Illan kokoonpano. Perjantai klo 19 Tampere-talon Iso sali. Tampere Filharmonia Ville Matvejeff, kapellimestari Mikael Helasvuo, huilu

Transkriptio

1

2 Perjantai klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Ville Matvejeff, kapellimestari Mikael Helasvuo, huilu JARMO SERMILÄ (s. 1939) Labor! USKO MERILÄINEN ( ) Visions and Whispers huilulle ja orkesterille VÄLIAIKA LOTTA WENNÄKOSKI (s. 1970) Amor Omnia Suite, kantaesitys ANTTI AUVINEN (s. 1974) Himmel Punk, TF:n tilaus, kantaesitys Konsertti päättyy noin klo Konsertin kaikenlainen taltiointi on kielletty. Konsertti lähetetään Yle 1 -radiokanavalla maanantaina klo 20, minkä jälkeen se on kuunneltavissa Yle Areenassa 30 päivän ajan. Orkesteria tukee: Orkesterin pääyhteistyökumppani: Konserttimestari Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen, 3. konserttimestari Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Siri Heinonen Lotta Laaksonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Riikka Alakärppä tp. Nuppu Komsi tp. Hong You tp. Sanna Kokko tp. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Hanna Parviainen*** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta tp. Alttoviulu Mikhail Slobodjaniuk, sooloaltisti György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anneli Heinola Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Sello Lauri Kankkunen* Panu Saari*** Miika Jämsä Maija Juuti Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Jaani Helander tp. Jonathan Roozeman tp. *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen Illan kokoonpano Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Joni Armio *** Juha Kleemola Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Antti Laulaja Heikki Lehtinen Huilu Alexis Roman*tp. Pekka Rankka** Nina Johnson*** Seppo Planman Oboe Juha Ala** Heikki Pöyhönen*** Kari Nikkanen Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Janne Pesonen*** Reetta Näätänen Fagotti Aleksei Dmitriev* Aleksandr Veryukhanov** Alexandru Cozma*** Käyrätorvi Ismo Ponkala* Pasi Tiitinen*** Timo Ruskeepää Jaakko Välimäki Trumpetti Jonas Silinskas* Sami Siikala***tp. Tapio Kilpinen Pasuuna Antti Hirvonen* Mikhail Kapustin*** Sakari Kekola tp. Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Petér Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** Harri Lehtinen tp. Harppu Kirsti Vartiainen* Kosketinsoittimet Ville Hautakangas*tp.

3 Ville Matvejeff menestyy niin kapellimestarina, säveltäjänä kuin pianistinakin. Vuoden 2014 alusta hän on toiminut Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestarina ja saman vuoden syksystä päävierailijana ja musiikillisena neuvonantajana Kroatian kansallisteatterissa HNK Zajc Rijekassa. Hän on vieraillut johtamassa muun maussa Helsingin kaupunginorkesteria, Turun filharmonista orkesteria, Oulu Sinfoniaa ja Avanti!-kamariorkesteria sekä Suomen kansallisoopperan ja Malmön oopperan orkestereita. Hänet valittiin viime kesänä Turun musiikkijuhlien taiteelliseksi johtajaksi, jossa tehtävässä hän aloittaa Säveltäjänä Matvejeff on tehnyt viimeaikoina tilausteoksia muun muassa Suomalaiselle Kamariorkesterille ja Radion sifoniaorkesterille. Monipuolisen muusikon kiinnostus ihmisääneen näkyy hänen säveltämiensä kuoroteosten määrässä. Matvejeff on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta. Mikael Helasvuo on opiskellut huilunsoittoa Juho Alvaksen, Frantisek Cechin ja Aurèle Nicoletin johdolla. Toimittuaan pitkään Helsingin Kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin riveissä hoitaa hän nykyään puhallinmusiikin professuuria Sibelius-Akatemiassa. Kamarimuusikkona ja solistina Mikael Helasvuo on esiintynyt ympäri maailmaa. Hän on kanta- ja ensiesittänyt toista sataa uutta huiluteosta, joista ansioista hänet on palkittu Suomen säveltäjät ry:n Madetoja-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Pro Finlandia -mitali. Helasvuo työskentelee sekä perinteisen että modernin ohjelmiston parissa ja on kysytty vieras kansanvälisillä mestarikursseilla ja musiikkikilpailujen tuomaristoissa. Ensemble Schratin ja barokkiyhtye Il Pomodoron jäsenenä hän toimii vanhan musiikin tulkkina alkuperäissoittimin. Hän on myös spektrimusiikkiin erikoistuneen Micro- Ensemblen jäsen. On hienoa tehdä konsertti, jossa on pelkästään suomalaista musiikkia. Tämä ilta näyttää, miten mahtava kirjo erilaista musiikkia mahtuu sukupolvien välille ja toisaalta saman säveltäjäsukupolven sisälle. On rämäkkää, jopa rokahtavaa voimaa ja energiaa, on lyyristä, pehmeää ja hiljaista sfäärien musiikkia, kuvailee Tampere Biennalen 30-vuotisjuhlakonsertin kapellimestari Ville Matvejeff illan ohjelmaa. Kapellimestarille on haaste laittaa kasaan tämä kokonaisuus, orkesterille taas haaste asettua välillä teatraalisiinkin rooleihin. Mutta onneksi muusikot ovat yksilöinä valmistautuneet niin pieteetillä, hän tiivistää. Matvejeff kokee olevansa kotonaan juuri uuden musiikin parissa. Tampere Filharmonia on puolestaan soittanut Tampere Biennalen konserteissa festivaalin koko historian ajan nostaen yleisön tietoisuuteen uutta kotimaista orkesteriohjelmistoa. Juhlavuoden konsertti avataan Jarmo Sermilän Labor!-teoksella, jonka Radion sinfoniaorkesteri kantaesitti huhtikuun viidentenätoista päivänä tasan kolmekymmentäneljä vuotta sitten. Tämä on todella mielenkiintoinen tuttavuus, illan kapellimestari toteaa ja jatkaa teoksen historiasta: Kappale on syntynyt ammattiliiton järjestämän sävellyskilpailun tuloksena. Niin että tässä yhteydessä voisikin muistuttaa vaikkapa SAK:ta siitä, että tällaiselle toiminnalle olisi varsin paljon kysyntää edelleen. Suomalaiset säveltäjät tarvitsevat tilauksia. Kapellimestari pitää teosta hyvin monisyisenä, ja jokin siinä tuo hänen mieleensä ranskalaissyntyisen suomalaissäveltäjän Ernest Pingoudin Suurkaupungin kasvot -orkesterisarjan 1930-luvun puolivälistä. Se on eteeristä, tummaa, tunnelmallista musiikkia. Ensin on vapaapulsatiivinen johdanto, joka nousee hienoon

4 kliimaksiin. Kaikki viittaa sellaiseen synkkään estetiikkaan, ehkä neuvostomeininkiin. En tietenkään voi tietää, mitä säveltäjä on tässä yhteydessä ajatellut, mutta partituurin kannetkin ovat punaiset, Matvejeff summaa. Seuraavaksi kuullaan Visions and Whispers, jonka tamperelaissäveltäjä Usko Meriläinen kirjoitti Mikael Helasvuolle, tämänkin konsertin solistille, kolmekymmentä vuotta sitten. Meriläinen oli Tampere Biennalen ideoija ja perustajajäsen, ja tämä teos saikin kantaesityksensä festivaalin ensimmäisessä avajaiskonsertissa helmikuussa Oli todella hienoa palata tämän teoksen pariin, kertoo Helasvuo, joka on esittänyt teosta muutamaan otteeseen 1980-luvun jälkeen. Teimme paljon yhteistyötä Uskon kanssa siihen aikaan. Mutta tämä konsertto oli oikeastaan yllätys. Hän sanoi yhtäkkiä, että hänellä on minulle konsertto. Tämä ei siis ollut mikään varsinainen tilaus. Usko oli hyvin impulsiivinen säveltäjä ja teki tämänkin vapaasta tahdostaan. Ja hieno yllätys se oli! Helasvuo kuvailee ystävänsä säveltämää konserttoa yhdeksi kaikkein parhaista: Tämä on aivan loistava teos verrattuna moniin nykyisiin moderneihin konserttoihin, tämä on kerta kaikkiaan täysosuma Meriläiseltä, joka kirjotti paljon huilulle. Tässä on sellainen upea, ilmavasti soiva maailma. Nimihän kertoo paljon: näkyjä ja kuiskauksia. Sellainen, joka tuntee Meriläisen musiikkia, huomaa, että tämä on sitä parhaimmillaan. Huilun ja orkesterin suhde on tavallaan ideaali. Ne täydentävät toisiaan, mutta molemmilla on kuitenkin selkeästi oma rooli. Aina kun näitä Meriläisen juttuja tekee, tuntuu, että häntä pitäisi soittaa enemmän. Konsertin kapellimestari näkee teoksen luonteen kaksitahoisena: Se on hämyisä ja lyyrinen, mutta samalla todella virtuoosinen. Teos on pohjaväriltään tummasävyinen, mutta samalla transparentti. Väliajan jälkeen siirrytään 1980-luvulta aikamme musiikkiin, kun vuorossa on kaksi kantaesitystä. Ensimmäisenä kuullaan Lotta Wennäkosken Amor Omnia -sarja, joka perustuu säveltäjän Yleisradion tilauksesta kirjoittamaan mykkäelokuvamusiikkiin. Musiikki kantaesitettiin Radion sinfoniaorkesterin elokuvakonsertissa lokakuussa 2012 Amor Omnia -elokuvan pyöriessä. Yleisradion ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston suurprojektissa oli mukana viisi elokuvaa ja viisi säveltäjää. Lotta Wennäkosken sävellettäväksi valikoitunut vuonna 1922 valmistunut elokuva kertoo sisaruksista, jotka joutuvat lapsuudessa erilleen, tapaavat toisensa aikuisiällä ja epäonnisesti rakastuvat. Vasta hääpäivän koittaessa he ymmärtävät, mistä on kysymys. Lopulta heidät haudataan samaan hautaan ja kiveen kirjataan sanat Amor Omnia rakkauden kaikkivalta. Wennäkoski kuvailee teosta ja sävellysprosessia: Tässä sarjassa on sellaista jopa romanttista, kaunista, maalailevaa musiikkia, jota en olisi tullut tehneeksi, jos taustalla ei olisi ollut tällaista traagista rakkaustarinaa. Oli ihanaa säveltää näin tunteikasta musiikkia. Siinä piti kyllä käyttää kaikki kekseliäisyytensä, että sai puolentoista tunnin elokuvamusiikin toimimaan. Sitten tilanne muuttui taas aivan toisenlaiseksi orkesterisarjaa säveltäessä: piti kieli keskellä suuta miettiä, mikä siitä kaikesta toimii ilman kuvaa. Olen jossakin määrin

5 pyrkinyt kunnioittamaan elokuvan kronologiaa. Ja orkesterin kuiskaukset toimivat tavallaan niiden elokuvassa nähtävien muutamien tekstiplanssien tavoin, ne kommentoivat teoksen etenemistä. Kuiskaus on liittynyt mielessäni etäisyyteen. Elokuvassa hypitään ajassa, ja sitten minä vielä olen sata vuotta kauempana tarkastelemassa tilannetta. Ne kuiskaukset kuuluvat tavallaan aina johonkin toiseen todellisuuteen. Konsertin kapellimestari on samoilla linjoilla säveltäjän kanssa; tällaista Wennäkoski ei ole ennen kirjoittanut. Amor Omnia on pitkä, hieno kaarros, joka ei itse asiassa tunnu yhtään pitkältä. Aluksi on hiljaista ja hidasta, välissä räjähtää voimalliseen sointiin, lopuksi on taas hiljaista. Siinä on herkkiä ja uhkeita sointimaailmoja, jotakin sellaista uutta, jota en ole Wennäkoskelta ennen kuullut. Se on sellaista jopa romanttistakin ilmaisua, mutta tietenkin hänen omalla käsialallaan. Kuten muissakin illan teoksissa, myös tässä orkesterilla on omat haasteensa ja taipumisensa: Orkesterisointi on todella kirjavaa, on paljon totutusta laajennettuja soittotekniikoita. Mutta nykyään sellaisetkin ovat sinfoniaorkesterin työkalupakissa jo valmiina. Sillä tavalla tämän kulttuurin evoluutio tapahtuu: säveltäjät etsivät ja tutkivat uusia sointeja. Konsertin viimeisenä teoksena kuullaan orkesterin Antti Auviselta tilaama Himmel Punk. Se on totaalista punkkia, joka päättyy taivaallisiin sfääreihin, tiivistää illan kapellimestari. Juuri näistä teoksen nimikin juontaa juurensa, anarkistisesta punk-henkisyydestä ja saksankielen Himmel-sanasta, joka Auviselle tarkoittaa kahta asiaa: taivasta ja suomalaisillekin etenkin joulunajasta tuttua olkirakennelmaa. Himmelit ovat tavallisesti hyvin heikkoa tekoa, ja juuri tästä Auvisen teoksessa on kyse: Rakenteet, joilla rajoitetaan ihmisoikeuksia eivät ole rakenteita, joihin voi turvata. Säveltäjän näkemyksen mukaan taiteen ei välttämättä tarvitse kätkeä sisäänsä yhteiskunnallisia kannanottoja, mutta vaikuttavaa sen on silti oltava, niin kuin on tämän illan kantaesityskin. Ennen kaikkea kysymys on asenteesta, sitä se punk tarkoittaa. Pyydän muusikoita tulemaan pois mukavuusalueiltaan. On erittäin tärkeää osata soittaa, mutta Tampere Filharmonian kaltaisen ammattiorkesterin yhteydessä sitä näkökulmaa ei tarvitse korostaa. Asenne ratkaisee aina. Ja juuri siksi vuoropuhelu muusikoiden kanssa myös harjoitusvaiheessa on hyvin tärkeää. Teos on täynnä kontrasteja: Rakennuspalikoina toimivat erilaisten soinnillisten ja rytmisten tekstuurien vuorottelut. Tapahtumatiheyden on vaihdeltava huomattavasti, jotta voidaan synnyttää isoja kontrasteja. Myös soittotekniikat vaihtelevat, välillä ääni on tavattoman tukahdutettua ja välillä esteetöntä, välillä taas palautettavissa yläsävelsarjaan ja välillä vain hälyä. Välillä on valtava kohkaamisen tunnelma, jonka kontrastoivana vireenä on taas selkeä rauhoittuminen. Se on sellaista äärimmäisyysmusiikkia. Teoksella on kuitenkin selkeä oma linjansa: Säveltäminen on valintojen tekemistä. Vaikka sointimaailma olisi rikas ja hyvin heterogeeninen, ei kaikkia ideoita voi ottaa mukaan. Minä en ole säveltäjä, joka laittaa koko maailman yhteen teokseen. Sävellystyön taustalla kytevät yhteiskunnalliset kysymykset ja ympäröivä ilmapiiri: Kaiken

6 tämän turhautumisen keskellä herää ensisijaisesti halu suvaita ja rakastaa. Niin kauan kun meillä on vanhempia, jotka pystyvät välittämään lapsilleen tasa-arvoa, niin kauan meillä on yhteiskuntarauha. Niin kauan tämä yhteiskunta toimii. Uskon ihmisten hyvyyteen. En ole koskaan tavannut pahaa ihmistä, mutta välinpitämättömiä ihmisiä kyllä. Auvinen katsoo, että onnekkuuden laskeminen omaksi ansioksi johtaa usein välinpitämättömyyteen. Ja mikäli esimerkiksi päättäjät ovat antautuneet tälle välinpitämättömyydelle, aiheuttavat he puolestaan ympärillään turhautumista. Välinpitämättömyyden voi helposti perustella itselleen tekosyillä tai rakenteilla, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Mikä sitten on taiteen paikka tässä kokonaisuudessa? Miten ja mihin musiikki vaikuttaa? Kuten Tampere Biennalen konserteissa jo sen kolmikymmenvuotisen historian ajan, myös tänä iltana uusi musiikki valtaa oman tilansa ja perustelee paikkansa. Konsertin päätösteoksen säveltäjä korostaa taiteen voimaa elämän merkitykselliseksi tekemisessä ja toisaalta ympäröivän yhteiskunnan peilaamisessa. Taiteella on myös sellaista historiallista arvoa, jota kaikki ympäröivä kohkaaminen ei onneksi saa osakseen: Uskon, että se arvokas, mitä ajastamme jää tuleville sukupolville, ovat nimenomaan kulttuuri ja taide. Teksti: Maija Leino Ke 4.5. klo 19 Tampere-talon Iso sali NUORTEN SOLISTIEN KONSERTTI

7