17.2. PERJANTAISARJA 9 Musiikkitalo klo 19.00

Transkriptio

1 17.2. PERJANTAISARJA 9 Musiikkitalo klo Thomas Zehetmair, kapellimestari ja viulu Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto D-duuri, op min I Allegro ma non troppo II Larghetto III Rondo (Allegro) Kadenssit Beethovenin laatimasta pianokonserttoversiosta. Viululle muokannut Wolfgang Schneiderhan. VÄLIAIKA 30 min Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli op. 67, Kohtalosinfonia 31 min I Allegro con brio II Andante con moto III Allegro IV Allegro Väliaika noin klo Konsertti päättyy noin klo 21. Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä (yle.fi/rso). 1

2 LUDWIG VAN BEETHOVEN ( ): VIULUKONSERTTO D-DUURI OP. 61 (1806) Ludwig van Beethovenin ainoaksi jäänyt viulukonsertto (D-duuri) sai ensiesityksensä hyväntekeväisyyskonsertissa Theater an der Wienissä. Esittäjänä oli 26-vuotias viuluvirtuoosi ja orkesterin johtaja Franz Clement. Koska konsertto valmistui viime tipassa, oli esitys suurpiirteinen, eikä teos saanut säveltäjänsä elinaikana sen ansaitsemaa arvostusta. Vasta Joseph Joachimin esitys Felix Mendelssohnin johdolla Lontoossa vuonna 1844 merkitsi konserton läpimurtoa. Nykyisin viulukonserttoa pidetään Beethovenin tuotannon helmenä, joka on vaikuttanut voimakkaasti koko lajityypin kehitykseen. Beethoven vei konserttoa sinfonisempaan suuntaan: hän laajensi musiikin ilmaisullista ulottuvuutta ja sävelsi sekä solistille että orkesterille selkeästi omat soolo-osuutensa ja nivoi ne nerokkaasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Beethovenin luonteelle ja musiikille tyypillistä myrskyisyyttä ei viulukonsertossa ole; pikemminkin teos huokuu lämpöä ja rauhaa. Etenkin Beethovenin aikalaisille äkillisen levollisuuden ilmeneminen säveltäjän musiikissa on täytynyt tulla suurena yllätyksenä, olihan viulukonsertto kuin eri maailmasta verrattuna vaikkapa pari vuotta aiemmin sävellettyyn Eroica-sinfoniaan (nro 3, 1804). Teoksen avaava sinfoninen alkusoitto (Allegro ma non troppo) alkaa salaperäisillä patarummun iskuilla, jotka korostavat puhaltimien esittelemää teemaa. Neljän saman sävelen toisto eri soitinryhmillä onkin osan pysyvä aihe, joka muodostaa rauhallisen taustan lyyrisille osuuksille. Vaikka ensimmäinen osa on kestoltaan harvinaisen pitkä, kumpuaa siitä kuin loputtomiin ehtymätöntä melodista keksintää. Toisen osan (Larghetto) levollisuus on lähes särkymätöntä; viulu muuntelee herkkää teemaa kuroen korukuvioilla kohti korkeuksia. Orkesteri valmistelee viimeistä osaa voimaperäisellä väliintulolla, jota seuraa lyhyt kadenssi ja siirtyminen suoraan tanssilliseen viimeiseen osaan, Rondoon (Allegro). Rondo-muoto, joka koostuu kertautuvasta teemasta ja sen väliin sävelletyistä erilaisista jaksoista, on siinä hyvin selkeästi kuultavissa. Etenkin toisen väliosan nautinnollisen kaunis viulun ja fagotin vuoropuhelu kuuluu osan herkkuhetkiin. Marjo Suhonen Teosesittely on toteutettu yhteistyönä Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa. Kirjoittaja on musiikkitieteen opiskelija. 2

3 LUDWIG VAN BEETHOVEN ( ): SINFONIA NRO 5 C-MOLLI OP. 67 (1808) Ludwig van Beethovenin sinfonia nro 5 on yksi klassisen musiikin tunnetuimpia teoksia. Kohtalonsinfonianakin tunnettua sävellystä esitetään edelleen, kaksisataa vuotta sen valmistumisesta, runsaasti konserttisaleissa ympäri maailman. Sitä on myös lainattu populaarikulttuuriin aina disco-versioinneista Disneyn elokuviin: ensimmäisen osan avaava kuuluisa kohtalorytmi (ta-tata-taa) on monille taidemusiikkiin perehtymättömillekin tuttu. Sinfonia kantaesitettiin Wienissä joulukuussa 1808 yhdessä Beethovenin kuudennen sinfonian ja muutaman muun sävellyksen kanssa. Yli neljä tuntia kestäneen maratonkonsertin puitteet eivät ennakoineet menestystä Beethovenin uutukaiselle: orkesterin liian lyhyestä harjoitusajasta johtuva haparointi ja esiintymissalin lämmityslaitteiden epäkunto viilensivät kuulijakunnan vastaanottoa entisestään. Vasta reilun vuoden kuluttua kantaesityksestä sävellys alkoi saada ansaitsemaansa huomiota, kun kriitikko ja kirjailija E. T. A. Hoffmann ( ) kehui sitä arvioissaan vuolaasti nostaen sävellyksen kansan suosioon. Neliosaista teosta kuvastaa yhtenäisyys. Ensimmäisessä osassa esiteltävä kohtaloaihe kulkee eri muunnelmina läpi koko teoksen; Beethoven luo pienistä aihioista suuria ja orgaanisia kokonaisuuksia. Sinfonia kuljettaa kuulijaa konfliktista ratkaisuun, pimeydestä valoon. Ensimmäisen osan (Allegro con brio) uhkaava ja mahtipontinen tunnelma vaihtuu hitaassa toisessa osassa (Andante con moto) kahden teeman, lyyrisemmän ja voimakkaamman, vuoropuheluksi. Kolmas osa (Scherzo: Allegro) puolestaan palaa osin uhkaaviin tunnelmiin esitellen taidokkaita voimakkuudenvaihteluita. Erityisesti patarumpujen sydämensykettä muistuttava hiljainen kumina osan lopussa luo jännittyneen ilmapiirin. Kolmannesta osasta siirrytään vaikuttavan paisutuksen kautta suoraan tauotta viimeiseen, neljänteen osaan (Allegro), joka tiivistää koko teoksen tunnematkan päättyen riemullisiin ja mahtipontisiin loppusointuihin. Beethovenin viides sinfonia vie kuulijan vaellukselle kohtalokkaasta mollista sankarillisen taistelun kautta voitonriemuiseen duuriin. Niin kuin säveltäjä itse kuvaili teoksen voitokasta päättymistä duuriin: Se vaikuttaa minuun ikään kuin ihailisin iltatähden hopeista kimallusta. Rosanna Paukola Teosesittely on toteutettu yhteistyönä Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa. Kirjoittaja on musiikkitieteen opiskelija. 3

4 THOMAS ZEHETMAIR Sukupolvensa tärkeimpiin viulisteihin kuuluva Thomas Zehetmair tunnetaan ympäri maailmaa solistina, kapellimestarina ja kamarimuusikkona. Hänet palkittiin tästä monipuolisesta roolistaan Saksan levykriitikoiden palkinnolla Tällä kaudella Zehetmair esiintyy viulistina mm. Lontoon Royal Festival Hall ssa, Wienin Konzerthausissa sekä Münchenin Filharmoniassa. Zehetmair on levyttänyt koko tärkeimmän viuluohjelmiston. Hänen viimeisimpiä levytyksiään ovat Zimmermannin teoksia sisältävä taltiointi sekä Elgarin ja Mozartin viulukonserttojen levytykset. Alttoviulisti Ruth Killiuksen kanssa Zehetmair julkaisi Manto and Madrigal -levyn maaliskuussa Zehetmairin levytykset ovat saaneet monia arvostettuja palkintoja, kuten Gramophone-, Diapason d Or sekä Midem Classic -palkinnon. Viime vuosina Zehetmair on luonut uraa myös kapellimestarina. Hän on toiminut vuodesta 2002 englantilaisen Northern Sinfonia -kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Lisäksi hän on yhdysvaltalaisen St. Paul -kamariorkesterin taiteellinen partneri. Ensemble Orchestral de Paris -orkesterin pääkapellimestarina ja taiteellisena neuvonantajana hän aloittaa syksyllä Northern Sinfonian kanssa Zehetmair on kiertänyt Hong Kongissa, Alankomaissa, Pohjoismaissa ja Saksassa. Lisäksi hän on vieraillut johtamassa mm. Camerata Salzburg -orkesteria, Halléorkesteria sekä Rotterdamin filharmonikkoja. Kuluvalla kaudella Zehetmair johtaa mm. Baijerin radion sinfoniaorkesteria sekä Lyonin kansallisorkesteria. Northern Sinfonian kanssa Zehetmair on levyttänyt mm. Brahmsin ja Stravinskyn viulukonsertot sekä Schumannin ja Sibeliuksen sinfonioita. Thomas Zehetmair on Weimarin Franz Liszt -musiikkiakatemian kunniatohtori. RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin ylikapellimestarina on vuodesta 2003 alkaen toiminut Sakari Oramo. Uutena ylikapellimestarina syksyllä 2013 aloittaa Hannu Lintu, joka toimii ensin RSO:n päävierailijana kaudella Orkesterin kunniakapellimestari on Jukka-Pekka Saraste, joka toimi ylikapellimestarina vuosina ja tekee edelleen tiivistä yhteistyötä orkesterin kanssa. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-lu- vulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Saariahon, Resphigin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Nordgrenin 3. ja 5. sinfoniasta 4

5 julkaistu levytys (Ondine) sai ranskalaisen Académie Charles Cros n palkinnon. Magnus Lindbergin klarinettikonserton levytys palkittiin BBC Music Magazinen palkinnolla Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberg-levytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla yli 300 konserttia. Kaudella orkesteri esiintyy mm. Bonnin arvostetulla Beethoven-festivaalilla ja Amsterdamin Concertgebow-konserttitalossa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella ja katsella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (yle.fi/rso). 5