Arviointi johtamisen tukena

Transkriptio

1 Arviointi johtamisen tukena Marion Fields Suunnittelija, OK-opintokeskus

2 Mitä näet tässä kuvassa?

3 Arviointi on kuin valokuva Se näyttää yhdistyksen tai järjestön tilan tietyllä hetkellä. Voimme arvella, miten tilanteeseen on päädytty ja mihin se johtaa. Se on rajattu. Mitä on kuvan sisällä, mitä jää ulkopuolelle? Kuvaa tarkastelemalla voidaan löytää yllättäviäkin asioita

4 Koska kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa Arviointi on myös johtamisen paikka. Vaikka yhdistyksen/järjestön johto ei itse toteuttaisikaan arviointia, sen tulee tuntea sen periaatteet voidakseen esimerkiksi tilata ulkoisen arvioinnin tai tehdäkseen johtopäätöksiä

5 Miksi johtamisessa tarvitaan arviointia? Jotta päätöksiä voidaan tehdä, tarvitaan tietoa toiminnoista, jäsenten toiveista jne. Oman työn ja järjestön kehittäminen Toimijoiden motivointi, järjestön markkinointi Toiminnan läpinäkyvyys tuo uskottavuutta Avoimuus, demokratia, osallisuus Tilintekovelvoite

6 Mitä arvioinnilla halutaan tietää tai tehdä? Arvioinnin funktiot: järjestön kehittäminen, tilintekovastuun osoittaminen tai tiedonhankinta. Tarkoitusperästä, käyttäjistä jne. nousee tiedon intressi, josta arviointikysymykset ja -menetelmät johdetaan. Arvioida voidaan kokonaisuuksia tai yksittäisiä osa-alueita. Kohteiden valinta vaatii priorisointia, päätöksiä ja johtamista. -> vrt. valokuvan rajaus

7 Arviointia toiminnan vuoksi, ei toimintaa arvioinnin vuoksi Arvioinnin tulee johtaa toimenpiteisiin Arviointi tulee sovittaa toiminnan ja kehittämistarpeiden kokoon ja yhdistyksen resursseihin Yhdistyksen johto valitsee kulloisetkin kehittämiskohteet, mutta sen on hyvä kuunnella myös jäseniä

8 Arviointi prosessina Arviointi on prosessi, josta syntyy uusia kehittämistarpeita. Ihanteellisesti kerätään tietoa jatkuvana prosessina -> arvioiva työote Tarkoitusperä tulee selvittää ensin, vasta sitten mietitään kysymykset, tavoitteet ja tiedon hankinta. Tavoitteet ja kriteerit ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Tavoitteiden määrän tulee olla rajattu, että niitä voidaan arvioida järkevästi. Tavoitteet Muutokset toiminnass a jne.? Toiminnot Muutoksen saavuttami sen keinot Kriteerit Miten muutos ilmenee? Seuranta Miten tieto hankitaan? Arviointi Miten tietoa käytetään? Kehittäminen ja arviointitarpe iden analysointi

9 Johtaminen käytännön prosessina 1 Johto priorisoi kehittämisen ja/tai arvioinnin kohteet, vetää toiminnan suunnittelua ja tavoitteiden asettamista. Mikä on kyllin hyvää? Tästä johdetaan kriteerit. Tässä on hyvä kuulla asianosaisia, hankkia erilaista tietoa taustalle. Toiminnan suunnittelussa on jo hyvä ajatella tavoitteita, ei vain tekemistä itseään

10 Johtaminen käytännön prosessina 2 Johto päättää, miten arviointi tehdään (itsearviointi, sisäinen, ulkoinen ). Toteuttamisen johtaminen: kuka tekee ja miten (menetelmät jne.)? Tehdään itse, tilataan? Varsinaisesti arviointi alkaa, kun tieto on kerätty. Tähän kuuluu tulkintaa, niistä johtopäätösten tekeminen ja kehittämiskohteiden valinta. Toteutuu parhaiten, kun tehdään yhdessä jäseniä kuullen

11 Millainen on arvioiva ote työhön? Selkeys ja tarkoituksellisuus: tulee tietää, mitä arvioidaan ja miksi Avoimuus ja reiluus, eettisyys Tarkkuus, fokusointi ja priorisointi Kyky erottaa omat käsitykset tuloksista ja tehdä johtopäätöksiä. Ja ennen kaikkea: systemaattisuus Johtaja ei itse arvioi kaikkea, mutta hänen tulee tietää siitä tarpeeksi johtaakseen

12 Arvioinnin etiikkaa järjestöissä Eettisyys ja pelisäännöistä sopiminen edellyttävät johtamista. Arviointi ei saa haitata ketään. On mietittävä, toteutetaanko arviointi eettisesti oikein ja arvioidaanko eettisesti oikeita asioita: Esim. Tuleeko kerätä arkaluonteista tietoa asiakkailta, jos se ei ole oleellista? Onko osallistujilta saatu lupa? Muistettava myös erityisryhmien tarpeet, kulttuurinen ymmärrys, tilannetaju jne. Pienessä järjestössä nimettömyyden varjeleminen voi olla hankalaa

13 Arvioinnin politiikkaa järjestöissä Arviointi saattaa vaikuttaa järjestön sisäpolitiikkaan : Pienimmissäkin yhdistyksissä on toimintaan ja päätöksentekoon liittyviä valtasuhteita Järjestöllä voi olla toimintoja, joihin ei uskalleta/haluta kajota Avoimuus ja rehellisyys tärkeää: Kaikkia on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja ikävätkin tulokset tulee uskaltaa julkistaa Joskus ulkopuolisen arvioijan läsnäolo voi tehdä hyvää Johtajalta vaaditaan rohkeutta!

14 Arvioinnista kehittämiseen Systemaattisuus on tärkeää: Arvioinnin ottaminen kaikkeen kehittämiseen sitouttaa ja vähentää henkilöihin osuvaa arvostelua Arviointi tulisi sovittaa yhteen suunnittelukierron kanssa, mutta sitä tulisi tapahtua koko ajan. Arvioinnin tulee johtaa aitoihin toimenpiteisiin Kehittäminen on priorisointia, tekemistä ja päätöksiä eli myös johtamista vaativaa

15 Miten johtaja rakentaa arviointikulttuuria? Koulutus, sitouttaminen oman esimerkin kautta, palkitseminen Yhteisiä kokouksia tuloksista, eri näkökulmien kuunteleminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen Arviointien tulisi osallistaa ihmiset ja tukea heidän ja organisaation oppimista. Arviointien tulee olla aitoja ja johtaa toimenpiteisiin. Arviointikulttuurin rakentaminen on johtamista

16 Arviointia toiminnan ehdoilla, ei toimintaa arvioinnin ehdoilla. Päätä, miksi, mitä ja miten arvioit. Mitoita ja priorisoi. Sitouta, osallista, ohjaa ja motivoi. Ole reilu, mieti seurauksia. Ole itse hyvä esimerkki. Rohkene johtaa

17 Kuvan tulkinnasta johtamiseen Palataan alussa näytettyyn vuosikokouskuvaan. Mitä näet kuvassa yhdistyksen/järjestön johtajana? Mitä johtopäätöksiä teet? Miten hyödynnät näkemääsi johtamisessa?

18 Tutustu ja seuraa Järjestöarvioinnin ilmansuuntia verkko-opas: stöarvioinnin-ilmansuuntia Keskustellaan illalla tunnisteella #järjestöt

19 Lähteitä Charities Evaluation Services (2002) First steps in monitoring and evaluation Cutt, J. & Murray, V. (2000) Accountability and Effectiveness Evaluation in Non-profit Organizations. Lontoo: Routledge. Fowler, A.; Goold, L. & James, R. (1995) Participatory Self Assessment of NGO Capacity. Oxford: INTRAC. Hyman, Vince (2007) Create a Culture of Evaluation. 07_evaluation_culture.cfm (ladattu ). Koskinen-Ollonqvist, P.; Paija, L.; Pantzar, J. A.; Saikkonen, P. & Savolainen. N. (toim.) (2009) Näkökulmia järjestöarviointiin. Helsinki 2009: JÄRVIhanke. Robson, C. (2001) Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation tekijöille ja tilaajilla. Helsinki: Tammi. Virtanen, P. (2007) Arviointi. Arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Helsinki: Edita