POHJOISET VIULUKONSERTOT. Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Baiba Skride, viulu

Transkriptio

1 POHJOISET VIULUKONSERTOT Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Baiba Skride, viulu

2 Tiistai klo 15 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Baiba Skride, viulu CARL NIELSEN ( ) Viulukonsertto op.33 I Praeludium - Largo II Allegro cavalleresco III Poco Adagio IV Rondo: Allegretto scherzando VÄLIAIKA JEAN SIBELIUS ( ) Serenadi nro 1 D-duuri op. 69a JEAN SIBELIUS Serenadi nro 2 g-molli op. 69b JEAN SIBELIUS Viulukonsertto d-molli op.47 I Allegro moderato II Adagio di molto III Allegro, ma non tanto Konsertti päättyy n. klo 17

3 TAMPERE FILHARMONIAN ILLAN KOKOONPANO I-viulu: Dennis Kim, Anton Chausovskii, Maria Itkonen, Riikka Marttila, Liina Nuora-Loijas, Kati Tuominen-Heroja, Lea Antola, Raimo Hannikainen, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Tatevik Ayazyan II-viulu: Kimmo Tullila, Heidi Kuula, Anna Angervo, Riitta Hallila, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Leena Jaakkola, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela- Pulkkinen, Kristine Lilientale-Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila, Silva Koskela Alttoviulu: Mikhail Slobodjaniuk, György Balázs, Kimmo Kivivuori, Heili Hannikainen, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Tarja-Leena Saari, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen- Hammo, Eija Laru Sello: Joona Pulkkinen, Panu Saari, Elina Sipilä, Virpi Välimäki, Reinis Birznieks, Miika Jämsä, Maija Juuti, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Juho Nissi Kontrabasso: Jarkko Uimonen, Petri Mäkiharju, Joni Armio, Juha Kleemola, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Antti Laulaja, Heikki Lehtinen Huilu: Annaleena Jämsä, Seppo Planman Oboe: Julien Weber, Kari Nikkanen Klarinetti: Jarmo Hyväkkö, Reetta Näätänen Fagotti: Aleksei Dmitriev, Aleksandr Veryukhanov Käyrätorvi: Ismo Ponkala, Jouni Suuronen, Timo Ruskeepää, Jaakko Välimäki, Miriam Brown Trumpetti: Jonas Silinskas, Alessandro Chiavetta Pasuuna: Antti Hirvonen, Mikhail Kapustin, Olavi Hostikka Patarummut: Tiina Laukkanen

4 Lyömäsoittajana musiikkiuransa aloittanut Santtu-Matias Rouvali onnistuu löytämään Tampere Filharmoniasta jatkuvasti uusia nyansseja ja täyttämään konserttisalit myös uudella yleisöllä. Nuoren kapellimestarilahjakkuuden ura lähti huimaan nousukiitoon, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion Sinfoniaorkesterin konserttia syksyllä Tämän jälkeen Rouvali on ollut kysytty vierailija lukuisilla kansainvälisillä lavoilla. Hän on johtanut muun muassa Dresdner Philharmonieta, Tukholman filharmonista orkesteria, Tokion sinfoniaorkestereita ja Ranskan radion orkesteria sekä Lontoon Philharmonia Orchestraa. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina Rouvali aloitti syksyllä 2013 ja hänellä on jatkosopimus tällä hetkellä kesään 2019 saakka. Latvialaissyntyinen Baiba Skride on esiintynyt innokkaasti ympäri Eurooppaa ja debytoinut myös useissa yhdysvaltalaisissa orkestereissa. Viulistin uran viimeisimpiin kohokohtiin lukeutuu muun muassa odotettu ensiesiintyminen Berliinin filharmonikkojen kanssa Alban Bergin viulukonsertolla Enkelin muistolle. Baiba Skride on levyttänyt ahkerasti, ja hänen kiitelty kokoelmansa pitää sisällään mm. venäläisen, saksalaisen ja itävaltalaisen taidemusiikkitradition helmiä. Viime aikoina Skride on omistautunut vahvemmin aikamme musiikille ja paneutunut siihen erityisesti duona sisarensa Lauma Skriden kanssa.

5 POHJOISET VIULUKONSERTOT Tämä on solistin kannalta todella poikkeuksellinen konsertti, toteaa Santtu-Matias Rouvali. Hän kuitenkin luottaa illan solistiin Baiba Skrideen: Kyllä hän on yksi lemppariviulisteistani, ylikapellimestari hehkuttaa. Rouvali ja Skride ovat esiintyneet yhdessä aiemminkin. Viime maaliskuussa he esittivät Šostakovitšin toisen viulukonserton Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin kanssa. Kokoonpano tunnetaan myös Tivolin orkesterina. Samainen historiallinen orkesteri kantaesitti tämän konsertin avausteoksen yli sata vuotta sitten. Loppiaiskonsertti on todella yksi vuoden solistisimmista tapauksista. Tänään käynnistetään Jean Sibeliuksen ja tanskalaisen ikätoverinsa Carl Nielsenin 150-vuotisjuhlallisuudet näyttävällä tavalla; molemmilta kuullaan viulukonsertto. Tanskalaisella aloitetaan. Illan solisti ei taituroi Nielsenin viulukonserton parissa ensimmäistä kertaa, vaan on esittänyt teosta menestyksekkäästi aikaisemminkin. Teknisesti hyvin vaativan ja jopa poikkeuksellisen laajoin soolo-osuuksin varustetun viulukonserton inspiroi aikanaan tanskalainen virtuoosi Peder Møller. Hän myös kantaesitti konserton syntymäpäivänään 28. helmikuuta vuonna 1912 ja esiintyi sen solistina myöhemminkin lukuisissa konserttisaleissa ympäri maailmaa. Sehän on aivan törkeän vaativa konsertto. Harva pystyy sitä edes soittamaan, toteaa illan kapellimestari. - Luulot otetaankin heti pois: konserton avaa huomattavan virtuoosinen solistinen osuus, jonka myötä tunnelman kuitenkin valtaa hienovaraisen hitaasti etenevä melodinen autuus. Tämän lempeän preludin jälkeen orkesteri ryhdistää kuulokuvan äkillisesti allegro cavallerescoon, jossa vuorottelevat lavea ja väkevän selkärankainen ilmaisu. Konserton ensimmäinen puolisko päättyy näyttävästi solistin ja orkesterin vuorotellen sivaltaviin päätösääniin. Kuten ensimmäinenkin puolisko, myös jälkimmäinen jakaantuu hitaaseen johdantoon ja vauhdikkaaseen jälkiosioon. Hidas osio, konserton pohdiskelevana suvantovaiheena soiva intermezzo, käynnistyy kauniilla oboemelodialla, johon muut puhaltimet yhtyvät, ja joka lopulta luovutetaan solistin viulistiseen käsittelyyn. Tunnelma pysyy hartaan mietiskelevänä läpi poco adagio -tempomerkintää kantavan suvantovaiheen. Nopea osa alkaa veikeän leikkisässä tunnelmassa, jota pidetään yllä konserton tanssahtelevaan päätökseen saakka.

6 Seuraavana kuullaan Sibeliuksen kaksi serenadia sooloviululle ja orkesterille. Vaikka Sibelius sävelsi vain yhden viulukonserton, löytyy hänen teosluettelostaan muita hyvinkin varteenotettavia viulun ja orkesterin vuoropuheluita. Serenadin D-duurissa Sibelius kirjoitti vuonna 1912, samana vuonna, jonka Nielsenin viulukonsertto kantaesitettiin. Seuraavan Serenadin säveltäjä kirjoitti vuotta myöhemmin. Molemmat kantaesitettiin kuitenkin vasta vuonna 1915 Sibeliuksen 50-vuotisjuhlakonsertissa. Viulusolistina kantaesityksessä oli 23-vuotias puolalaissyntyinen Richard Burgin, joka toimi tuolloin Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestarina. Sibeliuksen 50-vuotispäivään kiinnitettiin hyvin paljon huomiota; hän sai valtavan määrän lahjoja taiteilijaystäviltään. Säveltäjämestari vastaanotti runoja, tauluja, flyygelin ja lukuisia juhlapuheita. Aluksi kuultiin serenadit, konsertin jälkipuoliskolla 5. sinfonia. Kaikki kantaesityksiä. Ylistävät juhlapuheet ja kaupunkeihin levittäytyvä huomio toteutuvat myös nyt, sata vuotta myöhemmin, kun vietämme kansallissäveltäjän 150-vuotisjuhlaa. Viimeisenä kuullaan Sibeliuksen viulukonsertto. Teoksen kantaesityksen aikoihin helmikuussa 1904 Jean Sibeliuksen veli Christian kirjoitti Ainolle tiukkasävyisen kirjeen: Janne on saatettava kaupungista pois luonnollisempaan ympäristöön, jonnekin maalle. Syyskuussa 1904 Sibeliukset muuttivatkin hiljaiseen Ainolaan ja viulukonserton valmiimpi versio kantaesitettiin Berliinissä seuraavana syksynä vuonna Ensimmäistä versiota kritisoitiin sen vaikeudesta; virtuoosisen viulutaituruuden vaatimus söi teoksen teemaa. Myöhemmässä, nykyisin tunnetussa versiossa viulun rooli tehdään selväksi jo ensimmäisen osan ensimmäisissä tahdeissa. Viulistin rooli on läpi teoksen sisäänpäin kääntynyttä itsetutkiskelua, jota orkesteri kannattelee laveasti. Teoksen käynnistää suomalaiseen kansanmusiikkiperinteeseen teema, joka vetää välittömästi mukaansa ja paljastaa hienovaraisella tavalla keskeisimmät musiikilliset ideat. Myrsky nousee kuitenkin vauhdikkaasti ja kehittelyjaksossa sooloviulisti antaa rakenteellisesti merkittävän, yksinäisyydessään kohtalokkaan taidonnäytteensä. Intensiivinen, suurilinjainen hidas osa sai tunnustuksensa jo ensimmäisen version vastaanottajilta, sillä se ei ratsasta virtuoosisuudella. Adagio di molto kasvattaa orkesterin roolia kuulokuvassa, vaikka yksinäinen pääinstrumentti esitteleekin teeman. Viimeinen osa vie viulistisuuden huippuunsa. Orkesterin sointi saavuttaa lopullisen runsautensa toistellen boleromaista teemaansa ja yltyen välillä

7 pitkälinjaiseen, tyylikkääseen juhlavuuteen, joka haastaa viulistin omapäisen juoksun. Konserton kohtalokkain hetki ei kuitenkaan ole sen viimeinen tahti. Viimeisen osan keskivaiheilla viulu saa jälleen yksinäiset soolotahtinsa, jotka vinoutuneina odottavat kuolemaa. Konsertto ei kuitenkaan pääty kuolemaan, vaan määrätietoiseen vetäytymiseen, joka hiljentää taiturin hetkeksi. Sibelius rakasti Euroopan suurimpia kaupunkeja ja toisaalta Ainolan ehdotonta hiljaisuutta, mutta ei mitään siltä väliltä. Rauhan ja suurieleisen hektisyyden vastakkainasettelu kuuluu myös viulukonsertossa. Hiljaisuuden ja itsenäisen rauhan läsnäolon voi aistia teoksesta vielä 2000-luvullakin, vaikka vilkasliikenteinen maantie rikkoo museoidun Ainolan rauhaa. Viulistin urasta haaveillut Jean Sibelius on uuttanut näkemyksensä instrumentista konserttoon, joka lukuisten levytystensä ja esitystensä myötä on noussut yhdeksi maailman tunnetuimmista ja rakastetuimmista orkesteriteoksista. Myös tämän iltapäivän konserttikokonaisuus levytetään kuluvan viikon aikana Orfeo-levymerkille. Kysymyksessä on Santtu-Matias Rouvalin ja Tampere Filharmonian ensimmäinen yhteinen levytys. Levy julkaistaan Sibeliuksen ja Nielsenin 150-vuotisjuhlien kunniaksi vielä tämän vuoden alkupuolella. Konsertin teema juontaa juurensa juhlavuodesta. Nielsenhän oli Tanskan Sibelius, niin että ainakin näitä konserttoja yhdistää pohjoismaisuus, Rouvali pohtii. Sibeliusta ja Nielseniä yhdistää maailmankolkan ja syntymävuoden lisäksi moni muukin asia. Molemmat ovat koristaneet kotimaansa satasen seteliä ja molempien teosluettelosta löytyy yksi viulukonsertto, josta on helppo kuulla, mikä oli säveltäjälleen se omin soitin. Nielsen aloitti viulunsoiton lapsuudessaan pienessä maalaiskylässä Tanskan Fynin saarella. Köyhään työläisperheeseen syntynyt poika kävi aika ajoin isänsä kanssa säestämässä tansseja. Sibelius puolestaan aloitti varsinaisen viulunsoittoon perehtymisen vasta teini-iässä. Tätä ennen hän oli soittanut ja säveltänyt enimmäkseen pianolla. Virtuoosinen viulistinura ei lupaavasta alusta huolimatta ottanut tulta siipiensä alle. Myös illan kapellimestarin aivan ensimmäinen lapsuuden instrumentti oli viulu: Viulullahan mä aloitin äidin kanssa sillon joskus. Löydän siitä ääniä edelleen, mutta eihän mulla tietenkään ole tekniikkaa. Viulu on todella hieno ja todella vaikea soitin, Rouvali kuvailee suhdettaan tämänkin illan pääinstrumenttiin. Käsiohjelma: Maija Leino

8 ORKESTERIA TUKEE: ORKESTERIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI: