TYÖHYVINVOINTI JA UUDET TYÖMUODOT SOSIAALIALALLA

Transkriptio

1 TYÖHYVINVOINTI JA UUDET TYÖMUODOT SOSIAALIALALLA Työryhmän kuvaus Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksessa on havaittu, että sosiaalityöntekijöillä sairauspoissaolot johtuvat mielenterveyden ongelmista useammin kuin muilla ammattiryhmillä. Vaikka useita sosiaalityöhön liittyviä kuormitustekijöitä on tunnistettu, niiden yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on tutkittu vain vähän. Sosiaalityössä kuormitus voi liittyä työntekijään (esim. koulutus, työkokemus), työhön (esim. asiakasmäärät, asiakkaiden moniongelmaisuus, työn vaatimukset ja työn hallinta) ja työyhteisöön ja organisaatioon (esim. työpaikkakiusaaminen, johtamisen epäoikeudenmukaisuus). Asiakastyöhön liittyvät kuormittavat tekijät voivat aiheuttaa esimerkiksi myötätuntouupumusta, joka puolestaan lisää riskiä sairastua masennukseen. Sen sijaan hyvien psyykkisten ja sosiaalisten resurssien (esim. tietoisuustaidot, sosiaalinen pääoma) voidaan olettaa edistävän hyvinvointia. Mielenterveyshäiriöt ovat vakava ongelma korkean esiintyvyyden, kroonisuuden sekä varhaisen alkamisiän ja vakavien seurausten vuoksi. Näin ollen sosiaalityöhön liittyvien kuormitustekijöiden sekä mielenterveyden häiriöistä johtuvan työkyvyttömyyden taustalla olevien tekijöiden selvittäminen on tärkeää sosiaalityöntekijöiden hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen parantamiseksi. Sosiaalityöntekijöiden psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää myös laadukkaiden sosiaalipalvelujen tuottamisen kannalta. Hyvinvoinnin kysymykset liittyvät oleellisesti myös työn muutoksiin, jossa myös organisaatiorakenteet, lainsäädäntö ja palveluntuottamistavat muuttuvat. Toimintaympäristön muutoksessa myös sosiaalityön vaatimukset ovat muutoksessa. Tällöin on tärkeä yhdessä erilaisia uusia ammatillisilla rajoilla olevia työmuotoja, keinoja lisääntyvien ja vaikeutuvien työtehtävien hallintaan sekä työnkehittämiseen. Yksi keskeinen keino näillä alueilla on entistä tiiviimpi yhteistyö organisaatioiden ja ammattilaisten kanssa, jolloin myös vuorovaikutusosaaminen ja työyhteisössä toimisen edellytykset ovat tärkeässä roolissa.

2 Työryhmiin voi esittää puheenvuoroja työhyvinvoinnin, työyhteisökysymysten ja työn kehittämiseen liittyvistä tutkimuksista. Työryhmän vetäjät ja yhteystiedot Paula Salo, Professori Psykologian oppiaine, Turun yliopisto Kaarina Mönkkönen, yliopistonlehtori, Sosiaalityö, Itä-Suomen yliopisto Aini Pehkonen, yliopistonlehtori, dos. Itä-Suomen yliopisto

3 Sosiaalityöntekijöiden mielenterveyden häiriöistä johtuva työkyvyttömyys Suomessa ja Ruotsissa vuosina Otso Rantonen, Työterveyslaitos, Turku optran(at)utu.fi Aiemmissa tutkimuksissa on tunnistettu useita sosiaalityöhön liittyviä kuormitustekijöitä, mutta tutkimusta on vain vähän sosiaalityöntekijöiden riskistä mielenterveyden häiriöistä johtuvalle työkyvyttömyydelle. Tässä tutkimuksessa selvitettiin pitkittäisasetelmassa sosiaalityöntekijöiden mielenterveyden häiriöistä johtuvien työkyvyttömyyspäivien määrän kehitystä vuosina Suomessa ja Ruotsissa. Lisäksi tarkasteltiin työkyvyttömyysjaksojen kestoa. Sosiaalityöntekijöitä verrattiin lastentarhanopettajiin, erityisopettajiin ja psykologeihin. Tiedot mielenterveyden häiriöistä johtuvista (ICD10 koodit F00 F99) työkyvyttömyyspäivistä haettiin kahdesta rekisteriaineistosta: suomalaisesta Kunta10-tutkimuksesta (vuosilta ) ja ruotsalaisesta Insurance Medicine All Sweden -hankkeesta ( ). Aineisto muodostui 4849 työntekijästä Suomessa ja työntekijästä Ruotsissa neljästä ammattiryhmästä: sosiaalityöntekijät (1 155 Suomessa ja Ruotsissa), lastentarhanopettajat (2 419 Suomessa ja Ruotsissa), erityisopettajat (832 Suomessa ja Ruotsissa) ja psykologit (443 Suomessa ja Ruotsissa). Sosiaalityöntekijöillä oli suurempi riski mielenterveyden häiriöistä johtuvalle työkyvyttömyydelle Suomessa ja Ruotsissa verrattuna lastentarhan- ja erityisopettajiin (riskisuhde ), iän ja sukupuolen vakioimisen jälkeen. Ruotsissa sosiaalityöntekijöillä oli myös suurempi riski verrattuna psykologeihin (riskisuhde 1.53, 95 %:n luottamusväli ). Ruotsissa lastentarhaopettajilla oli 6 8 % suurempi todennäköisyys palata työhön mielenterveyden häiriöistä johtuvilta työkyvyttömyysjaksoilta verrattuna sosiaalityöntekijöihin.

4 Sosiaalityöntekijöillä on kohonnut riski mielenterveyden häiriöistä johtuvalle työkyvyttömyydelle verrattuna kolmeen ihmissuhdetyötä tekevään ammattiryhmään. Ruotsissa sosiaalityöntekijät palasivat työhön työkyvyttömyysjaksoilta hieman hitaammin kuin lastentarhanopettajat. Suomessa ei havaittu eroja ammattiryhmien välillä työhön paluussa.

5 Sosiaalityötä kuormittavien tekijöiden tunnistaminen Junnonen Sanna-Riitta, Salo Paula, Väisänen Raija, Töttö Pertti, Rantonen Otso ja Hämäläinen Juha Yhteenveto: Aineistona käytetään Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimusaineistoa, jota Terveyslaitos on kerännyt 1990-luvun lopulta lähtien. Kunta10-tutkimuksessa tutkitaan kunta-alan työtä, työssä tapahtuvia muutoksia sekä työelämän vaikutuksia henkilöstön terveyteen ja hyvinvointiin 10 tutkimuskunnassa. Kunnat ovat Espoo, Naantali, Nokia, Oulu, Raisio, Tampere, Turku, Valkeakoski, Vantaa ja Virrat. Tutkimuksessa on tarkoitus analysoida, mitä kuormittavia tekijöitä sosiaalityössä esiintyy ja millaisia muutoksia niissä on tapahtunut 2000-luvun Suomessa. Tutkimus kohdentuu sosiaalityöntekijöihin sekä heidän vertailuryhminään erityisopettajiin, psykologeihin ja lastentarhanopettajiin. Tutkimukseen on valittu vuodet 2000, 2004, 2006, 2008, 2010 ja Osallistujia on ollut näinä vuosina kaiken kaikkiaan Työhön liittyviä psykososiaalisia tekijöitä tutkimukseen on valittu työaikojen hallinta, työpaineet, työn hallinta, työstressi (ns. Karasenkin malli; työpaineet-hallinta), työhön panostaminen, työn palkitsevuus, työstressi (ns. Siegristin malli; panostaminen/palkitsevuus), sosiaalinen pääoma, esimiestuki ja kohtelun oikeudenmukaisuus. Havainnot: Työterveyslaitoksen kunta-10 tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijöiden työnkuormitus on pysynyt lähes samalla tasolla , mutta työ on monimutkaistunut suuren asiakasmäärän ja muuntuneiden olosuhteiden vuoksi. Asiakkuudet ovat monimutkaistuneet ja niiden hoitaminen sosiaalityössä on käynyt hankalammaksi ja haastavammaksi. Sosiaalityön arvostus yhteiskunnassamme on lisääntynyt, vaikka edelleen sosiaalityössä on vallalla vaatimattomuuden kehä, jota on vaikea murtaa. Sosiaalityön kuormittavuuden ilmiötä ei ole tutkittu kovin paljon, mutta viime vuosina siihen on alettu kiinnittää huomiota siihen työhyvinvoinnin näkökulmasta.

6 Sovellukset: Koko kunta-ala on ollut muutosten keskellä 2000-luvulla. Edelleen kunnissa tehdään rakenteellisia muutoksia, jotka vaikuttavat myös kuntien työntekijöiden arkeen. Lisäksi taloudellisen tilanteen vaikutukset näkyvät säästöpaineiden kanssa kamppailevissa kunnissa. Muutokset voivat vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin ja haluun jatkaa työtään kunnan palveluksessa. Ihmiset arvioivat omaa kuormittuneisuuttaan ja jaksamistaan arkipäivän kokemusten ja tuntemusten avulla.

7 Työpaikkakiusaamista selittävät organisatoriset tekijät julkisen sektorin sosiaalityössä Maija Mänttäri-van der Kuip, Jyväskylän yliopisto Työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan työyhteisössä ilmenevää väkivaltaa, joka on tiettyyn työyhteisön jäseneen kohdistuvaa, ei-toivottua ja toistuvaa toimintaa. Se voi ilmetä mm. työntekijän eristämisenä, työn vähättelynä, herjaamisena, uhkailuna, ilkeämielisenä juoruiluna tai muuna työntekijän häiritsemisenä. Tietoisuus työpaikkakiusaamisesta on kasvanut viime vuosikymmeninä. Tosin ilmiönä se ei kuitenkaan ole uusi - se vain on muuttunut vaietusta ilmiöstä empiirisen tutkimuksen kohteeksi ja vähitellen se on saanut myös yhä enemmän mediahuomiota. Julkisuus on mahdollisesti osaltaan auttanut työpaikkakiusaamisen havaitsemisessa ja tunnistamisessa. Työpaikkakiusaamista on tutkimuksessa tarkasteltu niin yksilö- kuin ympäristönäkökulmasta käsin. Tässä tutkimuksessa päähuomio on kiusaamista selittävissä tekijöissä, jotka liittyvät työnteon kontekstiin. Tutkimuskohteena on siis julkisen sektorin sosiaalityöntekijöiden työympäristöissä vaikuttavat tekijät, jotka voivat toimia mm. kiusaamisen mahdollistavina, motivoivina tai laukaisevina tekijöinä. Tarkoituksena on selvittää empiirisen aineiston avulla työpaikkakiusaamisen organisatorisia riski- ja suojatekijöitä kvantitatiivisten menetelmien avulla. Esityksessä päähuomio on tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä sekä alustavissa empiirisissä tutkimustuloksissa. Tutkimus pohjautuu laajaan suomalaiseen survey-aineistoon, joka kerättiin vuosina Kyseessä on kokonaistutkimus ja sen perusjoukko muodostuu henkilöistä, jotka työskentelevät kunnallisessa sosiaalihuollossa sosiaalityöntekijän tehtävissä ja joiden toimenkuvaan kuuluvat aikuissosiaalityön ja / tai lastensuojelun sosiaalityön tehtävät. Työpaikkakiusaamista koskevien kysymysten osalta vastausprosentti on 39 % (n=677). Sosiaalityöntekijöistä 17 prosenttia raportoi havainneensa työyhteisössään työpaikkakiusaamista viimeisen kahden vuoden aikana ja lähes joka kymmenes kertoi

8 joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi omassa työyhteisössään. Kiusatuista yli puolet raportoi kiusaajikseen työyhteisön muut työntekijät. Liki kolmannes nimesi kiusaajakseen lähiesimiehensä ja viidennes vastaajista raportoi kiusaajakseen organisaation ylemmän johdon.

9 Työuupumuksen ehkäisy ja lievittäminen sosiaalialalla kahden kehittämishankkeen satoa Juha Hämäläinen, Itä-Suomen yliopisto Esittelen kaksi hanketta, joiden tavoitteena on ollut työhyvinvoinnin edistäminen sosiaalialan työyhteisöissä. Molempiin hankkeisiin on sisältynyt kontrolloitua tiedonmuodostusta. Molemmat hankkeet on dokumentoitu ja niiden tulokset raportoitu erillisissä julkaisuissa (Niemelä & Hämäläinen 2001; Hämäläinen & Niemelä 2006). Vaikka hankkeet on toteutettu kymmenen viisitoista vuotta sitten, ne tarjoavat nykypäivään hyvin soveltuvia esimerkkejä työyhteisöjen mahdollisuuksista edistää työhyvinvointia. Hankkeissa koottu tieto sosiaalialan työlle tunnusomaisista kuormitustekijöistä ovat suurelta osin ajankohtaisia. Jo varhempi, 2000-luvun taitteessa toteutettu hanke osoitti, että työyhteisö voi merkittävästi edistää jäsentensä työhyvinvointia. Työyhteisöissä järjestetyt tilaisuudet, joissa käsiteltiin työyhteisöjen toimintaan, työssä jaksamiseen ja henkilöstön asemaan liittyviä kysymyksiä, auttoivat työyhteisöjä tunnistamaan kehittämistarpeita ja löytämään keinoja työhyvinvoinnin edistämiseen. Samaa osoitti myös toinen, viitisen vuotta myöhemmin toteutettu hanke. Molemmissa hankkeissa työyhteisöjen kehittämistoimet koskivat erityisesti tehtävien hoitamista ja työnjakoa, työmotivaatiota, tiedonkulkua, työilmapiiriä, työolosuhteita ja osallistumismahdollisuuksia. Kehittämistarpeiden tunnistamisen ja kehittämissuunnitelmien laatimisen tukena olivat alkukartoitukset, joissa työntekijät saivat mahdollisuuden ilmaista anonyymisti työyhteisöä ja työhyvinvointia koskevia kokemuksiaan. Kummassakin hankkeessa tehtiin myös loppukartoitukset, mikä mahdollisti kehittämistoiminnan aikana tapahtuneen muutoksen tarkastelun. Hankkeet osoittivat, että erityisesti kunnissa kiireinen työtahti, liian suuri työ- ja asiakasmäärä, pakkotahtisuus, itsensä hajottaminen moniin tehtäviin ja palkan pienuus suhteessa työn vaativuuteen aiheuttavat erityistä psyykkistä kuormitusta ja heikentävät työhyvinvointia. Stressitekijäksi määrittyi hallitsematon ylikuormitus, ei työyhteisö tai työn sisältö sinänsä eikä myöskään johtaminen. Monet kokivat yksin tekemisen erityisenä

10 kuormittavana tekijänä. Molemmissa hankkeissa asiakkaiden ongelmien vaikeus, keinojen rajallisuus ja oma riittämättömyys olivat yleisiä kuormitustekijöitä. Varsinkin jälkimmäisessä hankkeessa nousivat työn sisällön ja ehtojen muutoksiin liittyvinä kuormitustekijöinä esille myös työn ja toimintaympäristön tietoteknistyminen, kansainvälistyminen ja moniammatillinen verkostoituminen. Vastaava muutostrendi jatkuu yhteiskunnassa, työelämässä ja sosiaalialan työssä edelleen. Lähteet: Hämäläinen Juha & Niemelä Pauli Jaksamisen edistäminen vaativissa sosiaalialan tehtävissä työyhteisöjä kehittämällä. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 37. Kuopio. Niemelä Pauli & Hämäläinen Juha Työuupumuksen ehkäisy ja lievittäminen sosiaalialan asiantuntijatehtävissä. Kolmen interventiomallin kokeilu ja arviointi. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 25. Kuopio.

11 Yhteinen työ ja jaetut haasteet Pyöreän pöydän sudenkuopat tutkimus - ja kehittämishanke Kaarina Mönkkönen ja Aini Pehkonen, Itä-Suomen yliopisto Monialaisuudesta ja hallinnollisten rajojen ylittämisestä on tullut 2000-luvulla tavoite, jolla halutaan edistää sekä palvelun sujuvuutta, asiakkaan osallisuutta että työntekijöiden jaksamista. Myös sosiaalihuollon lain henki kannustaa uudenlaisten yhteistyönmuotojen kehittelyyn. Monet palvelun tuottajat tuovat esiin, että ammattikuntien rajoilla toiminen on edelleen varsin iso haaste sekä käytännössä että teoriassa. Tämä osaltaan vaikuttaa myös sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin ja vaikeuteen vastata asiakkaiden haasteellisiin tilanteisiin. Pyöreän pöydän sudenkuopat -hanke on Itä-Suomen yliopiston, Kuopion kaupungin ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tutkimus- ja kehittämishanke, jossa etsitään moniammatillista asiakastyötä tukevia tekijöitä tutkijoiden ja tutkittavien yhteisessä reflektioprosessissa. Tutkimuksessa analysoidaan todellisia ja simuloituja asiakastilanteita ammattilaisten kanssa yhdessä. Tavoitteena on, että käytännön työntekijät kokeilevat yhdessä tuotettuja ideoita käytännössä. Tutkimuskohteena on kolmen moniammatillisen työryhmän vuorovaikutus (aikuispsykiatrinen avohoito, nuorten palvelut, lastensuojelu), joiden asiakkuusprosessia seurataan kolmessa eri vaiheessa. Tutkimus- ja kehittämishankkeella on tavoitteena kehittää työmenetelmiä yhdessä käytännön asiakastyötä tekevien ammattilaisten kanssa.