Anu Huttunen. Henkivakuutukset ja edunsaajalle aiheutuva palautusvastuu PK 3 luvun järjestelmässä

Transkriptio

1 Anu Huttunen Henkivakuutukset ja edunsaajalle aiheutuva palautusvastuu PK 3 luvun järjestelmässä Helsingin yliopisto Perhe- ja jäämistöoikeuden projekti Pro gradu -tutkielma Professori Urpo Kangas

2 Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Laitos/Institution Department Yksityisoikeuden laitos Tekijä/Författare Author Anu Huttunen Työn nimi / Arbetets titel Title Henkivakuutukset ja edunsaajalle aiheutuva palautusvastuu PK 3 luvun järjestelmässä Oppiaine /Läroämne Subject Perhe- ja jäämistöoikeus Työn laji/arbetets art Level Pro gradu -tutkielma Aika/Datum Month and year toukokuu 2013 Sivumäärä/ Sidoantal Number of pages XVI + 84 Tiivistelmä/Referat Abstract Tutkielman pääkysymyksenä on ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten nauttima suoja lesken ottamien henkivakuutuksien ja niihin liitettyjen edunsaajamääräyksiä varalta. Tutkielmassa pohjustetaan ongelman tarkastelua henkivakuutukseen liittyvien yleisten kysymysten käsittelyllä. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan tutkielman aiherajauksen mukaisesti vapaaehtoisia henkivakuutuksia sijoitus- ja säästämisinstrumenttina sekä niihin liittyvän edunsaajamääräyksen oikeustoimiluonnetta ja suhdetta testamenttiin. Lisäksi luvussa luodaan katsaus henkivakuutuksien verottamiseen ja niiden merkitykseen jäämistösuunnittelukeinona. Lopuksi ensimmäisessä luvussa käsitellään vielä henkivakuutusten aiheuttamia ongelmia perhe- ja jäämistöoikeuden alalla ja erityisesti tutkielman näkökulman mukaisesti PK 3 luvun järjestelmässä. Vastaavanlainen valmisteleva rooli on myös tutkielman toisella pääluvulla, jossa kuvataan PK 3 luvun mukaista jakoa koskevaa säännöstöä, erityisesti toissijaisia perillisiä suojaavia säännöksiä. Luvussa käsitellään lesken perintöoikeutta ja toisaalta toissijaisten perillisten oikeutta lesken disponointeja vastaan. PK 3 luvun pääsäännön mukaan eloonjääneen puolison kuoltua lesken pesä tulee jakaa puoliksi ensiksi kuolleen puolison perillisten ja lesken perillisten kesken. Leski saattaa kuitenkin lahjoittaa omaisuuttaan elinaikanaan, tai esimerkiksi sijoittaa sitä vapaaehtoiseen henkivakuutukseen ja siten olennaisesti vähentää omaisuuttaan. Omille perillisilleen kuuluvasta omaisuudestaan leski saa disponoida haluamallaan tavalla, mutta toissijaisille perillisille kuuluvaa osuutta koskee testamenttauskielto. PK 3 luvussa säädetään vastikkeesta ja lahjansaajan palautusvastuusta toissijaisien perillisten oikeussuojakeinoina. Vastike on oikeussuojakeinoista ensisijainen, ja lesken disponoinnin tulee täyttää vastikeperusteen tunnusmerkit, jotta toissijaiset perilliset voisivat onnistuneesti vedota vastikkeen antamiseen. Kyseessä tulee lain mukaan olla lahja tai siihen rinnastuva oikeustoimi, jolla leski on olennaisesti huonontanut omaisuuttaan ottamatta asianmukaisesti huomioon toissijaisten perillisten oikeutta. Mikäli vastikkeen nojalla laskennallisesti huomioon otetusta lahjasta seuraa, että lesken pesä on riittämätön toteuttamaan toissijaisten perillisten oikeutta, voi kyseeseen tulla lahjansaajan palautusvastuu. Kyseessä siis tulee olla vastikeperusteen edellytykset täyttävä oikeustoimi, jonka huomioon ottaminen johtaa pesän riittämättömyyteen. Palautusvastuuseen ei voida vedota ennen kuin vastikkeen antamista on vaadittu. Lain mukaan palautusvastuu edellyttää toteutuakseen, että kyseessä on vilpillisessä mielessä ollut lahjan saaja. Lahjan saaja on siten joko tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että lesken antama lahja loukkaa toissijaisten perillisten oikeutta. Tutkielman viimeisessä pääluvussa tarkastellaan päätutkimuskysymystä eli sitä, millä tavalla PK 3:3:een otettuja vastiketta ja lahjansaajan palautusvastuuta koskevia säännöksiä voidaan soveltaa lesken ottamiin henkivakuutuksiin. Ensinnäkin luvussa tarkastellaan vastikeperusteen edellytyksien täyttymistä henkivakuutuksien kohdalla. Lain sanamuodon perusteella henkivakuutus ei oikeustoimiluonteensa puolesta aiheuta soveltamisongelmia. Olennaisuus-kriteerin suhteen tarkastelu on tapauskohtaista arviointia, johon vaikuttavat sekä lesken pesän koko että annettu henkivakuutussumma. Mikäli henkivakuutus täyttää vastikkeen tunnusmerkistön ja pesä on riittämätön, ajankohtaistuu mahdollinen henkivakuutuksen edunsaajan palautusvastuu saamastaan vakuutussummasta. Palautusvastuu ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteinen verrattuna vastikkeen antamiseen, sillä kyseessä tulisi lain sanamuodon mukaisesti olla lahja. Henkivakuutuksien oikeustoimiluonnetta tulee siis tarkastella ja tutkia sen mahdollista rinnastumista lahjaan. Lisäkysymyksenä tulee myös pohtia, edellyttääkö PK 3:3.2 toteutuakseen välittömän lahjoituksen tapahtumista. Edunsaaja ei ole välitön lahjansaaja, sillä henkivakuutusjärjestelyissä on kyse kolmannen välityksellä annetusta lahjasta. Edunsaajalta edellytetään vielä tämän lisäksi vilpillistä mieltä. Vilpillisessä mielessä on sekä henkilöllinen että ajallinen ulottuvuus, joista erityisesti vilpillisen mielen määräytymisen ajankohta muodostaa mielenkiintoisen kysymyksen. Vilpillisen mielen määräytymisen tutkimisessa haetaan apua muiden oikeudenalojen vilpillistä mieltä koskevista opeista. Näiden oppien pohjalta ajallinen määräytyminen voi tapahtua joko takaisinsaantinormiston mukaisesti lahjoitustahdonimaisun antamisen hetkellä tai esineoikeudellisen saantosuojan mukaisesti vilpillisen mielen arviointiajankohdaksi voidaan määrätä tradition tapahtuminen. PK 3 luvun järjestelmässä perustellulta vaikuttaisi kallistua määrittämään lahjansaajan vilpillinen mieli tradition hetkellä. Henkivakuutusten kohdalla tradition määräytyminen on oma kysymyksensä. Henkivakuutus on kuolemanvarainen oikeustoimi siten, että edunsaajan oikeus alkaa vasta vakuutuksenottajan kuollessa. Tradition tapahtuminen ei kuitenkaan vielä tapahdu tällöin. Loppuluvussa tutkitaan mahdollisuutta soveltaa maksupalvelulain mukaan tapahtuvaa rahan siirtymistä edunsaajan haltuun keinona ajoittaa vilpittömän mielen suojan ulottuvuus ja voidaanko edunsaajan vilpittömälle mielelle antaa suojaa ennen tätä. Avainsanat Nyckelord Keywords lesken perintöoikeus, toissijaiset perilliset, vastike, lahjansaajan palautusvastuu, henkivakuutus, edunsaaja, vilpillinen mieli Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Helsingin yliopiston pääkirjasto Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information

3 SISÄLLYS LÄHTEET... V LYHENTEET... XVI 1 JOHDANTO Aluksi Tutkielmakysymyksestä, tutkimuksen rakenteesta ja aiheen rajauksesta Metodista Yleistä Ongelmakeskeinen lainoppi Minun metodini Lähteet HENKIVAKUUTUKSET JA NIIDEN MERKITYS JÄÄMISTÖSUUNNITTELUSSA Yleistä Henkivakuutusten yhteiskunnallinen merkitys Henkivakuutukset elämän ja kuoleman varalta Henkivakuutusinstrumentti eri oikeudenaloilla Vapaaehtoinen henkilövakuutus välillisenä varallisuudensiirtona Säästöhenkivakuutus Riskihenkivakuutus Henkivakuutuksen edunsaajamääräys Edunsaajamääräyksen antamisesta Edunsaajamääräyksen tarkoituksenmukaisuus Edunsaajamääräyksen suhde testamenttiin Henkivakuutusten verokohtelu osa perintösuunnittelua Vakuutuskorvausten verotuksellisista eduista yleisesti Tuloverotus Perintö- ja lahjaverotus Henkivakuutukset jäämistösuunnittelun keinoina Henkivakuutuksen aiheuttamista ongelmista perintöoikeudellisessa järjestelmässä PK 3 LUVUN MUKAINEN PUOLISON PERINTÖOIKEUS JA TOISSIJAISTEN PERILLISTEN OIKEUSSUOJAKEINOT Puolison perintöoikeus Leski perillisenä Toissijaiset perilliset ja lesken perilliset Leski testamentinsaajana Lesken oikeudesta määrätä perimästään omaisuudesta Lesken oikeudesta ottaa henkivakuutus Lesken kuolinpesän jako Jaon kohde Jako toissijaisten perillisten ja lesken omien perillisten kesken Reaalinen ja laskennallinen pesä Toissijaisten perillisten oikeussuojakeinot lesken disponointeja vastaan Vastike Vastikeoikeuden edellytykset III

4 3.3.2 Lesken käyttäytyminen olennaisesti huonontanut varallisuutta Lesken käyttäytymisen sopimattomuus Vastike laskennallinen lisäys Lahjansaajan palautusvastuu Toissijaisten perillisten oikeussuojakeino Palautusvastuun syntymisen edellytykset PK 3:3.2:n mukainen palautusvastuu ensisijainen normisto Palautusvastuu koskee vain lahjansaajaa LESKEN OTTAMAN HENKIVAKUUTUKSEN EDUNSAAJALLE AIHEUTUVAN PALAUTUSVASTUUN EDELLYTYKSET Edellytyksenä vastikeperusteen tunnusmerkistön täyttyminen ja pesän riittämättömyys Edellytyksenä lahjan antaminen Lahja oikeudellisena ilmiönä Lahjan käsite Lahja PK 3 luvun järjestelmässä PK 7 luvun säännösten suhteesta PK 3:3.2:n sisältöön Lahjoituksen välittömyyden merkityksestä PK 3:3.2:ssa Henkivakuutuksen edunsaajan rinnastaminen lahjansaajaan Edellytyksenä edunsaajan vilpillinen mieli Lahjansaajan vilpillisen mielen vaatimuksesta Tiesi tai olisi pitänyt tietää Lahjansaajan selonottovelvollisuus Vilpittömän mielen suojan henkilöllinen ulottuvuus Vilpittömän mielen suojan ajallinen ulottuvuus Hallinnansiirto henkivakuutusjärjestelyissä LOPUKSI IV

5 LÄHTEET Kirjallisuus Aalto 1989 Aalto, Esa: Vapaaehtoiset henkilövakuutukset tuloverotuksessa. Teoksessa Suviranta, Antti; Sakki, Olli; Tikka, Kari S. & Myrsky, Matti (toim.): Juhlajulkaisu Lassi Kilpi / Helsinki 1989, s Aalto 1991 Aalto, Johan: Medför en styrelsemedlems kännedom om ett visst sakförhållande att aktiebolaget ifråga är i ond tro beträffande detta sakförhållande? Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i Finland 1991, s Aarnio 1974 Aarnio, Aulis: Perintöoikeus. Vammala Aarnio 1975 Aarnio, Aulis: Jälkisäädökset. Vammala Aarnio 1989 Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Helsinki Aarnio Kangas 2002 Aarnio, Aulis Kangas, Urpo: Perhevarallisuusoikeus. Jyväskylä Aarnio Kangas 2008 Aarnio, Aulis Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus II. Neljäs, uudistettu laitos. Helsinki Aarnio Kangas 2009 Aarnio, Aulis Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus I. Viides, uudistettu laitos. Helsinki Aarnio Savolainen 1968 Aarnio, Aulis Savolainen, Matti: Erään selitysteoksen herättämiä perintökaaren tulkintaongelmia. Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i Finland 1968, s Airaksinen ym Airaksinen, Manne Pulkkinen, Pekka Rasinaho, Vesa: Osakeyhtiölaki I. Helsinki V

6 Almgren 1956 Almgren, Göran: Om förfoganden över livförsäkring En civilrättslig undersökning. Försäkringsjuridiska föreningens publikation Nr 13. Stockholm Andersson Linnakangas 2006 Andersson, Edward Linnakangas, Esko: Tuloverotus. Seitsemäs, uudistettu painos. Jyväskylä Aure 1970 Aure, Erkki: Milloin lahja on täytetty? Defensor Legis 1970, s Aurejärvi Hemmo 2007 Aurejärvi, Erkki Hemmo, Mika: Velvoiteoikeuden oppikirja. Kolmas painos. Helsinki Beckman 1972 Beckman, Nils: Svensk familjerättspraxis. Femte upplagan. PA Norstedt & Söners förlag. Stockholm Bengtsson 1962 Bengtsson, Bertil: Om gåvobegreppet i civilrätten. Svensk Juristtidning 1962, s Ewald 2004 Ewald, François: Vakuutusyhteiskunnan synty. Teoksessa Hellsten, Katri & Helne, Tuula (toim.): Vakuuttava sosiaalivakuutus? Kelan tutkimusosasto. F.G. Lönnberg 2004, s Hakulinen 1965a Hakulinen, Y.J: Velvoiteoikeus I Yleiset opit. Toinen, laajennettu painos. Helsinki Hakulinen 1965b Hakulinen, Y.J: Velkakirjalaki. Toinen, täydennetty painos. Porvoo Helin 1984 Helin, Markku: Avio-oikeus ja sen suoja. Teoksessa Pöyhönen, Juha (toim.): Puolisoiden omaisuuden ositus ja jako. Helsinki 1984, s Helin 2000 Helin, Markku: KKO 1999:104. Perintö. Perinnönjako. Avioliitto. Omaisuuden ositus. Lakimies 1/2000, s VI

7 Hellner 1965 Hellner, Jan: Försäkringsrätt. Andra, omarbetade upplagan. Försäkringsjuridiska föreningens publikation Nr 15. Stockholm Hessler 1973 Hessler, Henrik: Allmän sakrätt om det förmögenhetsrättsliga tredjemansskyddets principer. P.A. Norstedt & Söners Förlag. Stockholm Hirvonen 2011 Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsinki Hoppu Hemmo 2006 Hoppu, Esko Hemmo, Mika: Vakuutusoikeus. Porvoo Häyhä 1997 Häyhä, Juha: Johdanto. Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodini. Porvoo 1997, s Jokela ym Jokela, Teemu Lammi Veera Lohi, Ilkka Silvola, Timo: Vapaaehtoinen henkilövakuutus. Viides, uudistettu painos. Vammala Järvinen 2004 Järvinen, Raija: Yksityisvakuutus sosiaalivakuutuksen täydentäjänä. Teoksessa Hellsten, Katri & Helne, Tuula (toim.): Vakuuttava sosiaalivakuutus? Kelan tutkimusosasto. F.G. Lönnberg 2004, s Kaisto 1997 Kaisto, Janne: Tiesi tai olisi pitänyt tietää. Helsinki Kangas 1982 Kangas, Urpo: Lesken oikeudellinen asema. Oikeusdogmaattinen tutkimus lesken sosiaaliturvan laajuudesta. Vammala Kangas 1993 Kangas, Urpo: Lahja. Helsinki Kangas 1995 Kangas, Urpo: Suomen henkivakuutusoikeus. Helsinki VII

8 Kangas 1997 Kangas, Urpo: Minun metodini. Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodini. Porvoo 1997, s Kartio 2001a Kartio, Leena: Esineoikeuden perusteet. Jyväskylä Kartio 2001b Kartio, Leena: Esineet ja omaisuus. Teoksessa Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeus. Juva 2001, s Koukonen ym Koukonen, Risto Koskinen, Seppo Tammenmaa, Marketta: Henkivakuutus. Neljäs, uudistettu painos. Helsinki Kolehmainen 2009 Kolehmainen, Antti: Osakeyhtiön ja sen osakkeenomistajan samastaminen perintökaaren ennakkoperintö- ja lakiosasäännöksiä sovellettaessa. Lakimies 4/2009, s Kolehmainen Räbinä 2012 Kolehmainen, Antti Räbinä, Timo: Jäämistösuunnittelu. Liettua Koulu 1999 Koulu, Risto: Palautus- ja korvausvastuu konkurssitakaisinsaannissa. Jyväskylä Lahtinen 1961 Lahtinen, Osvi: Jäämistösaannoista. Lakimies 1961, s Leppänen 1992 Leppänen, Tatu: Vahinkoedellytys konkurssitakaisinsaannissa. Jyväskylä Liukko 2005 Liukko, Jyri: Hyvinvoinnin eetos ja henkivakuutus: Riskin, vastuun ja solidaarisuuden muodonmuutokset. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuksia. Kelan tutkimusosasto. Helsinki Lohi 1999 Lohi, Tapani: Ennakkoperinnöstä. Helsinki VIII

9 Lohi 2000 Lohi, Tapani: Lesken eläessä toimitettava jako (PK 3:5a) ja eloonjääneen puolison tasinkoprivilegi. KKO:n ratkaisun 1999:104 arviointia. Lakimies 4/2000, s Lohi 2006 Lohi, Tapani: Pesänjako, vastike ja lahjansaajan palautusvastuu. Helsinki Mähönen Villa 2007 Mähönen, Jukka Villa, Seppo: Osakeyhtiö I Yleiset opit. Vantaa Nial 1933 Nial, Håkan: God tro hos aktiebolag, ond hos styrelseledamot. Svensk Juristtidning 1933, s Norri 1994 Norri, Matti: Leskeysaikana tapahtuneitten omaisuuden enennysten ja -vähennysten huomioon ottaminen jaettaessa perintö lapsettomien aviopuolisoiden jälkeen. Defensor Legis 1994, s Norri 2010 Norri Matti: Perintö ja testamentti. Käytännön käsikirja. Kuudes, uudistettu painos. Hämeenlinna Norros 2011 Norros, Olli: KKO 2011:5 Annettiinko sijoitussidonnaisesta vakuutuksesta riittävät tiedot? Lakimies 4/2011, s Ossa 2007 Ossa, Jaakko: Perheen omaisuuden verosuunnittelu. Juva Ossa 2009 Ossa, Jaakko: Perinnön ja lahjan verokohtelu. Juva Ovaska 1991 Ovaska, Risto K.: Konkurssikäsikirja. Toinen, uudistettu painos. Jyväskylä Puronen 1990 Puronen, Pertti: Lahjaverotuksen ala. Tampere Puronen 2008 Puronen, Pertti: Perintö- ja lahjaverotus. Keuruu IX

10 Puronen 2009 Puronen, Pertti: Näin onnistut perintöverosuunnittelussa. Hämeenlinna Pöyhönen 1997 Pöyhönen, Juha: Filosofia minun metodini? Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodini. Porvoo 1997, s Pöyhönen LM 1997 Pöyhönen, Juha: Kohti uutta varallisuusoikeutta. Lakimies 4-5/1997, s Pöyhönen 2000 Pöyhönen, Juha: Uusi varallisuusoikeus. Jyväskylä Railas 2004 Railas, Lauri: Sijoitussidonnaisten henki- ja eläkevakuutusten myynti eurooppaoikeuden valossa. Defensor Legis 2/2004, s Rantala Pentikäinen 2009 Rantala, Jukka Pentikäinen, Teivo: Vakuutusoppi. 11., uudistettu painos. Sastamala Rautiala 1986 Rautiala, Martti: Uusi perintökaari pääpiirteittäin. Kahdeksas, painos. Vammala Räbinä 2006a Räbinä, Timo: Säästöhenki- ja vapaaehtoiset eläkevakuutukset yksityishenkilön varallisuuden siirron ja suunnittelun välineinä I. Verotus 3/2006, s Räbinä 2006b Räbinä, Timo: Säästöhenki- ja vapaaehtoiset eläkevakuutukset yksityishenkilön varallisuuden siirron ja suunnittelun välineinä II. Verotus 4/2006, s Saarenpää 1984 Saarenpää, Ahti: Havaintoja puolison perintöoikeudesta toisen puolison kuoltua rintaperillisettä. Teoksessa Pöyhönen, Juha (toim.): Puolisoiden omaisuuden ositus ja jako. Helsinki 1984, s Saarenpää 1985 Saarenpää, Ahti: Inter vivos ja mortis causa. Näkökohtia kuoleman vaikutuksesta oikeustoimiin. Teoksessa Tepora, Jarno (toim.): Juhlajulkaisu Simo Zitting / Vammala 1985, s X

11 Saarenpää 1994 Saarenpää, Ahti: Perintö ja jäämistö. Jakosäännösten ja jakoon vaikuttavien säännösten tulkintoja. Kitee Saarnilehto 2001 Saarnilehto, Ari: Johdanto. Teoksessa Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeus. Juva 2001, s Savolainen 1967 Savolainen, Matti: Pesäosuuksien määräämisestä perintökaaren 3 luvun mukaan. Lakimies 1967, s Savolainen 1969 Savolainen, Matti: Puolison perintöoikeudesta. Defensor Legis -lehdessä vuonna 1969 julkaistu artikkelisarja. Hämeenlinna Selmer 1969 Selmer, Knut S.: The Functions of Designation of Beneficiaries in Modern Life Insurance. Teoksessa Hellner, Jan & Nord, Gunnar (toim.): Life Insurance Law in International Perspective. Berlingska Boktryckeriet. Lund 1969, s Siva-työryhmä 2003 Siva-työryhmä: Keskenään kilpailevat säästötuotteet. Siva työryhmän väliraportti. Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita. 4/ (käyty ). Sohm 1924 Sohm, Rudolph: Institutiot. Roomalaisen yksityisoikeuden historia ja järjestelmä. 16., suomennettu painos. Porvoo Tuomisto 2001 Tuomisto, Jarmo: Julkisuusperiaate ja vilpittömän mielen suoja. Teoksessa Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeus. Juva 2001, s Tuomisto 2002 Tuomisto, Jarmo: Takaisinsaannista erityisesti maksun ja vakuuden peräyttämisestä konkurssissa. Jyväskylä Vakuutusyhtiöiden keskusliitto 2009 Vakuutusyhtiöiden keskusliitto: Vakuutus Suomessa (käyty ). XI

12 Vakuutusyhtiöiden keskusliitto 2011 Vakuutusyhtiöiden keskusliitto: Vakuutusyhtiöt Suomessa (käyty ). Walin Lind 2008 Walin, Gösta Lind, Göran: Kommentar till Ärvdabalken. Del I (1 17 kap.) Arv och testamente. Sjätte reviderade upplagan. Författarna och Norstedts Juridik AB, Visby Walin Lind 2009 Walin, Gösta Lind, Göran: Kommentar till Ärvdabalken. Del II (18 25 kap.) Boutredning och arvskifte, försäkringar m.m.. Femte reviderade upplagan. Författarna och Norstedts Juridik AB, Visby Ylöstalo 1954 Ylöstalo, Matti: Testamentin tulkinnasta. Helsinki Ylöstalo 1963 Ylöstalo, Matti: Kirjallisuutta Huttunen, Allan Yhdenmiehen osakeyhtiöstä. Lakimies 1963, s Zitting 1956 Zitting, Simo: Saantosuoja irtaimisto-oikeudessa. Vammala Zitting 1977 Zitting, Simo: Tiesi tai piti tietää. Defensor Legis 1977, s Ämmälä 2001 Ämmälä, Tuula: Omistajanvaihdossopimukset. Teoksessa Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeus. Juva 2001, s Virallislähteet Ehdotus 1935 Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi perusteluineen. Lainvalmistelukunnan julkaisuja 1935:2. Erityisehdotus 1938 Ehdotus hallituksen esitykseksi Eduskunnalle perintölaiksi sekä siihen liittyvä lainvalmistelukunnan mietintö. Lainvalmistelukunnan julkaisuja 1938:5. XII

13 HE 6/1964 Hallituksen esitys Eduskunnalle perintölainsäädännön uudistamisesta. HE 102/1990 Hallituksen esitys Eduskunnalle takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi. HE 114/1993 Hallituksen esitys Eduskunnalle vakuutussopimuslaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. HE 68/1995 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta. HE 93/2012 Hallituksen esitys laiksi perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta. KKO:n lausunto 1941 Korkeimman oikeuden lausunto esitysehdotuksesta perintölaiksi Perintölakivaliokunnan mietintö 1964 Perintölakivaliokunnan mietintö N:o 1 hallituksen esityksen johdosta perintölainsäädännön uudistamisesta. Oikeustapaukset KKO 1931 II 294 KKO 1937 II 525 KKO 1955 II 153 KKO 1967 II 107 KKO 1971 II 32 KKO 1983 II 12 KKO 1988:137 KKO 1994:136 XIII

14 KKO 1997:17 KKO 1997:107 KKO 1999:75 KKO 1999:104 KKO 2005:124 KKO 2011:15 XIV

15 KAAVIOT Kaavio 1: Finanssialan keskusliiton taloudellisen turvallisuuden 4-portainen malli, s. 11. Kaavio 2: Henkivakuutuskorvausten verotus, s. 26. XV

16 LYHENTEET AL avioliittolaki 234/1929 HE hallituksen esitys KK kauppakaari 3/1734 KKO korkein oikeus LahjaL lahjanlupauslaki 625/1947 LM Lakimies Maksupalvelulaki maksupalvelulaki 290/2010 OikTL laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929 OYL osakeyhtiölaki 624/2006 PerVL perintö- ja lahjaverolaki 378/1940 PK perintökaari 40/1965 TakSL laki takaisinsaannista konkurssipesään 758/1991 TilisiirtoL tilisiirtolaki 821/1999 (kumottu) TuloveroL tuloverolaki 1535/1992 VakSopL vakuutussopimuslaki 543/1994 VKL velkakirjalaki 622/1947 ÄB ärvdabalken 637/1958 XVI

17 1 JOHDANTO 1.1 Aluksi Vakuuttaminen on kiinteä osa nyky-yhteiskuntaa, ja elämä ilman vakuutuksia olisikin pitkälle sattumien varaan rakentuvaa. Henkivakuutukset ovat yksi vakuuttamisen muoto, jonka juuret ulottuvat pitkälle historiaan. Aikaisemmin henkivakuutusjärjestelyllä pyrittiin suojaamaan jälkeläisten taloudellista turvallisuutta oman kuoleman varalta. Henkivakuutusten asema suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on kuitenkin muuttunut paljon teknisen ja taloudellisen kehityksen mukana. Taloudellinen kasvu on johtanut yhteiskunnassamme siihen, että henkivakuutukset ovat saaneet yhä enemmän sijoitusinstrumentin kaltaisia piirteitä ja niistä saatava hyöty ajoitetaan näin myös vakuutuksenottajan oman elämän aikana tapahtuvaksi. Hyvinvointiyhteiskunnassa lakimääräinen sosiaaliturva huolehtii ihmisten perusturvasta, jolloin henkivakuutukset vakuutustuotteiden kehittelyn seurauksena saavat yhä enemmän merkitystä pitkäaikaisen säästämisen ja varojen sijoittamisen muotona perinteisen pankki- obligaatio- ja osakesäästämisen rinnalla 1. Sijoitusluonteestaan huolimatta henkivakuutukset eivät ole kuitenkaan kokonaan menettäneet kuolemanvaraista merkitystään, sillä lähiomaisille suoritettavaan kuolintapaussummaan liittyvä verotusetu edelleen houkuttelee käyttämään henkivakuutuksia osana jäämistösuunnittelua. Erityisesti vakuutuksenottajan elämän loppupuolelle sijoittuva kuolemanvarainen säästöhenkivakuutus on useimmiten omaisuuden sukupolvenvaihdosta ajatellen otettu. Henkivakuutukset ovat vakuutussopimuslain mukaan säännelty itsenäinen järjestelmä, mutta niiden asema perintöoikeudellisessa yhteydessä ei ole täysin mutkaton. Henkivakuutukset voivat aiheuttaa ongelmia esimerkiksi perintökaaren 3 luvun järjestelmässä. Mikäli vakuutuksenottajana on leskeksi jäänyt henkilö, joka on perinyt edesmenneen puolisonsa PK 3 luvun nojalla, voi henkivakuutuksen edunsaajamääräys aiheuttaa ongelmia ensiksi kuolleen puolison perillisten näkökulmasta. Lesken tulisi nimittäin omaisuudestaan määrätessään ottaa huomioon myös ensiksi kuolleen puolison perilliset ja näiden oikeus saada suhteellinen osuus lesken pesästä. Mikäli lesken oikeustoimet loukkaavat toissijaisten perillisten oikeutta, voivat ensiksi kuolleen puolison perilliset ensisijaisesti vaatia PK 3 luvun nojalla vastiketta, ja sen mu- 1 Rantala Pentikäinen 2009, s

18 kaisesti tehtävän laskennallisen lisäyksen myötä saada heille kuuluvan määrän lesken omaisuudesta. Aina vastike oikeussuojakeinona ei kuitenkaan takaa toissijaisten perillisten oikeuden toteutumista, jos lahjan laskennallinen huomioon ottaminen johtaa pesän riittämättömyyteen. Tällöin kysymykseen voi tulla lahjansaajan palautusvastuu. Henkivakuutusten kohdalla tulee ensisijaisesti tutkia, täyttyvätkö vastikeoikeuden edellytykset, ja sen jälkeen, mikäli toissijaisten perillisten pesäosuuksia ei voida täyttää leskeltä jääneestä omaisuudesta, voi kyseeseen tulla edunsaajan palautusvastuu. Palautusvastuu voidaan kuitenkin kohdistaa vain lahjansaajaan, ja sen mukaisesti kyseessä tulisi olla PK 3 luvun mukainen lahja. Tällöin kysymys henkivakuutuksen edunsaajamääräyksen rinnastumisesta PK 3:3.2:n mukaiseen lahjaan osoittautuu merkitykselliseksi. Henkivakuutuksen edunsaajamääräyksen oikeustoimiluonnetta tulee tutkia ja arvioida sen rinnastumista PK 3 luvun mukaiseen lahjaan. Henkivakuutuksessa on järjestelynä kyse kolmannen hyväksi tehdystä sopimuksesta, ja siten jatkokysymyksenä tilanteeseen liittyy tapahtuneen lahjoituksen välittömyyden merkityksen arviointi. Vaikka henkivakuutus katsottaisiin PK 3:3.2:n mukaiseksi lahjaksi, ei edunsaaja kuitenkaan ole välitön lahjansaaja. Lahja-oikeustoimen lisäksi palautusvastuu edellyttää toteutuakseen lahjansaajan vilpillistä mieltä. Lahjansaaja on siis ollut tietoinen tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkaa toissijaisten perillisten oikeutta. Vilpillisen mielen arvioinnissa on sekä henkilöllinen että ajallinen ulottuvuus, ja henkivakuutusjärjestelyissä erityisesti vilpillisen mielen arvioimisajankohdan määrittäminen vaatii lähempää tarkastelua. 1.2 Tutkielmakysymyksestä, tutkimuksen rakenteesta ja aiheen rajauksesta Tutkielman kysymyksenasettelu rajoittuu teemansa puolesta henkivakuutuksen aiheuttamiin ongelmiin PK 3 luvun järjestelmässä. Tarkoituksena on keskittyä tilanteisiin, joissa ensiksi kuolleen puolisonsa perinyt leski disponoi omaisuudestaan sijoittamalla sitä henkivakuutukseen ja määrää samalla henkivakuutuksen edunsaajasta. Tutkielmassa syvennytään hahmottamaan ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeuden suhdetta henkivakuutuksen edunsaajan oikeuteen luottaa saantonsa eli vakuutuskorvauksen pysyvyyteen. Vastakkain ovat toisaalta perintökaaren mukainen toissijaisten perillisten oikeus saada suhteellinen osuus lesken pesästä ja toisaalta lesken oikeus määrätä vapaasti omaisuudestaan ja siten vakuutussopimuslain mukaan määrätä ottamansa henkivakuutuksen edunsaajasta. 2

19 Oman osansa tutkimuskysymyksestä muodostavat edunsaajan suhde PK 3:3:n mukaiseen lahjansaajaan ja vakuutussumman palauttamista koskevan vilpillisen mielen edellytyksen täyttyminen henkivakuutuksen edunsaajamääräyksien yhteydessä. Tutkielman ensimmäinen luku keskittyy henkivakuutuksiin tuotteina ja niihin sisältyvien edunsaajamääräysten tarkoituksenmukaisuuteen. Lisäksi luvussa tarkastellaan henkivakuutuksien verotukseen liittyviä etuja, jotka tekevät niistä houkuttelevia perintösuunnittelun välineitä. Toinen luku tutkielmasta käsittelee PK 3 luvun mukaista lesken perintöoikeutta ja lesken oikeutta määrätä omaisuudestaan perittyään ensiksi kuolleen puolisonsa. Huomiota kiinnitetään myös lesken lähtökohtaiseen oikeuteen ottaa henkivakuutus ja sijoittaa siihen varojaan ja määrätä edunsaajasta. Toisen luvun lopussa luodaan katsaus toissijaisten perillisten oikeussuojakeinoihin lesken disponointeja vastaan. Tutkielman kolmannessa osassa keskitytään edunsaajamääräyksen ja PK 3:3.2:n mukaisen lahjansaajan palautusvastuun väliseen jännitteeseen. Ensinnäkin luvussa luodaan katsaus palautusvastuuta edeltävän vastikeperusteen tunnusmerkistön täyttymiseen ja siihen, minkälainen vakuutussumma voisi täyttää olennaisuuden kriteerin. Luvussa tarkastellaan myös PK 3:3.2:n mukaisen lahjan luonnetta ja välittömästi tapahtuvan lahjoituksen merkitystä. Lopuksi luvussa keskitytään vilpillisen mielen vaatimuksen tarkasteluun ja erityisesti sen täyttymisen edellytyksiin henkivakuutuksen edunsaajan suhteen. Luvussa on tarkoitus löytää vastauksia siihen, millä edellytyksillä henkivakuutuksen edunsaaja joutuisi palautusvastuuseen hänelle osoitetun kuolinkorvauksen suhteen. Tutkielman rajaus keskittää huomion henkivakuutusten osalta tutkimuskysymyksen kannalta relevantteihin sijoitussidonnaisiin säästöhenkivakuutuksiin ja erityisesti kuolintapauksen perusteella maksettaviin vakuutussummiin. Tutkielman laajuus huomioon ottaen henkivakuutusten käsittelyssä syvennytään vain vapaaehtoisiin henkivakuutuksiin sillä rajauksella, että vapaaehtoiset eläkevakuutukset jätetään tutkimuskysymyksen ulkopuolelle. Edunsaajamääräysten osalta tutkimuksessa rajaudutaan lähinnä tilanteisiin, joissa edunsaajaksi on määrätty luonnollinen täysi-ikäinen henkilö vailla oikeustoimikelpoisuuden rajoituksia. Vilpillisen mielen henkilöllisen ulottuvuuden osalta sivutaan mahdollisuutta nimetä edunsaajaksi myös oikeushenkilö, mutta realistisesti tarkoituksenmukaisempaa on painottaa edunsaajana olevan luonnollisen henkilön aseman tarkastelua. Sillä, onko edunsaajaksi 3

20 määrätty esimerkiksi lesken oma rintaperillinen vai kenties joku täysin ulkopuolinen, ei ole merkitystä arvioitaessa lahjansaajan palautusvastuun syntyedellytyksien täyttymistä. Edunsaajan palautusvelvollisuutta arvioidaan samalla tavalla tavoin riippumatta edunsaajan suhteesta leskeen. Tosin lähiomaisen ollessa edunsaajana, voi vilpillisen mielen täyttymisen kynnys olla matalampi verrattuna leskelle kaukaiseen edunsaajaan. Esimerkiksi lesken oman rintaperillisen voidaan olettaa todennäköisemmin olleen tietoinen siitä, että vakuutuskorvauksen maksaminen saattaa loukata toissijaisten perillisten oikeutta heille kuuluvaan osaan lesken pesästä. Omalle rintaperilliselle annetun vakuutuskorvauksen suhteen voitaisiin siten perustellusti asettaa suurempi selonottovelvollisuus. PK 3 luvun osalta keskitytään tilanteisiin, joissa leski on perinyt ensiksi kuolleen puolisonsa ja tämän jälkeen määrää omaisuudestaan. Puolisolla tarkoitetaan yhtä lailla kuoleman johdosta purkautuneen rekisteröidyn parisuhteen leskeä. PK 3 luvun sisällön tarkastelussa keskitytään lesken oikeuteen disponoida omaisuudestaan ja tämän vastapainona toissijaisten perillisten oikeussuojakeinoihin lesken disponointeja vastaan. Toissijaisten perillisten oikeuskeinoista vastikkeen vaatiminen edeltää aina palautusvastuuseen asettamista PK 3 luvun systematiikassa. Ennen lahjan palauttamisen vaatimista toissijaisten perillisten tulisikin vedota vastikkeen antamiseen ja tältä osin lahjanpalautusvastuun problematiikkaa edeltää aina vastikeedellytysten toteen näyttäminen. Mikäli vastikkeen antamiseen on edellytyksiä, mutta laskennallisten lisäysten johdosta pesä on riittämätön, tutkitaan palautusvastuun täyttymisen kriteerejä. Edellytystensä puolesta lahjanpalautusvastuu erityisesti henkivakuutusten osalta tarjoaa moniulotteisen ja mielenkiintoisen kysymyksenasettelun. johon myös tutkimuskysymyksessä keskitytään. Edunsaajan mahdollinen palautusvastuu ja sen toteuttamisen edellytykset muodostavat kiinnostavan intressiristiriidan lesken disponointioikeuden laajuuden kanssa. 1.3 Metodista Yleistä Oikeustieteellisen tutkimuksen metodi vaihtelee tutkijasta ja tutkimuskohteesta riippuen, vaikka periaatteessa metodin tulisi edustaa riippumattomuutta tutkimuksen kohteesta ja 4