SINFONISTA BALETTIA. Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari

Transkriptio

1 SINFONISTA BALETTIA Tampere Filharmonia

2 Perjantai klo 19 Tampere-talon Iso sali TAMPERE FILHARMONIAN ILLAN KOKOONPANO Tampere Filharmonia JEAN SIBELIUS ( ) Balettikohtaus orkesterille JEAN SIBELIUS Tanssi-intermezzo op. 45 PJOTR TŠAIKOVSKI ( ) Sarja baletista Joutsenlampi I Scène (Scene Moderato) II Valse (Intrada tempo di valse) III Dance of the Swans (Allegro moderato) IV Scène (Andante) V Hungarian Dance, Czardas (Modearato Assai) VI Mazurka VII Finale VÄLIAIKA DMITRI ŠOSTAKOVITŠ ( ) Sinfonia nro 9 Es-Duuri op. 70 I Allegro II Moderato III Presto IV Largo V Allegretto Konsertti päättyy noin klo 21. I-viulu: Anton Chausovskii, Maria Itkonen, Liina Nuora-Loijas, Lea Antola, Raimo Hannikainen, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Tatevik Ayazyan, Elisabeth St-Cyr, Sebastian Silén II viulu: Kimmo Tullila, Heidi Kuula, Hanna Parviainen, Anna Angervo, Riitta Hallila, Heikki Hannikainen, Leena Jaakkola, Elina Kilpinen, Kristine Lilientale-Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila, Saana Laitinen alttoviulu: Mikhail Slobodjaniuk, György Balázs, Kimmo Kivivuori, Heili Hannikainen, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Tarja-Leena Saari, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen-Hammo, Eija Laru sello: Panu Saari, Elina Sipilä, Virpi Välimäki, Reinis Birznieks, Miika Jämsä, Maija Juuti, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Anu Keski-Saari, Juho Nissi kontrabasso: Petri Mäkiharju, Joni Armio, Juha Kleemola, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Antti Laulaja huilu: Annaleena Jämsä, Nina Johnson, Seppo Planman oboe: Julien Weber, Kari Nikkanen klarinetti: Jarmo Hyväkkö, Mark Reding fagotti: Aleksei Dmitriev, Aleksandr Veryukhanov, Ryo Yoshimura käyrätorvi: Jouni Suuronen, Pasi Tiitinen, Timo Ruskeepää, Jaakko Välimäki trumpetti: Jonas Silinskas, Alessandro Chiavetta, Aki Välimäki, Tapio Kilpinen pasuuna: Antti Hirvonen, Vygantas Silinskas, Mikhail Kapustin tuuba: Harri Miettunen patarummut: Tiina Laukkanen lyömäsoittimet: Jyri Kurri, Petri Hänninen, Tuomo Oravakangas, Niko Ronimus harppu: Kirsti Vartiainen

3 SINFONISTA BALETTIA Jean Sibelius vietti 1890-luvun alussa tuhlailevaa, osin railakastakin elämää Wienin sykkeessä ja ikävöi usein kotiin. Ailahteleva ja toisinaan hyvinkin huoleton taiteilijanuorukainen tarvitsi rinnalleen jonkun, joka häntä tyynnyttää, ja tällaisen hän olikin saanut. Niinpä hän kirjoittikin Balettikohtauksen kantaesityksen aikaan vuonna 1891 Ainolleen: Jos voisi olla tasainen, saisi enemmän aikaan ja elämä olisi aina aurinkoista ja iloista. Tasaista Jean Sibeliuksen elämä ei kuitenkaan varsinaisesti koskaan ollut. Kotona odottava vaimo olikin taiteilijaluonteen pelastus. Niinpä Sibelius jatkoi kirjeessään: Sanotaan, että on taiteilijan turmio kun hän menee naimisiin. Mutta minun laitani on päinvastoin. Kaapo Kamu Lyömäsoittajana musiikkiuransa aloittanut Santtu-Matias Rouvali onnistuu löytämään Tampere Filharmoniasta jatkuvasti uusia nyansseja ja täyttämään konserttisalit myös uudella yleisöllä. Nuoren kapellimestarilahjakkuuden ura lähti huimaan nousukiitoon, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion Sinfoniaorkesterin konserttia syksyllä Tämän jälkeen Rouvali on ollut kysytty vierailija lukuisilla kansainvälisillä lavoilla. Hän on johtanut muun muassa Dresdner Philharmonieta, Tukholman filharmonista orkesteria, Tokion sinfoniaorkestereita ja Ranskan radion orkesteria sekä Lontoon Philharmonia Orchestraa. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina Rouvali aloitti syksyllä 2013 ja hänellä on jatkosopimus tällä hetkellä kesään 2019 saakka. Tuohon aikaan, alle 30-vuotiaana, Sibelius suunnitteli jo ensimmäistä sinfoniaansa. Balettikohtaus oli alun perin tarkoitettu osaksi ensimmäistä sinfoniaa, johon se ei kuitenkaan koskaan päätynyt. Teos jäi sen sijaan elämään itsenäisenä orkesterirunona, jota kuullaan konserttisaleissa verrattain harvoin. Nämä Sibeliuksen varhaisbiisit otettiin tähän konserttiin siksi, että haluttiin tuoda näitä harvinaisempia esiin. Ja ne sopii hyvin Tšaikovskin kanssa. Sibelius ei ollut balettisäveltäjä, Tšaikkari oli, sehän tässä kuuluu ja just siitä syystä nää on hauskat yhdessä, Santtu-Matias Rouvali avaa konserttikokonaisuuden syntyä. Sibeliuksen kerrotaan saaneen inspiraationsa Balettikohtauksen sävelmateriaaliin wieniläisessä ilotalossa. Ilotytöt tanssivat, viini virtasi ja Sibelius suhtautui kaikkeen tähän jollakin tapaa hyvin surumielisesti, ehkä juuri mieltä painavan koti-ikävän vuoksi. Tätä kaikkea kuvaa alakuloisen eksoottisena soiva balettikohtaus, joka värittää omanlaistaan ulkopuolisuuden tunnetta. Sibeliuksen musiikilliset ajatukset olivat uusia, ja hänen opettajansa kehottivat säveltäjää palaamaan askeleen taaksepäin, tukeutumaan klassikoihin. Säveltäjä piti kuitenkin kiinni omista valinnoistaan, ja vuotta myöhemmin hän siirtyi jo uudistuksellisen Kullervon pariin. Tanssi-intermezzo syntyi vuosisadan vaihteen tuntumassa. Sibelius ihaili tuolloin erityisesti Tšaikovskia, mikä kuulunee juuri tässä teoksessa: käynnistyttyään hitaasta alusta sykkivämpään ilmaisuun kappale suorastaan kutsuu tanssiin. Sehän on sellainen kevyt välisoitto. Kolme minuuttia ja se on siinä, niin että välisoittona se nimenomaan tässäkin konsertissa toimii,

4 Rouvali kuvailee. Sibelius muokkasi teoksen ensin alkuperäisestä orkesteriversiosta pianokappaleeksi ja lopulta tästä pianokappaleesta uudelleen orkesteriversioksi. Lopullisen orkesteriversion opusnumerointi on erikoinen, kuten hyvin moni muukin Sibeliuksen opusnumeroista: Tanssi-intermezzo on niputettu yhteen kreikkalaista mytologiaa henkivän orkesterirunon Dryadin kanssa. Näitä ei ole koskaan julkaistu yhdessä, eivätkä ne muutenkaan varsinaisesti toisiinsa liity, sävellysajankohdatkin eroavat usealla vuodella. Kevyessä rytmisyydessään Tanssi-intermezzo on Sibeliukselle epätyypillistä ilmaisua, ja orkesterikappaletta esitetään harvoin. Tässä konsertissa se toimii herkullisena johdantona maailman kuuluisimpaan balettiin. Joutsenlampi, Pjotr Tšaikovskin ensimmäinen ja musiikinhistorian tunnetuin baletti, kantaesitettiin Moskovan Bolšoi-teatterissa keväällä Teos aiheutti aluksi tyrmistystä ja kysymyksiä niin koreografian kuin sävelkielenkin puolesta. Tšaikovskin mestarillisuus piilee tanssillisen liikkeen ymmärtämisessä ja sen kirjoittamisessa partituuriin, mutta Joutsenlampi oli aikanaan jotakin ennenkuulumatonta. Omalla tavallaan se ylitti rajat, jotka satoja vuosia vanha useiden erillisten numeroiden lajityyppi oli asettanut, sillä Tšaikovski sävelsi hyvin pitkälinjaista musiikkia. Säveltäjän aikaansaannosta pidettiin pikemminkin sinfonisena kuin baletille tyypillisenä. Myös Tšaikovskiin tavallisesti yhdistettävä traagisuus tulee siinä alleviivatusti esille. Juuri Joutsenlammen tarinan myötä Tšaikovski löysikin yhden itselleen kotoisan maaperän. Joutsenlammen tarina on traagisuudessaan koskettava. Kysymys on epäonnisesta rakkaudesta, niin kuin valtaosassa suurista tarinoista. Juonen keskiössä on aikuistuva prinssi Siegfried, jonka on määrä valita itselleen vaimo. Hermostuneena kaikesta suuresta vastuusta hän rientää yksin yön syliin ja tapaa lammella ihastuttavan joutsenparven. Lammella prinssi rakastuu Odetteen, jonka päälle on langetettu erikoinen kirous: hän on päivisin joutsen ja öisin kaunis nainen. Kirouksen voi purkaa kaikkein suurimmalla ikuisella rakkaudella. Prinssi on nyt varma valinnastaan. Seuraavana päivänä vietetään suuria tanssiaisia. Pahamaineinen velho von Rothbart saapuu tyttärineen tanssiaisiin. Velhon tytär Odile on ulkomuodoltaan lähes identtinen prinssin rakastaman naisen kanssa. Prinssi kosii Odilea oitis ja ymmärtää virheensä liian myöhään. Prinssi Sigfried rientää etsimään rakastettuaan ja löytääkin tämän, mutta pelastus on jo menetetty: Odeten on kuoltava. Ihana Odette heittäytyy lampeen kuoleman vietäväksi, ja häntä rakastava prinssi syöksyy perään. Dmitri Šostakovitšin yhdeksäs sinfonia on säveltäjän muuhun tuotantoon nähden poikkeuksellisen lyhyt ja ilmaisukeinoiltaan tavattoman iloluontoinen. Klassismiin viittaavat sävyt ja lähes koomisen kevytmielinen avaus eivät vakuuttaneet aikalaisyleisöä. Venäläissäveltäjä itse arveli kriitikoiden murskaavan työnsä tulokset, ja moni mielipide toteuttikin tätä ennustusta. Miksei klassisen kevyt ja irtonainen kuulokuva sitten vedonnut aikalaisyleisöön? Syynä oli epäilemättä ajankohta. Šostakovitšin yhdeksäs sinfonia kantaesitettiin Leningradissa marraskuussa vuonna 1945 juuri toisen maailmansodan päätyttyä. Siksi siltä odotettiin jotakin muuta, vahvempaa suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan. Kysymys kuuluukin, mitä teoksen rivien väliin kätkeytyy, mitä Šostakovitš halusi sanoa kevytmielisellä sinfoniallaan, jossa on myös ripaus riisuttua vakavuutta. Se Šostakovitšin poliittinen Venäjähän tässä on tietty taustalla, Rouvalikin toteaa. Tulkintakehystä on vaikea ohittaa. Sinfonian nopea avausosa sopii mainiosti konsertin tanssilliseen teemaan. Leikkisä se ainakin on. Verrattain hyvin lennokkaan sinfonian orkesteritekstuuri on kaikkine lyömäsoitinsävyineen parodioivaa, kevyttä ja valoisaa. Ensimmäistä osaa seuraa pohdiskelevampi moderato ja tätä edelleen erittäin nopea kolmas osa. Neljäntenä kuullaan jotakin aivan muuta: kuulokuvaltaan pysäyttävän riisuttu, Šostakovitšille ehkä tyypillisempi, väkevä ja surumielinen erittäin hidas osa. Ensimmäisten osien leikkisyyteen suhteutettuna osa on hillitsevä, syvissä vesissä hitaasti kuljeskeleva pohdiskelusuvanto, jossa kuullaan useita pitkiä ja yksinäisiä soolo-osuuksia. Viimeinen osa palauttaa sinfonian koomisen ulkokuoren paikoilleen ja syöksee teoksen huimapäiseen loppuun. Teksti: Maija Leino Anna palautetta, voit voittaa lippuja! Keräämme palautetta konserteistamme yhdessä Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n eli Suosion kanssa. Vastaa osoitteessa: vastaa.innolink.fi/sso/tampere. Paperisia vastauslomakkeita ja postituskuoria jaetaan maaliskuussa Tampere Filharmonian konserttien yhteydessä Tampere-talossa. Kaikkein vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Tampere Filharmonian konserttilippuja.

5 SCHUBERT: Su klo 18 Pieni sali Winterreise Basso Mika Kares Kerronta Esko Salminen Pianisti Marita Viitasalo Liput alk. 37, eläkel./opisk. 33,50 Tampere-talon Lipputoimisto (1,40 /min.+pvm) Hämeenkatu 14 B Tampere Filharmonian keväässä mm. Pe klo 19 Nuori rakkaus Daniel Cohen, kapellimestari Jonathan McGovern, baritoni Salonen: Helix Mahler: Vaeltavan kisällin lauluja Nielsen: Sinfonia nro 1 g-molli op. 7 *Teokset tutuiksi klo 18 Su klo 15 Faunien iltapäivä Claude Debussy: Danse sacrée et Danse profane René Eespere: Febrarium Alfred Schnittke: Trio viululle, alttoviululle ja sellolle *Konsertin juontaa Jouni Kaipainen. To klo 14 Iltapäivän sinfonia Berlioz: Fantastinen sinfonia *Teokset tutuiksi klo 13 *Tampere-talon Lapsiparkki Jonathan McGoverrn Benjamin Ealovega ORKESTERIA TUKEE: ORKESTERIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI: Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen