenvetotietojen kokoamisesta luovuttaisiin. Seuraavassa katsauksessa käsiteltävien lajien lukumäärä tullee olemaan ainakin jonkin verran nykyistä pienempi, mutta aikataulun kurominen vuodella vaikuttaa epävarmalta. Kiitokset Aluevastaavien ja muiden paikallisia aineistoja koostaneiden (ks. taulukko 1) panos on korvaamaton havaintojen tulkinnassa ja kokonaissummien laskemisessa; heidän työlleen rakentuu tietämyksemme harvalukuisten lajien tilanteesta koko maassa, ja ilman heitä tämä katsaus ei synny. Kiitos. Kiitos kuuluu myös kaikille niille harrastajille, jotka pitivät Tiiraan kirjaamalla tai muilla tavoin huolen siitä, että omat havainnot ovat yhdistyksen ja sitä kautta tämän katsauksen käytössä. Kirjallisuus BirdLife International 2015: European Red List of Birds. Luxembourgh: Office of Official Publications of the European Communities. 77 s. Björklund, H., Saurola, P. & Valkama, J. 2016: Petolintuvuosi 2015: pesimistulokset ja kannankehitykset. Linnut-vuosikirja 2015: Lehikoinen, A., Honkala, J., Sirkiä, P. & Väisänen, R. A. 2016: Lintujen runsauden alueellinen vaihtelu Suomessa. Linnut-vuosikirja 2015: Lehtiniemi, T. 2016: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2015: Lehtiniemi, T. 2014: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2013: Lehtiniemi, T. 2012: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2011: Pessa, J. & Timonen, S. 2013: Mustapyrstökuirin esiintyminen ja kannankehitys Suomessa. Linnut-vuosikirja 2012: Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Sammalkorpi, I. 1979: Vuoden 1976 faunistinen raportti. Lintumies 14: Valkoselkätikan syysvaellus oli ennennäkemättömän voimakas. Vaelluksen uskotaan näkyvän lähivuosina myös oman pesimäkantamme kasvuna. The autumn irruption of the White-backed Woodpecker Dendrocopos leucotos may lead to the increase of the Finnish breeding population. Timo Laine Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Hario, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtiniemi, T., Rajasärkkä, A., Valkama, J. & Väisänen, R. A. 2011: Suomen lintujen uhanalaisuus Linnutvuosikirja 2010: 4 9. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 49 s. Wirdheim, A. & Corell, M. 2016: Fågelrapport Fågelåret 2014: , SOF-Bird Life Halmstad. Summary: The occurrence of threatened and rare bird species in Finland in 2015 The total number of territories or individuals of some threatened or scarce breeding birds, rare transient migrants and wintering species have been summarised in the regions of local ornithological societies in 2015 (table 2 and 3, for regions see table 1) was a biphasic year. In the spring many species were more numerous than on the average, but in the autumn many species were less numerous compared to previous years due the harsh summer weather and resulting poor breeding success in Finland. Number of Pallid Harrier territories (12) was a new record as were the individual numbers during migration periods. Also the numbers of Moorhen, Marsh Sandpiper and Nuthatch territories ran up to a new record. Numbers of many eastern songbirds like Blyth s Reed Warbler and Red-flanked Bluetail dropped significantly compared to few previous years. In the autumn there was a record breaking influx of White-backed Woodpeckers from Russia to Finland. Also Grey-headed, Lesser and Threetoed Woodpeckers were unusually numerous in the autumn. LINNUT-VUOSIKIRJA