Kohti horisonttia. Tampere Filharmonia Klaus Mäkelä, kapellimestari Marko Ylönen, sello

Transkriptio

1 Kohti horisonttia Tampere Filharmonia Klaus Mäkelä, kapellimestari Marko Ylönen, sello

2 Perjantai klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Klaus Mäkelä, kapellimestari Marko Ylönen, sello JIMMY LÓPEZ (s. 1978) Perú Negro EINOJUHANI RAUTAVAARA ( ) Towards the Horizon, sellokonsertto nro 2 I Theme II Variations of the theme III Finale VÄLIAIKA CLAUDE DEBUSSY ( ) Images-orkesterisarja I Gigues II Ibéria 1. Par les rues et par les chemins (Kaduilla ja teillä) 2. Les parfums de la nuit (Yön tuoksuja) 3. Le matin d un jour de fête (Juhlapäivän aamu) III Rondes de printemps Konsertti päättyy noin klo Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty. Orkesteria tukee: Orkesterin pääyhteistyökumppani:

3 Konserttimestari Pekko Pulakka, 1. konserttimestari I viulu Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari Maria Itkonen, 3. konserttimestari Riikka Marttila* Liina Nuora-Loijas*** Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Adriana Iacovache-Pana Lotta Laaksonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Martti Wiklund Maija Wesslund tp. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Hanna Parviainen*** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta tp. Alttoviulu György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Katalin Balázsné Erdös tp. Eija Laru tp. Sello Joona Pulkkinen, soolosellisti Panu Saari* tp. Virpi Välimäki*** tp. Reinis Birznieks Maija Juuti Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Sampo Liukko Elina Sipilä Oona Roselund tp. Kontrabasso Jarkko Uimonen* Joni Armio*** Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Juha Kleemola Antti Laulaja Heikki Lehtinen Huilu Malla Vivolin*tp. Beatriz Macias**tp. Nina Johnson*** Seppo Planman Oboe Eva Neuszerova*tp. Juha Ala** Heikki Pöyhönen*** Kari Nikkanen Klarinetti Mark Reding** Janne Pesonen*** Reetta Näätänen Andreas Heino tp. Fagotti Aleksei Dmitriev* Aleksandr Veryukhanov** Alexandru Cozma*** Marcin Wosinski Käyrätorvi Jouni Suuronen** Pasi Tiitinen*** Pauliina Koskela Miriam Brown tp. Trumpetti Jonas Silinskas* Aki Välimäki*** Tapio Kilpinen Remigijus Sereckis tp. Pasuuna Vygantas Silinskas** Mikhail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** Harri Lehtinen tp. Niko Ronimus tp. Harppu Kirsti Vartiainen* Leea Nikku tp. Kosketinsoittimet Ville Hautakangas*tp. Illan kokoonpano *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen

4 Klaus Mäkelä on nuori lahjakas kapellimestari ja palkittu sellisti. Turun XII sellokilpailuissa hän sijoittui toiseksi, ja hänet palkittiin yleisön suosikkina. Orkesterinjohtoa hän on opiskellut Jorma Panulan johdolla 12-vuotiaasta Sibelius- Akatemian nuorisokoulutuksessa ja osallistunut useille mestarikursseille. Hän on johtanut tärkeitä suomalaisia orkestereita, kuten Helsingin, Kuopion ja Vaasan kaupunginorkestereita, Turun filharmonista orkesteria ja Tampere Filharmoniaa. Huhtikuussa 2016 hän Heikki Tuuli debytoi Göteborgin sinfoniaorkesterissa. Mäkelä on toiminut sellistinä Avanti!-kamariorkesterissa ja sellonsoiton avustajana Helsingin Kaupunginorkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa ja Suomen Kansallisoopperan orkesterissa. Lisäksi hän esiintyy säännöllisesti kamarimuusikkona. Jo 15-vuotiaana Marko Ylönen soitti Turun sellokilpailujen finalistina ja on saavuttanut sittemmin palkintosijoja mm. Pohjoismaisissa sellokilpailuissa Turussa, Tšaikovski-kilpailussa Moskovassa ja Concert Artists Guild -kilpailussa New Yorkissa ja esiintynyt solistina ympäri maailmaa. Ylönen on toiminut Tapiola Sinfoniettassa äänenjohtajana, Radion sinfoniaorkesterin 1. soolosellistinä ja soittajana Uusi Helsinki -kvartetissa. Kamarimusiikkiin Ylösellä on läheinen suhde, ja hän onkin esiintynyt lukuisilla musiikkijuhlilla kotimaan ja maailman eturivin muusikoiden kanssa. Hän on toiminut Korsholman musiikkijuhlien taiteellisena johtajana useana vuonna. Syksystä 2000 lähtien Ylönen on toiminut Sibelius-Akatemiassa selloja kamarimusiikin lehtorina ja syksystä 2009 lähtien kamarimusiikin professorin virassa. Ylösen soittaa Suomen Kulttuurirahaston omistamaa David Tecchler -selloa vuodelta 1707.

5 Syyskuun puolivälin konsertissa kuullaan tunnelmakuvia meiltä ja maailmalta: Etelä-Amerikan rytmeistä matkustetaan suomalaisen sielunmaiseman kautta aina Espanjan hämärtyville kaduille. Illan kapellimestari Klaus Mäkelä kertoo ohjelmavalinnoista: On olemassa varsinaisia teemakonsertteja, mutta tämä ei ole sellainen. Lähinnä konsertin ohjelmanumeroiden tarkoituksena on tukea toinen toisiaan. Samalla tarkoitus on, että ne synnyttävät sellaisia kontrasteja, joiden avulla jokaisesta teoksesta saadaan mahdollisimman paljon irti. Nuoren kapellimestarilahjakkuuden johtama konsertti avataan niin ikään nousevat tähden, perulaissäveltäjä Jimmy Lopézin, orkesterikappaleella, joka kantaa nimeä Perú Negro. Sävellys valmistui perulaiskapellimestari Miguel Harth-Bedoyan tilauksena, ja siihen on sisällytetty koodikielellä sekä tilaajan nimi että afro-perulaista kansanmusiikkia, jota on mukana hienovaraisina viittauksina ja paikoin myös selkeinä melodioina. Peru oli Espanjan siirtomaa 1500-luvun alkupuolelta aina 1820-luvulle saakka. Espanjalaiset toivat mukanaan afrikkalaisia orjia siirtomaakauden alkuaikoina, ja näin syntyi kiehtova afro-perulainen sävelten ja rytmien kirjo. Tämän kulttuuriperinnön Lopéz on halunnut tuoda orkesterikappaleensa sointimaailmaan. Konsertin muu ohjelma on vähän sellainen unenomainen, siksi haluttiin tähän alkuun jotain ihan muuta. Sitten mieleeni tuli Lopéz, perulainen säveltäjä, joka on opiskellut Sibelius-Akatemiassakin, ja on nyt jenkeissä stara, säveltää oopperaa ja kaikkea. Muistin, että hänellä on sellainen aivan mestarillinen biisi, jota olen itsekin soittanut orkesterissa. Se on todella jotakin muuta, ja tuo sopivaa kontrastia, kertoo Mäkelä. Hän on tyytyväinen orkesterin tapaan soittaa perulaissäveltäjän musiikkia: Lopéz on yhtä rytmiä! Tampere Filharmonian muusikoilla on hyvät valmiudet siihen. Tämän saman ohjelman tekeminen sellasessa orkesterissa, jossa rytmi ei ole niin vahva, vois olla tosi hankalaa. Perun rytmeistä siirrytään Einojuhani Rautavaaran myöhäistuotantoon. Hän viimeisteli toisen sellokonserttonsa vuonna 2009 yli kahdeksankymmenen vuoden iässä. Minnesotan orkesteri kantaesitti konserton Osmo Vänskän johdolla seuraavan vuoden syyskuussa. Ensimmäisen sellokonserttonsa Rautavaara kirjoitti vuonna 1968 ehti siis kulua yli neljäkymmentä vuotta, ennen kuin se sai seuraajan.

6 Kaksi kuukautta sitten menehtynyt Rautavaara sävelsi kaiken kaikkiaan kaksitoista konserttoa solistille ja orkesterille. Niistä ensimmäinen ja viimeinen ovat sellokonserttoja. Jälkimmäinen kantaa lisänimeä Towards the Horizon, kohti horisonttia. Rautavaara omisti konserton huippusellisti Truls Mørkille, joka on esittänyt teosta useaan otteeseen ja levyttänyt sen John Storgårdsin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Tämän illan solisti Marko Ylönen tutustui konserttoon lähemmin ensimmäistä kertaa viime syksynä esittäessään sen Stavangerin orkesterin kanssa Norjassa. Suhteeni konserttoon on hyvin tuore, eihän teos itsessäänkään ole kovin vanha, mutta se on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Se on visionääristä musiikkia, värimusiikkia, siinä on upeita kotkan kaarroksia. Sitten siellä on se horisonttiteema, joka soitetaan todella korkeassa rekisterissä sellolla, ja se ääni on kuin toisesta todellisuudesta, epäluonnollinen, mutta samalla hyvin kaunis, Ylönen kuvailee. Heinäkuun lopun uutisten jälkeen teos on nyt hyvin omalaatuisella tavalla ajankohtainen: Esityksessä on nyt todella symboliikkaa. Sellon korkea horisonttimotiivi on nyt uudella tavalla merkityksellinen näin säveltäjän poismenon jälkeen. On hienoa päästä esittämään tämä teos nyt, vaikka paljon mieluummin olisin nähnyt Rautavaaran yleisössä. Tällaista se on, hän on nyt mennyt paremmille sävellysmaille, Ylönen pohtii. Hän on iloinen päästessään esiintymään Tampere Filharmonian ja entisen sello-oppilaansa Mäkelän kanssa: Opettaja pääsee soittamaan oppilaansa johdolla! Se on tosi kivaa, siitä tulee varmasti helppoa ja ennen kaikkea sulavaa. Ja Tampere Filharmonia on ollut nyt kovassa nousussa, sitä on ollu kiva seurata. Viimeksi soitin täällä Hannun kaudella, nyt on tosi mukava tulla ekaa kertaa Santtu-Matiaksen kaudella. Odotukset on korkeella, kun bändi on niin kovassa iskussa. Myös illan päätösteos on säveltäjänsä myöhäistuotantoa. Claude Debussyn Images sai kantaesityksensä Pariisissa vuonna 1913, ranskalaissäveltäjän ollessa hieman päälle viidenkymmenen, joskin hän oli aloittanut orkesterisarjan kirjoittamisen jo vuonna Hän suunnitteli alkuun kirjoittavansa teoksen kahdelle pianolle, mutta jo pian sävelkieli alkoi vaatia osakseen rikkaampaa sointimaailmaa, useampia instrumentteja, ja niin vuosien työn jälkeen kasassa oli laajamittainen orkesteriteos. Värikylläisistä,

7 impressionistisista sävellyksistään tunnettu Debussy oli Images-sarjan valmistuessa jo piirtänyt nimensä länsimaisen klassisen musiikin historiankirjoihin: orkesteriteokset Faunin iltapäivä ja La Mer oli kantaesitetty jo useita vuosia aiemmin, samaten muun muassa Pelleas ja Melisande -ooppera sekä rakastettu pianokappaleiden sarja Suite bergamasque. Jälleen oli kuitenkin yhden suuren orkesteriteoksen vuoro. Nimensä mukaisesti teos maalaa erilaisia upeita kuvia, joita yleisö voi aistia väreilevästä musiikista. Kolme osaa valmistuivat erikseen. Niistä tunnetuin ja laajin on keskimmäinen, espanjalaista tunnelmaa huokuva Ibéria, joka kuljettaa kuulijat vilkkailta kaduilta öisen tuoksun läpi juhlapäivän aamuun. Ibériaa reunustavat brittiläisperinteitä henkivä Gigues ja Debussyn oman maan kansanmusiikista ammentava Rondes de printemps. Erilaiset kansanperinteet ovat siis jatkuvasti läsnä, ensimmäisessä ja viimeisessä osassa suorina kansanmusiikkisävelmien lainauksinakin. Keskimmäisen osan, Ibérian, sävelkieli on oma juttunsa: kyse ei ole pelkästään espanjalaisen tradition viljelystä sävelkielessä, vaan maisemien ja tunnelmien luomisesta sellaisella aistillisella tavalla, jonka taitajana Debussy oli aivan omaa luokkaansa. Hän pystyi vangitsemaan tai vapauttamaan sävelillään niin hienoisen tuulenvireen kuin kesäillan lämmön ja aamuisen, odottavan tunnelmankin. Mäkelä kertoo, että Debussyn teos oli tämän illan ohjelmasuunnittelun lähtökohta: Images tuli ensin mieleen. Sehän on sellanen massiivinen kokonaisuus, ihan Debussyn viimeisiä teoksia. Sitten alettiin miettiä, että mikä siihen kävis, ja Rautavaara tuli mieleen. Sekin on sellainen transparentti ja valoisa, mutta omalla tavallaan, suomalaisella tavalla. Siinä missä illan alkusoitossakin, myös konsertin päätösteoksessa on rytminen haasteensa: Vaikka Debussy ei välttämättä kuulijalle kuulosta aina niin kauheen rytmiseltä, niin siinä vaaditaan todella tarkkaa rytmistä otetta, että se monisäikeinen kokonaisuus tulee esille niitten kaikkien kerrosten läpi, Mäkelä pohtii. Hän on innoissaan yhteistyöstä Tampere Filharmonian kanssa: Se on ihanaa! Usein tuntee jo heti alussa, että lähteekö homma pyörimään vai ei, täällä tunne oli tosi mukava. En tietenkään voi tietää, mitä orkesteri ajattelee, mutta musta tuntuu, että tajutaan hyvin toisiamme. Ihmiset on vastaanottavaisia. Täällä Tampereella meininki on sopivan rento olematta kuitenkaan yhtään löysä. Teksti: Maija Leino

8 To klo 19 Joutsenlaulu ja urkusinfonia Tampereen tuomiokirkko Mikk Murdvee, kapellimestari Kalevi Kiviniemi, urut Arvo Pärt (s. 1935) Swansong Gustav Mahler ( ) Totenfeier Camille Saint-Saëns ( ) Sinfonia nro 3 Liput 24/18/10/6/2 Tampere-talon lipunmyynnistä, Kulttuurimyymälä Aplodista & tunti ennen konserttia ovelta. Pro Orchestra tiedottaa Tampere Filharmonian 25-vuotiaan ystäväyhdistyksen, Pro Orchestran jäsentilaisuudet alkavat tänä syksynä jäsenten toiveen mukaisesti aiempaa myöhemmin, klo 18. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsentoiminnasta: Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Silvonen