Virusten rakenne ja lisääntyminen!

Transkriptio

1 Mikä on virus? Jean-Yves Sgro Virukset poikkeavat kaikista muista organismeista - täysin oma elinmuoto Virusten rakenne ja lisääntyminen Maria Söderlund-Venermo, FT, dos. Haartman-instituutti, Virologian osasto Helsingin yliopisto Pakollisia solunsisäisiä loisia, joissa on minimimäärä geenejä joita ympäröi infektiokyvyn antava suojakerros. Virus ei voi lisääntyä ilman eläviä soluja. Isäntäsolunsa ulkopuolella virukset ovat metabolisesti inaktiivisia kappaleita. Viruspartikkelin on sekä selviydyttävä solunulkoisista olosuhteista, että kyettävä purkautumaan sopivassa isäntäsolussa. Tunkeuduttuaan soluun virukset käyttävät tämän metabolista ja synteettistä laitteistoa omiin tarkoitusperiinsä yleensä solun hyvinvoinnin kustannuksella. Viruksia löytyy eläin-, kasvi-, bakteeri-, levä ja sienisoluissa Viruksia on 10 miljoonaa/ml vettä Virus koostuu proteiinista ja nukleiinihaposta, eräillä myös lipidiä Mikä on virus: LWOFFIN KRITEERIT Ominaisuus Bakteerit Riketsiat Virukset Geenit Koko (> 500nm) + ± Lisääntyy: jakautumalla + + replikoimalla + + Ribosomeja + + Oma energiatuotanto + Oma proteiinisynteesi + + Perimä: DNA DNA tai RNA + Infektiokyky (Antibioottiherkkyys) + + VIRUKSEN KOKO Viruspartikkelin koko on vain nm [1000nm = 1 µm; 1000µm = 1 mm] - viruksia ei siis voi nähdä, tarvitaan elektronimikroskooppi valomikroskooppi elektronimikroskooppi röntgen NMR Bakteerit lisääntyvät jakautumalla, keinotekoisilla kasvatusalustoilla Virukset lisääntyvät vain elävän solun sisällä: solu toimii tehtaana ja tuottaa viruksen osia - vasta tämän jälkeen viruksen rakenneosat yhdistyvät viruksiksi Viruspartikkeli ei kasva Bakteeri kasvaa André Lwoff ( ) Erotuskyky: silmä 0,1 mm = 100 µm valomikroskooppi 0,2 µm EM 0,2-2 nm koko genomi (MW) Albumiini 5nm - Polio 28nm 2,6 x 10 6 Influenssa 100nm 4 x 10 6 Isorokko 250nm 160 x 10 6 Stafylokokki 1000nm 3000 x 10 6 Ihmissolu nm x 10 6 VIROLOGIAN HISTORIA 1000-luku -> Variolaatio isorokkorokotteena 1796 Edward Jenner Isorokkovirusrokote (vaccine) 1881 Louis Pasteur Rabies kaneihin 1892 Dimitri Iwanowsky TMV on pienempi kuin muut taudinaihettajat 1898 Martinus Beijerinck Virus = taudinaiheuttaja, virulentti Virus keksittiin : Tupakan mosaiikkivirus (TMV) on pienempi kuin muut taudinaiheuttajat. Ei voida filtroida pois. Uudentyyppinen taudinaiheuttaja => tarttuva elollinen neste "Contagium vivum fluidum tai tarttuva myrkyllinen neste Contagium virum fluidum 1898 Loeffler ja Frosch Suu ja sorkkatauti siirtyy kuten TMV ja lisääntyy joka siirroksessa 1902 Walter Reed Keltakuume tarttuu hyttysten välityksellä, viremia 1908 Landsteiner, Popper Lapsihalvauksen aiheuttaja on virus 1911 Peyton Rous Ensimmäinen kasvainvirus sarkoomasta, RSV 1916 Twort, d Herelle Bakteerivirukset (faagit) 1923 Theiler ja Smith Hiiri-ja kananmunaeristykset Wendell Stanley Kiteytti TMV:n mallivirus Ernst Ruska et al. Elektronimikroskopia 1949 John Enders Soluviljelmät; polion kasvatus Salk / Sabin Poliorokotteet 1952 Hershey & Chase Bakteriofagin genomi on yksinään infektiivinen 1964 Epstein & Barr Ensimmäinen osoitus ihmisen virussyövästä: EBV, Burkittin lymfooma 1977 Viimeinen isorokkotapaus. WHO:n ohjelma johti taudin häviämiseen 1983 Montagnier / Gallo AIDS:n aiheuttajavirus (HIV) eristettiin 1983 Karry Mullis PCR eli geenimonistus 1986 Ensimmäinen yhdistelmä-dna-rokote (Hepaatiitti B) otettiin käyttöön VIRUSTEN KOOSTUMUS NUKLEIINIHAPPO 1-30% - DNA tai RNA - 1- tai 2-säikeinen - lineaarinen tai sirkulaarinen - yhtenäinen tai segmentoitu - koko ~4-400 x 10 6 d (rajoittunut geneettinen kapasiteetti) LIPIDIT 0-20% - vaipassa - isäntäsolusta peräisin - koostumus vastaa maturaatiopaikkaa - voi vaihdella isäntäsolusta riippuen PROTEIINI 60-80% - genomia suojaava kuori - yleensä vain muutama lajike - immunologinen spesifiteetti - reseptoritunnistus - entsyymitoiminta (polymeraasi) - virusgenomin koodaamia HIILIHYDRAATIT - vaipan glykoproteiineissa ja -lipideissä - isäntäsolun entsyymit vaastaavat synteesistä 1

2 VIRUSTEN RAKENNE (MORFOLOGIA) EM (1950): Pintarakenne ei ole tasainen vaan koostuu alakomponenteista Röntgendiffraktio (1972): Viruspartikkeli ei ole amorfinen - koostuu toistuvista säännöllisistä alayksiköistä - helppo kiteyttää, symmetrisiä - tutkitaan jo alle 2 Å tarkkuudella Kryo-EM + tietokoneella tehty 3D-kuvarekonstruktio Näyte jäädytetään nopeasti, jotta rakennetta vahingoittavia jääkiteitä ei muodostuisi. Mikroskopointi -160 C. Virusten muodot: sauva, pallo, ikosahedri, luoti, mato... VIRUSTERMINOLOGIA Kapsidi (kapsid, capsid) Rakenneyksikkö Kapsomeeri Nukleiinihappo (DNA tai RNA) Nukleokapsidi (tai RNP) Lipidi Glykoproteiini, spike Vaippa (hölje, envelope) Matrix-proteiini Virioni: infektiokykyinen valmis virus Replikaatio: genomin monistus Transkriptio: lähetti-rna:n tuotanto Translaatio: proteiinisynteesi Paramyxovirus Cytomegalovirus HELIKAALINEN VIRUSSYMMETRIA Helikaalinen symmetria Proteiiniyksiköt järjestyvät vierekkäin nukleiinihapporihman ympärille muodostaen spiraalimaisen rakenteen, jossa kukin rakenneyksikkö on naapuriinsa nähden samassa asemassa = nukleokapsidi. Malliviruksena toimii Tupakan mosaiikkivirus > Genomi koodaa vain yhtä proteiinia, mutta valtavia määriä tätä Koko kapsidin pituus on riippuvainen RNA-rihman pituudesta Vain yksi symmetria-akseli, pitkin keskuskanavan keskustaa Viruksen ulkomuoto voi silti olla joko pyöreä tai pitkulainen TMV Filo: Ebola Ortomyxo: Influenssa A Arenavirus Paramyxovirus Rabies Paramyxo Coronavirus Rhabdo: Vesicular Stomatitis(VSV) IKOSAHEDRAALINEN VIRUSSYMMETRIA Genomi on vapaana kuoren sisällä, eli ei tiukasti proteiinin ympäröimänä kuten helikaalisella viruksella Rakenteen perustana on tasokide, joka voidaan jakaa tasasivuiseksi kolmioverkoksi, jossa kutakin kolmiota vastaa kolme rakenneyksikköä (20 x 3), rakenneyksiköitä tarvitaan 60. Alkeiskolmioista muodostuneen ikosahedrin 12:a kärjen ympärille muodostuu viiden yksikön rengas. Pienin ikosahedri on T=1 (alkeiskolmioluku x 60 yksikköä) Parvovirus kapsidi Parvovirusten kapsidi seuraa T=1 ikosahedraalista symmetriaa > yksi virioni muodostuu 60:sta VP2-proteiinin kopiosta. CPV: Agbandje, Parrish, Rossman symmetria: Agbandje, Parrish, Rossman. Semin Virol 6; 1995 MVM: Agbandje-McKenna 2

3 Ikosahedraalinen symmetria VIRUSSYMMETRIA Herpesvirus Papillomavirus Enterovirus The Eden Project with geodesic domes near St Austell, England. Parvovirus Adenovirus Rotavirus Climatron at the Missouri Botanical Garden, St. Louis, 1960 Fuller s geodesic system consists of dividing a sphere into equal triangles; Geodesic Dome A geodesic grid is a technique used to model the surface of a sphere (such as the Earth) with a subdivided polyhedron, usually an icosahedron: The Dymaxion map or Fuller map is a projection of a world map onto the surface of a polyhedron, which can be unfolded and flattened to two dimensions. KOMPLEKSINEN VIRUSSYMMETRIA Pox-virukset (isorokkovirus) eivät ole helikaalisia eivätkä ikosahedraalisia, vaan hyvin monimutkaisia isoja partikkeleita (250 nm) - tiiliskiven muotoisia - ei noudattele symmetrioita On myös muunmallisia viruksia, kuten sitruunan, pisaran ja viinipullonmuotoisia... VIRUSTEN LUOKITTELU Otetaan huomioon kemialliset, fysikaaliset ja biologiset ominaisuudet: VIRIONI: virionin koko, muoto, vaippa, kapsidin symmetria GENOMI: DNA/RNA, yksi/kaksisäikeisyys, lineaarinen/sirkulaarinen, +/- polariteetti (ambisens), segmentoituneisuus ja niiden lukumäärä, koko, +/- 5 terminaalinen caprakenne, sekvenssi, jne. PROTEIINIT: lajikkeiden lukumäärä, koko, toiminnat, aminohappojärjestys REPLIKAATIO: strategia, transkriptiotapa, translaatiotapa, maturaatiopaikka, vaikutus soluun FYSIKAALISET: ph-sieto, kationiriippuvuus, lämpö-, liuotin-, detergentti- ja säteilyherkkyys BIOLOGISET: serologinen sukulaisuus, isäntä- ja kudosvalikko, taudinaiheuttamiskyky RNA DNA Molluscum contagiosum poxvirus Fusellovirus Acidianus bottle-shaped virus (Ampullavirus) Ikosahedraalinen Helikaalinen Ikosahedraalinen Helikaalinen Tuntematon RNA-VIRUKSET DNA-VIRUKSET Papillooma Polyooma Esimerkkejä: Rota IBDV Noro polio dengue rubella HIV SARS Ebola rabies Hantaan Influenssa RSV Lassa Sapo rino TBEV sindbis HTLV Marburg VSV Puumala sikotauti HAV keltakuume Inkoo tuhkarokko entero HCV Uukuniemi parainfluenssa sendai hendra Esimerkkejä: B19 papillooma (oma heimo) HBV HSV LCV AcMNPV isorokko Boca polyooma (oma heimo) CMV rana vaccinia Parv4 SV40 EBV molluscum contagiosum AAV BK, JC, HHV-6, 7, 8 MVM KI, WU, MCV,TSV CPV 3

4 Mimivirus: 1,2 Mega bp Iso ja pieni virus Anellovirus: TTV: 3,8 kbp BAKTERIOFAGIT Bakteerien syöjät, eli bakteerivirukset, eli bakteriofaagit, eli faagit (phage) Todennäköisesti kaikilla bakteereilla omat faaginsa, joiden isäntäspesifisyys johtuu solun ulkopinnan reseptoreista. Eri morfologiatyyppejä (A-F) Bendinelli et al. Clin Microbiol Rev 14; 2001 T4 faagi T4 faagi Tectiviridae faagi Raoult et al. Science 306; 2004 Mimi: 400nm Circo: 20nm Inovirus, M13 Enterobacteria virus P2 Virophage" = viruksen faagi Jättiviruksilla on omat faaginsa, jotka tekevät ne sairaiksi Faagin nimi on Sputnik ~50 nm ikosahedraalinen kapsidi ~18 kbp dsdna rengasmainen genomi sisältää 21 geeniä, jotka homologisia eri eliödomenien kanssa (eukaryootit, arkkibakteerit ja bakteerit) Different morphological aspects of mamavirus and Sputnik. La Scola et al. Nature 000, 1-5 (2008) doi: /nature07218 VIRUKSEN MONISTUMINEN SOLUSSA 1. ADSORPTIO (KIINNITTYMINEN) - virus tarttuu solun reseptoreihin 2. PENETRAATIO - virus läpäisee solukalvon 3. NUKLEIINIHAPPOSYNTEESI - genomin vapautuminen ja replikaatio 4. PROTEIINISYNTEESI - solu tuottaa viraalisia proteiineja Infektoivia yksiköitä per solu 1, 2 3, 4 5 Aika 6 Eklipsi 5. VIRUKSEN KOKOAMINEN/ ASSEMBLY (KYPSYMINEN) - proteiiniyksiköt muodostavat kapsidin, jonka sisälle joutuu nukleiinihappo 6. VAPAUTUMINEN - valmiit virukset lähtevät isäntäsolusta Infektiivisiä viruspartikkeleita solussa Ekstrasellulaarisia viruspartikkeleita 1954 R Dulbecco, M Vogt Renato Dulbecco 1. ADSORPTIO SOLUKALVO JA RESEPTORIT Satunnainen yhteentörmäys, fysikaalinen ilmiö, ei vaadi energiaa > korkea virionikonsentraatio, josta kuitenkin vain harva kiinnitty soluun Virus tunnistaa jonkin reseptorin (vastaanottajamolekyylin) solun pinnalla ja tarttuu siihen > usein hyvin spesifi tarttuminen Virus infektoi vain muutaman solun Virus voi päästä myös sellaisiin soluihin, joissa se ei kykene lisääntymään Koiran parvoviruksen transferriinireseptori (C.R. Parrish 2001) Beanpod mottle virus (kasvi) Chlorellavirus (levä) Esimerkkejä solureseptorista: Integriinit, hepariinisulfaatti, sialihappo, CD21, CD4, CCR5, globosidi, ICAM-1, laminiini-reseptori, EGF-reseptori... Jotkut virukset tarvitsevat ko-reseptorin päästäkseen solun sisään Reseptoreilla usein tärkeä merkitys soluja kudoshakuisuudelle 4

5 2. PENETRAATIO Monta eri menetelmää miten virus tunkeutuu solukalvon läpi a) Virus luovuttaa vain nukleiinihapponsa tai nukleokapsidinsa suoraan plasmamembraanin läpi sytoplasmaan b) Virusvaipan ja solukalvon yhteensulaminen Virusten endosytoottiset kuljetusreitit c) Virus kulkeutuu soluun solurakkulassa (endosytoosi) - fuusio endosomin kalvon kanssa (influenssa) - endosomin lyysi (adeno) b) HI-viruksen kiinnittyminen ja sisääntulo a) PBCV-1 viruksen DNA:n syöttö Chlorellalevään Marsh, Helenius: Virus entry Cell 2006 VIRUKSEN KULKEUTUMINEN SOLUSSA Vaipaton DNA-virus (CPV) kulkeutuu solurakkuloiden avulla tumaan: Cytoplasm Clathrin- Coated Viruses vesicles Early endosome Carrier vesicle Late endosome Lysosome Nucleus Maija Vihinen-Ranta Jyväskylän yliopisto VIRUKSEN KULKEUTUMINEN SOLUSSA Sytoplasma on virukselle iso viskoosinen meri jonka läpi täytyy päästä tumaan. Monet virukset (rabies, influenssa, herpes, adeno, parvo) käyttävät hyväkseen solun tukirakenteita, eli mikrotubuluksia, sekä solun tumakuljetusproteiineja, dyneiinia ja kinesiinia Virukselle 1 cm matka kestäisi vedessä solulimassa Poliovirus kapsidi 16 nm 45 vrk 61 vuotta Adenovirus kapsidi 45 nm 122 vrk 166 vuotta HSV kapsidi 63 nm 169 vrk 231 vuotta From Sodeik, Trends Microbiol 8: 465 Nucleus MTs Maija Vihinen-Ranta, Jyväskylä PENETRAATIO VIRUKSEN KULKEUTUMINEN SOLUSSA Viruksen tumakuljetus ja DNA-genomin vapautuminen 1) Vapautuneen genomin (+ proteiineja) tumakuljetus - genomi vapautuu sytoplasmassa: HIV, influenssa tumakalvolla: herpesvirus, adenovirus, hepatiitti B virus 2) Kokonainen viruspartikkeli kuljetetaan tumaan - genomi vapautuu tumassa - esim. geminivirukset, parvovirukset (?) 3) Virus tumaan mitoosin aikana (tumakalvo häviää) - simian retrovirus 1 Tuma- huokonen Tuma Smith, Helenius: Virus entry Science 2004 Genomin vapautuminen kuorestaan uncoating 5

6 VIRUSTEN KULKEUTUMINEN SOLUSSA BAKTERIOFAGIEN PENETRAATIO E. colin T4-faagi ruiskuttaa nukleiinihapponsa soluseinän läpi Virusten tumakuljetus ja genomin vapautuminen l. uncoating Whittaker GR, Kann M, Helenius A Viral entry into the nucleus. Annu. Rev. Cell Dev. Biol.16: EKLIPSI (NUKLEIINIHAPON JA PROTEIININ SYNTEESI) Aika, jolloin emme näe viruksia solun sisällä sillä virus on hajonnut. Virus on hyvin kehittynyt parasiitti: solun oma proteiinituotanto loppuu melkein kokonaan ja solu rupeaa tuottamaan ainesosia virukselle. Eräät virukset käyttävät solun polymeraasia replikaatioon eli genominsa monistukseen, mutta useimmilla on oma entsyymi. DNA-virukset menevät tumaan ja RNA-virukset sytoplasmaan. Virus EI monistu integroitumalla solun kromosomiin. VIRUS-RNA:N PROSESSOINTI Capping: RNA-polymeraasi II lisää invertoituneen metyloidun G trifosfaatin RNA:n 5 -päähän, RNA-synteesin jälkeen. Polyadenylointi: Kaikki RNA:t katkaistaan ja polya-polymeraasi lisää poly A-sekvenssin ( nt) tiettyyn kohtaan. Tärkeä sekvenssi on konsensus AAUAAA. Silmukointi eli splicing : mrna ei ole yhtenäinen DNA:n kopio, vaan koostuu palasista, jotka liittyneet yhteen. Monet virukset käyttävät silmukointia avukseen useamman proteiinin aikaansaamiseksi sekä translaation säätelyyn alternative splicing. Cap ja Poly A säilyvät pre-mrna mrna CAP-molekyyli 7megG VIRUKSEN TRANSKRIPTIOKARTTA Esimerkkinä ssdna-virus: parvorokkovirus (B19) VIRUSTEN REPLIKAATIOSTRATEGIA - tai + ssdna (parvo, circo, anello) R e a d i n g f r a m e M a p u n i t s N u c l e o t i d e s m R N A s : p P r o t e i n s : V P 1 ( 83 k D a ) a n d 7. 5 k D a p r o t e i n V P 1 ( 83 k D a ) N S 1 ( 77 k D a ) V P 2 ( 58 k D a ) a n d 7. 5 k D a p r o t e i n V P 2 ( 58 k D a ) 7. 5 k D a p r o t e i n? 7. 5 a n d 11 k D a p r o t e i n s 11 k D a p r o t e i n +ssrna -ssdna (retrovirus) Kantaa käänteis-transkriptaasia mukanaan +ssrna (picorna, flavi, toga, corona) Koodaa RNA/RNA-polymeraasia -ssrna ±dsdna +RNA -ssrna (papillooma, polyooma, adeno, herpes, HBV, irido, pox) ±dsrna (reo, birna) Kantaa RNA/RNA-polymeraasia mukanaan (rhabdo, paramyxo, orthomyxo, arena, filo, bunya, borna) Kantaa RNA/RNA-polymeraasia mukanaan 6

7 DNA-virukset ssdna: Parvovirusten replikaatio DNA > aikainen mrna > aikainen proteiini (entsyymejä) DNA-virus DNA replikoituu myöhäisiä mrna:ta > myöh. proteiineja (rakenneprot.) DNA-virukset menevät tumaan - pienillä viruksilla solun polymeraasi ja isoilla viruksilla oma MVM: Agbandje-McKenna esim. HSV:n transkriptio, translaatio ja replikaatio > B19: Clinical Virology, 1997 RNA-virukset Yleensä suhteellisen pieni genomi, ehkä koska solussa ei ole RNAvirheiden korjausta Tarvitsevat oman RNA-RNA-polymeraasin, jota ei ole solussa Mitään proteiineja ei voida tehdä ilman mrna:ta, siksi RNA-genomin laatu virionissa vaikuttaa viruksen monistumiseen: +ssrna -ssrna dsrna RNA->DNA Replikaatio: Translaatio: +ssrna: Picornavirukset +ssrna > -ssrna > +ssrna => replikaatio enkapsidaatio translaatio Genomi toimii mrna:na +RNA-virus proteiini (RNA-polymeraasi) Komplementaarinen RNA-säikeen synteesi (-RNA) uusia genomisia RNA:ta (+RNA) proteiineja -ssrna: Paramyxovirukset Virusgenetiikka Replikaatio: -ssrna > +ssrna > -ssrna Transkriptio: -ssrna > 6 mrna Virukset monistuvat nopeasti Yksi ainoa viruspartikkeli tuottaa paljon jälkeläisiä > quasispecies Muuntumismekanismit ovat Mutaatiot Rekombinaatiot Uudelleenjärjestymiset (reassortment) Fenotyyppien sekoitukset 7

8 VIRUKSEN VAIPPAPROTEIINIEN KYPSYMINEN Vaippaproteiinien eritysreitti: 1. ER: - proteiinien tuotto - laskostuminen - rikkisidosten muodost. - glykosylaation aloitus 2. Golgi: - glykosylaatio saatetaan päätökseen - kuljetusvesikkelit siirtävät proteiinit solukalvolle 5-6. KYPSYMINEN JA VAPAUTUMINEN Nukleiinihappo ja proteiinit yhdistyvät uusiksi viruspartikkeleiksi. Viruskapsidin kokoaminen on ohjelmoituneena sen rakenneproteiinien aajärjestykseen = self assembly Proteiinit liittyvät toisiinsa tavalla, joka on kullekin virukselle tunnusomainen. Vaippaproteiinit glykosyloidaan ja kuljetetaan solukalvolle. Eräät virukset saavat ympärilleen lipideistä koostuvan vaipan. a) Virusinfektion takia solulla ei ole korjauskapasitettiia ja viruspartikkelit rikkovat solun = solu lyysaa ja virionit vapautuvat ympäristöön ja solu kuolee. b) Virusproteiinin laukaisema signaali johtaa solun itsetuhoon (apoptoosi). c) Vaipalliset virukset kuroutuvat ( budding ) ulos solusta. Viruspartikkeli hakeutuu niihin alueisiin membraanipinnalla, jossa löytyy valmiiksi ulokkeita. d) Viruspartikkeli tulee ulos käyttäen eksosytoosireittiä. VIRUSTEN KULKEUTUMINEN ULOS SOLUSTA Virusgenomin tai partikkelien vapautuminen tumasta sytoplasmaan BAKTERIOFAAGIEN ULOSPÄÄSY Vaipattomien virusten solulyysi burst RNA:n kuljetus tumahuokosen läpi - Retrovirukset (HIV, SIV) - Influenssavirukset - DNA- virukset jotka tuottavat DNA:n sytoplasmassa RNA:sta käänt. transkriptaasin avulla (hepatiittivirukset) Viruspartikkelien vapautuminen solun hajotessa (adeno, polyooma) Viruspartikkelit kulkevat tumahuokosen läpi (gemini, parvo) Partikkelit silmikoivat tumakalvon läpi (herpes, baculo, SV40?) Whittaker GR, & Helenius A Nuclear import and export of viruses and virus genomes. Virology 246:1-23. TARTTUMINEN TUNKEUTUMINEN VAPAUTUMINEN VIRUKSEN LISÄÄNTY- MINEN REPLIKAATIO Isäntäsolun toiminta Kokoaminen (kypsyminen) Transkriptio Translaatio LÄHTEET Virus Ultrastructure by Linda Stannard [ All the virology on the web by David Sander [ ICTV [ Molecular genetics by Ulrich Melcher OSU [ Maija Vihinen Ranta, Jyväskylän yliopisto Fundamental Virology, Fields and Knipe, Raven Press Principles of Virology, Flint et al, ASM Press UUDET VIRIONIT VAPAUTUMINEN Peruskurssi: Johdanto viruksiin (BioTdk) Jatkokursseja: Molecular Virology Molecular epidemiology of virus infections Clinical virology 8