SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi

Transkriptio

1 SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi Willitys tmi Marjo Lindberg

2 Sisältö Selvitysalueen sijainti 3 Yleistä 3 Menetelmät 3 Sysivuoren luonto, yleistä 3 Kartta 4 Kuvaukset Sysivuoren luonnosta 4 Yhteenveto 8 Viitteet 8 2

3 Selvitysalueen sijainti Sysivuoren luontoselvitys on tehty asemakaavan pohjaksi. Selvitysalueeseen kuuluu Keuruun keskusten eteläpuolella sijaitsevan Valkeisenjärven länsipuoli ja sen takaa nouseva Sysivuori. Alueen itäpuolella kulkee tie nro 58 kohti Keuruun keskustaa. Yleistä Keuruun maaperään on vaikuttanut jääkauden aikainen tapahtuma, jossa jääkieleke perääntyi sulaessaan Keuruun kautta kulkevalla linjalla (Keuruun deglasiaatio) kohti Pohjanmaata. Sen seurauksena harjumuodostelmia, pienimuotoisuutta ja soraista kangasmaastoa on nähtävissä. Tie nro 58 on rakennettu luode-kaakko suuntaisen pitkittäisharjun päälle. Sen näkyvin maastomuoto on tien itäpuolelle jäävä, suurelta osin maankäytön hyödyntämä Lintusyrjänharju. Harju jatkuu samansuuntaisena keskustan ohi luoteeseen ja kaakossa Sisä-Suomen reunamuodostumaan saakka. Hienoksi lajittuneeseen maa-ainekseen on alueella olevat joet, purot ja norot usein uurtaneet syviä uomia. Maaston vaihtelevuudesta johtuen alueella on useita pieniä järviä, osa luhtarantaisia ja osin soistuneita. Keuruun vesireitit laskevat Kymijoen vesistöön. Selvitysalueen ja tie 58 välissä on harjumuodostelman väliin syntynyt Valkeinen-järvi. Keuruu kuuluu sekä eteläboreaaliseen että keskiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja Pohjois-Hämeen eliömaakuntaan. Kallioperä koostuu pääosin happamista ja vähäravinteisista granodioriiteista, kvartsidioriiteista ja graniitista (Uusitalo A.) Alue on maastonmuodoiltaan vaihtelevaa ja monin paikoin korkeammilla metsämailla on havaittavissa avokalliota sekä karttojen perusteella alle 1 m moreenikerros (Maanmittaushallitus 1988). Menetelmät Alue kartoitettiin kiertämällä jalkaisin maastossa karttojen, paikantamisvälineiden ja ennakkotiedon perusteella (Ilmakuvat ja maastokartat) Havainnot kirjattiin maastossa ja valokuvattiin. Selvitysalueen karttaan on merkitty numeroidut kuvat kuvaussuuntineen. Selvitys on tehty Ramboll Oy:n toimeksiannosta ja kartoituksen on laatinut luontokartoittaja Marjo Lindberg, Willitys tmi. Sysivuoren luonto Sysivuori on pääosin puolukkatyypin kuivahkoa kangasta ja mustikkatyypin tuoretta kangasta. Puusto on eri-ikäistä kasvatusmetsää. Kartoituksessa havaittiin kaksi Valkeisenjärveen laskevaa noroa. Molempien uomien välitön lähiympäristössä on pienialainen Metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi luokiteltu tuore lehto (Meriluoto & Soininen). 3

4 Sysivuoren alue Kuvaukset Sysivuoren luonnosta Mäntyvaltaista puolukkatyypin kangasmetsää on lähinnä alueen itäisemmissä osissa sekä tasaisessa kangasmaastossa asutuksen tuntumassa. Puusto on n. 40 vuotiasta ja sitä nuorempaa kasvatusmännikköä. Kasvillisuus on tyypillistä kuivahkon kankaan lajistoa: puolukka, kanerva, poronjäkälä, metsäsammalia. 4

5 Kuva 1. Puolukkatyypin kuivahkoa kangasta alueen itäosassa Sysivuorta kiertää merkitty moottorikelkkaura selvitysalueen rajan tuntumassa. Ura on kulumisesta päätellen myös lenkkeilijöiden käyttämä lisäten alueen virkistyskäyttöä ympärivuotisesti. Kuva 2. Sysivuoren alueella kiertävä kelkkaura Kelkkaura kulkee Sysivuoren luoteisimman kallioisen kärjen edestä. Kallioreuna sammaleisine louhikkoineen antaa uralle erämaista tunnelmaa. Sysivuoren länsirinteet ovat mustikkatyypin tuoretta kuusivaltaista kangasta. Kuusikko on kasvatusmetsää. 5

6 Kuva 3. Sysivuoren luoteisosan kallionreuna Selvitysaluen keskiosat ovat osittain mäntyvaltaista kuivaa kangasta ja eteläosiltaan tuoretta kuusivaltaista kangasta. Kosteissa painantaeissa on jonkin verran lahopuustoa ja lehtipuuta, lähinnä koivua ja muutama haapa. Kuva 4. Selvitysalueen keskiosia Selvitysalue rajautuu avohakkuualueisiin ja eri-ikäistä taimikkoa kasvaviin nuoriin metsiin. Valkeisen rannan eteläosan alueet, ajouran länsipuolella, ovat sekapuustoista taimikkoa. 6

7 Kuva 5. Valkeisen itärannan ajouralta länteen Selvitysalueen eteläosassa on kaksi ajouralta Valkeiseen laskevaa norouomaa, joiden välitön lähiympäristö on hiirenporrasvaltaista tuoretta lehtoa. Uomissa ei todennäköisesti ole näkyvää noroa vuoden kuivimpina aikoina. Molemmat ovat luonnontilaisenkaltaisia ja niissä on jonkin verran näkyvissä ihmisen toiminta. Ajoura katkaisee lehtolaikut, uran yläpuolella on pienialainen risukkoinen kosteikko, joka keväällä ja syksyllä on vaikeakulkuista ja upottavaa. Keuruun alueen harjuluonnossa on monin paikoin havaittavissa pohjavesivaikutusta ja tälläkin alueella suuri märkyys on todennäköisesti pohjavedestä lähtöisin. Kasvillisuus norojen luomissa lehtolaikuissa ja lähellä Valkeisenjärven rantaa sekä rantaviivalla on tuoreen lehdon lajeja: hiirenporras, ojakellukka, sudenmarja, käenkaali, korpi-imarre, metsälehväsammal, harmaaleppä, kuusi. Purojen ja norojen välittömät lähiympäristöt luovat metsäluontoon merkittävää ekologista ja eliölajistollista vaihtelua. Lähiympäristö on vyöhyke, jonka kasvillisuudessa näkyy virtaavan veden vaikutus. Noronvarren puustoisuus ja varjoisuus on tärkeää elinympäristölle ominaisen pienilmaston säilymiselle (Meriluoto & Soininen.) Kuva 6. Valkeiseen laskeva tuoreen lehdon ympäröimä uoma 7

8 Kuva 7. Valkeiseen laskeva tuoreen lehdon ympäröimä uoma Yhteenveto Selvityksen perusteella Sysivuoren alue soveltuu luontonsa puolesta rakentamiseen. On hyvä huomioida alueella kulkevien kelkkaurien ja polkujen virkistyskäyttömahdollisuudet ja niiden lähiympäristön säilyttäminen maisemallisesti sekä monimuotoisuuden kannalta (louhikot, riittävä puusto). Metsälakikohteiden ympärille jätettävä varjostava suojapuusto turvaa monimuotoisuuden säilymisen. Viitteet: - Peruskartta. Maaperäkartta Maanmittaushallitus, Helsinki. - Meriluoto M & Soininen T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus. s 49 ja Uusitalo Anna Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski- Suomen ympäristökeskus. Jyväskylä. s 8. 8