Keliakia on kotimaisten viljojen (ruis, vehnä,

Transkriptio

1 Katsaus Keliakia ja naisen lisääntymisterveys Annika Riska ja Aila Tiitinen Keliakia aiheuttaa monia häiriöitä naisen lisääntymisterveyteen. Hoitamattomassa keliakiassa kuukautisten alkamisikä myöhentyy ja loppumisikä varhaistuu, ja hedelmällisessä iässä esiintyy normaalia enemmän erilaisia kuukautishäiriöitä, jopa amenorreaa. Selittämättömästä lapsettomuudesta kärsivillä todetaan keskimääräistä enemmän keliakiaa. Myös keskenmenoriski lisääntyy keliakiapotilailla. Raskaudenaikaisia lisäongelmia hoitamattomassa keliakiassa ovat sikiön pienipainoisuus ja ennenaikaiset synnytykset. Syyt ongelmiin ovat edelleen epäselviä. Osatekijänä ovat ainakin keliakiaan liittyvät imeytymishäiriöt. Myös immunologisilla tekijöillä on merkityksensä. Endomysium-, kudostransglutamylaasi- ja retikuliinivasta-aineet ovat herkkiä keliakian seulontamenetelmiä, ja ne on syytä pitää mielessä naisen lisääntymisterveyden ongelmia selvitettäessä. Keliakia on kotimaisten viljojen (ruis, vehnä, ohra) sisältämän gluteenin aiheuttama immunologinen reaktio henkilöillä, joilla on tähän geneettinen alttius. Keliakian etiologia sekä patogeneesi ovat edelleen osin epäselviä, mutta immunologinen teoria on yleisimmin hyväksytty. Taudin laukaiseva tekijä on gluteeni, mutta on myös arveltu, että adenovirusinfektio saattaisi laukaista taudin (Kagnoff ym. 1987). Suolistovaurion yhteydessä intraepiteliaalisten lymfosyyttien (erityisesti CD3-T-solujen alaryhmä alfa/beeta) sekä lamina proprian T- ja -Blymfosyyttien, plasmasolujen, granulosyyttien, makrofagien ja fibroblastien määrät kasvavat ja immunoglobuliinien eritys lisääntyy. Autoimmuunitauteja sairastavilla on todettu keskimääräistä enemmän keliakiaa. Myös keliakiapotilaiden ensimmäisen asteen sukulaisilla on suurentunut riski sairastua tähän tautiin (taulukko 1). Keliakia on erityisesti yhteydessä HLAfenotyyppeihin DQ2 ja DR3. Kaksosilla, jotka ovat HLA-tyyppiä DQw2, keliakiaa esiintyy 40 %:ssa tapauksista molemmilla parikeilla samanaikaisesti; samanmunaisilla kaksosilla osuus on 70 %. Nämä havainnot puhuvat sen puolesta, että ainakin kaksi geeniä vaikuttaa keliakiariskiin. Taudin esiintyvyydeksi on arvioitu yksi tapaus :aa henkilöä kohti (Suomen Gastroenterologiayhdistys 1997), mutta uudet tutkimukset ovat osoittaneet taudin olevan tavallisempi kuin aiemmin uskottiin. Suomalaisessa henkilön aineistossa keliakian esiintyvyydeksi saatiin 1/130 (Kolho ym. 1998). Keliakiapotilaista noin 70 % on naisia. Gluteenin vahingollisia aineosia ovat prolamiinit: vehnän gliadiini, rukiin sekaliini ja oh- Taulukko 1. Keliakian riskiryhmiä. Keliakiapotilaan ensimmäisen asteen sukulaiset Potilaat, joilla autoimmuunitauti, erityisesti tyypin 1 diabetes Sjögrenin oireyhtymä autoimmuunityreoidiitti (autoimmuunihypotyreoosi, Basedowin tauti) pälvikaljuus primaari biliaarikirroosi autoimmuunihepatiitti Selektiivistä IgA-puutosta sairastavat Duodecim 2002;118:

2 ran hordeliini. Ne aiheuttavat ohutsuolessa suolinukan täydellisen tai osittaisen häviämisen. Tähän liittyvät keliakian klassiset oireet, ripuli, vatsavaivat ja laihtuminen (taulukko 2). Seurauksena on ravintoaineiden imeytymishäiriöitä, joista tavallisimmat ovat anemia, hypokalsemia ja vitamiinien puutokset, etenkin foolihapon ja B 12 -vitamiinin puutokset. Muita vähemmän tunnettuja oireita ja löydöksiä ovat suun limakalvon aftat, hampaiden kiillevauriot, niveloireet, perifeeriset neuropatiat, neurologiset oireet, epäselvä maksa-arvojen kasvu ja hyperprolaktinemia (taulukko 3). Keliakiaan liittyy myös lisääntynyt syöpäriski (Jantunen ym. 2001). Näitä riskejä voidaan vähentää keliakian varhaisella toteamisella ja asianmukaisella ruokavaliohoidolla. Keliakian diagnostiikkaan kuuluvat perusverikokeet sekä vasta-ainetutkimukset verestä ja Taulukko 2. Aikuisten keliakiaoireet. Oire Esiintyvyys (%) Laihtuminen Ripuli Ummetus 16 Diffuusit vatsakivut Pahoinvointi 30 Ruokahaluttomuus Suun ja kielen kipeät aftat 12 Kipeä kieli 6 13 Turvotukset 6 28 Luustokivut Vuototaipumus 6 31 Iho-oireet 10 Muut: perifeerinen neuropatia, tetania, epileptiformiset kohtaukset, lihaskivut Taulukko 3. Keliakian löydökset. Jatkuva ripuli Painon lasku Imeytymishäiriöstä johtuvat: anemia (raudan,b 12 -vitamiinin ja folaatin puute) hypokalsemia hypoproteinemia Dermatitis herpetiformis Suun limakalvo-oireet Niveltulehdus Maksa-arvojen suurentuminen epäselvästä syystä Osteoporoosi, osteopenia Hyperprolaktinemia Laktoosi-intoleranssi osalla Taulukko 4. Keliakian diagnostiikassa käytettäviä tutkimuksia (Suomen Gastroenterologiayhdistys 1997). Laboratoriotutkimukset Perusverenkuva Seerumin foolihappo, rauta, kalsium ja D-vitamiini Seerumin B 12 -, E- ja K-vitamiini Vasta-ainetutkimukset Gliadiinivasta-aineet Retikuliini- ja endomysiumvasta- aineet Histologiset tutkimukset Ohutsuolibiopsia Piilevän keliakian merkkiainetutkimus Ihokoebiopsia diagnoosi varmistetaan histologisilla tutkimuksilla (taulukko 4). Diagnostisiin tutkimuksiin voidaan lisätä vielä kudostransglutamylaasivasta-ainetutkimus. Piilevässä keliakiassa todetaan geneettisesti alttiilla potilaalla rakenteeltaan normaali suolinukka gluteenipitoisen ruokavalion aikana, mutta myöhemmin suolinukka häviää. Riskiryhmiä ovat vasta-ainepositiiviset henkilöt ja keliakiapotilaan lähisukulaiset. Piilevän keliakian markkeritutkimus (immunohistokemiallinen värjäys ohutuolen limakalvosta; intraepiteliaalisten CD3-solujen sekä alfa/beeta- ja gamma/ delta-t-solureseptorin sisältävien solujen tiheys määritetään) antaa viitettä myöhemmin kehittyvästä keliakiasta. Keliakian diagnostiikasta ja ohutsuolimuutoksista on vastikään ilmestynyt kattava väitöskirja (Kaukinen 2000). Keliakia aiheuttaa monia häiriöitä naisen lisääntymisterveyteen Keliakiaa potevan naisen hedelmällinen aika on lyhentynyt, eli kuukautiset alkavat keskimääräistä myöhemmin ja loppuvat varhaisemmalla iällä. Myös kuukautishäiriöitä, jopa amenorreaa, esiintyy tavallista enemmän (Eliakim ja Sherer 2001). Lapsettomuusongelmien ja keskenmenojen riski on suurentunut. Koska keliakia aiheuttaa imeytymishäiriöitä, voi raskauden ja imetyksen aikana ilmetä tärkeiden ravintotekijöiden puutetta. Tämä taas heijastuu vastasyntyneen terveydentilaan. Keliakiaan liittyvät 674 A. Riska ja A. Tiitinen

3 ravitsemushäiriöt ja toisaalta estrogeenivajaus lisäävät osteoporoosin riskiä jo hedelmällisessä iässä ja erityisesti vaihdevuosien jälkeen (taulukko 5). Hedelmällisyys heikkenee Taulukko 5. Keliakian vaikutukset naisen lisääntymisterveyteen. Myöhäinen menarke Amenorrea Selittämätön lapsettomuus keskimääräistä yleisempi Keskenmenoriski lisääntyy Toistuvia keskenmenoja keskimääräistä enemmän Raskausongelmia Sikiön keskushermostoputken sulkeutumishäiriöiden riski ehkä lisääntynyt Ennenaikaisia synnytyksiä Syntyvät lapset pienipainoisia Neonataalikuolemia Imetyksen kesto lyhenee Menopaussi aikaistuu Osteoporoosi Selittämättömästä lapsettomuudesta kärsivien ryhmässä näyttäisi esiintyvän keskimääräistä enemmän diagnosoimatonta keliakiaa. Suomessa vuonna 1996 tehdyssä tapaus-verrokkitutkimuksessa 150 lapsettomasta löytyi neljältä keliakia (Collin ym. 1996). He kaikki kuuluivat 98 potilaan ryhmään, jossa lapsettomuudelle ei ollut löytynyt selitystä. Siis 4 %:lla tässä ryhmässä oli muuten oireeton keliakia. Vain kahdella naisella todettiin raudanpuuteanemia, mutta kenelläkään ei varsinaisesti ollut imeytymishäiriötä. Potilaiden keliakia oli piilevä ja löytyi vain gliadiini- ja retikuliinivasta-ainetestien perusteella. Diagnoosi varmistettiin ohutsuolinäytteellä. Samaan tulokseen päätyivät Meloni ym. (1999) Sardiniassa. Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa selittämättömään lapsettomuuteen ei liittynyt suurempaa keliakian esiintyvyyttä kuin verrokeilla (Kolho ym. 1999). Sen sijaan todettiin diagnosoimattoman keliakian olevan yleinen naisväestössä, sen esiintyvyydeksi saatiin noin 2 %. Tutkimusryhmä ei ollut riittävän suuri, jotta pientä eroa olisi voitu havaita. Keliakiaa seulottiin määrittämällä seerumin endomysiumvastaainepitoisuus. Sen määritys on sekä sensitiivisempi että spesifisempi tutkimus kuin edellä mainittujen vasta-aineiden mittaus (Kolho ja Savilahti 1997). Tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin suositella keliakian sulkemista pois herkillä vasta-ainetesteillä ainakin niillä selittämättömästä lapsettomuudesta kärsivillä naisilla, joilla on epämääräisiä vatsavaivoja, joiden suvussa esiintyy keliakiaa tai muita autoimmuunisairauksia ja joilla on anemiaa tai muita ravitsemushäiriöitä. Keskenmenon riski lisääntyy Useiden tutkimusten mukaan keskenmenot näyttävät liittyvän nimenomaan hoitamattomaan keliakiaan. Englannissa tehdyssä tutkimuksessa 15 % raskauksista päätyi keskenmenoon ennen keliakian diagnosoimista; terveillä verrokeilla keskenmenojen osuus oli 6 %. Diagnoosin ja ruokavaliomuutoksen jälkeen ei löytynyt eroja keliakiaa sairastavien ja terveiden verrokkien välillä (Sher ja Mayberry 1994). Joissakin tutkimuksissa keskenmenon riski on todettu lähes kymmenkertaiseksi, jos keliakia on hoitamaton (Ciacci ym. 1996, Smecuol ym. 1996). Myös toistuvien keskenmenojen riski saattaa suurentua: Moltenin ym. (1990a) aineistossa 13 %:lla hoitamatonta keliakiaa sairastavista esiintyi toistuvia keskenmenoja, verrokkiryhmässä ei lainkaan. Kolhon ym. (1999) suomalaisessa aineistossa ei kuitenkaan löytynyt keliakiaa toistuvista keskenmenoista kärsiviltä. Gluteenittoman ruokavalion on todettu vaikuttavan suotuisasti raskauden jatkumiseen keliakiapotilailla. Raskausongelmatkin lisääntyvät Jo vuonna 1982 Ferguson ym. raportoivat hoitamatonta keliakiaa sairastavien äitien synnyttäneen pienipainoisia lapsia: lähes puolet lapsista painoi alle g. Ennenaikaisia synnytyksiä ja neonataalikuolemia esiintyi myös tässä ryhmässä keskimääräistä enemmän. Aiemmin mainitussa tapaus-verrokkitutkimuksessa keliakiaa sairastavilla naisilla todettiin myös ennen- Keliakia ja naisen lisääntymisterveys 675

4 aikaisia synnytyksiä merkitsevästi enemmän: esiintyvyys oli heillä 5,5 %, verrokkiryhmässä vain 0,6 % (Sher ja Mayberry 1994). Myös Suomessa on tehty sama havainto (Collin ym. 1996). Gluteeniton ruokavalio vaikuttaa suotuisasti sikiön kasvuun keliakiapotilailla. Ennen ruokavaliohoidon aloitusta pienipainoisuuden (syntymäpaino alle g) esiintyvyys oli Ciaccin ym. (1996) aineistossa 29,4 % ja hoidon jälkeen 0 %. Oireiden, kuten ripulin, ei todettu aiheuttavan tilastollisesti merkitseviä eroja syntyvien lasten painoon, ennenaikaisuuteen tai imetyksen kestoon. Hoitamatonta keliakiaa sairastavien äitien imetys kesti lyhyempään, mutta ruokavalion aloitus normaalisti imetyksen. Norgardin ym. (2000) tanskalaisessa aineistossa hoitamatonta keliakiaa sairastavien äitien vastasyntyneet olivat 238 g kevyempiä kuin verrokkien. Ruokavaliota noudattavilla keliakiapotilailla tätä eroa ei todettu. Hoitamattoman keliakian yleisyyttä raskaana olevilla naisilla on selvitetty vastikään Italiassa. Kahdellatoista 845:stä raskaana olevasta todettiin keliakia ja heistä seitsemällä oli raskauden aikana ongelmia: kolme lasta menehtyi hyvin ennenaikaisen syntymän vuoksi ja viisi potilasta synnytti pienipainoisen lapsen. Samassa ryhmässä esiintyi yksi pre-eklampsiatapaus ja kolme perätilaraskautta (Martinelli ym. 2000). Äskettäin on ilmestynyt kaksi kattavaa katsausta keliakiasta ja sen vaikutuksesta hedelmällisyyteen ja raskauteen (Stazi ja Mantovani 2000, Eliakim ja Sherer 2001). Niiden kirjoittajat pohtivat, onko keliakia synnynnäisten epämuodostumien riskitekijä. Keliakia aiheuttaa mm. raudan, sinkin, foolihapon, B 12 -, K- ja B 6 - vitamiinin puutoksia imeytymishäiriön pohjalta. Foolihapon puute hedelmöittymishetkellä on tunnettu synnynnäisten epämuodostumien riskitekijä. Tavallisimmin näiden epämuodostumien aiheuttaja on keskushermostoputken sulkeutumishäiriö. Tämän vuoksi tulisi huolehtia myös foolihapon riittävästä saannista jo silloin, kun keliakiaa poteva suunnittelee raskautta (Dickey ym. 1996, Hall ja Solehdin 1998). Myös B 12 -vitamiinin puutos saattaa altistaa keskushermostoputken sulkeutumishäiriöille (Steen ym. 1998). Keliakiaa sairastavilla B 12 -vitamiinin puutos voi myös pahentaa ajoittain keliakiaan liittyviä neurologisia oireita. Vaikuttaako raskaus keliakian kulkuun? Joissakin tapausselostuksissa kerrotaan keliakian puhjenneen tai aktivoituneen lapsivuodeaikana. Ensimmäinen tällainen raportti on vuodelta 1992 (Pauzner ym.). Erdozain ym. (1993) raportoivat diagnosoidun ja kahden viimeisen vuoden aikana gluteenittomalla ruokavaliolla hoidetun keliakian aktivoituneen raskauden viimeisellä kuukaudella. Potilas valitti laihtuneensa 4 kg kolmessa viikossa ja kärsineensä vatsakivuista ja ripulista. Tyypillisten oireiden lisäksi maksa-arvot olivat huomattavasti suurentuneet. Kirjoittajien mielestä syy keliakian aktivoitumiseen raskauden aikana voi selittyä autoimmuunimekanismilla. Tämä selittäisi myös maksa-arvojen suurenemisen. Muut maksasairaudet oli suljettu pois. Malnick ym. (1998) raportoivat kolmesta tapauksesta, joissa subkliininen keliakia puhkesi voimakkain malabsorptio-oirein lapsivuodeaikana. Lopullinen diagnoosi oli keliakia; ohutsuolibiopsia osoitti suolinukan hävinneen ja endomysiumvasta-ainearvot olivat suurentuneet. Keliakian puhkeaminen juuri lapsivuodeaikana voisi näissäkin tapauksissa viitata immunologisiin muutoksiin raskauden aikana. Keliakia ei kuitenkaan näytä aiheuttavan raskaana olevalle vakavia terveysongelmia (Eliakim ja Sherer 2001). Kuukautisten loppumisikä varhaistuu ja osteoporoosin riski kasvaa Menopaussi on keliakiaa sairastavilla aikaistunut usean vuoden verran. Monessa tutkimuksessa kuukautisten on todettu loppuneen vuoden iässä hoitamatonta keliakiaa sairastavilla, kun taas verrokeilla menopaussi-ikä on ollut keskimäärin 49,5 53 vuotta. (Ferguson ym. 1982, Molteni ym. 1990a, Sher ja Mayberry 1994).Verrokkeina olivat Fergusonin ym. tutkimuksessa ruokavaliota noudattamattomat keliakiapotilaat, Moltenin tutkimuksessa verrokkiryhmä koostui paksusuolen oireyhtymää sairas- 676 A. Riska ja A. Tiitinen

5 tavista. Sherin ja Mayberryn tutkimuksessa verrokit olivat terveitä. Keliakiaan liittyvät ravitsemushäiriöt ja toisaalta estrogeenivajaus lisäävät osteoporoosin riskiä etenkin vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla. Ohutsuolen limakalvovaurio heikentää kalsiumin ja D-vitamiinin imeytymistä aiheuttaen siten luun mineralisaatiohäiriön ja osteoporoosia. Hoitamattomaan keliakiaan liittyy usein myös maitosokerin imeytymishäiriö, ja tämän vuoksi potilaat saattavat jättää maitotuotteet pois ruokavaliosta vähentäen siten entisestään kalsiumin saantia ravinnosta. Keliakian oireet ja laboratoriotutkimusten tulokset ennustavat huonosti luuntiheyttä (Molteni ym. 1990b). Myös oireetonta keliakiaa sairastavilla todetaan osteoporoosia (Mustalahti ym. 1999). Gluteeniton ruokavaliohoito korjaa osittain osteoporoosia, mutta siitä huolimatta luuntiheydet jäävät ainakin osalla keliakiapotilaista keskimääräistä pienemmiksi. Erityisen pieniä arvoja tavataan niillä keliakiapotilailla, joiden ohutsuolinukka ei korjaudu normaalisti (Valdimarsson ym. 1994). Erityisessä osteoporoosin vaarassa ovat vaihdevuosi-iän ohittaneet naiset, joilla estrogeenikorvaushoito sekä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ovat ensiarvoisen tärkeitä (McFarlane ym. 1995). Erityisessä murtumavaarassa oleville tulisi harkita luun aineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeiden, kuten kalsitoniinin ja bisfosfonaattien käyttöä. Lopuksi Keliakia on luultua yleisempi sairaus, ja on todettu, että mitä myöhäisemmässä iässä keliakia diagnosoidaan,sitä suurempi on taudin aiheuttamien komplikaatioiden todennäköisyys (Corrao ym. 2001). Ellei keliakia reagoi ruokavaliohoitoon, on ensimmäiseksi syytä tarkistaa ravinnon käyttö ja oikea dieetti. Jos oireet jatkuvat siitä huolimatta, saattaa kyseessä olla niin kutsuttu refraktorinen malabsorptio, jossa suolistobiopsialöydös on samanlainen kuin keliakiassa (O Mahony ym. 1996). Joskus harvoin saattaa taustalla olla kollagenooseihin liittyvä imeytymishäiriö. Keskeisin erotusdiagnostinen ongelma ruokavaliohoitoon reagoimattomalla potilaalla on kuitenkin suolistolymfooma. Keliakia aiheuttaa naiselle useita lisääntymisterveyden ongelmia. Miksi keliakiaa potevilla naisilla esiintyy enemmän lapsettomuutta, kuukautishäiriöitä ja raskausongelmia, on edelleen epäselvää. Osatekijänä ovat varmasti imeytymishäiriöt, mutta myös immunologisilla tekijöillä on varmasti merkitystä. Endomysium- ja retikuliinivasta-aineet ovat osoittautuneet keliakian seulonnassa varsin herkiksi. Onkin syytä pitää mielessä, että ne kannattaa määrittää amenorreasta, toistuvista keskenmenoista ja selittämättömästä lapsettomuudesta kärsiviltä naisilta. Kirjallisuutta Ciacci C, Cirillo M, Auriemma G, ym. Celiac disease and pregnancy outcome. Am J Gastroenterol 1996;91: Collin P, Vilska S, Heinonen PK, ym. Infertility and coeliac disease. Gut 1996;39: Corrao G, Corazza GR, Bagnardi V, ym. Mortality in patients with coeliac disease and their relatives: a cohort study. Lancet 2001;358: Dickey W, Stewart F, Nelson J, ym. Screening for coeliac disease as a possible maternal risk factor for neural tube defect. Clin Genet 1996;49: Eliakim R, Sherer DM. Celiac disease: fertility and pregnancy. Gynecol Obstet Invest 2001;51:3 7. Erdozain JC, Martin de Argila C, Cerezo E, Lizasoain J, Presa M. Adult celiac disease: reactivation during pregnancy and puerperium. Am J Gastroenterol 1993;88: Ferguson R, Holmes GKT, Cooke WT. Coeliac disease, fertility, and pregnancy. Scand J Gastroenterol 1982;17:65 8. Hall J, Solehdin F. Folic acid for the prevention of congenital anomalies. Eur J Pediatr 1998;157: Jantunen E, Karinen H, Vornanen M. Keliakia ja lymfooma. Duodecim 2001;117: Kagnoff MF, Paterson YJ, Kumar PJ, ym. Evidence for the role of a human intestinal adenovirus in the pathogenesis of coeliac disease. Gut 1987;28: Kaukinen K. Small bowel mucosa in suspected and confirmed coeliac disease. Acta Universitatis Tamperensis Kolho KL, Savilahti E. IgA endomysium antibodies on human umbilical cord: an excellent diagnostic tool for celiac disease in childhood. J Pediatr Gastroenterol Nutr 1997;24: Kolho KL, Färkkilä MA, Savilahti E. Undiagnosed coeliac disease is common in Finnish adults. Scand J Gastroenterol 1998; 33: Kolho K-L, Tiitinen A, Tulppala M, ym. Screening for coeliac disease in women with a history of recurrent miscarriage or infertility. Br J Obstet Gynaecol 1999;106: Malnick SDH, Atali M, Lurie Y, Fraser G, Geltner D. Celiac sprue presenting during the puerperium: a report of three cases and a review of the literature. J Clin Gastroenterol 1998;26(3): Keliakia ja naisen lisääntymisterveys 677

6 Martinelli P, Troncone P, Paparo F, ym. Coeliac disease and unfavourable outcome of pregnany. Gut 2000;46: McFarlane XA, Bhalla AK, Reeves DE, Morgan LM, Robertson DAF. Osteoporosis in treated adult coeliac disease. Gut 1995,36: Meloni GF, Dessole S, Vargiu N, Tomasi PA, Musumeci S. The prevalence of coeliac disease in infertility. Hum Reprod 1999;14: Molteni N, Bardella MT, Bianchi PA. Obstetric and gynecological problems in women with untreated celiac sprue. J Clin Gastroenterol 1990(a);12:37 9. Molteni N, Caraceni MP, Bardella MT, Ortolani S, Gandolini GG, Bianchi P. Bone mineral density in adult celiac patients and the effect of gluten-free diet from childhood. Am J Gastroenterol 1990(b);85: Mustalahti K, Collin P, Sievänen H, Salmi J, Mäki M. Osteopenia in patients with clinically silent coeliac disease warrants screening. Lancet 1999;353: Norgard B, Fonager K, Sorensen HT, Olsen J. Birth outcomes of women with celiac disease: a nationwide historical cohort study. Am J Gastroenterol 2000;95(5): O Mahony S, Howdle PD, Losowsky MS. Review article: management of patients with non-responsive coeliac disease. Aliment Pharmacol Ther 1996;10: Pauzner R, Rothman P, Schwartz E, ym. Acute onset of celiac disease in puerperium. Am J Gastroenterol 1992;87: Sher K, Mayberry JF. Female fertility, obstetric and gynaecological history in coeliac disease. Digestion 1994;55: Smecuol E, Maurino E, Vazquez H, ym. Gynecological and obstetric disorders in coeliac disease: frequent clinical onset during pregnancy on the puerperium. Eur J Gastroenterol Hepatol 1996; 8: Stazi AV, Mantovani A. A risk factor for female fertility and pregnancy: celiac disease. Gynecol Endocrinol 2000;14: Steen MT, Boddie AM, Fisher AJ, ym. Neural-tube defects are associated with low concentrations of cobalamine (vitamin B12) in amniotic fluid. Prenat Diagn 1998;18: Suomen Gastroenterologiyhdistys. Keliakian hoitosuositus. Duodecim 1997;113:82 7. Valdimarsson T, Toss G, Ross I, ym. Bone mineral density in coeliac disease. Scand J Gastroenterol 1994;29: ANNIKA RISKA, LL, erikoislääkäri annika.riska@hus.fi AILA TIITINEN, dosentti, erikoislääkäri HUS:n naistenklinikka PL 140, HUS Mitä opin 1. Selittämättömästä lapsettomuudesta kärsivältä naiselta suositellaan otettavaksi keliakiasta kertovat vasta-ainetutkimukset, jos a) esiintyy epämääräisiä vatsavaivoja b) suvussa on keliakiaa tai muita autoimmuunisairauksia c) esiintyy anemiataipumusta tai muita ravitsemushäiriöitä 2. Hoitamattomassa keliakiassa on a) keskenmenoriski lisääntynyt b) toistuvia keskenmenoja vähemmän c) menopaussi aikaistunut usealla vuodella 3. Osteoporoosiriski on kasvanut hoitamatonta keliakiaa sairastavalla naisella, koska a) kalsiumin ja D-vitamiinin imeytyminen on lisääntynyt b) keliakiaan liittyy usein sekundaarinen maitosokerin imeytymishäiriö c) menopaussin aiheuttama estrogeenivaje ilmaantuu myöhemmin Oikeat vastaukset sivulla