Mäntymäen luontoselvitys Laihia

Transkriptio

1 Mäntymäen luontoselvitys Laihia Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski Petri Hertteli Ramboll Finland Oy

2 2 Sisällys 1 Johdanto Liito-orava Yleistä liito-oravasta Liito-oravaselvityksen menetelmät Liito-oravaselvityksen tulokset. 3 3 Linnustoselvitys Linnustoselvityksen tulokset Uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit 5 5 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset menetelmät Kuvio Kuvio Kuvio Arvokkaat luontotyypit ja uhanalaiset lajit. 8 7 Päätelmät 9 Lähteet.. 10

3 3 1 Johdanto Mäntymäen luontoselvitys on tehty asemakaavan laajennuksen pohjaksi Ramboll Finland Oy:n toimeksiannosta. Alueelta on laadittu liito-orava-, linnusto-, putkilokasvi- ja luontotyyppiselvitykset. Selvitykset on laatinut luontokartoittaja Marika Vahekoski Luontopalvelu Kraakusta. Selvitysalue sijaitsee Asemanseudulla noin 2 kilometriä Laihian keskusta-alueesta pohjoiseen ja sen pinta-ala on 10,6 hehtaaria. 2 Liito-orava 2.1 Yleistä liito-oravasta Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, joissa tulee kasvaa myös riittävästi sopivia ravintopuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja. Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja. Pesäpaikoiksi kelpaavat puun kolot, oravan vanhat risupesät sekä linnunpöntöt. Aikuisen naaraan elinpiiri on noin 8 ha ja uroksen noin 60 ha. Urosten elinpiirit voivat sijaita osittain päällekkäin ja yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirit sijaitsevat yleensä erillään toisistaan. Liito-orava voi käyttää siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja, varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä ruokailuun ja siirtymiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomia hakkuuaukkoja ja nuoria taimikoita liito-orava ei pysty ylittämään liitäen puusta toiseen, jolloin nämä alueet eivät sovellu liito-oravalle. Liito-orava pystyy liitämään jopa 60 metriä. Suomen eliölajiston uhanalaisuusluokituksessa liito-orava on merkitty vaarantuneeksi lajiksi. Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaan, luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 2.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät Alueelta etsitään mahdollisia liito-oravan pesimä- ja ruokailupuita tarkastamalla haapojen, koivujen ja isojen kuusien tyvet. Puiden alta etsitään liito-oravan papanoita. Papanat ovat parhaiten nähtävissä lumien sulettua huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, jolloin ne eivät vielä ole jääneet kasvillisuuden peittoon. Liito-oravaselvitys tehtiin Liito-oravaselvityksen tulokset Alue on lähes kokonaan nuorta alle 20 vuotiasta männikköä. Keski-ikäistä kuusimetsää on vähän. Kuusten seassa kasvaa rauduskoivuja, mutta liito-oravan suosimia isoja haapoja ei ole. Kolopuita ei alueella myöskään ole. Liito-oravan papanoita ei alueelta löydetty.

4 4 3 Linnustoselvitys Linnustoselvitykset tehtiin klo välisenä aikana. Laskentakerralla sää oli aurinkoinen ja lämpötila oli viisi astetta. Laskennassa käytettiin kartoituslaskenta menetelmää. Apuna laskennassa käytettiin kiikaria ja gps-paikanninta. Havaitut linnut merkittiin karttaan. Linnuista merkittiin kartalle näkö- ja kuulohavainnot. Korkealla ylilentäviä lintuja ei merkitty ylös. 3.1 Linnustoselvityksen tulokset Alueella tulkittiin pesiväksi 11 lintulajia. Pesiviä pareja oli yhteensä 26. Alueen yleisimmät lintulajit olivat pajulintu, peippo ja punarinta. Nämä lintulajit ovat yleisiä koko Suomessa ja pesivät monentyyppisissä metsissä. Koska alueen metsät ovat nuoria, eikä niissä ole kolopuita, ei alueella ole kolopesijöitä hömötiaista lukuun ottamatta. Lintulajit Alueella pesivien lintujen parimäärät Sepelkyyhky 2 Metsäkirvinen 3 Rautiainen 2 Punarinta 4 Punakylkirastas 1 Pajulintu 5 Hippiäinen 1 Hömötiainen 1 Närhi 1 Peippo 5 Vihervarpunen 1 Yhteensä: 26 pesivää paria Lajilista Sepelkyyhky on yleinen lintu Etelä- ja Keski-Suomessa. Se pesii metsänreunojen tiheissä kuusikoissa. Toinen sepelkyyhkypari pesi alueen luoteisosassa ja toinen pari lounaisosassa. Metsäkirvinen pesii mäntymetsissä ja rämeillä. Se välttää tiheitä metsiä (Laine, L. 1996). Kaksi metsäkirvisparia pesi alueen pohjoisosassa ja yksi pari keskiosassa. Rautiainen pesii nuorissa kuusikoissa sekä aukkoisissa havu- ja sekametsissä. Toinen rautiaispari pesi lähellä pihapiiriä alueen eteläosassa ja toinen pari alueen luoteisosassa. Punarinta pesii sekametsissä ja suosii kuusia. Selvitysalueella sitä pesi neljä paria. Punakylkirastas on rastaista yleisin. Se viihtyy pihoissa, aukkoisissa metsissä, metsänreunoissa ja pensaikoissa. Selvitysalueella punakylkirastaspari pesi alueen koillisosassa. Pajulintu on hyvin yleinen lintu koko Suomessa, selvitysalueella sitä pesi viisi paria.

5 5 Hippiäinen pesii kuusivaltaisissa metsissä ja selvitysalueella pesi yksi pari alueen keskivaiheilla. Hömötiainen pesii koloissa ja sitä tavataan kaikentyyppisissä metsissä. Selvitysalueen keskivaiheilla pesi yksi hömötiaispari. Närhi viihtyy kaikenlaisissa metsissä. Närhi hautoi pesässä alueen luoteisosassa. Peippo on pajulinnun ohella yleisimpiä lintuja Suomessa. Selvitysalueelta sen reviireitä löytyi viisi. Vihervarpunen on runsaslukuinen lintu koko Suomessa. Se pesii yleensä kuusimetsissä, mutta sitä tavataan pesivänä myös mäntymetsistä. Selvitysalueella yksi pari pesi eteläosan mäntymetsässä. 4 Uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit Laji on vaarantunut, kun siihen kohdistuu keskipitkällä aikavälillä suuri uhka kadota luonnosta. Uhanalaisuusluokan 2010 mukaan laji arvioidaan vaarantuneeksi (VU), kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun vaarantuneiden luokan kriteereistä A-E, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa korkea häviämisriski. Laji arvioidaan silmälläpidettäväksi (NT), kun se ei täytä uhanalaisten kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa tarkastellaan valtakunnallisesti silmälläpidettävien ja elinvoimaisten lajien uhanalaisuutta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin mukaan. Lintudirektiivin I-liitteessä on lueteltu yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura verkosto.). Suomen erityisvastuulajit ovat lajeja, joiden levinneisyys on keskittynyt Eurooppaan tai, jotka ovat maanosan laajuisesti uhanalaisia, voimakkaasti taantuneita tai harvalukuisia, ja erityisesti karujen vesien, soiden ja boreaalisten havumetsien lajit, joiden Suomen kannan osuus on yli 15 % Euroopan kannasta, lukuun ottamatta punakylkirastasta, järripeippoa ja vihervarpusta. (Suomen ympäristökeskus: Vastuulaji, linnut Ympäristöministeriön wwwsivut. ) Selvitysalueella havaitut linnut eivät ole uhanalaisia, lintudirektiivin I-liitteen lajeja, eivätkä Suomen vastuulajeja. 5 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 5.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus tehtiin kiertämällä alue jalkaisin kattavasti läpi. Alue on kuvioitu luontotyyppien mukaan.

6 6 5.2 Kuvio 1 Kuviolla 1 kasvaa nuorta noin 20 vuotiasta männikköä. Mäntyjen joukossa kasvaa vähän myös rauduskoivua ja kuusta. Pensaskerroksessa kasvaa vähän katajaa. Männikköä on harvennettu. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, metsälauhaa, kevätpiippoa, metsätähteä ja kosteissa painanteissa suopursua. Pohjakerroksen yleisimmät sammaleet ovat seinäsammal ja metsäkerrossammal. Kuvio on puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta (VMT). Kuva 1: Puolukka-mustikkatyypin tuore kangas 5.3 Kuvio 2 Kuviolla 2 kasvaa vuotiasta kuusikkoa. Kuusten joukossa kasvaa myös rauduskoivua. Kuvio on vanhaa peltoa, jossa kulkevat vanhat sarkaojat. Kuusten alla on hämärää ja kasvillisuus on niukkaa. Aukkoisissa kohdissa kasvaa vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa käenkaalia, oravanmarjaa, metsäalvejuurta, metsäkortetta, metsätähteä, vanamoa ja kevätpiippoa. Pohjakerroksessa kasvaa kangaskynsisammalta ja korpirahkasammalta. Kuvio on metsäkurjenpolvikäenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta (GOMT).

7 7 Kuva 2: Metsäkurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangas 5.4 Kuvio 3 Kuviolla 3 kasvaa nuorta 5 10 vuotiasta rauduskoivutaimikkoa. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa ja mustikkaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta, metsäkerrossammalta, korpikarhunsammalta ja korpirahkasammalta. Kuvio on puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta (VMT). Kuva 3: Puolukka-mustikkatyypin tuore kangas

8 8 Kartta 1: Mäntymäen luontotyypit Kuvio nro 1 on puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta, jossa kasvaa nuorta männikköä. Nro 2 on metsäkurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta ja nro 3 on puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta, jossa kasvaa nuorta koivikkoa. 6 Uhanalaiset luontotyypit ja kasvilajit Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luontotyyppien luokittelua ja uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Pohjois-Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu havaittuihin ja ennustettuihin muutoksiin kyseisen luontotyypin esiintymien määrässä ja laadussa sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. Nuoret tuoreet kankaat on luokiteltu uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneiksi (VU) ja keski-ikäiset kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat silmälläpidettäviksi (NT). Selvitysalueen kuviot ovat kuitenkin

9 9 ihmisen käsittelemiä talousmetsiä, eivätkä ne näin ollen vastaa uhanalaisuusarvioinnissa tarkoitettuja luontotyyppejä. Selvitysalueen kuviot eivät ole metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Alueella ei myöskään kasvanut uhanalaisia tai luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettuja kasvilajeja. 7 Päätelmät Selvitysalue on hoidettua talousmetsää. Selvitysalueen kuviot eivät ole metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Alueella ei myöskään kasvanut uhanalaisia tai luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettuja kasvilajeja. Alueella pesivät lintulajit ovat tavallisia nuorissa metsissä eläviä lajeja. Selvitysalueella havaitut linnut eivät ole uhanalaisia, lintudirektiivin I-liitteen lajeja, eivätkä Suomen vastuulajeja. Alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta.

10 10 Lähteet Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Laine, L.J. 1996: Suomalainen lintuopas. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sierla, L., Lammi,E., Mannila, J. ja Nironen,M Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Helsinki. Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V-liitteen lajit. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaiset putkilokasvit (NT). Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaiset putkilokasvit (LC). Sisältödokumentti / Ympäristöministeriö. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit.