Miten ammatillista osaamista ja oppimista uudistetaan erilaisissa oppimisympäristöissä?

Transkriptio

1 Miten ammatillista osaamista ja oppimista uudistetaan erilaisissa oppimisympäristöissä? Petri Nokelainen Kasvatustieteiden yksikkö Tampereen yliopisto

2 Ammatillinen kasvu Ammatillinen kasvu on jatkuva oppimisprosessi. Sen kautta yksilö omaksuu elämänuransa aikana niitä valmiuksia, joita hyödyntämällä hän voi vastata muuttuviin ammattitaitovaatimuksiin. (Ruohotie, 2002, 9.)

3 Ammatillinen kasvu Ammatin oppiminen ja ammatillinen kasvu perustuvat yksilön ja hänen toimintaympäristönsä vuorovaikutukseen. Ihmiset oppivat suurimman osan osaamisvarannostaan arkielämän tilanteissa: vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, tarkkailemalla toimintaansa ja analysoimalla virheitä osallistumalla yhteistoiminnalliseen suunnitteluun ja laadunkehittämiseen, ohjaamalla ja kouluttamalla toisia.

4 Muuttuvan työelämän edellyttämiä valmiuksia Muuttuva työelämä Osaamisvaatimukset Tieto-, viestintä ja automaatiotekniikan kehitys Globalisaatio Jatkuva muutos, kompleksisuus, epävarmuus Verkostoituminen, tiimityö, projektit Symbolianalyyttinen työ Tietokoneen ja -verkkojen käyttötaidot, medialukutaito, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisutaidot Kielitaito, kulttuuriosaaminen, suvaitsevaisuus, eettisyys, sopeutuvuus Oppimisen taidot/itsesäätelytaidot, reflektiivisyys, joustavuus, proaktiivisuus/aloitteellisuus, yrittäjyys, monialaisuus, rajanylitystaidot, kyky sietää paineita/epävarmuutta Yhteistyötaidot, kommunitaatiotaidot, esiintymistaito Korkean asteen ajattelu, innovatiivisuus, visiointikyky Rutiinipalvelut Luotettavuus, täsmällisyys (muokattu Tynjälä, 2003, 98.)

5 Mitä taitoja työssä opitaan? Ammatillisia taitoja ja yleisiä työelämän taitoja. Itsenäisyyttä: aloitteellisuutta, itseluottamusta ja itsenäistä työskentelyä. Ammatillisia taitoja, oppimistaitoja, tiimityötaitoja, itsearviointitaitoja ja ajattelutaitoja. Myös alan haittapuolia ja huonoja toimintatapoja. Edellisiä vähemmän opitaan kommunikaatiotaitoja, vieraita kieliä ja tietotekniikan käyttöä. (Tynjälä & Virtanen, 2005.)

6 Motivaatio, työn rakenne ja vastuu Vanha näkemys Uusi näkemys Motivaatio Työn rakenne Vastuu Yksilöllinen motivaatio Yksilölliset arvot Yksilökeskeinen toiminta Lyhytaikainen vaikutus Itsenäinen työ Laatupainotteisuus Kapeasti rajatut tehtävät Organisaatioon rajoittuva Yksilöllinen vastuu Funktionaalinen erikoistuminen Vertikaalinen raportointi Vaatimukset ja kontrolli Ryhmän motivaatio Kollektiiviset arvot Yhteistoiminta Pitkäaikainen vaikutus Töiden keskinäinen riippuvuus Prosessipainotteisuus Monialaosaamisen suosiminen Organisaation rajat ylittävä Kollektiivinen vastuu Kokonaisuuksista vastaaminen Horisontaalinen raportointi Itseohjautuvuus

7 (Ruohotie, 2005a, 33; muokattu Ellström, 2001.) Ammattitaidon määrittely TYÖN VAATIMUKSINA 1. Ammattitaito työmarkkinoiden, ammattijärjestöjen jne. ilmaisemina kelpoisuus- ja ammattitaitovaatimuksina YKSILÖLLISINÄ OMINAISUUKSINA 3. Ammattitaito opetussuunnitelmien, tutkintovaatimusten ja todistusten ilmaisemana yksilön muodollisena pätevyytenä ja jatkoopintovalmiutena 5. Ammattitaito, jota yksilö voi työssään hyödyntää ja kehittää 2. Ammattitaito niinä työpaikan vaatimuksina, joita työn menestyksellinen suorittaminen edellyttää 4. Ammattitaito yksilön todellisena, potentiaalisena pätevyytenä (yksilöllinen kapasiteetti)

8 Kvalifikaatio Kvalifikaatio tarkoittaa työtehtävien menestykselliseen suorittamiseen vaadittavaa ammattitaitoa. Työelämä määrittelee kvalifikaatiovaatimukset ja työntekijällä tulee olla kompetenssia (kyky, pätevyys) suoriutua (tietojen ja taitojen avulla) muuttuvista työtehtävistä. Kvalifikaation käsite on laajentunut professionaalisista ja teknisinstrumentaalisista tiedoista koskemaan uudenlaisia tietoja ja taitoja, jotka auttavat työntekijöitä kohtaamaan muutoksia ja reagoimaan niihin työympäristössään -> avainkvalifikaatiot. (Streumer & Björkqvist, 2001.)

9 Avainkvalifikaatioiden kehittäminen Yleisten taitojen opettamisen/kehittämisen tulee olla sidoksissa työkontekstiin. Oppimisympäristöjen tulee muistuttaa aitoa toimintaympäristöä. Koulutuksen ja työelämän välille tulee luoda kiinteä ja toimiva yhteistyö. Taidon määrittelyn tulisi olla sosiaalisesti situoitu (kontekstuaalinen työsuoritus).

10 Avainkvalifikaatioiden kehittäminen Ammattitaitoisten ihmisten työsuoritukset voivat suurestikin poiketa toisistaan riippuen siitä, mitä he pitävät työssään ydintaitoina tai -strategioina ja millaisen merkityssisällön he antavat eri taidoille. Taitojen siirtyminen toisiin konteksteihin ei ole spontaania. Reflektio siitä, mitä on opittu ja mitä tulevaisuudessa pitää oppia, voi rakentaa siltoja työn ja oppimisen välille ja tukea oppimista työskentelyn aikana. Ammatillisen koulutuksen keskeisenä tavoitteena tulee olla opiskelijoiden itsesäätelyvalmiuksien kehittäminen.

11 Kompetenssi Kompetenssi on yksilön (tai organisaation) kyvykkyys yltää spesifeihin saavutuksiin. (Mulder, 2001.) Kompetenssilla tarkoitetaan yksilöllistä ominaisuutta, joka selittää tietyin kriteerein määriteltyä tehokkuutta tai onnistumista työtehtävissä ja työtilanteissa. (Ruohotie, 2005a.) Ammatillinen kompetenssi viittaa suorituspotentiaaliin tai kykyyn suoriutua ammattiin kuuluvista ja työorganisaation arvostamista työtehtävistä (Ruohotie, 2005a; Kanfer & Ackerman, 2005).

12 Ammatillinen kompetenssi Yksilöllisen (tai kollektiivisen) kapasiteetin ja tietyn tilanteen tai tehtävän asettamien vaatimusten vastaavuus. Ei ole sama kuin työsuoritus! Työntekijä voi epäonnistua työssään jos taidoissa on puutteita, motivaatio kadonnut, jne. Potentiaalista mieluummin kuin aktuaalista kyvykkyyttä kapasiteettia käytetään vain tietyin edellytyksin (esim. haasteellinen tehtävä). (Ruohotie, 2005a; Ruohotie, Nokelainen & Korpelainen, 2008.)

13 (Ruohotie, 2005b, 7; muokattu Anderson & Marshall, 1994.) Ammatillinen kompetenssi Kognitiiviset kyvyt Gf Gc Ammatillinen kompetenssi Työsuoritus Tunne ja tahto Motivationaalinen orientaatio Toimintastrategiat Ammattispesifinen tietämys Ammattispesifiset taidot Työtavoitteet Tekninen suoritus Kontekstuaalinen suoritus osaamispolku tahtopolku Aiempi elämänhistoria Työhön liittyvät roolivaatimukset Organisationaaliset tavoitteet

14 Ammatillisen kompetenssin kehittyminen (Nokelainen, in press.)

15 Elinikäistä oppimista ja työllistymistä edistävät taidot YLEISET TYÖELÄMÄVALMIUDET ELÄMÄNHALLINTA KOMMUNIKOINTI- TAITO IHMISTEN JA TEHTÄVIEN JOHTAMINEN INNOVATIIVISUUS JA MUUTOSTEN HALLINTA Oppimisen taito Vuorovaikutustaito Koordinointikyky Hahmottamiskyky Kyky organisoida ja hallita ajankäyttöä Ongelmanratkaisutaito ja analyyttisyys Eettinen vastuu Monikulttuurisuus osaaminen Kuuntelutaito Suullinen viestintätaito Kirjallinen viestintätaito Medialukutaito Päätöksentekotaito Johtamistaito Taito hallita konflikteja Suunnittelu- ja organisointitaito Luovuus, muutosherkkyys Riskinottokyky Visiointikyky (Ruohotie, 2005a, 39; muokattu Evers, Rush & Berdrow, 1998.)

16 (Ruohotie, 2005a, 37; muokattu Anderson & Marshall, 1994.) Työelämässä tarvittava ammattitaito VAIHE 1. PERUSVALMIUDET Perusedellytykset työllistymiselle (1) Perustaidot Lukutaito Kirjoitustaito Suullinen viestintätaito Laskutaito (2) Persoonallisuuden piirteet Avoimuus Rehellisyys Luotettavuus jne. VAIHE 3. STRATEGINEN KYVYKKYYS Organisaation menestyminen VAIHE 2. TIEDOT, TAIDOT JA ASENTEET Yksilöllinen tehokkuus työtehtävissä (3) Ammattispesifiset taidot Kirjanpito Hitsaaminen Autolla-ajo jne. (4) Yleiset taidot Kommunikointi Päättelykyky Työprosessin hallinta jne. (5) Henkilökohtaiset taidot Itsevarmuus Johtamiskyky Aloitekyky jne. (6) Systeeminen ajattelu Tiimityöskentely Itsensä johtaminen Business-ajattelu Asiakassuuntautuneisuus Jatkuvan oppimisen Laatutietoisuus toteutuminen Yhteisen vision Tulosorientaatio jne. luominen jne.

17 Ammatillisen kasvun eri alueita integroivat transformatiiviset oppimissyklit Ajattelu (abstraktinen, syvällinen, oivaltava) Kompetenssi (ulkoinen fokus) Suoritus (tehokkuus) Metakognitiivisten strategioiden soveltaminen oppimisen laajuus kasvun perustana metakognitiivinen suoritus Mentaaliset rakenteet Aktiivinen oppija Oman suorituksen arviointi Kontekstuaalinen kehys Persoonallisuuden kehittyminen (integratiivinen, eettinen) Perehtyminen erilaisiin lähestymistapoihin, näkökulmiin ja aktiviteetteihin Merkitys (sisäinen fokus) identiteetti oppijana/ammatti-ihmisenä oppimisen laajuus kasvun perustana (Mentkowski et al., 2000.)

18 Ammatillisen kasvun eri alueita integroivat transformatiiviset oppimissyklit Vuorovaikutuksessa kehittyvä, jaettu asiantuntijuus Ajattelu (abstraktinen, syvällinen, oivaltava) Jäsentävät ajattelua, tunteita, Mentaaliset eettisiä rakenteet valintoja Persoonallinen integriteetti, elämänhallinta, elämän tarkoitus ja kasvaminen itsenäisyyteen Persoonallisuuden kehittyminen (integratiivinen, eettinen) Työelämässä tarvittavien Kompetenssi kompetenssien (ulkoinen fokus) kehittäminen Abstrakti, Metakognitiivisten kriittinen strategioiden ja soveltaminen moraalinen ajattelu Persoonallisuuden Merkitys (sisäinen kehitys fokus) ja itsereflektio Yksilön ja ympäristön Suoritus vuorovaikutus (tehokkuus) ja sen analysointi oppimisen laajuus kasvun perustana metakognitiivinen suoritus Itsereflektio, Oman Aktiivinen oman suorituksen toiminnan oppija arviointi tarkkailu ja arviointi Erilaisten Perehtyminen vaihtoehtojen erilaisiin salliminen lähestymistapoihin, ja tarjoaminen edistää näkökulmiin oppimista ja ja aktiviteetteihin persoonan kehitystä identiteetti oppijana/ammatti-ihmisenä Suorituksen ja Kontekstuaalinen reflektion kehys integrointi oppimisen laajuus kasvun perustana (Mentkowski et al., 2000.)

19 Oppimisympäristöt Oppimisympäristöllä tarkoitetaan oppimiseen liittyvää fyysisen ympäristön, psyykkisten tekijöiden ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutta, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat (OPH, 2004). FYYSINEN PSYYKKINEN SOSIAALINEN Rakennukset Ympäristö Varustus Kognitiiviset tekijät Affektiiviset tekijät Vuorovaikutus Ihmissuhteet

20 Oppimisympäristöt Pedagogiikka oppi kasvatuksesta Didaktiikka oppi opetuksesta

21 Oppimisen eri muodot Formaali oppiminen on organisoitua ja tapahtuu koulutusjärjestelmän puitteissa. Non-formaali oppiminen on koulutuksen ulkopuolella tapahtuvaa organisoitua koulutusta. Informaali oppiminen on jokapäiväisessä elämässä tapahtuvaa oppimista. Myös non-formaalit ja informaalit ympäristöt voivat olla oppimisympäristöjä.

22 Opiskelu ja oppimisympäristöt ennen Antiikin ajoista lähtien opetus on ollut oppiainekohtaista ja tapahtunut siihen varatuissa paikoissa. Opettaja on pystynyt kontrollomaan oppilaiden opiskelun etenemistä ja pääsyä tiedon lähteille.

23 Auditorio Kirjasto Liikuntatilat Päivähoito Ruokala Kaupat Koulurakennus Kaupalliset palvelut Puistot, urheilukentät Päivähoito Ikäihmisten palvelut Koulut Kaupunkiympäristö Yhteiskunnan palvelut (Sulonen, 2009.)

24 Oppimiskäsitys Oppimiskäsityksessä on aikojen kuluessa tapahtunut muutoksia: Sokrates, Plato: Dialoginen oppiminen Watson, Pavlov, Thorndike, Skinner: Behaviorismi Miller, Bruner, Bartlett: Kognitivismi

25 Oppimiskäsitys Dewey, Vygotsky, Piaget, Kolb: Konstruktivismi Sosiokognitiivinen konstruktivismi Oppiminen on yksilöllistä, vuorovaikutus edistää sitä Skeema -> kognitiivinen konflikti -> assimilaatio/akkomodaatio -> uusi skeema Sosiokulturaalinen konstruktivismi Vuorovaikutus on oppimisen edellytys (situated cognition), sen kautta omaksutaan tieto (noviisi ekspertti) Lähikehityksen vyöhyke - scaffolding

26 Oppimiskäsitys Tällä hetkellä uskotaan yhteisölliseen tiedonrakenteluun: Bereiter, Scardamalia: Knowledge-building communities. Engeström: Expansive-learning communities. Nonaka, Takeuchi: Knowledge-creating organizations.

27 Oppimiskäsitys Konstruktiivisuus Oppija rakentaa uutta tietoa aiemmin omaksutun tiedon pohjalta Kontekstuaalisuus Oppiminen on sidottu mielekkäisiin reaalimaailman tehtäviin/ilmiöihin Yhteistoiminnallisuus Oppijat rakentavat uutta tietoa yhteistyössä toistensa kanssa Intentionaalisuus Oppija haluaa tietoisesti oppia jonkin tietyn asian Reflektiivisyys Oppija arvioi oppimaansa ja tarkastelee oppimisprosessin edellyttämiä ajatteluprosesseja ja päätöksiä Aktiivisuus Oppiminen on oppijan oman toiminnan tulosta Siirtovaikutus Oppija osaa siirtää oppimansa asiat uusiin tilanteisiin ja hyödyntää opittuja tietoja ja taitoja uuden oppimisessa

28 Oppimisen kolme metaforaa Monologinen Hankinnan metafora Dialoginen Osallistumisen metafora Trialoginen Tiedon luomisen metafora (Paavola & Hakkarainen, 2005, p. 539.)

29 Opiskelu ja oppimisympäristöt nyt Eri oppiaineita tarvitaan edelleen, mutta niiden käsittely toisistaan erillään ei vastaa nykypäivän asettamiin haasteisiin. Opiskelu nähdään oppimaan oppimiseen johtavana prosessina, etsien ratkaisuja/vastauksia mielekkäisiin ongelmiin/kysymyksiin.

30 Oppimisympäristöjen kokonaisvaltainen suunnittelu TopSchool (Tampereen kaupunki, Tampereen yliopisto) ( User Profiling and Self-assessment in Computer-supported Collaborative Learning (EDU/TaY). Pedagogical Usability of Digital Learning Materials (EDU/TaY). TEKES: Sisäympäristö ohjelma -> Oppimisen ja uuden tiedon luomisen tilat Aktiiviset oppimisen tilat (TaY). PALM - Participatory Learning Model and Environments in Lifecycle Services for Children and Adolescents (EDU/TaY).

31 Auditorio Kirjasto Liikuntatilat Päivähoito Ruokala Kaupat Opettajat ja opiskelijat Kaupalliset palvelut Puistot, urheilukentät Päivähoito Ikäihmisten palvelut Yritykset Kaupunkiympäristö Yhteiskunnan palvelut

32 Fiskarin malli

33 Ammattitaitokilpailut Taitaja9 Yhdeksäsluokkalaiset Taitaja / TaitajaPlus Ammattitaidon SM EuroSkills Ammattitaidon EM WorldSkills Ammattitaidon MM (Nokelainen, 2010; Nokelainen et al., 2012.)

34 Kehityspolkuja ammatilliseen huippuosaamiseen (PaVE)

35 Kehityspolkuja ammatilliseen huippuosaamiseen (PaVE)

36 TAMK Proakatemia: Tiimioppiminen (

37 MIT: Studio-opiskelu (

38 Ammatillinen koulutus Lukuisat ammatillisessa koulutuksessa sovellettavat pedagogiset mallit (tutkiva oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, projektioppiminen, ilmiöpohjainen oppiminen, ) mallintavat tieteellisen tutkimuksen prosesseja.

39 Ammatillinen koulutus Opiskelijoiden ryhmätyövalmiuksien kehittäminen -> omien ja yhteisten artefaktien tuottaminen -> autenttiset työelämälähtöiset tehtävät.

40 Ammatilliset oppilaitokset oppimisympäristöinä Fyysinen ympäristö (rakennus, sijainti, tietoverkot, TVT-laitteet) vaikuttaa pedagogisiin ratkaisuihin. Kuka päättää rakennetusta ympäristöstä? Arkkitehdit, insinöörit, virkamiehet, opettajat, tutkijat, opiskelijat,

41 Ammatilliset oppilaitokset oppimisympäristöinä Myös opiskelijoiden näkemys oppimisen kannalta optimaalisista tiloista on syytä ottaa huomioon -> muoto, sisältö, sijainti ja saatavuus: Fyysiset oppimisen tilat Virtuaaliset oppimisen tilat

42 Ammatilliset oppilaitokset oppimisympäristöinä VIRALLINEN EPÄVIRALLINEN FYYSINEN (Kiilakoski, 2012.)

43 Ammatilliset oppilaitokset oppimisympäristöinä This is a designated area for learning/teaching/research Fyysisten tilojen erotteluun liittyy todellisia (esim. tietoturva), mutta myös ajattelutapoihin/tottumuksiin liittyviä rajoituksia. Tiedostaen tai tiedostamatta korostetaan eksperttien ja noviisien välistä eroa -> estetään elintärkeän hiljaisen tiedon ja käytänteiden siirtymistä.

44 Ammatilliset oppilaitokset oppimisympäristöinä This is a designated area for learning/teaching/research Yrityksille tehtäviin projekteihin liittyy tietoturvariskien hallinta, mutta opettajien ja opiskelijoiden rooli on uusien työtapojen kehittämisessä ja testauksessa merkittävä.

45 Opetusteknologia ja oppimisympäristöt Opetusteknologia tarjoaa erilaisia oppimisalustoja (Toikkanen, 2012). Opiskelijoilla on yhä enenevässä määrin oppilaitoksen tarjoamia ja omia päätelaitteita (älypuhelimet, tietokoneet). FYYSINEN PSYYKKINEN SOSIAALINEN Rakennukset Ympäristö Varustus Kognitiiviset tekijät Affektiiviset tekijät <- Opetusteknologia Vuorovaikutus Ihmissuhteet

46 Opetusteknologia osana oppimisympäristöä Suljetut virtuaaliset oppimisalustat (VLE, Virtual Learning Environments; CMS, Content Management Systems) paluu opettajakeskeiseen malliin tapahtuu helposti.

47 1. Oppimisen itsearviointi Kehitysvaiheiden huomioiminen Formatiivinen arviointi Opettaja-oppilas opetustuokiot Akseleraatio Tietokoneavusteinen opetus 0.37 NEGATIIVINEN VAIKUTUS KYPSYMI- NEN OPETTAJA POSITIIVINEN VAIKUTUS (Hattie, 2009.)

48 Ammatilliset oppilaitokset oppimisympäristöinä This is a designated area for learning/teaching/research Virtuaaliset tilat voivat tarjota mahdollisuuksia yhteistoiminnalliseen tiedonrakenteluun. Perinteiset alustat kuten Moodle Web 2.0 -> sosiaalinen media

49

50

51 OPINTOJAKSO PALAUTE ARVIOINTI OPPIMISEN EDISTYMISEN SEURANTA/TUKEMINEN OPPILAITOS TYÖPAIKKA TOTEUTUS YLLÄPITO OPPIMISYMPÄRISTÖ OPPIMISALUSTA LÄHIOPETUS ETÄOPETUS OPETUS LOKALISOINTI (KULTTUURI, KIELI) JÄSENNYS (TEORIA, TEHTÄVÄT, TESTIT/KOKEET) DIDAKTIIKKA PEDAGOGIIKKA OPPIMATERIAALI TYÖELÄMÄ SISÄLTÖ TUTKIMUS

52 PSYYKKINEN FYYSINEN Kognitiiviset tekijät SOSIAALINEN Kognitiiviset tekijät Affektiiviset tekijät Pedagoginen näkemys OPETTAJA OPISKELIJAT Affektiiviset tekijät Pedagoginen näkemys Didaktinen näkemys Didaktinen näkemys TYÖELÄMÄ Kognitiiviset tekijät Affektiiviset tekijät Pedagoginen näkemys VIRTUAALINEN Didaktinen näkemys

53 Opetusteknologia osana oppimisprosessin itsearviointia FORMAALI OPPIMINEN NON-FORMAALI OPPIMINEN SUMMATIIVINEN ARVIOINTI OPPIMISEN ITSEARVIOINTI INFORMAALI OPPIMINEN PSYYKKINEN SOSIAALINEN FYYSINEN - OPPILAITOS Pitkäkestoinen altistuminen tuottaa hyviä oppimistuloksia (Dunlosky et al., 2013). Itsearviointi edistää oppimista (Hattie, 2009). VIRTUAALINEN PSYYKKINEN FYYSINEN TYÖPAIKKA 1 FYYSINEN TYÖPAIKKA 2 FYYSINEN TYÖPAIKKA 3 t 0 t 1 t 2 t 3 t 4 t 5 t 6 t 7 t 8

54 Oppimisympäristöjen luokittelua

55 Mitä tutkimus osoittaa? (Kumpulainen, 2012.)

56 Mathematics with smartphones

57 Mathematiikan opiskelua älypuhelimilla (NOKIA MoMath, Pirkkalainen, 2012.)

58 Mathematiikan opiskelua älypuhelimilla

59 Oppimiselle asetetut haasteet Tämän päivän nopeasti kehittyvät, dynaamiset ja kompleksiset ongelmat eivät ole ratkaistavissa todellisuudesta eristetyillä tai sitä yksinkertaistavilla lähestymistavoilla. Millaista tietoa/osaamista opiskelijoille halutaan opettaa? Millaisten oppimisprosessien (lyhyt- ja pitkäkestoisia) kehittymistä tuetaan? Ketkä saavat olla mukana käsikirjoittajina?

60 Oppimiselle asetetut haasteet Milloin kannattaa kokoontua yhteen, minkä kokoisella ryhmällä ja millaiseen/millaisiin tiloihin? Mikä on fyysisten virtuaalisten oppimisen tilojen suhde? Miten nämä tilat mahdollistavat erilaisten pedagogisten lähestymistapojen toteuttamisen? Miten tämä kaikki tukee ammatillisten oppilaitosten opettajien ja oppilaiden ammatillista kasvua ja oppimista?

61 Miten niihin vastataan? Oppimisprosessi on yhtä tärkeä kuin oppimistuotos -> elinikäisen oppimisen avaintaidot. Ryhmässä tapahtuva oppiminen, jossa tarkastellaan merkityksellisiä ilmiöitä -> sosiaalistuminen ammattiyhteisöön, motivaatio, sitoutuminen. Oppiminen ymmärretään ajasta ja paikasta riippumattomaksi -> tuetaan myös non-formaalia ja informaalia oppimista, otetaan huomioon sosiaalisen median mahdollisuudet.

62 Miten niihin vastataan? Fyysisen ympäristön tulee mahdollistaa ja tukea, ei rajoittaa yhteisöllistä tiedonrakentelua. Virtuaalinen ympäristö voi tarjota mahdollisuuden ohittaa fyysisen ympäristön rajoituksia. Kaikkialla läsnä oleva oppiminen (ubiquitous learning)? Opiskelijat ovat oman oppimisensa parhaita asiantuntijoita -> kartoitus tarpeista ja toiveista.

63

64 Lähteet Anderson, A., & Marshall, V. (1994). Core versus occupation-specific skills. Horsham: The Host Consultancy. Labour Market Intelligence Unit. Dunlosky, J., Rawson, K. A., Marsh, E. J., Nathan, M., J., & Willingham, D. T. (2013). Improving Students Learning With Effective Learning Techniques: Promising Directions From Cognitive and Educational Psychology. Psychological Science in the Public Interest, 14(1), Ellström, P.-E. (2001). The many meanings of occupational competence and qualification. In W. J. Nijhof & J. N. Streumer (Eds.), Key Qualifications in Work and Education (pp ). Dordrecht: Kluwer Academic Publishers. Evers, F. T., Rush, J. C., & Berdrow, J. (1998). The Bases of Competence: Skills for Lifelong Learning and Employability. San Fransisco: Jossey Bass Publishers. Hattie, J. (2009). Visible Learning: A Synthesis of Over 800 Meta-Analyses Relating to Achievement. London & New York: Routledge.

65 Lähteet Kanfer, R., & Ackerman, P. L. (2005). Work competence: A person-oriented approach. In A. J. Elliot & C. S. Dweck (Eds.), Handbook of competence and motivation (pp ). New York: The Guilford Press. Kiilakoski, T. (2012). Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Muistiot 2012:6. Helsinki: Opetushallitus. Retrieved from Kumpulainen, K. (2012). Learning process tomorrow: Transforming the choronotopes of learning in 21st century education. Retrieved from -CELE_Kristiina Kumpulainen.pdf Mentkowski, M., & Associates (2000). Learning that Lasts: Integrating Learning, Development, and Performance in College and Beyond. San Francisco: Jossey Bass Publishers.

66 Lähteet Mulder, M. (2001). Competence development - some background thoughts. The Journal of Agricultural Education and Extension, 7(4), Nokelainen, P. (2010). Mistä on ammatilliset huippuosaajat tehty? Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 12(2), Nokelainen, P., Smith, H., Rahimi, M., Stasz, C., & James, S. (2012). What Contributes to Vocational Excellence? Characteristics and experiences of Competitors and Experts in WorldSkills London Madrid, Spain: WorldSkills Foundation. Retrieved from C2011.pdf Nuikkinen, K. (2009). Koulurakennus ja hyvinvointi. Teoriaa ja käytännön kokemuksia peruskouluarkkitehtuurista. Acta Universitatis Tamperensis Tampere: Tampere University Press. OPH (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Helsinki: Opetushallitus. Retrieved from

67 Lähteet OPH (2011). The school of opportunities towards every learner s full potential. Helsinki: Finnish National Board of Education. Retrieved from Paavola, S., & Hakkarainen, K. (2005). The Knowledge Creation Metaphor An Emergent Epistemological Approach to Learning. Science & Education, 14, Pirkkalainen, L. (2012). Lukion matematiikkaa kännykällä. Retrieved from Ruohotie, P. (2002). Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Porvoo: WSOY. Ruohotie, P. (2005a). Kvalifikaatioiden ja kompetenssien kehittäminen koulutuksen tavoitteena. In T. Varis (Ed.), Uusrenessanssiajattelu, digitaalinen osaaminen ja monikulttuurisuuteen kasvaminen. OKKA-säätiön ja Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja. Saarijärvi: Saarijärven Offset.

68 Lähteet Ruohotie, P. (2005b). Ammatillinen kompetenssi ja sen kehittäminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 7(3), Ruohotie, P., Nokelainen, P., & Korpelainen, K. (2008). Ammatillisen huippuosaamisen mallintaminen: Teoreettiset lähtökohdat ja mittausmalli. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 10(1), Streumer, J. N., & Björkqvist, D. C. (2001). Moving beyond traditional vocational education and training: Emerging issues. In W. J. Nijhof & J. N. Streumer (Eds.), Key Qualifications in Work and Education. Dortrecht: Kluwer Academic Publishers. Sulonen, J. (2009). The usability of contemporary finnish schools - InnoSchool. Retrieved from usability of contemporary finnish schoolspieni.pdf Toikkanen, T. (2012). Sosiaalinen media ja oppimisen uudet mahdollisuudet. In L. Ilomäki (Ed.), Laatua e-oppimateriaaleihin (pp ). Helsinki: Opetushallitus.

69 Lähteet Zimmerman, B. J. (2000). Attaining self-regulation. A social cognitive perspective. In M. Boekaerts, P. R. Pintrich, & M. Zeidner (Eds.), Handbook of self-regulation (pp ). San Diego: Academic Press. Zimmerman, B. J., & Campillo, M. (2003). Motivating self-regulated problem solvers. In J. E. Davidson & R. J. Sternberg (Eds.), The Nature of Problem Solving (pp ). New York: Cambridge University Press.