Omistajuusinnovaatiot teknisellä sektorilla

Transkriptio

1 Omistajuusinnovaatiot teknisellä sektorilla KUPERA-hankkeen workshop-raportti Tampere Ulriika Leponiemi & Kari Kuoppala & Ari-Veikko Anttiroiko & Pentti Siitonen & Olavi Kallio Tampere 2010

2 2 Omistajuusinnovaatiot teknisellä sektorilla KUPERA-hanke on Aalto yliopiston, Tampereen yliopiston ja ns. KEHTOkonsortioon kuuluvien maamme suurimpien kaupunkien elokuussa 2009 käynnistämä mittava tutkimus- ja kehityshanke, jossa analysoidaan ja kehitetään innovatiivisia toimintamalleja kaupunkien teknisen sektorin toiminnan uudistamiseksi. Hanke toteutetaan ja sen päärahoittaja on Tekes. Hankkeen pääteemoja ovat rahoitus-, omistajuus- ja tuotantoinnovaatiot ja niiden soveltaminen teknisen sektorin palvelujen järjestämiseen. Lisäksi hankkeessa käsitellään yleisenä viitekehyksenä luovaa kaupunkikehittämistä. KUPERA-hankkeen yhtenä toimintamuotona on pienryhmätyöskentely, jonka avulla pyritään jalostamaan näkemystä ja tietämystä hankkeen keskeisistä teemoista. Yksi näistä teemoista on omistajuusinnovaatiot, joita käsiteltiin KUPERA-hankkeen tutkimusosiosta vastaavan Tampereen yliopiston tutkimustiimin järjestämässä seminaarissa 8. lokakuuta 2010 Tampereella. Omistajuusinnovaatiot teknisellä sektorilla seminaarin aamupäivän puheenjohtajana toimi lehtori (emeritus) Pentti Siitonen ja iltapäivän pienryhmätyöskentelyn vetäjinä toimivat Pentti Siitonen ja dosentti Olavi Kallio. Seminaarin järjestelyistä vastasi hankkeen tutkimusassistentti Ulriika Leponiemi. Seminaarin aamupäivä koostui teemaan liittyvistä esitelmistä ja iltapäivä KUPERA-kaupunkien edustajien pienryhmäkeskustelusta. Esitelmöitsijät edustivat omistajuuden asiantuntijoita sekä kuntakentältä että Tampereen yliopistosta. Alan kansainvälisistä kokemuksista ja hankkeista kertoi projektipäällikkö Kimmo Kurunmäki Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymästä. Tähän raporttiin on koottu tilaisuuden keskeinen anti.

3 3 Osallistujat Seminaarin aamupäivä oli Tampereen yliopistossa järjestetty kaikille avoin luentopainotteinen kokonaisuus. Iltapäivä oli lähtökohtaisesti varattu KUPERAkaupunkien edustajien pienryhmätyöskentelyyn. Tilaisuuden osanottajat on koottu alla olevaan taulukkoon. 1 Anttiroiko Ari-Veikko Tampereen yliopisto 2 Haahtela Tero BIT Tutkimuskeskus TKK 3 Holopainen Jorma Mikkelin kaupunki 4 Juhola Harri Tekninen palvelukeskus, Pori 5 Kallio Olavi Tampereen yliopisto 6 Kolehmainen Antti Rauman kaupunki 7 Kuoppala Kari Tampereen yliopisto 8 Kurunmäki Kimmo Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä 9 Leponiemi Ulriika Tampereen yliopisto 10 Litmanen Markku Vaasan kaupunki 11 Malinen Pekka BIT Tutkimuskeskus TKK 12 Mäkitalo Markku Porin kaupunki 13 Ojala Ilkka Tampereen Tilakeskus Liikelaitos 14 Siitonen Pentti Tampereen yliopisto 15 Tuomola Timo Hämeenlinnan kaupunki, Yhdyskuntarakenne Lisäksi kuulijakunnassa oli opiskelijoita sekä muutama ulkopuolinen osallistuja.

4 4 Ohjelma Omistajuusinnovaatiot teknisellä sektorilla SEMINAARI Paikka: Virta LS 109 Puheenjohtaja: Lehtori (emeritus) Pentti Siitonen, Tampereen yliopisto 9.15 Kahvitarjoilu 9:30 Lehtori (emeritus) Pentti Siitonen Omistajuus teknisellä sektorilla 10:15 Toimitusjohtaja Ilkka Ojala, Tampereen Tilakeskus Liikelaitos Tilahallinnon tulevaisuuden näkymät 11:00 Tauko 11:15 Projektipäällikkö Kimmo Kurunmäki, Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä Aluerakentamisen innovaatiot 12:15 Rakennuspäällikkö Harri Juhola, Tekninen palvelukeskus, Porin kaupunki Omistajuuden merkitys infrastruktuuri- ja tilapalveluissa 13:00 Lounastauko KUPERA-HANKKEEN WORKSHOP Paikka: Virta LS 109 Puheenjohtajat: Lehtori (emeritus) Pentti Siitonen ja dosentti Olavi Kallio 14:00 Dosentti Olavi Kallio Näkökulmia omistajuusinnovaatioihin 14:20 Kuntien edustajien näkemyksiä omistajapolitiikasta 14:45 Yleiskeskustelu: omistajuusinnovaatioiden soveltamismahdollisuudet Mitä voitaisiin soveltaa / kehitellä, jatkotutkimustarpeet? Miten omistajuusinnovaatioissa on onnistuttu, mitä uusia avauksia? 14:50 Yhteenveto

5 5 Esitelmät Seminaarin pääteemana oli kokonaiskuvan rakentaminen omistajuusinnovaatioista teknisellä sektorilla. Aihetta käsiteltiin paitsi tutkimustiedon valossa myös kuntien näkökulmista. Päivän aikana pohdittiin myös toimintamallien soveltamismahdollisuuksia edellä esitellyn ohjelman mukaisesti. Esitelmöitsijöiden ppt-esitykset on saatavissa verkosta KunFoportaalin osoitteesta: Keskustelu Omistajuuteen liittyvien alustusten yhteydessä ja niiden jälkeen iltapäivällä käytiin aiheeseen liittyvää keskustelua. Käydyn keskustelun yleisenä teemana voisi tiivistää olleen sen, että sekä omistajuuden että uusien palvelutuotannon muotojen käyttöönoton yhteydessä tulee ottaa huomioon myös mahdolliset kerrannaisvaikutukset muilla kunnan toimialoilla. Tavoitteena tulee siis olla, että uusia ratkaisuja mietittäessä kiinnitetään huomiota koko kunnan talouteen ja toiminnan sujuvuuteen. Periaate johtaa tiettyyn varovaisuuteen kuntien toiminnassa, mutta toisaalta hätiköidyt ratkaisut saattavat tuottaa suuriakin vaihtoehtoiskustannuksia jollain toisella toimintalohkolla. Sekä alustuksissa että keskustelussa todettiin, että omistajuus ei ole itsetarkoitus. Sitä tulisi lähestyä strategisena kysymyksenä. Kuntakentällä tulisi miettiä, onko omaisuus tarkoitustaan vastaavassa käytössä ja onko käyttöaste riittävä. Huolimatta siitä, käytetäänkö omaisuutta vai ei, se muodostaa kuitenkin kuluja ainakin kunnossapidon (ja poistojen) osalta. Tähän ratkaisuna nähdään muun muassa toimitilojen monikäyttöisyys ja muunneltavuus sekä erilaiset

6 ratkaisut ruuhkahuippujen tasaamiseksi esimerkiksi tilavuokrauksin. Omaisuuden käyttöä tulisikin pohtia tarkasti, jotta vältyttäisiin turhilta kulueriltä. 6 Toimintaa yhtiöitettäessä vuokratason tulee olla todellinen, jotta toimintaa voitaisiin pyörittää itsekannattavuusperiaatteella. Mikäli vuokratulot ovat menoja alhaisemmat tai pääomakuluja ei huomioida, vaje pitää pystyä kattamaan muilla keinoin. Joskus tämän kaltainen taloudellinen kannattamattomuus saattaa pohjautua poliittisiin ratkaisuihin, mikä on tietysti kunnallispoliitikkojen päätettävissä. Sisäiset vuokrat voidaan nähdä innovaationa, mutta niiden haasteina ovat muun muassa pääomavuokran taso ja maaomaisuuden problematiikka eli huomioidaanko sisäisessä hinnoittelussa myös näistä aiheutuvat kulut. Nämä tekijät hankaloittavat hinnan määrittelyä. Johtopäätökset Omistajuudella ei näytä olevan keskeistä merkitystä teknisen sektorin viranhaltijoiden näkökulmasta. Teema on noussut esiin lähinnä tilahallinnon kehittämisessä. Omistajuusinnovaatioina esiin näyttävät nousseen ennen kaikkea organisatoriset innovaatiot (erityisesti liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen). Kysymyksenä nostettiin esiin mm. se, saavutetaanko yhtiöittämisellä omistajuuden näkökulmasta liikelaitostamista parempia tuloksia? Omistajuuden osalta ei ole näköpiirissä erityisen merkittäviä innovaatioita, jotka muuttaisivat radikaalisti kuntien omistajapolitiikkaa. Keskustelun yksi tärkeimpiä näkökohtia on se Ilkka Ojalan esittämä ajatus, että omistajuutta on tarkasteltava sen reaalisten vaikutusten kautta. Tilakustannukset muodostavat kohtuullisen pienen osan kokonaiskustannuksista, jolloin on strategisesti perusteltua keskittyä tarkastelemaan sen vaikutuksia muihin toimialoihin ja niiden ydintoimintoihin, henkilöstöön ja kustannusrakenteeseen. Väärin kohdennetut ratkaisut saattavat

7 aiheuttaa säästöjä tilakustannuksissa, mutta nostaa vastaavasti kustannuksia kunnan päätoimialoilla. 7 Kunnan rooli omistajana on lähtökohtaisesti perusteltu, koska kunta edustaa paikallisyhteisöä. Tosin senkin osalta omaisuus on oltava mielekkäässä käytössä ja sille tulisi pääsääntöisesti saada riittävä tuotto ylläpidon ja uusinvestointien kattamiseksi. Vaihtoehtoina omistamiselle tulevat vuokraus, leasing ja kumppanuusmallit. Niiden käyttöä kannattaa kokeilla, mutta samalla tulisi olla kriittinen eri mallien hyötyjen tarkastelussa. Yksi olennainen kysymys on se, millä tavoin eri ratkaisut lisäävät tai vähentävät kuluja tulevaisuudessa. Käytännössähän investointien vaikutukset synnyttävät pääsääntöisesti kuluja, mikä aiheuttaa pitkällä aikavälillä kasautuvia ongelmia kuntataloudelle. Investointeja tulisi tarkastella myös siltä kannalta, miten niiden avulla voidaan vähentää kustannuksia tulevaisuudessa. Lisäksi erityishuomiota tulisi kiinnittää tilojen joustavaan käyttöön ja monimuotoisuuteen, jotta investoinnit säilyttäisivät paremmin arvonsa kuntien toimintakentän muuttuessa. Jos riskejä on jaettava uudelleen, niitä voidaan tehdä PPP-mallien tai vastaavien avulla. Kunnallisen omistuksen erityinen piirre on se, että sen avulla voidaan yleensä hallita paremmin kiinteistöjen jäännösarvoja. Tämä koskee myös elinkaarimallilla toteutettuja hankkeita. Kuntien laajat volyymit ja toimitilatarpeet mahdollistavat sellaisia järjestelyjä, joilla voidaan hyvin pitää yllä kiinteistöjen arvoja. Lisäksi, jos kunnassa tehdään kustannuksia tulevaisuudessa vähentäviä investointeja tai otetaan velkaa, jonka käyttökohteiden avulla voidaan vähentää käyttömenoja (huomioon ottaen vielä, että kunta saa velkarahaa yksityistä sektoria edullisemmin), kuntien omistukselle löytyy selviä perusteita. Tässäkin on olennaista se, miten omistajuus lopulta tukee kunnan toiminnallisia tavoitteita. Käytännössä kuntien toimintaan liittyy paljon rasitteita, joten edellä mainittujen mahdollisuuksien hyödyntäminen on aina haasteellista. Näin varsinkin pienissä ja keskisuurissa kunnissa, joissa ei voida hyödyntää suurten kaupunkien tavoin omistajuuteen liittyvää kriittistä massaa.