Juomatapojen alueelliset erot Suomessa vuonna 1979

Transkriptio

1 Jumatapjen alueelliset ert Sumessa vunna 1979 Kyselytutkimuksen j a kulutustilastj en vertailu./ussi Simpura - Esa }sterberg Vaikka Sumessa n pitkään tutkittu väestön jumatapja haastattelu- ja kyselytutkimuksilla (Kuusi 1948 & 1956; Mäkeä 1971; Simpura 1978 a & b), ei alkhlin kulutuksen ja jumatapjen alueellisiin erihin le juuri kiinnitetty humita (ks. kuitenkin Sarila 1954). Lähinnä vain viralliset myynti- ja kulutustilastt vat antaneet mahdllisuuden alueellisiin vertailuihin (Nyberg 1969; Laini 1968; Ahlström-Laaks & Österberg 19?8). Kulutustilastjen etuna n niiden lutettavuus. Tisin kuin kysely- ja haastattelututkimukset tilastinti kenee kertmaan erittäin tarkasti sen alkhlimäärän, jka vusittain stetaan Alkn myymälöistä, anniskeluravintlista sekä vain keskiluen myyntiin ikeutetuista elintarvikeliikkeistä ja kahvilista (Ahlström-Laaks & Österberg 19?8). Tilasttietjen käyttökelpisuutta ei kk maan eikä läänienkään taslla juurikaan vähennä se, että alkhlijumien staminen ja nauttiminen eivät aina tapahdu samalla paikkakunnalla tai että ihmiset juvat myös alkhlia, jka ei tule tilastiduksi (Ahlström-Laaks & Österberg 19?8). Vaikein alue tässä suhteessa n Ahvenanmaan maakunta, jssa laivilta saatava alkhli sekä turistien ja merimiesten alkhlin kulutus tekevät viralliset kulutustilastt varsin pulmallisiksi. Myös Lapin lääni ja udenmaan iääni vat hieman ngelmallisia turistien ja tispaikkakuntalaisten kulutuksen vuksi (ks. Simpura 1978 a; Kskikalli 1982; Petterssn 1982). Viralliset kulutustilastt eivät kuitenkaan kykene kertmaan väestöryhmien välisistä erista, esimerkiksi miesten ja naisten tai kaupunkilaisten ja maalaisten jumatapjen eri- aisuudesta. Tämänkaltaisia seikkja taas vidaan kuvata kysely- ja haastattelututkimusten avulla. Tsin niilläkin n mat rajituksensa (ks. esim. Pernanen 1974). Seuraavassa pyrimme yhdistämään tilastinnin ja kyselytutkimuksen edut tarkastelemalla alkhlin kulutuksen ja jumatapjen alueellisia erja Sumessa vunna 1979 virallisen kulutusti- astn ja vunna 19?9 kerätyn phjismaisen alkhlikyselyn Sumen-aineistn avulla. Jumatau at j a alkhlikulttuuri. On väitetty, että sumalainen jumatapa n säilynyt humalaan jhtavana hulimatta suurista yhteiskunnallisista muutksista ja elämäntapjen muuttumisesta kaupungistumisen myötä (Simpura 1978 a). Myös tietiset yritykset murtaa perinteistä jumatapaa alkhtiplitiikan keinin näyttävät epännistuneen. Esimerkiksi vuden 1969 alussa tteutuneen alkhlilain muutksen n sitettu ensisijaisesti tuttaneen uusia alkhlinkäyttötapja perinteisten käyttötapjen rinnalle (Mäketä 1975). On myös väitetty, että alkhli n tullut entistä kiinteämmäksi saksi suma- aisten arkielämää (esim. Mäkelä & Sulkunen & Österberg 1981). Esittämämme väitteet kskevat sumalaisen jumisen muuttumista, ja käytössämme n pikkileikkausaineist. Esitetyt väitteet eivät siis suranaisesti tuta dtuksia jumatapjen erista läänien väillä. Ne hjaavat kuitenkin tarkastelumme khteeksi tettavien muuttujien valintaa ja uvat tarpeellisen taustan tarkasteitavien muuttujien arvja tulkittaessa. Esimerkiksi uudet jumatavat kiinnittävät humimme humalakulutuksessa sekä miesten ja naisten alkhlin kulutuksessa läänien välilä ilmeneviin erihin. On myös kiintisaa tietää, perustuvatk läänien väliset kulutustasert raittiiden suudessa vai alkhlin käyttäjien keskikulutuksessa ilmeneviin erihin. Edelleen n kiintisaa tietää, vaihte- eek suurkuluttajien suus lääneittäin. Näitä muuttujia tarkastelemme seuraavassa lääneittäin suhteessa kulutustasn. 235

2 Läänitaslla aineist ei anna mahdllisuutta tarkastella kaupunkien ja maaseudun välisiä erja, kska havaintja n liian vähän. Yhdistelemältä läänej ä suuremmiksi kknaisuuksiksi tämäkin analyysi n mahdllinen. Samalla tarjutuu tilaisuus tutkia kansatieteessä usein esiintyvän. itä-änsi-jan mahdllista ilmenemistä jumatavissa. Mahdlliset kulttuuriset ert saattavat peittyä alkhlinkäyttötapihin vimakkaasti vaikuttavan kaupungistumisasteen vaihtelun alle. Siksi n tisaalta jaettava maa lääniä suurempiin alueisiin siten, että kulttuurierjen lisäksi myös kaupungistumisert tetaan humin, tisaalta n tarkasteltava kaupunkeja ja maaseutua erikseen kunkin suuralueen sisällä. On kaksi erikistapausta, jtka tässäkin ansaitsevat tulla pidetyiksi mina alueinaan: Helsingin seutu ainana edes jssakin määrin suurkaupunkilaista elämänmuta edustavana alueena ja Vaasan lääni, jka virallisissa kulutustilastissa aina herättää ihmetystä alhaisilla kulutusluvuillaan. On myös lunnllista, että Phjis-Sumi n mana alueenaan. Näin saamme aluejan, jssa n viisi aluetta: Helsingin seutu (Helsinki, Esp, Vantaa ja Kauniainen), Etelä-Sumi (udenmaan läänin lppusa, Turun ja Prin lääni, Ahvenanmaa sekä Hämeen ja Kymen läänit), tä- ja Keski-Sumi (Mikkelin, Phjis-Karjalan, Kupin ja Keski-Sumen äänit), Vaasan lääni sekä Phjis-Sumi (Oulun ja Lapin äänit). Kymen läänin sijittaminen yhteen selvästikin Länsi-Sumeen kuuluvien läänien kanssa n perusteltavissa läänin krkealla kaupungistumisasteella. Vuden phjismaisen alkhli.kyselyn Sumen-aineist Phjismainen alkhli sely n slannin, Nrjan, Rutsin ja Sumen yhteinen tutkimushanke, jnka tavitteena n tutkia jumatapjen erja sekä erja alkhlin kulutuksen ja alkhlihaittjen välisessä suhteessa ja alkhliasenteissa. Tutkimuksen khteena n kunkin maan vutias väestö, ja tiedt kerättiin pstikyselyllä helmi-maaliskuussa Sumessa saatiin vastauksia kaikkiaan 21,37, ja vastausprsentti li?1,3 (Hauge & rgens-jensen 1981 a & b). Vastaajista määri- teltiin raittäksi ne, jtka eivät man ilmituksensa mukaan lleet nauttineet lainkaan alkhlijumia selyä edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Alkhlin ausikulutus laskettiin jumaryhmittäin saatujen keskimääräistä nauttimistiheyttä ja keskimääräistä kertaku- utusta kskevien vastausten perusteella (ks. Simpura 1981).. Humalakulutuksen esiintymistä vidaan arviida kahdella tavalla: Ensinnäkin li lmakkeessa erillinen symys humaltumistiheydestä, ja tiseksi syttiin erityyppisten jumiskertj en lukumääriä neljän viime viikn aikana. Jumiskertatyypit li mudstettu kertakulutusmäärien mukaan, ja neljästä tyypistä kaksi määriteltiin humalakerriksi (ks. Simpura 1981). Suurkuluttajina pidetään tässä niitä alkhlinkäyttäjiä, jiden itse ilmittama alkhlin vusikulutus ylitti c sataprsenttista alkhlia. Vastaajien lukumäärä lääneittäin ja suuralueittain, jaettuna sukupulen mukaan raittiisiin ja alkhlinkäyttäjiin sekä suuralueittain myös kaupunkiin ja maaseutuun, ilmenevät tauluksta 1.1 Alkhlij umien tila st itu kulutus ltüineitt öin Asukaslukuun suhteutettuna alkhlijumien kulutus vaihteli vunna 1979 Vaasan läänin vajaasta 4 litrasta udenmaan läänin vajaaseen 8 litraan. Muiden läänien kulutusluvut eivät kylläkään asettuneet tasaisesti näiden ääripäiden välille; kuudessa maan kahdestatista läänistä alkhlijumien kulutus pikkesi enintään 0,2 litraa kk maan 6,2 litran keskikulutuksesta. Karkeasti vidaan sana alkhlijumien kulutuksen vunna 1979 lleen sitä suuremman, mitä lähempänä Helsinkiä lääni sijaitsi. Merkittävimmät pikkeukset livat 6,4 litran keskikulutuksellaan Kymen ja Hämeen läänien väliin sijittuva Lapin lääni sekä kulutustasn alhaisuuden perusteella muista ääneistä erttuva Vaasan lääni. Vaasan läänin alhainen kulutustas ei kuitenkaan le aivan pikkeuksellinen sikäi, että alkhlijumien ltässä artikkelissa esitettävien kyselyaineistn perustuvien kuviiden piirtämiseen käytetyt luvut julkaistaan erillisessä taulukkraprtissa (Simpura & Österberg 1982). 236

3 Taulukk 1. Vuden 1979 phjismaisen alkhli selyn Sumen-aineist lääneittäin ja suuralueittain LAANETTAN Lääni Tunnus N NM NN KM KN VAS udenmaan Turun ja Prin Ahvenanmaa Hämeen Kymen Mikkelin Phjis-Karjalan Kupin Keski-Sumen Vaasan Oulun Lapin T A H R M S K x V L LL t t C t ,6 72,3 50,0 73,9 69,5 75,7 74,6 71,9 76,0 12,4 70,2 68,9 Kk maa SRALETTAN 1. Kaupungit 2 L ,3 Helsingin seutu Etelä-Sumi tä-sumi Vaasan lääni Phjis-Sumi HK ESK SK VAK PSK t ,7 68,9?6,0 73,6?6,0 2. Muut kunnat Etelä-Sumi tä-sumi Vaasan lääni Phjis-Sumi ESM SM VAM PSM t L ,8 73,2 71,4 65,0 Selityksiö: N NM NN KM KN VAS = vastaajien kknaismäärä miespulisten vastaajien määrä naispulisten vastaajien määrä miespulisten alkhlia käyttävien vastaajien määrä naispulisten alkhlia käyttävien vastaajien määrä vastausprsentti Tunnuksia käytetään kuviissa sittamaan läänin tai alueen sijittumista. kulutus näyttää yleensäkin lleen Länsi-Sumessa vähäisempää kuin tä-sumessa (ks. kuvi 1). Lapin läänin kulutustas selittyy taas sittain turistien alkhlin käytölä (Kskikalli 1982). Läänien kulutustasn mukainen järjestys ei le muuttunut lennaisesti parin viime vusikymmenen aikana; tsin tä-sumen läänit vat hieman lähestyneet kärkeä. Alkhlijumien kulutuksen kehityksen tarkastelu lää- 237

4 Kuui. 1". Alkhlijumien tilastitu kulutus Sumessa vusina 1960 ja 1979 lääneittäin (cl sataprsenttista alkhlia asukasta khti) tm m üe a 2@ l{r fg r A 26+m@Et@ Lähteet: Alkn vusikirja 1960 ja 19?9. Kuui 2. Vastaajien vusikulutuskeskiarvt ja alkhlijumien tilastitu kulutus lääneittäin vunna 19?9 (cl sataprsenttista alkhlia) tm &. 20 x trn OT XL 2m.d)@Er@ neittäin paljastaakin sen mielenkiintisen seikan, että lähes jkaisessa läänissä alkhlijumien kulutuksen kehityksessä vidaan erttaa samat jakst kuin kk maan taslla. Lähes jkaisessa läänissä alkhlijumien ku- u utus lisääntyi melk tasaisesti 1960-luvulla, khsi hyppäyksenmaisesti vudesta 1968 vuteen 1969 sekä kasvi varsin vimakkaasti 19?O-luvun ensimmäisellä pulisklla. Jkaisessa läänissä kasvu n myös laantunut tai lppunut kknaan vuden 1974 jälkeen. Tästä yleisestä kehityksestä n pari mielenkiintista pikkeamaa. Ensiksi Lapin läänissä alkhlijumien kulutuksen kasvu li varsin hidasta 1960-uvun alussa ja keskivaiheilla. Tiseksi Ahvenanmaan maakunnassa kehitys pikkeaa jnkin verran muun Sumen kehityksestä (Ahlström-Laaks & Österberg 19?8). Vaikka alkhlijumien kulutuksen kasvu nkin rytmittynyt samalla tavalla eri lääneissä, n alkhlijumien kulutuksen kasvuvauhdissa llut silti humattavia erja. Yleensä alkhlijumien kulutuksen kasvuvauhti n parin viime vusikymmenen aikana llut keskimääräistä suurempi niissä tä- ja Phjis-Sumen lääneissä, jissa kulutustas li 1960-uvun alussa keskimääräistä alhaisempi. Tämä merkitsee, että läänikhtaiset kulutustasert vat lleet aikaisemmin humattavasti suurempia kuin 1970-uvun lpussa (Ahlström-Laaks & Österberg 19?S). Läänien a älisi.ä erj a jumataa issa Vastaajien maan ilmitukseen perustuvat vusikulutusarvit asettavat läänit hieman tisenlaiseen kulutustasn mukaiseen järjestykseen kuin kulutustilastt (kuvi 2). On muistettava, että eräissä lääneissä n vastaajien lukumäärä varsin alhainen ja tulkset vat sen vuksi epälutettavia. Ahvenanmaata kskevat tiedt n jätetty jatkssa kknaan pis, kska ne perustuvat vain 6 vastaajan vastauksiin (Ahvenanmaan jumatavista ks. Petterssn 1982). Kyselyyn perustuvat vusikulutusarvit vat selvästi alempia kuin tilastidun kulutuksen luvut. Yleensäkin saadaan sely- ja haastattelututkimuksissa selville vain sa tdellisesta alkhlin kulutuksesta; vuden 1979 phjismaisessa alkhli- selyssä saatiin selville kk maan taslla 40 prsenttia tilastidusta kulutuksesta (Simpura 1981; ks. myös Pernanen 1974). Kun tämä "kattavuusngelma" tetaan humin, antaa selyaineist varsin hyvän kuvan läänien keskimääräisestä alkhlin kulutuksesta. 238

5 Kutsi 3. Alkhlinkäyttäjien vusikulutuskeskiarvt ja alkhlijumien tilastitu kulutus lääneittäin vunna 1979 sukupulen mukaan (cl sataprsenttista alkhlia) rcfb E tr] aa H,a! L G) c@ am a@.&eero@ 2m a@.sm&rm R H "F' Humautus: Tilastidun alkhlin kulutuksen tiedt kskevat kk läänin väestöä ja vat siis samat miehille ja naisille. Kuai 4. Raittiiden suus prsentteina vutiaista ja alkhlijumien tilastitu kulutus (c sataprsenttista alkhlia) lääneittäin vunna 19?9 sukupulen mukaan s t a a D D 3nL e l 26.CrmElm 2@.Oüpmtm t 8r* L R u x i Onk nyt raittiiden suus alhaisen kulutuksen lääneissä keskimääräistä suurempi vai juvatk alkhlinkäyttäjät niissä vähemmän kuin muualla? Kuvin 3 mukaan näyttää siltä, että alhaisen kulutuksen lääneissä käyttäjät tyytyvät yleensä vähempään kuin krkeamman kulutuksen lääneissä. Alhainen alkhlin kknaiskulutus ei kuitenkaan perustu vain tähän. Alhaisen kulutuksen läänit vat yleensä myös muita raittiimpia (kuvi 4). Aineis- 239

6 tmme erikisuutena n, että Mikkelin läänistä ei tullut yhtään raitista miespulista vastaajaa. Tuls jhtunee pikemminkin vastaajien pienestä määrästä tussa läänissä kuin siitä, että raittius lisi sieltä kknaan hävinnyt. Kui 5. Alkhlia käyttävien naisten ja miesten vusikulutuskeskiarvj en suhde (% ) ja alkhlijumien tilastitu kulutus (c sataprsenttista alkh- ia) lääneittäin vunna 1979 $ r m 20 r 3 T L xx l{ t ixp.@ üp E tqp R Vuden jumatapatutkimuksessa naisten ja miesten keskimääräisten alkhlin vusikulutuslukujen suhde li kk maan alkhlin käyttäjillä 29 prsenttia (Simpura 19?B a). Phjismaisessa alkhlikyselyssä vastaava suhde li eri lääneissä prsenttia. Tämä vaihtelu n yhteydessä alkhlin vusikulutuksen tasn lähinnä siten, että krkean kulutuksen lääneissä n naisten keskikulutus verrattuna miesten lukuun pienempi kuin ahaisen kulutuksen lääneissä (kuvi 5). Kuvin 4 perusteella taas näytti siltä, että raittiiden naisten suus aleni jyrkemmin kuin raittiiden miesten siirryttäessä alhaisen kulutuksen 1ääneistä krkean kulutuksen lääneihin. Humalakulutuksen suuden arviiminen pelkästään humaltumistiheyttä kskevaan symykseen annettujen vastausten varassa n vaikeaa, kun ei le käytössä yleistä jumistiheyttä kuvaavaa vertailukelpista mittaria. Tarkastelemme aluksi humalakertjen kknaismäärän yhteyttä vastaajien ilmittamaan alkhlin vusikulutuksen tasn. Kuvista 6 käy ilmi, että kulutuksen kasvaessa humalakertjen määrä kasvaa hitaammassa tahdissa kuin kulutus. Humalakulutuksen suhteellisen suuden tarkastelemiseksi n paras tutkia neljän viime viikn jumiskertja, jtka tarjavat edes js- Kutsi 6. Vutuisten humalakertjen määrät alkhlinkäyttäjää khti ja käyttäjien vusikulutuskeskiarvt (c sataprsenttista alkhlia) ääneittäin vunna 1929 sukupulen mukaan a a D D ( a xx u e lti L T t ap.@üpr@! l v sj [R 'f, 2@.(n t@ E r@ 240

7 sakin määrin käyttökelpisen mittarin. Määrittelemällä kysytyistä neljästä jumiskertatyypistä sa humalakerriksi Jussi Simpuran (1981) kuvaamalla tavalla vidaan arviida humalakertjen suutta kaikkien neliviikkiselle jakslle sattuneiden jumiskertjen määrästä lääneittäin (kuvi 7). Suhteuttamalla humalakertjen suus alkhlijumien tilastituun vusikulutukseen nähdään, että miehillä jumisen humalakeskeisyys pikemminkin kasvaa kuin vähenee kulutustasn khtessa. Liekö pelkkä sattuma, että klmessa alhaisimman kulutuksen läänissä miesten jumisen humalakeskeisyys jää alemmalle taslle kuin udenmaan läänissä, kun taas samjen äänien naisten juminen n humalakeskeisempää kuin udenmaan läänin naisten juminen? Kursi 7. Humalakertjen prsenttisuus kaikista jumiskerrista ja alkhlijumien tilastitu kulutus (cl sataprsenttista alkhlia) lääneittäin vunna 1979 sukupulen mukaan 5 x L 50.O D t t v T r*{ 3R a ) 20 t X 3 n r L r T x aql a qx, m rm llcp.q)@l@ Kui 8. Suurkuluttajien prsenttisuus alkhlinkäyttäjistä ja käyttäjien alkhlin vusikulutuskeskiarvt (c sataprsenttista alkhlia) lääneittäin vunna 1979 sukupulen mukaan ) 25 t lr.l 25r lj a.l 2tl -{ ḻ t l5 l 5 3 v L,, TR 2m«Dm&l@.{ ts --r : r -.,1 5 -r'-'l--t----] f- r---? 'l J?*' 2@.@ u) m lm 241

8 Pitkäaikaisen ja runsaan alkhlin käytön aiheuttamien haittjen yleisyyttä väestössä vidaan epäsurasti arviida laskemalla alkhlin suurkuluttajien suus. Erityisen kiinnstavaa n verrata suurkuluttajien suutta alkhlin kknaiskulutuksen tasn. Aikaisemmissa tutkimuksissa n nimittäin näyttänyt siltä, että alkhlin kknaiskulutuksen kasvaessa myös suurkuluttajien suus nusisi - ja vieläpä varsin säännönmukaisella tavalla (ks. esim. Bruun & al 1975). Suurkuluttajien suus näyttää Sumessa lisääntyvän kulutuksen kasvaessa myös läänitaslla (kuvi 8). Kaupungit ja rnaaseutu sekä kulttuuri.alueet Edellisen kaltainen tarkastelu vidaan surittaa myös suurempien aluekknaisuuksien puitteissa (ks. Simpura & Österberg 1982). Seuraavassa tamme esiin vain muutaman seikan, jtka vat kiintisia ensisijaisesti kaupungin ja maaseudun välisen ern selvittämiseksi sekä tissijaisesti itä-länsi-kulttuurierjen tutkimiseksi. Kska edellä käytettyä tilastitua vusikulutusta ei le saatavissa kuntamudn mukaan, n kuviissa esitetty sitä vastaavana muuttujana kyselyaineistn perustuva kaikkien vastaajien vusikulutuskeskiarv. Tarkastelemme aluksi alkhlin käyttäjien kulutuskeskiarvja (kuvi 9) ja raittiiden suuksia (kuvi 10). Näyttää siltä, että maaseudulla n raittiiden suus suurempi ja kulutustas alhaisempi kuin kaupungeissa. Kulutusmäärien mukaan n kaupungin ja maaseudun välinen er suurin Etelä-Sumessa, varsin pieni Phjis-Sumessa ja tä-sumessa ja ähes lematn Vaasan läänissä (kuvi 9). Kaupungin ja maaseudun kulutustasjen er näyttää pienemmältä kuin vuden 1976 jumatapatutkimuksessa, jssa maalla jutiin nin pulet kaupunkien keskikulutuksesta (Simpura 1978 b). Raittiiden suuksissa vat ert taas suurimmat Vaasan läänissä (kuvi 10). Kaiken kaikkiaan tu- kset kuviissa 9 ja 10 vat hyvin samanlaiset kuin vastaavat läänijan mukaiset tulkset (kuvit 3 ja 4): alhainen kulutustas perustuu sekä suureen raittiiden suuteen että käyttäjien alhaiseen vusikulutukseen. On humattava, että maaseutualueet ja kaupungit eivät ertu kahdeksi eri ryhmäksi, vaan kunkin suuralueen maaseutu ja kaupungit vat lähellä tisiaan. Tämä vahvistaa käsitystä alkh- ikulttuurin yhtenäisyydestä. Kuvi 11 sittaa, että maaseudulla naisten keskikulutus verrattuna miesten kulutusmääriin n suurempi kuin kaupungeissa. Entä sitten humalakulutuksen asema kau- Kursi 9. Alkhlinkäyttäjien vusikulutuskeskiarvt ja kaikkien vastaajien vusikulutuskeskiarvt (cl sataprsenttista alkhlia) suuralueittain vunna 1979 sukupulen ja kuntamudn mukaan t@ E E.@ -r tlr H 3r -j -t j t6 v0lrt 2E.i t{kl 2E üx) r(xd smf* Yt[r ---- r'- r - a6 «DO a t@ 242

9 Kuui 70. Raittiiden suus prsentteina vutiaista ja kaikkien vastaajien vusikulutuskeskiarvt (cl sataprsenttista alkhlia) suuralueittain vunna 1979 sukupulen ja kuntamudn mukaan s l vllt tl a D } Ps.H a valt Flr e YAß lb( Etr l vlr ct P8t EAr { üx) (xp r HX a(x,.q) t E r@ Kutsb 77. Alkhlia käyttävien naisten ja miesten vusikulutuskeskiarvjen suhde (%) ja kaikkien vastaajien vusikulutuskeskiarvt (cl sataprsenttista alkhlia) suuralueittain vunna 1979 kuntamudn mukaan 50.O r & t \il,,{ Egr Htl e$r r Fr B 2@+qrEr@ pungeissa ja maaseudulla tahi eri suuralueil- a? Nämä tulkset vat hieman ristiriitaisia (kuvi 12). Humalakertjen suus n tä- ja Phjis-Sumessa suurempi maalla kuin kaupungeissa. Vaasan läänissä ja Etelä-Sumessa asia n päinvastin. Yhteenuet ja phdinta Virallisten kulutustilastjen tarkastelu yhdessä selytutkimusaineistn kanssa sittautui timivaksi ratkaisuksi tarkasteltaessa jumatapjen alueellisia erja. Aineistmme mukaan raittiiden suus li sitä pienempi ja alkhlinkäyttäjien keskimääräinen kulutus sitä suurempi, mitä krkeampi läänin kulutustas li. Myös suurkuluttajien määrä khsi sitä suuremmaksi, mitä krkeampi li äänin keskikulutus. Edelleen humalakertjen lukumäärä li sitä suurempi, mitä krkeampi li läänin keskikulutus. Humalakulutuskertjen suus kaikista jumiskerrista li sitä suurempi, mitä krkeampi li lääinin keskikulutus. Alkhlia käyttävien naisten keskikulutuksen suhde alkhlia käyttävien miesten keskikulutukseen näytti levan sitä pienempi, mitä enemmän läänissä jutiin. Kaupunkeja ja maaseutua vertailtaessa aineist sitti kulutustasn levan alhaisemman ja raittiiden suuden suuremman maalla kuin kaupungeissa. tä-änsi-kulttuurialuejaka nudattavia selviä eravuuksia ei aineistmme paljastanut. Läänit ja alueet eravat tisistaan kulutustasn ja jumatapjen suhteen. Suurin sa jumatavissa ilmenevistä erista näyttää levan yhteydessä alkhlin kulutuksen tasn 243

10 Kuai 12. Humalakertjen prsenttisuus kaikista jumiskerrista ja alkhlinkäyttäjien vusikulutuskeskiarvt (cl sataprsentti;ta äkhlia) suuralueittain vunna 19?9 kuntamudn ja sukupulen mukaan 60 s.o T it vlr valr c91 Pg,t BTt g( EÜl PST $ a ] a Pril Yffi*' tsr! l6r l! XD X' qe 2m.m m rqd varsin luntevalta tuntuvalla tavalla. Humalakertjen suuden khaminen kulutustasn khamisen myötä ei ehkä kuitenkaan le aivan dtettua. Sehän viittaa siihen, että kuvitelma keskimääräistä enemmän, mutta suhteellisesti sivistyneemmin juvasta eteläisestä kaupunki-sumesta ei pidä paikkaansa' Havaint muistuttaa myös siitä, että alhainen kuh'.tustas ei merkitse samaa kuin juminen perinteisen humalaan jhtavan jumatavan mukaisesti; Väli- ja Phjis-Sumen läänien alhainen kulutustas ei tdellakaan näytä syntyvän siitä, että ihmiset juvat näillä alueilla harvin, mutta sitäkin hartaammin. Vastaavasti eteläisen Sumen läänien keskimääräistä krkeampi kulutustas ei selity perinteisten jumatapjen rinnalle nusseilla seurustelunmaisilla pienkäyttökerrilla. Läänien väliset kulutustasert eivät siis selity mdernien jumatapjen vähäisyydellä tai runsaudella, vaan selitystä n pikemminkin haettava alkhlijumien saatavuuden ja vastaavien seikkjen erista läänien väi[ä. Yhtenäisen alkhlikulttuurin hella, jssa alueelliset erityispiirteet eivät juurikaan ertu läänitaslla, aineistmme viittaa siihen, että jumatapja mukanneet vaikutteet vat levitessään läpäisseet sumalaisen yhteiskunnan samanaikaisesti ja jhtaneet varsin samankaltaisiin tulksiin, jten malli muutksen etene- misestä keskuksista takamaille ei timi selitettäessä sumalaisten alkhliljen muuttumista viime vusikymmenien aikana. Jumatapjen samanaikaiseen ja samansuuntaiseen muuttumiseen vat eittämättä vaikuttaneet alkhlikulttuurimme kyvyttömyys vastustaa ja speuttaa uusia vaikutteita sekä klme merkittävää vaikutteiden välittäjää: jukktiedtus, televisi etunenässä, matkailu sekä ravintlalaits. Alueellisten jumatapaerjen tutkiminen n jäänyt Sumessa vähiin muun muassa siksi, että jumatapjen n letettu levan yhdenmukaisia maan eri sissa. Aineistmme näyttää pääsin tukevan tätä näkemystä. Samalla se kuitenkin nstaa phdittaviksi eräitä tärkeitä ngelmia. Ensiksi, mitkä vat ne mekanismit, jiden välityksellä jumatapjen muutkset leviävät? Miten murtuu mraalivalli, kun raittiit siirtyvät alkhlin käyttäjiksi? Tiseksi, pitääkö paikkansa, että alhaisen ku- utuksen alueilla alkhlia käyttävien miesten ja naisten kulutus muistuttavat tisiaan enemmän kuin krkean kulutuksen alueilla? Miksi alkhlia käyttävien naisten kulutus pikkeaa eri lääneissä vähemmän kuin alkhlia käyttävien miesten? Klmanneksi, minkälaiset kulttuuriset jumatapaert vat kiinnstavia tisaalta kaupungin ja maaseudun, tisaalta muissa suhteissa kulttuuritaustal- 244

11 taan erilaisten alueiden välillä? Onhan mahdllista, että kk maan taslla käytetyt jumatapjen tunnuspiirteet eivät le parhaat mahdlliset näihin kysymyksiin vastaamiseksi. Alueitten väliset jumatapaert vat lunteeltaan mnisäikeisiä, ja niitä kskevat letukset, perustuvatpa ne sitten tutkimukseen tai kansanmaisiin käsityksiin, vat vielä liian yleisiä ja epämääräisiä empiirisesti arviitaviksi. Näiden letusten täsmentäminen ja niistä keskusteleminen vat hyödyksi phdittaessa alkhlitutkimuksen yleisempiäkin ngelmia. Kirjalli,suus Ahlström-Laaks, Salme & österberg, Esa: Alkhlin kulutus Sumessa vusina Haittaprjektin saraprtti. Alkhlipliittisen tutkimuslaitksen tutkimusselste n: 117. Helsinki 1978 Alkn vusikirja 1960 ja 19?9 Bruun, Kettil & Edwards, Griffith & Lumi, Martti & Mäkelä, Klaus & Pan, Lynn & ppham, Rbert E. & Rm, Rbin & Schmidt, Wlfgang & Skg, Ole-Jrgen & Sulkunen, Pekka & Österberg, Esa: Alkhliplitiikka kansanterveydellinen näkökulma. Alkh- - litutkimussäätiön julkaisuja n: 25. Frssa 19?5 Hauge, Ragnar & rgens-jensen, Oav: Scandinavian drinking survey: sampling peratins and data cllectin. SlFA-stensilserie 44. Statens institutt fr alkhlfrskning. Os a Hauge, Ragnar & rgens-jensen, Oav: Scandinavian drinking survey: demgraphic variables and representativeness f samples. SlFA-stensilserie 45. Statens institutt fr akhlfrskning. Osl b Kskikalli, lp: Kuka kuluttaa Lapin akhlia? Turismin ja rajakaupan vaikutus akhlin kulutuslukuihin Lapin läänissä. Alkhlipliittisen tutkimuslaitksen tutkimusselste n: 156. Helsinki 1gB2 Kuusi, Pekka: Sumen viinapulma galluptutkimuksen valssa. Helsinki 1g4B Kuusi, Pekka: Alkhlijumien käyttö maaseudulla. Helsinki 1956 Laini, Eila: Alustava tutkimus alkhlijumien kulutuksen alueittaista ennustamista varten. Tilasttieteen pr gradu -tutkielma. Helsingin ylipist 1968 Mäkelä, Klaus: Alkhlitutkimus ja alkhliplitiikka. Ssilgia B (19?1): Ztl-2g7 Mäkelä, Klaus: Cnsumptin level and cultural drinking patterns as determinants f alchl prblems. Jurnal f Drug ssues 5 (1975): Mäkelä, Klaus & Sulkunen, pekka & österberg, Esa: Sumen väkijumalt 1gb0-1g?5. Ssiaaliplitiikka Ssiaalipliittisen yhdistyksen vusikirja 6, s. 3?-62. Vammala Nyberg, Aarni: Alkhlijumien kulutuksen alueellinen vaihtelu Sumessa. Alkhlitutkimussäätiön julkaisuja n: 18. Helsinki 1969 Pernanen, Kai: Validity f survey data n alchl use. n: Gibbins, R. J. & srael, y. & Kalant, H. & Ppham, R. E. & Schmidt, W.& Smart, R. G. (eds.): Research advances in alchl and drug prblems. V., pp. B5b-3?4. New Yrk 19?4 Petterssn, Birgitta: Alkhlknsumtinen pä fuand En undersökning m älänningarnas alkhlvanr. lmestyy fuands nykterhetsförbundin julkaisemana 1 gb2 Sarila, Sakari: Lappi ja väkijumat. Helsinki 1954 Simpura, Jussi: Sumalaisten jumatavat vusina 1969 ja Kulutetut alkhlimäärät ja alkhlin ngelmakäyttö. Alkhlipliittisen tutkimuslaitksen tutkimusselste n: 114. Helsinki 19? a Simpura, Jussi: Sumalaisten jumatavat vusina 1969 ja Jumiskertjen lukumäärä ja minaisuudet. Alkhlipliittisen tutkimuslaitksen tutkimusselste n: 120. Helsinki 19? b Simpura, Jussi: Scandinavian drinking survey: Cnstructin f indices f alchl intake. SlPA-stensilserie 46. Statens institutt fr akhlfrskning. Osl 1981 Simpura, Jussi & Österberg, Esa: Taulukita alkhlin käytön ja jumatapjen alueellisista erista Sumessa vunna 19?g. lmestyy Alkhlipliittisen tutkimuslaitksen selstesarjassa

12 Englßh Summary Jussi Simpura Esa Österberg: Jumatapjen - alueelliset ert Sumessa uunna 1979 (Reginal Differences in Drinking Habits in Finlandin 1979: A Cmparisn f Suruey Results and Official Cnsumptin Statisti.cs) Reginal differences in drinking habits were studied by cmparing results cncerning Finland in the 1979 Scandinavian Drinking Survey with fficial recrds fr the same year. Results were presented fr each f the 12 prvinces in Finland, except fr the autnmus regin f Aland. Differences between city and cuntry were studied by cmbining prvinces int larger areas. The results shwed that fficial recrds n aggregate alchl cnsumptin prvide a gd verall presentatin f reginal differences, and detailed survey results cntained n great surprises. The higher the aggregate cnsumptin, the smaller was the share f abstainers and the higher the mean cnsumptin f drinkers nly. The share f heavy drinkers in the drinking ppulatin was als higher in prvinces with high aggregate alchl cnsumptin. The relative frequency f inebriatin rse with increasing cnsumptin. An index btained by dividing the mean alchl cnsumptin fr wmen by that fr men decreased with increasing cnsumptin. The cmparisn f city and cuntry shwed, expectedly, that there were mre abstainers and a lwer mean cnsumptin by drinkers in the cuntryside. The idea f mre mderate drinking in urban cnditins, in spite f a higher cnsumptin level, was nt verified by ur data. Alkhliplitäkka Vl. 47: ,