Sisällysluettelo. Selvitysalueen yleiskuvaus. Selvitysalueen luontokohteet. Selvitysalueen suojelullisesti merkittävä linnusto ja eläimistö

Transkriptio

1 Ilmajoen kunta Kaavoitustoimi

2 Sisällysluettelo Selvitysalueen yleiskuvaus Yleiskuvaus 3 Sijainti 4 Topografia 4 Kallioperä 5 Maaperä 5 Maanpeite 6 Pohjavesialueet 6 Selvitysalueen luontokohteet Luontokohteet 8 Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt 9 Huomionarvoiset luontokohteet 20 Selvitysalueen suojelullisesti merkittävä linnusto ja eläimistö Linnustoselvitys 23 Liito-oravaselvitys 23 Lepakkoselvitys 24 Viitasammakkoselvitys 26 Kansikuvat: Luomastenkallion näkymiä ja kasvillisuutta. Olavi Yli-Vainio

3 Selvitysalueen yleiskuvaus Luomaistenkallio Lehtikallio Lehtioja Luomaistenkallion tuulivoima-alueen muodostavat Luomaistenkallion ja Lehtikallion lakiosat, joiden väliin jää Lehtiojan notkelma. Lakialueet ovat komeita avokalliomänniköitä, reuna-alueet ja Lehtiojan varsi kuusikkoisempaa metsäaluetta. Luomaistenkallion lakialue on merkittävä maisemallisesti, geologisesti ja retkeilyllisesti. Maakunnallinen vaellusreitti Ilkanpolku kulkee kallionlaen kautta. Lehtikallion lakialue on harvaa männikköä. Pohjoispuoliseen laaksoon on muodostunut vanhalle peltoalueelle runsaan lehtokasvillisuuden alue, jonne laskeutuu Lehtikalliolta kaksi runsaasti katajaa kasvavaa juottia. Katajajuotit ovat luontoarvoiltaan merkittäviä. Rehevä lehtolaakso lähiympäristöineen muodostaa merkittävän ja monipuolisen kasvillisuusalueen sekä omaa runsaan linnuston. 3

4 Sijainti Topografia 4

5 Kallioperä Maaperä 5

6 Maanpeite Corine maanpeite 2012 SYKE Pohjavesialueet 6

7 Selvitysalueen luontokohteet Kuulanmäen tuulivoima-alueen luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoituksen on tehnyt kesällä 2012 luontokartoittaja Olavi Yli-Vainio. 7

8 8

9 Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt 1. Luomaistenkallio 2. Lehtikallio 3. Huhdanmäki 4. Heliäiskallio 5. Vaissalonkallio 6. Luomaistenkallion lähde 7. Karjamaanperkiön lähteikkö 8. Karjamaanperkiön lähde 9. Karjamaanperkiön viljava lehtoalue 10. Huhdanmäen lehto 11. Tuohimäen lehto 12. Tuohiojan kanjoni 1. Luomaistenkallio Luomaistenkallion lakialue on merkittävä maisemallisesti, geologisesti ja retkeilyllisesti. Lakialueella kasvaa harvaa kalliomännikköä. Osa puista on iäkkäitä. Kalliomaastoa peittää laikuittaisesti poronjäkälä, seinäsammal, kanerva ja puolukka. Kalliolla on pienialaisia, osittain soistuneita notkelmia, jotka patoavat vettä. Lintudirektiivilajeista tulivat selvitysaikana havaituiksi pyy, pari metsoa sekä närhi Luomaistenkallion eteläisellä alarinteellä ja toinen pyy Kytörämäkän länsipuolella. Luomaistenkallion lounaisrinteen suopainanteella tavattiin metsäviklopoikue. Etelärinteen kallioalueella pesi kulorastas. Alueen männikössä havaittiin käpytikka. Yleisimpiä lintulajeja Luomaistenkallion alueella olivat metsäkirvinen, pajulintu ja keltasirkku. Luomaistenkallio on ulkoilijoiden suosimaa aluetta. Maakunnallinen vaellusreitti Ilkanpolku kulkee kallionlaen kautta, missä on myös yleisessä käytössä oleva laavu. 9

10 Luomaistenkallion lakikalliota. Olavi Yli-Vainio 2012 Maakunnallinen vaellusreitti Ilkanpolku kulkee kallionlaen kautta. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion lakialueen kaakkoisella reunalla on jääkauden tuotoksena louhikkoalue, jossa tavanomaisesta poiketen on sekaisin särmikkäitä ja hioutuneita lohkareita. Olavi Yli-Vainio

11 Luomaistenkallion laella on pieni, märkä suolampare, jossa kasvaa runsas luhtavillakasvusto. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion eteläisellä reunalla on kallion kupeessa pieni lampi, jossa kasvaa runsaana vesiherne. Olavi Yli-Vainio Lehtikallio Lehtikallion lakialue on harvaa männikköä. Osa männyistä on vanhahkoja. Kalliota peittävät pääosin poronjäkälät ja kallion alueella kasvaa joitakin näyttäviä katajia. Kalliopainanteissa on pieniä suolampareita. Lehtikallion pohjoispuoliseen laaksoon on muodostunut vanhalle peltoalueelle runsaan lehtokasvillisuuden alue, jonne laskeutuu Lehtikalliolta kaksi runsaasti katajaa kasvavaa juottia. Katajajuotit ovat luontoarvoiltaan merkittäviä. Rehevä lehtolaakso lähiympäristöineen muodostaa merkittävän ja monipuolisen kasvillisuusalueen sekä omaa runsaan linnuston. Lehtikallion kaakkoisosa on ilmeeltään vaihtelevaa, kalliot ja pienet notkelmat vuorottelevat. Osa notkelmista on soistunut, osassa on pieni lampi, tavallisesti pitkälle soistunut. Paikoin kasvaa näyttäviä katajia. Alueella on runsaasti hirven ja metsäkauriin jälkiä. Lintudirektiivilajeista tulivat selvitysaikana havaituiksi teeri, sinisuohaukka ja kurki. 11

12 Lehtikallion kaakkoisrinnettä ja ajoittain kuivuva lampare. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion lakialuetta. Olavi Yli-Vainio 2012 Pohjoisrinteen kallio-maisemaa. Olavi Yli-Vainio

13 Kalliolampare Lehtikallion lakialueella. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion itäisen rinteen katajajuottia. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion kaakkoisrinteen kalliosoistuma ja lammikko. Olavi Yli-Vainio

14 3. Huhdanmäki Huhdanmäen lakialueita vallitsevat poronjäkälät, pikkupainanteissa kasvaa kanervaa, itäisillä kallioilla runsaana kangasmaitikka. Huhdanmäen alueella on runsas metsäkauris- ja hirvikanta. Linnuista runsaina esiintyvät laulurastas, punakylkirastas, keltasirkku, sepelkyyhky, peippo ja metsäkirvinen, mustarastas siellä täällä. Tiltalttia esiintyy siellä, missä on kuusikkoa. 4. Heliäiskallio Heliäiskallion lakialuetta. Olavi Yli-Vainio 2012 Heliäiskallion lakialue on pääosin karun kalliomännikön kanerva- ja poronjäkälätyypin kallioaluetta. Jäkälien suhteellinen osuus kasvaa kallionlakea kohti. Lakialueella kasvaa kanervaa painanteissa, samoin puolukkaa ja hieman juolukkaakin. Peltoihin rajoittuvat Heliäiskallion metsänreunojen vaihettumisvyöhykkeet muodostavat monipuolisen elinympäristön useille kasvi- ja eläinlajeille. Selvitysaikana oleili Heliäiskallion pohjoislaidalla vaarantuneeksi luokiteltu direktiivilintulaji ampuhaukka, sekä naaras- että koirasampuhaukka tulivat havaituiksi. 5. Vaissalonkallio Vaissalonkallion lakialue on hidaskasvuista harvaa männikköä. jossa vallitsevia lajeja ovat poronjäkälät ja kanerva. Kallion laella on pieni suo kalliopainanteessa, siinä valtalajeja suopursu, tupasvilla ja juolukka. Metsäkauriin ja hirven jälkiä esiintyi alueella runsaasti. Vaissalonkallion lounaispuolella tavattiin havainnointiaikana kuivahtaneessa rapakossa suden rauhallisen kävelyn käyntijäljet. Linnustona tavattiin alueella kiuru, keltasirkku, kulorastas, punakylkirastas, laulurastas, peippo, pajulintu, metsäkirvinen, talitiainen, hömötiainen, sepelkyyhky, kuovi, töyhtöhyyppä ja varis. 14

15 6. Luomaistenkallion lähde Luomaistenkallion kaakkoisrinteen lähteikköaluetta. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion mäkialueen kaakkoisjuurella on lännestä laskeva, märkä juotti. Sen alapäässä on lähteikköalue, jossa on yksi suurempi lähdekuoppa. Lähteikössä kasvaa muun muassa okarahkasammal, kilpilehväsammal sekä rämerahkasammal. 7. Karjamaanperkiön lähteikkö Karjamaanperkiön pohjoisosan rautapitoinen lähteikkö. Vieressä harvinainen kaislasara. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön viljavan lehtoalueen merkittävänä lisänä on sen pohjoisosalla sijaitseva kohtalaisen antoisa lähde, joka on muodostanut ympärilleen laajan kosteikon. Lähteen vesi on alueen muiden lähteiden tapaan rautapitoista, mikä näkyy oksidoituneen raudan sakkautumisena. Lähteikössä kasvaa runsas kasvillisuus. Kosteikon eteläpuoliskolla kasvaa kaislasara yhtenä kasvustona. Kaislasarasta tunnetaan Etelä-Pohjanmaalla vain muutama, pääosin vanha havainto. 15

16 8. Karjamaanperkiön lähde Karjanmaanperkiön lounaiskulman järeitä harmaaleppiä vesikuopan reunamalla. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön lounaiskulmassa, Lehtiojan varrella on kaivamalla laajennettu vesikuoppa, jonka läpi Lehtioja virtaa. Havainnointiaikana vesikuoppaan tuli Lehtiojaa myöden vain lähdevettä, jota purkautui Lehtiojaan lähteestä. Lähde sijaitsee Lehtiojassa noin 30 metrin päässä vesikuopasta. Lehtiojan kupeella olevan kuopan ympärillä kasvoi järeitä harmaaleppiä. 9. Karjamaanperkiön viljava lehtoalue Täydellisen poikkeuksen karuun metsäalueeseen tekee Lehtiojan varren vanhat peltoalueet Karjanmaanperkiö ja Lahdenperkiö. Erityisesti Karjanmaanperkiöön on muodostunut noin 30-vuotiaan, osin aukkoisen metsän pohjalle viljava lehtoalue, jota hallitsevat kookkaat ruohovartiset kasvit. Paikoin on hyvin kookkaana kasvustona tiheästi isonokkosta, paikoin metsän täyttää korkea koiranputkikasvusto, osassa lehtoa on ruohovartisten kasvien kirjo monipuolinen. Runsaana esiintyviä kasvilajeja ovat muun muassa mesiangervo, vadelma, huopaohdake ja pillikkeet sekä Lehtiojan varressa terttualpi. Linnuista Karjanmaanperkiön lehtoalueella tulivat havaituiksi tiltaltti, lehtokurppa, lehtokerttu, sepelkyyhky, peippo ja pajulintu. Karjanmaanperkiön eteläosassa pääpuulajina on noin 30-vuotias männikkö, sekapuuna harmaaleppää. Aluskasvillisuuden täyttää runsas ruohovartinen kasvusto kasvilajeina muun muassa terttualpi, lehtovirmajuuri, kultapiisku, rantamatara, mesimarja, maitohorsma, huopaohdake, isonokkonen ja saniaiset. Lehtiojan varressa lehväsammal kertoo lähdevaikutuksesta. Havainnointihetkellä vesi Lehtiojassa oli täysin kirkasta ja viileää. Perkiön läpi kulkeva Lehtioja on suoraksi perattu ja sitä kautta menettänyt luonnontilaansa. Uoman merkitystä korostaa kuitenkin se, että se saa vetensä sadeaikoja lukuun ottamatta lähes kokonaan alueen lähteistä. 16

17 Karjanmaanperkiön keskiosan lehtoa. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön lounaisosan lehtoa Lehtiojan varrella. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön kaakkoiskulmassa kasvaa noin 35-vuotias istutusmännikkö, sekapuustona kookkaita harmaaleppiä. Kaakkoiskulmauksen aluskasvillisuutta hallitsee laajalti mesiangervo. Muita kasveja muun muassa sudenmarja, metsäalvejuuri, isoalvejuuri, lehtovirmajuuri, käenkaali rönsyleinikki ja avoimemmissa kohdissa niittyleinikki. Aivan lehdon kaakkoiskulmalla, kallion kupeessa on noin 15 m x 7 m kokoinen soistunut lampi, joka ilmeisesti aikoinaan on kaivettu maatalouden tarpeisiin, joskin vähäistä lähdevaikutusta on havaittavissa. Lammen laitamilla kasvaa hyvin kookkaita harmaaleppiä. Karjanmaanperkiön kaakkoiskulman soistunut lampi. Olavi Yli-Vainio

18 10. Huhdanmäen lehto Huhdanmäen pohjoispuolella on Huhdanmäen jyrkkään kalliorinteeseen rajautuva kohtalaisen laaja lehtoalue. Kokonaisuutena alue muodostaa rehevän lehtometsän, joka on maakunnallisesti merkittävä varsinkin kasvillisuuden monipuolisuuden vuoksi. Puusto lehdossa on nuorta käsittäen koivua, harmaaleppää ja muita lehtipuita. Luoteinen osa lehtoa on varsin kuivaa, kaakkoinen kosteaa. Mahdollisesti osaksi metsänpohjan käsittelystä johtuen lehtokasvillisuus on osalla aluetta laikuittaista, etenkin alueen pohjois- ja itälaidalla. Paikoin myös tiheä pienpuusto vaikuttaa ruohovartisten kasvien esiintymispaikkoihin. Lehto muodostaa merkittävän kokonaisuuden, jota näyttävä kallionrinne rajaa kaakkoisreunalla. Alueen rajaus haasteellista, koska lehtokasvillisuus esiintyy etenkin pohjois- ja itälaidalla laikuittaisena. Joitakin pieniä, reheviä lehtilaikkuja esiintyy etäällä yhtenäisemmästä alueesta. Puuston aukkoisuus on antanut ruohovartisille kasveille paljon elintilaa ja ne ovat vallanneet kenttäkerroksen. Kasvien lajimäärä on suuri. Monet kasvit muodostavat siellä täällä tihentymiä, toiset ovat levittäytyneet tasaisemmin. Heiniä on runsaasti, muun muassa nuokkuhelmikkää. Lehdossa kasvaa useita maakunnan tasolla harvinaisia kasvilajeja. Näitä ovat ainakin syyläjuuri, sudenmarja, kevätlinnunherne ja taikinamarja. Muita havaittuja kasvilajeja ovat muun muassa ahomansikka, kielo, kultapiisku, käenkaali, lehtovirmajuuri, lillukka, maitohorsma, mesimarja, metsäkurjenpolvi, metsäorvokki, metsätähti, oravanmarja, rohtotädyke, suo-orvokki ja vadelma. Havainnointiajankohtana alueella käyskenteli metsäkauris. Hirven jälkiä, jätöksiä ja makuupaikkoja oli runsaasti. Lehtoalueen linnuston valtalaji on peippo. Runsaslukuisina esiintyivät havainnointiaikana myös laulu- ja punakylkirastas, keltasirkku, lehtokerttu ja sepelkyyhky. Mustarastaita oli siellä täällä. Missä vain oli säästynyt kuusikkoa, siellä oli myös tiltaltti. Huhdanmäen lehtoa. Olavi Yli-Vainio

19 11. Tuohimäen lehto Tuohimäen loivassa notkelmassa sijaitsee kuivan lehdon piirteitä omaava, rehevä kasvillisuusalue. Lehdon valoisalla keskiosalla kukoistaa vehmaana monilajinen ruohovartisten kasvien yhteisö. Runsaita kasvustoja muodostavat muun muassa kielo, metsäkurjenpolvi, ahomansikka, nuokkuhelmikkä, niittyleinikki ja rönsyleinikki. Näyttävästi on esillä myös lehtovirmajuuri. Muista kasveista mainittakoon sudenmarja. Lehdon reunamilla tiheän metsän alueella kasvaa käenkaali. Paikoin valo riittää myös oravanmarjakasvustolle. Pensaskerroksessa kasvaa korpipaatsamaa, jonka kasvupaikat Kyrönjoen itäpuolella ovat harvassa. Kosteissa ojissa kasvaa muun muassa suo-orvokkia ja ojaleinikkiä. Lehtoalueella viihtyivät peipon ohella myös tiltaltti ja punarinta. Luoteispuolella lehtoon rajautuu vanhastaan tunnettu liito-oravan esiintymisalue. Tuohimäen lehtoa. Olavi Yli-Vainio Tuohiojan kanjoni Tuohiojan purokanjoni muodostaa merkittävän luontokohteen geologiansa, kasvillisuutensa ja eläimistönsä puolesta. Myös maisemallisesti paikka on näyttävä, vaikka mittasuhteet eivät suuriksi kasvakaan. Tuohioja sijaitsee itsensä uurtamassa kanjonissa. Uomaa on oiottu ja kaivettu noin metrin alkuperäistä syvemmälle. Vanha meanderointi on suurelta osin yhä näkyvissä. Kanjonin kapeudesta johtuen mutkat poikkeavat pääosin vain muutamia metrejä kummallekin puolelle. Puronotkelma muuttuu kanjonimaiseksi kohdassa, missä idän suunnalta, Honkimäennevalta, tuleva uoma kääntyy pohjoiseen. Samalla taimikkoalue vaihtuu kuusikoksi. Alavirtaan edetessä kanjoni syvenee ympäristön maanpinnan pysyessä samalla tasolla. Kasvillisuuden rehevyys lisääntyy alavirtaan edetessä. Kanjonin pohja muodostaa rehevän rantalehdon. Notkelmassa kasvaa runsaasti saniaisia. Muita kasveja ovat muun muassa käenkaali, oravanmarja, lillukka, suo-orvokki ja lehtivirmajuuri. Etäämmällä kuusikko muuttuu nuoremmaksi ja aukkoisemmaksi. Ruohovartiset kasvit muodostavat tiheän kasvillisuuden, samalla lajirunsaus kasvaa. Havainnointiajankohtana alueella havaittiin muun muassa lehtokurppa. Hirvenjälkiä oli runsaasti. Tuohiojan kanjonin kuusikkoa ja ojaa. Olavi Yli-Vainio

20 Huomionarvoiset luontokohteet 1. Suopainanne Luomaistenkallion eteläpuolella pienialaisessa kosteassa notkelmassa on rahkasammalpeitteinen, lähes lampimainen suopainanne. Olavi Yli-Vainio

21 2. Siirtolohkareet Siirtolohkareita Luomaistenkallion eteläpuolella. Olavi Yli-Vainio Pienialainen suo Luomaistenkallion eteläpuolella olevan hakkuuaukean kaakkoispäässä on pienialainen suo, jossa on hyvin runsas suopursukasvusto. Olavi Yli-Vainio Lehtikallion laaksolehto Lehtikallion pohjoispuolinen laaksolehto ja lehdossa kasvava maariankämmekkä. Olavi Yli-Vainio

22 5. Lehtiojan ruohokorpi Lehtiojan varressa on luhtainen ruohokorpi. Valtapuusto on kuusta. Pensaskerroksessa on kuusta ja hieskoivua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat suovehka ja metsäkorte, yleisiä ovat puolukka, hiirenporras, suo-orvokki, kurjenjalka, korpikastikka ja metsäalvejuuri. Pohjakerroksen valtalajeja ovat haprarahkasammal, korpirahkasammal ja korpikarhunsammal. Myös metsäkortekorpea on ruohokorven ja metsämaan välissä. Kartalle on rajattu vain varsinainen korpialue. Ruohokorven suojeluarvo on paikallinen. Lehtiojan alajuoksun suuntaan Lehtikallion länsipuolella on pieni, vanha, ojaan padottu lampi. Lammen rannat muodostavat rantalehdon, jossa ruohovartisten kasvien rehevyys on silmiinpistävää. Ojan varressa on myös kookkaita saniaisia, ainakin isoalvejuurta. Etäämmällä rinteessä käenkaali ja oravanmarja ovat tyyppilajeja, mutta tälläkin alueella ruohovartisten kasvien lajimäärä on moninainen. Lehtioja on alun perin luonnon purouoma, jota on perattu ja osin oiottu. Kuivina kausina Lehtiojassa virtaava vesi on lähes kokonaan muun muassa Karjamaanperkiön kohdalta kumpuavaa lähdevettä. Sadekausina lähdeveden osuus jää vähäiseksi. Lehtiojan padottu lampi lehtokorvesta alavirtaan päin. Olavi Yli-Vainio Rehevä kasvillisuusvyöhyke Luomaistenkalliolta etelään, loivan rinteen juurella mäkeä kiertää rehevä kasvillisuusvyöhyke. Viljavalle metsänpohjalle on muodostunut monimuotoisen ruohovartisen kasvillisuuden alue, jossa kasvaa muun muassa ahomansikka, huopaohdake, isolaukku, kielo, kissankello, kissankäpälä, korpiorvokki, kultapiisku, lehtovirmajuuri, lemmikki, lillukka, maitohorsma, metsäorvokki, niittyleinikki, ojakärsämö, ojaleinikki, pikkulaukku, rönsyleinikki, salokeltano, sudenmarja, suo-orvokki ja valkoapila. Rehevän kasvillisuusvyöhykkeen kasvillisuutta. Olavi Yli-Vainio

23 Selvitysalueen suojelullisesti merkittävä linnusto ja eläimistö Linnustoselvitys Lakeuden luontokartoitus on tehnyt Kuulanmäen tuulivoima-alueen linnustoselvityksen v Selvityksen mukaan teeri kuuluu alueen pesimälajistoon ja pyyn elinympäristöä on Lehtiojan ruohokorven ryteikköiset osat. Lehtikallion eteläosaan tulevan vanhan hakkuuaukean lähistöllä äänteli käenpiika ja puukiipijä lähti liikkeelle pesäkolostaan kelopökkelöstä. Birdlife Suomen tekemän lintujen päämuuttoreittiselvityksen mukaan Ilmajoen selvitysalueet osuvat laulujoutsenen, metsähanhen ja piekanan kevätmuuton osalta päämuuttoreitille. Lakeuden luontokartoituksen laatima linnustoselvitys tukee näitä tietoja. Linnustoselvityksen mukaan pääosa Ilmajoen muutoista seurailee Kyrönjokilaakson peltolinjaa. Koska tuulivoimahankkeet eivät sijoitu Kyrönjokilaaksoon vaan ympäröiville metsäalueille, ne muodostavatkin merkittävämmän uhan pesimälinnustolle kuin muuttolinnuille. Pesimälaji D1 vastuulaji NT teeri x x x pyy x käenpiika x leppälintu x Liito-oravaselvitys Lakeuden luontokartoitus on tehnyt Luomaistenkallion tuulivoima-alueen liiito-oravaselvityksen keväällä Luomaistenkallion ja Lehtikallion lakiosat ovat valoisia mäntykankaita, eivätkä sovellu liito-oravalle. Alueelta tarkistettiin kallioiden reunaosia ja Lehtiojan vartta, joissa on vähän kuusikkoisempaa, mutta lehti- ja kolopuita niukasti. Ei havaintoja liito-oravasta. 23

24 Lepakkoselvitys 24

25 pv klo laji lm Ey V Lepakon toim. hav.hetkellä khz havainto E m K m C L C säätiedot P 1/8 T m/s S 0/3 laji: En = Eptesicus nilssonii, pohjanlepakko Msp = Myotis-suku, määrittämätön siippalaji Md = Myotis daubentonii, vesisiippa lm havainnon arvioitu yksilömäärä Ey elinympäristö V valaistus p=pimeä, hg = elohopeapohjaiset katulamput Havainto khz arvioitu äänitaajuus 30, 40, 45, muut E arvioitu etäisyys < 5m, 5-15m, 15-40m, > 40 m K arvioitu lentokorkeus < 5m, 5-15m, 15-40m, >40m C havaintohetken lämpötila 2 metrin korkeudella Lepakon toiminta havaintohetkellä s saalistus y ylilento o pyörii päällä tai pienellä alueella Säätiedot havainnoinnin aikana L lämpötila P pilvisyys 1/8=selkeä - 8/8 =täysin pilvistä T tuuli m/s S sade 0/3=ei sadetta - 3/3=kova sade 25

26 Viitasammakkoselvitys Viitasammakkoselvitys on tehty huhtikuun loppupuolella ja toukokuun alkupuolella keväällä 2015 kunnan toimesta. Tuulivoima-alueella ei havaittu viitasammakoita. 26