ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 75/08/2 Dnro Psy-2007-y-182 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 75/08/2 Dnro Psy-2007-y-182 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Keminmaa LUVAN HAKIJA Napapiirin Kala Oy Kuusamontie Vanttauskoski

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUS JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 6 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 6 Päästöt pintavesiin... 6 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 7 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 7 Alueen luonto ja suojelukohteet... 7 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 7 Vesistön tila ja käyttö... 7 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 7 Kalatalous... 9 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalatalouteen Hankkeen hyödyt ja vahingot TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset Hakijan kuuleminen ja selitys Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUPARATKAISU YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Tarkkailu- ja raportointimääräykset Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Vesitalouslupa Ympäristölupa Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräykset Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen... 24

3 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Uuden luvan hakeminen Korvattavat päätökset Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... U 26 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Napapiirin Kala Oy on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Taivalkosken kalankasvatuslaitoksella siten, että käytettävä kuivarehumäärä on 210 t (190 t) vuodessa, kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 190 t (170 t) vuodessa, fosforikuormitus on kg (5 vuotta kg/v ja sen jälkeen 950 kg) vuodessa, typpikuormitus on kg (8 625 kg) vuodessa Suluissa olevat arvot ovat voimassa olevan lupapäätöksen mukaiset. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalankasvatuslaitos sijaitsee Keminmaan kunnan Alapaakkolan kylässä, Taivalkosken voimalaitoksen yläaltaassa noin 500 metriä voimalaitokselta lähellä joen länsirantaa. Kalat kasvatetaan verkkokasseissa. Laitos on aloittanut toimintansa vuonna YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään kg vuodessa kuivarehua taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään kg vuodessa. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antaman Taivalkosken kalankasvatuslaitosta koskevan päätöksen nro 19/02/1 mukaan lupa on voimassa vuoden 2008 loppuun saakka. Uutta lupaa koskeva hakemus on jätettävä vuoden 2007 loppuun mennessä, mikäli luvan saaja aikoo jatkaa päätöksessä tarkoitettua kalankasvatustoimintaa. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 1 luvun 15 :n sekä 2 luvun 2 :n 1 momentin perusteella verkkokassilaitoksen rakentamiseen vesistöön on haettava lupa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan sekä vesistön rakentamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 2 luvun 2 :n 1 momentin nojalla.

5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUS JA ALUEEN KAAVOITUSTILAN- NE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antaman päätöksen nro 19/02/1 nojalla, sellaisena kuin se on Vaasan hallinto-oikeuden antamalla päätöksellä muutettuna voimassa. Korkein hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä vahvistanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen. Laitos ja huoltorakennus sijaitsevat Kemijoki Oy:ltä vuokratulla vesi- ja ranta-alueella. Vuokratun vesialueen pinta-ala on noin 3,5 ha. Laitoksen ympäristössä on voimassa ympäristöministeriön vahvistama Länsi-Lapin seutukaava. Kemijoen ranta-alueet laitospaikalla ja siitä alavirtaan on kaavassa merkitty M:llä eli maa- ja metsätalousalueeksi. Alueella ei ole asemakaavaa. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Laitoksella kasvatetaan kirjolohen ja siian poikasia jatkokasvatukseen ja teuraskalaksi. Kasvatettavat kalat tuodaan laitokselle 1 2-vuotiaina hakijan muilta laitoksilta. Laitoksella ei perata kalaa, vaan kasvatetut kalat siirretään elävänä perkaamolle tai myydään jatkokasvatukseen muille laitoksille. Osa kaloista voidaan säilyttää talven yli altaissa. Köysillä ja ankkureilla kiinnitettyjä kasvatuskasseja on 13 yhteistilavuudeltaan m 3. Laitoksella on laiturin lisäksi rehuvarasto ja kalustosuoja uiton entisellä tukikohta-alueella. Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Lainvoimaisen lupapäätöksen mukaan laitoksessa saadaan kasvattaa kalaa lisäkasvuna noin 170 tonnia vuodessa ja käyttää kuivarehua enintään 190 tonnia vuodessa. Kuivarehun fosforipitoisuus saa olla viitenä ensimmäisenä vuotena enintään noin 0,9 % ja sen jälkeen 0,85 %. Kuivarehun typpipitoisuus saa olla enintään noin 7 %. Laitoksen toiminnasta aiheutuva laskennallinen fosforikuormitus saa viitenä ensimmäisenä vuotena olla enintään kg ja sen jälkeen 950 kg vuodessa. Laskennallinen typpikuormitus saa olla enintään kg vuodessa. Fosforikuormitus saa tuotettua kalakiloa kohti laskettuna olla viitenä ensimmäisenä vuotena 6,2 g ja sen jälkeen enintään 5,6 g. Typpikuormitus saa olla enintään 51 g tuotettua kalakiloa kohti laskettuna. Luvan saajan on pyrittävä pitämään rehun käyttö mahdollisimman pienenä. Yhden kalakilon kasvattamiseen käytettävä rehumäärä saa olla enintään 1,1 kg. Kalat ruokitaan putkiruokinnalla laitoksen henkilökunnan valvonnassa. Rehumäärä lasketaan ruokintaohjelmalla. Rehusäkki puretaan syöttösiiloon, josta sitä puhaltamalla johdetaan putkea pitkin verkkokasseihin. Valitusten takia laitoksella on kasvatettu kalaa vain vuosina 2006 ja Kasvatuksessa käytettiin rehua ja kg vuodessa. Rehu on käytetty kesä syyskuussa kokonaisuudessaan. Laitoksella tuotettiin kalaa

6 lisäkasvuna ja kg vuodessa. Rehukerroin on ollut 1,09 ja 1,10. Rehun fosforipitoisuus on ollut 0,86 % ja 0,90 % ja typpipitoisuus 6,2 %. Ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut 5,4 ja 5,9 g fosforia ja 41 g typpeä. Fosforikuormitus on ollut mainittuina vuosina 380 kg ja 557 kg ja typpikuormitus kg ja kg. Kasvukauden (kesä syyskuu) keskimääräinen kuormitus on ollut 3,8 kg/vrk fosforia ja 27 kg/vrk typpeä. Suurimmillaan kuormitus on ollut elokuussa. Laitoksella kuolleet kalat, noin kg vuodessa, kerätään kaksi kertaa viikossa ja käsitellään kunnan ohjeiden mukaisesti. Rehusäkit, noin 450 vuodessa, viedään kaatopaikalle ja pakkausmateriaalit viedään soveltuvin osin kunnan jätteenkeräykseen. Laitoksella syntyvä öljyjäte viedään kunnan osoittamaan paikkaan. Rehut tuodaan laitokselle säkeissä ja säilytetään kuivavarastossa. Laitoksen toiminta ei aiheuta melua eikä synnytä päästöjä ilmaan. 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalojen verkkokassikasvatuksen aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi ei ole olemassa teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa lietteenpoistojärjestelmää. Kuormitusta pyritään edelleen pienentämään laitoksen huolellisella hoidolla, ruokintatekniikalla ja ruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä laitoksessa tuotettaville kaloille soveltuvia rehuja. Tulevaisuudessakin ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä rehujen koostumusta ja ruokintamenetelmiä. Syntyvät jätteet käsitellään asianmukaisesti. Laitos on täyttänyt lupamääräykset. Tuotanto on ollut selvästi lupamääräyksissä sallittua pienempi. Ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut keskimäärin 5,7 g fosforia ja 41 g typpeä. Arvot alittavat lupapäätöksessä määrätyt raja-arvot. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Laitoksesta ei aiheudu muita vesistöpäästöjä kuin veteen kasvatuskaudella joutuvat kalojen eritteet ja vähäinen hukkarehu. Kalaan sitoutumattomista rehun ravinteista osa joutuu suoraan veteen rehusta tai kalojen eritteiden ja ulosteiden mukana ja osa sedimentoituu lietteen mukana pohjaan. Tuotantotietojen perusteella laskettu fosforikuormitus on vuosina 2006 ja 2007 ollut 380 kg ja 557 kg ja typpikuormitus kg ja kg. Kasvukauden (kesä syyskuu) keskimääräinen kuormitus on ollut 3,8 kg fosforia vuorokaudessa ja 27 kg typpeä vuorokaudessa. Suurimmillaan kuormitus on ollut elokuussa. Hakemuksen mukaan hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu enintään kg:n fosforikuormitus ja enintään kg:n typpikuormitus vuodessa.

7 7 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Kemijoen vesistöalueen pinta-ala Taivalkosken voimalaitoksen kohdalla on km 2 ja järvisyys 4,3 %. Kemijoen pääuoma on voimakkaasti säännöstelty. Säännöstellystä Kemijärvestä alavirtaan on kahdeksan voimalaitosta. Taivalkosken voimalaitoksen kohdalla virtaaman keski- ja ääriarvot ovat vuosien keskiarvona seuraavat: m 3 /s_ ylivirtaama, HQ keskiylivirtaama, MHQ keskivirtaama, MQ 582 keskialivirtaama, MNQ 146 alivirtaama, NQ 89 Kesä syyskuun keskivirtaama on mainitulla jaksolla ollut 602 m 3 /s ja heinä elokuun 438 m 3 /s. Säännöstelyt vaikuttavat huomattavasti virtaaman vuodenaikaisrytmiikkaan. Tulvavirtaamat pienenevät ja talviaikaiset virtaamat kasvavat. Alueen luonto ja suojelukohteet Laitosalueella tai sen läheisyydessä ei ole suojelualueita tai uhanalaisten kasvien tai eläinten esiintymiä. Laitoksen ympäristö on Taivalkosken voimalaitoksen yläaltaan pengertä ja rantaa. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Laitoksen ympäristö on harvaan asuttua maaseutua. Läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita, vedenottamoita, yleisiä uimarantoja tai virkistysalueita. Asutun naapuritilan päärakennukseen on laitokselta lyhin etäisyys noin 400 metriä. Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Kemijoen vedenlaatuun vaikuttavat voimakkaan säännöstelyn lisäksi pisteja hajakuormitus. Pistekuormitusta aiheuttavat yhdyskuntien jätevedet, kalankasvatus, turvetuotanto sekä Kemijärven Sellu Oy:n sellutehdas. Hajakuormitusta aiheutuu maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja lomaasutuksesta. Luonnonhuuhtouma muodostaa Kemijoen ainevirtaamasta sekä vuositasolla että kesäaikana noin 80 %. Suurimmat fosforikuormittajat ovat maa- ja metsätalous. Yhdyskuntien typpikuormitus on vuositasolla yhtä suuri kuin maatalouden ja kesäaikana suurempi. Tarkkailuvelvollisen kalankasvatuksen osuus Kemijoen vesistöalueen kokonaisfosforikuormituksesta vuonna 2006 oli 4 % ja kokonaistyppikuormituksesta 2 %. Kesäaikana kalankasvatuksen osuus oli fosforikuormituksesta noin 14 % ja typpikuormituksesta noin 7 %.

8 Kun tarkastellaan rehevöitymisen kannalta kokonaisravinteita merkittävämpiä epäorgaanisia ravinnejakeita, on luonnonhuuhtouman merkitys Kemijoella edellä esitettyä vähäisempi. Luonnonhuuhtouman osuus liuenneen fosfaatin ainevirtaamasta on vuositasolla 66 % ja kasvukaudella 50 %. Luonnonhuuhtouman osuus epäorgaanisen typen ainevirtaamasta on vuositasolla vajaa puolet ja kasvukaudella vain noin neljännes. Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä ei sijaitse muita pistekuormittajia. Ympäristöviranomaisten tekemän vuosien vedenlaatuun perustuvan pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kemijoen pääuoma Kemijärvestä alavirtaan kuuluu luokkaan hyvä. Seuraava Kemijoen vedenlaadun nykytilan kuvaus perustuu havaintopaikalta TK4, joka on noin 2 km alavirtaan Taivalkosken voimalaitospadolta, vuosina velvoitetarkkailuna otettuihin vesinäytteisiin. Vuonna 2006 näytteet otettiin viisi kertaa kesällä ja vuonna 2007 uuden tarkkailuohjelman mukaan kaksi kertaa. Lisäksi tarkkailutuloksia on vuodelta 1999, jolloin laitoksella ei ollut toimintaa, ja vuodelta 2000, jolloin toiminta oli pienimuotoista. Happitilanne Taivalkosken alavirran puoleisella tarkkailupaikalla on ollut hyvä. Vesi on väriarvojen perusteella humuspitoista. Väriarvot olivat kesällä 2006 selvästi pienempiä kuin 2000-luvun vaihteessa johtuen kesän 2006 kuivuudesta ja pienistä huuhtoumista. Heinä-elokuun keskimääräiset fosforipitoisuudet vuosina ja ovat olleet tasoa µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet µg/l. Fosforipitoisuus on ollut suurin kesällä 2006, jolloin taas typpipitoisuus on ollut pienin. Keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa. Fosfaattifosforipitoisuus on ollut vuosina 2006 ja 2007 pääosin tasoa 3 4 µg/l ja epäorgaaninen typpipitoisuus alle 5 25 µg/l. Kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus on ollut heinäelokuussa keskimäärin 7,9 9,4 µg/l. Pitoisuudet ovat reheville vesille tyypillistä tasoa. Epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella kasviplanktonin tuotantoa rajoittava ravinne kesällä 2006 ja 2007 on ollut pääosin typpi tai tuotanto on ollut yhteisrajoitteista. Pietiläisen ym. (1998) tutkimuksessa Kemijoen keski- ja alaosaa pidettiin lähinnä yhteisrajoitteisena, joskin myös pelkkä fosforilisäys lisäsi perifytonin kasvua. Taivalkosken laitos sijaitsee Kemijoen alaosalla, missä laimentumisolosuhteet ovat hyvät. Vedenlaadussa ei ole ollut merkittäviä eroja ylävirran puolella olevan Ossauskosken kalanviljelylaitoksen tarkkailutuloksiin verrattuna. Vuosina 2006 ja 2007 heinä-elokuun keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet Taivalkosken laitokselta alavirtaan 9,4 ja 7,85 µg/l ja ne ovat hieman korkeampia kuin Ossauskosken laitokselta alavirtaan olevat arvot 7,4 ja 7,6 µg/l. Laskennalliset Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen vaikutukset Kemijoen vedenlaatuun olivat heinä-syyskuussa 2006 keskimäärin 0,1 µg/l fosforia ja 1 µg/l typpeä. Vuonna 2007 pitoisuuslisäykset olivat samana aikana hieman pienempiä, mutta samaa suuruusluokkaa. Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen osalta aineisto vedenlaadun kehityksen tarkasteluun on niukka, joten seuraava kokonaisravinnepitoisuuksien kehitys Kemijärven luusuassa ja Kemijoen alaosan Isohaarassa perustuu velvoitetarkkailuraportissa esitettyyn. 8

9 Kemijoen kokonaisfosforipitoisuus on pienentynyt vuodesta 1990 vuoteen 2006 sekä Kemijärven luusuassa että Isohaarassa. Kemijärven luusuan ja Isohaaran kokonaisfosforipitoisuus oli yli 20 µg/l 1990-luvun alussa, mutta on nykyisin alle 20 µg/l. Kokonaistyppipitoisuuksissa tapahtuneet muutokset ovat olleet pieniä, mutta erityisesti Kemijärven luusuassa pitoisuuksien vaihtelu on ollut viime vuosina aikaisempaa pienempää ja myös pitoisuustaso on ollut hieman edeltäviä vuosia pienempi. Ravinnepitoisuudet olivat vuoden 2006 loppukesällä ja vuoden 2006 syksyllä tavanomaista pienempiä kuivuudesta johtuen. Kemijoen yhteistarkkailuohjelma on sisältänyt kalalaitosten lähialueen limoittumistarkkailun vuodesta 2001 lähtien. Limoittumistarkkailu toteutetaan aina vesinäytteenoton yhteydessä maastoon merkityistä kohteista silmämääräisesti arvioimalla. Laitokselta alavirtaan kahdessa kohteessa havaitun limoittumisen määrää verrataan laitoksen ylävirran puoleiseen havaintopaikkaan. Havaintopaikat ovat laitokselta ylävirtaan noin 400 metriä oleva pitkänmuotoinen kivi (paikka 1), noin 100 metriä laitokselta alavirtaan oleva iso kivi (paikka 2) ja noin 400 metriä laitokselta alavirtaan oleva kivikko (paikka 3). Vuonna 2006 limoittuminen oli yleensä hyvin vähäistä ja sen määrä laitokselta alavirtaan oli samaa tasoa tai hieman runsaampaa kuin ylävirtaan. Tarkkailupaikalla 2 havaittiin yhdellä ja tarkkailupaikalla 3 kolmella havaintokerralla limoittumista jonkin verran enemmän kuin tarkkailupaikalla 1. Vuonna 2007 heinäkuun alussa limoittuminen oli hyvin vähäistä laitokselta ylä- ja alavirtaan. Elokuun loppupuolella limoittumista havaittiin tarkkailupaikalla 1 vähän, tarkkailupaikalla 2 huomattavasti enemmän ja tarkkailupaikalla 3 jonkin verran enemmän kuin tarkkailupaikalla 1. Kesällä 2007 toteutettiin ohjelman mukainen perifytonin piilevätutkimus ensimmäisen kerran. Näytteet otettiin noin m kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan sekä noin 100 m ja 300 m alavirtaan. Maastohavaintojen mukaan rihmalevän ja orgaanisen aineksen havainnot olivat seuraavat: 9 näytteenottokivillä rihmalevä orgaaninen aines - laitokselta ylävirtaan noin 100 m alavirtaan +/ noin 500 m alavirtaan + ++/+++ Rannan tuntumassa todettiin rihmalevää laitokselta ylävirtaan yleisesti ++ ja molemmilla alavirran puoleisilla paikoilla hyvin kapeassa syvyysvyöhykkeessä +++, muuten rihmalevää ei todettu juuri lainkaan. Kalatalous Kalankasvatuslaitoksen mahdolliset kalasto- ja kalastusvaikutukset kohdistuvat Taivalkosken voimalaitokselta alavirtaan olevan Isohaaran voimalaitoksen padotusalueen yläosalle. Alueella lisääntyy luontaisesti lähes parikymmentä kalalajia. Taloudellisesti merkittävimpiä ovat hauki, ahven ja made. Voimayhtiöiden velvoitteena istutetaan kirjolohta, taimenta, harjusta ja kuhaa. Kalastus on pääasiassa paikallisten asukkaiden kotitarve- ja virkistyskalastusta.

10 Isohaaran altaan kalastoa ja kalastusta on viimeksi selvitetty kalastustiedustelulla vuonna 2005 ja sitä ennen vuonna Lisäksi alueen kalaston kehittymistä seurataan vuosittain Kemijoen kalataloustarkkailussa, jonka tuloksista laadittu viimeisin viisivuotisraportti sisältää tulokset vuoteen 2004 saakka. Taivalkosken laitoksella on kasvatettu kalaa vuosina 2000, 2006 ja 2007, joten kalastustiedustelun toteutusvuosina kalankasvatusta ei ole ollut. Isohaaran altaalla kalasti vuonna taloutta, joista yli puolet harjoitti vetouistelua ja 42 % muuta vapakalastusta. Verkoilla kalasti 12 % kalastaneista talouksista. Vuoden 2001 tiedusteluun verrattuna kalastaneiden talouksien määrä vähentyi yli 40 % ja vastaavasti verkkokalastajien osuus laski lähes puolella. Vastaava aleneminen ja verkkokalastuksen vähentyminen tapahtui kaikilla Kemijoen voimalaitosaltailla. Isohaaran altaan saalis vuonna 2005 oli kg. Vetokalastuksen osuus saaliista oli lähes 40 % ja kaikkien vapapyyntimuotojen osuus oli 64 %. Avovesiaikainen verkkosaaliin osuus oli noin 17 % kokonaissaaliista. Kokonaissaaliista oli haukea 28 %, kirjolohta 25 %, ahventa 15 %, madetta 14 %, taimenta 4 % ja kuhaa 3 %. Vuoteen 2001 verrattuna kokonaissaalis oli noin kg alhaisempi, minkä selittää kalastuksen vähentyminen. Saaliin lajijakaumassa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia lukuun ottamatta kuhan kasvanutta saalisosuutta. Kalastustiedusteluissa kysyttiin kalastajien kokemuksia kalastusta haittaavista tekijöistä. Verkkojen limoittumishaittaa ei vuonna 2005 osannut kommentoida yli 50 % vastaajista. Tämä kuvastaa verkkokalastusta harrastamattomien suurta osuutta. Vuonna 2005 verkkojen limoittumisen koki huomattavaksi haitaksi noin 25 % vastaajista. Vuonna 2001 vastaava osuus oli lähes 40 %. Vuonna 2001 ei verkkojen limoittumisen koettu haittaavan kalastusta lainkaan 10 %:ssa vastauksista. Vuonna 2005 vastaava osuus oli 6 %. 10 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus aiheuttaa vesien rehevöitymistä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktista levätuotantoa että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä. Vesistövaikutusten havaittavuus ja voimakkuus riippuvat mm. vesistössä vallitsevista kuormituksen laimentumisolosuhteista ja muista alueen vedenlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Haitalliseksi rehevöityminen katsotaan, kun se haittaa merkittävästi vesistön muuta käyttöä. Kaikki kalankasvatuksessa vesiin päätyvä fosfori ei kuitenkaan aiheuta rehevöitymistä. Ulosteen fosforin käyttökelpoisuus on selvästi alhaisempi kuin rehun, sillä kala on jo hyödyntänyt rehuista käyttökelpoisimman fosforin kasvuunsa. Kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforista noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän.

11 Virtaavassa vedessä myös muut tekijät kuin levän määrä aiheuttavat pyydysten limoittumista ja roskaantumista. Esimerkiksi veden nousun ja suhteellisten suurten virtaamien aikana pyydysten likaantuminen ja roskaantuminen saattaa koko Kemijoessa olla silmiinpistävän nopeaa ilman, että vedessä oleva leväpitoisuus on poikkeuksellisen korkea. Kemijoessa virtaavan veden määrä on suuri ja laimentumisolosuhteet siten hyvät, joten pistekuormituksen vaikutuksia on yksittäisistä vesinäytteistä yleensä vaikea todeta ja toisaalta erottaa muista vedenlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Taivalkosken kalankasvatuslaitokselta alavirtaan olevalla vesistötarkkailupaikalla heinä elokuun keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat olleet lievästi reheville vesille ja a-klorofyllipitoisuudet reheville vesille tyypillisiä. Klorofyllipitoisuudet ovat olleet hieman korkeampia kuin Ossauskosken laitokselta alavirtaan etenkin vuonna Laimentumissuhteen perusteella Taivalkosken laitoksen vaikutus Kemijoen vedenlaatuun on ollut kesä-syyskuussa keskimäärin 0,1 µg/l fosforia ja 1 µg/l typpeä. Elokuun 2006 minimivirtaamatilanteessa pitoisuuskasvu on voinut olla hetkellisesti 0,4 µg/l fosforia ja 3 µg/l typpeä. Elokuun kuormitus on laskettu olettaen, että rehusta käytetään 32 % elokuussa. Limoittumistarkkailun perusteella limoittuminen kalankasvatuslaitoksen alavirran puolella on ollut yleensä samantasoista tai jonkin verran voimakkaampaa kuin ylävirran puolella. Selvin poikkeus tästä oli elokuussa 2007, jolloin limoittuminen laitokselta alavirtaan oli selvästi tai jonkin verran voimakkaampaa kuin laitokselta ylävirtaan. Jatkolupaa haetaan nykyistä noin 10 % suuremmalle rehumäärälle ja typpikuormitukselle. Fosforikuormitus tulisi olemaan suurimmillaan noin 8 % suurempi kuin nykyisen luvun alempi raja-arvo 950 kg/v, mutta pienempi kuin tällä hetkellä voimassa oleva raja-arvo kg/v. Ravinnekuormituksen raja-arvoiksi esitetään kg fosforia ja kg typpeä vuodessa. Laimentumissuhteen perusteella laskettuna haettavien lupa-rajojen mukaisen kuormituksen vaikutus Kemijoen fosforipitoisuuteen olisi Taivalkosken voimalaitoksen kohdalla kesällä keskimäärin noin 0,2 µg/l ja typpipitoisuuteen noin 1 µg/l sekä elokuun keskivirtaamalla noin 0,3 µg/l fosforia ja 2 µg/l typpeä. Hetkellisissä alivirtaamatilanteissa pitoisuuslisäykset voivat olla suurimmillaan noin 1 µg/l fosforia ja noin 8 µg/l typpeä. Taivalkosken laitoksen kuormituksen vaikutusta Kemijoen vedenlaatuun voidaan pitää hyvin paikallisena ja yleisesti pienenä. Haettavilla luparajoilla laitoksen rehunkäyttö kasvaisi noin kaksinkertaiseksi vuodesta Laskennalliset ravinnepitoisuuksien lisäykset jäävät edelleen hyvin pieniksi hyvistä laimentumisolosuhteista johtuen. Päällyslevästön kasvu ja limoittuminen todennäköisesti voimistuvat jonkin verran laitoksen läheisyydessä voimalaitoksen yläaltaassa rannan tuntumassa. Myös planktonlevästön kasvu voi jonkin verran voimistua. Muualla kalankasvatuslaitokselta alavirtaan kuormituksen vaikutusta ei voitane juurikaan analyyttisesti havaita eikä erottaa muista vedenlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Haetun suuruisen ravinnekuormituksen ei arvioida muuttavan vesistön yleistä käyttökelpoisuusluokkaa nykyisestä. 11 Vaikutus kalatalouteen Verkko- ja vapakalastuksen yksikkösaaliita on Isohaaran altaalla seurattu kalastuskirjanpidolla vuodesta 1983 alkaen. Yksikkösaalistasoissa ja pyyntiponnistuksissa ei ole tapahtunut sellaista muutosta, jonka voitaisiin kat-

12 soa johtuvan vuosien 2000 ja 2006 kalankasvatuksesta. Alueelta tehtyjen selvitysten perusteella Taivalkosken kalankasvatuslaitoksella ei ole osoitettavissa haitallisia vaikutuksia alueen kalastolle tai kalastukselle. 12 Hankkeen hyödyt ja vahingot Laitos työllistää kolmesta neljään henkilöä eli yhteensä yli kaksi henkilötyövuotta. Laitoksella tarvittavien poikasten tuottaminen sekä kasvatettujen kalojen perkaaminen työllistää hakijan Vanttauskosken tuotantoyksikössä henkilöitä. Lisäksi tulevat välilliset työllistävät vaikutukset. Kemijoen virtaamat Taivalkosken voimalaitoksen kohdalla ovat huomattavat. Kalankasvatuksen kuormituksen aiheuttama vedenlaadun muutos on melko vähäinen, eikä sen vaikutuksia voida erottaa tavanomaisesta vedenlaadun vaihtelusta. Kalankasvatuslaitoksen läheisen vesialueen muu käyttö on vähäistä, eikä toiminta aiheuta korvattavaa vahinkoa tai muita yleistä tai yksityistä etua koskevia vahingollisia seuraamuksia. Kalankasvatustoiminnan haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuina vähäisiä. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Verkkokassilaitoksilla ei voida suorittaa kuormitustarkkailua, vaan kuormitus arvioidaan käytetyn rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien perusteella. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan Kemijoen yhteistarkkailussa. Voimassa oleva ohjelma on laadittu vuosille Taivalkosken laitoksen vaikutuksia vedenlaatuun tarkkaillaan ohjelman mukaan yhdellä pisteellä (TK4), joka on noin kaksi kilometriä alavirtaan Taivalkosken voimalaitospadolta, vuosittain kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, hapen kyllästysaste, sähkönjohtavuus, sameus, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, ammoniumtyppi ja a-klorofylli. Perifytonin piilevätarkkailua tehdään vuosina 2007 ja Luonnon kasvualustoilta kerätään perifytonia. Ensisijaisesti näytteet kerätään kivien pinnoilta harjaamalla, jokiuomaan asetetuilta lasittamattomilta tiililtä harjaamalla tai sedimentin ja uposkasvien pinnoilta pipetoimalla. Näytteet otetaan vastaavanlaisilta pinnoilta tarkkailtavan kohteen ylä- ja alavirran puolelta heinä-elokuussa. Vesistötarkkailun yhteydessä kalankasvatuslaitosten lähialueella seurataan silmämääräisesti limoittumista. Samalla tarkistetaan mahdollisten rasva- ja pölykerrosten esiintyminen. Limoittumistarkkailu tehdään aina vesinäytteenoton yhteydessä. Havaintopaikat ovat Taivalkosken laitokselta ylävirtaan noin 400 metriä oleva pitkänmuotoinen kivi, noin 100 metriä laitokselta alavirtaan oleva iso kivi ja noin 400 metriä laitokselta alavirtaan oleva kivikko. Tarkkailupaikat ovat ominaisuuksiltaan mahdollisimman samanlaisia. Limoittumisen määrää alavirran puoleisilla pisteillä verrataan ylävirran puolella olevaan vertailupisteeseen asteikolla 0 = vähemmän kuin vertailupaikassa, 1 = saman verran kuin vertailupaikassa, 2 = jonkin verran enemmän kuin vertailupaikassa ja 3 = huomattavasti enemmän kuin vertailupaikassa. Limoittumistarkkailupaikat valokuvataan vuosittain.

13 Tarkkailutulokset toimitetaan viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvollisille, Kemijoen vesiensuojeluyhdistykselle, Lapin ympäristökeskukselle ja alueen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Tarkkailutuloksiin liitetään lausunto, jossa ilmoitetaan myös kalankasvatuslaitosten limoittumistarkkailun tulokset. Tarkkailutuloksista laaditaan vuosittain suppea raportti, jossa esitetään hydrologiset ja meteorologiset olot, yhteenveto kuormituksesta, tarkkailutulokset taulukoituina ja tarpeen mukaan havainnekuvina, poikkeukselliset tilanteet vesistössä tai kuormituksessa, kuormittajien aiheuttamat laskennalliset pitoisuusmuutokset vesistössä, johtopäätökset tarkkailusta sekä yleistajuinen tiivistelmä. Laajojen tarkkailuvuosien (2007 ja 2010) tuloksista laaditaan laaja raportti, jossa esitetään suppean raportin tietojen lisäksi pistekuormituksen kehitys ja saatavilla olevat tiedot hajakuormituksesta, vedenlaadun kehitys, vuoden 2010 raportissa yhteenveto kuluneen tarkkailukauden tuloksista johtopäätöksineen ja tarkkailun kehittämistarpeet. Suppea raportti valmistuu mennessä ja laaja raportti mennessä. Yhteistarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia sopimalla niistä tarkkailuvelvollisen ja ympäristökeskuksen kesken. Lisäksi tulee ottaa huomioon ympäristölupapäätöksissä annettavat määräykset. Kemijoki Oy on tarkkailut jokialueen kalastoa ja kalastusta. Hakija on osallistunut siihen Kemijoki Oy:n kanssa sovitulla tavalla. Kemijoki Oy:n uusi kalataloudellinen tarkkailusuunnitelma on esitetty Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle vuoden 2007 lopulla. Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen tarkkailu pyritään järjestämään osallistumalla muuhun jokialueen kalasto- ja kalastustarkkailuun. 13 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Hakemuksessa ei ole tältä osin tietoja. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan korvattavaa vahinkoa kalastolle tai kalastukselle eikä vesistön tai rannan käytölle. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty laitoksen ja laitosalueen asemapiirroksella. Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Keminmaan kunnassa sekä erityistiedoksiantona Lapin ympäristökeskukselle, Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Kemin-

14 maan kunnalle ja sen ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaiselle sekä asianosaisille. Lisäksi Keminmaan kunnan kaavoitusviranomaiselta on pyydetty hakemuksesta lausunto. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu Pohjolan Sanomissa. 14 Muistutukset 1. Lapin ympäristökeskus Ympäristökeskus on todennut, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Lupamääräyksissä on otettava huomioon seuraavaa: Hakijan esittämä rehunkäyttömäärä sekä fosforin ja typen päästöraja-arvot ovat hyväksyttävissä ja laskennallisesti realistisia. Laitoksella tulee määrätä käytettäväksi mahdollisimman matalaravinteisia rehuja, joiden keskimääräinen fosforipitoisuus on enintään 0,85 % ja keskimääräinen typpipitoisuus enintään 7 %. Tällöin hakijan esittämät päästöraja-arvot voidaan rehukertoimella 1,1 saavuttaa. Hakija on myös itse laskelmissaan käyttänyt mainittuja ravinnepitoisuuksia. Ravinnepäästö tulee määrätä laskettavaksi ainetasetarkasteluun perustuen eli rehun ravinnesisällön ja kalojen lisäkasvuun sitoutuvan ravinnemäärän erotuksena. Päästötiedot tulee määrätä raportoitavaksi vuosittain tarkkailuvuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä ympäristöhallinnon ylläpitämään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Kalankasvatuksen päästöjen rajoittamisessa tavoitteena tulee olla voimassa olevassa ja ympäristöministeriön vahvistamassa kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeessa esitetyt ominaiskuormitusluvut eli enintään 6 g fosforia ja 40 g typpeä tuotettua kalakiloa kohti. Fosforin osalta laitos on mainitun ominaiskuormitustavoitteen alittanut, mutta typen ominaiskuormitus on tavoitetta suurempi. Kemijoen vesistö on laitoksen vaikutusalueella ollut aikaisempien tutkimusten mukaan pääosin yhteisrajoitteinen ja edeltävinä kasvukausina typpi- tai yhteisrajoitteinen. Taivalkosken kalankasvatuslaitos on täyttänyt Vaasan hallinto-oikeuden ominaiskuormituksen osalta täydentämän lupamääräyksen. Vaasan hallinto-oikeus muutti mainittua lupamääräystä ympäristölupaviraston päätöksestä ominaiskuormitusta rajoittavalla lisäyksellä haittojen minimoimiseksi ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan varmistamiseksi. Hakija oli esittänyt määrätyt ominaiskuormitusluvut hakemusasiakirjoissaan. Kun otetaan huomioon vesistön minimiravinne ja kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeen mukaiset ominaiskuormitukset, ei erillisiä ominaispäästörajaarvoja tarvita. Fosfori- ja typpipäästön, rehunkäytön enimmäismäärän ja rehun keskimääräisen ravinnepitoisuuden raja-arvot ovat ympäristönsuojelullisesti riittäviä ohjaamaan toimintaa haittojen minimoimiseen ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämiseen. Ympäristöministeriön ohjeen mukainen ominaispäästö tulee siis ottaa huomioon rehunkäyttöä, rehujen ravinnepitoisuuksia ja päästöjä rajoittavia lupamääräyksiä harkittaessa. Rehukerroin on käytännössä rajattu enintään 1,1:ksi yllä mainituilla rehunkäytön enimmäismäärällä ja päästörajoilla, joten erillistä rehukertoimen rajoittamista ei tarvita. Luvassa tulee kuitenkin määrätä, että toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimialansa ja toiminnan päästöjen vähentämiseen liittyvän parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon. Hakijan on pidettävä rakenteet ja laitteet asianmukaisessa kunnossa sekä järjestettävä toiminta siten, ettei rakenteista, laitteista tai toiminnasta ai-

15 heudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle ja että vesistöön joutuva kuormitus on mahdollisimman pieni. Toimintaa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Kaikki toiminnassa muodostuvat jätteet on käsiteltävä ja edelleen toimitettava Keminmaan kunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. Hakemuksessa ei ole esitetty käyttötarkkailusuunnitelmaa. Luvassa tulee määrätä käyttötarkkailu. Laitoksella tulee pitää hoitopäiväkirjaa, johon päivittäin merkitään tiedot käytetyistä rehuista, kemikaaleista, rokotteista, kalataudeista ja kalakuolemista sekä tiedot kasvatetuista ja siirretyistä kalamääristä ja muista ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisistä tapahtumista. Hoitopäiväkirjat on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan ja ne on pyynnöstä esitettävä valvovalle viranomaiselle. Verkkoallaslaitoksella ei ole mielekästä järjestää erillistä vesianalyyseihin perustuvaa päästötarkkailua. Vuorokautisia ja vuotuisia fosfori- ja typpipäästöjä on tarkkailtava käytetyn rehun määrän ja ravinnepitoisuuksien sekä kalojen lisäkasvun perusteella. Päästötiedot on raportoitava Lapin ympäristökeskukselle tarkkailuvuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä sähköisesti ympäristöhallinnon ohjeiden mukaisesti. Laitoksen vaikutustarkkailu on toteutettu ja esitetään toteutettavaksi osana Kemijoen yhteistarkkailua. Ympäristökeskus on pitänyt hakijan esitystä oikeana. Laitoksen tuotanto tulee kuitenkin merkittävästi kasvamaan siitä, mitä se on ollut nykyistä yhteistarkkailusuunnitelmaa hyväksyttäessä. Nykyisellään tarkkailu on laitoksen suunniteltuun tuotantomäärään nähden vaatimatonta. Vaikka vesistön koko virtaaman huomioon ottavat keskimääräisten päästöjen laimentumiseen perustuvat laskennalliset vesistövaikutusarviot osoittavat vain vähäisiä vaikutuksia, ovat päällyslevästön ja allasmaisuudesta johtuen myös planktonlevästön kasvun lisääntyminen todennäköistä. Taivalkosken vaikutustarkkailu tulee päivittää mm. lisäämällä ylävirran puoleinen vertailupiste ja lähialueen vaikutustarkkailupiste. Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen vaikutustarkkailusuunnitelma tulee määrätä toimitettavaksi ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen voimaan tulemisesta. Ympäristökeskukselle tulee määrätä oikeus tehdä tarkkailuihin tarpeelliseksi katsottavia muutoksia lupapäätöksen estämättä. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä nro 19/02/1 määrätty veden virtaussuuntaselvitys on tehty kertaalleen vuonna Virtausta laitokselta ylävirtaan olevaan altaaseen ei selvityksen mukaan ole esiintynyt. Selvitys on vielä ainakin parina kesänä uusittava asian varmistamiseksi. Kalataudeista on välittömästi ilmoitettava eläintautilainsäädännön määräysten mukaisesti Keminmaan kunnan eläinlääkärille. Kalatautitapaukset ovat poikkeustilanteita, joista on ilmoitus tehtävä myös Lapin ympäristökeskukselle. Hakemuksessa esitetyillä tai tiukemmilla päästörajoilla ja rehunkäyttömäärällä lupa voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevana ja lupamääräysten tarkistamishakemus määrätä tehtäväksi vuoden 2018 loppuun mennessä. Lupamääräysten tarkistamishakemukseen tulee liittää tarkkailutuloksien yhteenvedon perusteella tehtävän vesistövaikutusarvion lisäksi selvitys kustannuslaskelmineen parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta laitoksella vesistökuormituksen edelleen vähentämiseksi nyt määrättävistä päästörajoista. 15

16 16 2. Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut, että lupaa ei tule myöntää tässä vaiheessa toistaiseksi voimassa olevaksi. Lupamääräysten tarkistus tulee tehdä 5 10 vuoden kuluttua laitoksen toiminnalle asetettujen tuotantotavoitteiden saavuttamisesta. Vuoteen 2007 asti laitoksen tuotanto on ollut voimassa olevaan lupaan nähden huomattavasti pienempää. Vesistöhaittahavainnot perustuvat kahden vuoden tuotantomäärille. Täysi tuotanto arvioidaan saavutettavan vuonna 2008 ja nyt haettavaan jatkolupaan ollaan hakemassa noin 10 % lisäystä. Laitoksen tuotannon lisäys luvan sallimiin rajoihin tullee lisäämään ravinnekuormaa vesistöön. Laitoksen vaikutuksia on syytä arvioida uudelleen, kun sen toiminta vastaa asetettuja tuotantotavoitteita. 3. Keminmaan kunnan ympäristölautakunta Keminmaan kunnan ympäristölautakunta on vastustanut luvan myöntämistä korotetuilla tuotantomäärillä. Voimassa olevan luvan mahdollistaman tuotannon ympäristövaikutukset eivät ole tiedossa, koska tuotanto on ollut korkeimmillaan noin 55 % lupamääräysten mukaisesta korkeimmasta määrästä. Tuotantoa ollaan lisäämässä noin 12 %, vaikka ei tiedetä nykyisen luvan mahdollistaman tuotannon todellisia vaikutuksia. Hakemus voidaan ymmärtää myös niin, että sillä tehdään varaus Kemijoella käytettävissä olevasta päästökiintiöstä laitoksen käyttöön. Tästä syystä tuotantomäärän lisäys on hylättävä. Lupaa haetaan 10 vuodeksi. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään haettua pienemmälle tuotantomäärälle, on ympäristön seurannan kannalta haettu luvan voimassaoloaika nykyisessä ilmastonmuutostilanteessa liian pitkä. Lupa saisi olla voimassa korkeintaan vuoden 2013 loppuun. 4. Liedakkalan osakaskunta sekä AA, Alaherva RN:o 50 ja BB, Ylimäkiniemi RN:o 14:84 Muistuttajat ovat katsoneet, että määräaikaisen toimiluvan jatkamishakemukseen tulee sisältyä tarkkailuun perustuvat tiedot kalankasvatuksen vaikutuksesta Kemijoen vedenlaatuun ja käyttökelpoisuuteen sekä kalastoon ja kalastukseen. Vesinäyte on otettu paikalta TK4 vuonna 2007 kerran heinä- ja elokuussa. Vuonna 1993 otettujen vesinäytteiden perusteella on mahdollista verrata ravinnepitoisuuksia Taivalkoskelta ylä- ja alavirtaan (TK1 ja TK4). Ossauskoskella ei tällöin ollut kalankasvatusta ja Taivalkoskella kasvatettiin 70 tonnia. Fosfaattifosforipitoisuudet (µg/l) olivat seuraavat. Päivämäärä TK TK Hakemuksessa ei ole esitetty vesinäytetietoja Taivalkosken padolta ylävirtaan, joten ei ole tiedossa, miten paljon fosfaatti- ja nitraattipitoisuudet ovat suurentuneet Kemijoessa, kun vesi virtaa Isohaaran altaaseen. Tarkkailu ei ole ollut kattavaa tai sitä ei ole tehty lainkaan. Hakemuksen laskennallinen arvio Kemijoen päällyslevien limoittavan kasvun lievästä lisääntymisestä kassilaitoksen vaikutuksesta ei ole tarkkailutulos. Sen perusteella ei voi arvioida Kemijoen levänkasvua haetun suuruisen kalankasvatuksen toimintavuosina. Oikeaan tarkkailuun kuuluu järjestelmällinen kokeellinen toimin-

17 ta. Kemijoen vedenlaatua ja sen käyttökelpoisuutta suhteessa puheena olevaan kalankasvatukseen ei ole ollut mahdollista tarkkailla, eikä näin ollen arvioida näitä seikkoja vastaisen varalta. Kalastustavoista on tärkein verkkokalastus, sillä uisteluun eivät haitat kohdistu. Verkot ovat tärkeitä kotitarvekalastuksessa ja kalavesien hoidossa. Verkkojen limoittumista ei ole tarkkailtu vuosia jatkuneen kalankasvatuslupien voimassa ollessa, vaikka tällainen tarkkailu olisi luonut vertailupohjaa arviointeja varten. Verkkojen limoittuminen on selvästi kesäinen kalankasvatuskauden tapahtuma. Verkot eivät pyydä, eikä niillä voi kalastaa ennen vaivalloista puhdistusta. Muu likaantuminen, roskaantuminen ja uppopuuvahingot erottuvat limoittumisesta. Limoittuminen lyhentää verkkokalastuskautta ja osittain estää verkkokalastuksen harjoittamisen. Sinilevän kasvua on odotettavissa. Se on voinut olla runsasta lämpiminä kesinä syyskuulle asti. Lämpimät kesät yleistyvät, joten ravinnekuormituksen lisääminen olisi varomatonta. Tutkitut sinilevänäytteet ovat sisältäneet myös myrkkyjä erittäviä lajeja. Kemijoessa uidaan muuallakin kuin yleisillä uimarannoilla. Sinilevälautat ovat jo estäneet uinnin ja tilapäisen vedenoton. Leviä on tutkittu Liedakkalan Alahervan talon rantavedestä, Keminmaan rantavedestä ja Keminmaan Liedakkalan pintavedestä otetuista vesinäytteistä. Ensimmäisessä näytteessä oli Anabaena lemmermannii-sinilevän runsaus 1 asteikolla 0 3 arvioituna eli levää oli havaittavissa vedessä hiukkasina tai rannoilla ohuina raitoina tai kasautumina. Toisessa näytteessä oli melko runsas sinileväsamennus. Asteikolla 0 3 sameusarvio oli 2. Mikroskopoinnissa todettiin runsaimmin Woronichinia naegeliana-sinileväyhdyskuntia. Näytteessä esiintyi myös Anabaena solitaria- ja Planktothrix agardhii-sinilevärihmoja. Lisäksi näytteessä oli tavanomaisia makean veden piileviä kuten Aulocoseira italica ja Asterionella formosa. Woronichinia naegeliana-sinilevä on yleinen sinilevälaji. Sitä tavataan karuissa, vähäravinteisissa vesissä ja murtovedessä. Hyvin runsaana esiintyessään se on todettu voivan muodostaa myrkyllisiä yhdisteitä veteen. Myös Planktothrix agardhii saattaa muodostaa myrkyllisiä kantoja. Näytteen levien myrkyllisyyttä ei tutkittu. Kolmannessa näytteessä todettiin runsas sinileväsamennus. Asteikolla 0 3 sameusarvio oli 2. Mikroskopoinnissa todettiin runsaimmin Woronihcinia naegelianasinileväyhdyskuntia. Näytteessä esiintyi myös Anabaena flos-aque-, A. solitaria- ja Planktothrix agardhii-sinilevärihmoja. Lisäksi näytteessä oli tavanomaisia piileviä, runsaimmin Fragikaria capucina-piileviä. Näytteessä esiintyneet sinilevät voivat muodostaa myrkyllisiä kantoja Anabaena solitaria-sinilevää lukuun ottamatta. Näytteen levien myrkyllisyyttä ei tukittu. Ensimmäinen näyte on tutkittu Lapin ympäristökeskuksessa ja muut Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksessa. Kemijoen yhteistarkkailun näytepaikkoja ja näytteenottokertoja vähennetty erityisesti kalankasvatuksen osalta. Taivalkoskelta alavirtaan noin 20 km:n matkalla ei ole tarkkailua lainkaan, joten ei voida tehdä asianmukaista arviointia vedenlaadusta ja käyttökelpoisuudesta. Muistuttajat ovat vaatineet hakemuksen hylkäämistä. Vesipuitedirektiivi on voimassa neljättä vuotta. Sen mukaan myös Kemijoessa on vuoteen 2015 mennessä tavoitteena mahdollisimman hyvän luonnontilan saavuttaminen. Kalankasvatusluvan myöntämien Taivalkoskelle on ristiriidassa asetetun vesienhoito-ohjelman kanssa. 17

18 18 5. Alapaakkolan osakaskunta Muistuttaja on todennut, että Kemi ja Ounasjoen vaelluskalakannan palauttaminen on priorisoitu Lapin liiton maakunnan kehittämisohjelmassa ja Isohaaran vanhan voimalan kalatien suunnittelu on käynnissä. Kalankasvatuslaitos ei ole Kemijoen kalakantojen hoitoa eikä joen pääkäyttömuoto, joka täytyy ottaa huomioon suunniteltaessa joen uusia käyttömuotoja. Taivalkosken kassikasvatuslaitoksen on väistyttävä, kun kalateiden rakentaminen etenee Taivalkoskelle. Kalankasvatus joessa ei enää ole EU:n virtavesidirektiivin hengen mukaista ja ravinteiden laimentuminen ei ole niin hyvä kuin hakija on olettanut. Kasvatus keskittyy vähimmän virtauksen aikaan ja laimentuminen on sähköntuotannon pulssien tahdissa ja näin ollen välillä vesi seisoo. Tämä näkyy kesäisin rantakivissä ja kalastusverkkojen limoittumisena jo muutaman tunnin pyynnin jälkeen. Laitokselle ei tule antaa ympäristölupaa kymmeneksi vuodeksi. Ei voi olla perusteita myöntää lupaa tällaiselle vesistöä kuormittavalle laitokselle aikana, jolloin haja-asutusalueiden jätevedet edellytetään puhdistettavan uuden ympäristölain perusteella. 6. CC, Alikoivuniemi RN:o 21:42 Muistuttaja on katsonut, että verkkoallaslaitoksen päästöjä ei ole mahdollista eliminoida. Toiminta ei ole samalla linjalla, mitä nykyaikana vaaditaan vesistöjen suojelussa. Nykyisin vaaditaan kesäasuntojen saniteettivesien puhdistamista, karjan lannan käsittelyä ja teollisuuslaitosten jätevesien tehokasta puhdistamista. Välittömästi Taivalkosken voimalaitoksesta alavirtaan asuvana muistuttaja on todennut, että Kemijoen vedenlaatu ei ole paranemaan päin. Tähän kehitykseen on suuresti syynä se, ettei Kemijoella ole enää keuhkoja eli ilmasta happea ottavia vapaita koskia. Tästä johtuen pienilläkin päästöillä on kerrannaisvaikutus vedenlaatuun. Kalankasvatuslaitosten pitäisi sijaita omissa altaissaan erillään vesistöistä. Tällöin poistovedet voitaisiin kontrolloida ja tarpeen tullen puhdistaa. 7. DD:n kuolinpesä / EE, Rantala RN:o 21:36, Rantapalsta RN:o 34:5 (1/4), Yhteinen maa-alue RN:o 878:14 ja Yhteinen vesialue RN:o 876:15 Muistuttaja on katsonut, että kalankasvatus vahingoittaa vesistöä. Sillä on suoranainen vaikutus myös ranta-alueen virkistyskäyttöön. Ranta-alueella välittömästi Taivalkosken voimalaitoksesta alavirtaan sijaitsee muistuttajan vapaa-ajanasunto. Hajuhaitat, leväkasvuston lisääntyminen, veden muuttuminen käyttökelvottomaksi ja veneiden sekä kalastusvälineiden likaantuminen ovat välitön seuraus kalankasvatuksen päästöistä. Kiinteistön ja maapohjan arvo alenee johtuen edellä mainituista seikoista. Tällaisia fosfaatti- ja typpimääriä ei saa johtaa Isohaaran patoaltaaseen. Hakijan kuuleminen ja selitys Hakija on toimittanut ympäristölupavirastolle selityksensä muistutusten johdosta. Siinä hakija on esittänyt seuraavaa: Esitetyissä kannanotoissa ei ole tullut esille mitään sellaista, mikä estäisi luvan myöntämisen haetun suuruisena ja toistaiseksi voimassa olevana. Ei ole esitetty perusteluja sille, että lupamääräyksiä tulisi tarkistaa ennen

19 vuotta Taivalkosken yläallas soveltuu erinomaisesti kalankasvatukseen ja on veden virtauksen suhteen parhaita kalankasvatuslaitoksen sijoituspaikkoja Suomessa. Laitoksen velvoitetarkkailu on toteutettu ja on tarkoitus toteuttaa Kemijoen pääuoman vesistötarkkailun mukaisesti. Sen avulla saadaan riittävän kattava ja vertailukelpoinen tieto laitoksen vesistövaikutuksista. Laitoksen toiminta ei ole ristiriidassa mahdollisten kalatietavoitteiden kanssa. Laitoksen vesistövaikutukset ovat vähäisiä, eikä vaikutuksia ole laitokselta alavirtaan olevien alueiden virkistyskäyttöön. 19 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUPARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Napapiirin Kala Oy:lle luvan verkkoaltaiden pitämiseen Taivalkosken voimalaitoksen yläaltaassa kalankasvatusta varten. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää, hakemuksen enemmälti hyläten, Napapiirin Kala Oy:lle ympäristöluvan kalojen kasvatukseen ja talvivarastointiin Taivalkosken kalankasvatuslaitoksessa. Kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin kg vuodessa. Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa toimenpitein estettävää tai ympäristönsuojelulain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset 1. Kalankasvatuslaitos on sijoitettava toimitetun hakemuksen täydennyksenä olevan päivätyn liitteen "Suunnitelma, ympäristölupahakemus Tekninen asemapiirros", MK 1:500 mukaisesti. Verkkoaltaiden lukumäärä on enintään 13, yhteispinta-ala enintään m 2 ja yhteistilavuus enintään m 3. Toiminta-alue on merkittävä ja tarpeellisilta osin aidattava. Verkkoaltaat on ankkuroitava siten, etteivät ne lähde suurillakaan virtaamilla ajelehtimaan tai siirry siten, että ne haittaavat vesistön muuta käyttöä.

20 Verkkoaltaita voidaan lupamääräyksen 3 virtausselvityksen perusteella tarvittaessa siirtää Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla alavirtaan ulottumaan tilan Taivalkosken-Ylijänkälä RN:o 97:41 alueelle. Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua. 20 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin 2. Kalojen ruokintaan saadaan käyttää kuivarehua enintään kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla vuosina enintään kg/v ja sen jälkeen 950 kg/v. Laskennallinen typpikuormitus saa olla enintään kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena. Laitosta on hoidettava siten, että siitä vesistöön kohdistuva fosforikuormitus saa tuotettua kalakiloa kohti laskettuna olla vuosina enintään 6,2 g ja sen jälkeen enintään 5,4 g. Typpikuormitus saa olla enintään 50 g tuotettua kalakiloa kohti laskettuna. Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että vesistökuormitus pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman pienenä. Kaloja ei saa liikaruokkia ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa jatkokasvatuksessa olla vuosina keskimäärin enintään 0,9 % ja sen jälkeen keskimäärin enintään 0,85 % sekä typpipitoisuus keskimäärin enintään noin 7 %. Pienpoikasten kasvatuksessa käytettävän rehun fosforipitoisuus saa olla edellä mainittua suurempi, mutta sen tulee olla kuitenkin mahdollisimman pieni. Luvan saajan on pyrittävä pitämään rehun käyttö mahdollisimman pienenä. Yhden kalakilon kasvattamiseen käytettävä rehumäärä saa olla enintään 1,1 kg. Luvan saajan on oltava selvillä toimialansa ja toiminnan päästöjen vähentämiseen liittyvän parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon. 3. Luvan saajan on selvitettävä vielä kahtena kesänä Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla mahdollista veden virtausta laitokselta ylävirtaan länsirannalla olevaan altaaseen. Mikäli virtausta esiintyy merkittävässä määrin, luvan saajan on esitettävä Lapin ympäristökeskukselle suunnitelma virtauksesta johtuvien haittojen estämiseksi. Päästöt ilmaan 4. Laitoksen toiminta sekä rehun, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja.