Tung-Chieh Chuang, kapellimestari

Transkriptio

1

2

3 TAMPERE FILHARMONIA Tung-Chieh Chuang, kapellimestari Dejan Lazic, piano PE klo 19 TAMPERE-TALON ISO SALI TAMPERE FILHARMONIA Tung-Chieh Chuang, kapellimestari Dejan Lazic, piano JOHANNES BRAHMS ( ) Viulukonsertto D-duuri op. 77, soolo-osuuden sovitus pianolle Dejan Lazic I Allegro non troppo II Adagio III Allegro giocoso, ma non troppo vivace VÄLIAIKA PJOTR TŠAIKOVSKI ( ) Sinfonia nro 4 f-molli op. 36 I Andante sostenuto II Andantino in modo di canzona III Scherzo: Pizzicato ostinato IV Finale: Allegro con fuoco Aamulehden nimikkokonsertti Konsertti päättyy noin klo 21. Konsertin kaikenlainen taltioiminen on kielletty.

4 Illan kokoonpano Konserttimestari Anton Chausowskii vuorotteleva 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen 3.. konserttimestari Riikka Marttila* Lotta Laaksonen*** tp. Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Martti Wiklund Maija Wesslund tp. Nuppu Komsi tp. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Anna Angervo*** tp. Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Alina Petrenko Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta tp. Alttoviulu Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Sello Beata Antikainen** tp. Panu Saari*** Reinis Birznieks Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Juha Kleemola*** tp. Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Heikki Lehtinen Rozaliya Pazvantova tp. Huilu Alexis Roman* tp. Malla Vivolin** Beatriz Macias tp. Oboe Cristian Moré Coloma* Kari Nikkanen Klarinetti Mark Reding** Janne Pesonen*** Fagotti Aleksei Dmitriev* Marcin Wosinski Käyrätorvi Aleksi Mäkimattila* Jouni Suuronen** Pauliina Koskela*** Ismo Ponkala Timo Ruskeepää Trumpetti Jonas Silinskas* Alessandro Chiavetta** Pasuuna Antti Hirvonen* Mikhail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** * äänenjohtaja ** vuorotteleva äänenjohtaja *** varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen

5 Taiwanilainen Tung-Chieh Chuang voitti kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun keväällä Kilpailuvoitto on jo vienyt ja vie häntä johtamaan merkittäviä eurooppalaisia orkestereita Wienin filharmonikkoja myöten. Viime aikoina hän on vieraillut muun muassa Bambergin sinfoniaorkesterissa, MDR Sinfonieorchesterissa Leipzigissä ja Deutsche Kammerphilharmonie -orkesterissa Bremenissä. Ennen Malko-voittoaan hän on menestynyt myös muissa kansainvälisissä kapellimestarikilpailuissa. Musiikkiopintonsa Tung-Chieh Chuang aloitti pianon ja käyrätorven parissa. Hän on opiskellut Curtis-instituutissa Philadelpiassa ja Weimarin musiikkikorkeakoulussa. Nuori kapellimestari on johtanut myös konserttisalien ulkopuolella: vuonna 2012 hän järjesti ensimmäisen sinfoniaorkesterin flashmob-esityksen Taiwanissa. Kuva Harald Hoffmann Kroatialaissyntyisen Dejan Lazicin raikkaat tulkinnat ovat tehneet hänestä yhden aikamme omaperäisimmistä pianosolisteista. Salzburgissa kasvanut ja Mozarteumissa opiskellut Lazic asuu nykyisin Amsterdamissa. Hän on esiintynyt nimekkäiden orkesterien, esimerkiksi Budapest Festival Orchestran, Ruotsin radion sinfoniaorkesterin, Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin, Bostonin ja Chicagon sinfoniaorkestereiden sekä Sapporon, Soulin ja Hong Kongin sinfoniaorkestereiden solistina. Viime vuosina Lazic on saavuttanut menestystä myös sovittajana ja säveltäjänä. Atlantan sinfoniaorkesteri ja Robert Spano kantaesittivät Lazicin Brahmsin viulukonsertosta tekemän pianosovituksen vuonna Omaa pianokonserttoaan (Piano Concerto in Istrian Style) Lazic on esittänyt useasti vuoden 2014 kantaesityksen jälkeen. Lazicin tähänastisista teoksista mittavin, sävelruno Mozart ja Salieri, sai kantaesityksensä huhtikuussa Parhaillaan hän valmistelee fantasiaa viululle ja orkesterille. Kuva Lin Gothoni

6 VIULUKONSERTTO PIANOLLA Tänä iltana luvassa on saksalaisen ja venäläisen musiikin klassikoita 1870-luvulta. Johtamaan saapuu Tung-Chieh Chuang, joka debytoi Tampereella pari vuotta sitten voitettuaan kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun. Vietin ikimuistoisia hetkiä näiden muusikoiden kanssa, kun olin Tampereella viimeksi, ja soitimme Kaipaisen upeaa pianokonserttoa ja Šostakovitšin viidettä sinfoniaa. Tälläkin kertaa huomasin, miten paljon edistystä tapahtui jo ensimmäisten harjoitusten aikana, ja odotankin konsertti-illalta tosi paljon. Illan pianistin kanssa työskentelen nyt ensimmäistä kertaa, ja odotan innolla myös sitä, iloitsee illan kapellimestari. Ohjelmassa on kapellimestarille mieluisia teoksia kahdelta keskenään hyvin erilaiselta, joskin samaa ikäluokkaa edustavalta säveltäjältä. He ovat dramaattisesti erilaisia, sillä ovat lähtöisin niin erilaisista taustoista, Chuang pohtii ja jatkaa: Molemmat kyllä kirjoittavat melodioita, jotka tuovat kyyneleet silmiin, ja molemmat vaikuttavat yleisönsä yllätyksellisillä, värikkäillä harmonioilla. Molemmat taistelivat läpi elämänsä löytääkseen uudenlaisen muodon, joka paremmin välittäisi heidän omintakeista musiikillista kieltään. Mutta molemmat kamppailivat aivan omalla tavallaan: Brahms joutui pakenemaan Beethovenin legendaa, Tšaikovski taas sovittamaan venäläisen ajattelutapansa saksalaiseen sinfoniseen traditioon. Ja nyt heitä kunnioitetaan ja soitetaan todella paljon, sillä he eivät koskaan luovuttaneet. Lopputuloksena on teoksia, joiden emme voisi kuvitellakaan olevan mahdollisia ennen heidän aikaansa. Pjotr Tšaikovski ja Johannes Brahms eivät olleet ylimpiä ystävyksiä. Päinvastoin. Tšaikovs-

7 ki jopa halveksui muutaman vuoden vanhempaa saksalaissäveltäjää melko rajusti kunnes tapasi tämän 1880-luvun lopulla. Kävi ilmi, ettei Brahms ollutkaan luonteeltaan niin ylpeä, kuin Tšaikovski oli kuvitellut, ja balettiguru jopa viihtyi säveltäjäkollegansa seurassa! Viini virtasi ja keskustelu soljui, mutta Leipzigissa ja Hampurissa tapahtuneet kohtaamiset eivät kuitenkaan saaneet Tšaikovskia täysin luopumaan muodostamistaan käsityksistä; venäläisherkistelijälle Brahms oli aina kehittelytaidoiltaan erinomainen, mutta jokseenkin väritön ja tunteeton säveltäjä, jota monet kriitikot hehkuttivat ihan liikaa. Ja juuri saksalaiset ja itävaltalaiset kriitikot paljastuvatkin Tšaikovskin kärttyisän suhtautumisen takaa: siinä missä he ylistivät Brahmsia, Beethovenin seuraajaksi kaavailtua länsimaisen taiteen suurmestaria, saattoivat he toisinaan jättää Tšaikovskin kokonaan huomiotta taikka kritisoida häntä raskaasti, kuten kävi hänen viulukonserttonsa kanssa. Teos valmistui vuonna 1878, samana vuonna kuin Brahmsin konsertto, mutta sai ensiesityksensä vasta 1880-luvun alussa. Aikansa kärkkäimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin kriitikoihin lukeutuva itävalalainen Eduard Hanslick päätyi tylyttämään Tšaikovskin konserttoa rajusti, kun taas Brahmsiin hän suhtautui aina kuin ystävään. Tänään aloitetaan Saksasta, BRAHMSISTA. Hampurissa lapsuutensa viettäneestä musiikkinerosta tuli jo uransa alkupuolella merkittävä osa saksalais-itävaltalaista kulttuurielämää, yksi kolmesta suuresta B:stä Bachin ja Beethovenin rinnalle. Köyhän perheen huippulahjakas kasvatti esiintyi varhaisteininä musiikinopiskelunsa ja opetustehtäviensä ohessa muun muassa bordelleissa hankkiakseen kotiväelleen lisätienestiä. Vaikka hän nousi nopeasti tältä viihdyttäjänpaikaltaan hyvin ansioituneeksi, tunnustetuksi piano- ja kamarimusiikkisäveltäjäksi, painoi itsekriittisyys sä-

8 veltäjää, eikä orkesteriteoksia alkanut aivan heti karttua; Brahmsin ensimmäinen sinfonia kantaesitettiin hänen ollessaan jo pitkälti yli neljänkymmenen. Keskeisimpiä syitä varovaisuuteen oli kolme vuotta ennen Brahmsin syntymää kuolleen Beethovenin haamu; saksalaismestarin varjo lankesi nimenomaan orkesterimusiikin ylle, pidettiinhän hänen yhdeksättä sinfoniaansa jo Brahmsin nuoruudessa yhtenä maailmanhistorian suurimmista sävelteoksista, eikä Brahms uskonut voivansa säveltää mitään niin vakuuttavaa. Säveltäjän itsensä lisäksi myös monet muut esimerkiksi Brahmsin sävelkieltä ylistävä kriitikko Hanslick mittailivat Beethovenin saappaita nuoremmalle B:lle, mikä loi tietenkin lisäpainetta. Hanslickiakin suurempi Brahmsin puolestapuhuja oli saksalaissäveltäjä Robert Schumann, jonka innotuneet puheet ja kirjoitukset tavoittivat laajan yleisön, ja vaikka osa ihmisistä pitikin lähes palvovaa asennetta epäilyttävänä, kasvoi Brahmsin suosio jatkuvasti. Schumannien, Robertin ja hänen vaimonsa Claran, ystävyydellä oli valtava merkitys myös Brahmsin henkilökohtaisessa elämässä; vaikka Brahms ei milloinkaan mennyt naimisiin, riitti hänen elämässään rakkautta. Brahmsin ja Claran välinen ystävyys vahvistui entisestään, kun Robert kuoli vuonna 1856 ja Brahmsista tuli tärkeä tuki itseään melkein viisitoista vuotta vanhemmalle leskelle. Toinen Brahmsille ja myös hänen säveltäjänuralleen hyvin tärkeä ystävä oli unkarilaisviulisti Joseph Joachim, jolle hän kirjoitti paljon musiikkia. Joachim ei vain esittänyt Brahmsin teoksia, vaan kaksikko oli tiiviissä yhteistyössä usein myös sävellysvaiheessa. Erityisen kuuluisa on FAE-sonaatti, jonka Brahms sävelsi Joachimille yhdessä Robert Schumannin ja Albert Dietrichin kanssa 1850-luvun alkupuolella. Myös tänään kuultavan konserttonsa Brahms kirjoitti Joachimille, joka kantaesitti

9 teoksen tammikuussa 1879 Leipzigissa Brahmsin johdolla. Tänä iltana solistiksi ei kuitenkaan saavu viulisti, vaan pianisti Dejan Lazic, joka on sovittanut Brahmsin konserton soolo-osuuden pianolle. Innoituksena työlle toimi muun muassa historia: Lazic perehtyi erityisesti sovituksiin, jotka Johann Sebastian Bach ja Ludwig van Beethoven ovat tehneet pianolle ja orkesterille omista viulukonsertoistaan. Lazic ryhtyi toimeen vuonna 2003, ja sovitus kantaesitettiin lokakuussa 2009 Atlantassa. Paitsi historia, myös itse teos saivat Lazicin ryhtymään toimeen: Brahmsin viulukonsertto on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, ja halusin esittää sitä itse omalla instrumentillani pianolla. Brahmsin konsertto taipui pianolle hyvin, jopa paremmin kuin ehkäpä mikään toinen romanttinen viulukonsertto, solisti pohtii ja jatkaa: Tämän konserton tarina alkoi tietenkin Leipzigissa vuonna 1878, kun Brahms sävelsi teoksen pianon ääressä. Kaikki on siis oikeastaan pianosta lähtöisin! Kun hän vähitellen kirjoitti viulustemmaa, lähetti hän aina luonnokset ystävälleen Joachimille tarkistettavaksi, sillä halusi varmistua, että materiaali oli riittävän viulistista. Lazicin mielestä jokaiseen esitykseen pitäisi suhtautua uutena kokonaisuutena, mikä ei ole nykyään aivan yksinkertaista: Meillä on You- Tube-videopalvelu, joka on täynnä erilaisia tulkintoja Brahmsin viulukonsertosta, olemme kuulleet niitä lukuisia! Mutta silloin, kun esimerkiksi ensimmäisiä levytyksiä on tehty 1900-luvun alussa, ei näin ollut. Ja oikeastaan tykkään niistä kaikkein vanhimmista esityksistä eniten, pianisti toteaa luvun alun muusikoilla on todella ollut erilaiset lähtökohdat tulkintansa pohtimiselle, sillä heillä on paljon vähemmän kuuntelukertoja rasitteenaan. Samankaltaiseen puhtaaseen pöytään pitäisi pyrkiä Lazicin mielestä myös informaation-

10 täyteisellä 2010-luvulla: Sävellyksethän pitäisi tavallaan keksiä aina uudelleen, kun niiden esittämiseen ryhdytään valmistautumaan. Nykyään se ei ole oikein mahdollista, sillä olemme kuulleet nämä kaikki lukuisat tulkinnat. Tähän konserttoon voimme kuitenkin nyt suhtautua kuin uuteen teokseen, ja aloittaa sillä tavalla puhtaalta pöydältä. Toisaalta kyseessä on perinteinen teos, jonka todella monet tuntevat, toisaalta tämä konsertto, joka tänään kuullaan, on teos, jota yleisö ei vielä tunne. Maestro ja orkesteri ovat niin loistavia ja joustavia, että tästä tulee varmasti hieno tämän sovituksen Suomen ensiesitys! Leipzigista ja Brahmsista siirrytään Moskovaan, missä TŠAIKOVSKIN neljäs sinfonia sai kantaesityksensä helmikuussa Säveltäjä itse ei ollut paikalla kantaesitystä kuulemassa. Hän kävi kuitenkin ahkeraa kirjeenvaihtoa silminnäkijöiden kanssa. Teos ei herättänyt kuulijoissa riemunkiljahduksia heti ensimmäisen esityksensä jälkeen, mutta on vähitellen noussut rakastetuimpien orkesteriteosten joukkoon. Tšaikovski on yksi niistä säveltäjistä, johon koen todella suurta yhteyttä. Enkä vain hänen uskomattoman melodiantajunsa, valssiensa, kekseliäiden harmonioidensa ja muotokielensä vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, että hänen musiikkinsa on peili siihen hurjaan kamppailuun, jota hän joutui käymään yrittäessään olla osa ympäröivää yhteiskuntaa, kapellimestari kertoo. Ongelmitta Tšaikovski ei todellakaan selvinnyt. Toisin kuin Brahmsin, hänen ei tarvinnut soittaa bordelleissa tienatakseen perheelleen elantoa, mutta hänen oma sisäinen, myrskyisä maailmansa ja sen sopeuttaminen ympäröivien ihmisten odotuksiin tuottivat suuria murheita. Säveltäjä vaipui poikkeuksellisessa herkkyydessään helposti synkkyyteen. Toisaalta hänen sentimentaalisuutensa teki hänestä myös yhden kaikkien aikojen il-

11 maisuvoimaisimmista säveltäjistä. Tänään kuultavan sinfonian, kuten useiden muidenkin teostensa parissa, Tšaikovski hääräsi hartaasti. Hän harkitsi, viimeisteli ja aprikoi. Työhön hän ryhtyi alkuvuodesta 1877, samana vuonna, jona venäläisromantikon ja oikeastaan koko musiikinhistorian kuuluisin baletti, Joutsenlampi, sai kantaesityksensä. Sinfonian sävellysprosessi alkoi keväällä ja päättyi vuoden lopussa. Tuona aikana säveltäjän yksityiselämässä ehti tapahtua varsin suuria mullistuksia. Hän oli edeltävänä vuonna ystävystynyt Nadežda von Meckin, leskeksi jäätyään mesenaatiksi ryhtyneen, Tšaikovskia kymmenisen vuotta vanhemman venäläisrouvan kanssa. Kaksikko kävi tiiviisti kirjeenvaihtoa myös neljännen sinfonian sävellysprosessin aikana. Tšaikovski omistikin teoksensa lopulta parhaalle ystävälleen, sillä säveltäjän työtä rahallisestikin tukenut leskirouva ei halunnut nimeään näkyville. Omistuskirjoituksen lisäksi Tšaikovski antoi jälkipolville muitakin viitteitä neljänteen sinfoniaansa liittyvistä ajatuksistaan: hän kirjoitti lähinnä von Meckiä ajatellen melko yksityiskohtaisenkin ohjelman, jossa selostaa teoksensa vaiheita, tunnelmia ja tausta-ajatuksia. Lisänimenä sinfonialla on Kohtalo, joka puuttuukin peliin jo aivan ensimmäisissä tahdeissa. Tšaikovski toteaa ohjelmassaan, että teoksen ydin on juuri alkutahdeissa, kohtalossa, joka yrittää estää ihmisen onnen. Ensimmäisessä osassa on myös iloa, kun taas toista, hidasta osaa säveltäjä kuvailee melankolian valtaamaksi. Sinfonian neljättä eli finaaliosaa kuvaillessaan Tšaikovski kehottaa yksinäistä surijaa menemään kansan pariin ja katsomaan, kuinka he ymmärtävät olla onnellisia. Tunteiden kirjo on suuri, ja tähän kirjoon illan kapellimestari suhtautuu omanlaisellaan tavalla: Minusta Tšaikovskin musiikin esittäminen tuntuu siltä kuin istuisin häntä vastapäätä terapiasessiossa, ainutkertaisessa 45-minuut-

12 tisessa sessiossa, jossa Tšaikovski puhuu rehellisesti kaikesta. Osa hänen sanoistaan on koskettavia, osa masentavia, osa ilahduttavia, osa unelmoivia. Kuten sinfonia, myös Tšaikovskin elämä ajautui varsin kohtalokkaille raiteille sävellysprosessin edetessä. Hän ehti jopa solmia avioliiton ja purkaa sen nämä toimenpiteet eivät vieneet mieleltään ailahtelevaiselta säveltäjältä kuin kolmisen kuukautta. Tšaikovski kosi Antonina Miliukovaa pian tutustuttuaan tähän, ja häitä vietettiin Moskovassa heinäkuussa Avioliitto osoittautui kuitenkin nopeasti toivottoman ahdistavaksi, eikä Tšaikovski kyennyt enää edes säveltämään. Tilanne sai hänet lopulta paitsi jättämään vaimonsa myös käyttäytymään hyvin itsetuhoisesti. Säveltäjän kohtalona ei ollut kuitenkaan kuolla vuonna 1877, vaan vasta yli viidentoista vuoden ja useiden hienojen balettien, oopperoiden ja orkesteriteoksien jälkeen; perheensä ja muun muassa leskirouva von Meckin tuesta saamillaan voimilla säveltäjä palasi vielä samaisena vuonna työn pariin ja viimeisteli muun muassa tänään kuultavan sinfoniansa. Tänä iltana Tšaikovskin sävelet soivat Tampere-talon Isossa salissa täydelle katsomolle. Illan kapellimestari lähettää yleisölle terveisiä: Tiedätte jo, että teillä on kaupungissanne maailmanluokan orkesteri. Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne eräänlaisen näkemyksen, tavan, jolla orkesterinne on hyvin harvinainen: toki hyvin monet orkesterit osaavat olla joustavia vaihtuvien kapellimestareiden ja aina uusien tulkintojen parissa, mutta nämä muusikot todella omaksuvat tulkinnan ja tekevät siitä omanlaisensa todella hyvällä maulla. Se on minusta todella erityistä. Toivon, että nautitte tulkinnastamme, tarinasta, jonka kerromme tänä iltana! Teksti Maija Leino

13 TAMPERE FILHARMONIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT Lomalinja Oy Visura Oy TAMPERE FILHARMONIAN YHTEISTYÖKUMPPANIT Tampere Filharmonian ystäväyhdistys Täydennä musiikkielämyksiäsi Pro Orchestran kanssa Yhdistyksessämme saat eturivin paikan tutustua Tampere Filharmoniaan ja tuet samalla orkesteria. Toiminta sopii kaikille musiikin ystäville. Jäsentilaisuuksissamme vierailee kiinnostavia taiteilijoita ja järjestämme vuosittain useita musiikkimatkoja. Myyntipisteemme on Tampere-talon toisessa kerroksessa Tampere Filharmonian kausikorttikonserteissa. Tutustu toimintaamme Tule Pro Orchestran jäseneksi Liity jäseneksi myyntipisteessämme tai nettisivullamme. Jäsenmaksu 25 euroa Yli 25 vuotta toimintaa Tampere Filharmonian rinnalla

14 Uusia Visura-koteja Tampereen keskustaan KOy Tampereen Keidas, Puutarhakatu 17 Helppoa ja laadukasta asumista Puutarhakadulla. Lisätietoja antaa: Matti Frick, p ,

15

16