Julkaisija Utgivare. Turku-seura, Åbo -samfundet r.y. N:o

Transkriptio

1 Julkaisija Utgivare Turku-seura, Åbo -samfundet r.y. N:o

2 BORE w IKLUND VARUHUS Palvelua Teidän hyväksenne Ajanmukaiset elintarvikemyymälämme ja monet h y v i n v a r u s t e t u t erikoisosastomme p alvelevat Teitä kaikissa tavarahankinnoissanne. R a v in t o la m m e ja b a a rim m e tarjoavat edullisen ruokailu- ja virkistyspaikan. SÄÄSTÖKASSAMME luotettava "jäsenten pankki". LIITTYKÄÄ kotien kauppaan. TURUN OSUUSKAUPPA RETTIG Kansikuva: V. A. Wahlström Turku

3 K a k sito ista kontto riam m e p a lvelee Teitä k a ik k ia lla Turussa ja ym p äristö ssä V a lit k a a T e k in o m a k si p a n k ik se n n e m a a n su urin ja p a lv e lu k y k y is in o su u sk a ssa. Jo kin lukuisista konttoreistam me on ain a lähellänne ja tarjoaa Teille täydellistä pankkipalvelua Täm ä kertoo luottamuksesta: J O K A KOLM AS LAINEN O N O SU U SK A SSA M M E TALLETTAJANA V TURUN SEUDUN OSUUSKASSA Maariankatu 4 - Humalistonkatu 12 - Hämeenkatu 2 Uudenmaankatu 13 - Myllymäentie 1 - Pansio - Littoinen - Raisio - Rantakulma - Rusko - M aaria - Parainen lllllllllilllllllllllllllllllllllllllilllllllllllllllllllllllllllllllllllllllillllllllllllll llllllllllllllllllllllllllllllillllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllli Historia hengittää Turun luonnossa P ä ä t o im it t a ja - C h e f r e d a k t ö r : E e r o P o h jo n e n T o im it u s k u n t a - R e d a k t io n s r å d : C. J. G a r d b e r g, P a a v o K a l li o, E in o L e h t in e n, O s c a r N ik u l a, T o iv o T. R in n e, A r v o S u o m in e n, O l e T o r v a l d s ja E r k k i V u o r i T a lo u d e n h o i t a ja - E k o n o m ic h e f : P a a v o S u o m in e n Turkulaisuuden ulkonaiset, näkyvät puitteet ovat muodostuneet kahdesta toisiinsa läheisesti kytkeytyvästä tekijästä, alueen luonnosta ja ihmisen aikaansaannoksista. Oleellisen leiman suviselle Turullemme antaa sen sijainti Suomen eteläisimmässä kolkassa, oloissamme lauhkean, sokkeloisen meren äärellä, lounaisen leppeän ilmaston tuntumassa. Täm ä kuvastuu muunmuassa kaupungin kukkuloiden vihreydessä, vanhojen pihojemme ja puistojemme rehevyydessä ja lajistollisessa rikkaudessa. Turun alueen ja ympäristön aidoin koriste, puiden kuningas tammi on muualla maassamme vieras, lehdoissamme laulavat osittain Suomen tummille havumetsille oudot laulajat ja puutarhat ja pellot kertovat ihmistoiminnan mahdollisuuksista, joita ei juuri muualla maassamme tavata. Luonto on antanut meille parhaimpansa ja historian oikulliset sattum at ovat säästäneet meidän ajallemme Ruissalon, Katariinanlaakson ja Muhkurin tapaiset Turun suven suuret hienoudet, joiden vertaisista jokainen Suomen kaupunki olisi valmis uhraamaan suuria taloudellisia arvoja. Luontoa on m eillä myös Aurajoki, entinen Etelä- ja Pohjoissuomen välinen raja, Turun syntyyn ratkaisevasti vaikuttanut tekijä, Turun kaupunkimaisen osan keskus ja Turun symboli. Se ei suinkaan ole ennenkaikkea teollisuuden valtaväylä, ei yhdystie taloudelliseen takam aahan eikä sen tulevaisuus ole kaupungin suurviemärinä. Turkulaiselle siihen liittyy kevät Hälisten ukkojen muodossa. Sen rantojen penkeillä otetaan myös ensimmäiset kevätauringot ja kesällä sen tuuheiden puukujien varjo korvaa jotakin niille kaupungin asukkaille, jotka eivät voi päästä saaristoon, turkulaisten retkeilyn ja lomanvieton kohteeseen, jota varten jokirannat muodostavat yhtäm ittaisen viikonloppusataman. Tämä kaikki kotoinen turkulaisuus, sen vaaliminen, sen kehittäminen ja siitä keskusteleminen on sivunnut läheisesti myös Turku-seuran toimintaa. Silloinkin kun pyrkimys on sama, Turun viihtyisyyden ja turkulaisuuden vaaliminen, on tietenkin olemassa erilaisia m ielipiteitä toim intatavoista kuten luonnollista. Toisinaan modernit näkökohdat ja m ainittu historiallinen turkulaisuus voivat joutua ristiriitaan. Toisinaan taloudellisen ajattelun ja sosiaalisen a ja t telun välillä on päästävä sopusointuun ja joskus henkilökohtaiset näkemykset antavat oman värinsä asioiden tarkastelulle. Pääasia on se, että kaupungin asukkaat ovat yhä suuremmassa määrin tunteneet aktiivista ja myönteistä suhtautumista kotikaupunkinsa asioihin. Tämä lisääntynyt mielenkiinto on jo näyttäytynyt Turku-seuran viimeaikaisessa toiminnassa ja tulee toivottavasti jatkum aan edelleen. Paavo K a llio

4 OLLI KESTILA: TURUN UUDET KASVOT Suomen Juhannus ja Suom en Turku K unnallisneuvos A rvo T oiv o n en sytyttä m ässä kokkoa Ruissalon K olk a n n ie m ellä Vajaat kolme vuotta sitten toim intansa alkanut Turku-seura on syntynyt siitä yhteistunnosta, jo lla kotiseutuaate lepää. K otiseutu jää lavsuusvuottemme ansiosta eräänlaiseksi sielunalueeksi, sen maantieteelliset ääret tuskin ovat pyykitettävissä. Tällä alueella ovat oikotiet ja pihaloukot, kukkulat ja jokivarret, keskipisteenä läm pökeskus, koti. Sieltä ja sinne heijastuvat erilaiset tapahtum at ja ilm iöt, jotka vain ovat ja jo ita palaam aton aika saattelee. Sen saatossa opim m e tietäm ään, että kotiseutu onkin osa jostain suuremmasta. Tärkein oppim m e on, että se on osa isänmaasta. Ihm ekö, että Tu rk u - seurakin alunalkain pyrkii perinteeseen, joka n ojautuu kotikaupungin olem isen ja kehityksen xmalimiseen, s. o. kotiseuturakkauden ohel Turku, joka 1930-luvun alun pulakauden jälkeen ja vielä 40-luvun sotavuosien ja n iitä seuranneiden epävarm ojen olosuhteiden vallitessa jä i kehityksessä perään m aam m e m uiden suurimpien kaupunkien rakentam iseen n ä h den, koki ennenäkem ättöm än nousukauden kuluneen 50-luvun aikana. Sekä om ia asukkaitam m e että etenkin tänne saapuneita vieraita häm m ästytti se nopeus, m illä uudisrakennus toisensa jälkeen nousi kaupungin keskeisten osien eri puolille. Uudet rakennuskoneet, kaivurit ja nosturit, joita näkyi suhteellisesti enem m än kuin m uualla, to iva t värikkään lisän katukuvaan. Tuntuu siltä, että juuri noiden tehokkaiden työkoneiden ansiosta ja niiden aikaansaannosten näkem isestä eläm isen tah ti, jok a kaupungissamme oli aiem m in verkkainen, alkoi voim akkaasti kiihtyä. Y h ä uusiin ja suurem piin ponnistuksiin teki m ieli. Olihan kyseessä uusien kotien rakentam inen. N e, jo illa ei ollut m ahdollisuutta om alla työpan oksellaan osallistua om akotitalon rakentam iseen, m ikä löi leim ansa erikoisesti sivukaupungille, saivat tilaisuuden säästöillään ja p itk ä aikaisilla lain oilla hankkia itselleen asunnon. Tuoh on ta vo itteeseen päästäkseen oli pakko lisätä työn tahtiaan ja työpanostaan, kukin om alla tavalla an ja om alla sarallaan. K asvavan uurastuksen ansiosta m yös liik e-elä m ä m onine m uotoineen voim istui. Kau p p ojen lisään tym inen onkin ollu t silm äänpistävän vilkasta. Om an osansa on tuonut kaupungin kasvoihin liikenteen ja sen vaatim ien raken teiden ja rak en nusten ilm estym inen. Lienee liian aikaista arvostella, missä m äärin 50-luvulla on o n nistuttu niissä rakennustehtävissä, jotka on toteutettu. Turun uusia kasvoja on ihailtu, ylistäviä sanoja on julkisesti lausuttu ja ju lkisivu jen asiallisuutta kiitetty. M u tta m yös on kokonaisratkaisuja ankarasti arvosteltu, epäsosiaalista ah taastirakentam ista m oitittu ja katukuvien rikkonaisuutta paheksuttu. T ä m ä n k a i ken, h yvän ja huonon, sisältävät ne helsinkiläisen a rk k iteh tip ro fessorin ensim m äiset sanat, jo tk a hän vastaan ottajalleen lausahti Turun asem alta H um aliston kadulle päästyään : M itä te e tte - kään tä ä llä! Vastauksen a n ta m inen p u h taalla om allatu n n olla oli varm asti vaikea. Jääköön siis kunkin lu k ija n ja jokaisen turkulaisen itsensä a r vosteltavaksi, m in kä hän h y v ä k syy, m inkä ei. Rakennu staiteen opin kappaleiden selvittäm in en ei m ahdu täm än kirjoitu ksen p u itteisiin. H alu aisin kiin n ittä ä h u o m iota eräisiin ulkonaisiin seikkoihin, jo ih in ta va llin en kadun m ies ja nainen iltak ävely llään vo i luoda silm äyksen. M ik ä on tunnusom aista Turu n rakennus- ty y lille viim eisin ä kuluneina vu o sina? O n totuuden nim essä m a i nittava, että sam anlaista m u otokieltä käytetään Suomessa muuallakin, m u tta kullakin paikkakunnalla jotku t ulkon aiset y ksity iskohdat to istu vat h erkästi, vaik k a rakennuksilla on eri su u n n ittelija t. M ain ittakoon sellaiset r a kennusosat kuin räystäs ja katto, jotk a nou datta va t m u otivirta u k sia m elkein niinkuin naisten h a tut. O nh an kum m assakin ta pauksessa teh täväk in m elkein sam a: suojata allaoleva ja kru unata luomus. K aupunkim m e ulkonäön m u u t tum ista tarkastaessam m e on m uistettava, että edellytykset teh dä u utta o vat erila iset eri osissa la kodin rakkauteen ja isänmaan rakkauteen. Suom en Tu ru n ku- koistusajatukseen liitty i perinnekelpoisena selviönä Suom en ju h a n nuksen valo, vehreys ja voitolliset unelm at. K olm annesti kokoontuivat turkulaiset tänäkin vuonna näissä tu n nuksissa perhekunnittain juhannuksen viettoon Ruissalon K o lk a n - niemeen, jossa Turun kaupungin kokko ja sen äärellä viete tty k o tien ju h la ovat sekä vertauskuvallisesti että tosiasiallisesti sellaisen T a lo je n ju lk is iv u ih in yhteisön liekkinä ja lauluna, joka vakaasti toivoo läm pöä ja m enes o n p a rvek k eid en a v u lla saatu tystä kotiseudulleen ja kotim aalleen. u u ta a e lo a ja re lie fiv a ik u tu s ta... Suomen Turussa kesäkuussa Erkki Vuori

5 L iik e k a tu je n v a rsilla on k e h it ty n y t n s. se k a ta lo ty y p p i, jo s s a a lim m a t k e r ro k set o n te h ty m y y m ä lö ik si ja to im is to h u o n e ik si, y lim m ä ssä on e r ila isia a s u n to ja... kaupunkia. M aasto, asem akaava ja m aanom istussuhteet ovat erilaiset keskustassa ja sitä y m p ä röivissä kaupunginosissa kuin sivum m alla sijaitsevilla uusilla, luon n on varaisilla alueilla. T ä m än lisäksi sitovat m on et säännökset ja kehityksen lait. K a u pu n gin asu vaihtelee senvuoks' huom attava sti city n ja periferian välillä. A h taam m in raken n etu issa keskustan kortteleissa uudet rakennukset täydentävät kaupunkikuvaa, laitaosissa ne saattavat muodostaa täysin uusia näkym iä luku on ollut en n en k aik kea suurten asuinrakennusten a i kakautta kaupungissam m e. L iik ek atujen varsilla on keh ittyn yt ns. sekatalotyyp p i, jossa alim m at kerrok set on teh ty m yym älöiksi, varastoik si ja toim istohuoneiksi, ylim m issä on erilaisia asuntoja. P uhtaita liik e- ja k on ttorita loja Turussa on syn tyn y t vain an i h arvoja. ellei lasketa vähäisiä pankkien ja suurliikkeiden toim i paik k oja esikaupunkialueilla. E rilaiset u udet ju lk isivu m ateriaalit ovat saavuttaneet v ä h itellen v oiton tavallisesta ra p p a u k sesta. K u p arin, alum iinin, asbestilevyjen, erik oistiilien, jo p a e rilaisten pu u lajien käyttö etenkin rakennusten p ää julkisivuissa a n taa kaupunkikuvalle vaihtelua ja rikkautta. V oim akkaat värit r a patuissa pinnoissa, m ikä tyyli tu li 40-luvulla R uotsista Suom een, on ollut edelleen suosiossa värivalikoim ien ja värien kestävyyd en parantuessa. Jonkinlaisena vastareaktiona on viim e aikoina havaittavissa m usta-valkoisten julkisivu jen lisääntym inen. E dellä jo m ainitsin ohim ennen erään m uotivirtauksen : kattom uodon. Julkisivuissa toistuvat m yös eräät tyylisuunnat. S ta n dardisointi ja m ittasysteem ien, m odulien käyttö, toi rakennuksen p oh ja a n ja sam alla julkisivuun säännöllisyyden leim an, jo ta h a luttiin korostaa ruuduttam alla u l koseinät voim akkaasti tai h iilitym m in. Tällaisia lu u ran k ofas aadeja", joissa on leveitä p ystyjä vaakasuoria valkoisia n auhoja, on Turussa m onia. Viim e vuosina M art in m äen u u tta k a u p u n gin osaa lisääntynyt betonielem enttien k äyttö, jota eräät raken tajat suosivat, on p akottanut niinikään ruuduttam aan julkisivut. E räänlaista uutta suuntausta edustavat ensin kouluihin ja tehdasrak ennuksiin ja sitten m yös asuinrakennuksiin levinnyt horison taalisuuden voim akas painostus: va a kasuoraa ikkunariviä, jo h o n on yhdistetty m yös parvekerivi, k o rostetaan yhdistäm ällä ikkunat toisiinsa tum m aa välim ateriaalia käyttäen, niin että korkea raken nus saadaan näyttämään m atalam m alta. Täm äntyyppisiä uudisrakennuksia ovat jo m elkein kaikki kaupunginosat saaneet osakseen. Ehkä m erkittävin terveydellinen parannus m uuten yh ä p ien e neviin asuntoihin on parvekkeen läpilyönti, joka varsinaisesti ta pahtui m yös 50-luvulla. T alojen julkisivuihin on parvekkeiden avulla saatu uutta eloa ja reliefivaikutusta. Ihm isten liikkum i nen niillä, sam oin kukat antavat värikkyyttä. Ne ovat luoneet ila h duttavan lisän kaupunkikuvaan. J o s r a k e n n u k set s ijo ite ta a n v a p a a sti eri etä isy y k sille k a tu lin ja s t a, s y n ty y k a tseelle t ö r m ä y s - V apaam p i rakennustap a, joka on antanut suunnittelijoille m ahd ollisuuden ratkaista, m iten to n tille sallitut k errosp in ta -a la t sijoitetaan, on ep ä ilem ä ttä aih eu t tanut sek aannusta vanhastaan totutussa jä rjestelm ässä, etenkin T urussa, jossa keskikaupungin kadut ovat v iivasu orat ja suuri osa m aastoa melko tasaista. Luop um inen sam asta kerrosluvusta sam an kadun varrella, raken n u s ten sisä ä n vetä m in en " ja m uu suunnitteluvapaus ovat saaneet katukuvan n ä yttä m ä ä n ep ä sotilaalliselta jo u k o lta vasta p alvelukseen astu n eita nostom ieh iä. K u n m onesti kah d en vierekkäisen rakennuksen liittä m inen toisiinsa ton tin ra ja lla on m on essa ta p a u k sessa suoritettu perin taitam attom asti, void aan täyd ellä syyllä y h tyä n iih in m ielip iteisiin, jotk a h u om aavat T u ru n m enettän een p a ljon e m p ire-ty y lin sopu su h ta i k o h te ita... V a n h a n ja u u d en ta lo n liittä m in e n to isiin sa o n n is tu n e e lla ta v a lla. sista m uod oista. O n m u istettava k u itenkin, että vasta h a rv o ja yh ten äisiä alueita on e h tin y t tä n ä a ik ana valm istua. J ou d u m m e valitettavasti vu osikausia katsom aan keskeneräisiä k atunäk ym iä, eten kin H u m alistonkad ulla, jo k a lienee ra d ik a a lisin esim erkk i p u oliv alm iista k a u p unkikuvasta. L op pu tu lok sen ei silti tarvitse olla yh tä villi, k u n h a n uuaet raken n u k set tä y d e n tä vät aukot. K eskiaikaisen k aupunkiraken - n u staiteen v arteen otettavim p ia periaatteita oli p äätteen m u od osta m in en katu n äk ym älle. R u u tu - asem akaavam m e lop u ttom a n p it kine suorine k atuineen on täm än p eriaatteen laim in ly ön yt. Jos r a k ennukset sijoiteta a n vapaasti eri etäisyyksille k a tu lin ja sta ta i m u o d ostetaan kad ulle levityk siä, k u ten T u ru ssa on teh ty, s yn tyy k a t seelle törm ä y sk oh teita ja p ersp ek tiivin en k atoavaisuuteen p ä ä t tyv ä viivak im p p u katkeaa. T ä ten on oikein toteutetulla vapaam malla rakennustavalla om a oikeutuksensa. T u ru ssa n iin a rvok k aita tä y s ik ä is iä kauniita le h tipuita, jo ita on m elk ein jo k a to n tilla aivan k a tu lin ja n vieressäkin, void aan m y ös v a rm em m in sä ily t tää, jo s rak en n u k sen saa sijo itta a vap aam m in. P a ra illa a n on U u d en m aankad u n itäiselle p u o lelle syn tym ässä k atu n äk ym ä, jo ssa yllä olev ia p e ria a tte ita on on n istu n eesti n ou d a tettu. E rik oisen, josk in su h teellisen v ähäisen lisä p iirteen k a u p u n k i kuvaan o v a t tu o n e e t p ih a t. A v oin raken n u stapa ja v a ih televa ote eri teh tä viin o n tu o n u t m y ö s p i h a ju lk isivu t e n em m ä n n ä k y ville k uin v a rh aisem m assa suljetu ssa raken n u stavassa, jo ta v ielä 3 0 -lu - ku k in edusti. S elvästi to is a r v o i nen p in to je n k ä sittely ja y k sin k ertaisem p i m a teria a lin k ä y ttö on k u iten k in vallalla. H ien ostu n u t k atu ju lk isivu s a a tta a m u u ttu a p u olih u olim a ttom a k si ta k a p ih a - m aisuudeksi k ap ein e s olin een ja a sfa lttip ih oin een. M on issa k e s k u stan taloissa p ih a n p u o li p a lja s taa rak en n u k sen lu o n te e n k a ik essa a lastom u u d essaan. K u ts u v a m - pia o v a t m u u ta m a t k a u p p a p ih a t. josk a a n n iistä ei vielä ole p ä ä ssyt m u od ostu m a a n sellaisia v iih ty isiä ostosk u jia, jo ik s i n e olisiv a t s o v e liaita. V a a tin ee a ik ansa, jo tta ne saavuttavat nim eä ja suosiota. 7

6 K a u p p a to r i on k a u p p a -, m u tta tu skin k a u p u n k im m e k u lttu u r ik e s k u s.... Lopuksi itselleni asettam a k y sym ys? O n k o T urussa jotakin täysin u u tta m iljö ö tä? O nhan kaupungin silhuetti m uuttunut, taivasta vastaan piirtyy torn eja ja valot välkkyvät ennen p im eissä kaupunginosissa : P atterin h a- ka. V asaram äki, Juhannuskukk u la, M aariankatu ja m on et m uut kau p u n gin kolkat ovat uudistun eet. T u ru n Y liop iston ju h la - aukea on kansainvälisestikin k orkeata luok kaa, vain m uutam ia k oh teita m ainitakseni. Jotakin on sentään jä ä n y t k a i paam aan. K au p u n gin kehitys on ollut suuresti sattum anvaraista. K a u p p a tori, jo k a sekin vähitellen pesee ka svoja a n, on ollut ja on k a u p p a -, m u tta tuskin kaupunkimme kulttuurikeskus. M olemm at yliop istot ja kaksi k ork eakoulua ova t asettuneet sam aan kaupungin osaan ja m u od ostavat kork eam m an tieteen keskuksen. M utta sellaista k atua tai aluetta, jossa urbaaninen kanssakäym i nen kukoistaisi yhteiskunnallisesti p arhaim m assa m uodossaan, v a p aan seurustelun ja tapaam isen merkeissä, T urussa ei ole. V ilkkaim m ista keskikaupungin k a duista ei yksikään arvokkuudessaan nouse toisten yläpuolelle. K u n A u rajoen itäiselle ra n n alle, jossa ennestään ovat vihreät m äkipuistot ja urheilukentät, nyt on nousem assa taiteen tem ppeli, uusi teatteri, jon k a kävelysilta tulee yhdistäm ään Eskelinkadun päähän, tuntuu siltä, että tä r keim piä 60-luvun tehtäviäm m e on luoda näistä A u rajoen ra n ta k a duista turkulaisille ne p rom en aadikadut, joilla perheet ja yk sinäiset, vanhat ja n u oret päivisin ja iltaisin viihtyisivät. E d ellytyksenä on silloin, m illaiset p u itteet jokivarret saavat. K atseem m e kääntyvät eteenpäin ja o d o tam m e, että yhteisvoim in k a u punki, yksityiset y rittä jä t ja su unnittelijat loisivat tälle k a u punkim m e keskeisim m älle ja a r vokkaim m alle paikalle uudet k asvot ja uutta henkeä. U nder hela senare h ä lften av 1700-talet hyste m an in om Å bo A kad em i p laner p å om fa tta n d e rep aration er o ch n ybyggn ader, o ch m a n önskad e bl. a. u p p föra en särskild byg gn ad fö r b ib lioteket. R itn in g a r u p p g jord es vid olika tider av de fr ä n T yskland in flytta d e m u rm ästarn a S am uel B erner o c h C hr. Fr. S ch röder, och till en del blev de förverk lig ade å r P lan ern a p å en större u tvidgning var d ock fo rtfa ra n d e aktuella, m en fö rs t år 1800 kom m an så lån g t a tt m an kunde b ö r ja realisera dem. D et året slöts ett kon trak t m ed den rikssvenske g ifter in te s jä lv kunde led a a r betet beslöt m a n a tt anställa G jörw ells stu diekam rat, d en ita lien sk födde arkitekten C harles B assi att fö ra p å stället tillsyn över a rb etet m ot ett å rligt a r vode av 400 rd r, sam t fria h u s rum m ed lju s o c h v ä rm e. D en 9 febru a ri 1802 m ed delades i konsistoriet a tt B assi h a d e a n länt. U p p föra n d et av akadem i huset bild ad e ep ok i vår b y g g nadsh istoria, både tekniskt och organisatorisk t, o c h d ä r fö r är d et in tressant a tt fö lja bygget i bädden överg öts d ä refter m ed blålera. S å väl tvärs öv e r som längs å t d en n a ru stbädd lades sedan d u b b la v a rv av va n liga fu ru stock a r, ra d a d e tä tt intill varandra o c h likaled es m ed e n - dymlingar sam manfogade, varefter även d en n a ru stbädd b e k lä d des m ed en m ju k o c h stark t tillp a ck a d lera. E tt villk or fö r a tt ru stb ä d d en in te skulle ru ttn a var a tt le ra n h ö lls v å t. In till huset p å syd västra sid a n b yggd es en bru n n, och m e n in g e n var a tt rustbädden genom den m ed jä m n a m ellanru m skulle b egju ta s m ed vatten. NÄR AKADEMIHUSET BYGGDES av Carl Jacob Gardberg arkitekten C arl C h ris toffer G jö r - well. H an skulle u p p fö ra ett stort komplex, som skulle inrym m a A kad em ins sam tliga lok a liteter, även bibliotek et. D e slutliga ritn in garn a god k ändes d en 25 septem ber å r 1800, o ch d en 19 febru a ri fö lja n d e år signerades de av k on ungen. B yg gn adsarbetets fö rlo p p k ä n ner m an rä tt väl ta ck vare den u tförliga red ogörelse, som J acob T en gström fö rfa tta d e n är huset hade blivit fä rd ig t. H an b erä t tar, a tt G jörw ell kom till Å b o på hösten år D å trä ffa d e s åtskilliga a vtal om arbetets både plan och fo rtg å n g ", o ch dessutom överenskom m an om stenhuggares översändan de ifrå n S to ck h olm, em ed an i d en n a h a n terin g inövade person er d å än h ä rstä - des sakn ades. M an beslöt v id a re, a tt G jö rw e ll skulle få 400 riksdaler fö r ritn in ga rn a, sam t d essutom 150 rd r om året så lä n ge arbetet p ågick. D å G jörw ell p ä grund av m å n ga andra u p p - d etalj. R ed a n år 1801 b ö rja d e vissa arbeten, o ch sam m a å r u t rym d es akad em ins tid ig a re b y g g n ad er in till dom kyrk an. I dem in red d e m a n olika verkstäder, som beh övd es fö r b y g g n a d sa r b etet. O m ed elbart efter B assis an kom st in ledde m a n gru n d g rä v nin g en, förs t m ed sextio m an, sedan m ed å ttio. A rbetet visade sig vara m yck et svårt. H uset byggd es p å gam m al s jöbotten, o ch n är m a n h a d e n å tt d et erford erlig a d ju p et, 3 5 alnar, m ö tte en k är raktig o ch av m ju k lera beståen de b o tte n. F ö ljd e n var, a tt m a n under hela d et stora huset m åste lä g g a en rustbädd av en m ycket intressant konstruktion. B ottn et jä m n a d es förs t m ed klappersten, o ch d ä refter bred de m a n u t blä lera över hela platsen. P å le ra n lades förs ta rustverket av grov a fu ru b jä lk a r, korsvis om v a ra n d ra in h u g g n a. B jä lk a rn a s a m m a n fogad es m ed en d ym lin ga r. M ella n ru m m en fy lld es m ed gråsten. H ela ru s t- P å d en n a o m s o rg s fu llt la g d a ru stbädd b ö r ja d e m a n sen are sam m a år 1802 lä g g a ett 75 cm h ö g t grå sten sva rv öv er h ela g ru n d y ta n, d ä rp å v ä g g g ru n d valarn a s edan i ett s a m m a n h a n g öv er h e la p la ts en u p p förd es, varv id n å g ra av A rk it. G jörw ell ifr å n S to ck h o lm h its ä n - de och i slik t yrk e väl in öv a d e arbetare, jä m te staden s tim m e r m ä n, i flere arb etsposter fö r d e la t å ret öv er b iträ d d e. D et svåra gru n d lä g g n in g sa rb e- tet leddes av B assi. I slu tet av år 1802 fic k h a n en värd efu ll m e d h jä lp a re i fla g g k on s ta p eln, sed erm era lö jtn a n te n, m e ch a n icu s N ils S ten stam, en m a n, o m v ilken sam tid en fä lld e de m est e n tusiastiska om d öm en. E n m e d a rb eta re, sk rev T e n g s tröm, av u tm ärk t fö r tjä n s t, särdeles vad d en vid b y g g n a d e n e rford erlig a fin a re sten h u g g n in g en o c h s lip - n in g en b e h ä fta r, u ta n vars sk ick liga o c h d riftig a b iträ d e A k a d e m in mer än en gång skulle varit i 9

7 m ycken belägen het. Stenstam var född i K arlskron a och han hade redan tid ig t b livit en känd stenhuggare. T ill Åbo kom han frå n Sveaborg, där han bl. a. hade hu ggit det vackra m onum en tet pä Augustin Ehrensvärds grav. M o t ett årligt arvode om 300 rdr skulle han hugga alla de kolonner och andra dekorativa d eta ljer som behövdes för byggnadens utsm yckning. edan grunden slutligen b livit fä rd ig kunde m an år 1803 börja m ura stenfoten fö r de yttre m urarna, och därefter fortsatte m an m ed tegelväggarn a. Arbetet låg nere under vintern, m en fo r t gick d ärefter under hela som m arhalvåret I m aj 1805 gav Kungl. M ajt. tillstånd att i arbetet använda 50 m an ur Abo läns regem ente, to lv tim m ar om dagen. Ä ven om det inte nämns torde det vara självklart, a tt alla lediga m urare och tim m erm än i Abo deltog i arbetet. Säsongen avslutades fö r året den 5 oktober, och då hade takläggningen ställvis börjat. A r 1806 fick m an 75 soldater fö r tiden m aj oktober, och nu hann m an så lån gt att takstolarna restes. Om takläggningen slöt m an ett kontrakt m ed kopparslagaren Löfström frå n Stockholm. H an anlände h it m ed ett stort antal egna a r betare, och vid vinterns ankomst var större delen av taket täckt med kopparplåtar, som härstam made frå n Garpenberg i Dalarna. Sam m a år. 1806, drabbades akadem in em ellertid av en m otgång: den fö r tr ä fflig e Stenstam avled, endast 39 år gam m al. Före sin död hade han dock hunnit hugga och polera de ståtliga kolonnerna och pilastrarna, varmed solennitetssalen och dess förh all utsmyckades. Både kolonnerna och pilastrarna höggs i ett stycke, "skickeligen utkluvne ur lösa å det så kallade Värdberget inom staden tillgängliga stenblock, av en vacker hård och rödbrun gra n it". Stenarna polerades m askin ellt i ett slipverk, som drevs av fy ra hästar eller oxar och som Stenstam själv hade konstruerat. Som m edhjälpare hade han "ä n flere, än färre, ifrå n 30 till 50 därvid sysselsatte arbetare; vid vilket här i orten fö rr okända yrke även ett stort antal av stadens gärningsmän efter hand så inövades, att de däri snart upphunno. om ej överträ ffade sina svenska lärom ästare". Stenstam sörjdes djupt, och Tengström betygade ännu en gång sin uppskattning av denna sällsynt skickliga och pålitliga hantverkare. H an var "aktad och saknad av var och en, som lärt känna ej m indre hans sällsynta färdigh et i den konst han övade, än hans ljusa förstånd, samt hederliga och redeliga tänkesätt". E fter Stenstams död övertog Bassi m ot ett särskilt arvode uppsikten över stenhuggeriet. edan år 1806 började vissa inredningarbeten, och en del av bottenvåningen kunde tagas i användning hösten M en sedan kom kriget emellan, och efter fredsslutet fördröjdes arbetena ytterligare på grund av ekonom iska svårigheter. A r 1811 återstod i huvudsak endast inredningsarbeten, men bristen på m e del var stor. och dessutom var det svårt att få yrkesskickliga arbetare, emedan Societetshuset (nuvarande stadshuset) byggdes sam tidigt. Först under åren utfördes de slutliga inredningsarbetena. Byggm ästaren Jacob Schelesnoff från Petersburg anställdes för att med egna arbetare utföra stuckaturerna och ornamente i solennitetssalen. Den finländske bildhuggaren Eric Cainberg fick i uppdrag att hugga de relieffer med m otiv ur Finlands historia, som skulle pryda salens väggar. För det dekorativa m ålningsarbetet anställdes den svenske konstm alaren Elis Chiewitz, en farbror * till den sederm era kände a rk i tekten m ed sam ma namn. F örst år 1815, efter fjo rto n års arbete, stod byggnaden färdig. D en 15 december förklarade man Bassi fr i "ifr å n vidare befa ttn in g därmed och betygar honom sin uppriktiga och varm a tacksägelse fö r den skicklighet och om tanke samt de oförtrutna m ödor, han vid samma byggnadsarbetes utförande h a ft osparda". Den h ö g tidliga invigningen skedde två år senare, Bara tio år senare, efter den stora stadsbranden, var huset till stora delar en ry kande ruin. D et byggdes upp på nytt, m en det fick nu tjän a andra ändamål sedan akadem in är 1828 hade flyttats till Helsingfors. A kademihuset fick på ett sällsamt sätt illustrera en skiljelinje i vår historia. Under arbetets gång besöktes bygget av två monarker. Gustav IV A d o lf, som lade grundstenen år 1802, och Alexander I, som kom är Bäda stödde företaget ekonomiskt. N är bygget började fick m an arbetare frå n Stockholm, när det fullbordades kom arbetarna frå n Petersburg. M en b ygget gjorde även epok pä ett an nat sätt. Med akademihuset kom ett nytt sätt att se på byggnadskonsten. M urmästarna och tim mermännen, som tidigare hade varit självständigt skapande konstnärer, fick träda tillbaka för de konstnärligt skolade ark i tekterna; de steg ned frå n sina tidigare poster och blev nam n lösa nummer i den stora skaran av arbetsfolk. Ännu fö r en tid skulle de anförtros m indre sjä lvständiga uppgifter, m en pä läng sikt skulle de oh jälpligen förlora sina positioner, steg fö r steg. F IL.T R I C. J. GARDBERG, Historiallisen museomme intendentti, kuvaa edellisessä kirjoituksessa entisen akatemiatalomme rakentamisvaiheita, joista varsinkin alkuajoilta on yksityiskohtaisia tietoja piispa J. Tengströmin selonteon välittämänä. Jo 1700-luvun loppupuolella vanha akatemia suunnitteli käyttöönsä uusia tiloja, mutta vasta 1800 päästiin niitä toteuttamaan. Piirustusten laatiminen uskottiin ruotsinmaalaiselle arkkitehti C. C. Gjörwellille, mutta koska tämä itse muiden töiden vuoksi ei voinut.saapua tänne rakennustöitä joh tamaan ja valvomaan, jäi tehtävä hänen italialaissyntyisen arkkitehtitoverinsa Ch. Bassin hoidettavaksi. Vaikeuksien jälkeen talo valmistui lopullisesti vasta 1815 ja vihittiin tarkoitukseen pari vuotta myöhemmin. Sen juhlasalin reliefit ovat kuvanveistäjä Eric Cainbergin käsialaa. V:n 1827 suurpalo teki myö, tässä rakennuksessa tuhojaan ja korjaustensa jälkeen se joutuikin palvelemaan muita kuin alkuperäisiä tarkoituksiaan, akatemian siirtyessä seuraavana vuonna uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. E R K K I V U O R I: T apaan h eleän ä toukokuun p ä ivän ä täm än vuoden heinäkuussa 75 vu otta tä y ttä v ä n akateem ikon, professori Veikko A n tero K oskenniem en hänen kodissaan Tu ru n Y liopistonkadun varrella. V aikka V. A. K:11a akateem isessa asteikossa on kolm askin a rvon im i: rector m agn ificu s em eritus, k ä v ijä k oh taa vain lu on tevaa arvokkuutta, ym m ä rtä vä n lähim m äisen, v a a tim a t tom an ihm isen ja ru n oilijan. H uoneita on monta ja jokainen niistä on verhoiltu kirjahyllyillä. K irjojen m aailmaa, hengen maailmaa. Kirjastossani on nykyisin n opusta, selittää professori hymähtäen. Täm ä hymähdys kantoi eräälle nuoruuden muistolle. Jo koulupoikana sykähteli runon sydän ja tiedon jano velloi suonia. Verensä kuu- maks tunteva kaipasi omaa pöytää. Hän säästi taskurahoistaan ja osti pienen työpöydän, jonka levyn pituus mahtuu yhteen m etriin ja leveys noin puoleen siitä. Siinä se on nyt edessämme, rakas esine ihanilta nuoruusvuosilta. Levy on päällystetty vih reällä veralla ja sen takasivulla on pieni aitaus, joka ulottuu lyhyen matkaa kummallekin sivustalle. Tähän aitaukseen mahtui koulupojan Veikko Antero Forsnäsin koko kirjasto silloin, noin 60 vuotta sitten. Niin Antero. Isä oli A n ders ja antoi pojalle toiseksi nimeksi Antero. Nim estä tuli perintöosa. Professorin pojalla ja kahdella pojanpojalla on kullakin toisena nimenä Antero. Pidemmälle emme vielä näe. K ävijälle näytetään ensimmäisen Italian-m atkan suuria kuparipiirroksia, alkuperäinen pieni kreikkalainen m alja Akropoliilta sekin vuosikymmenien takaisten matkojen muistoa ja legio

8 valokuvia talvisodan ajalta, jolloin professori presidentti K allion ja marski M annerheim in valtakirjat taskussaan kiirehti sisäisestä pakosta pohjoiselle rintamalle, jossa ystävystyi reilujen rajajääkärien ja partaisten reserviläisten kanssa. Hänestä tuli kuin tahtom attaan ensimmäinen sotakirjeenvaihtajam m e. Muiden mukana hän jä i ns. Siilasvuon mottiinkin, jonka laukeam inen antoi aiheen ensikäden kuvauksiin. Näin on tultu kulttuurim atkailija Koskenniemen tuntumaan, m utta myös eränkävijän, kaikesta kaavamaisesta vapaan ihmisen ja ihmisten luo kulkijan vaiheille. Etelän hehku ja Reinin rannat ovat vaihtuneet herkästi pohjoisiin tunturihiihtoihin. Rasittavim mat ja pisimmät hiihtotaipaleet kuuluvat sotien muistamiin. Urheilija Koskenniem i ei liene kovinkaan tunnettu, ei hiihtäjänäkään, vaikka luonto on ladun varrella vienyt runon hengettären luo siinä kuin lehtevät lehdotkin tai antiikin kauneus. Mutta tieto siitä, että runoilijaprofessori on nuoruutensa ja miehuutensa ajoilla ollut ns. him opelaaja voimiakysyvässä tennisurheilussa ja että vapaa ylioppilaseläm ä johdatti hänet myös miekkailun jaloon harrastukseen, on kai vielä yllättävämpi tieto. Miekka ja kasvokypärä ovat työhuoneessa m uistoesineinä tälläkin hetkellä nähtävissä. T u tu m p ia ovat Turku- muistelmat. Kuten sellainen, että jo kevätlukukaudella 1922, jo l loin Turun yliopisto aloitti lentotoim intansa, auditorio täyttyi Koskenniemi-kuulijoista kerta kerralta. Tuolta kesältä muistelemme yhdessä kuuntelijakunnan nimiä: Kaarlo Sarkia, Uuno Kailas, Arvi Kivimaa, Y rjö Kaijärvi, Lauri Viljanen, Kaarlo Marjanen, Y rjö Gustafsson. Ensimmäinen luentosarja käsitteli Goethea, runoilijatutkijan suurta kirjallista rakkautta, joka on kirvoittanut kokonaista kolme eri teostakin: Nuori Goethe. Goethen keskipäivä ja elämänilta, Goethe ja hänen maailmansa. Mainittakoon, että viimeinen luento yliopistosta erotessa käsitteli sekin Goetheä. Yliopisto työn jatkuessa seurasivat luentosarjat Juhani Ahosta ja Aleksis Kivestä silloin oli jo pakko siirtyä luennonpitoon yliopiston juhlasaliin. Kaikki kuulijat eivät edes sinne mahtuneet, sen muistanevat niiden aikojen opiskelijat ja turkulaiset. Jo alusta alkaen oli professori Koskenniemellä luentotoimen saavuttamasta kansansuosiosta huolimatta selvä näkemys siitä, että seminaarityö on opiskelijalle varmasti hedelmällisempää kuin pelkkä kateederiopetus. Intiimeistä seminaareista kehittyi varsinaisesti vuodesta 1924 alkaen se tunnettu kirjallinen harrastuspiiri, joka aluksi viikottain, myöhemmin joka toinen viikko kokoontui ohjaajansa kodissa ja on jäänyt ainutlaatuisena ilmiönä Turun akateemisen opiskelun historiaan. L eppoisan tarinatuokion aikana, jonka vilkas moninaisuus ei tähän kirjoitelmaan ole voinut mahtua kuin murto-osaltaan, vastaa professori Koskenniemi, puolet eläm ästään Auran kaupungissa ja 33 vuotta nykyisessä kodissaan asunut, haastattelijan kysymykseen: En ole milloinkaan katunut Turkuun asettautu- mistani. Olen päinvastoin Turku-aikaani erittäin tyytyväinen. Olen aina tahtonut tutustua kaikenlaisiin elämänilmiöihin se on voinut Turussa ja Turusta käsin tapahtua aivan yhtähyvin kuin jostain m uualtakin. Akateeminen opetustyöni on täällä voinut olla ympäröimänä. harrastaja-ystävien kiinteää ja läheistä opiskelevien, kolleegojen ja hyvien Hallinnollinen työni yliopiston piirissä on antanut minulle paljon. Uskon, että tuskin olisin pystynyt olemaan esim. Helsingissä niin produktiivinen kuin olen Turussa ollut. Akatemian jäsenenäkin jäin Turkuun juuri tästä syystä. V eikko Antero Koskenniemestä, Oulun suuresta p o jasta, on tullut näissä kehyksissä myös Turun suuri poika. Kun hedelmien kypsyminen on tapahtunut täällä lännen porteilla, voitaneen väittää, että hän on Turun jo m ittavamminkin kuin rakkaitten synnyinseutujensa. Hänen synteesinsä on kuitenkin jotakin paljon enem män, senhän me tiedämme huutavan ääni, herättäjä synnyinmaan rakkauden personoituina isänmaan suuri poika. S U O M E N T U R K U Turun m ahtava n m a in etta laulan A uran ra n tojen kunniaa. V uossatojen vaiheid en halki m eitä on n etar joh d a tta a. Turun linna 1830-luvulla Tom as Leglerin maalaus Ik iv ih reät R u issalon leh d ot ru n on helk että h u m in oi ja A iriston siin tävät sei jä t m erten v a p a a ta v irttä soi. L innan h a rm a a t m u u rit aina Sinun m u istoja s k ertov at ja tu om iok irk on kellot uskon säveltä h u m a ja v a t. T ied on, tarm on voittois a a työtä S inun rantasi n ä h n y t on. Sisun, uskon v o im a lla koh lu t olet kestänyt k oh talon. K irk as, u lja s ja kaunis olk oon S inun tulevaisuutesi tie. S inun lastesi lapsetkin vielä T u ru n m a in etta p ilv ih in vie. V eik ko A n tero K osk en n iem i, led a m ot av F in la n d s A k ad em i o c h en av landets frä m sta skald er, u n d er m å n g a år dessu tom p rofess or i litte ra tu rh istoria vid T u ru n Y liop isto, fy lle r i ju li 75 år. H an fö d d e s o c h växte upp i U leåborg. D e senaste 33 å ren h a r h a n b o tt i A b o. I in terv ju n in fö r föd elsed a g en berättar K osk en n iem i, a tt lia n a ld rig h a r å n g ra t att han bosatte sig i Å bo. H an h ar triv ts m ed m iljö n o c h m ed d et a k a d e m iska arbetet. H an anser, a tt h a n h a r v a rit p rodu k tiv p å ett s ä tt som k n ap p ast h ad e va rit m ö jlig t i t.ex. H elsin gfors

9 SAMPPALINNAN MYLLY 100-vuotias TOIVO T. RINNE T urun maantieteellinen asema ja kaupungin sisäisen maaston erikoisuus lisäävät arvaamattoman paljon kotikaupunkimme viehättävyyttä. Varsinkin vieras löytää tällaisesta kaupungista monia sellaisia mieleenpainuvia kiinnekohtia, joita pinnanmuodostukseltaan tasaisen yksitoikkoinen kaupunki ei voi tarjota. Meiltä turkulaisilta jää monesti huomaamatta, että kaupunkimme itse asiassa on Aurajoen kumpaakin puolta noudatteleva kukkuloiden kaksoisjono, jonka kauneusarvoille emme aina pysty antamaan sille kuuluvaa arvoa. Päinvastoin me turkulaiset olemme vuosisatojen kuluessa pyrkineet voimakeinoin tasoittamaan näiden viehättävien kukkuloiden korkeuseroja. Tavallaanhan meillä on eräänlainen oikeuskin tällaiseen väkivaltaan ja tietenkin jo kaupungin sisäinen liikenne vaatii oman osansa. Silti ei voi kieltää, etteikö luonnonvarainen mäkimaisema keskellä pilvenpiirtäjäaikaansaannoksiamme olisi viehättävä ja säilyttämisen arvoinen. Vuosisatoja jatkunut tasoitustyö on onnistunut verrattain hyvin Aninkaistenmäellä ja entisellä Ryssänmäellä. Mutta Kakolanmäellä ei 115 vuotta jatkuneesta uutterasta työstä huolimatta ole vielä onnistuttu aikaansaamaan maisemaa häiritsevää tulosta. Turkulaissydäntä ilahduttaa, että Urheilupuisto ja sen liepeillä sijaitsevan vanhan myllyn maasto ovat jääneet lähes neitseellisen koskemattomiksi. Nykyisen Turun näkyvimpiä nähtävyyksiä on Samppalinnan vanha mylly. Tuskin kukaan Turun-kävijä voi sitä sivuuttaa luomatta siihen katsettaan ja ehkäpä ohimennen ajattelematta sen syntyvaiheita, ikää ja aikaansaannoksia. Laivuri Johan Andersson on Samppalinnan vanhan myllyn henkinen isä. Aikansa meriä kierreltyään tämä vanhapoikakippari asettui Turkuun ja ryhtyi puuhaamaan myllylaitosta. Hänen huomionsa kiintyi nykyisen Urheilupuiston laitamalla sijaitsevaan autioon ja asumattomaan kallioon, jossa kaiken suunnan tuulet vapaasti saattoivat puhaltaa. Oikea myllynpaikka. Nöyryydellä ja alamaisuudella Johan Andersson jätti helmikuun 9 pnä 1859 Turun maistraatille anomuksen, jossa hän pyysi lupaa saada rakentaa tuulimyllyn "Luostarinmäelle kolmannen kaupunginosan kolmannen ja neljännen korttelin väliselle alueelle. Näemme, että Luostarinmäki-käsite tällöin ulottui näinkin kaukaiselle alueelle, sillä kyseessä oli likimain myllyn nykyinen sijaintipaikka. Myllyn ehdotetulla paikalla toimitettiin katselmus. Raatimiehet Gylich ja Schybergsson puolsivat antamassaan lausunnossa anomusta. Ainoastaan myllyn paikan suhteen tehtiin poikkeava ehdotus. Laivuri Andersson näet olisi halunnut sijoittaa myllynsä vuorenrinteen reunamalle. Katselmusmiehet kuitenkin arvelivat, että mylly olisi sijoitettava noin 35 metrin päähän jyrkänteen reunalta. He näet pelkäsivät, että myllyyn tulevien hevosten vauhkoontuessa nämä mahdollisesti saattaisivat syöksyä alas jyrkänteeltä. Laivuri Andersson ei halunnut vastustaa tällaista mielipidettä. Hän ilmoitti maistraatille helmikuun 19 pnä 1859 osoittamassaan kirjelmässä suostuvansa muutosehdotukseen. Samppalinnan myllyn piirustukset on arvattavasti tehty Saksassa. Myllyn rakennusmestarikin oli Ruotsista kotoisin. Myi- T u r u n kreikkalaiskatolinen kirkko, mikä valmistui v. 1846, mainitaan eräänä kauneimmista Engelin luomista empiretyylisistä rakennuksista meidän maassamme. Kirkon sopusuhtaiset, symmetriset muodot ja sen kaunis kokonaiskuva herättävät hartautta ja ihastusta niissäkin, joiden silmä ei ole kouliintunut rakennustaiteen hienouksiin. Mutta kirkko ei aina ole ollut yhtä kaunis ja puhdaspiirteinen, sillä viime vuosisadan viimeisellä kymmenluvulla (v. 1897) symmetrisyyttä loukattiin karkeasti. Silloin nim. kirkon Aurakadun puoleista eteistilaa pidennettiin useilla metreillä ja uuden rakenteen harjalle kohotettiin kellotorni, mikä ei ollenkaan sopinut kirkon rauhalliseen ja sopusuhtaiseen kokonaiskuvaan. Kellotorni oli lattiasta saakka avoin kaikille suunnille, joten ohikulkijakin saattoi jäädä ihmettelemään kellonsoittajan näppäryyttä vallankin pääsiäispyhien aikana, jolloin kymmenet kellot suurimmasta pienimpään olivat käytännössä. Kellonsoittaja oli kuin vanha lasten lelu. sätkyäijä. sillä kellonnuoria oli ukolla ei yksin käsissä vaan jaloissakin. Kun olin pieni poika ja isäni töyssytteli minua tai mieluimmin nuorempia veljiäni polvellaan. kertoi hän. kuinka "ryssän kirkon" kellot soivat; "ramplyä ryhdyttiin rakentamaan välittömästi syksyllä 1859 ja jo huhtikuussa 1860 se lienee ollut verrattain valmiina tehtäväänsä varten. Sata vuotta siis myllyvanhus on seisonut paikallaan. Vähemmän osan ajasta se on jauhanut, enemmän osan se on ollut monien ystävällisten katseiden huomion kohteena. * * * Samppalinna kvarn kan fira sitt 100-års jubileum. Skepparen Johan Andersson fick år 1859 av magistraten tillstånd att bygga kvarnen på Samppalinnaberget. Arbetet började på hösten och i april 1860 stod kvarnen färdig. Byggmastaren kom från Sverige och ritningarna troligen från Tyskland. ARVO TOIVONEN: KELLOTAPULI KURJENMÄKI pan kilikilli killinkillin poum poum poum". Kellotapulirakennelma oli tehty heikolle perustukselle; siihen tuli suuria repeämiä, joten se v oli purettava. Ja sen jä l keen olemme nähneet kreikkalaiskatolisen kirkon taas alkuperäisessä jalonmuotoisessa kauneudessaan. Oikeastaan minun ei pitänyt näinkään pitkälti puhua itse kreikkalais-katolisesta kirkosta ja sen kellotapulista. Tarkoitukseni oli kertoa pieni tarina, jonka minulle kertoi eräs vanha kunnianarvoisa käsityöläismestari pari vuosikymmentä sitten. Hetimiten kellotornin valmistumisen jälkeen oli sinne iltamyöhällä kiivennyt kolme jo mieheksi varttuvaa koulupoikaa ja ryhtynyt puolettomuuttaan kiikutelemaan monilukuisia kello- ' ja. Pojat joutuivat kiinni ajattelemattomuudesta aiheutuneesta teostaan. Rangaistukseksi eroitettiin kaikki pojat koulusta ja taisivat saada jonkin muunkin rangaistuksen. Kaksi muuta poikaa pääsi myöhemmin jatkamaan opiskeluaan, mutta kolmannelle. joka katsottiin joukon johtajaksi, eivät koulun ovet enää auenneet. Tämä poika ryhtyi erään turkulaisen kauppiaan asiamieheksi, "ylösosta jaksi. Hänen pääasialliseksi toimipaikakseen tuli Uudenmaantullin tausta, jossa hän teki alustavia kauppoja maalaisten kuormissa kaupunkiin tulevista tavaroista ja ohjasi ne kauppiaansa luokse. Hän asui pienessä talossa maantien tuntumassa jossain nykyisen kunnalliskodin kohdalla. Herättääkseen luottamusta maalaisissa pukeutui mieheksi varttunut poika sakettiin ja silkkihattuun. Kun hän oli laiha ja pitkäkaulainen keksi kansa hänelle sattuvan haukkumanimen : kurki. Ja ennen pitkää sanottiin, sitä kunnasta, jolla hänen asuntonsa sijaitsi, kurjenmäeksi. En ole yrittänytkään tarkemmin tutkia Kurjenmäen nimen alkuperää, olen vain muistiin merkinnyt tämän pienen tarinan, jonka vanha käsityöläismestari minulle kertoi. * * * Den grekisk-katolska kyrkan vid torget byggdes år 1846 enligt ritningar av arkitekten C. L. Engel. Et i klocktorn tillbyggdes år 1897, men på grund av förskjutningar i grunden måste det rivas år 1927.

10 Suomen suurin m atkustajalaiva Bore saapumassa juhlaliputettuna ensi kertaa kotisatamaansa Turkuun Bore on rakennettu Oskarsh amnissa Ruotsissa. OIVA KOIVISTO: TU R U N M ATK U STAJALIIK EN N E uudessa kehitysvaiheessa E nnen van h aan m en tiin H a lik on kautta R u otsiin. T u rk u laisille ei täm ä kiex-totie ole ollut tarpeen enää ainak aan yli 62 vuoteen, jo llo in tä ä ltä avattiin säännöllinen, ym p ärivuotinen m atku stajalaivayh tey s n aap u rim aan pääkaupunkiin. T ä n ä kesänä yh tey det ovat edelleen sekä lisääntyneet että p arantuneet. T u rusta on n yt p äivittäin kaksi m atkustaj alaivavuoroa R uotsiin. N äm ä laivat voivat k u ljettaa m atk u stajaa sekä satakunta au toa päivässä ku m - paankiin suuntaan. M ainittakoon, että viime vuonn a T u rk u u n saapui m eritse ulk o m ailta m atk u stajaa ja täältä lähti K anavaniem en kautta kulki siten yli m atk u stajaa. L entoteitse saapui lisäksi ja lähti eli yh teen sä T u ru n ulk om ainen m atkustajaliikenne oli siis lähes henkeä. M utta elin tason nousun ja liik en n ev älineiden kehityksen ansiosta m a t kustam isesta on tullut tod ella koko kansan asia. Jo alkukesä viittaa siihen, että tä n ä vuonna tu llaan kaikki aik aisem m at en nätyk set lyöm ään. T u rk u T u k h olm a n ykyisin M yös asianom aiset laivayhtiöt ovat jo ajoissa varautuneet tä h än. N iinpä huhtikuussa valm istuneen uuden Boren p iirustuksia ruvettiin laatim aan jo v Uusi Bore on Suomen suurin m atk u stajalaiva ja sam alla ensim m äinen nim enom aan tätä liikennettä varten suunniteltu autoalus, jon n e autot pääsevät a ja m a a n kyljestä sisään ja joka p ystyy kulkem aan m yös talvella jäissä. A u toja se voi ottaa noin 70. B oren ohella Turun T u k h olm an yöliikenteestä huolehtii tä nä kesänä ruotsalainen Birger Jarl, jo k a ei kuitenkaan voi o t taa yhtä p a ljon autoja. M u tta 1 jotta a u tojen kuljetuskapasiteetti saataisiin p äivittäin suunnilleen sam aksi, on H ollannista aik arahd attu m l. S tatenlaan k u ljettam aan pelkästään autoja Birger Jarlin vuoroilla. Viim e vuonna sam anlaisessa tehtävässä jo to i m i ruotsalainen S unnanhav. M atku stajia uusi B ore ottaa n ja siellä on nim enom aan kansim atkustajien m ukavuuteen * kiinnitetty erityistä h u om iota. B irger Jarl k u ljettaa n oin m atkustajaa. Tu rku N orrtälje Kesäkuun 1. pnä T u ru sta a vattiin kokonaan uusi laivalin ja R uotsin puolelle, nim ittäin N orrtäljeen, m istä on n op eat yh teydet Tukholm aan. Kysym yksessä on päiväliikenne, jo k a siis avaa saariston entistä parem m in tu risteille. T ällä lin jalla liik en n öivät turkulainen S ilja ja ru otsalainen R egin. Lähtö kum m astakin päästä tapahtuu jo k a päivä klo 10 p aikallista aikaa. N orrtäljeen tullaan klo 20 R uotsin aikaa ja Turkuun klo 22 Suom en aikaa. Lisäksi on järjestetty n i m enom aan turisteja varten m a h dollisuus vaihtaa laivaa D egerbyssä, niin että T urusta v oi teh dä päivän retken saaristoon. K o ko reitti Turusta N orrtäljeen on 124 m eripenikulm aa ja siitä on vain 20 m pk a vovettä A h ven a n m erta ylitettäessä. S en jälk een ollaan taas R u otsin saaristossa ja p itkälle m antereeseen ty ö n ty vässä lahdessa, jo n k a p oh ju k a s- sa N orrtä lje sijaitsee. L ip p u jen h in n a t tällä reitillä on jä r je s te t ty erittä in h alv oiksi ja lisäksi a n n eta a n ryh m äalen n u k sia, k ou lu laisryh m ille jo p a 50 p ros. L iikenne ja tk u u syyskuun 12. p ä i vään. E nsi kesäksi valm istuu vielä turkulaisen S ilja -v a ru s ta m on H ietalah den telak alta tilaam a uusi a u tola u tta -a lu s, jo k a aseteta a n T u ru n N orrtä ljen lin ja lle. S iitä tulee aavistuksen verran isom p i k u in uusi B ore ja se voi otta a a u to ja vielä en em m än, k oska laivassa päiväliikenteeseen su unniteltuna on va in väh än h y ttitiloja. A u tot a ja v a t sisään p erästä ja ulos keulasta. Itä m e re n riste ily t T u ru n m atku staj alaivaliik en - teeseen n im en om a a n turism in k an n alta kuuluvat olennaisesti hl. K astelh olm in su ositu t Itä m eren - risteilyt, jo ita tä n ä k esänä jä l leen su oritetaan 12. O sa niistä ulottuu ensi k erran L yypekkiin asti. U seim pien p äätepisteenä on K ööp en h a m in a ja ly h in k iertom atka kulkee reittiä T u rk u V isby 'T ukholm a 1Turku. M a t koilla seuraa m u kana opas, jo te n täysin u m m ik on k aan ei tarvitse pelätä edes kielivaikeuksia. K e säinen m eri taas on houkutellut K a stelh olm in risteilyille vuodesta toiseen yh ä uudelleen ja u u d elleen tod ellisia m a a k ra p u ja sisäm aan m a h d ollisim m a n vesik öy- h iltä seuduilta. K o rp p o o n a u to la u tta T u rk u a lä h eltä h ip o o m yös autolau tta V ik in gin liikenne K orp osta K apellsk äriin, jo k a n yt on käynnissä toista kesää. Se voi ku ljettaa 90 a u toa ja 900 matkustajaa. Sitäpaitsi on A h ven anm aalta R u otsiin p äivittäin m on ia laivayh tey k siä, m u tta ne o n tark oitettu etupäässä ru otsa laisten turistien kuljettam isek si A h ven anm aalle ja takaisin. U u tuutena siellä o n n op ea k a n tosiipialus, jo ta varm aan m on i m an tereen p u olein en k in käy k e sän aik ana kokeilem assa. Toivomme virkistävää m erim atkaa! P e k k a K a p a r i : SAARISTOSSA I Lähde ulapalle. Työnnä vene kastuneita -puita pitkin roskaiseen rantaveteen. M ainingit vielä kohoilevat vatsanpohjaan saakka, m utta riem uiten aurinko nousee m yrsky pilvien jälkeen. Tätä päivää on hyvä hengittää. II Pohja siintää, pienet ja isot kivet keltaisen liman peittäm inä. Vesi huojuu vaim eina m aininkeina laakeakallioisessa lahdessa. Pikkukalaparvet ryntäilevät kuin varjot. III H ylyn kylkiluut syvällä vihreässä vedessä keltaisina hääm öttävät, välkehtivien m aininkien läpi ylös liehuilevina silkkinauhoina. Painoton tuuli, taivaan levollinen hengitys, käy kautta rajattom an elävän tim anttikentän, josta silmilläkään em m e ehdi poimia. B ä tförb in d elsern a m ellan A b o och S verig e u tveck las är fö r är, och d en n a som m ar fin n s tv å d a g lig a tu rer a tt v ä lja på. K a p a citeten ä r p assagerade o c h ett h u n d ra ta l b i lar. S enaste år an lita d e person er sta d en s fö r b in d e l ser m ed u tlan d et vald e b å ta rn a, fly g et. D ä r till an litade m å n ga fä r ja n V ik in g, som även i är går m ed K o rp o G a ltb y som än d pu n k t

11 A lfh ils F orsl in: Om kapelldrängen W irmolin i Pinel los Åbo I M u sika lisk a S ällska pets r ä ken skapsböcker p å tr ä ffa s frå n åren e tt fle r t a l rä kn in gar, u tsk rivn a fö r in stru m en tern as u p p barn ; n gen och b illette rn as em ot S alig B äcken s ta g n in g e n, f ö r a ffis c h e r och W irm u lin -p o rträtt u p p assn in g, fö r fortepia n o n s i P in ello s m in n esalbum. b ä rn in g m.m., v ilk a h a r k vitterats m ed tv å ty m p lig t n ed ritad e bokstäv e r I. W. S ign atu ren, som lik n a r e tt b om ärk e, tillh ö r A c a d e m ie W a c k te n J o h an W irm o lin, under m o lin fö r en p a ra sitvä xt som e tt fy r tio t a l å r jä m v ä l verk sam end ast kunde le v a och frodas s om C a p e il D re n g vid M u s ik a i n ärh eten a v u n iversitetet, så är liska S ä lls k a p e t i Äbo. I denna om d öm et i n ågon m ån orättvist, e gen sk a p v a r h a n en f ö r m u sik liv e t i stad en b etydels efu ll person, d a gliga b ördor a v d en a rt som ty en p a ra sitvä xt a x la r in galu n da a llm ä n t k än d och o ft a sedd p å W irm o lin v a r m äktig. ga to rn a n ed sän k t u n d er bördan N u p lir te ro ligt, nu p lir te galas, a f in stru m en te r o ch å t fö ljd a f sin så volk ena rop a och säja, gu m m a, som p å en h a n d k ä rra sköt W irm o lin kom m er m ed huilu fra m a llt vad gubbens ry g g ta v la och pas, e j kunde in ry m m a. fio le r och h o rn och k alm eja. C ita te t ä r e ft e r N. H. P in ello, T rå k a p å h an d ten m ed kintu som i sin b erä ttels e K a p e lld rä n h an h a r g e n, p u b licerad i K a p te n P u ffs och trom p å b å v a rtera sita; S m å b erä ttels er o ch tid sb ild er" lu n k ar och b ustar och tegen a ta r 1866, h a r le v a n d e g jo rt W irm o lin rin k k a to r och to rk ena vita. i han s egen skap a v k ungl. ak ad e m iska k ap ellets trog n e d ren g och P in e llo fu llb ord a r i fö lja n d e o rd a la s td ra g a re. I d en n a b erä ttelse la g d et W irm o lin sk a p orträ tte t: å te rg e r P in e llo ä v e n en v isa om gubben v a r röd kin d ad som en sam m e m an, h itta d i en aflid en Bachus, n y ttja d e uppstruket hår, spelm an s gö m m o r. V is a n som slutade i en liten piske. H an m å h ä n d a fö r fa tta d a v P in e llo b ar en rundskuren, brun fra c k s jä lv? a v s er a tt å tersp eg la k a m ed sto ra knappar, knäbyxor, n ed p elld rä n gen s egn a ta n k a r och ord hasade g rå ullstru m p or och skor, o ch ä r a v fa tta d på d e t språk försedd e m ed ten n sp än n en, och: h a n v a n lig e n ib lan d s in a m u sikalisk a fö r m ä n ta la d e. ju s t så såg h an u t, tillä g g e r b e rä tta re n m ed eftertryck. M en än n u i en tr e d je version T ill k ara k tären v a r W irm o lin en h a r W irm o lin s p o r trä tt gen om P i- ord k a rg m en lä ttre ta d fin n e. D e t n ellos fö rso rg b ev a ra ts fö r e ft e r var in te v ä rt a tt fö reb rå honom, v ärld en. I s itt m in n esalb um, som om h an titta t fö r d ju p t i glaset. fö rva ra s i H is to ris k a m useets arkiv, D å kom s va ret v res igt: O le v a j h a r h a n in fö r t e tt a v sa lig B ä ck en e ller T u lju g e r. M en d et v a r väl te c k n a t p o r trä tt: W irm o lin b ä ra n in g e t a tt undra på, om både gubben och han s hustru Caisa d å och d e s in v ä ld ig a in s tru m e n tb ö rd a. R y g g e n ty n g s a v tv å violo n celler, d å b eh övd e en sk vätt u r flaskan fy r a v io lin e r m ed låd o r och n o t- fö r a tt m ob ilisera k ra fte r: s tä lla re. V a lth o rn e n h ä n g e r på K u p p e n k år ra m m an och kum v a rd era arm en, och fra m fö r benen m an kår pak. d in g la r tv e n n e pukor. T rä b lå s - så tyva i pen ena p liva. in stru m en te n bärs i hän dern a. P eg g e de d än ka : te v a ra ko sak D å P in e llo em ellertid k a lla r W ir- om W o n g en en sup kulle kiva. T y d lig e n v a r d e t så, a tt m u sik ern a till tack fö r tran sp o rten av deras in stru m en t bestod suparna. M å n ga am atö rer spelade m ed i o r kestern på den n a tid. D eras in i tia ler avläses p å en d el a v in stru m en tlåd o rn a i W irm o lin s börda, v i nämnt*, t. ex. E rik E lfgren, G u s ta f G ab rie l H ällström, N. H. W o n g, E. A. J am m erm an n m. fl., a ffä rs - id ka re e ller tjä n stem ä n u r stadens borgarskrå. M a k a in a W irm o lin b eh övd e f ö r m o d ligen en n y styrk etår e fte r fram k om sten till Akadem ien s m u siksal. D ä r brukade n äm ligen den trötte d rän gen gen ast slum ra in, uppkrupen på en violon cellå da, ty p rin k a te v å r ja k. m e n fila ock så: n är p elverk et p ö r ja r a tt låta, tå kan ja g n ukka och h öra ubbå o ch tå k a n ja g k r a t ta o ch s k rå ta. V id fortissim ostä llen a i m usiken vak nade gubben upp. F ö r d irig e n ten S algés s trå kd rag på b asfiolen synes W irm o lin h a v a rit särskilt lyhörd : M e n n ä r som S a lg é p a b asen ska tra tå p li m in a ökon så klara, tå ä te k o tt a tt örona h a fis s t m å s te m a n v a k e n tå v a ra, D e t fan n s p lik ter som vän ta de W irm o lin även under re p e titio n e n : Lju s e n a tända och putsa ip lan d te va sannt, te v å r ja g e j klöm m a, tulana fly tt a och jä m k a en k ran d, och sen kan ja g å ter v å tröm m a. U n d er de fy r tio åren W irm o lin bar in stru m en t i Å b o in trä ffa d e tre o fö rg lö m lig a h än d elser, som d an k ry m p t ih o p till b lo tt fy r a k löm m a te k o s å lo r lit it ja g h a r dels s tim u lera d e och dels b rö t h a n in stru m en t. fa s t ju s t k lö m m a k u m m a livsm o d. V id A k ad e m ih u s ets g ru n d A t t b e tjä n a k va rte ttm ä n n isk o r o ch kan n a. lä g g n in g 1802, d å G u s ta f I V A d o lf dessa a llestäd es sig lik a fö r s tå - gä sta d e stad en, s a m t fe m to n å : sigpåare var en tu ng p lik t i jä m O c h d en d a g e n k om, d å k v a r t e t t sen are v id d en h ö g tid lig a in v ig fö r e ls e m ed fo r n a dagiar, d å den sä lls k a p e t fic k u p p lev a, a t t d en n in g e n av s am m a b y ggn a d u p p lev s o r g fr ia a k a d em isk a u n gd om en ga m le tr o tjä n a r e n h a d e g å tt ur d e W irm o lin ly c k lig a stu n d er, d ä m u n tra d e upp d a g e n f ö r d en n e m u tid en. U p p s k a ttn in g och sak n ad h a n m ed ord en S eså, tr a b å n u siken s tro fa s te tjä n a re. D e t ä r k an avläsas i d e ra d e r, v ilk a P in e l varskod de k a p elle t om a tt m u sik e i m ö jlig t a tt V irm o lin s ta n ka r num e ra gic k i d en rik tn in g som v is- W irm o lin s k a k o n t e r fe je t i m in n e s lo s jä lv h a r s k riv it n ed u n d e r d e t k u n de b örja. D e tv å fö lja n d e h ä n d els ern a v a r fö r fa tta r e n tror, n ä m lig en a tt h an album et : k a ta s tro fa la o ch fö ljd e s la g i slag: än n u en g å n g ö n sk ad e få h ö ra d en ena v a r A b o b ran d, d en an d ra S a lg é d ra p å basen : E j m e r i s tä n d ig lu n k o ch flä n g v a r u n iversitetets fly tt n in g till H e l syns W irm o lin, k a p elle ts d rä n g : sin g fo rs, v a rm e d fö ljd e, a tt de v ille h a n p ela en g å n g p å m in krav h an s b örda s lu tlig t lä tta d ä r g la d a s tu d entern a W irm o lin s ja h a, te m å ste ja g lova, n u v ila r h a n p å s itt b esvä r. bästa v ä n n er fö rsv a n n frå n Äbo. r o lig t ja g rå p p e n å t m a sk a rn a gav U n d er b ra n d en syn tes W irm o lin o ch setan så s ött ku ja g sova. en E n eas lik v id T r o ja skyn da till A k a d e m ih u s et f ö r a tt rädda T rö m m a o m S a lg é och T o w n e r D e t k an slu tlig en n äm n a s som sina k ä ra in stru m en t ur låg orn a. och T a h l, en kuriositet, a tt visan om W irm o H a n k om tillb a k a d ä rifrå n m ed en o m J am m erm an n, W o n g e n och lin ä v e n h a r s ju n g its som en f o lk lä tt in stru m en tb ö rd a d en n a gång E lfk re n, visa i v å r t la n d. S o m såd an s jön gs o ch tr ö s tlö s t u tro p a d e h a n till de tröm m a om F e r lin g i h im m e len s d en a v K la r a S o n n ta g i L o jo, V ir k - m ö ta n d e : A k a d e m ia s ta v iim eisen sal by, som m aren H o n h a d e lä r t k erran tu len. och k löm m a v a r k a ta o ch rä n n d en av sin m or, h em m a i S n a p p e r G lä d je n fö rsv a n n ur W irm o lin s sten. tuna. V is a n om V ir m u li s jön gs liv frä n d en n a d ag. H a n b lev en m ed g o tt h u m ö r; så n gersk a n fa n n få o rd ig, tr ö t t m an. V is st b ar han K lö m m a te jo u k k o b å ryck en d en m y c k e t ro a n d e, m e n h o n h a d e ju m u sik in stru m en t n ästa n t ill sin ja g par, in gen a n in g om d ess u rsp ru n g. J ag sista stund, m e n n u m e ra h a d e b ö r ja v ette n frå n rå p p och fr å n ban n a, m e d d e la r h ä r h en n es m e lo d i: Och nu blir de ro-lit, nu blir de ka-las, när fol-ke-na ro -pa och sä - ja, att Vir-mu-!e kom -mer H u ru v id a visans fo lk lig a tr a d itio n m u siken p å W irm o lin s tid. E tt åren a fa s t ju s t m å s t h ö ra te n h ar n å tt s tö rre sp rid n in g än till m u sik stycke, n ä m lig en M eh u ls 'A fö k e l' n o g k a n m a n tå o ck så e n - S n a p p e rtu n a och L o jo, och h u ru O u v e rtu re à g ra n d o rc h e s tre de k å n g s o v a r o lig t. v id a d en ö ve rh u v u d ta g e t h a r s ju n l o p e ra L e s d eu x a veu gles d e T o le E m e lle rtid h a r ja g ick e h a ft t i l l gits ä v e n i A b o ä r n ågot, som ja g d o n äm n es s ä rs k ilt av P in e llo såsom fö r e m å l f ö r en lä n g re tids in d e t ick e v a r it m ig m ö jlig t a tt g å n g till n ä m n d a u v e rty r, v a r fö r ick e ä g e r k än n ed o m om. M e n d et ä r in te u teslu tet, a t t d en u rsp ru n g ö va n d e. W ir m o lin sov h els t b ort kon statera, huru vid a K la r a S o n n ligen skrevs till n å go n kän d m elo di, d en n a m u sik m ed u rsä k ten : n o g ta gs m e lo d i t ill V ir m u le -v is a n " kan sk e till e tt te m a ur o rk es te r lå ta te pra, m u tt n ä r m a n h ela m ö jlig e n h ä rrör u r d e n n a m usik. S IB E L IU S - M U S E O N A M A N U E N S S I F I L. M A IS T E R I A L F H I L D F O R S L IN luo edellisessä k irjo ite lm a s sa h au s- n iih in o rig in a a le ih in, jo ita P in e llo te ri F o rs lin o n m e rk in n y t m u istiin k an ja m ie len k iin to ise n p ik a p iir- K a p te e n i P u ffin m u is te lm a k irja s - L o h ja n V irk k a la s ta K la r a S o n n - re lm ä n J o h an W irm o lin ista, tä n ä saan o n n iin h erk u llise sti k u vaillu t, ta g in k e s ä llä 1935 e sittä m ä n ä. T ä - vu on na 150 v u o tta tä y ttä n e e n T u - T ä s tä m u istelm a sta o v a t p erä isin m ä m e lo d ia o n k ir jo ite lm a n lopp u - ru n S o ita n n o llise n S eu ran alk u a i- m yös m a isteri F o rs lin in k u vau k ses- osassa, ja W ir m o lin ia s o itin ta a k - k o je n "k a p e llin r e n g is tä, jo n k a te h - sa e s iin ty v ä t ja lu u lta va sti P in e llo n k oin e en e s ittä v ä alk u k u va o n jä t tä v iin k u u lu iva t m m. soitin te n k u l- k äsialaa o le v a t ru n o k a tk e lm a t, jo ta je n n ö s H is to ria llis e n m u seom m e a r- jetus, ju lis te id en le vitys, k on s erttie n tek stiä m yö h e m m in on e rä illä seu k istossa o lev a s ta P in e llo n m u istoo vim ieh e n te h tä v ä t yn n ä m o n et d u illa m a assa m m e la u lettu k an sa n - alb um ista, m u ut sellaiset. W irm o lin kuului lau lu n ak in ja jo n k a m e lo d ia n m a is

12 M ene pois, V a u r a la sanoo. M iele si k u m m in k in te kee... J o h a n n e s h y m ä h tä ä ja nousee. L ä h te e, k u lk ee v in o sti y li p a r k e tin ja k u m a rta a. V a n h a m ies jä ä yk sin. K e lta i n e n la m p u n v a r jo s tin riip p u u l ä h e llä p ö yd ä n p in ta a. V a lo p y ö - r y lä p u to a a liin a lle ja m ieh en p u h a lta m a t s a v u h a h tu v a t liik a h - te le v a t s iin ä h a jo te n ja h im m e ten o le m atto m iin. - H y v ä, e tte i e n ä ä tee m ieli m u k a a n, h ä n a ja tte le e. O n h u v itta v a a ka tsella. H y m y ily ttä ä koko to u h u. M u tta h ä n t ie tä ä h y m y n s ä sitte n k in o le v a n v in o a ja v ä k in ä istä. M iele ssä o n ontto ja a p e a tie to s iitä, e tte i ole en ä ä a s ia a tu o n n e to is te n jo u k k o o n. A ja tu s liik k u u v ie lä p ä äk u o re n sis ä llä, s ilm ä t n ä k e v ä t m e rk its e v iä y k sity is k o h tia ; m ielik u v a to isen sa jä lk e e n h e rä ä, v ie v ä h ä n m a tk a a m u k a a n, m u tta jä ä h t y y ja h a jo a a sitten k u in savu la m pun v alok eh ä ssä. T ä m ä on v a n hu u s, h ä n a ja tte le e. T ie to ja lu o p u m in e n. S e lv ä j a k irk a s h a v a in to k a ik e s ta s iitä m itä t ä ä llä v a lm is te lla a n, m u tta ei en ä ä o sa llistu m isen m a h d o llisu u tta. T a i e h k ä tä m ä o n v a s ta r a ja? V a r o v a is ta v iip y m is tä s illä... O u to ja a ja tu k s ia... T a n s s ip a r it liik k u v a t o h itse ja liin a lle p u d on n eet tu h k a h a h tu v a t v a v a h te le v a t syn ty n ee ssä ilm a v ir r a s s a k u in p a koo n p y r k iv ä t h y ö n te ise t. O v a t k u te n m in ä, m ies a j a t telee. Y r ittä v ä t s itk e ä s ti h a r a ta v a s ta a n, m u tta ta r v ita a n v a in p u h a llu s j a nuo o v a t h ä v in n e et. H ä n m u is ta a v a n h a n k o iv u n, jo k a n ä k y i to im istohuoneen ik ku n asta. P u u seisoi k u k k u la lla jo en to i sella r a n n a lla. A iv a n p y stysu o r a a n jy rk ä n te e n reu n a lla, sillä k a llio ta oli lo u h ittu pois. S e oli ko rk ea lla, ain aisessa tu u lessa ja sik si se m e n etti leh ten sä en sim äisen ä. S u u rim m an o sa n v u o tta, p itk ä n s yk sy n ja talv en, pu u oli k u in su u ri, h a rv a k s i k u lu n u t lu u ta, jo k a v äsyn e esti la k a is i p ilviä. V iim e aik o in a h ä n k ä v i usein p u istossa. J a a in a h ä n m u isti k ä y d ä tu tk im assa m yös pu u ta, k u m p p an iaa n. S e k in oli jo v a n h a. J o ta k in sem en tin tap aista o li ty ö n n e tty sen lah o n n e isiin oksa n p a ik k o ih in, lä ä k itty k u in v a n h a a ih m istä. P u isto ssa oli m yös TAPANI JYLHÄ: kah lu u a lla s. K e s k e llä v ih re ä tä nu rm ik koa, k iv e tty je n ra n to je n p u rista m an a, o li ty y n i vesi. V a l k e a t p e n k it pu iden a lla, v arjo a, v iile ä p u o lih ä m ärä. L am m ikko oli k u in jo k in am m oin sitte n k u l ken een jä ttilä ise lä im e n kavion p a in a llu s J a lap set. S o la k a t jä s e n e t p u h k o m assa tu m m a a v että, ik ä ä n k u in k a sv a m a s sa s iitä v alk e a ih o isin a ku kkin a. H ä n oli p iilo u tu n u t ilta le h d en lih a v ie n o tsikoid en taa k se, kun tu n si tu ijo tu k sen sa h ä iritse vä n leik k iv iä. O li k u in p a h a n te k ijä, tie to isen a tila sta a n, m u tta ain a p a la te n k a h lu u lam m ik o lle. S i l lä s iitä oli m u o d o stu n u t ain oa y h d y ssid e siih e n e lä m ään, jo k a v ä is tä m ä ttö m ä s ti oli jo jä ä m ä s sä taa k se. S o la k a t, v a lk e a t lap sen - jä sen e t, jo tk a s a iv a t k a ik e n liik k u m a an nopein a, tu sk allisin a p u is t a tu k s in a... E h k ä v ik a o n siin ä, e ttä k a i ken a ik a a näkee itse n sä n iin k i ro tu n selvästi, v a n h a m ies sanoo itselleen. M u siikki lop puu j a p a rit h a k e u tu v a t p ö y tiin s ä. J o h a n n e s k in tu lee. I s ta h ta a ja jä ä ä ä n e tt ö m ä n ä k a ts e le m a a n la s iin s a. O ta s iitä kiin n i. K a k s in k ä sin. J a k a a d a su u h u si, V a u r a la sanoo ja n a u ra a. E n tie d ä. E i o ik e in m a istu. E n ole k u n n o ssa, J o h a n n e s v a s ta a. Ä sken tu n tu i n iin o m itu i selta. K u in o lisin ir ta a n tu n u t itse stän i. K a ts e lin its e ä n i ja m u ita ik ä ä n k u in m a tk a n p ä ä stä. K a ls e a ja v ilu in e n tila. T a p p o i ih m e ellisyyd e llä ä n k a ik e n m u u n tu n tem isen. A ja tu k s e t k u lk e v a t k a ik e n a ik a a k irk k a a n a. K u v ittelee n ä k evän sä ja k u u le v an sa enem m än k u in ta v a llis e s ti h a v aitsee. Se ja tk u u y h ä... J a... että ihme tapahtuisi sellaista o n ta p a h tu n u t en n en kin. M itä se m erkitsee. V a u rala O le varovain en, v a n h a m ies sanoo. S e on m e rk k i o ra s ta v a s ta h u llu u d esta! T a p a se a joissa. N eiti! V a u ra la v iittoo ta r jo ilija lle, n o staa kaksi so rm eaan p y sty y n ja n a in e n n y ö k k ä ä hy m yille n. K u m m allin e n a m m a ttik u n ta, h ä n sanoo m elkein itsekseen. H eid än h o m m a n sa o p etta a v a r m a sti in h o a m aa n ih m istä p e rin po h jin. T a i ra k a s ta m a a n h e itä y h tä eh d o tto m asti; jo s tu lee a j a telleeksi e ttä eläm ä o n jo k a t a pauksessa k u lk em ista ym p yrä n k e h ä llä. M ä ä r ä ty s tä p isteestä m ä ä r ä tty y n pisteeseen. Loppu on a in a sam a, v a ik k a ih m ise t k iin n ittä v ä t pääh u o m io n sa k u lk u su u n taan. S e saa o lla v iim ein en, J o h a n n es sanoo. H u o m en n a p itä ä k y e tä työ h ö n. N iin, s in ä m a a la a t. S a n o v a t, e ttä sin u lla on tu le v a is u u t ta, v an h a m ies h y m ä h tä ä. N u o ren a to im itta ja n a m in ä k in ja k - soin u skoa. M ih in ta h a n s a n i m e ttö m ä ä n ja k ä s ittä m ä ttö m ä ä n. K irjoitin. Luulin tekeväni jotak in m e r k ity k s e llis tä. O lin y lp e ä, e ttä nuo k a ik k i tu r h a t s a n a t s ä i ly v ä t jo s s a k in. N y t o n to isin. J o s k a ik k i ne s a n a t a s e te tta is iin p e r ä k k ä in, tu lis i s iitä k ilo m e trien m itta in e n k ir ja in a r m e ija. S iin ä s itä o lisi o h im a rssi. O n n e k s i nuo m u s ta t p ie n e t k irja in h y ö n te is e t o v a t jo k o p o lte tu t t a i a rk is to itu jo n n e k in v a r m a a n p a ik k a a n. S ie lt ä ne e iv ä t p ä ä se irra lle e n. S illä ne o v a t p u r ijo ita, sen o len v uosien m itta a n tu llu t h u o m a a m a a n. L ih a n ne o v a t m in u sta jo syö n eet, n a k e r ta n e e t v ä h in e rin ty h jy y te n s ä tä y tte e k s i; ja s ilti ne o v a t y h t ä h iev erö isiä edelleen. V a u r a la lo p e tta a p u h een sa ja h e ittä ä la s in p o h ja lla o le v a n t i l k a n su u h u n sa. T a r jo ilija tu lee, v a ih ta a la s it ja p u d o tta a m e r k i ty k se ttö m ä n "o lk a a h y v ä n s ä h ö yste ek si. M u siik k i a lk a a. K la r in e t t i lä h te e. P iir t ä ä m u s ta lle h ilja ise lle p o h ja lle k e lta is ia p e h m eä sti h a jo a v ia y m p y rö itä. B a sso y h ty y p a r in ta h d in j ä l k e en ; p u d o ttelee jo u k k o o n p ie n iä s u ru m ie lisiä s a v u h a h tu v ia, jo tk a tu m m a a p o h ja a v a s te n e ro ttu v a t v a n h a n h o p e a n k a lta is in a. P ia n o kin tu lee m u k a a n k u in h id a s m u sta -v a lk o ra k e in e n sad e, ja k i ta r a lask e e ir r a lle e n jo u k o n k ir k k a ita, n o p e a sti le n t ä v iä t u lik ä r - p ä siä. J o h a n n e s k u u le e sen k a i ken. H ä n nousee. Y r i t t ä ä k u lk ie s s a a n le ik a ta a s k e lte n s a ra d a lla ta s a s iv u is e n k o lm io n p a r k e tin k u lm au ksesta. J o h a n n e s k u m a r ta a. H ä n en n im e n s ä o n L ea. V ih re ä p u k u in e n L e a... M ik si o le tte n o in h ilja in e n, v ih re äp u k u in en ky sy y. M itä m ie titte? Y r i t ä n o lla v a iti, e tte n p u h u isi ty p e r y y k s iä, J o h a n n e s s a noo ja n a u r a a. A la n o lla siin ä tila ssa. P u h u k a a pois, v ih r e ä p u k u i nen sanoo. K u u n te len m ielellä ni. A n n a n k a ik e n a n te e k s i e tu k ä te e n... P e lk k ä a n te e k s ia n to ei r iitä. T a r v it a a n e n em m än, J o h a n n es sanoo. N a in e n v a s ta a h ä n e n k a ts e e see n sa, ei v ä is tä. J o h a n n e s n ä k ee s ilm ä te rie n m u s ta t t ä p lä t; O r v o k k i P el tol a : PYHÄ MAA Vaikene, m oottori, ääneti vieri, pyörä, viim eiset m etrit. Jää hiukan sivuun, itsekin riisun kengät. Täm ä on pyhä maa. M ökki on p ainunut aikansa taakan alla, turhalle tuhlaa kukkiaan om enapuu. Piha on autio, tupa on tyhjä. V älillä su lje ttu ovi. Sisällä olleiden henget viettävät juhliaan. N äkym ättä ja hiljaa. O lkaam m e ääneti m ekin, etteivät huom aa m eitä. O lkaam m e hiljaa, ettem m e häiritse niitä. Seisom m e hetken, p oistum m e hiljaa. Paluuta vailla, hiljaa. Jää su lje ttu ovi ja p iha ja om enapuu. n e o v a t k u in yk sin ä is e t v e s i lin n u t k e sk ellä u la p a n t y y n e y ttä, liik k u m a tto m in a ja tu u lta o d o t ta e n. M u tta m u siik k i lop p u u. K a ik k i m e rk its e v ä jä ä sa n o m a tta. H ä n e n n a u r u n s a o n h y v ä, J o h a n n e s a ja tte le e. K y m m e n e n a s k e lta o m a a n p ö y tä ä n. T a a s yli p a r k e tin k u lm a n. S u o r a a n ja h o r ju m a tta. A s k e lte n o n le ik a tta v a t a s a s iv u in e n k o lm io. E d e llisen ta n ss in a ik a n a h ä n n a u r o i... V iile ä tä, k irk a s ta h e lin ä ä. S e l la is e n ä ä n e n k u u lin jo s k u s la p sen a, k u n p u d o tte lin p irsto ik si h a jo a v ia jä ä p u ik k o ja p a k k a s a a m u n a v e s ik o u ru is ta. T u n s in k u m m a llise n m ie le n liik k e e n n ä h d e s s ä n i h ä n e t e n sim m ä ise n k e rra n, ku in o lisin n ä h n y t s y n ty m ä t tö m ä n s is a re n i. J a y h ä n ä en. V a u r a la o n v e lje n i. T a i v a n h a v ä s y n y t is ä n i. A ja tu s te n, n ä k e m is e n j a tu n te m is ta v a n h ä t k ä h d y t t ä v ä ä s a m a n k a lta is u u tta. T u n n e n k u m m a n k in lä h e llä e p ä varm uutta ; täm än tästä, a i v a n y llä t t ä e n, n ä e n k u v a n i h e i ja s t u v a n p a ik a s ta, jo s s a e i ole p e i l i ä... J o h a n n e s is t a h t a a v ä s y n e e s ti tu o liin s a. L ä h d e m m e u los, h ä n san o o. M in ä e n a in a k a a n ja k s a e n ä ä... T a h d o n k ä v e llä. U lk o n a tu u le s s a... S e ei t a p a h d u tä ä llä. O d o ta m m e tu r h a a n. O d o ta m m e m itä? V a u r a la k y sy y. E t t ä ih m e ta p a h tu is i. E ttä jo k u ta r t t u is i m e ih in j a a n ta is i s u u n n a n. T ie n j a p ä ä m ä ä r ä n, jo n k a v o im m e h y v ä k s y ä. M u tta se ei ta p a h d u t ä ä llä. T ie d ä n sen t a a s k e r ra n. H y v ä o n, p o ik a, V a u r a la s a n oo. P y y d ä n la s k u n... E t s im m e s itä m u u a lta. S in u n o n lö y d e ttä v ä se a jo iss a.

13 EINO LEHTINEN: HAJAMUISTELMIA NUMMEN PAK ALTA Turu n esik au pu nk ialu eid en o lo Pikk um etsän puoliku n nallin en säisin v ie ttiv ä t ra ilak asta le irie lä suhteissa on p uolen vuosisadan a i asuntotalo. m ä ä, jo t a ru n s a in jo u k o in k ä y t iin k an a ta p a h tu n u t h u o m a tta via E k q vistin Osku o li am m attin sa seuraam assa iltaisin. N a isv ä e llä oli m uutoksia. E i ole N u m m enm äk i ta ita va m iu irari, m u tta sen lisäksi sam alla tilaisuus a n ta a p ovvu u t- en ä ä se sam a N u m m enpak k a, jo k a h än o li m on ita itu ri, jo n k a puoleen ta a. M a in io yleisöm en estys oli se o li y li n e ljä k y m m e n tä vu otta kä ä n n yttiin m onissa asioissa. K u n m yös tiv o lilla, jo n k a to im in ta p a ik sitten, jo llo in sain ensim m äisen kissa ta i k oira p iti o tta a h en giltä, k an a o li ns. P elen iuksen p elto, jo lla kosketuksen N u m m enp ak k aan, jo s n aisvä ki oh ja s i askeleensa Oskun n y t on om akotiraken n uksia. S a teisen sään aik an a koko alue o li s a v i- ta H ä m ee n tullissa, K iin a n m y lly n - m ök ille, jossa asia ain a järjes tyi. katu l:s s ä k ello s ep ä n liik että h a r Pikkum etsässä onkin m on en m irrin ja piskin v iim ein en leposija. ta va sti tu n nelm aa h äirin n yt. lie ju n peitossa, m u tta se ei s a n o t joittan ut. k ello sep p ä V irta n e n k irjo itta m a ss a a n pitkässä, h u u m ori- K ev äis in, h e ti H a listen u k k ojen k ylläisessä ru nossaan to tea a m m.: läh d ettyä, Osku lä h ti lip o o lk a Urh eilu to im in ta N u m m enp ak al- N o p o la o n N o p ola p äällä A u ra jo e n ra n n a lle vim m as- la on ain a o llu t v ireä tä ja tu lo k ja k elp a a se ja a, ta m a a n " ja s a i h y v iä k in s a a liita, sellista. O ly m p ia v o itta jia, Suom en su lo ist om p i Nop olassa n opottaa. vaik ka m u itak in k alam ieh iä oli ja p iirin m estareita N u m m enp ak al- Pu u sepp ä F. E. Lu n d q v ist m a i matkassa. la on k ym m en ittä in ja m u ita p a l n its i 1920-luvulla, e tte i kulu m o n k in to sijo ille sijoittu n e ita u rh e ilijo i ta k a an vu o tta, kun N u m m enp ak alle P a askunnassa jo k a kesä v ie te ta sadottain. O n paikkaku nn alla ra k e n n e ta a n k om eita k ivita lo ja. ty t p alo k u n n a n ju h lat o liv a t erä ä n urh eilu k enttä kin, jo n k a K a a rin a n N ä in o n ta pa h tu n u t, v a ik k a " e n laisia m erkkitapauksia. P ä iv ä ju h kunta eh ti ra k e n taa enn en kuin n u s ta ja e i e h tin ytk ä ä n om in s ilm in n äk em ään ennu stuksensa to ja illa lla e sitettiin suulissa n äytel E i ta ita isi p a k alla v ielä o l lassa o li kan sanom aista o h jelm a a N u m m enp ak k a liite ttiin T urk uu n v. teutuvan. m äkapp ale. V ak in ain en k utsuvieras, jo k a tu li k utsum atta, o li K ir - k en tam in en o lisi jä ä n y t T u ru n k au lak aan urheilukenttää, jos sen r a N u m m e n m ä e lle o n k oh on n u t k o l m e T a m m e n k o ro n 10-kerroksista v e e n -A n tti koko m a ailm a n palo- p ungin asiaksi. N u m m enm äen ja kuusi N u m m e n k o rv a n 4 -kerrok - m estari ja h än en teh tä vä n ä än K u u vu oren u rh eilu k en ttä v a l sista a s u n totalo a j a v ie lä tä m än oli p itä ä to in en ju h la pu h e. U s m istui v ja sitä ra k en n ettiin vu oden aik a n a valm istu u K y lä n u m - kollin en ju h la vieras o li m yös K u n useana vuoten a, m m. ty ö ttö m y y s m en 4 -kerrok sin en asu n totalo, jo is naksen Franssi. T o is in a a n eräät työn ä. R ah o itu s tu o tti suuria v a i sa o n asunto yh teen sä n e ljä lle sa- p alo ku n tala iset ja tk o iv a t ju h laa keuksia. K u n n an va ltu u sto p ä ä tti d a lle p erh eelle. E n si vu o n n a k au vielä m aan an ta in akin. A in a valp as o tta a m a rka n lain a n töid en p u n ki ra k e n taa alu eelle K u ik u n - n aisväki k erto i näh n een sä P aas- jatk a m is ta v a rten ja valtu u tti t ä k u lm a n asu n totalot, jo ih in tu lee kunnan seu tuvilla m ieh iä, jo illa oli m än k irjo itta ja n lain a n h a n k k i 100 asuntoa. A lu ee lle m uodostuu yllä ä n p itk ä valk oin e n m ekk o jaksi. siis 500 p erh een asu n totaajam a. m a h to ik o se m a an an ta in a v ielä o l M en in lain a-asiassa K a n s a llis M u ita k in k ivim u u re ja on r a la valk oin en? ja s iin ä keltain en, p an kk iin tu nnetu n urheilum ieh en k en n ettu ja läh ivu o sien aik a n a r a punainen ta i sinin en v y ö ja kaulus. M auno M äen p uheille, esitin v ir a l k en n etaa n lisää. E rä itä on jo r a M ieh e t o liv a t jälkisam m u tu spuu - liset a s ia k irja t ja valtu u d et sekä ken n usvaih eessa. hissa. P a lo k u n ta ju h la t o v a t jä ä pyysin lain aa. M ä k i p iip a h ti jo s S a m a a n aikaan, kun v a n h a a asutu sta, a ito ja n u m m en p ak kalaisia p a lo k u n ta-a ate elää N u m m en p a kaisin ilm o ittaen, e tte i lain a a v o i n ee t h isto rian lehd ille, m u tta ja lo sakin ja tu li h etken k u lu ttu a ta m ö k k e jä on h a jo ite ttu, on ra k e n k alla. S iitä on eräänä osoituksena d a m yön tä ä, koska e i o le rahaa. n ettu uusia o m a k o tita lo ja. P ik k u - se, e ttä v ra ken n ettu kalusto- Niin, että ovat ne K O P n ra h a t jo s m etsä, jo ssa m on een vuoteen ei huone on purettu ja tila lle ra k e n kus o lle e t vähissäkin. o llu t m u u ta k uin E k q vistin Oskun n ettu uusi aja n m u k ain en talo. O n N u m m enp ak alla o llu t u im a- o m a k o tita lo, o n tä yn n ä aistik k aita E iv ä t s ijoitu m ustalaiset enää laito sk in, jo k a ra k e n n e ttiin yk sityisten ta lo u d ellisella tu ella. U i- o m a k o tita lo ja ja m äen reunassa H a n n u n n iity n m etsään, jossa ke- 22 m a la n p a ik k a n a o li ns. M ä n ty k a l- lio, jo k a s ija its e e A u ra jo e ss a jo n kin m a tk a n päässä P a a s k u n n a n t a losta. L y h y e e n lo p p u i u im a la n to i m in ta, s illä te rv e y d e n h o ito v ira n - o m a is e t k ie ls iv ä t sen j a v a a tiv a t ra k e n n e tu t la itte e t p u rettavik si. S e o li k o v a isku p aik ka ku n n a n u in tih a rra stu s te n e lvy ty s ty ö lle. U a n u u rta jia N u m m e n p a k a n liik en teen h a r jo it ta jin a o liv a t ne y k s ityiset, jo tk a jo 1920-luvulla y llä p itiv ä t liik en n että. E n s in n ä liik e n teessä o li au to, jo n k a h y ttiin n o u s tiin ra p p u sia m y ö ten takaosasta. E räs r e itt i k u lk i K ir k k o tie ltä n y k yistä K e s k ik a tu a H ä m e e n tie lle ja sieltä K a u p p a to rille. M ak su oli yksi m a rkk a. K es k ik a tu tu n n eta an m yös n im illä K o n n a n k u ja ja O ja - k u n n an k u ja j a sen v a rre lla o n a i k oin a an o llu t k au p p ap aik k a O ja - k u n n an tori. E i tu n tisi "M o u k u n -F ra n ss i, j o k a v iin a n m y y n tim a tk o illa a n h iip p aili N u m m en p ak an k u jia, p a ik k a k u n taa e n ä ä sam aksi. V ie ra s se o lisi m yös K is s a -K a llu lle, jo k a asusteli S an ta k u o p a n tien v a rre lla m ök kip ah asessa. K is s a -K a llu o li tu ttu p ersoona T u ru n k atukuvassa. H ä n liik k u i m a ito k a n n u kädessä ja säkki o lk a p ä ä llä ja jo k a p äivä sam aa re ittiä. M a tk a lla a n h än ty h je n s i om aa n k an n uunsa m e ijerien m a ito k a n n u ih in jä ä n ee n m a ito tilk an ja p isti säk kiin sä re itin v a r r e lta lö ytä m ä n s ä ru ok a ta v a ra in jä tte e t, jo ita p a rh a iten sai K a u p p a to rilta ja K a u p p a h a llin p ih a m a alta. K e rr o ta a n K is s a -K a llu lla o lleen m elk o isesti ra h o ja, kun h ä n et vih d o in o te ttiin s o s ia a liviran o m aisten h u ostaa n. Lukuisa on n iid e n sa ira id e n ty öm ies te n ja h e r ro je n m ä ärä, jo tk a o v a t s a a n e et ap u a N u m m e n - p ak alta. E rik o isen k uuluisa ja e te vä o li A h lru u ska, m u tta m a in e tta n iitt iv ä t m yös silm ä -P a lm ru u s k a ja H ä rm ä n m am m a. N yk yisessä T u r ja n k ulm assa oli K ila n d e rin pu oti, jo ssa m y y tiin p iru n p oik aa. H ie m a n alem p an a olleessa P a rk in p u otissa v a lik oim a o li h u o m a tta va sti m on ipu olisem p i. K ila n d e rin k u lm auksessa o li m yö ; G rig o rin to rp p a ja sen lä h e llä la m m ikko, G rig o rin kulju, jo n n e m ie h e t p öh n äp äissään k om p a stu iv a t s aad en ep ä m ielu isa n k ylvy n. T ä m ä on sam a kulm a, jo sta "v ie ra s m a a h e rra n p a ik k a kuuluu n u m m en - la is e t ty tö n s a a t t a ja t ta k u u lla p a la u te ttiin ta k a isin. G rig o rin t o r p ak k a la is elle. K irk k o tie n "s iiv o a m in e n on m e p an o sti ja k u n n osti p ik k u -T a m - n eillä ä n. M o n i m ö k k i o n ly ö ty m in en, m u tta to rp p a a e i e n ä ä ole m a a n ta s a lle ja s a m a k o h ta lo on ja tä n ä vu o n n a o n h a jo ite ttu m yös m on en edessä. T ä m ä on v ä lttä p ip a rk a k k u -T a m m is e n to rp p a H ä m ä tö n to im en p id e, koska K ir k k o m e en tieltä. tie o n s a a ta v a liik e n n e ttä v a s ta a G rig o rin to rp a n n a a p u rin a on salvu m ies Jakobsson in (n ä lk ä -J a - v a a n k u n to o n. P a r k in h u v ila on v ie lä p a ik a lla a j a a in a k in sen n k ob sson in ) vu o sik ym m en iä van h a v a n h a osa tu lisi s ä ily ttä ä, s illä s iih to rp p a, jo k a lä h ia ik o in a h ä v ite tä ä n en liit t y y m o n ia h is to ria llis ia k in s a m a te n k u in n a a p u rin a o le v a ns. ta p a h tu m ia. P a r k in h u v ila n p ih a l F ra n ze n in to rp p a. T u rk u -S e u ra n la o n m m. ty n n y r in p o h ja a n su u n p u h ee n jo h ta ja n, m a a h erra E sko K u lo v a a ra n s u ju u ret liitt y v ä t k u n a tu lla ly ö n n illä te h ty a lu sta v a p ä ä tö s N u m m e n m ä e n y ö v ä e n T Jak obsson in to rp p a a n, s illä se on yh d istys T a is to n p eru stam isesta. h ä n e n isoisän sä ra k e n ta m a ja V a r s in a in e n p eru stavak o k o u s p i isänsä, k a n sa k o u lu n o p e tta ja U rh o d e ttiin H a m m a re n in to rp a s s a U u s i- K u lovaaran lapsuudenkoti. M a a tie 3:ssa. T ä s s ä k ok ou k sessa S u o h e r ra o n siis ta v a lla a n ik ään k uin m en T y ö v ä e n p u o lu e e n p u o lu e h a l n u m m en p ak k a lain en. J a e d e llin en lin to a edu sti p uuseppä K. F. H e llsten m a a h erra E rk k i H ä r m ä o li o ik ein p esu n k estä vä n u m m en p ak k a lain en,, jo n k a k a a r in a la in e n y li jo k a aik o in a a n to im i m m. n aisten k o n s ta a p eli s a a tto i kok ou k sesta H ä m e e n tu lliin ja aseen a p o liis illa v o im is te lu n o h ja a ja n a. V o ita is iin - k in sop ia s iitä, e ttä lää n in m a a- oli ra u ta p u n ta ri. * * F ö r f. k å s e ra r o m N u m m is b a c k e n, e n a v d e fö r s t ä d e r som nu s an eras. M å n g a k ä n d a å b o b o r h ä rs ta m m a r f r å n N u m m is b a c k e n. D ä r f ö d d e s fr a m lid n e la n d s h ö v d in g e n E r k k i H ä r m ä, s a m t fo lk s k o llä r a r e n U r h o K u lo v a a r a, v a r s s o n E r k k i n u ä r la n d s h ö v d in g och o rd fö ra n d e fö r Å b o - S a m fu n d e t. N u m m e n m ä e n to rp p ia vu o sisad an v a ih te es s a

14 ERÄS K oska sanomalehdissä niin paljon kirjoitetaan urheilusta, suom a laisten saavutuksista urheilun alalla, niin saanen tässä kirjoittaa suomalaisten merimiesten sitkeydestä ja kunnosta vierailla mailla ja vieraiden kansojen keskuudessa. Ja koska nykyaikana muutenkin niin paljon urheillaan ja urheilusta kirjoitetaan ja kaikki huomattavat urheilu tapaukset sanomalehdissä julkaistaan, niin saanee tämän kaltainen tapaus vielä julkaista ettei se unhotukseen joutuisi, vaikka se on tapahtunut jo yli kahdeksankym m entä vuotta takaperin. K uten tunnettua olivat suom a laiset merim iehet jo viime vuosisadalla hyvin haluttuja ulkomaiden laivoissa kuntonsa ja luotettavaisuutensa tähden. Jokunen vanhempi merimies vielä muistaa kun täm än vuosisadan alkuvuosina T u rusta pestattiin satoja merimiehiä venäläis- tanskalaisyhtiön suuriin rahtilaivoihin, jotka kulkivat Euroopan ja Itä-Aasian väliä kuljettaen sotatarpeita Port Arturiin ja W ladivostokiin. Ja jos mennään vielä kauemmaksi ajassa takaisin, noin kahdeksankym m entä vuotta, niin silloin jo pestattiin Turusta merimiehiä. Siihen aikaan eli Venäjällä eräs ruhtinas nim eltä W ittgenstein, j o ka oli Venäjän lähettiläänä R anskassa. Koska hän oli sangen rikas m iei niin hän oli teettänyt om aan laskuunsa upean huvilaivan jonka nim i oli W ilia. Hän oli myöskin kuullut suomalaisista, että he olivat kunnollisia ja hyviä m e rim iehiä. ja hän pestasi Turusta koko laivaväkensä aina päällikköä myöten. Siinä laivassa m iehet sitten palvelivat useampia vuosia purjehtien enimmäkseen Välim e rellä, ollen m.m. Suezin kanavan vihkiäisissäkin kun se valmiina KILPASOUTU K e r to ja n isä A x e l Ö sterm an on a ik oin a a n asun u t L u osta rin m ä en m u seon m erim ieh en ta lossa, syn t. 1830, k u ollu t avattiin Kirjoitettiin vuosiluku Eräänä kauniina kesäpäivänä lojui tämä ennen mainittu laiva "W ilia ankkurissa Toulonissa, Välimeren puoleisessa ranskalaisessa sotasatamassa, johon myöskin oli kokoontunut koko ranskalainen sotalai- vasto erään mainehikkaan meritaistelun muistojuhlaa viettämään. Koko sotasatama ja myöskin sotalaivat olivat juhlan kunniaksi liputetut, soittokunnat soittelivat ja tykeillä ammuttiin. Myöskin oli päätetty toimittaa iltapäiväksi laivaston veneiden välinen soutukilpailu, että saataisiin nähdä, missä laivassa parhaim m at soutajat olivat. Kaikissa veneissä piti olla sama määrä miehiä soutamassa. Päätettiin aloittaa soutu rannalta, kiertää ulkona ulapalla ankkurissa makaavan kaikkein suurimman ranskalaisen sotalaivan ympäri ja palata taasen rannalle takaisin lähtöpaikalle. Voittajaveneelle oli määrätty 200 francia palkinnoksi. Kun tämän W ilia -laivan omistaja sai kuulla, että pidetään laivaston laivojen välillä kilpasoutu niin hän meni esittämään kilpailutoimikunnalle, että hänen laivansa vene ulkomaalaisena saisi ottaa osaa kilpasoutuun. Lupa hänelle myönnettiinkin. Nyt hän kiireesti riensi laivalleen, ilmoitti kapteenille, että hänen laivansa vene saa ottaa osaa tähän iltapäivällä pidettävään soutukilpailuun ja tiedusteli m itä mieltä miehet siitä ovat. Kapteeni kutsui matroosit kannelle ja ilmoitti heille asian ja ruhtinaan toivomuksen että he ottaisivat kilpailuun osaa. Miehet vähän epäröivät kun eivät milloinkaan olleet missään kilpailusoudussa olleet mukana, mutta olivat kyllä valmiit ruhtinaan toivomuksen mukaan osallistumaan ja parhaimman kykynsä mukaan koettamaan. Heti täytyi ruveta valmistustehtäviin, sillä muutaman tunnin jälkeen alkoi kilpailu. P aljon ei siinä valmistuksia tarvittu kun ei miehiä paljon ollutkaan laivassa, alun toistakymmentä kansimiestä ja siitäkin joukosta oli muutama vanhempi mies joka ei tullut kysymykseen. Pursimies valittiin peräsintä hoitam aan ja kuusi nuorempaa ja voimakkaampaa miestä soutajaksi, ja niin oli kilpailuvene täydessä kunnossa. Kun sitten aika lähestyi niin miehet astuivat veneeseen ja sousivat kilpailupaikalle. Rannalle oli kokoontunut paljon kansaa soutua seuraamaan, niinkuin tällaisissa tapauksissa aina tapahtuu. Laivan kapteeni tuli myös siihen ja vielä neuvoi miehiänsä: Jos niin kävisi, että teidän veneenne ensimmäiseksi jonkun ranskalaisen veneen h ä- tyttämänä saapuisi määräpaikalle, niin muistakaa, että hyppäätte heti maalle ettei mitään sekaannusta ja kinaa tulisi kenen vene ensimmäiseksi pääsi perille. M iehet lupasivat vielä muistaa, jos niin hyvin kävisi että ensim m äiseksi tulisivat. Mieli jännityksissä sousivat he lähtörivim, johon jo oli kokoontunut useampia ranskalaisia kilpaveneitä Siinä sitten lähtöm ääräystä odotettiin. Soutajat keskenään keskustelivat kilpailusta jo l loin eräs miehistä puheli että olisi se meillekin mukava ottaa tuo ra hapalkinto vastaan ja myöskin voittaa täm ä kilpailu, johon toinen mies lisäsi että eihän nuo ranskalaiset m erim iehet sen parem pia pitäisi olem an kuin meidänkään. Ja jos oikein kiperä paikka vaan tulee niin he meistä kovan vastuksen saavat, sillä jos em m e juuri ensimmäiseksi pääse, niin ei m yöskään viimeiseksi aiota jäädä. Lähtökäsky annettiin ja veneet lähtivät liikkeelle. V ilkkaat ranskalaiset. jotka olivat ennen jo olleet tämänkaltaisissa kilpailuissa osanottajina, tiesivät olla varuillaan ja saivat alkulähdössä kohta hyvän etumatkan suomalaisten veneestä, jotka tottum attom ina ja hitaam pina jäivät aluksi häntäpäähän. M utta ei suom alaisten kauan tarvinnut viimeisinä olla, kun he saivat täyden höyryn päälle ja niin yksi ja toinen ranskalainen vene sivuutettiin. K un veneet rupesivat lähenem ään kierrettävää alusta, niin ilm oitti peränpitäjä soutajille, että yksi ranskalainen vene oli enää edellä. Hän sanoi soutajille: Jos voisitte vähäsen vielä parantaa soutua, että voisim m e tehdä edullisen kiertämisen sotalaivan ym päri, niin silloin olisim m e voitolla. Soutajat kiristivät soutuaan ja saivat ranskalaisen veneen kiinni ennen kierrosta ja saman tien pääsivät myöskin ohitse. Sotalaivasta kyllä huudettiin kehoitushuutoja om alle veneelle ottam aan kiinni suom a laisten vene ja sisukkaasti ranskalaiset kyllä yrittivätkin, mutta kaikki oli turhaa sillä välimatka aina vaan suureni suurenemistaan eikä suomalaisveneen voittoa enää mikään uhannut vaan varmana ja ylivoimaisena voittajana se saapui m äärättyyn paikkaan rannalle kansan hurraahuutojen kaikuessa, m onta veneen mittaa seuraavan ranskalaisen veneen edellä Ja ruhtinas joka m yöskin oli soutua seuraamassa ilostui niin suuresti siitä että hänen laivansa vene voittajana saapui perille ennen ranskalaisten suuren laivaston valiosoutajia. että sitten illalla piti m iehille oikein iloiset kemut, jo s sa m iehet saivat juoda sam ppanjaakin. Hän vielä ilm oitti lisäävänsä samanlaisen summan siihen palkintoon jonka he kilpailustakin saivat. Ja se oli kyllä kaunis raha, 400 francia kilpailusta. Alfred Kaner vo kilpaveneen peränpitäjän poika O rvokki Peltola MAANTIE M a a n tie k y lis tä k a u p u n k e ih in, m e tsiä h a lkova, a a voilla jä ttilä is k y n ä n p iirto, h a p a r o iv a n k y n ä n p iirto. S ad e p iek si m eitä, a u to t ro isk iv a t p ä ä llem m e rapaa. P u sk im m e tu u lta vasta a n. M u ista n et a in oa sta a n, sinä, m inä olin vapaa. M a a n tie. M u ista t va rm a a n kin. K a ip a a tk o tie tä? Niin m inäkin. K u lta in en n a u h a lu o ta ja luo kau a s vie, kau k a a tu o. KAKSI RUNOA LÄHTÖ P e lk ä ä n k ö? M ik si? O san p a rh a a n, e n n a lta m ä ä rä ty n sa in k erra n. M in k ä? Ei v ä liä tietä ä. S en o r jia k a ik k i o n vain. Ja k iitä n, ku n tiellä koen kantavan voim an. Joku m inua siunaa. K e n tie s. E n rysk fu rste vid n a m n W ittgen stein, R y ssla n d s sän debu d i P aris, to g p å 1870-talet hela besättn in gen till sin lu s tja k t frå n Å bo. V id ett u p peh åll i T o u lo n å r 1874 sände fu rsten sina m än o fö rm o d a t till en k a p p rodd m ellan e tt a n ta l fra n sk a skep psbesättninga r. Å b oborn a vann m ed fle ra b å tlä n g d er. En av d eltagarn a var f ö r f :s fa r A xel Ö sterm an ( ), som b od d e i s jöm a n n en s g å r d p å K losterb a ck en. "W ilian turkulaisperäinen m iehistö, jossa m ukana m yös tässä kuvattuun soutukilpailuun osallistuneet, sam alle om istajalle kuuluneen W erki-laivan kannella.

15 Kesäaamuinen Turku "J o jou tu i a rm as aika ja suvi su loin en." Y llelain a ttu ih in vanhan su vi- virren sa n oih in v oin ee täh ä n v u o den a ikaan taa s y h ty ä jok a in en ih m in en ikään, su ku p u oleen ja siviilisä ä tyyn ka tsom a tta. Ja eiköhän liene niinkin, että olem m epa m e kukin yksilö näin jo k a päiväisessä vaelluksessam m e kuinka tu n teetto m ia ja p arkkiin - *uneita tahansa, niin jon kin la i sen sa n attom an aam uhartauden vietä m m e tällaisina kesäaam uina jo ty ö h ö n kiiruhtaessam m e. K u n jo k a p u istossa ja p ih a - puissakin p ikkulin n u t soitta vat varh a iskon serttia an, kun kaikki pu u t ja p en saa t ovat sa an eet vih reä t ju h la verh on sa, p ih oilla ja porraspielissä kukkivat ku kat täyd essä loistossaan ja joka m a ta la n m a ja n sekä upean k e r rostalon ik k u n a verh ojen k in v ä listä vilkutta a "h o rten ssa n " tai "p ela k u u n " kirkas väriläikkä a a m u terveh d yksen, on siinä silm än verkkokalvolla ihana viesti ta ju n n a n p iiriin sa atetta vaksi. Ja ka iken tä m ä n yllä kaartuu sinitaivaan kupu K u n aam uaurin gon s ä teet lu ovat n ä yttä m ölle k u lta isen h oh teen ja leppoisa, a avistu ksen verra n kostean kin tu n tu in en ja p u h keava n lehden tu oksu in en kevättu u li h uokuu yli ka iken lu on n on ja ihm isla sten a ikaansa an n osten, sy ty ttä ä se jon k in la isen m ielih yvän väreilyn jo k a iseen ih m isrin ta a n, onpa se sitte v erh o ttu p a rem p iosa isen h ien oon a am u viitta a n ta i t y ö läisen tu h ru iseen haalariin. Vaikka m e turkulaiset olisim m ekin h iem a n tuollaisia jä ykkiä ja kuivaan a siallisuuteen taip u vaisia ihm isiä, elä m än rea a liteetteih in tu ijo tta jia, k u ten m eitä s y y tetä ä n olem m e ku iten kin n iin p aljon n u rk k a p a triootteja k in, eh k ä sa laisesti herkkiä kin, että voim m e jo k a in en m yön tä ä täm än van h a n kotikau p u n kim m e hyvin kauniiksi, varsinkin näissä k ev ä t- kesä aa m ujen juhlavaloissa ja h e- penissä. M itä m uuta voisim m e sanoa esim. T uom iokirkostam m e, v a n han A katem iatalon sekä m uiden arvoka stu n tu isten rakennusvanhusten ja vihreän, m en n eisyys- muistoja humisevan puiston ym päröim änä? Sen lähiym päristössä pitävät kunnia va rtiota ed esm en n eet suurm ieh em m e kivihalim oissaan, v ä rikkäiden ku kka keita itten ym p ä röim inä. Eikö vanha M erikoulu vartiotorn eineen, josta turkulaiset vielä m uutam a vuosi sitten tiirailivat aikam erkkiä, puistorin teen v e h reyd estä kohoavana tarulinnana ole m aalauksellisen kaunis, vai eikö silm äm m e siihen täysin to t tu n een a ja ksa välittää ta ju n taam m e täydellistä kuvaa? K aunis on Sam ppalinnakin van h oin e ra vintoloineen, ja u r h eilupuistom m e on kuuluisuus. Tai kun ka tsom m e vaikkapa niin huonom aineista K akola n linnaa esim. M artin kirkon rin teeltä ja nä em m e sen ulja a n ja tyylikkään gra niittifa sadin koh oa va n puiston v eh reyd en yllä, on näkym ä vaikuttavan kaunis. Niin, em m e m yöskä än voi unoh taa A u ra jo k ea jon k a rauhallinen ju o k su ja leh vistöjen sekä ku kkaistu tu sten verh oam a t ra n n at e i v ä t suinkaan ole ilm an kauneusa rvoja. K aunis on kesäaam uinen T urku. S e on vaihteleva ja kirjava kuin jo hiem an väreiltään haalistunut, m u tta uusilla värikkäillä tilkuilla k orja ttu tilkkutäkki. Tuossa nuori, tyylikäs ja elä m änhaluinen uudistalo, rinnalla hiem an nuhraantunut, m ietteliäs ja koristeltu jen ikkiiuakehystensä ym päröim illä silmillä a rvostelevasti ym päristöään tarkkaileva talovanhus. Jos kurkistam m e pihoille,on siinä uudessa useim m in asiallisia asfalttikäytäviä elävöittäm ässä vain unohtunut la stenlelu tai värikkäät 'dollarihym yt". Vanhan talon harm auden keskellä h um isevat ikivanhat lehtipuut, joid en varjossa mukava pen kki odottaa istujaa ja p ortaiden pieliä som istavat sireenipensa a t täydessä ku k k a loistossaan. M u tta näiden m o lem p ien ta lotyyp p ien yh teistu los on sitten k in täm ä vanhuuttaan arvokas ja m odernilla u u tu u d ellaan eteenp ä in p yrkivä T urku. Täm än ka uneuden sä ilyttä m i nen ja vaalim inen vaatii k u iten kin ja tkuva sti m alttia ja h a rkin taa, ettei uutta luotaessa tu h la t taisi vanhoja a rvoja. M iltä vaikuttaisi T u om iokirkko, jo s se olisi nykya ikaisten, lä hinnä käytä n n öllisyyttä silm älläpitäen lu otu jen ta lojen k eskellä? K uin orkidea juom alasissa. Entä m iltä näyttä isi P orth an in patsas jon kin lasipalatsin ed u s talla? Olisiko täm ä silloin enää m ikään T urku, se vanha "k u ttu u rik eh to ", jolla isena se m eidän turkulaisten, eh käpä k o ko kansam m ekin tietoisuudessa elää, jo s siltä kaikki vanha h ä viäisi ja sijaan tulisi vain tu ollaista uutuuttaan jä ykkä ä ja asiallista? Em m eköhän m e, jo s uudistum isprosessi tapahtu u h a rk itsem a ttom a sti, sam alla m en etä jo tain korvaa m a tonta, m enneiden vu osisatojen tuntua, oikea ta ja aitoa turkutunnelm a a? O l kaam m e siis varovaisia uudistustyössäm m e ja p yrkikääm m e säilyttä m ä än sellainen, m ikä on korja u skelp oista ja tyyliltä ä n kelvollista m en n eisyyttä ed u sta m aan ja eh kä sielläkin, m issä seinien sisällä on p akko su oritta a suuriakin m u utoksia, on m a h d ollisuus sä ilyttää arvokas ulkokuori kosk em a ttom a n a. L ä h tekä ä m m e lö y tö retk elle om ille kaduillem m e. T urku on kaunis aina, m u tta en iten se on sitä a u rin koisen a kesäaam una. Eenokki. PEKKA HARISMAA : VARSINAIS-SUOMEN SUURNÄYTTELY K esäkuun 30 p :n ä T u ru n v a n h alla lentok en tällä A rtu k aisissa avattava V a rsin ais-s u om en S uurn äyttely on kolm as kok o m aakuntaa käsittävä m aatalou s- näyttely V arsinais-s uom essa. A ik aisem m at n äyttelyt p id ettiin m yös T urussa vuosina 1913 ja V iim eksi järjestetystä m aakunnallisesta näyttelystä on jo siis kulunut 30 vuotta, jo te n ym m ärtää, että n äyttelytk in ovat sinä aik ana suuresti m uuttuneet. V uon n a 1930 voitiin n äyttely vielä p itää H ippoksen k entällä, m u t ta n yt on vastaavan n äyttelyn jä rjestely y n tarvittu m iltei koko A rtukaisten len tok en ttä. V a rsin a is-s u om en Suurn äyttely n kenttä on la a jin näyttelyalue, m itä Suom essa on m illoin k aan k äytetty m essuihin ja n ä y ttely i h in. L ukuunottam atta P uolalan kansakoululla olevia kotita lou s- osa stoja tulevat m uut n ä yttelytilat ken tän sisäpuolelle. Sinne tulee lisäksi kaikki p ysäköim isalueet ja p ien et työn äytösalu eet m aatalou sk on eille. Lisäksi siellä toim ii 4 su u rravin tolaa, joista suurim p aan V arsin a is-s u om en M aatalou sn aisten jä rjestä m ä ä n sopii yh d ellä kertaa yli tu h a t näyttelyvierasta ru okailem aan. N äyttelya lu een la a ju u s ei ole yk sin om ain en ero aik aisem piin näyttelyih in verrattu n a. Suurin ja m uutenkin näyttelyalueek si erin om ain en ken ttä o n suonut m ahdollisu u d en jä rje s tä ä n ä y ttelyn liikennek ysym yk set m eik äläisissä oloissa aiv an uudella ja e n n en n ä k em ättöm ällä tavalla. N äy ttelyn suuresta p ääportista p ääsevät au tot a ja m a a n su oraan n äyttelyalueelle ja lipu t m yy d ään a u toih in. T ä m ä o n ensi sijassa teh ty n äyttelyvieraid en v iih ty i syydeksi. A u tot p ysäköid ään n äyttelyalueen sisäpuolelle niin, että jo k a in e n voi välillä p istytyä levähtäm ässä autossa ja jä ttä ä sinne ta v a roita a n ja n ä y ttely m a - teriaalia. T ä lla ista m a h d ollisu u t ta ei m eillä eikä m uissakaan p o h joism a issa ole voitu aik aisem m in jä rje s tä ä yleisölle, jo te n T u rk u tulee olem a a n eräänlaisen a ed ellä k ä v ijä n ä tässä suhteessa. U utta m eillä on m yös n ä yttelyn sisäin en liik en n e tra k torien vetäm ät n ä yttely ju n a t jo is sa n ä yttelyviera a t voiv a t m u k avasti a ja a ym p äri n ä yttelya lu etta ja m u od ostaa itselleen yleisk u van koko n äyttelystä. T ä m ä n lisäk si on tark oitu s saada n ä y ttely y n vielä va n h oja vosik ka vau n u ja e n n enkuin ne k ok on a a n h ä v iä v ä t T u ru n katukuvasta. M yösk in y l h ä ä ltä p ä in v oi n ä y ttely y n tu tu s tua lentäm ällä n äyttely k en tä llä k u ljetu k sia su oritta va lla h e lik o p terilla. N äyttelyn h u v i- ja v iih d y ty s - o h je lm a on luku sin änsä. T u ru lla ei ole ollu t ta rjo tta v a n a vielä kesäyleisölle huviohjelm aa sam assa syhteessa kuin esim erk ik si L in n a n m ä k i o n ta rjo n n u t H e l singissä. T osin k esäteatterien m ä ä rä on nou ssu t tä n ä kesänä ja ne voivat jo tarjota m elkoiselle y leisöjou k olle illa n viih d että. N äyttelyn jä r je s tä jä t o v a t v a ra u tu neet ku iten kin ru n saasti s a a p u vien n ä yttelyviera id en s a m o in kuin k a u p u n k ilaisten k in v iih d e o h je lm a n jä rjestä m is een su u n n ittelem alla s h o w -o h je lm a n. jo n

16 ka nim eksi on a n n e ttu "Iloinen iltalypsy Vaikka ohjelm an n i m i k u u llo staa v arsin v a a tim a t tom alta, sisältää se erittäin kork ea taso isen ja hyvien ta ite ilijo i d e n su o ritta m a n p a ritu n tis e n o h je lm a n. O h je lm a n su u n n itte lu - p u o le sta h u o leh tii to im itta ja N iilo T arvajärvi, joka sam alla toimii illan kuuluttajana. O hjelm a s ta m a in itta k o o n V a rsin ais- Suomen T aitotytön valinta, politiik k o je n p o rsa sja h ti, k u u lu i su u k sien h a a s ta tte lu, B lom qvistin k v a rte tin esitykset. T ip p a v a a ra n is ä n tä ja su u ri tieto k ilp a ilu, jo n k a p a lk in to je n arvo jo k aisen a ilta n a ylittää m arkan m äärän. N ä y tte ly n eri o sasto ista on vielä tä s s ä vaiheessa en n e n a ik a ista sa n o a m itä ä n, sillä m a a ta lo u den om ien la a jo je n osasto jen lisäksi liik e laito k se t ra k e n ta v a t ko k o n aisen 12 h a : n su u ru isen p ien o isk au p u n g in, m issä o v a t n i m e ty t k a d u t ja n u m ero id u t k o rttelit. O n arv io itu, e ttä tä lla iste n suurm essujen, joksi tätä näyttely ä h y v ällä syyllä v o id aan k u tsu a, kokonaisk u stan n u k set nousevat m ilj. vaiheille. T urun ensi kesän Suurnäyttely stä m u o d o stu u ilm a n m u u ta itse näyttelynä ennennäkem ättöm än laaja ja m onipuolinen m aassam m e. S elv ää on m yös, e ttä se lyö aik a ise m m a t yleisö en n äty k set v a sta a v a n la isissa tila isu u k sissa, koska m yös m a a se u d u n väki on tu llu t e n tis tä liikkuvam m aksi. E lleiv ät sää o lo su h te et ta i jo tk u t m u u t o d o tta m a tto m a t te k ijä t sek o ita laskelm ia, v o id aa n e n n u s ta a, e ttä n o in a p ä iv in ä kesäkuun 30 p ä iv ä stä h e in ä k u u n 3 p äiv ä än T u ru ssa on v ie ra sp a ik k a k u n ta laisia enem m än kuin koskaan aikaisem m in. * * * D en s to ra jo rd b ru k su tstä lln in g, som ö p p n as p â A rtu k a is g am la fly g fä lt d en 30 ju n i ä r d en tre d je jordbruksutställningen i Eg. F inlan d. D e tid ig a re hölls 1913 och V ad o m rå d e t b e trä ffa r k an m a n k o n s ta te ra a tt u tstä lln in g e n blir den största som någonsin hållits i F in la n d. S ista öp p e th å lln in g sd ag en ä r d en 3 juli. Turku-seura, Åbo-samfundet r.y. HALLITUS - STY RELSEN P eru st. - G ru n d l P u h e e n jo h ta ja - O rd fö ra n d e Esko K u lo v aa ra V a ra p u h e e n jo h ta ja t - V iceordförandena O scar N ikula. Paavo Kallio. Jäsenet - M edlemmarna Esko Aaltonen, Armas O. Jokin en. Irm a Jy lh ä, Olli K estilä. Eino L eh tin en, H elm i L ehtonen Lauri Orell, Uuti P alaja, B.K.J. Päivänsalo, Olavi S antalahti. A nna-iisa Stigell, Arvo Suominen, Paavo Suominen, Arvo Toivonen, V iljo V anne JA O STO T - SEKTIO NERNA V an h an ia uuden T u ru n jaosto: Olli K estilä (puh.joht. - ordför.), K aim o H akanen (siht. - sekr.). Esko A altonen, Svante D ahlström, Carl Jacob G ardberg. E inar W. Ju v a, Viljo K aila. H olger K raem er. Viljo L aitsalm i, Irja Sahlberg, Pekka Sivula, Anna-Lisa Stigell. Haakon W ainio Sivistys jaosto: O lavi L ähteenm äki (p u h.jo h t. - o rd fö r.), Arvo S uom inen (sih t - sekr.), Erik Bergh, Sampo H aahtela. Veikko Hankomäki. A llan T. K oskim ies. R eino Leim u. A hti N äykki. Toivo T. R in n e Jo h n R osas, O lavi S a n ta la h ti, Olavi S arm io, Auvo S ä n tti, Ole T orvalds T eollistam is- ia liikejaosto: Eero N u m erla (p u h.jo h t. - o rd fö r.) Seppo L ehtola (sih t. - sekr.), A arno Aho, L. B erg ro th, K a arlo H aikkola. V äinö H o lm av aara. A. O. Jo k in en, K.A. Jy lh ä. Eero K estilä. K.B. Lindberg. M atias Lindstedt. Heikki Löyttyniemi, M artti M ännistö. B.K. J. P äivänsalo, Niko Salonen, B erndt Schaum an, Sven Stendahl O h jelm ajaosto: Viljo V anne (p u h.jo h t. - o rd fö r.), K risto ffe r G räsbeck 's ih t. - sekr.), H em m o A iram o. L auri Im m onen. Toivo K orpela. Esko K oskelin, E ino L eh tin en. N estor L eh tin en. T au n o M aijala. Jouko Paavola, U uti P a la ja, K alevi P erho. Olavi R ytkönen. L a h ja S alviander. Carl-Eric Sundman, Jorm a Vuori Nais jaosto: Irm a Jy lh ä (p u h.jo h t. - o rd fö r.). H ilkka Im p iv aara. L innea L a - hesm aa, T y tti L indström. D agny P eters. L ah ja Salviander. K erttu Seppilä-Airola, Sylvi Siltanen Työjaosto : S eu ra n v a ra p u h e e n jo h ta ja t ja jao sto jen p u h e e n jo h ta ja t, pu - h e e n jo h ta ja n a P aavo K allio S am fu n d ets viceordförande och se k tio n ern as ordförande, såsom o rd fö ran d e P aav o K allio T alo u d e n h o ita ja - Ekonom ichef P aavo S uom inen, P u u ta rh a k. 29. puh. - tel P ääsih tee ri ja toim isto - G e n.sekreterare och byràn E rkki Vuori, K ellonsoittajank. 3 7 A 21, puh. - tel S venskspråkig sek retera re - R uotsinkielinen sihteeri Carl Jacob G ardberg, Trädgårdsg. 46 A. tel. - puh P o stisiirto tili T u Liity jäseneksi Turku-seuraan - Ingå som medlem tili Åbo-samfundet C H I L E N S A T A K IE L I Rosita SERRANO esiintyy lauantaina ja sunnuntaina I L O I S I S S A I L T A L Y P S Y IS S Ä Georg OTS laulaa torstaina kello P O L I T I I K. K O J E N P O R S A S J A H T I perjantaina TV:n lypsyillassa L ippu ja à 200: - LIPPU PA L V E L U ST A, T u rku, Eerikinkatu 15. Puh P. S aarilahti: Kirjapainotyöt aisti k k a a s t i, n o p e a s t i ja e d u l l i s e s t i Turun musiikkijuhlat A ja tu s k e sä isistä m u s iik k iju h lista on le iju n u t jo v uosia ilm a s sa, j a siellä tä ä llä on a sia sta n l- k y n y t m a in in to ja ju lk isu u d e ssa kin. N yt to te u tu n e ita T u ru n m u s iik k iju h lia edelsi m o n iv iv a h teiset v a ih e e t j a o h je lm a n lo p u llin en su u n n itte lu sekä k ä y tä n n ö lliset jä rje s te ly t jo u d u ttiin s u o ritta m a a n v a rsin m y ö h ää n k e v ä ä n kulu essa ja k e sä n k y n n y k sellä. J ä r je s tä jä n ä T u ru n S o ita n n o llin e n S e u ra p o n n iste li ta lo u d e lliste n ed e lly ty k sien luom iseksi, sillä m y ö n teisestä a se n n o itu m ise sta h u o lim a tta ei ju h lie n ra h o itu s s u ju n u t aiv a n k itk a tta, v aik k a to isa a lta m u u ta m a t liik e laito k se t k iite ttä v ä s ti h u o m io iv a t n iih in k o h d is te tu t vetoom ukset. M usiikkijuhlien ohjelm ien suunn itte lu ssa oli p ä ä m ä ä rä n ä so p eu t ta a e s ite ttä v ä m usiikki tä k ä lä i seen m iljööseen, m issä v a n h a ja uusi k o h ta a v a t to ise n sa. S am o in k o n se rttie n ta ite e llin e n k v alitee tti pyrittiin saam aan m ahdollisim m a n k o rk e ataso isek si, s illä a i n o a s ta a n n ä in v o id a a n v a k iin n u t ta a m u siik k iju h lie n a se m a m o n ie n v a sta a v ie n jo u k o ssa. N y t s a a tu je n k o k e m u ste n p e ru ste e lla v o id a a n k in o le tta a, e ttä o h je l m a n su u n n itte lu n jo h ta v a t p e ria a tte e t ja tk u v a s tik in o v a t lö y d e t tä v issä sa m o ilta lin jo ilta. J u h lie n o sak se en s a a m a y leisö m en e sty s oli ro h k a ise v a a, j a t ä k älä isille m u siik in y stäv ille on a n n e tta v a k a u n is tu n n u s tu s s iitä, e ttä h e k e stiv ä t tu lik o k e e n sa ja to d istiv a t k e sä ise n k in m u siik in harrastuksen laajan pohjan. M o n e t ta ite ilijo is ta a n to iv a t o s a lta a n k iito k se n sa yleisön in n o s ta v a s ta s u h ta u tu m is e s ta. P ä ä k a u p u n g in le h d istö n e d u s ta jie n p o ik k eu k sellisen k iittä v ä a s e n n o itu m in e n on h e r ä ttä n y t h u o m io ta ja s illä on v a sta isu u d e ssa k in oleva su u ri m erk ity s. V a ik k a tä llä h e tk e llä on vielä e n n e n a ik a is ta e rite llä suunnitelm ia tulevasta toim inn a s ta, lien ee y k sim ie lin e n k äsity s, että m usiikkijuhlia tullaan ja tk a m a a n m u o d o ssa ta i to ise ssa. LOUNAIS-SUOM EN KIRJAPAINO O.Y. Käsityöläiskatu 10 Puhelin

17 Paavo K allio: Historia hengittää Turun luonnossa... 3 Sisältö - Innehåll Alfhild Forslin: Om kapelldrängen Wirmolin i Pinellos Åb o TURUN SÄ Ä S T Ö P A N K K I Maan vanhin säästöpankki Erkki Vuori: Suomen Juhannus ja Suomen Turku... 4 Olli Kestilä: Turun uudet kasvot... 5 Carl Jacob Gardberg: När akademihuset byggdes... 9 Erkki Vuori: Tuokiokuva Turun Y liopistonkadun su u rm ieh estä Helmer W inter: Suomen Turku (runo) 13 Toivo T. Rinne: Samppalinnan mylly 100-vuotias Arvo Toivonen: Kellotapuli Kurjen - mäki Oiva Koivisto: Turun m atkustajaliikenne uudessa kehitysvaiheessa Tapani Jylhä:... että ihme tapahtuisi (novelli) Orvokki Peltola: Pyhä maa (runo). 21 Eino Lehtinen: Hajamuistelmia Num- menpakalta Alfred Kanervo: Eräs kilpasoutu Orvokki Peltola: Kaksi runoa Eenokki: Kesäaamuinen Turku Pekka Harismaa : Varsinais-Suomen suurnäyttely Turku-seura, Åbo-sam fundet r.y 28 P. Saarilahti: Turun musiikkijuhlat. 29 Kansilehden sommitellut taiteilija Armas Lehtimäki SPARBANKEN I ÅBO Landets å ldsta sparbank Pekka Kapari: Saaristossa (runosikerm ä) Kansilehden kuva: Oy Foto Ab V. A. Wahlström, Yllätystarjoilu tuokiossa Säilykkeet ovat suosiossa Liity -SEURAN jäseneksi Se käy vaivattomammin suorittamalla jäsenmaksun 300: seuran postisiirtotilille , samaan voi merkitä henkilötiedot ja osoitteen Säilykkeet ovat käytännöllisiä kesäruokia. Niistä valmistatte ravitsevan pika-aterian kotona, retkellä, mökillä, m atkalla kaikkialla. Lihapyörykät 180: 1/2 kg 125: 300 g Karjalanpaisti 260: Stroganoffin pihvi 200: 145: Tilliliha 210: 140: Porsaanpotka (Eisbein) 200: Ostaessanne OTKn ruokasäilykkeitä, saatte ENEMMÄN SAMALLA RAHALLA! Verratkaa hintoja ja laatua! Osuusliike Tarmo la

18 Me ra k ennamme uutta Turku a ARVI AHTI OY Puh. sarja A r v o n e n O y Puh K I V I K A R T I O Puh. sarja P AAVO I. LINDBERG OY Puh L. & P. & L LOUHI Puh PIIPPONEN & KUMPP. Puh TYÖTÄ AHKERUUTTA SÄÄSTÄVÄISYYTTÄ T URUN T Y Ö V Ä E N S Ä Ä S T Ö P A N K K I Turussa syödään R A K E N N U S Puh OY. A. PUOLIMATKA OY. Puh. sarja LSO makkaraa... Erikoisesti kannattaa pistää muistiin ja myöhemmin suuhun näitä: R U O L A OY. Puh Y L I S M Ä K I Puh OY. URAKOITSIJAT OY V a l i o n kesän ke rm ajäätelöä raikas ravinto V A L IO fileerulla keittofilee ranskanrulla LSO metvursti olutmakkara Kaikkia saatavana myös tyhjiöpaikkauksissa.! LSO :n KANA- JA K ALKKU NASÄILYKE puolestaan ovat m ainioita pyhäruokia ja vierasherkkuja. hyvän makkaran m erkki

19 TUNNE OMASI LAINEN 'TURUN 1 SUOMALAINEN SÄÄSTÖPANKKI KAIKKIEN LAISTEN PANKKI