TUTKIMUSPERUSTAINEN TEATTERI REFLEKSIIVISENAÄ KAÄYTAÄ NTOÄ NAÄ

Transkriptio

1 Pässilä, Anne Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahti School of Innovation TUTKIMUSPERUSTAINEN TEATTERI REFLEKSIIVISENAÄ KAÄYTAÄ NTOÄ NAÄ Taustoitus Paineet julkisen terveydenhuollon organisaatioiden uudistumiskyvylle ja palvelun asiakaslähtöiselle uudistamiselle ovat kasvaneet. Organisaatiot tarvitsevat avoimeen innovaatiotoimintaan siirtymisen ja organisaatiorakenteiden muuttumisen myötä refleksiivisiä menetelmiä (Vince, 2002; Cunliffe, 2002) mikrotason innovaatiotoiminnan rakentamiseen ja ongelmien purkamiseen (Melkas & Harmaakorpi, 2012). Päijät-Hämeessä kansallisen innovaatiostrategian haasteeseen on tartuttu käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan avulla. Innovaatioon liittyvä uudistumiskyky edellyttää organisaatiolta dynaamista muuntautumis- ja reagointikykyä kaikilla hierarkiatasoilla. Innovaatioprofessori Vesa Harmaakorven tutkimusryhmä tarttui tähän haasteeseen tutkimusperustaisen teatterin keinoin. Määritys Tutkimusperustainen teatteri on soveltavan draaman ja teatterin genreen liittyvä refleksiivinen interventiomenetelmä (Berthoin Antal, 2009; Berthoin Antal, tulossa; Pässilä & Oikarinen, tulossa; Pässilä, Oikarinen & Vince, 2012) sekä etnografiaa, toimintatutkimusta ja teatteria yhdistävään tutkimustraditioon kuuluva tutkimusmenetelmä (Beck ym., 2011; Mienczakowski & Morgan, 2001; Saldaña, 2008; Brydon-Miller, ym., 2011a; Brydon-Miller, ym., 2011b). Se hyödyntää teatterillistavia metodeja tutkimuksen ja kehittämisen eri vaiheissa mm. tutkittavan ilmiön kuvaamisessa, tutkimuskysymyksen ja tehtävän tarkentamisessa, tutkimusaineiston keruussa, aineiston validiteetin vahvistamisessa, laadullisessa analyysissä, esityksellisessä raportoinnissa ja toimintasuunnitelman laadinnassa (Pässilä & Oikarinen, tulossa; Pässilä, tulossa). Päijäthämäläisen tutkimusperustaisen teatteri -sovelluksen pääkehittäjä on Lappeenrannan teknillisen yliopiston Lahti School of Innovationin tutkija ja draamapedagogi Anne Pässilä. Toinen pääarkkitehti on KTT Tuija Oikarinen. Pässilän soveltavan draaman ja teatterin osaaminen on yhdistynyt Oikarisen organisaation oppimisprosessien fasilitoinnin osaamiseen. Menetelmää on kehitetty Tykesin, Tekesin ja Päijät-Hämeen liiton rahoittamissa hankkeissa päijäthämäläisissä organisaatioissa. Yksi näistä oli Lahden kaupungin suun terveydenhuolto. Pässilän kehittämä tutkimusperustaisen teatterin sovellus perustuu pohjoisamerikkalaiseen etnografiaa, toimintatutkimusta ja teatteria yhdistävään tutkimustraditioon sekä

2 2 eurooppalaiseen (katso Berthoin Antal, 2009, artistic intervention) teatteria organisaatioiden kehittämistoimintaa soveltavaan interventiogenreen. Päijäthämäläinen sovellus Lahden kaupungin suun terveydenhuollon organisaatio toteutti yhteistyössä Lappeenrannan teknisen yliopiston Lahti School of Innovationin (eli LUT LSI) tutkijoiden, soveltavan teatterin taiteilijan, graafisen suunnittelijan, neljän nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijan sekä suun terveydenhuollon teini-ikäisten asiakkaiden kanssa kehittämisprojektin tutkimusperustaisen teatterin menetelmällä. Tutkimusperustainen teatteri suun terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämismenetelmänä linkittyy työntekijä- ja asiakaslähtöisen innovaatiotoiminnan avulla tapahtuvaan organisaation työkäytänteiden ja palvelujen refleksiiviseen uudistamiseen. Lahden suun terveydenhuollon tutkimusperustaisen teatterin kehittämistavoitteena oli yhdessä työntekijöiden kanssa kriittisesti tarkastella ja muuttaa työkäytänteitä asiakkaan kokemustietoa reflektoiden. Tutkimusperustaisen teatterin metodiset vaiheet Tutkimusperustainen teatteri liittyy aina jonkin asian tarkasteluun joko akateemisena tutkimuksena tai sitten työyhteisön tutkivana oppimisena. Teatterin soveltamisessa on kyse yhteisön tilanteesta, jossa toimijat ovat joko itse aktiivisesti haluamassa muutosta tai yrittävät selvitä muutoksesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Lahden suun terveydenhuollon prosessin alussa määritettiin organisaation johdosta ja henkilöstöstä kootun avaintiimin kanssa kehittämisen ja uudistamisen lähtötilanne ns. yhteinen työskentelykysymys siitä, millaisen ongelman ja mahdollisuuden äärellä ollaan. Työskentelykysymyksiksi nousi kaksi hyvin erilaista asiaa; miksi teini-ikäiset asiakkaat jättävät tulematta heille varatuille hoitokäynneille sekä miten työntekijät voisivat oppia teini-ikäisen asiakkaan hammashoidon kokemuksista. Työskentelykysymyksiin liittyen kerättiin laaja narratiivinen ja etnograafis-draamallinen aineisto asiakkailta ja työntekijöiltä Pässilän kehittämillä asiakastarina ja työtarina menetelmillä. Asiakas- ja työtarina ovat organisaation työntekijöitä ja asiakkaita osallistava tapa kerätä tutkimusaineistoa kehittämistyöhön ja osallistavaan toimintatutkimukseen. Ideana on se, että mahdollisimman monen toimijan ääni tulee kuulluksi. Pässilän ja soveltavan teatterin taiteilijan Minna Partasen organisoiman aineiston keruun - äänten artikuloinnin - jälkeen Pässilä ja Partanen analysoivat tarinallisen aineiston ja dramatisoivat analyysiin perustuen teemoja, joita aineistosta nousi. Sitten nämä teemat lihallistettiin tapahtumiksi, teoiksi ja tilanteiksi ns. teatterillistamalla. Partasen ja Pässilän ohjaaman harjoitusprosessin aikana niistä rakentui osallistavia teatterillistavia kohtauksia. Tämän jälkeen teatterillistettuja teemoja reflektoitiin alkuperäiskertojien kanssa. Tätä vaihetta kutsutaan Organisaatioteatteriksi.

3 3 Organisaatioteatteri on osallistava tapahtuma, jossa työntekijöiden ja johdon kanssa työyhteisössä sekä asiakkaiden kanssa koulussa työstettiin Lahden suun terveydenhuollon toimintaan liittyviä palvelutilanteita, työkäytänteitä, työntekijän ja teini-ikäisen asiakkaan kohtaamista sekä työntekijöiden välisiä suhteita. Organisaatioteatterissa tarkoituksena ei ole viihdyttää eikä siinä ole passiivista katsojaa vaan katsoja on tulkitsija, asianomistaja, joka osallistuu konkreettisesti teatterin avulla stimuloituihin tapahtumiin ratkaisten ongelmia, ideoiden vaihtoehtoisia toimintatapoja, jäsentäen omaa työyhteisöään ja ammatillista identiteettiään. Koko homma tehdään sen takia, että yhteisö yhdessä avaa omia kipu- ja voimapisteitään. Johtopäätelmä Moniäänisyyden arvostamisen on hedelmällinen pohja arjen innovaatioille ja siihen liittyvän innovaatiotoiminnan fasilitoinnille. Eriäviä näkemyksiä, tavoitteita tai toimintatapoja ei heti tuomita väärinä tai nitistettävänä muutosvastarintana. Tutkimusperustaisen teatterin eri vaiheissa mm. tarinallisten sessioiden aikana erilaisista näkemyksistä kumpuavaa moniäänisyyttä arvostetaan innovaatioiden, työyhteisön sosiaalisen muutoksen ja toiminnan kehittämisen lähteenä. Sosiaalisen ja älyllisen kuhinan myötä innovaation perustana olevien ideoiden määrä kasvaa ja samalla rakennetaan hitaasti ja vakaasti arjen innovaatiotoiminnalle uudenlaisia refleksiivisiä käytänteitä. Tutkimusperustainen teatteri tarjoaa lupaavia mahdollisuuksia moniäänisyyden rakentavalle käsittelylle. Moniäänisyys synnyttää kuitenkin aina vastarinnan dynamiikkaa., Tärkeä elementti vastarinnan tiedostamiseen ja käsittelyyn on soveltavan teatterin muotokieleen oleellisesti liittyvä elementti: esteettinen etäännyttäminen. Esteettinen etäännyttäminen tarkoittaa tutun asian vieraaksi tekemistä teatterillistaen: omaa työtä, työrooleja ja ammatti-identiteettiin liittyviä tekijöitä tarkastellaan teatterillistavien tilanteiden ja roolihenkilöiden kautta, jotta työntekijä tulisi tarkkailleeksi omaan työhönsä liittämiään luonnollisina pitämiään ilmiöitä terävämmin, kriittisemmin, omaa ajatteluaan ja uskomuksiaan haastaen. Reflektoidessaan omia työkäytänteitään ja niiden taustalla olevia uskomuksia työntekijät luovat uutta näkymää työhönsä, kehittämisaihioita ja ideoita. Osa tutkimusperustaista teatteri on näiden prosessissa syntyvien ideoiden ja mahdollisuuksien jatkojalostaminen sekä vieminen käytäntöön osaksi jokaisen päivittäistä työtä. Konkreettisena tuloksena tutkimusperustainen teatteri Lahden suun terveydenhuollossa sai aikaan käytännön ja reflektion resonoinnin: arjen käytännöt avautuvat reflektoinnin avulla ja reflektio sitten taasen syveni arjen käytännön tasossa reflektiiviseksi työotteeksi ja monivuotiseksi käytänteiden muutosprosessiksi. Muutosprosessi kohdentui sekä toimintatapoihin että syvällisemmin työntekijöiden ammatillisen identiteetin kasvuun.

4 4 Loppukaneetiksi Pässilä toteaa Itse haen soveltavan teatterin, kollektiivisen reflektion (Vince, 2002) ja refleksiivisten käytänteiden (Cunliffe, 2002) sekä ihmisten arjen muutosprosessien kokemusten yhteyttä. Ihanteellisimmillaan kokemustietoa saadaan avattua työyhteisössä oppimista edistäen. Avaaminen on kuitenkin aina kivulias ja sensitiivinen prosessi. Avaaminen tuottaa aina esille ryhmädynamiikkaan ja kohtaamiseen liittyviä valta- ja voimasuhteita, emootioita, vastarintaa. Kaikkihan me tunnistamme itsessämme sen, että on niin paljon turvallisempaa, niin paljon helpompaa olla ottamatta näitä hankalia asioita puheeksi. Olla kuin niitä ei olisikaan. Mutta väitän, että ilman refleksiivisyyttä - sekä sen innoittavaa että kompleksista puolta - muutos ei oikeasti ole mahdollista niin, että siitä jotain opimme. Lisätietoja Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahti School of Innovation tutkija Anne Pässilä anne.passila@lut.fi, p Lähteet Beck J. L., Belliveau G., Lea G. W. & Wager, A. (2011). Delineating a Spectrum of Research-Based Theatre. Qualitative Inquiry 17(8), s Berthoin Antal, A. (2009). Research Report: Research Framework for Evaluating the Effects of Artistic Interventions in Organizations, TILLT Europe: Göteborg. Berthoin Antal, A (tulossa). When Arts Enter Organizational Spaces: Implications for Organizational Learning teoksessa P. Meusburger, A. Berthoin Antal, M. Ries (toim.):learning Organizations: The Importance of Place for Organizational Learning. Dordrecht, Springer. Brydon-Miller, M., Berthoin Antal, A., Friedman, V. & Gayá Wicks, P. (2011a).The Changing Landscape of Arts and Action Research. Teoksessa Action research - AR, 9(1), s Brydon-Miller, M., Kral, M., Maguire, P., Noffke, S. & Sabhlok, A. (2011b). Jazz and the banyan tree Roots and riffs on participatory action research. Teoksessa Denzin, N. & Lincoln, Y. (toim.) The SAGE handbook of qualitative research. Los Angeles, London, New Delhi, Singabore, Washington DC, Sage s Cunliffe, A. L. (2002) Reflexive Dialogical Practice in Management Learning. Management learning 33(1), s Melkas, H. & Harmaakorpi, V. (2012). Introduction. Teoksessa Melkas, H. & Harmaakorpi, V. (toim.) Practice-based Innovation: Insights, Applications and Policy Implications, Springer, Berlin:Heidelberg. Mienczakowski, J. & Morgan, S.(2001). Ethnodrama: Constructing Participatory, Experiental and Compelling Action Research through Performance. Teoksessa Reason, P. & Bradbury, H. (toim.) Handbook of action research. London, Sage, s

5 5 Pässilä, A. (tulossa). Constructing Reflexive model of Research-based Theatre - On the Cross-road of Participation, Theatre, Reflection and Practice-based Innovation. Pässilä, A., & Oikarinen, T. (tulossa). Research-based theatre as a Facilitator for Organisational Learning. Teoksessa Berthoin Antal, A. & Meuseberg, P. (toim.) Knowledge and Space. Springer. Pässilä, A., Oikarinen, T & Vince, R. (2012).The role of reflection, reflection on roles: practice-based innovation through theatre-based learning. Teoksessa Melkas, H. & Harmaakorpi, V. (toim.) Practicebased Innovation: Insights, Applications and Policy Implications. Springer. Saldana, J. (2008). Ethnodarma and Ethnotheatre. Teoksessa Denzin, N. K. & Lincoln, Y. S. (toim.) The SAGE handbook of Qualitative research. Thousand Oaks, Sage, s Vince, R. (2002). Organizing reflection. Management Learning 33, s