Sisällysluettelo. Selvitysalueen yleiskuvaus. Selvitysalueen luontokohteet. Selvitysalueen suojelullisesti merkittävä linnusto ja eläimistö

Transkriptio

1 Ilmajoen kunta Kaavoitustoimi

2 Sisällysluettelo Selvitysalueen yleiskuvaus Yleiskuvaus 3 Sijainti 5 Topografia 5 Kallioperä 6 Maaperä 6 Maanpeite 7 Pohjavesialueet 7 Selvitysalueen luontokohteet Luontokohteet 9 Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt 10 Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat ympäristöt 19 Huomionarvoiset luontokohteet 20 Selvitysalueen suojelullisesti merkittävä linnusto ja eläimistö Linnustoselvitys 21 Liito-oravaselvitys 22 Lepakkoselvitys 22 Viitasammakkoselvitys 23 2

3 Selvitysalueen yleiskuvaus Ränkimäki-Kettuvuori-Hautapakka muodostavat laajan, erämaaluonteisena säilyneen alueen, joka kokonaisuutena on metsälain 1093/ luvun 10 mukainen tärkeä elinympäristö. Leimaa alueelle antavat kallioilla olevat vanhat, hidaskasvuiset kallio- ja rämemännyt, joista vanhimmat pienestä koostaan huolimatta saattavat olla kahdensadankin vuoden ikäisiä. Keloja on runsaasti. Ränkimäen etelä- ja kaakkoispuolella on poikkeuksellisen erämaisena säilynyt suoalue, jota kalliot pirstovat labyrinttimaisesti. Suoalue on säilyttänyt poikkeuksellisen laajasti luonnontilansa myös puuston osalta ja suosaarissa kasvaa yleisesti yli 200-vuotiaita mäntyjä. Laajimmat suonosat ovat lähes puuttomia. Kettuvuori on merkittävä erityisesti geologisen muodostumansa ja muinaisjäännöksen vuoksi, myös Hautapakalla on muinaisjäännös. Alueen yleispiirre on karuus, puiden hidas kasvu ja erämainen ilme. Alueen pohjoisosalle sijoittuu osa vanhan metsän palstasta. Teeri sekä alueellisesti uhanalainen metso kuuluvat alueen vakiolinnustoon. Alueellisesti uhanalaisen riekon havaintoja Kettuvuoren alueelta on useita viime vuosilta. Hautapakan vanhassa metsässä on pitänyt reviiriään erittäin uhanalaiseksi luokiteltu huuhkaja, jonka pesä on todettu alueella ainakin vuonna

4 Palonkylä-Ränkimäki-Kettuvuori -alue sijaitsee kunnan keskustataajaman välittömässä läheisyydessä ja on merkittävä virkistys- ja ulkoilualue. Tuulivoima-alueen poikki kulkee maakunnallinen Ilkanpolku ja Palonkylän kuntopolku laavuineen kiertää alueen pohjoisosassa. 4

5 Sijainti Topografia 5

6 Kallioperä Maaperä 6

7 Maanpeite Corine maanpeite 2012 SYKE Pohjavesialueet 7

8 Selvitysalueen luontokohteet Kettuvuoren tuulivoima-alueen eteläisen osan luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoituksen on tehnyt kesällä 2012 luontokartoittaja Olavi Yli-Vainio. Alueen pohjoisosan luontokartoituksen on tehnyt biologi Hannu Tuomisto v keskustan yleiskaavan luontoselvityksen yhteydessä. 8

9 9

10 Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt 1. Kettuvuori ja sen ympäristön erämaaluonteinen kokonaisuus Kettuvuori ja siihen saumattomasti liittyvät luonnontilainen suo yli 200 vuotta vanhoine rämemäntyineen sekä suon kaakkoispuolella sijaitseva laaja, loivapiirteinen karu kallioalue iäkkäine mäntyineen muodostavat harvinaisen erämaaluonteisena säilyneen kokonaisuuden, joka on metsälain 1093/ luvun 10 mukainen tärkeä elinympäristö. Teeri ja metso kuuluvat alueen vakiolinnustoon. Alueelta on viime vuosilta myös useita riekkohavaintoja (Olavi Yli-Vainio). Kettuvuoren kallion lounaispuolisella osalla kasvaa vanhaa kalliomännikköä. Olavi Yli-Vainio

11 Kettuvuoren lakiosa on geologisesti merkittävä muodostuma (kuva Olavi Yli-Vainio 2012). Sen lakiosan muodostaa mahdollisesti irrallaan oleva, lähes joka reunaltaan jyrkkä tai jyrkänteinen pegmatiittikallio. Lakipala on luoteis-kaakko suuntainen leveyden vaihdellessa viidestä metristä runsaaseen pariinkymmeneen metriin. Pituutta kallion päällysosalla on noin sata metriä. Lounaispuolinen jyrkänne on 1-2 metriä korkea, koillispuolinen jyrkänne 3-4 metriä. Kallion lounaispuolella on pitkä kalliolippa. Kettuvuoren lakiosan kalliolippa. Olavi Yli-Vainio

12 Kettuvuoren laella, sen eteläisellä osalla, merivaiheen aikaisessa rantakivikossa on kiinteä muinaisjäännös, jossa on erotettavissa muutaman kymmenen neliömetrin alueella kuusi kiviröykkiötä suunnilleen koillinen-lounas -suuntaisessa muodostelmassa (kuva Olavi Yli-Vainio 2012). Kiviröykkiöiden koko vaihtelee noin 2,5 x 1,5 metrin ja 2,5 x 2,5 metrin välillä korkeuden ollessa cm. Kiviröykkiöt, jotka muodoltaan ovat kekomaisia, erottuvat niukkakasvustoisessa kalliomaastossa hyvin. Kivikeot ovat ryhmittyneet hieman tähtimäisesti pyöreän, matalan kivistä rakentuneen kumpareen ympärille. Muodostelmaan on saattanut liittyä yksi tai kaksi erillistä kiveä, joista toisen paikkaa on metsäkone saattanut muuttaa. Kettuvuorta kiertää pohjoisessa luonnontilainen, vetinen suo, joka on muuten rämemäinen, mutta koivua kasvaa hyvin runsaasti (kuva Olavi Yli-Vainio 2012). Suo on saravaltainen, pullosara ja tupasvilla ovat valtalajeja. Paikoin vallan saa suopursu, paikoin vaivaiskoivu. Myös juolukkaa kasvaa yleisesti. Loivapiirteiset, pienet ja hyvin matalat kalliosaaret ovat poronjäkälien, kanervan ja variksenmarjan valtaamia. Suosaarissa kasvaa yleisesti yli 200-vuotiaita mäntyjä. 12

13 Kettuvuoren itäpuolisen suon kaakkoispuolella on laaja, loivapiirteinen kallioalue (kuva Olavi Yli- Vainio 2012). Muiden alueen kallioiden tapaan valtalajeja ovat poronjäkälät, kanerva ja variksenmarja. Kalliolla on pieniä suopainanteita. Karulla kallioalueella kasvaa varsin laajalti näyttävän vanhoja mäntyjä, osa puista on yli 150 -vuotiaita. 2. Kallionlakilouhikko, lampi ja lähde Kallionlakikouhikkoa ja männikköä. Olavi Yli-Vainio

14 Tuulivoima-alueen pohjoisosassa, Palonkylän kuntoradan kupeessa on luonnontilainen metsälain 10 suojaama kallionlakimännikkö ja louhikko, jota luonnehtivat lohkarekentät ja isot siirtolohkareet sekä luonnontilainen puusto. Louhikossa on havaittavissa säännöllisyyttä, joka voi olla sattumaa tai sitten kiviä on siirrelty joskus tarkoituksellisesti. Kumpareen läheisyydessä oleva lampi ja lähteikkö lisäävät alueen arvoa. Lähde on alueella, josta aikoinaan, ehkä 200 vuotta sitten tai aiemmin, on rautapitoinen maa kuorittu pois. Vaikka lähde on kaivupaikalla, on korpijuotissa ennen sitäkin täytynyt olla lähde pohjaveden pintaan nousemisesta päätellen. Tästä lyhyen matkaa luoteeseen on kallionotkelmassa lähdemäinen vesikuoppa, joka sekin voi liittyä vanhaan kaivutoimintaan. Kuva Hannu Tuomisto

15 Täysin luonnon muovaamalta lammelta näyttävä vesialue on syntynyt vanhan, 200 vuotta tai aiemmin, kaivutoiminnan tuloksena. Kuva Hannu Tuomisto Hautapakka ja vanha metsä Hautapakan alueella, vanhan metsän palstalla on poikkeuksellisen runsaasti kolopuita, laho- ja maapuustoa. Alue on arvokas luonnonympäristö sekä kasvillisuudeltaan että linnustoltaan. Suuret 15

16 haavat ja raidat ovat paikalle luonteenomaisia. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti muun muassa pikku-, nuokku- ja isotalvikkia sekä kevätpiippoa. Paikan pesimälinnustoon kuuluvat ainakin palokärki, pohjantikka ja hippiäinen. Vanhojen kuusikoiden asukki pohjantikka pesii harvakseltaan eteläisessä Suomessa siellä, missä lahopuukeskittymien tarjoama ravinto riittää sekä emoille että kasvatettaville poikasille. Samoilla seutuvilla pitää reviiriään myös erittäin uhanalaiseksi luokiteltu huuhkaja. Vanhat huuhkajat ovat paikkalintuja pysytellen tutuilla kallioseuduilla vuodesta toiseen. Alueella on Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin merkitty kiinteä muinaisjäänne, joka on historiallisen ajan raudanjalostus/-sulatuspaikka. Tarvittava raaka-aine on kaivettu paikan päällä. Kohteen ympäristössä kasvaa Ilmajoen olosuhteissa poikkeuksellisen vanha ja monimuotoinen puusto. Todennäköisesti raudanottotoiminnasta on kulunut jo jonkin verran aikaa, koska metsänpohja on hyvin sammaloitunut ja päällä oleva puusto on yli satavuotiasta. Niin paksun kangasturvekerroksen kuin alueella on, syntyminen vie tavallisesti aikaa useita satoja vuosia. (Museovirasto). Syntyneessä kumpareikossa on kettujen ja mäyrien pesäluolastoja, jotka ovat alun perin olleet rakennelmien ilmakanavia. Hautapakan vanhaa metsää. Hannu Tuomisto

17 Hautapakan raudanjalostustoiminnan kumpareikkoa. Hannu Tuomisto Hautapakan avokallioilla kasvaa runsaasti harmaa-, valko- ja palleroporonjäkälää. Hannu Tuomisto

18 5. Ränkimäen kallioalue ja isovarpuräme Tuulivoima-alueen länsipuolella sijaitsee Ränkimäen avokallioalue ja sen kupeessa kaakon suuntaan, osittain tuulivoima-alueella on luonnontilainen isovarpuräme. Suon kasvillisuuden valtalajistoa on tupasvilla, suopursu ja vaivaiskoivu. Metsot käyttävät aluetta ruokailumaastonaan. Ränkimäen avokallioalue ja isovarpuräme ovat metsälain 10 arvokasta ympäristöä. Ränkimäen avokallioalue. Hannu Tuomisto Ränkimäen räme Hannu Tuomisto

19 Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat ympäristöt 4. Vanhan metsän palsta Tuulivoima-alueen pohjoisosan poikki kulkee luoteis-kaakkosuuntainen Tuohikallion vanhan metsän palsta, joka on luonnon monimuotoisuuden perusteella arvokas luonnonympäristö. Vanhan metsän palstalla on todettu ainakin 15 raunioaluetta, jotka kaikki liittynevät raudanottoon ja jalostukseen (Museovirasto). Vanhan metsän kuusikkoa. Olavi Yli-Vainio

20 Huomionarvoiset luontokohteet Avokallioalueet Suunnittelualueen muut avokallioalueet kuin metsälain 10 alaisten arvokkaiden ympäristöjen avokalliot ovat paikallisesti huomioitavia luontokohteita. 20

21 Selvitysalueen suojelullisesti merkittävä linnusto ja eläimistö Linnustoselvitys Lakeuden luontokartoitus on laatinut Kettuvuoren tuulivoima-alueen linnustoselvityksen v Tuulivoima-alueelta tavattiin selvityksen yhteydessä kolmen suojeluluokitellun pesimälinnun reviirit:teeri, pyy ja leppälintu. Keskustan yleiskaavan mukaan alueen pesimälinnustoon kuuluvat myös palokärki ja pohjantikka. Metso-, teeri- ja riekkohavaintoja on seudun lintuharrastajien mukaan Kettuvuoren ympäristöstä useita viime vuosilta. Vaarantunut, LSL 46 uhanalaislaji huuhkaja tavattu pesivänä alueella ainakin vuonna Birdlife Suomen tekemän lintujen päämuuttoreittiselvityksen mukaan Ilmajoen selvitysalueet osuvat laulujoutsenen, metsähanhen ja piekanan kevätmuuton osalta päämuuttoreitille. Lakeuden luontokartoituksen laatima linnustoselvitys tukee näitä tietoja. Linnustoselvityksen mukaan pääosa Ilmajoen muutoista seurailee Kyrönjokilaakson peltolinjaa. Koska tuulivoimahankkeet eivät sijoitu Kyrönjokilaaksoon vaan ympäröiville metsäalueille, ne muodostavatkin merkittävämmän uhan pesimälinnustolle kuin muuttolinnuille. Pesimälaji D1 vastuulaji NT AU EN LSL pyy x riekko x x teeri x x x metso x x x x huuhkaja x x palokärki x pohjantikka x x x leppälintu x D1 = EU:n lintudirektiivin 1-liitteen laji vastuulaji = Suomen kansainvälinen vastuulaji NT = silmälläpidettävä laji AU = alueellisesti uhanalainen laji VU = vaarantunut laji LSL = luonnonsuojelulain 46 :n uhanalaislaji 21

22 Liito-oravaselvitys Lakeuden luontokartoitus on tehnyt Kettuvuoren tuulivoima-alueen liito-oravaselvityksen keväällä Alueen metsät ovat mäntyvaltaisia, mutta myös kuusta löytyy jonkin verran, kolopuita ja liitooravalle tärkeitä isoja haapoja on kuitenkin vähän. Alueelta tarkistettiin muun muassa Hautapakan kuusikko sekä eteläosasta Isomäen eteläpuolen kuusikko. Metsäisiä yhteyksiä on jäljellä idän ja etelän suuntiin. Liito-oravasta ei tehty havaintoja selvityksen yhteydessä. Lepakkoselvitys Lepakkoselvitys on tehty vuonna 2015 kunnan toimesta. 22

23 pv klo laji lm Ey V Lepakon toim. hav.hetkellä khz havainto E m K m C L C säätiedot P 1/8 T m/s S 0/3 laji: En = Eptesicus nilssonii, pohjanlepakko Msp = Myotis-suku, määrittämätön siippalaji Md = Myotis daubentonii, vesisiippa lm havainnon arvioitu yksilömäärä Ey elinympäristö V valaistus p=pimeä, hg = elohopeapohjaiset katulamput Havainto khz arvioitu äänitaajuus 30, 40, 45, muut E arvioitu etäisyys < 5m, 5-15m, 15-40m, > 40 m K arvioitu lentokorkeus < 5m, 5-15m, 15-40m, >40m C havaintohetken lämpötila 2 metrin korkeudella Lepakon toiminta havaintohetkellä s saalistus y ylilento o pyörii päällä tai pienellä alueella Säätiedot havainnoinnin aikana L lämpötila P pilvisyys 1/8=selkeä - 8/8 =täysin pilvistä T tuuli m/s S sade 0/3=ei sadetta - 3/3=kova sade 23

24 Viitasammakkoselvitys Viitasammakkoselvitys on tehty huhtikuun loppupuolella ja toukokuun alkupuolella keväällä 2015 kunnan toimesta. Tuulivoima-alueella ei havaittu viitasammakoita. 24