Talvivaara Projekti Oy

Transkriptio

1 Talvivaara Projekti Oy Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v Osa IV d Pohjavedet

2 Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 2008, Osa IV d Pohjavedet 1 Sisältö 1 JOHDANTO Alueen hydrogeologiset olosuhteet Tarkkailutoimenpiteet 2 2 TULOKSET Fysikaalis-kemiallinen laatu Alkuaineet Vesipinnat 7 3 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 7 4 VIITTEET 8 Liitteet Liite 1 Liite 2 Analyysitulosten yhteenvetotaulukot Tarkkailupistekartta Pöyry Environment Oy Pekka Keränen, FM maaperägeologi Tapio Leppänen, FM ympäristögeologi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO 1.1 Alueen hydrogeologiset olosuhteet Alueen geologisilla olosuhteilla on vaikutusta alueen pohjaveden laatuun joten siitä lyhyesti seuraavassa (mm. ympäristölupa Nro 33/07/1, ). Talvivaaran alue sijoittuu Kainuun liuskejaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, jossa vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Mustaliuskeen päämineraaleina ovat hienorakeinen kvartsi, vaalea biotiitti, hyvin hienorakeinen grafiitti sekä rikki- ja magneettikiisu. Kiisujen kokonaismäärä on noin 8 20 %. Talvivaaran sulfidinen nikkelimalmi on mustaliusketta jossa nikkeliä on noin 0,25 0,27 %, kuparia 0,13 0,15 %, sinkkiä 0,52 0,56 % ja kobolttia 0,02 %. Malmin keskimääräinen rikkipitoisuus on 9,1 %. Kuusilammen ja Kolmisopen esiintymissä sivukivilajit ovat mustaliuske, metakarbonaattikivi, kiilleliuske ja kvartsiitti. Sivukivenä oleva mustaliuske eroaa hyödynnettävästä mustaliuskeesta lähinnä alhaisemman nikkeli-, kupari-, sinkki- ja kobolttipitoisuuden perusteella. Kaivosalueella maapeite on ohut, keskimäärin 1,8 m. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla alueilla turvetta. Hankealueella pohjavedenpinta viettää pohjoiseen eli kohti Kolmisoppea ja vedet päätyvät lopulta pintavesiin Oulujoen vesistöalueella. Vedenjakaja on eteläisemmän Kuusilammen eteläpuolella, josta alkavat Vuokseen laskevat vesistöt. Vuonna 2005 mitattiin louhosten alueella olevista malmikairausten rei istä pohjavedenkorkeuksia kahdessa vaiheessa. Eroa talven ja kevään mittausten välillä oli 0 49 cm eli suhteellisen vähän. Pohjavesi oli joissakin putkissa maanpinnan tasolla ja syvimmillään noin 8 m:n syvyydessä. Rinnealueilla pohjavesi virtaa kallion ja maan rajapinnassa. Kuusilammen ja Kolmisopen louhosten kuivatusvaikutuksen alue on arvion mukaan noin metriä louhosten ympäristössä. Kuusilammen louhoksen kohdalla vaikutusalue on suhteellisen suljettu, sillä pohjavesien valumisalue rajautuu louhoksen itä- ja länsipuolella vain noin metrin päähän louhoksen reunasta. Kallioperän isot ruhjevyöhykkeet ovat malmivyöhykkeen suuntaiset eivätkä ne johda kalliopohjavettä laajemmalta alueelta idästä tai lännestä. Kolmisopen ja Kuusilammen malmiesiintymien ja alueen muiden köyhempien mineralisaatioiden tiedetään vaikuttaneen alueen moreenin ja pohjaveden laatuun. Malmiesiintymien ulkopuolella pohjavesi on yleensä malmion metalleista vapaata. Kalliopohjavesi on mineralisaation kohdalla metallipitoista ja käyttökelvotonta. Mustaliuske sisältää sulfideja ja rapautuu sen vuoksi helposti. Rapautumisessa liukenee ympäristöön metalleja ja hapanta vettä. Ne voivat happamoittaa ympäristön pinta- ja pohjavesiä ja maaperää. Talvivaaran mustaliuskealueella kohonneita metallipitoisuuksia on pohja- ja purovesissä sekä puro- ja järvisedimenteissä. Nämä pitoisuudet ovat paikoin korkeampia kuin koko maan mediaanipitoisuudet. Pitoisuudet ovat alhaisempia ympäristön graniittisen ja kvartsiittisen kallioperän alueilla verrattuna mustaliuskealueisiin. Puolet tarkkailukaivoista on porakaivoja (taulukko 1) joten kallioperän laadulla on vaikutusta veden laatuominaisuuksiin etenkin mustaliuskealueilla. Kallioperän mineraali- ja kivilajikoostumus kuvastuu myös maaperään ja sitä kautta myös pohjaveteen, mutta usein maaperän raekoko ja rakenneominaisuudet vaikuttavat enemmän pohjaveden laatuun kuin kivilaji- ja mineraalikoostumus.

4 1.2 Tarkkailutoimenpiteet 2 Kaivoksen toiminnan vaikutuksien seurantaa maapohjaveden korkeuteen ja laatuun rakennettavien kohteiden ympäristössä ei voida tehdä ohuen kalliota verhoavan maapeitteen vuoksi. Rakennettavien kohteiden pohjaveden seuranta toteutetaan kallioporakaivoista, joiden määrä ja paikka on sovittu Kainuun ympäristökeskuksen kanssa. Näytteenottopisteet on esitetty taulukossa 1 sekä kartalla liitteessä 2 ja analysoitavat aineet taulukossa 2. Kaivoista otetaan näytteet kaksi kertaa vuodessa, helmi-maaliskuussa ja heinä-elokuussa. Kaivojen vedenkorkeus mitataan mahdollisuuksien mukaan näytteenoton yhteydessä. Taulukko 1 Kaivotarkkailun näytepisteet. Paikka Kallioperä Kaivotyyppi Koordinaatit Taattola kvartsiitti porakaivo Paavola mustaliuske kuilukaivo Malmiranta mustaliuske kuilukaivo Pirttimäki mustaliuske kuilukaivo Sorsala kiilleliuske kuilukaivo Lampila kiilleliuske kuilukaivo Myllyniemi kiilleliuske hetekaivo Tehdasalue P1 arkeeinen porakaivo Valkealampi P4 arkeeinen porakaivo Pappila arkeeinen hetekaivo Hakoranta mustaliuske porakaivo Eimi Härkönen mustaliuske porakaivo Lahnasjärven mets.maja arkeeinen porakaivo Puoliväli arkeeinen porakaivo Taulukko 2 Kaivonäytteistä tehtävät määritykset O 2 Fe Se NO 3 Mn Sb NO 2 Cu Cr NH 4 Na Ca KMnO 4 Pb K sähkönjohtavuus Ni Mg sameus Cd Zn ph Hg V kovuus As Co CO 2 alkaliniteetti väri haju 2 TULOKSET 2.1 Fysikaalis-kemiallinen laatu Analyysitulokset on toimitettu eri osapuolille tarkkailusuunnitelman mukaisesti heti niiden valmistuttua, joten niitä ei enää tässä raportissa esitetä. Kaikki tulokset on kuitenkin esitetty kootusti liitteenä 1 olevissa taulukoissa, osa myös kuvina tekstin yhteydessä.

5 3 Happipitoisuuksissa (<0,2-13 mg/l, keskiarvo 6,6) oli vaihtelua eri pisteiden ja myös kevään ja syksyn kierrosten välillä (kevään kierroksella lievästi suuremmat). Yhdessä tarkkailupisteessä (Eimi Härkönen) vesi oli hapetonta molemmilla näytteenottokierroksilla. Happipitoisuuksilla on vaikutusta myös veden muihin laatuominaisuuksiin. Kun pohjavesi on hapetonta, esiintyy typpi pääosin ammoniumtyppenä ja pohjaveden happitilanteen ollessa hyvä typpi esiintyy pääosin nitraattityppenä. Hapettomissa olosuhteissa rautaa ja mangaania liukenee maa-aineksesta veteen. Happipitoisuuteen vaikuttavat puolestaan hydrogeologiset olosuhteet (maaperän rakenne ja raekoostumus) sekä pohjaveteen liuenneiden aineiden koostumus (happea kuluttavat aineet, esim. orgaaninen aines, 2-arvoinen rauta). Em. perusteella happipitoisuuksissa on luonnonoloissakin suuria vaihteluita. Veden ph-arvot vaihtelivat välillä 4,6-7,7 (keskiarvo 6,3). Alhaisimmat ph-arvot olivat pääosin mustaliuskealueen kaivoissa (Pirttimäki, Paavola). Luonnontilaisen pohjaveden ph-arvo on yleensä lievästi hapan (ph 6-7). Pohjaveden happamuuden arvot riippuvat suuresti geologista tekijöistä. Suomessa ph:n mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 6,2, moreenialueiden kuilukaivoissa 6,2 ja porakaivoissa 7,2 (Backman ym. 1999). Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mukainen ph-arvo tulisi olla välillä 6,5-9,5. Sähkönjohtavuuden arvot olivat välillä 2,6-27 ms/m (keskiarvo 12 ms/m), kuva 1. Arvot eivät ole korkeita eikä niissä ollut merkittävää eroa eri kivilajialueella sijaitsevien kaivojen kesken. Suomessa sähkönjohtavuuden mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 7 ms/m, moreenialueiden kuilukaivoissa 16,8 ms/m ja kallioporakivoissa 28 ms/m (Backman ym. 1999). Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mukaan sähkönjohtavuuden arvo saa olla enintään 250 ms/m. Siihen verrattuna arvot ovat kuitenkin pieniä. Sähkönjohtavuuden arvo kuvaa veteen liuenneiden suolojen määrää. Veden sähkönjohtavuuden arvon kohoaminen voi johtua ihmistoiminnasta tai luonnonolosuhteista (reliktiset meriveden suolat). Tiealueen läheisyydessä sijaitsevissa havaintokohteissa on huomioitava myös tiesuolauksen vaikutus. Sähkönjohtavuus ms/m Ta Pa Ma La My Pi So Ha Ei Pu P1 Pap P4 Lah Kuva 1. Sähkönjohtavuuden arvot tarkkailukaivoissa. Alkaliteetin arvot vaihtelivat välillä <0,02-2,4 mmol/l (keskiarvo 0,64 mmol/l). Suurin arvo oli Lampilan kuilukaivossa. Talousveden alkaliteetille ei ole asetettu raja-arvoa. Suomessa alkaliteetin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,3 mmol/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 0,76 mmol/l ja porakaivoissa 1,7 mmol/l (Backman ym. 1999). Liian matala alkaliteetin arvo eli

6 4 alle 0,6 mmol/l johtaa metallisten materiaalien syöpymiseen (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto 2001). Alkaliteetti kuvaa veden puskurikykyä hapon lisäystä vastaan. Alkaliteetin arvot riippuvat suuresti maa- ja kallioperän laadusta, esim. kalkkiköyhillä alueilla on alkaliteetti alhainen. Väriluvun arvot olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<10 mg/l Pt). Analyysitarkkuusrajan ylittäneitä pitoisuuksia havaittiin vain neljässä tarkkailupisteessä (10-60 mg/l Pt). Veden väri johtuu yleisesti värillisistä orgaanisista yhdisteistä kuten humushapoista. Myös metallit, kuten rauta ja mangaani, aiheuttavat veden väriluvun kasvua. Monet raskasmetallit ja orgaaniset yhdisteet esiintyvät humushappoihin sitoutuneena. Väriluvulla ei ole suoraa yhteyttä talousveden terveydellisiin vaikutuksiin. Sameusarvot vaihtelivat välillä <0, (FTU). Suurin arvo oli Eimi Härkösen tarkkailupisteessä. Sameusarvolla ei sinänsä ole mitään terveydellisiä haittavaikutuksia. Veden sameus liittyy talousveden laatusuuosituksiin ja sen edellytetään olevan käyttäjien hyväksymä. Esimerkiksi aikaisemman talousvesiasetuksen (STM 74/1994) mukainen vaatimustaso sameudelle oli < 4 (FTU). Sameus johtuu usein savesta, raudasta tai kolloidisista yhdisteistä. Veden kovuusarvot vaihtelivat välillä 0,11-1,24 mmol/l (keskiarvo 0,48 mmol/l). Veden kovuudelle ei ole asetettu raja-arvoa. Suomessa kokonaiskovuuden mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,2 mmol/l eli vesi on yleensä hyvin pehmeää (Backman ym. 1999).Veden kovuus aiheutuu siihen liuenneista lähinnä kalsium- ja magnesiumsuoloista. Siten kovuuden arvot korreloivat kalsium- ja magnesiumpitoisuuksien kanssa ja riippuvat suuresti maa- ja kallioperän laadusta. Ammoniumtyppipitoisuudet vaihtelivat pääosin välillä <7-110 µg/ lukuun ottamatta Lampilan kaivoa, jossa pitoisuus oli huhtikuussa 2000 µg/l ja elokuussa 1300 µg/l. Pitoisuudet ylittävät Lampilan kaivossa talousvedelle asetetun tavoitteellisen enimmäispitoisuuden raja-arvon 500 µg/l (STM 461/2000). Nitriittityppipitoisuudet olivat pääsääntöisesti alle analyysitarkkuusrajan (<7 µg/l) lukuun ottamatta pisteen Valkealampi P4 pitoisuutta huhtikuussa (250 µg/l) sekä Lampilan ja Puolivälin hyvin lievästi analyysitarkkuusrajan ylittäneitä pitoisuuksia (26 µg/l, 16µg/l). Talousvesinormi nitriittitypelle on 150 µg/l. Nitraattityppipitoisuudet olivat monissa tarkkailupisteissä koholla, kuva 2. Suurin pitoisuus havaittiin tehdasalueen pisteessä P1, jossa pitoisuus oli huhtikuussa 8000 µg/l ja elokuussa µg/l. Myös muissa pisteissä pitoisuudet olivat koholla. Kohonneet typpipitoisuudet tehdasalueella johtunevat rakennusaineena käytetystä louheesta, jossa on typpeä räjähdysainejäämänä. Kiinteistöjen kaivojen kohonneet pitoisuudet eivät voi olla peräsin kaivostoiminnasta, vaan kohoaminen johtuu paikallisista tekijöistä. Talousvesinormi nitraattitypelle on µg/l joten se ylittyy pisteessä P1. KMnO4-luvun arvot vaihtelivat välillä <4-39 mg/l. Suurin arvo oli pisteessä Valkealampi P4. Pääosin arvot olivat analyysitarkkuusrajan alittavia (<4 mg/l). Talousveden COD Mn -luvun tulisi olla < 5 mg/l. Hapettuvuus (COD Mn ) saadaan jakamalla permanganaatin kulutus luvulla 3,95. Siten raja-arvo ylittyy vain pisteen Valkealampi P4 osalta elokuun kierroksella. Suomessa KMnO4-luvun mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 3,6 mg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 6,6 mg/l ja kallioporakivoissa 3,2 mg/l (Backman ym. 1999). Kemiallinen hapenkulutus (KMnO 4 -luku, COD Mn ) kuvaa orgaanisten ja muiden kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää vedessä (esim. humusaineet ja 2-arvoinen rauta).

7 5 Nitraatti µg/l Ta Pa Ma La My Pi So Ha Ei Pu P1 Pap P4 Lah Kuva 2. Nitraattityppipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Hiilidioksidipitoisuudet vaihtelivat 3-43 mg/l välillä (keskiarvo 21 mg/l). Suomessa hiilidioksidin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 20 mg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 40 mg/l ja kallioporakivoissa 15 mg/l (Backman ym. 1999). Hiilidioksidia tulee pohjaveteen biologisissa prosesseissa (orgaanisen aineksen hajoaminen, kasvien juuristohengitys) ja myös sadeveden mukana. 2.2 Alkuaineet Nikkelipitoisuudet olivat paikoin lievästi koholla, kuva 3. Suurin nikkelipitoisuus (101 µg/l) havaittiin Pirttimäen kaivossa (mustaliuske) elokuun kierroksella. Myös Paavolan kaivossa (mustaliuske) ja Myllyniemen kaivossa (kiilleliuske) sekä Hakorannan kaivossa (mustaliuske) syksyn kierroksella pitoisuus oli koholla. Muissa pisteissä pitoisuudet olivat <5-12 µg/l välillä. Pohjaveden nikkelipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 2 µg/l ja maksimipitoisuus 890 µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa nikkelin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,5 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 1,4 µg/l ja porakaivoissa 0,4 µg/l (Backman ym. 1999). Talousveden nikkelipitoisuus saa olla enintään 20 µg/l (STM 461/2000), joten esimerkiksi siihen verrattuna osa pitoisuuksista on koholla. Kohonneet pitoisuudet aiheutuvat alueen kallioperän laadusta. Pohjaveden sinkkipitoisuus vaihteli välillä < µg/l, kuva 4. Suurin pitoisuus oli Hakorannan kaivossa, myös Pirttimäen, Myllyniemen ja Paavolan kaivoissa oli kohonneita pitoisuuksia. Pohjaveden sinkkipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 20 µg/l ja maksimipitoisuus µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa sinkin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 4,8 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 19,2 µg/l ja porakaivoissa 18,7 µg/l (Backman ym. 1999). Talousveden sinkkipitoisuudelle ei ole asetettu raja-arvoa. Aikaisemman asetuksen (STM74/1994) mukainen raja-arvo sinkille oli 2000 µg/l (STM 461/2000), joten siihen verrattuna korkein havaittu pitoisuuskaan ei ole korkea.

8 6 Nikkeli µg/l Ta Pa Ma La My Pi So Ha Ei Pu P1 Pap P4 Lah Kuva 3. Nikkelipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Osa pitoisuuksista on alle analyysitarkkuusrajan (<5 µg/l), joten pitoisuudet eivät näy taulukossa. Sinkki µg/l Ta Pa Ma La My Pi So Ha Ei Pu P1 Pap P4 Lah Kuva 4. Sinkkipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Suurin kuparipitoisuus oli Myllyniemen kaivossa µg/l. Taattolan kaivossa pitoisuus oli enimmillään 224 µg/l, Hakorannan kaivossa 166 µg/l ja Pirttimäen kaivossa 115 µg/l. Muissa pisteissä pitoisuudet olivat pieniä (<10-54 µg/l). Pohjaveden kuparipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 4 µg/l ja maksimipitoisuus 850 µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa kuparin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,82 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 3,3 µg/l ja porakaivoissa 4,7 µg/l (Backman ym. 1999). Talousveden kuparipitoisuus saa olla enintään 2000 µg/l (STM 461/2000) joten siihen verrattuna korkein havaittu pitoisuus (628 µg/l) on vielä alhainen.

9 7 Koboltin pitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<3 µg/l). Enimmillään pitoisuus oli 8 µg/l (Myllyniemi, kiilleliuske). Kadmiumia havaittiin Pirttimäen kaivossa huhtikuun kierroksella 3,5 µg/l ja elokuun kierroksella 5,1 µg/l. Muissa pisteissä pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajan (<2 µg/l). Rautapitoisuudet olivat osassa pisteissä koholla. Suurin pitoisuus µg/l havaittiin Eimi Härkösen kaivossa (mustaliuske) elokuun kierroksella. Kaivo ei ole talousvesikäytössä. Myös muissa kaivoissa havaittiin kohonneita pitoisuuksia. Talousveden rautapitoisuus saa olla enintään 200 µg/l, joten siihen verrattaessa kuudessa pisteessä normi ei täyttynyt. Mangaanipitoisuudet vaihtelivat <5-299 µg/l välillä. suurin pitoisuus oli Lampilan kaivossa (kiilleliuske). Talousveden mangaanipitoisuus saa olla enintään 50 µg/l joten siihen verrattaessa kevään kierroksella kolmessa pisteessä ja elokuun kierroksella kuudessa pisteessä normi ei täyttynyt. Pohjaveden kalsiumpitoisuus vaihteli µg/l, magnesiumpitoisuus µg/l, kaliumpitoisuus µg/l ja natriumpitoisuus µg/l välillä. Pitoisuudet ovat osaksi korkeampia kuin Suomen pohjaveden mediaanipitoisuudet (liite 1). Talousveden kalsium, magnesium ja kaliumpitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja, natriumpitoisuuden enimmäisraja-arvo on µg/l. Em. aineet ovat elintoiminnoille tärkeitä kivennäisaineita. Antimonin, arseenin, elohopean, kromin, lyijyn, seleenin ja vanadiinin pitoisuudet olivat analyysitarkkuusrajat alittavia. 2.3 Vesipinnat Vesipintoja ei ole voitu mitata näytteenoton yhteydessä kuin vain kahdesta kaivosta elokuussa, koska kaivot ovat pääosin porakaivoja tai se on muuten ollut mahdotonta. Vesinäytteet on otettu pääosin hanoista. Vesipinta oli mittausajankohtana ( ) Paavolan kaivossa 1,82 m syvyydellä kaivon yläreunasta ja Malmirannan kaivossa 1,45 m syvyydellä kaivon kannesta. 3 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteenvetona vuoden 2008 tarkkailutuloksista voidaan todeta, että vesinäytteissä ei havaittu merkittävästi kohonneita pitoisuuksia. Paikoin havaitut kohonneet pitoisuudet johtuvat kuitenkin geologista tekijöistä tai muista paikallisista tekijöistä. Fysikaalis-kemiallisista parametreista kohonneita pitoisuuksia havaittiin lähinnä typen osalta. Tehdasalueen kohonneet nitraattipitoisuudet (max µg/l) ovat todennäköisesti peräisin rakentamisessa käytetyn kiviaineksen nitraattijäämistä (räjähdysaine). Muiden seurantapisteiden kohonneet pitoisuudet johtuvat muista tekijöistä kuin kaivostoiminnasta. Metallien osalta oli havaittavissa kohonneita pitoisuuksia etenkin raudan, mangaanin ja nikkelin osalta. Pitoisuuksien kohoaminen johtuu kuitenkin geologista tekijöistä, ei kaivostoiminnasta. Verrattaessa pitoisuuksia esimerkiksi talousvedelle (STM 461/2000) annettuihin laatunormeihin havaitaan että ammoniumtypen osalta talousvesinormi (500 µg/l) ylittyy yhdessä pisteessä, nitriittitypen (150 µg/l) ja nitraattitypen ( µg/l) osalta yksittäisissä pisteessä. Talousvesinormin mukainen ph-arvo (6,5 9,5) ei täyty kuudessa pisteessä. Metallien osalta pitoisuuksien ylitykset olivat suurimmat raudan ja mangaani osalta (kuudessa pisteessä), nikkelin osalta pitoisuudet ylittivät talousvesinormin (20 µg/l) neljässä pisteessä ja kadmiumin (5 µg/l) yhdessä pisteessä. Pohjavesitarkkailua tulee jatkaa nykyisen ohjelman mukaisesti.

10 8 4 VIITTEET Backman, B. Lahermo, P., Väisänen, U., Paukola, T., Juntunen, R., Karhu, J., Pullinen, A., Rainio, H. ja Tanskanen, H Geologian ja ihmisen toiminnan vaikutus pohjaveteen. Seurantatutkimuksen tulokset vuosilta Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Johansson, P. & Kujansuu, R (toim.). Pohjois-Suomen maaperä. Maaperäkarttojen 1: selitys. Geologian tutkimuskeskus. Lahermo, P., Väänänen, P., Tarvainen, T. & Salminen, R Suomen Geokemian Atlas, osa 3: Ympäristögeokemia purovedet ja sedimentit. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys Soveltamisopas talousvesiasetukseen 461/2000. Suomen kuntaliitto.

11 Talvivaaran kaivos Pohjavesitarkkailu 2008 Analyysitulokset Nab Labs Oy Kallioperän Kaivo- Happi ph Sähkönj. Alkaliteetti Väri Sameus Kovuus NH4-N NO2-N NO3-N KMnO4-luku CO2 Näytetunnus: laatu tyyppi µg/l ms/m mmol/l mg/l Pt FTU mmol/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l STM 461/2000 6, (19,75) Lähteet ja lähdekaivot* 6,4 7 0,3 <5 1, ,6 20 Moreeni, kuilukaivot* 6,5 16,8 0, , ,6 40 Porakaivot* 7,6 7,8 1,7 <5 4, , Taattola Kvartsiitti porakaivo 9,3 6,8 11,5 0,77 <10 0,29 0,56 <7 < , Paavola Mustaliuske kuilukaivo 13 5,4 6,2 0,07 <10 1,6 0,26 <7 < < Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo 7,8 5,9 5,5 0,25 <10 0,2 0,28 <7 < Lampila Kiilleliuske kuilukaivo 6,7 6,6 14 0,9 <10 3,5 0, < Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo 3,5 6,3 18,4 0,6 15 2,1 0,75 <7 < Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo 10,4 4,8 10,1 <0, ,3 <7 <7 35 < Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo 4,5 7,7 18,5 1,5 <10 0,15 0,84 <7 < < Hakoranta Mustaliuske porakaivo 3,7 7 20,8 0, ,78 23 <7 73 < Eimi Härkönen Mustaliuske porakaivo <0,2 6,6 17 0, ,63 30 <7 <22 < Puoliväli Arkeeinen porakaivo 8,8 6,5 13,8 0,55 <10 0,16 0,47 <7 < < Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo 7,4 6,3 4,5 0,12 <10 6,1 0,24 62 < < Pappila Arkeeinen hetekaivo 10 5,9 4,3 0,19 <10 <0,05 0,2 32 < < Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo 1,6 6,5 14,3 0,71 <10 0,38 0, < Taattola Kvartsiitti porakaivo 8,3 7 15,6 1,1 <10 <0,05 0,7 42 < < Paavola Mustaliuske kuilukaivo 9,3 5,9 8,2 0,18 <10 0,76 0,37 80 < , Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo 3,9 6 8,1 0,43 <10 0,2 0,35 10 <7 79 < Lampila Kiilleliuske kuilukaivo 5,8 6,8 27 2,4 20 2,4 1, , Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo 2,6 6,3 20 0, ,7 0,82 9 < Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo 9,1 4,6 12 <0,02 < ,28 25 <7 50 < Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo 4,5 7,5 18 1,5 <10 0,07 0,75 19 < < Hakoranta Mustaliuske porakaivo 1,8 6,2 11,1 0,28 <10 4,4 0,42 24 <7 60 < Eimi Härkönen Mustaliuske porakaivo <0,2 6,7 16,2 0, ,57 65 <7 < Puoliväli Arkeeinen porakaivo 7,8 6,4 13,7 0,55 <10 <0,05 0, < Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo 4,6 6,2 5,5 0,12 <10 2,8 0, < < Pappila Arkeeinen hetekaivo 7,8 6 4,6 0,21 <10 0,09 0,11 57 < < Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo 6,3 6,4 2,6 0, ,8 0, < Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo 7,3 6,6 7,1 0,31 <10 0,05 0,17 9 < <4 9 *) Backman ym Liite 1.1

12 Talvivaaran kaivos Pohjavesitarkkailu 2008 Analyysitulokset Nab Labs Oy Kallioperän Kaivo- Sb As Hg Cd K Ca Co Cr Cu Pb Mg Mn Na Ni Fe Se Zn V Näytetunnus: laatu tyyppi µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l STM 461/ Lähteet ja lähdekaivot* 0,03 0,13 0, ,09 0,3 0, , ,5 <30 <0,5 4,8 0,2 Moreeni, kuilukaivot* 0,05 0,26 0, ,18 0,33 3,3 0, , ,4 60 <0,5 19,2 0,31 Porakaivot* 0,03 0,79 <0, ,05 <0,02 4,7 0, , ,4 50 <0,5 18,7 0, Taattola Kvartsiitti porakaivo <15 <10 <10 < <3 < < < <8 85 < Paavola Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <10 <10 < <8 158 < Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 13 < , <8 28 < Lampila Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 10 < <8 38 < Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo <15 <10 <10 < < < <8 386 < Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 3, <10 69 < <8 439 < Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < , <5 <15 <8 25 < Hakoranta Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 32 < <8 239 < Eimi Härkönen Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <8 29 < Puoliväli Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 54 < < <5 15 <8 33 < Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < <8 37 < Pappila Arkeeinen hetekaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < , <5 141 <8 27 < Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < <5 31 <8 26 < Taattola Kvartsiitti porakaivo <15 <10 <10 < <3 < < < <15 <8 125 < Paavola Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <10 <10 < <8 172 < Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 16 < <8 37 < Lampila Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 19 < <8 28 < Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo <15 <10 <10 < < < <8 345 < Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 5, < < <8 579 < Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <5 30 <8 <10 < Hakoranta Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 < <3 < < <8 663 < Eimi Härkönen Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <8 11 < Puoliväli Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 54 < < <5 33 <8 57 < Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < <8 <10 < Pappila Arkeeinen hetekaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <5 15 <8 <10 < Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < , <5 928 <8 19 < Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <5 22 <8 <10 <6 *) Backman ym Liite 1.2

13 Eimi Härkönen iirin osp Kaiv raja ja lin to Pa Malmiranta Kolmisopen avolouhos Sivukiven läjityslue 2. vaiheen liuotusalue ( Kolmisoppi ) Sorsala Lampila Myllyniemi Taattola Hakoranta Paavola Pohjoinen jälkikäsittely-yksikkö 2. vaiheen liuotusalue ( Kuusilampi ) Kipsisakka-altaat Pappila Puoliväli Tehdasalue Tehdasalue Puhtaiden valumavesien käsittely-yksikkö Kuusilammen avolouhos Sivukiven läjitysalue i Valkealampi Pirttimäki 1. vaiheen liuotusalue Sivukiven läjitysalue i Lahnasjärvi in iir sp ivo Ka Eteläinen jälkikäsittely-yksikkö ja ra Tarkkailtava kaivo Liite 2 1:50 000