Avainsanat: tutkijoiden työurat, toimintatutkimus, etnografia, feministinen tutkimus

Transkriptio

1 Toimintatutkimus Suomessa Minna Leinonen & Tiina Suopajärvi Tampereen yliopisto Avainsanat: tutkijoiden työurat, toimintatutkimus, etnografia, feministinen tutkimus 1. Johdanto Tutkimuksemme on osa pohjoismaista Nordwit-huippututkimusyksikköä ja sen viisivuotista tutkimushanketta Beyond the Gender Paradox Women s Careers in Technology-Driven Research and Innovation In and Outside of Academe. Hankkeessa tarkastellaan tutkimukseen ja innovointiin liittyvien töiden ja työurien sukupuolittumista sekä akateemisella sektorilla että sen ulkopuolella. Yksikössä ovat mukana Tampereen yliopisto, Uppsalan yliopisto ja Länsi-Norjan tutkimusinstituutti Vestlandsforsking. Tarkastelemme omassa tutkimuksessamme naisten kokemuksia omista työuristaan ja uramahdollisuuksistaan tiede- ja teknologiaintensiivisillä aloilla Tampereen seudulla. Tavoitteenamme on yhdessä tutkimuksen osallistujien kanssa tunnistaa heidän työssään sekä tasa-arvon toteutumista tukevia että sitä estäviä käytäntöjä. Etnografista ja toimintatutkimuksellista otetta yhdistelemällä pyrimme paitsi löytämään edellä mainittuja käytäntöjä myös kehittämään uusia, tasa-arvoa tukevia toimintatapoja. Tasaarvon esteet voivat kytkeytyä toimintaympäristössä moneen eri tasoon ja sukupuolen lisäksi moniin muihin taustatekijöihin. Toimintatutkimusta, feminististä tutkimusta ja etnografiaa yhdistävät erityisesti refleksiivisen katseen suuntaaminen kohti tutkimusprosessia sekä valtaan liittyvät kysymykset. Toimintatutkimuksen ja feministisen tutkimuksen lähtökohtiin sisältyy ajatus tutkijan tietoisesta aktiivisesta roolista tutkimusprosessin ohjaamisessa haluttuun suuntaan, esimerkiksi kun tavoitellaan heikossa julkisessa valta-asemassa olevien valtaistumista. Feministisessä (tieteen)tutkimuksessa (esim. Haraway 1991; Barad 2007) keskeistä on tarkastella tiedontuottamisen käytäntöjen, kuten toimintatutkimuksen, vaikutuksia maailmaan, osana maailmaa. Perinteinen etnografinen antropologia pysyttelee taas tiukemmin refleksiivisyyden rajoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkijan ja koko tutkimusprosessin vaikutukset tuotettuun tietoon sisällytetään analyysin osaksi, mutta tutkija pyrkii välttämään aktiivista osallisuuttaan suoraan muutokseen tutkimassaan yhteisössä. Etnografisen otteen yhdistäminen toimintatutkimukseen voi toisaalta vahvistaa tutkimuksen osapuolten ymmärrystä tutkittavaan aiheeseen, etenkin ajallisiin jatkumoihin ja yksilön ja yhteisön/yhteiskunnan välisten suhteiden dynamiikkaan, ja siten luoda kestävän pohjan muutokselle. Pohdimme esityksessämme toimintatutkimuksen, feministisen tutkimuksen ja etnografian yhdistelmän soveltamista työelämän tutkimukseen. Kysymme, millaisista epistemologisista taustoista nämä metodologiat kumpuavat keskittyen erityisesti kysymykseen muutoksesta ja tutkijan asemista sen toteutumisessa. Pohdimme lisäksi, miten näiden metodologioiden erot ja yhtäläisyydet tulisi huomioida jo kenttätöiden suunnitteluvaiheessa. 2. Toimintatutkimuksen ja etnografisen tutkimuksen epistemologiset taustat Toimintatutkimus hyödyntää monenlaisia tietämisen tapoja, mutta erityisen vahvana menetelmässä näkyy sosiaaliseen tilanteeseen osallistumalla syntyvä tieto, siis käsitys tiedosta enemmän prosessissa muovautuvana kuin erillisenä, säilöttävänä yksikkönä (Reason & Bradbury 2001, 9). Joskus ajatellaan myös, että toimintatutkimus ei olisi menetelmä sinänsä, vaan että siinä hyödynnetään mitä tahansa välineitä, jotka auttavat tukemaan demokraattista sosiaalista muutosta (Greenwood 2015, 199).

2 Kommunikatiivinen toimintatutkimus on kiinnostunut käytäntöjen muuttamisesta, ja tässä toimintatutkimuksen haarassa keskeistä on käyttää ja saada tuotettua tietoa, joka olisi paikallisesti (siis työpaikka-/organisaatiotasolla) hyödynnettävää. Tiedon laatuun kytkeytyy olennaisesti se, onko tieto tuotettu demokraattisella tavalla. Olennaista ei niinkään ole se, millaisista teoreettisista lähtökohdista toimintatutkimusta toteutetaan. (ks. esim. Gustavsen ) Voisi ajatella niin että kommunikatiivinen toimintatutkimus on kiinnostunut siitä, miten ihmiset saadaan tuottamaan tietoa yhdessä. Osallistujien kokemus on kommunikatiivisessa toimintatutkimuksessa heidän tiedontuotantonsa legitiimi perusta (Gustavsen 1985; 2001). Etnografiaa käytetään laajasti eri tieteenaloilla design-tutkimuksesta antropologiaan ja sosiologiaan, joten siitä puhuttaessa voidaan tarkoittaa hieman eri asioita. Etnografia voidaan ymmärtää aineistonkeruun menetelmänä, jossa hyödynnetään osallistuvaa havainnointia, haastatteluja ja esimerkiksi visuaalisia menetelmiä. (Dourish & Bell 2011.) Toisaalta etnografia ymmärretään koko tutkimusprosessia määrittävänä metodologiana, jolloin se on läsnä niin kysymyksenasettelusssa, kenttätyömenetelmissä, analysoinnissa kuin kirjoittamisessa (Pink 2009). Omassa tutkimuksessamme etnografia on nimenomaan tällainen koko tutkimuksen läpäisevä metodologinen näkökulma, ja pohdintamme etnografisesta tiedontuotannosta nojautuu etupäässä siitä antropologiassa käytäviin keskusteluihin. Antropologi tutkii ihmisten käytäntöjä, tapoja ja kokemuksia osallistumalla usein arkisiin tilanteisiin ja toimintoihin joko tekemällä samoja asioita kuin muut tai tarkkailemalla muiden ihmisten toimintoja. Tämä perustuu oletukseen, että tekemällä tutkija ymmärtää tutkimiaan ilmiöitä paremmin kuin pelkästään havainnoimalla. (Ingold 2008.) Tutkimusaihe luonnollisesti määrittelee tutkijan osallistumismahdollisuudet, esimerkiksi omassa tutkimuksessamme voimme lähinnä havainnoida työpaikkojen käytäntöjä esimerkiksi kokoustilanteissa, mutta siihen miten ihmiset kokevat nämä tilanteet pääsemme kiinni keskustelujen ja haastattelujen kautta. Voimme kuitenkin hyödyntää tässä tutkimuksessamme myös omia kokemuksiamme, koska olemme itsekin pätkätöissä eläviä tutkijoita, jotka liikkuvat tai olettavat joutuvansa liikkumaan eri sektoreiden, eri maantieteellisten paikkojen ja eri tutkimusryhmien välillä. Tämä tuo oman haasteensa tutkimukseemme, koska olemme samaan aikaan sekä sisäpiiriläisiä että ulkopuolisia. Tutkimuksessamme onkin erityisen tärkeää pohtia sitä, miten ja millaista tietoa me tuotamme. Kuten toimintatutkimus, myös antropologinen etnografia perustuu nykyisin ajatukseen siitä, että tutkimusta tehdään jonkun kanssa (study with), ei jostakin (study of), ja että tiedontuottamisen reflektoinnissa pitää keskittyä sekä tietämisen tapoihin että tietämisen polkuihin eli miten tiedämme ja mitä kautta tietämisemme on muodostunut. (Ingold 2008.) Nämä kysymykset tulisi kohdistaa sekä tutkimuksiimme osallistuvien ihmisten yksilöllisiin kokemuksiin että tutkimusprosesseihimme. Tähän ei antropologissa tutkimuksissa edelleenkään porauduta riittävällä syvyydellä siten, että analysoitaisiin ensinnäkin tiedon tuottumista erilaisissa ihmisten välissä kohtaamisissa ja toiseksi tietämisen ajallista, kumulatiivista luonnetta. Sen sijaan antropologissa tutkimuksissa on paremmin osattu kontekstualisoida tiedon yhteisöllisiä, tilanteisia ja sosio-materiaaliseen paikkaan kiinnittyviä merkityksiä. (Marchand 2010.) Toimintatutkimus on feministisen tutkimuksen tapaan usein kiinnittynyt lähestymistapoihin, jotka tarkastelevat kriittisesti valtaa, identiteettiä ja toimijuutta (vrt. Wicks, Reason & Bradbury 2008, 19). Osallistavan toimintatutkimuksen alkumetrit olivat monen muun tutkimusotteen tavoin sokeita sukupuolidynamiikalle, ja feministinen katsantotapa on tarjonnut mahdollisuuden uuden muutosvision luomiseen (emt. 20). Tiedon ja tietämisen paikantuneisuus, subjektiivisuus ja valta-asetelmat ovat keskeinen osa feminististä tietämistä. Esimerkiksi Donna Harawayn (1991) paikantuneen tiedon (situated knowledge) lähtökohtana on ymmärrys siitä, mistä käsin tiedämme. Millaisia

3 rajauksia tutkimuksen osallistujat ja tutkijat tekevät, millaiset onto-epistemologiset lähtökohdat tietämistämme rajaavat, tai miten objekti- ja subjektipositiot ovat suhteessa toisiinsa ja rakentavat toisiaan - ovat tärkeitä kysymyksiä paikantuneen tiedon reflektoinnissa. Tieteellisen merkitysten luomisen käytännöt ovat performatiivisia, toisin sanoen ne paitsi tuottavat tietoa maailmasta myös luovat maailmaa, esimerkiksi muovaamalla osallistujien identiteettiä tai konkreettisemmin työelämän käytäntöjä. Siten myös valitsemamme menetelmät ja metodologiat ovat reflektoitava osa omaa tiedontuottamisemme kudelmaa. (Barad 2007.) 3. Tutkijan rooli ja muutos Toimintatutkimus tavoittelee muutosta toimintatavoissa sekä osallistujien valtaistamista. Käytännöllisten lopputulosten tavoittelu yhdistyy toimintatutkimuksessa uuden ymmärryksen tuottamiseen; teoria saa merkityksensä toiminnassa (Reason & Bradbury 2001, 2). Työpaikan toimijoiden tulkinnat ja uudelleenmäärittelyt tulevat osaksi muutostoimintaa, ja niitä arvioidaan siltä pohjalta, mikä saa aikaan muutosta (ks. Gustavsen 2001, 19). Kun puhutaan tutkijan roolista toimintatutkimuksessa, yksi lähtökohta tarkastelulle on, missä määrin kyse on tutkijalähtöisestä toiminnasta, jota perinteinen tutkimus usein edustaa. Toimintatutkimuksessa taas kyse on tutkijan ja muiden osallistujien yhteistyöstä tilanteessa, jossa pyritään valtaistamaan osallistujia. Kenties ihanteellisimpana tilanteena pidetään sitä, jos ulkopuolinen tutkija ja sisäpiirin osallistujat tekevät molemmat yhteistyössä tutkimusta omista lähtökohdistaan käsin. Usein tyypillistä on kuitenkin tutkijan käynnistämä hanke, jossa tutkija tekee yhteistyötä tutkittavan organisaation jäsenten kanssa. (Herr & Anderson 2005, 15-16). Kommunikatiivisessa toimintatutkimuksessa osallistujien kokemukseen perustuva tieto on ensisijaista. Kuitenkin asiantuntijatiedolla voidaan tehdä osallistujille näkymätöntä näkyväksi (Gustavsen 2004, 174), ja sillä tulisi olla perusteluvoimaa paikallisesti (Gustavsen 1991, 311). Ennen kaikkea asiantuntijatieto on ajateltu kommunikaation rakenteita koskevaksi kokemustiedon ollessa kommunikaation pääasiallista sisältöä. Oli tutkija sitten pääasiallisesti kommunikaation rakenteiden tai sen sisältöjen asiantuntija, hänellä on erilaisilla tiedollisilla rajoilla kulkevan toimijan rooli, joka ei ole neutraali, vaan yhteistyössä tutkija tekee valintoja sen suhteen, missä määrin hän osallistuu ja millaista tietoa jakaa muiden osallistujien kanssa. Toimintatutkimuksen ihanteet - demokratian edistäminen, osallistaminen, yhteinen tietotuotanto - luovat tutkijalle normatiiviset kehykset, joihin peilaten hän tutkimustaan toteuttaa. Tutkija ei voi olla tiedon ja muutoksen tuottamisen ulkopuolinen toimija, mutta hänen toimintaansa kohdistuvat vaateet muokkaavat toimintaa hienovaraisen vaikuttamisen suuntaan. Asiantuntijatietoa hyödynnetään varoen, loukkaamatta muiden osallistujien kokemustietoa. Lisäksi tutkijan vaikuttamispyrkimykset voivat kentän vuorovaikutustilanteissa jäädä huomiotta. Tutkijan rooli voi korostua, jos käsittelyssä ovat sellaiset tilanteet ja käsitteet, kuten sukupuoli, joiden kautta ei kokemusta ole aiemmin pyritty ymmärtämään. (Leinonen 2016, 40-41; ) Feministinen ote täydentää (toiminta)tutkijan toiminnan normatiivisia kehyksiä. Osallistuvan, aktiivisesti muutokseen pyrkivän antropologian aika alkoi 1970-luvulla niin sanotun toiminta-antropologian (action anthropology) myötä. Toiminta-antropologiassa tutkijalla on kaksi keskenään yhtä tärkeää tavoitetta: auttaa ihmisiä ratkomaan ongelmia ja oppia jotakin tästä prosessista (Tax 1975). Samoin kuin aiemmat etnografit myös toiminta-antropologit jalkautuvat kentälle toimimaan ihmisten kanssa. Uutta on se, että tutkimusongelmat nivoutuvat yhteen osallistujien tosielämän ongelmien kanssa ja tavoitteena on muuttaa tilannetta yhdessä. Tieteenteoreettinen keskustelu on kuitenkin pysynyt tärkeänä osana toiminta- ja soveltavaa antropologiaa. (Kedia & van Willigen

4 2005). Nykyisissä osallistuvan antropologian tutkimuksissa osallistujien ja tutkijan yhteistyön määrä ja muodot sekä tutkijan asema vaihtelevat. Tärkeää on tarkastella näitä eri elämänalueita edustavan toimijan yhteistyöprojekteja neuvotteluina, joissa eri toimijoilla on monenlaisia valtaan kytkeytyviä poliittisia asemia ja päämääriä. (Beck & Maida 2013; Suchman 2007.) Tämän vuoksi osallistuvissa etnografisissa tutkimuksissa täytyy analysoida tarkoin toimijoiden välistä vuorovaikutusta, johon erilaiset valtasuhteet ja niiden muutokset olennaisesti vaikuttavat, sekä vallan ja tietämisen välistä suhdetta. 4. Tutkimusotteiden nivoutuminen yhteen? Toimintatutkimus, etnografinen tutkimus ja feministinen tutkimus Epistemologisesti toimintatutkimus, etnografinen tutkimus ja feministinen tutkimus ovat hyvin lähellä toisiaan: kaikki pohjautuvat käsitykseen siitä, että tietoa tuotetaan yhdessä ja että tiedontuottamisen prosesseja tulee reflektoida tarkasti. Koska erityisesti antropologian tausta on tutkijan ja tutkittavien eroa korostavassa asetelmassa, on alan etnografisissa tutkimuksissa tukeuduttu sellaiseen refleksiivisyyteen, jossa tutkija reflektoi itseään ja tekemiään valintoja suhteessa tutkimiinsa yhteisöihin ja ilmiöihin. (Davies 2003.) Toimintatutkimuksen metodologia sen sijaan perustuu sille, että reflektointia tehdään pitkin tutkimusprosessia yhdessä kaikkien osallistujien kanssa. Toisaalta myös sitä on toisinaan kritisoitu tutkijan asiantuntija-aseman vahvistamisesta suhteessa muihin osallistujiin. (Esim. Kesby 2005.) Lisäksi feministisen tutkimuksen kautta tavoitteenamme on tarkastella tiedontuottamisemme käytäntöjen vaikutuksia maailmaan, osana maailmaa. Tutkijoina emme siis ole irrallinen osa esimerkiksi havainnoimiamme toimintatutkimuksen työpajoja ja niissä tapahtuvia kohtaamisia. Tämä vaatii koko prosessin aikaista jatkuvaa reflektointia sekä tutkijoiden kesken että yhdessä tutkimukseen osallistuvien kanssa myös suunnitteluvaiheessa. Mutta onko tällainen refleksiivisyys mahdollista ja miten sitä tulisi tehdä? Toimintatutkimuksen avulla meillä on tavoitteena löytää sekä tutkimukseemme osallistuvien naisten että strategisia ja poliittisia päätöksiä tekevien ihmisten kanssa löytää niitä käytäntöjä, jotka voisivat tukea naisia heidän työssään ja urillaan. Antropologinen etnografinen näkemys ihmisestä arjen toimijana korostaa esimerkiksi sitä, että työelämän tutkimuksessa huomioidaan ihmisen elämä kokonaisvaltaisesti. Töissä tehtävät valinnat ja arjen käytännöt ovat paitsi osa laajempia kulttuurisia käytäntöjä ja yhteiskunnallisia rakenteita myös osa ihmisen koko elämää, historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Tämän vuoksi etnografisen otteen hyödyntäminen tihentää toimintatutkimuksen menetelmin saatua kuvaa ihmisestä työssään. Se voi auttaa lisäksi toimintatutkimuksessa tapahtuvien kohtaamisten analysoinnissa, kun refleksiiviseen analyysiin voidaan sisällyttää ihmisten pidemmät ajalliset jatkumot ja kokemukset sekä vaikkapa vuorovaikutuksen kulttuuriset käytännöt. Lähteet Barad, K. (2007) Meeting the universe halfway quantum physics and the entanglement of matter and meaning. Durham & Lontoo: Duke University Press. Beck, S. ja Maida, C. A. (2013) Introduction: Toward Engaged Anthropology. Sam Beck & Carl A. Maida (toim.) Toward Engaged Anthropology. New York, Oxford: Berghahn Books, Davies C. A. (2003) Reflexive Ethnography: A Guide to Researching Selves and Others. London: Routledge. Dourish. P. & Bell, G. (2011) Divining a Digital Future: Mess and Mythology in Ubiquitous Computing. Cambridge & Lontoo: MIT Press.

5 Gustavsen, B. (1985) Workplace Reform and Democratic Dialogue. Economic and Industrial Democracy, 6, Gustavsen (2001) Theory and Practice: The Mediating Discourse. Teoksessa P. Reason & H. Bradbury (toim.) Handbook of Action Research. Participative Inquiry & Practice. Lontoo: Sage Greenwood, D.J. (2015) An analysis of the theory/ concept entries in the SAGE Encyclopedia of Action Research: What we can learn about action research in general from the encyclopedia. Action Research, vol. 13 (2), Ingold, T. (2008) Anthropology is Not Ethnography. Radcliffe-Brown Lecture in Social Anthropology, March 14, Proceedings of the British Academy 154, Haraway, D. (1991) Simians, Cyborgs and Women: The Reinvention of Nature. New York: Routledge. Herr, K. & Anderson, G.L. (2005) The Action Research Dissertation: a Guide for Students and Faculty. Thousand Oaks, Lontoo & New Delhi: Sage Publications. Kedia, S. & van Willigen. J. (toim.) (2005) Applied Anthropology. Domains of Application. Westport & Lontoo: Praegers. Kesby, M. (2005) Retheorizing Empowerment-through-Participation as a Performance in Space: Beyond Tyranny to Transformation. Signs: Journal of Women in Culture and Society 2005, 30(4), Leinonen, M. (2016) Toimintatutkimus ja työkonferenssimenetelmä työpaikkojen tasaarvon edistämisessä. Acta Universitatis Tamperensis Tampere: Tampere University Press. Marchand, T. H.J. (2010) Making knowledge: explorations of the indissoluble relation between minds, bodies, and environment. Journal of the Royal Anthropological Institute 2010, Pink, S Doing sensory ethnography. Thousand Oaks, California: Sage. Reason, P. & Bradbury, H. (2001) Introduction: Inquiry and Participation in Search of a World Worthy of Human Aspiration. Teoksessa P. Reason & H. Bradbury (toim.) Handbook of Action Research. Participative Inquiry & Practice. Lontoo, Thousand Oaks & New Delhi: Sage Publications Suchman, L. (2007) Human-Machine Reconfigurations: Plans and Situated Actions, 2nd edition, New York: Cambridge University Press. Tax, S. (1975) Action Anthropology. Current Anthropology 16:4, Wicks, P.G.; Reason, P. & Bradbury, H. (2008) Livin Inquiry: Personal, Political and Philosophical Groundings for Action Research Practice. Teoksessa P. Reason & H. Bradbury (toim.) The SAGE Handbook of Action Research. Participative Inquiry and Practice. Lontoo, Thousand Oaks & New Delhi: Sage Publications