This document has been downloaded from Tampub The Institutional Repository of University of Tampere. Publisher's version

Transkriptio

1 This document has been downloaded from Tampub The Institutional Repository of University of Tampere Publisher's version Authors: Heinonen Pentti K Name of article: Kohtukiinnikkeet ja Ashermanin oireyhtymä Year of publication: 2010 Name of journal: Duodecim Volume: 126 Number of issue: 21 Pages: ISSN: Discipline: Medical and Health sciences / Gynaecology and paediatrics Language: fi School/Other Unit: School of Medicine URL: e_war_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_ col_id=column- 1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku spage=%2fportl et_action%2fdlehtihakuartikkeli%2fviewarticle%2faction&_dlehtihaku_view_articl e_war_dlehtihaku_tunnus=duo99173&_dleh URN: All material supplied via TamPub is protected by copyright and other intellectual property rights, and duplication or sale of all part of any of the repository collections is not permitted, except that material may be duplicated by you for your research use or educational purposes in electronic or print form. You must obtain permission for any other use. Electronic or print copies may not be offered, whether for sale or otherwise to anyone who is not an authorized user.

2 KATSAUS Pentti K. Heinonen Kohtukiinnikkeet ja Ashermanin oireyhtymä 2486 Kohtukiinnikkeet muodostuvat kohtuontelon toimenpiteiden etenkin lapsivuodeajan kaavinnan komplikaatioina. Hennot pinnalliset kiinnikkeet eivät aiheuta ongelmia, mutta koko kohtuontelon arpeutuminen vaurioittaa limakalvoa, jolloin kuukautiset jäävät pois ja ilmenee lapsettomuutta, syklisiä alavatsakipuja ja toistuvia keskenmenoja. Kohtuontelon tähystyksessä arvioidaan muutosten laajuus ja poistetaan kiinnikkeitä. Toistuvat toimenpiteet ovat usein tarpeen. Hoitovaste ilmenee kuukautisvuodon palautumisena tai lisääntymisenä. Raskaaksi on tullut hoidon jälkeen joka kolmas potilas. Altistusta kiinnikkeille voidaan vähentää korvaamalla tavanomainen kaavinta hysteroskopiassa tehtävällä istukan osan poistolla. Joseph Asherman tutki kuusikymmentä vuotta sitten potilaita, joille ei ilmaantunut kuukautisia lapsivuodeaikana tehdyn kohtukaavinnan jälkeen ja jotka eivät enää tulleet raskaaksi tai kärsivät toistuvista keskenmenoista. Radiologiset kuvaukset osoittivat kiinnikkeiden arpeuttavan kohtuontelon osittain tai kokonaan (Asherman 1950). Tila tunnetaan Ashermanin oireyhtymänä, vaikka löydös on kuvattu jo yli sata vuotta sitten (Fritsch 1894). Kohdunsisäisten kiinnikkeiden yleisyyttä ei tiedetä, koska huomattava osa on oireettomia. Kohdun varjoainekuvauksissa on todettu kiinnikelöydöksiä 1,5 %:lla tutkituista (Al-Inany 2001). Kohtuontelon tähystyksessä kiinnikkeitä on nähty vaihtelevasti 2 24 %:lla ja useimmiten potilailla, joille on tehty kaavintoja synnytyksen tai toistuvien keskenmenojen jälkeen (Ranta 1988, Yu ym. 2008). Ohuet kalvomaiset muutokset ovat yleisiä, mutta niiden merkitys on vähäinen. Sen sijaan koko kohtuontelon tukkiva kiinnikemuodostus on harvinainen mutta kliinisesti merkittävämpi. Suomessa tehtiin vuosina toimenpidetilastojen mukaan 21 potilaalle hysteroskooppinen kohtukiinnikkeiden irrottelu ( Kaavinta vaurioittaa limakalvoa Synnytyksen jälkeen taikka keskenmenon tai raskaudenkeskeytyksen yhteydessä tehty kohdun kaavinta on noin 90 %:ssa tapauksista syynä kiinnikemuodostukseen. Erityisesti 1 4 viikon kuluttua synnytyksestä verenvuodon vuoksi tehty kyretointi johtaa kiinnikkeisiin jopa joka neljännellä potilaalla. Toistuvat toimenpiteet lisäävät määrää (Kodaman ja Arici 2007). Kohdun limakalvon eli endometriumin tyvikerroksen vaurio altistaa kiinnikemuodostukselle. Lapsivuodeaikana endometrium on ohutta, jolloin kontrolloimaton kaavinta kohdistuu herkemmin tyvikerrokseen ja osin lihaskerrokseen. Toimenpiteen jälkeen jatkuva vähäestrogeeninen tila ei paksunna limakalvoa ja myötävaikuttaa arpeutumiseen. Kudosvaurioon liittyvä tulehdusreaktio on keskeinen tekijä kiinnikemuodostuksessa, mutta mikrobitulehduksen merkitys lienee vähäisempi (Yu ym. 2008). Kiinnikkeitä aiheuttavat myös kohtuonteloon ulottuvat myoomaleikkaukset ja hysteroskooppiset toimenpiteet, kuten väliseinän halkaisu sekä polyyppien ja myoomien poistot. Harvinaiseen genitaalituberkuloosiin liittyvä krooninen kohtutulehdus muodostaa niin ikään kiinnikkeitä. Nykyisin yleinen klamydiaendometriitti ei aiheuta merkittäviä kohtukiinnikkeitä, vaikka kroonistuessaan tulehdus Duodecim 2010;126:

3 arpeuttaa munanjohtimet. Keisarileikkauksen jälkeinen kohtuontelon kiinnikkeiden riski on noin 2 % (Kodaman ja Arici 2007). Menorragian hoidossa kohdunpoiston vaihtoehtona on kohdun limakalvon poisto resekoimalla tai tuhoaminen lämpöhoidolla. Menetelmä vaurioittaa tarkoituksellisesti tyvikerrosta, jolloin kuukautisvuoto niukkenee (Heinonen 1992). Jälkitilana kohtuonteloon muodostuu kiinnikkeitä joka kolmannelle (Leung ym. 2003). Tähystystutkimus varmistaa diagnoosin Vähäiset kohtuontelon kiinnikkeet eivät välttämättä aiheuta mitään oireita. Mikäli endometriumia tuhoutuu, kuukautisvuoto vähenee tai jää kokonaan pois. Tyypillisessä tapauksessa potilaalle on synnytyksen jälkeen tehty kaavinta ja kuukautiset jäävät tulematta imetyksen loputtua. Kiinnikemuodostus voi tukkia vain kohdun kaulakanavan, jolloin vuoto ohjautuu munanjohtimien kautta vatsaonteloon ja ilmenee syklisinä alavatsakipuina. Kohdunsarvien kiinnikkeet tukkivat munanjohtimet eikä potilas tule raskaaksi. Kohdun limakalvon vaurioituminen johtaa herkästi keskenmenoihin (Yu ym. 2008). Erotusdiagnostiikassa on huomioitava muut sekundaarisen amenorrean syyt (Tinkanen 2000). Raskauden mahdollisuus on suljettava pois ennen jatkotoimia. Hormonaaliset syyt ovat harvinaisia, jos potilaalla on aikaisemmin ollut säännöllinen kuukautiskierto. Aikaisemmin diagnostiikassa käytettiin kohdun varjoainekuvausta (hysterosalpingografia). Siitä on luovuttu, koska siihen liittyy sädetystä ja vääriä positiivisia löydöksiä. Transvaginaalisella kaikukuvauksella arvioidaan kohdun limakalvoa, mutta kiinnikkeitä se ei näytä. Keittosuolaliuoksen ruiskuttaminen kohtuonteloon ennen kaikukuvausta (sonohysterografia) osoittaa paremmin yksittäiset kiinnikkeet. Mikäli kohdun kaulakanava on umpeutunut, tutkimusta ei voida tehdä. Hysteroskopia on nykyisin luotettavin diagnostinen menetelmä kohtukiinnikkeiden arvioin nissa (Panayotidis ym. 2009, Thomson ym. 2009). Näönvarainen arviointi mahdollistaa kiinnikkeiden luokituksen ja samalla niiden hoidon. Kiinnikkeet voivat olla hentoja kalvomaisia kohdun limakalvolla. Tyvikerroksesta ja lihaskerroksesta lähtevät kiinnikkeet ovat paksuja ja leveäkantaisia, ja niissä on verisuonia. Ne kasvavat seinämästä toiseen sentraalisesti, sivuseinämissä tai yläosassa (Al-Inany 2001). Endometrium ohenee, koska lihaskerroksen fibroosi huonontaa verenkiertoa ja vähentää hormonien vaikutusta kohdekudokseen. Pahimmillaan limakalvo on korvautunut sidekudoksella eikä onteloa ole lainkaan, koska kiinnikkeet ovat arpeuttaneet seinämät vastakkain. Eräissä tapauksissa kohdun limakalvo on pelkästään fibroottinen ilman kohtuontelossa havaittavia kiinnikkeitä (Yu ym. 2008). Kohtukiinnikkeistä on julkaistu ainakin kuusi erilaista luokitusta (Al-Inany 2001, Panayotidis ym. 2009). Kaikki perustuvat kohtuontelon varjoainekuvauksissa tai hysteroskopiassa tehtäviin havaintoihin. Ne auttavat hoidon ennusteen arvioinnissa, mutta eri luokitukset eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Osa luokituksista huomioi potilaan oireet ja aikaisemmat raskaudet. Käytännössä selväpiirteisin ja riittävin on hysteroskopialöydöksiin perustuva jako lievään, keskivaikeaan ja vai keaan luokkaan (March ym. 1978) (TAU- LUKKO). TAULUKKO. Kohtuontelon tähystykseen perustuva kiinnikkeiden luokitus. Vaikeusaste Kiinnikkeitä kohtuontelossa (%) Kiinnikkeiden laatu Kohtuontelon sarvet ja pohja Lievä Alle 25 Ohuet, kalvomaiset Vapaat Keskivaikea Kiinnikkeitä, seinämät eivät liimautuneet vastakkain Vaikea Yli 75 Paksut, seinämät arpeutuneet vastakkain Osittain kiinnikkeiden peittämät Kiinnikkeiden peittämät 2487 Kohtukiinnikkeet ja Ashermanin oireyhtymä

4 KATSAUS Tähystyshoidon periaatteet 2488 KUVA 1. Kohtuontelon tähystyksessä kiinnikkeet leikataan saksilla välttäen verenvuotoa. KUVA 2. Kaikukuvauksella seurataan vatsanpeitteiden päältä puolittain täytetyn virtsarakon lävitse kohdunsisäistä toimenpidettä. Hysteroskooppi (^) näkyy kohtuontelossa. KUVA 3. Kaikukuvaus osoittaa poikittaiskuvassa nesteen laajentaman kohtuontelon (*) kiinnikkeiden irrottelun jälkeen. Seinämässä on kiinnikkeiden aiheut tamaa epätasaisuutta ilman yhtenäistä limakalvoa. Oireettomia kohtukiinnikkeitä ei tarvitse hoitaa. Kuukautisvuodon puuttumisesta ja kohtukiinnikkeistä ei sinänsä ole haittaa. Aktiivinen hoito kohdistuu potilaisiin, jotka haluavat tulla raskaaksi tai joilla on invalidisoivia syklisiä alavatsakipuja. Tavoitteena on palauttaa kohtuontelon normaali muoto ja endometriumin toiminta. Tämä tarkoittaa kiinnikkeiden poistoa, verenkierron paranemista sekä limakalvon uudiskasvua. Samalla avataan munanjohtimien aukot niitä peittävistä kiinnikkeistä. Laparotomiassa tehtävästä kohdun avauksesta on luovuttu. Toimenpide tehdään nykyisin kohtuontelon tähystyksessä (Panayotidis ym. 2009). Hysteroskopiassa kiinnikkeitä voidaan poistaa saksilla tai käyttää erilaisia energiamuotoja kuten mono- tai bipolaarista sähkövirtaa tai lasersädettä (Yu ym. 2008, Panayotidis ym. 2009). Tavallisesti tähystetään 5 mm:n toimenpide-endoskoopilla. Hysteroskooppi viedään kohdun kaulakanavaan. Nestevirtaus avaa kanavaa riittävästi, joten sondin käyttö ja puikkolaajennus eivät ole tarpeen. Hennot limakalvokiinnikkeet hoidetaan tylpästi tähystimen kärjellä. Saksilla katkaistaan ensin sentraaliset kiinnikkeet ja lopuksi kohtuontelon sivuseinämissä olevat (KUVA 1). Hysteroskopian ongelmana on suppea näkökenttä. Kohdunkaulan kiinnikkeet vaikeuttavat oikean suunnan löytämistä ja altistavat verenvuodolle ja seinämän puhkeamiselle. Kohtu on puhjennut 1 3 %:ssa toimenpiteistä ja jopa 9 %:ssa vaikeista tapauksista (Panayotidis ym. 2009). Tämä komplikaatio voidaan välttää samanaikaisella vatsanpeitteiden päältä tehtävällä kaikukuvauksella. Pitkittäis- ja poikittaiskuvilla ohjataan epäsuorasti kohdunsisäistä adhesiolyysia (KUVA 2). Kohtuontelon avautuessa sen sisällä oleva neste näkyy kaikukuvassa, mikä helpottaa toimenpiteen suorittamista (KUVA 3). Laparoskopiaa ja radiologista fluoroskopiaa on myös käytetty hysteroskopian ohjauksessa estämään kohdun puhkeamista (Thomson ym. 2009). Verenvuoto on komplisoinut hysteroskooppista hoitoa %:ssa vaikeista tapauksista (Yu ym. 2008). Paksut ja leveäkantaiset kohdun lihaskerroksesta lähtevät kiinnikkeet vuotavat herkästi, mikä heikentää näkyvyyttä P. K. Heinonen

5 KUVA 4. Kohtuontelo hysteroskopiassa kiinnikkeiden hoidon jälkeen. Munanjohtimien aukot ovat vielä kiinnikkeiden peitossa. (Fedele ym. 2006). Verenvuoto altistaa myös uusille kiinnikkeille ja vaatii toistuvia toimenpiteitä. Yhdellä hoitokerralla saadaan riittävä tulos vain harvoin (KUVA 4). Erityisesti kohdunsarvien kiinnikkeet ja munanjohtimien aukkojen paljastaminen vaativat useampia endoskopioita. Ohut (3 mm) hysteroskooppi mahdollistaa diagnostiikan ohella polikliinisen hoidon ilman anestesiaa jatkotoimenpiteenä (Robinson ym. 2008). Täydentävä hoito Kohtukiinnikkeiden uudismuodostusta on todettu %:lla hoidetuista (Kodaman ja Arici 2007). Tämän vähentämiseksi ja ontelon pitämiseksi avoimena on toimenpiteen yhteydessä kohtuun jätetty muovikierukka 1 3 kuukauden ajaksi tai pieni Foleyn katetripallo täytettynä 1 2 viikon ajaksi. Selkeää näyttöä käytännön hyödystä ei ole. Kuparikierukan asettamista ei suositella kierukan pienen koon ja kuparin aiheuttaman tulehdusreaktion vuoksi (Panayotidis ym 2009, Thomson ym. 2009). Foleyn katetrin käytön on todettu vähentävän kiinnikemuodostusta, joskin asiaa koskevien tutkimusten potilasaineistot ovat olleet pieniä (Yu ym. 2008). Yhtenäistä suositeltavaa käytäntöä ei kirjallisuudessa esitetä. Estrogeenihoitoa yksin tai syklisen progestiinin kanssa on käytetty kasvattamaan kohdun limakalvoa (Kodaman ja Arici 2007). Hoitovaste ilmenee kuukautisvuodon palaamisena tai normaalistumisena itsestään tai progestiinin annon jälkeen. Hormonihoidolla ei välttämättä saada lisähyötyä, koska näillä potilailla munasarjojen toiminta ja hormonieritys ovat normaaleja (Panayotidis ym. 2009). Kiinnikemuodostusta estävää hyaluronaania on kokeiltu kohtuontelon toimenpiteissä (Sutton 2009). Alustavat tutkimukset ovat osoittaneet kiinnikemuodostuksen vähentymistä (Acunzo ym. 2003). Hyaluronihapon käyttö ei ole vielä vakiintunut hysteroskopiassa (Kodaman ja Arici 2007). Hoitotulokset vaihtelevat Kohdun limakalvon uudiskasvu ilmenee kuukautisvuodon palaamisena tai lisääntymisenä %:lla hoidetuista (Yu ym. 2008, Panayotidis ym. 2009). Endometriumin paksuus mitataan kaikukuvauksella. Kiinnikkeiden arviointi edellyttää kohtuontelon tähystämistä, joka mahdollistaa myös uusintahoidon. Kiinnikkeiden poisto parantaa kohdun verenkiertoa ja edelleen limakalvon toimintaa, joskaan se ei aina palaudu entiselleen. Raskaus edellyttää vähintään 6 8 mm:n endometriumia. Verenkiertoa on parannettu asetyylisalisyylihapolla, glyseryylitrinitraatilla ja sildenafiililla (Zinger ym. 2006, Kodaman ja Arici 2007). Hysteroskooppisen hoidon jälkeen lapsettomuuspotilaista on tullut raskaaksi keskimäärin 45 % ja vaikeissa tapauksissa joka kolmas (Yu ym. 2008, Panayotidis ym. 2009, Thomson ym. 2009). Tulokset riippuvat käytetystä luokituksesta, potilaiden iästä ja vaikeiden tapausten määrästä. Munanjohtimien tukkeutuminen voidaan hoitaa koeputkihedelmöityksellä, mikäli kohdun limakalvo saadaan uusiutumaan (Kodaman ja Arici 2007). Vaurioitunut kohdun limakalvo aiheuttaa ongelmia myös raskauden aikana etenkin istukan kiinnittymisessä ja toiminnassa. Kiinnikehoidon jälkeistä raskautta komplisoivat myöhäiset keskenmenot, ennenaikaiset syn Kohtukiinnikkeet ja Ashermanin oireyhtymä

6 KATSAUS 2490 YDINASIAT 88Kohtuontelon kiinnikkeitä muodostuu limakalvon tyvikerroksen vaurioituessa erityisesti lapsivuodeaikana tai keskenmenon yhteydessä tehdyn kaavinnan seurauksena. 88Kohtukiinnikkeisiin liittyy kuukautisten puuttumista, syklisiä alavatsakipuja, lapsettomuutta, toistuvia keskenmenoja ja istukan kiinni kasvettumista. 88Kiinnikkeet todetaan, luokitellaan ja hoidetaan kohtuontelon tähystyksessä. 88Lapsivuodeajan tavanomaisen kaavinnan korvaaminen hysteroskopiassa tehtävällä istukan osan poistolla saattaa vähentää vaikeita kohtuontelon kiinnikkeitä. nytykset ja kiinni kasvettunut istukka (Yu ym. 2008). Nämä riskit on huomioitava raskausseurannassa. Kiinnikkeiden ehkäiseminen Lapsivuodeaikana noin yksi sadasta äidistä saa runsaan verenvuodon, joka johtuu useimmiten kohtuun jääneestä istukan osasta (Hoveyda ja MacKenzie 2001). Osa vuodoista asettuu lääkehoidolla ja seurannalla. Vuoto saattaa olla runsasta ja anemisoivaa, jolloin päädytään tavanomaiseen kaavintaan. Vaikka kaavinta tehtäisiin hellävaraisesti, ei seinämään arpeutunutta istukan osaa saada aina poistettua vaan toimenpide joudutaan uusimaan. Parikin viikkoa kohdussa ollut istukan osa on kiinnittynyt lujasti, ja kyretointi saattaa lisätä vuotoa. Kohdunkaavinta on kontrolloimaton sokkotoimenpide. Sitä ei voida kohdistaa spesifisesti istukkaan, vaan seinämät joudutaan kaapimaan kauttaaltaan. Samanaikaista kaikukuvausta voidaan käyttää apuna kyretin ohjaamisessa istukan palaan. Kiinnikemuodostus on vältettävissä, mikäli kaavinnasta luovutaan. Päivystäjän tulisi harkita tarkkaan, onko toimenpide lainkaan tarpeen. Kaikukuvauksessa näkyvä kudoskertymä on useammin hyytymä kuin merkittävä istukan osa (Cohen ym. 2001). Myös jälkeisten huolellinen tarkastaminen synnytyksen jälkeen on ehkäisevää toimintaa. Tavanomainen kaavinta voidaan korvata istukan osan hysteroskooppisella poistolla (selektiivinen kaavinta) (Goldenberg ym.1997). Resektoskoopin silmukalla kaavitaan istukkakudos näköohjauksessa kuin kyretillä käyttämättä sähkövirtaa. Toimenpide kohdistuu vain istukan kiinnittymiskohtaan. Tällä vältetään aiheuttamasta mekaaninen trauma koko kohdun ohentuneeseen limakalvoon (Cohen ym. 2001). Aktivoitua bipolaarista sähkösilmukkaa on käytetty vastaaavalla tavalla hyvin tuloksin (Dankert ja Vleugels 2008). Panayotidis ym. (2009) suosittelevat antibioottiprofylaksia kaikissa kohtuontelon toimenpiteissä niin synnytyksen yhteydessä kuin muulloinkin. Raskauden keskeytyksen ja keskenmenon lääkehoito on vaihtoehto imutyhjennykselle ja kaavinnalle. Jälkivuoto saattaa kestää pitkään. Tämän ei ole todettu lisäävän kiinnikemuodostusta. Lääkehoidon jälkeen kohtuontelossa on vähemmän kiinnikkeitä kuin imutyhjennyksen ja kaavinnan jälkeen (Tam ym. 2002). Lopuksi Kohtukiinnikkeiden hoito on haasteellinen tehtävä. Vaikeita tapauksia ei ole paljon, eikä tuloksia kohentavaa kokemusta kerry riittävästi. Hoidon keskittäminen saattaa parantaa ennustetta. Kohtuontelon arpeutumia ja limakalvon vaurioita ei aina saada korjattua entiselleen, vaikka endoskooppinen hoito on kehittynyt. Uuden limakalvon kasvattaminen kudosviljelyllä ja siirtäminen kohtuun lienee tulevaisuuden hoitomuoto. Lapsivuodeajan kaavinnan korvaaminen tarkemmilla menetelmillä on jo mahdollista, ja se vähentänee vaikeita kohtukiinnikkeitä ja niihin liittyviä myöhäisvaikutuksia. PENTTI K. HEINONEN, professori Tampereen yliopisto, lääketieteen laitos, naistentaudit ja TAYS:n naistenklinikka PL 2000, Tampere P. K. Heinonen

7 KIRJALLISUUTTA Acunzo G, Guida M, Pellicano M, ym. Effectiveness of auto-cross-linked hyaluronic acid gel in the prevention of intrauterine adhesions after hysteroscopic adhesiolysis: a prospective, randomized, controlled study. Hum Reprod 2003; 18: Al-Inany H. Intrauterine adhesions. An update. Acta Obstet Gynecol Scand 2001; 80: Asherman JG. Traumatic intra-uterine adhesions. J Obstet Gynaecol Br Emp 1950; 57: Cohen SB, Kalter-Ferber A, Weisz BS, ym. Hysteroscopy may be the method of choice for management of residual trophoblastic tissue. J Am Assoc Gynecol Laparosc 2001;8: Dankert T, Vleugels M. Hysteroscopic resection of retained placental tissue: a feasibility study. Gynecol Surg 2008;5: Fedele L, Bianchi S, Frontino G. Septums and synechiae: approaches to surgical correction. Clin Obstet Gynecol 2006; 49: Fritsch H. Ein Fall von völligem Schwund der Gebahrmutterhöhle nach Auskratzung. Zbl Gynäkol 1894;18: Goldenberg M, Schiff E, Achiron R, Lipitz S, Mashiach S. Managing residual trophoblastic tissue. Hysteroscopy for directing curettage. J Reprod Med 1997;42:26 8. Heinonen PK. Kohdun limakalvon poisto menorragian hoidossa. Suom Lääkäril 1992;47: Hoveyda F, MacKenzie IZ. Secondary postpartum haemorrhage: incidence, morbidity and current management. Br J Obstet Gynaecol 2001;108: Kodaman PH, Arici A. Intra-uterine adhesions and fertility outcome: how to optimize success? Curr Opin Obstet Gynecol 2007;19: Leung PL, Tam WH, Yuen PM. Hysteroscopic appearance of the endometrial cavity following thermal balloon endometrial ablation. Fertil Steril 2003;79: March CM, Israel R, March AD. Hysteroscopic management of intrauterine adhesions. Am J Obstet Gynecol 1978;130: Panayotidis C, Weyers S, Bosteels J, van Herendael B. Intrauterine adhesions (IUA): has there been progress in understanding and treatment over the last 20 years? Gynecol Surg 2009;6: Ranta H. Carbon dioxide hysteroscopy in the diagnostics of gynecologic disorders. Väitöskirja. Tampereen yliopisto Robinson JK, Colimon LM, Isaacson KB. Postoperative adhesiolysis therapy for intrauterine adhesions (Asherman s syndrome). Fertil Steril 2008;90: Sutton C. Adhesions following surgery: pathogenesis and current experience with adhesions barriers. Surg Technol Int 2009;18: Tam WH, Lau WC, Cheung LP, Yuen PM, Chung TK. Intrauterine adhesions after conservative and surgical management of spontaneous abortion. J Am Assoc Gynecol Laparosc 2002;9: Thomson AJ, Abbott JA, Deans R, Kingston A, Vancaillie TG. The management of intrauterine synechiae. Curr Opin Obstet Gynecol 2009;21: Tinkanen H. Amenorrean syyt ja tutkiminen. Suom Lääkäril 2000;55: Yu D, Wong YM, Cheong Y, Xia E, Li TC. Asherman syndrome one century later. Fertil Steril 2008;89: Zinger M, Liu JH, Thomas MA. Successful use of vaginal sildenafil citrate in two infertility patients with Asherman s syndrome. J Womens Health (Larchmt) 2006; 15: Sidonnaisuudet Ei ilmoitettavia sidonnaisuuksia Summary Intrauterine adhesions Asherman s syndrome Intrauterine adhesions known as Asherman s syndrome evolve after trauma to the basal layer of the endometrium usually secondary to curettage of a recently pregnant uterus. The lesions range from minor to severe cohesive adhesions that affect menstrual function and fertility. Operative hysteroscopy is the mainstay of diagnosis, classification and treatment of the intrauterine adhesions. Significantly obliterated cavity may require multiple hysteroscopic adhesiolysis to achieve a satisfactory anatomical and functional result. Operative hysteroscopy for selective curettage of residual trophoblastic tissue instead of nonselective conventional curettage may prevent intrauterine adhesions Kohtukiinnikkeet ja Ashermanin oireyhtymä