Merja Mynttinen. Käsin tehtävien nostojen aiheuttaman riskin arviointimenetelmän kehittäminen

Transkriptio

1 Merja Mynttinen Käsin tehtävien nostojen aiheuttaman riskin arviointimenetelmän kehittäminen

2 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 4 1. JOHDANTO Kehittämistyön taustaa Kehittämistyön tavoite 7 2. KEHITTÄMISTYÖN LÄHTÖKOHTIA Nostotyön riskeistä ja arviointimenetelmistä Nostojen ja siirtojen aiheuttamat terveyshaitat Tapaturmat Tuki- ja liikuntaelinsairaudet Tapaturmien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien yhteys Fyysisesti raskaan työn yhteydet työssä jaksamiseen AINEISTO JA MENETELMÄT Nostamisesta aiheutuvan riskin arviointi Valtioneuvoston päätös käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä Työterveyslaitoksen ergonomian tarkastusohje Ruotsalaiset turvallisuusmääräykset NIOSH:n ohjeet Muita ohjeita Muiden olosuhteiden huomioon ottaminen nostoja siirtotyössä Hyvän mittausmenetelmän ominaisuudet Pysyvyys Pätevyys Menetelmän kehittäminen ja arviointikriteerit Menetelmän kokeilu TULOKSET Muuttujakohtaiset tulokset Työskentelypistekohtaiset tulokset Reliabiliteetin mittaus Systemaattinen virhe Menetelmän validiteetin arviointi TULOSTEN TARKASTELU Menetelmän arviointi Mittaustulosten arviointi Tapaturmat ja sairauspoissaolot 40

3 5.4 Hyvät käytännöt Menetelmän yleistäminen JOHTOPÄÄTÖKSET 41 KÄYTETYT LÄHTEET 43 LIITTEET Liite 1: Käsin tehtävän nostotyön tarkastuslista Liite 2: Käsin tehtävien nostojen kriteeristö Liite 3: Yrityksen taustatietoja

4 TIIVISTELMÄ Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat merkittävin työstä poissaoloa aiheuttava syy ja osa näistä sairauksista liittyy nostamiseen ja siirtämiseen. Vähintään joka neljäs työtapaturma sattuu nostamisen ja siirtämisen aikana. Raskas fyysinen työ lisää työuupumusta ja erilaisia tuki- ja liikuntaelinoireita ja huonontaa koettua työkykyä ja terveydentilaa, mikä on osasyynä ennenaikaiseen eläköitymiseen. Vuoden 2003 alusta voimaan tullut uusi työturvallisuuslaki edellyttää työnantajan yleisen huolehtimisvelvoitteen ohella työn vaarojen selvittämistä ja arviointia. Arvioitavaksi edellytetään erityisesti työn kuormitustekijät. Valtioneuvoston päätös käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä täsmentää tätä velvoitetta. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan työsuojelustrategiassa on keskeisenä tavoitteena mm. työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisy ja työntekijöiden työssä jaksaminen. Osana tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyä tulevat käsin tehtävät nostot ja siirrot olemaan eräs työsuojeluhallinnon painopisteistä vuoteen 2007 saakka. Käsin tehtävien nostojen arviointiin on useita, pääosin asiantuntijakäyttöön soveltuvia menetelmiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käsin tehtävien nostojen aiheuttamien haittojen ja vaarojen tunnistamiseksi ja riskien suuruuden arvioimiseksi menetelmä, joka olisi otettavissa sekä tarkastajien että työpaikkojen käyttöön lyhyellä perehtymisellä. Menetelmällä arvioitavat asiat määräytyivät pääosin käsin tehtävistä nostoista ja siirroista annetun valtioneuvoston päätöksen liitteen mukaisesti. Tutkimuksissa on todettu ainakin taakan painon, nostotiheyden sekä vartalon asennon vaikuttavan nostotyön riskeihin. Myös hyvä ote taakasta, taakan sijainti lähellä vartaloa sekä työympäristön ominaisuudet vaikuttavat tapaturmariskiin ja epäedulliset lämpöolosuhteet lisäävät kuormittumista. Menetelmää kokeiltiin 25 pienessä, Kanta-Hämeen alueella toimivassa metallialan yrityksessä erilaisissa työtehtävissä. Menetelmällä voitiin tunnistaa keskeisiä käsin tehtäviin nostoihin liittyviä riskitekijöitä kuten nostojen toistuvuus, taakan ominaisuudet, vartalon asento noston aikana sekä työympäristön erityispiirteet. Lisäselvitystä vaatisi se, mikä osatekijä lisää eniten tapaturmariskiä ja missä määrin kukin osatekijä vaikuttaa tuki- ja liikuntaelinsairauksien esiintyvyyteen.

5 Menetelmän reliabiliteetti mitattiin rinnakkaismittauksena siten, että tarkastaja, yrityksen työsuojelupäällikkö ja työsuojeluvaltuutettu arvioivat samanaikaisesti nosto- ja siirtotyön tilannetta tarkistuslistan avulla. Rinnakkaismittauksessa saadut reliabiliteettien arvot olivat hyviä eli niin tarkastaja kuin työpaikkojen työsuojeluhenkilöstökin saivat arvioinnissa samanlaisia tuloksia. Menetelmää on kokeiltu myöhemmin myös elintarvikealan yrityksissä ja kokeilun perusteella menetelmä näyttäisi soveltuvan myös muualle kuin metalliteollisuuden yrityksiin. 1 JOHDANTO 1.1 Kehittämistyön taustaa Tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuva työkyvyttömyys on Suomessa eräs merkittävimmistä sairauspoissaoloa sekä eläköitymistä aiheuttavista tekijöistä. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2001 siirtyi tuki- ja liikuntaelinsairaudesta johtuvalle työkyvyttömyyseläkkeelle yli 7300 henkilöä, mikä on 31% kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä. (Eläketurvakeskuksen 2002) Vuoden 2003 alusta voimaan tulleen uuden työturvallisuuslain (738/2002) 10 edellyttää, että työstä, työtilasta ja muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät selvitetään riittävän järjestelmällisesti, ja ellei haitta- ja vaaratekijöitä voida poistaa, arvioidaan niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Lain 24 :ssä todetaan, että työtä pitää tarvittaessa keventää apuvälinein ja että terveydelle haitalliset käsin tehtävät nostot ja siirrot tehdään mahdollisimman turvallisesti, milloin niitä ei voida välttää tai keventää apuvälinein. Lain 25 :ssä edellytetään erityisesti työn kuormitustekijöiden selvittämistä ja ryhtymistä toimenpiteisiin vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Valtioneuvoston päätös käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä (1409/1993) velvoittaa työnantajaa hankkimaan sellaisia mekaanisia laitteita tai apuvälineitä, ettei työntekijän tarvitse käsitellä taakkoja käsin. Jos käsin tehtävää nostoa tai siirtoa ei voida välttää, tulee työnantajan arvioida ko. työn turvallisuus- ja terveysolosuhteet ottaen huomioon valtioneuvoston päätöksen liitteessä mainitut asiat. Työpisteet tulee järjestää siten, että nostot ja siirrot ovat mahdollisimman turvallisia sekä ryhtyä toimiin erityisesti selän vahingoittumisen vaaran välttämiseksi ja vähentämiseksi.

6 Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat asiakirjassa vuodelta 2001 yksi neljästä strategisesta linjauksesta on työelämän vetovoiman lisääminen, jossa eräänä toimenpiteiden painopisteenä on työelämän hyvinvointi. Työsuojeluviranomaisten toiminta tulee kohdistaa entistä painokkaammin työssä jaksamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan työsuojelustrategiassa vuodelta 1998 strateginen painopiste on määritelty seuraavasti: Osana sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa työsuojeluhallinnon keskeisenä tavoitteena on työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn ylläpito ja edistäminen sekä työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisy. Työperäisten tukija liikuntaelinsairauksien ehkäisy, henkinen hyvinvointi työssä ja työntekijöiden työssä jaksaminen sekä niiden edellytyksenä oleva työn hallinta ovat työsuojelun erityiset kehityskohteet. Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston kirjeessä Dnro 13/72/2001 Valmistautuminen ministeriön ja työsuojelupiirien välisiin tulosneuvotteluihin syksyllä 2001 kohdassa 4. Viranomaisaloitteisen toiminnan keskeisten painoalueiden tavoitteet mainitaan, että eräs keskeisistä painoalueista on vv tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä käsin tehtävät nostot. Työsuojelupiirien pitää varmistaa ministeriön kanssa sovittavalla tavalla, että niiden toimialojen, joilla käsin tehtäviä nostoja esiintyy huomattavassa määrin, työpaikoilla noudatetaan Valtioneuvoston päätöstä käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä (1409/1993). Sosiaali- ja terveysministeriön ja Hämeen työsuojelupiirin tulossopimuksessa vuodelle 2002 sovittiin muun muassa, että Hämeen työsuojelupiirissä kehitetään PD - opinnäytetyönä vuosien aikana tarkastajien ja metalliteollisuuden työpaikkojen käyttöön soveltuva, käsin tehtäviä nostoja ja siirtoja koskeva riskinarviointimenetelmä, jota kokeillaan 20 satunnaisesti valitussa metallialan työpaikassa. Kokeilussa selvitetään myös, missä metalliteollisuuden työvaiheissa ja työskentelypisteissä esiintyy voimakasta kuormittumista aiheuttavia käsin tehtäviä nostoja tai siirtoja. Käsin tehtävät nostot ja siirrot tulevat olemaan myös vuosina eräänä työsuojeluhallinnon keskeisenä toimintakohteena, niin kuin vuoden 2003 tulosneuvotteluja koskevassa kirjeessä mainitaan (Valmistautuminen 2003).

7 1.2 Kehittämistyön tavoite Kehittämistyön tavoitteena oli - kehittää menetelmä käsin tehtävien nostojen aiheuttamien vaarojen tunnistamiseksi ja riskien suuruuden arvioimiseksi, - kokeilla kehitettyä menetelmää metalliteollisuudessa, - kartoittaa ne työt tai työvaiheet, joissa on kohonnut käsin tehtävien nostojen aiheuttama terveysvaara ja - kartoittaa riskien pienentämiseksi kehitettyjä ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä. Tavoitteena oli lisäksi se, että menetelmä olisi sellainen, että se voidaan ottaa tarkastajien ja työpaikkojen käyttöön lyhyellä perehtymisellä ilman ulkopuolista koulutusta. 2 KEHITTÄMISTYÖN LÄHTÖKOHTIA 2.1 Nostotyön riskeistä ja arviointimenetelmistä Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan vaikeat työasennot ja raskas nostaminen ovat erityisesti selkävaivojen riskitekijöitä. Haastattelututkimuksessa noin viidennes työntekijöistä ilmoitti, että heidän työssään esiintyy vaikeita ja epämukavia työasentoja tai raskaita nostoja tai taakkojen käsittelyä. Nämä haittatekijät voivat suoraan heikentää ihmisen terveydentilaa. Ne voivat myös vaikuttaa koettuun terveydentilaan heikentävästi, mikä lisää muun muassa ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen riskiä. Tutkimuksen mukaan lukumääräisesti eniten tapaturmia sattuu metallituotteiden valmistuksessa, vaikka tapaturmataajuus on jonkin verran pienentynyt 1990-luvulla. Ammattiryhmistä levysepille on sattunut eniten tapaturmia suhteessa tehtyihin työtunteihin vuodesta 1992 lähtien. Koneistajat ja työstäjät ovat toiseksi tapaturma-alttein ammattiluokka. Tutkimukseen liittyvässä haastattelussa yleisimmin tapaturmanvaaraa aiheuttaviksi tekijöiksi koettiin kiire, liukkaus, hankalat työasennot ja fyysisesti raskas työ. (Kauppinen ja muut 2000) Fyysisen kuormituksen arviointiin on useita, pääosin asiantuntijakäyttöön soveltuvia menetelmiä. Tällaisia ovat mm. työntekijän omaan arviointiin perustuva Borgin RPE asteikko, työpaikan ergonominen selvitys sekä työasentojen analysointiin tarkoitettu OWAS menetelmä (Työkyvyn 2001). Välillisesti nostotöiden aiheuttamaa kuormittumista voidaan analysoida myös fysiologisilla menetelmillä kuten sydämen sykintätaajuudella sekä EMG -menetelmällä, jossa tarkastellaan eri lihasryhmiin kohdistuvaa kuormitusta. Mikään näistä menetelmistä ei suoranaisesti sovellu nostotyön arviointiin. RPE-asteikolla saadaan työntekijän subjektiivinen arvio työn kokonaiskuormittavuudesta ja siihen voivat

8 vaikuttaa työntekijän motivaatio sekä aiemmat kokemukset. Kuormitusasteikko 6-20 on sanallinen ja eri asteiden välistä eroa saattaa olla vaikeaa hahmottaa. Työpaikan ergonomian selvitys on työn kuormitustekijöiden tunnistamis- ja arviointimenetelmä ensisijassa työterveyshenkilöstön käyttöön, ja menetelmällä saadaan työstä kokonaisarvio (Työterveyslaitos 2001). Taakkojen käsittely on vain yksi osa ergonomista selvitystä ja huomioi taakan painon ohella nostokorkeuden ja nostoetäisyyden. Menetelmä on suhteellisen laajasti käytetty ja antaa viisiportaisen tasokuvauksen eri osatekijöistä huomioiden myös työntekijän mielipiteet. Menetelmän käyttö vaatii perustiedot ergonomiasta, käyttökoulutuksen ja kokeneeltakin tekijältä 1-2 tunnin panostuksen työpistettä kohti eikä näin ollen sovellu työsuojelutarkastajien käyttöön. OWAS-menetelmä perustuu työasentojen havainnointiin ja siinä analysoidaan selän, yläraajojen ja alaraajojen asennot erikseen sekä taakan käsittely ja voimankäyttö. Menetelmän käyttö vaatii harjaantumista ja melko suurta ajallista panostusta työpistettä kohti. Varsinaisen nostotyön arviointiin voidaan käyttää esimerkiksi NIOSH:n laskentakaavaa (Waters ja muut 1994). Nostokaava soveltuu seisten ja kaksin käsin tehtävien nostojen fyysisen kuormittavuuden arviointiin. Menetelmän käyttö vaatii perehtymistä ja harjaantumista sekä erillisiä laskutoimituksia suositeltavan enimmäistaakan selville saamiseksi. Koska asiantuntijakäyttöön tarkoitettujen arviointimenetelmien käyttö vaatii perusteellista perehtymistä asiaan, eikä monillakaan työpaikoilla ole tällaista asiantuntemusta käytettävissä muutoin kuin ostopalveluina, on käsin tehtävien nostojen ja siirtojen aiheuttamien haitta- ja vaaratekijöiden järjestelmällinen selvittäminen ja niiden terveydellisen merkityksen arviointi jäänyt satunnaiseksi.

9 2.2 Nostojen ja siirtojen aiheuttamat terveyshaitat Nostamisen ja siirtämisen aikana syntyvä kuormitus aiheuttaa ainakin tapaturmia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja työssä jaksamisongelmia kuten työuupumusta ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymistä Tapaturmat Metallituotteiden valmistuksessa (toimialaluokitus eli TOL 28) sattui vuosina Hämeen työsuojelupiirin alueella 2517 tapaturmaa. Koneiden ja laitteiden valmistuksessa (TOL 29) tapaturmia sattui 2471 kpl. Metallituotteiden valmistuksessa oli ylirasittuminen syynä 290 tapaturmaan (11,5 %) ja fyysinen ponnistus tai tahaton liike 199 tapaturmaan (7,9 %). Vastaavat luvut koneiden ja laitteiden valmistuksessa olivat ylirasittuminen 290 kpl (11,7 %) ja fyysinen ponnistus tai tahaton liike 207 kpl (8,4 %). Käsin tehtävien nostojen aikana sattuu muunkinlaisia työtapaturmia kuten esimerkiksi erilaisten esineiden varpaille putoamisia. (Tapaturmavakuutuslaitosten 2001) Nostamisen ja siirtämisen aiheuttamia tapaturmia on tutkittu tarkemmin Hämeen työsuojelupiirin alueen mekaanisessa metsäteollisuudessa. Vaikka mekaanisen metsäteollisuuden tapaturmat ovatkin erilaisia kuin metallialan tapaturmat, voidaan niistä saada viitteitä myös kaikista nosto- ja siirtotapaturmista. Mekaanisen metsäteollisuuden työtapaturmista on sattunut 37 % erilaisen esineiden nostamisen tai siirtämisen aikana. (Varonen 2003) Eniten eli 37 % mekaanisen metsäteollisuuden nosto- ja siirtotapaturmista on aiheuttanut äkillinen ylikuormitus noston tai siirron aikana. Näistä oli seurauksena lähinnä selän ja olkapään venähdyksiä. Toiseksi eniten eli 30 % nosto- ja siirtotapaturmista on aiheuttanut esineen putoaminen henkilön päälle noston tai siirron aikana. Esineiden putoaminen aiheutti lähinnä jalkaterän tai varpaiden vammoja. Tikun meneminen käteen tai siirrettävän esineen viiltäminen aiheutti 16 % nosto- ja siirtotapaturmista, työpaikan rakenteisiin satuttaminen 7 % ja puristuminen siirrettävän tai nostettavan esineen ja työpaikan rakenteiden väliin 5 %. Nostettavan tai siirrettävän esineen paino ei yksin määritä nostamisen tai siirtämisen aiheuttamaa fyysisen ylikuormittumisen riskiä, vaan siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät. Esimerkiksi mekaanisessa metsäteollisuudessa 10 % selän ja olkapään venähdyksistä sattui, kun nostettiin enintään 5 kg painavaa esinettä ja 26 %, kun nostettiin enintään 15 kg painavaa esinettä. Ei ole kovin todennäköistä, että esimerkiksi muutaman kilon painoisen esineen nostaminen optimaalisissa olosuhteissa aiheuttaisi 10 % selän

10 sen esineen nostaminen optimaalisissa olosuhteissa aiheuttaisi 10 % selän venähtämistapaturmista. Suurin osa putoavien esineiden aiheuttamista vammoista on syntynyt esineen putoamisesta tyypilliseltä siirtokorkeudelta eli alle metristä. Yllättävän kevyetkin, jopa muutaman kg:n painoiset esineet ovat aiheuttaneet vammoja (taulukko 1). Taulukko 1. Työtapaturman sattuessa henkilön päälle pudonneen työkappaleen paino ja putoamiskorkeus Hämeen työsuojelupiirin alueen mekaanisessa metsäteollisuudessa vuosina (Varonen 2003). esineen putoamismatka esineen paino enintään 0,5 m yli 0,5 m, alle 1 m yli 1 m, alle 2 m 2 m tai enemmän yhteensä enintään 5 kg 1 % 2 % 2 % - 5 % enemmän kuin 5 kg mutta enintään 15 kg enemmän kuin 15 kg mutta enintään 35 kg enemmän kuin 35 kg mutta enintään 55 kg 7 % 6 % 5 % 7 % 25 % 27 % 18 % 1 % 4 % 51 % 13 % 2 % 1 % - 16 % enemmän kuin 55 kg 2 % - 1 % - 3 % yhteensä 49 % 28 % 11 % 12 % (N=95) Mekaanisen metsäteollisuuden nosto- ja siirtotapaturmien sattumiseen myötävaikuttivat eniten seuraavat tekijät: - ote lipsahti irti nostettavasta tai siirrettävästä esineestä tai esine siirtyi tai pysähtyi äkillisesti - ei käytetty asianmukaista henkilökohtaista suojeluvälinettä kuten suojakäsineitä tai turvajalkineita - ei käytetty nostolaitetta, vaikka sellainen olisi ollut käytettävissä

11 - nostoasento oli huono: nostaja kumartui tai noston aikana esiintyi selän kiertoa - nostossa tai siirrossa apuna käytetty työkalu lipsahti tai siirtyi äkillisesti - henkilö liukastui noston tai siirron aikana Tuki- ja liikuntaelinsairaudet Pitkän aikavälin ( ) tarkastelu osoittaa, että tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat merkittävin työstä poissaoloa aiheuttava syy. Eniten pitkiä, yli yhdeksän päivän poissaoloja tuki- ja liikuntaelinsairauksista aiheuttavat selkäsärky, muut selän nikamasairaudet, polven nivelrikko ja lonkan nivelrikko (taulukko 2). (Kantolahti 2003) Taulukko 2. Eniten sairauspoissaoloa aiheuttaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet vuonna 2001 (Kantolahti 2003) sairaus osuus tuki- ja liikuntaelinsairauksista poissaolopäivät selkäsärky 17, muut selän nikamasairaudet 10, polven nivelrikko 5, lonkan nivelrikko 3, Sellaisia ammatteja, joissa esiintyy paljon pitkiä, yli yhdeksän päivän tuki- ja liikuntaelinsairauksia, ja joissa myös voi esiintyä paljon nostamista ja siirtämistä, ovat lähes kaikki taulukossa 3 mainitut työt. Raskas ruumiillinen työ lisää mm. polven ja lonkan nivelrikon, iskiaksen ja niskakivun riskiä (Heliövaara 1996b). Miehillä että naisilla tuki- ja liikuntaelinoireet, mm. niskahartiavaivat, lanne-ristiselän kipu sekä nivelkipu olivat yleisimpiä, eivätkä ne ole vuosikymmenen kuluessa vähentyneet (Kauppinen ja muut 2000).

12 Taulukko 3. Ammatit, joissa tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella korvattujen sairauspoissaolopäivien määrä oli suurin vuonna 2001 (Kantolahti 2003). ammatti korvattujen sairauspoissaolopäivien määrä konepaja- ja rakennusmetallityö terveyden- ja sairaanhoitotyö siivoustyö majoitusliike- ja suurtaloustyö talonrakennustyö tavaroiden myyntityö tieliikennetyö sosiaalialan työ pakkaus-, varastointi- ja ahtaustyö Tapaturmien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien yhteys Tapaturmien yhteyttä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin on tutkittu Suomessakin jonkin verran. Merkittävä osa tuki- ja liikuntaelinsairauksista on tapaturmien seurausta (Heliövaara 1996a). Selkätapaturmien syyosuudeksi laskettiin Mini-Suomi -terveystutkimuksessa 16,5 % iskiaksen ja 13,7 % muiden pitkäaikaisten selkäoireyhtymien esiintyvyydestä. Iskuvammat, selän retkahdukset ja nikamien murtumat voivat johtaa selkäsairauksien syntymiseen. Usein selkäkipu alkaa vain vähäisen venähdyksen yhteydessä (Heliövaara ja muut 1993, Heliövaara & Riihimäki 1996). Alaselän kivun riskisuhde oli yli kolminkertainen niillä, joilla oli sattunut alaselkään kohdistunut tapaturma (Miranda ja muut 2000). Niskaan kohdistuvat tapaturmat, etenkin retkahdukset ja nikamien murtumat voivat johtaa hankaliin ja pitkäkestoisiin niskavaivoihin. Mini-Suomi -terveystutkimuksen mukaan saattaa lähes joka kuudes niska-hartiaoireyhtymä olla tapaturman seurausta (Heliövaara ja muut 1993). Myös hartiaan tai selkään kohdistuneet tapaturmat ovat niskahartiaoireyhtymän riskitekijä (Viikari-Juntura 1996b). Niska-hartiakivun riskisuhde oli lähes kolminkertainen niillä, joilla oli sattunut niskaan kohdistunut tapaturma ja olkapääkivun riskisuhde lähes 30-kertainen niillä, joilla oli sattunut olkapäähän kohdistunut tapaturma (Miranda ja muut 2000).

13 2.2.4 Fyysisesti raskaan työn yhteydet työssä jaksamiseen Tutkimuksissa on havaittu, että työn fyysinen rasittavuus on yhteydessä koettuun alhaiseen työkykyyn ja runsaisiin tuki- ja liikuntaelinten oireisiin (Lindström ja Kandolin 1996). Työn fyysinen kuormitus korreloi tilastollisesti erittäin merkitsevästi koetun terveydentilan kanssa (Järvisalo ja muut 1997). Koetun terveydentilan on puolestaan havaittu ennustavan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Ikääntymisen vaikutuksia selvittäneessä tutkimuksessa havaittiinkin, että ruumiillisen työn tekijät poistuivat työelämästä henkisen työn tekijöitä selvästi aikaisemmin ja että työn ruumiillinen raskaus oli merkitsevästi yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen (Tuomi ja muut 1995, Piispa ja Huuhtanen 1993). Lihastyön ja voimankäytön on todettu olevan merkitseviä työkyvyttömyyden ennustajia (Klockars ja muut 1998). Erään tutkimuksen mukaan työn ruumiillinen raskaus oli yhteydessä varhaiseläkeajatuksiin, jotka puolestaan olivat yhteydessä todelliseen eläkkeelle siirtymiseen (Huhtaniemi 1999). Ikääntymisen vaikutuksia selvitettäessä havaittiin, että runsaan kymmenen vuoden ikääntymisen jälkeen työntekijät kokivat työn muuttuneen sekä henkisesti että ruumiillisesti raskaammaksi. Naiset kokivat miehiä useammin työn ruumiillisen ja henkisen rasittavuuden lisääntyneen. Myös kuormittumisen oireet olivat lisääntyneet. (Tuomi ja muut 1995) Pienyrityksiä ja niiden työntekijöitä koskeneessa, vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa työn fyysinen rasittavuus ei korreloinut työuupumuksen tai henkisten voimavarojen puutteen kanssa. Kun vuosina tehtiin uusi tutkimus samalle ryhmälle, oli työn fyysisen rasittavuuden ja työuupumuksen ja henkisten voimavarojen puutteen välinen korrelaatio tilastollisesti erittäin merkitsevä. (Lindström ja muut 1997 ja 2000). Elektroniikkaalan pientyöpaikoilla tehdyssä tutkimuksessa työn fyysinen rasittavuus korreloi niin ikään uupumuksen ja voimavarojen kanssa. Raskas työ korreloi tilastollisesti erittäin merkitsevästi myös selkäkipuihin. (Anttonen ja Tammelin 2000) Työuupumus on osa kokonaishyvinvointia. Tutkimuksin on todistettu, että koettu henkinen työkyky heikkeni työuupumuksen mukana ja sama oli havaittavissa lievempänä myös fyysisessä työkyvyssä. Työuupumusta kokeneilla ylirasittuneisuudesta ja väsymyksestä johtuvat poissaolot olivat merkittävästi yleisempiä ja ne yleistyivät työuupumuksen voimistuessa. Ajatukset ennenaikaiselle eläkkeelle jäännistä lisääntyivät työuupumuksen voimakkuuden mukaan. (Kalimo ja Toppinen 1997)

14 Tutkimustulosten perusteella näyttää siis siltä, että raskas fyysinen työ lisää työuupumusta ja erilaisia tuki- ja liikuntaelinoireita ja huonontaa koettua työkykyä ja terveydentilaa, mikä osaltaan saattaa olla johtamassa ennenaikaiseen eläköitymiseen. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Nostamisesta aiheutuvan riskin arviointi Valtioneuvoston päätös käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä Aiemmin nostotyön riskejä arvioitaessa kiinnitettiin pääosin huomiota vain taakan painoon ja annettiin suosituksia siitä, kuinka monen kilon painoisia taakkoja miehet, naiset ja nuoret voivat nostaa joko tilapäisesti tai toistuvasti. Tällaiset taakan painoon perustuvat suositukset ovat jossain määrin harhaanjohtavia, koska nostoon vaikuttavat monet taakkaan, työympäristöön ja nostajaan liittyvät tekijät. Tämä on otettu huomioon valtioneuvoston päätöksessä käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä (1409/1993). Päätös edellyttää, että työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin järjestelyihin tai annettava työntekijän käyttöön asianmukaisia välineitä, erityisesti mekaanisia laitteita, jottei työntekijän ei tarvitse käsitellä taakkoja käsin. Milloin käsin tehtävää nostoa tai siirtoa ei voida välttää, työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin vaaran vähentämiseksi tai annettava työntekijän käyttöön asianmukaisia noston ja siirron apuvälineitä. Tällöin työnantajan on, jos mahdollista etukäteen arvioitava kyseisen työn turvallisuus- ja terveellisyysolosuhteet. Vaarojen arviointiin on annettu ohjeita päätöksen liitteissä. Huomioitavia asioita ovat muun muassa: - taakan erityispiirteet: taakan raskaus; liian suuri koko; hankala muoto; mahdollinen epävakaus; taakan epäedullinen sijainti vartaloon nähden; vartalon taivuttaminen tai kiertäminen noston aikana; sellainen taakan muoto tai koostumus, että se voi todennäköisesti aiheuttaa työntekijälle vamman varsinkin törmäyksen sattuessa - tarvittava fyysinen ponnistus: liian rasittava ponnistus; nosto voidaan tehdä vain vartaloa kiertäen; ponnistus saa taakan todennäköisesti yhtäkkiä liikkumaan; nosto tehdään epävakaassa asennossa - työympäristön erityispiirteet: riittämätön tila erityisesti pystysuunnassa; epätasainen tai liukas lattia; tila rajoittaa noston tai siirron tekemistä hyvässä asennossa oikealla nostokorkeudella; lattiapinnan tai työskentelypinnan korkeus vaihtelee vaatien taakan

15 käsittelyä eri korkuisilla tasoilla; lattia tai jalkatuki on epävakaa; lämpötila, kosteus tai ilmanvaihto on sopimaton - toiminnan asettamat vaatimukset: liian usein toistuva tai liian kauan kestävä fyysinen kuormitus, joka rasittaa erityisesti selkää; riittämätön lepo tai toipumisaika; liian pitkä nosto- tai siirtoetäisyys; prosessin määräämä työtahti, jota työntekijä ei voi muuttaa - yksilölliset vaaratekijät: työntekijä ei ole fyysisesti sopiva kyseiseen tehtävään; työntekijän käyttämät vaatteet, jalkineet tai muut henkilökohtaiset varusteet ovat kyseiseen työhön sopimattomia; työntekijä ei ole saanut riittävää tai sopivaa tietämystä ja opetusta. Kuormituksen ja henkilökohtaisten edellytysten arvioinnista työnantaja saa päätöksen mukaan lisää tietoja työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaisista työpaikkaselvityksistä, terveystarkastuksista, neuvonnasta ja ohjauksesta, vajaakuntoisten työssä selviytymisen seurannasta ja työkykyä ylläpitävästä toiminnasta Työterveyslaitoksen ergonomian tarkastusohje Työterveyslaitoksen julkaisemassa työpaikan ergonomian tarkastusohjeessa todetaan, että 25 kg:n taakan pystyvät nostamaan lähes kaikki miehet ja 2/3 naisista hyvässä nostotilanteessa. Alle 18-vuotiaille miehille enimmäisrajaksi mainitaan 20 kg ja naisille 15 kg. (Työpaikan 2001) Hyvän nostotilanteen edellytyksiä ovat: - taakka on lähellä vartaloa - asento ei ole kiertynyt noston aikana - raskaiden taakkojen nostamista on vain muutaman kerran tunnissa - taakka on sopivalla n cm korkeudella - taakassa on sopivat kädensijat tai siitä saa muuten hyvän otteen - nostamista varten on riittävästi tilaa - lattiapinta on pitävä, tasainen ja esteetön - nosto tehdään harkiten ja nostaja tietää nostamisen riskit. Yli kahden metrin siirtoetäisyyksiä ja yli 25 cm:n nostokorkeuseroja tulisi välttää.

16 3.1.3 Ruotsalaiset turvallisuusmääräykset Ruotsalaisissa turvallisuusmääräyksissä (Belastningsergonomi 1998) arvioidaan nostamisen turvallisuus sen perusteella, miten paljon taakka painaa ja miten etäällä sen painopiste on nostajan selkärangasta. Taulukossa 4 on esitetty taakan painorajat painopisteen mukaan. Taulukko 4. Taakan painorajat ruotsalaisten turvallisuusmääräysten mukaan painopiste alle 30 cm painopiste cm vihreä keltainen enintään 7 kg 7-25 kg enintään 3 kg 3-15 kg punainen yli 25 kg yli 15 kg Vihreä eli hyväksyttävä alue tarkoittaa sitä, ettei kukaan tai vain yksittäiset ihmiset voivat saada kuormittumisen aiheuttamia vaivoja lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Useimmille työntekijöille tällainen kuormittuminen ei siis aiheuta vammautumisen vaaraa. On olemassa tiettyjä riskiryhmiä (esim. raskaana olevat, alaikäiset tai työntekijät, jotka ovat olleet äskettäin sairaana), joille voidaan suositella tiettyä varovaisuutta. Keltainen eli tarkemman arvioinnin alue tarkoittaa sitä, että kuormitukset ovat sellaisia, että jotkut työntekijät voivat saada kuormittumisen aiheuttamia vaivoja lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Jotta riskitaso voitaisiin lopullisesti määritellä, pitää tehdä tarkempia tutkimuksia ja arviointeja. Ennen kaikkea nostamisen aikatekijöitä (työtahti, taajuus, kesto tms.) voidaan joutua selvittämään yksityiskohtaisemmin. Tällöin pitää tarkastella seuraavia tekijöitä: - työtehtävä o jos työtä tehdään kauan, usein tai aikapaineessa tai jos taakkojen käsittelytarpeen määrää kone eli työntekijä ei itse voi päättää, milloin pitää tauon o jos taakan käsittely pitää tehdä vartalo kiertyneenä tai kumartuneena ja vartalo kiertyneenä o jos taakkaa kannetaan pitkiä matkoja o jos taakan käsittely vaatii tarkkuutta

17 - taakka o jos taakasta on vaikeaa saada otetta tai jos taakkaa ei voida käsitellä vartalon lähellä; suuri, kankea, lämmin, kylmä, terävä, märkä taakka tai taakka ilman luonnollisia tai erityisesti asennettuja kädensijoja o jos taakkaa pitää käsitellä varoen, jos se on epävakaa tai jos sisältö on liikkuva tai jos sisältö voi siirtyä, esim. nesteastiat, perunasäkit - työtila o jos tilaa on riittämättömästi, niin että työntekijä ei voi työskennellä sopivissa asennoissa esim. tila on liian ahdas, katto on liian matalalla o jos tilassa on esteitä kuten tasoeroja esim. rappusia tai kynnyksiä tai huono järjestys o jos alusta on liukas, epätasainen, viettävä tai epävakaa o jos tilassa on epätyydyttävät ilmasto-olosuhteet - nostaja o jos työntekijällä on riittämättömät fyysiset edellytykset esim. lihasvoima, kunto tai ruumiinhallinta o jos työntekijä ei osaa terveyttä säästävää nostotekniikkaa o jos työntekijällä on epäsopivat vaatteet tai jalkineet Mitä useampi näistä tekijöistä nostossa esiintyy, sitä kevyempää taakan maksimipainoa suositellaan. Punainen eli ei-suositeltava alue tarkoittaa, että kuormitukset ovat sellaisia, että kaikki tai suurin osa työntekijöitä on vaarassa saada kuormittumisen aiheuttamia vaivoja lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Olosuhteet ovat sellaiset, että pitää ryhtyä toimenpiteisiin riskin eliminoimiseksi tai pienentämiseksi ellei muuhun ole erityisiä syitä NIOSH:n ohjeet NIOSH (National Institute of Occupational Safety and Health, Yhdysvallat) määrittelee suositeltavan enimmäistaakan (Recommended Weight Limit, RWL) nostossa esiintyvien erilaisten muuttujien avulla. Enimmäistaakka tarkoittaa taakan massaa, jonka melkein kaikki terveet ihmiset määritellyissä työolosuhteissa voivat nostaa kohtuullisen ajan (esim. alle 8 tuntia) ilman kohonnutta riskiä. Painorajaa määriteltäessä huomioidaan otteen vaakasuora etäisyys vartalosta, pystysuora etäisyys lattiatasosta, taakan siirtomatka pystysuunnassa, epäsymmetrisyys (vartalon kierto), nostotaajuus sekä ote taakasta. (Waters ja muut 1994)

18 Otteen etäisyys määritellään vartalon keskiviivasta otekohtaan. Jos etäisyys on alle 25 cm, etäisyys ei vaikuta painosuositukseen. Etäisyyden kasvaminen alentaa painosuositusta ja yli 63 cm:n ote-etäisyyksien katsotaan olevan liian suuria ainakin lyhyille henkilöille. Pystysuora etäisyys tarkoittaa otekohdan etäisyyttä lattia- tai muusta nostotasosta. Optimikorkeus on n. 75 cm eli suunnilleen nostajan vyötärön tasolla. Noston aloitus- ja/tai lopetuskorkeus vaikuttavat siten, että alle polven tai yli hartiatason korkeudella tapahtuvat nostot pienentävät suosituspainoa. Hartiatason yläpuoliset nostot alentavat suosituspainoa enemmän kuin lattiatason nostot, joten ne katsotaan riskialttiimmiksi. Taakan siirtomatka pystysuunnassa on noston aloitus- ja lopetuskorkeuden ero. Jos ero on alle 25 cm, ei siirtomatka vaikuta painosuositukseen. Mitä suurempi siirtomatka on, sitä enemmän se pienentää suosituspainoa. Vartalon kiertoa noston aikana tulisi kokonaan välttää. Mitä suurempi kierto on, sitä pienemmäksi muodostuu taakan suosituspaino. Yli 135 asteen kiertoja eli lähinnä nostoja vartalon puolelta toiselle vartaloa kiertäen ei tule tehdä, vaan vartalo pitää kääntää jalkoja siirtäen siten, että selkä pysyy suorana. Nostotaajuus määritellään nostojen määränä minuuttia kohti. Nostotaajuuden aiheuttamaan riskiin vaikuttaa myös nostotyön kesto. Lyhytkestoiseksi katsotaan alle tunnin kestävä nostojakso, jota seuraa nostojaksoa pidempi palautumisaika. Keskimääräiseksi nostotyö katsotaan, jos se kestää 1-2 tuntia ja sitä seuraa vähintään palautusaika, jonka kesto on kolmannes nostotyön kestoajasta. Nostotyö on pitkäkestoista, jos nostoja tehdään yli kaksi tuntia. Voidaankin todeta, että mitä pitempi nostojakso on, sitä pienemmän tulee nostotaajuuden olla riskien vähentämiseksi. Ote taakasta voidaan katsoa hyväksi, jos taakasta saa kunnon otteen ja siinä on optimaaliset kädensijat tai -aukot. Taakka ei saa olla liian suuri, hankalan muotoinen, epävakaa (esimerkiksi nesteastiat, vajaat säkit) eikä siinä saa olla teräviä reunoja tai kulmia. NIOSH:n mukaan optimaalinen laatikon koko on alle 40 cm leveä (syvyys, eteen) ja alle 30 cm korkea. Nostokaava on tarkoitettu kaksin käsin tehtävien nostojen fyysisen kuormittavuuden arviointiin. Nostokaava ei ota huomioon muita nostoon liittyviä tekijöitä, kuten taakan kannattelua, työntämistä, vetämistä, kantamista, kävelyä tai kiipeämistä. Kaava ei myöskään huomioi yllättäviä tilanteita, kuten liukastumisia tai kompastumisia.

19 3.1.5 Muita ohjeita Washingtonin osavaltion ergonomisten sääntöjen mukaan käsin ei tulisi nostaa yli 35 kg:n taakkoja. Laskukaava huomioi nostokorkeuden, otteen etäisyyden vartalosta sekä nostojen toistuvuuden. Saatua tulosta verrataan taakan todelliseen painoon, ja jos laskettu paino on korkeampi, riski on olemassa. (Washington 2000) Työterveyslaitoksen julkaisussa Teollisuusergonomia (Kuorinka 1992) hyvälle taakalle suositellaan leveydeksi (käsien leveys) alle 50 cm ja syvyydeksi (eteen) alle 35 cm. Ehdottomiksi kokorajoiksi mainitaan leveys yli 75 cm, syvyys yli 50 cm ja korkeus yli 45 cm Muiden olosuhteiden huomioon ottaminen nosto- ja siirtotyössä Eräs nostotyöhön liittyvä vaaratekijä on taakan kantaminen, joka lisää kuormittumista ja saattaa aiheuttaa kompastumisvaaraa, mikäli lattialla tai kulkuväylillä on ylimääräistä tavaraa tai lattiat ovat epätasaisia. Työterveyslaitoksen työpaikan ergonomisessa tarkastusohjeessa on mainittu, että yli kahden metrin siirtoetäisyyksiä tulisi välttää. Toisaalta askeleen, parin siirtyminen voi parantaa nostoasentoa, niin että vältytään vartalon kierroilta. Vartalon kierron lisäksi riskiä lisäävät erilaiset kurkottelut ja kumartelut, joita tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää. Mikäli joudutaan nostamaan lattiatasolta, selkää ei tule käyttää vipuvartena, koska tällöin on erittäin suuri välilevyjen vahingoittumisriski. Esimerkiksi mekaanisen metsäteollisuuden nosto- ja siirtotapaturmien sattumiseen myötävaikuttaneita yleisimpiä tekijöitä oli se, että selkä joutui noston aikana kiertoliikkeeseen tai se, että noston aikana jouduttiin kumartumaan (Varonen 2003). Nostotyöpisteessä tulee olla riittävästi tilaa noston suorittamiseksi. Kalusteet, työvälineet, rakenteet yms. saattavat vaikeuttaa nostoa ja aiheuttaa tapaturmanvaaraa, kun työntekijä kolhii itseään työpaikan rakenteisiin. Esimerkiksi mekaanisen metsäteollisuuden nosto- ja siirtotapaturmista 7 % sattui tästä syystä (Varonen 2003). Alustan tulee olla tasainen ja taakan kantamista portaissa tulee välttää. Lattialla oleva vesi, jää, öljy tai muu materiaali saattaa aiheuttaa liukastumisvaaraa. Esimerkiksi mekaanisen metsäteollisuuden nosto- ja siirtotapaturmien sattumiseen myötävaikuttaneita yleisimpiä tekijöitä oli jalan lipeäminen noston aikana (Varonen 2003). Nostotyössä tulisi aina käyttää turvakenkiä, koska kevyehkönkin kappaleen putoaminen jalalle voi aiheuttaa vamman (ks. taulukko 1).

20 Työpisteiden valaistusvoimakkuussuositukset metalliteollisuudessa vaihtelevat tehtävän mukaan. Esimerkiksi hitsauksessa, karkeassa työstössä ja ohutlevytyössä valaistusvoimakkuudeksi suositellaan 300 lx, kokoonpanossa työn tarkkuudesta riippuen lx, tarkassa työstössä ja hionnassa 500 lx, työkalujen valmistuksessa, tarkastuksessa, pinnanvalmistuksessa ja maalauksessa 750 lx. Käytävien ja lastaussiltojen valaistuksen tulisi olla lx, varastossa lx ja lähettämössä 300 lx. (SFS-EN ) Nostaminen ja siirtäminen on yleensä keskiraskasta tai raskasta työtä (Teollisuusilmastoinnin 2000, Ilmastointinormitoimikunnan 1978). Keskiraskaassa työssä lämmöntuotto on W, ja tällaisia ovat muun muassa työt, joissa siirretään kevyitä taakkoja käsin ja jotka tehdään etupäässä seisten ja kävellen. Muita keskiraskaita töitä ovat mm. koneellinen suurten metalliesineiden työstö sekä metallien käsintyöstö kuten hitsaus ja asennus. Raskaaksi työ luokitellaan, jos lämmöntuotto on yli W. Tällaisia ovat seisten ja kävellen tehtävät yli 15 kg:n taakkojen siirtämistä vaativat työt. Liiallinen kuumuus lisää elimistön lämpökuormitusta, mikä lisää mm. sydämen sykintätaajuutta ja aiheuttaa kehon sisäosien lämpötilan nousua. Seurauksena voi pahimmillaan olla lämpöuupuminen ja jopa lämpöhalvaus. Kylmässä työskenneltäessä kehon aineenvaihdunta kiihtyy ja hapenkulutus kasvaa. Kylmässä kehon lämmönsäätelymekanismi pyrkii pienentämään lämmönhukkaa vähentämällä ääreisverenkiertoa, mikä puolestaan kohottaa verenpainetta. Kylmyyden on todettu olevan terveydellinen riskitekijä erityisesti henkilöille, joilla on hengitys- tai verenkiertoelimistön sairauksia. Myös lihaskipuja on todettu runsaasti viileissä ja vetoisissa tiloissa työskentelevillä ja kylmillä olosuhteilla on ilmeisesti vaikutuksia myös selkäkipuihin ja eräisiin infektiosairauksiin. (Ilmastointinormitoimikunnan 1978) Keskiraskaassa työssä lämpötilasuositukseksi on vakiintunut o C ja raskaassa työssä o C. Ilman liikenopeuden pitäisi keskiraskaassa työssä olla alle 0,5 m/s ja raskaassa työssä alle 0,7 m/s. (Lämpötilan 2003) Nostotyöhön vaikuttaa myös vaaratekijöiden tunnistaminen sekä työnopastus oikeisiin työmenetelmiin. Erityisesti selän vahingoittumisvaaran tiedostaminen vaikeissa nostoolosuhteissa on ensiarvoisen tärkeää. 3.2 Hyvän mittausmenetelmän ominaisuudet Mittausmenetelmien tavoiteltavia ominaisuuksia ovat se, että