PE klo 19 TAMPERE-TALON ISO SALI

Transkriptio

1

2

3 TAMPERE FILHARMONIA John Storgårds, kapellimestari Kari Kriikku, klarinetti PE klo 19 TAMPERE-TALON ISO SALI TAMPERE FILHARMONIA John Storgårds, kapellimestari Kari Kriikku, klarinetti LAURI IKONEN ( ) Sinfonia nro 5 suurelle orkesterille C-duuri Sinfonia aperta, kantaesitys I Introduzione. Sostenuto II Scherzo. Vivace III Parte lenta. Andante cantabile IV Finale. Allegro moderato JUKKA TIENSUU (s. 1948) Puro, konsertto klarinetille ja orkesterille VÄLIAIKA VÄINÖ RAITIO ( ) Kuutamo Jupiterissa Fantastinen sävelrunoelma orkesterille op. 24 LEEVI MADETOJA ( ) Sinfonia nro 3 op. 55 I Andantino II Adagio III Allegretto non troppo IV Pesante, tempo modera Konsertti päättyy noin klo Konsertin kaikenlainen taltioiminen on kielletty.

4 Illan kokoonpano Konserttimestari Anton Chausovskii vuorotteleva 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen 3. konserttimestari Riikka Marttila* Lotta Laaksonen*** tp. Lea Antola Siri Heinonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Kati Tuominen-Heroja Martti Wiklund Hanna Parviainen tp. Vivian Stolt tp. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta tp. Riikka Alakärppä tp. Alttoviulu György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Anni Tiainen-Hammo Laurent Corsyn tp. Sello Joona Pulkkinen soolosellisti Panu Saari*** Reinis Birznieks Maija Juuti Tuija Lamminmäki Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Joni Armio*** Pentti Huhtinen Juha Kleemola Heikki Lehtinen Huilu Alexis Roman* tp. Malla Vivolin** Seppo Planman Oboe Cristian Moré Coloma* Heikki Pöyhönen*** Kari Nikkanen Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Janne Pesonen** Reetta Näätänen Fagotti Aleksandr Veryukhanov** Marcin Wosinski Lauri Mykrä tp. Käyrätorvi Aleksi Mäkimattila* Pauliina Koskela*** Ismo Ponkala Pasi Tiitinen Timo Ruskeepää Trumpetti Jonas Silinskas* Alessandro Chiavetta** Aki Välimäki*** Tapio Kilpinen Pasuuna Vygantas Silinskas** Mikhail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** Tuomas Marttila tp. Harppu Kirsti Vartiainen* Leea Nikku tp. Kosketinsoittimet Ville Hautakangas* tp. * äänenjohtaja ** vuorotteleva äänenjohtaja *** varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen

5 John Storgårds on kysytty kapellimestari sekä Suomessa että ulkomailla. Tampere Filharmonian entinen ylikapellimestari on nykyään BBC:n filharmonikkojen ja Ottawan National arts centre -orkesterin päävierailija, Münchenin kamariorkesterin taiteellinen partneri ja Lapin kamariorkesterin taiteellinen johtaja. Myös Avanti! -kamariorkesteria hän johtaa edelleen usein. Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina Storgårds toimi vuosina Kotimaisten orkestereiden lisäksi hän on johtanut mm. New Yorkin ja Oslon filharmonikkoja, Tokion NHK-orkesteria sekä St. Louisin, Toronton, Vancouverin ja Göteborgin sinfoniaorkestereita. Kapellimestariuransa ohella Storgårds esiintyy ja levyttää myös viulistina. Hän on saanut työstään useita tunnustuksia, mm. Pro Finlandia -mitalin vuonna Nykymusiikkiin erikoistunut klarinetisti Kari Kriikku on viime aikoina keskittynyt intiimeihin kamarimusiikkikokoonpanoihin, mutta vieraillut myös maailman johtavien orkestereiden solistina. Viime kauden kohokohtiin kuuluu muun muassa New York Philharmonicin ja Esa-Pekka Salosen kanssa esitetty Kaija Saariahon klarinettikonsertto D Om le Vrai Sens (Man s True Sense). Kamarimusiikin lisäksi Kriikku on kantaesittänyt useita konserttoja niin kotimaisilta kuin ulkomaisilta säveltäjiltä ja tehnyt niistä myös arvostettuja levytyksiä. Huippuklarinetisti on työskennellyt musiikin parissa monipuolisesti sekä solistina, teostilaajana että Avanti!-kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Hänen kekseliäs ja raikas otteensa esitystraditioita kohtaan näkyy monipuolisesti hänen urallaan. Vuonna 2009 hänelle myönnettiinkin arvostettu Nordic Council Music -palkinto. Kuva Marco Borggreve

6 ISOISÄN SINFONIA JA MUITA AARTEITA Tänä iltana kuullaan jälleen mielenkiintoinen läpileikkaus 1900-luvun suomalaisesta musiikista, kun luvassa on 1920-luvun merkkiteoksia, 1940-luvulla sävelletyn sinfonian kantaesitys ja konserttoklassikko 1980-luvun lopusta. Kyllä tämä konsertti on varsin monipuolinen, illan kapellimestari John Storgårds toteaa ja jatkaa: Ohjelmassa on neljä keskenään täysin erilaista suomalaista teosta, vaikka kaksi niistä onkin samalta vuosikymmeneltä luvulta aloitetaan. Mikkeliläissyntyinen LAURI IKONEN opiskeli sävellystä Armas Järnefeltin johdolla ja teki uraa paitsi säveltaiteilijana myös Teoston ensimmäisenä toimitusjohtajana; hän oli historiallisen tekijänoikeusjärjestön perustamiskokouksen koollekutsuja. Säveltäjänä Ikonen oli varsin tuottelias. Hän kirjoitti uransa aikana muun muassa kuusi sinfoniaa sekä useita hienoja lauluja ja pianokappaleita. Sinfonioista viimeisimpiä ei kuitenkaan ole vielä milloinkaan esitetty. Niinpä tämä konsertti avataankin poikkeuksellisen historiallisella tapahtumalla, yli seitsemänkymmentä vuotta sitten sävelletyn sinfonian ensimmäisellä esityksellä. Historiallisen tilanteesta tekee myös se, että Ikonen on sukua illan kapellimestarille Storgårds johtaa isoisänsä sinfonian kantaesityksen. Kapellimestari kertoo kantaesitysidean syntymisestä: Olin itse alle kolmevuotias kun isoisäni kuoli, joten varmoja tai selkeitä omia muistoja hänestä henkilönä minulla ei ole lainkaan. Siinä mielessä tällainen tilanne ei tunnu kovin henkilökohtaiselta. Olen kuitenkin sukulaisuutenikin takia jonkin verran tutustunut hänen tuotantoonsa, lähinnä partituureja ja nuotteja lukemalla, sillä halusin

7 saada vähän kattavampaa kuvaa ja käsitystä hänestä säveltäjänä. Hän oli selvästi parhaimmillaan pienimuotoisissa sävellyksissä, erityisesti yksinlauluissa ja pianokappaleissa Tampere Filharmonia onkin levyttänyt Ulf Söderblomin johdolla Ikosen tunnetuimman yksinlaulun Pirtissäni pimenee, Kalevi Ollin orkestroimana, solistina Jorma Hynninen. Suomi 100 -tematiikka kuitenkin laukaisi minussa ajatuksen siitä, että nyt jos koskaan olisi oikea hetki nostaa pimennosta esille jotain sinfonistakin Ikosta, varsinkin kun pari viimeistä sinfoniaa ovat aikoinaan jääneet täysin kantaesittämättä. Tilaisuus tähän tuli tässä Tampere Filharmonian konsertissa, johon toivottiin suomalaista ohjelmaa ja tässä sitä ollaan! Ikonen oli varsin erilainen kuin monet muut aikansa säveltäjät; siinä missä esimerkiksi tänään kuultavaa Raitiota pidettiin liian modernina ja vaikeatajuisena, lukeutui Ikonen puolestaan jo ikään kuin hieman vanhanaikaiseen leiriin. Ikosen tyyli säilyi läpi vuosikymmenten varsin kansallisromanttisena, vaikka ympäröivässä musiikkikulttuurissa ehti hänen elinaikanaan tapahtua jos jonkinlaisia mullistuksia ja modernistisia kokeiluja. Juuri näiden tyylipiirteiden säilyttämisen vuoksi Ikosta on usein kutsuttu viimeiseksi sibeliaaniksi. Kansallisromanttiseen näkemykseen sopi myös se, että Ikonen oli opiskelu- ja ikätoverinsa Leevi Madetojan tavoin etenkin nuorena kiinnostunut kansansävelmistä ja kaksikko tallensikin niitä yhdessä muun muassa Inkerissä 1900-luvun alussa. Kansansävelmät, opiskelu ja 1880-luvun loppupuolella syntyminen eivät olleet ainoita asioita, jotka yhdistivät Ikosta ja Madetojaa. Ikosessa ja Madetojassa jotka nuoruudessaan olivatkin läheisiä opiskelukavereita voi löytää musiikillisia yhtymäkohtia, Storgårds toteaa ja jatkaa sitten isoisänsä sävelkielen

8 kuvailua: Viides sinfonia osoittaa hänen pyrkimyksiään innovatiivisuuteen, tuoreuteen ja vapauteen. Keinot olivat kuitenkin aika rajallisia sekä sävellysteknisesti että teoksen kansallisromanttispainotteisen tonaalisuuden suhteen. Rytmiikka ja ennen kaikkea teoksen muotorakenteet sekä välillä aika konservatiivinen tonaalisuus kätkevät sisäänsä kuitenkin myös monia persoonallisia ja erikoisia käänteitä. Kantaesityksen jälkeen matkustetaan luvun lopun Helsinkiin. JUKKA TIENSUU lukeutuu aikamme keskeisimpiin suomalaissäveltäjiin. Hänen sävelkielensä on käynyt vuosien saatossa läpi lukuisia erilaisia vaiheita, ja tänään saadaan kuulla esimerkki 1980-luvun lopun tuotannosta, kun ohjelmassa on säveltäjän ehkäpä kuuluisin teos, klarinettikonsertto Puro. Sanoisin, että tämä konsertto syntyi aikana, jona Tiensuu löysi sen oman sävellystyylinsä, jonka puitteissa hän on jatkanut tavallaan näihin päiviin saakka. Muistan hyvin myös nuoremman Tiensuun musiikkia: hän oli hyvin kokeileva ja haki erityyppisiä asioita. Tämä konsertto oli ehkä Jukan ensimmäinen neronleimaussävellys, hänen tyylinsä puhkesi kukkaan. Ja sen jälkeen on tullut monia muita neronleimauksia, illan solisti Kari Kriikku toteaa. Kriikku soitti Puro-klarinettikonserton kantaesityksen Radion sinfoniaorkesterin ja Jukka-Pekka Sarasteen kanssa huhtikuussa Hänellä oli myös ratkaiseva rooli teoksen syntymisessä: Puroon liittyy sellainen tarina, että olin Pariisissa talvella Silloin ei ollut vielä internetiä, mutta kalenterissani luki, että keväällä on RSO:n konsertti, johon minun oli tarkoitus mennä soittamaan Debussyn rapsodiaa. Kun sitten tulin Helsinkiin, aloin ihmetellä, että miksei tätä konserttia mainosteta missään. Soitin Sarasteelle ja kysyin asiasta, ja hän vastasi, että niin, sehän

9 on vasta vuoden päästä. Koska näin tapahtui, aloin miettiä, voisiko tulevassa konsertissa soittaa uuttakin musiikkia, kun kerran aikaa on. Päädyttiin tilaamaan konsertto Tiensuulta. Ilman tuota sattumusta tätä kappaletta ei olisi ehkä koskaan tehty, Kriikku kertoo. Kriikku on työskennellyt konserton parissa lukuisia kertoja: Olen esittänyt sitä kuutisenkymmentä kertaa, mikä on näinkin uudelle suomalaisteokselle aivan poikkeuksellinen määrä. Tätä voi kutsua menestysteokseksi. Juilliard Schoolissa New Yorkissa tämä oli teos, joka kaikkien klarinetistien piti opiskella, ja sitten kisattiin siitä, kuka pääsee soittamaan sitä Juilliardin orkesterin kanssa. Muuten tätä eivät ole muut klarinetistit kovinkaan paljon esittäneet, mitä oikeastaan ihmettelen, sillä Puro on kuitenkin yleensä konserteissa suosittu. Se on teos, jonka keskenään hyvinkin erilaiset yleisöt tuntuvat ottavan hyvin vastaan. Tampereella Kriikku ei ole kuitenkaan Puroa koskaan esittänyt, vaikka on esiintynyt orkesterin kanssa kaikkiaan kahdeksan kertaa! Hän on soittanut Tampereella Mozartia ja suomalaisklassikko Crusellia sekä kuusi uudempaa kotimaista teosta: Kaipaisen, Hakolan, Lindbergin, Pulkkiksen ja Saariahon konsertot sekä Tiensuun Missa-konserton vuodelta Puron kantaesityksestä on miltei kolme vuosikymmentä. Kriikun suhde teokseen ja sen esittämiseen onkin luonnollisesti muuttunut jonkin verran siitä, mitä se oli keväällä Kantaesityksessä on aina ihan omanlaisensa olo, sellainen näinkö tämä nyt menee, no näin tämä nyt ilmeisesti menee, kai se nyt meni ihan hyvin sitten. Ei voi olla aivan varma. Joten onhan nyt aivan eri fiilis soittaa, kun on niin tottunut tähän teokseen, Kriikku luonnehtii. Myös itse kappale on jossakin määrin muuttunut: Silloin kantaesityksessä

10 teoksessa oli vielä kadenssin paikka, johon sitten soitin lyhyen improvisatorisen pätkän. Kaikille muusikoille improvisointi ei ole kuitenkaan mieluista puuhaa, ja Jukka kirjoittikin myöhemmin oman ehdotuksensa kadenssista. Siitä tuli niin hyvä, että olen sen jälkeen aina käyttänyt sitä pohjana. Pyrin kuitenkin tekemään hieman erilaisen kokonaisuuden joka kerta, ja myös Tampereen esityksessä tarkoitukseni on soittaa jotakin, mitä en ole koskaan ennen soittanut. Puron suosio on säilynyt tai pikemminkin vahvistunut kantaesityksen jälkeisinä vuosikymmeninä. Muistan, että monet säveltäjät olivat heti innoissaan Purosta ja teos sai kantaesityksessään varsin sympaattisen vastaanoton, mutta ei mitenkään riehakasta. Ymmärrys siitä, miten valtavan merkittävä kappale on kyseessä, tuli vasta myöhemmin. Koska teos on jo yli 25-vuotias, voisi vaarana olla jo sekin, että aika alkaisi syödä sitä, siis että aikanaan korvalle tuore teos muuttuisi vanhanaikaiseksi. Mutta tämän teoksen tapauksessa ei ole mielestäni käynyt laisinkaan niin, ja se on tosi hyvä merkki, Kriikku pohtii. Tiensuusta jatketaan VÄINÖ RAITIOON, jonka sävellystyyliä on luonnehdittu milloin impressionistiseksi ja milloin ekspressionistiseksi; se on monien trendien synteesi. Samalla Raitio on hyvin ainutlaatuinen hahmo suomalaisen musiikin historiassa. Häntä pidetään yhtenä kaikkein keskeisimmistä 1900-luvun alkupuolen modernisteista yhdessä erityisesti Aarre Merikannon ja Ernest Pingoud n kanssa. Merikannon tavoin Raitiokin sävelsi muutaman oopperan, joista kuuluisin lienee vuonna 1933 valmistunut Prinsessa Celia. Hänen ydintuotantoaan ovat kuitenkin 1920-luvulla kirjoitetut sävelrunoelmat, joihin tänäänkin kuultava orkesterikappale lukeutuu.

11 1920-luku oli Helsingissä, Moskovassa ja Berliinissä oppia hankkineelle Raitiolle paitsi tuotteliasta myös rankkaa aikaa. Hän oli saavuttanut jo kiinnostusta suomalaisyleisön keskuudessa, mutta vuonna 1922 kantaesitetty Antigone-orkesteriteos keräsi osakseen kritiikkiä, jonka perusteella Raitio alettiin nähdä jopa liian radikaalina uuden sukupolven säveltäjänä. Samaisessa tyrmääviä arvosteluja saaneessa konsertissa esitettiin myös Aarre Merikannon musiikkia, ja juuri tämän kaksikon omaksumia tyylikäsityksiä monet muut ajan säveltäjät, kriitikot ja yleisön edustajat vieroksuivat. Raition sävelrunoelmien ihmettely laantui kunnolla vasta 1900-luvun lopulla, jolloin niistä tuli merkittävä osa suomalaisorkestereiden ohjelmistoa. Tämän konsertin avausteoksen säveltäjä Lauri Ikonen luonnehti Raition ja Aarre Merikannon musiikkia Uusi Suomi -lehdessä 1920-luvun alussa koulukuntamusiikiksi, jota hän ei ymmärtänyt. Ikonen tunnusti tietämättömyytensä Raition ja Merikannon viljelemien tyylipiirteiden suhteen, eikä oikeastaan edes pystynyt arvioimaan sitä, mitä he tekivät. Keskustelu viriäisi ainoastaan siitä, mikä on kaunista, mikä ei, josta asiasta katson Väinö Raitiolla nykyisellä tasollaan olevan liian subjektiivisen käsityksen yleisemmin pohdittavaksi, kirjoitti Ikonen. Ikosen ja Raition kauneuskäsitysten eroavaisuus käy varsin selvästi ilmi myös tänään kuultavista teoksista, Raition 1920-luvun alussa kirjoittamasta modernistisesta sävelrunoelmasta ja Ikosen 1940-luvun jälkipuoliskolla säveltämästä kansallisromanttisesta sinfoniasta. Kuutamo Jupiterissa -teoksen Raitio sävelsi vuosien aikana, mutta kantaesityksen teos sai vasta joulukuussa 1928 Robert Kajanuksen johdolla. Raitio on kertonut teoksen perustuvan uneen, jossa hän näki

12 seitsemän kuuta, ja juuri avaruudellinen mystiikka onkin vahvasti läsnä hieman päälle kymmenenminuuttisessa orkesterirunoelmassa. Raitio omisti teoksen kuolleelle kissalleen, joka oli ollut hänelle ilmeisen tärkeä. Osaa aikalaisyleisöstä tämä poikkeuksellinen ele arvelutti ja ihmetytti jopa enemmän kuin Raition modernistinen sävelkieli. Ilta päätetään LEEVI MADETOJAN kolmannella sinfonialla, joka on syntyajankohdaltaan hyvin lähellä Raition Kuutamo Jupiterissa -sävelrunoelmaa, mutta tyylipiirteiltään varsin kaukana teoksesta. Oululainen myöhäisromantikko tunnetaan erityisen hyvin vuonna 1924 kantaesitetystä Pohjalaisia-oopperastaan, joka kuultiin Isossa salissa viimeksi helmikuussa. Pari vuotta Pohjalaisten jälkeen valmistui tänään kuultava sinfonia, josta tuli yksi Madetojan tuotannon kirkkaimmista tähdistä. Ikosen tavoin Madetoja opiskeli Armas Järnefeltin johdolla Helsingin musiikkiopistossa, nykyisessä Sibelius-Akatemiassa. Madetoja sai paljon vaikutteita myös Ranskasta, jonne hän lähti läpimurtonsa jälkeen 1910-luvun alussa. Pariisin kulttuuripiirit lumosivat pohjoisesta saapuneen säveltäjän, ja hän viihtyi kaupungissa useaan otteeseen vielä opiskeluaikojensa jälkeenkin. Myös muiden maiden romantikoilta, esimerkiksi venäläispateetikko Pjotr Tšaikovskilta ja saksalaismestari Richard Straussilta omaksutut tyylipiirteet ovat aika ajoin läsnä Madetojan musiikissa. Madetoja sai vaikutteita myös itseään parikymmentä vuotta vanhemmalta Sibeliukselta, jonka harvoihin oppilaisiin hän lukeutui 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Madetoja otti vakavasti Sibeliukselta saamansa kommentit, joskin ne olivat pohjalaissäveltäjän myöhempien lausuntojen mukaan pikemminkin yleispäteviä elämänohjeita kuin sävellystyyliä muovaavia neuvoja.

13 Kolmas sinfonia oli tilattu Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin helmikuulle 1926, mutta se ei valmistunut ajoissa. Madetoja oli jo tottunut kynäilijä, hän oli jo kirjoittanut muun muassa kaksi sinfoniaa ja menestysoopperan, mutta tämä kolmas ja lopulta viimeinen sinfonia oli työn ja tuskan takana. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa: pari kuukautta suunniteltua myöhemmin soitettu ensiesitys oli menestys siinä missä aiemman, edeltävän vuosikymmenen puolivälissä valmistuneen toisenkin sinfonian. Aivan edeltäjänsä kaltaiseksi hitiksi kolmas sinfonia ei kuitenkaan heti noussut. Sen hienostunut, ranskalaisvaikutteinen sävy ei saanut aikalaisyleisöä polvilleen samalla tavoin kuin paatoksellinen, yltiöromanttinen toinen sinfonia oli onnistunut tekemään. Arviot olivat kyllä kiittäviä, mutta varsinaiseen ansaitsemaansa valokeilaan teos on päässyt vasta vuosia myöhemmin, kun sitä on alettu pitää yhtenä Madetojan orkesterituotannon huipentumista. Madetojan kypsyys ja lahjakkuus sinfonikkona oli hänen kolmannessa sinfoniassaan korkeaa kansainvälistä luokkaa, ja teos ansaitsee tässä Suomi 100 -kokonaisuudessa paikkansa loppunumerona, Storgårds toteaa. Illan kapellimestari johtaa entistä kotiorkesteriaan: On aina ilo palata vierailuilla Tampere Filharmonian eteen! On hauska tunnistaa monia muusikoita, nähdä orkesteria ja viihtyä tutussa ilmapiirissä. Samalla on hienoa huomata uusia innokkaita kasvoja ja työskennellä hyväsointisessa salissa. Akustiikka on huomattavasti parempaa luokkaa kuin minun ylikapellimestariaikanani, jolloin salin tekniset parannusprosessit saatiin vihdoin vasta käynnistettyä, Storgårds kommentoi ja jatkaa tyytyväisenä: Orkesteri kehittyy koko ajan, sen huomaa ilokseen. Teksti Maija Leino

14 Kuvassa kapellimestari John Storgårds noin yksivuotiaana ja hänen Marjatta-äitinsä isä, säveltäjä Lauri Ikonen ( ), loppukesästä TAMPERE FILHARMONIAN KEVÄÄN LIPUNMYYNTI ALKAA PE KLO Tampere-talon ovet avautuvat Kahvia, glögiä ja joulutorttuja Lippuarvontaa ja Filharmonia-tietokilpailu Filharmonia-tuotteita joululahjahinnoin 8.00 Lipunmyynti alkaa Orkesterin ystäväyhdistys Pro Orchestran esittelyä 8.30 Tampereen Orkesteriakatemian esittelyä, musiikkia 9.45 Kurkistus kenraaliharjoitukseen (liput 5, käteinen) Tampereen Orkesteriakatemian esittelyä, musiikkia Tampereen Orkesteriakatemian esittelyä, musiikkia

15 TAMPERE FILHARMONIAN YHTYEIDEN JOULUTUNNELMOINTIA MUSEOISSA Ti Museokeskus Vapriikki: Kaikille avoimet ohjelmalliset pikkujoulut klo Tampere Filharmonian puupuhallintrio esiintyy klo 19 Vapaa pääsy Koko ohjelma: Yhteistyössä: Postimuseo, Vapriikki, Tampere Filharmonia, Tampereen yliopiston normaalikoulu Su Museo Milavida: Palatsin joulu Tampere Filharmonian viulu-oboe-duo esiintyy klo 15 Vapaa pääsy Palatsin joulu koostuu näyttelystä, teemaopastuksista ja tapahtumista, joita on tarjolla marras joulukuussa viikonloppuisin. Koko ohjelma: Tuotanto: Museo Milavida TAMPERE FILHARMONIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT Lomalinja Oy Medilaser Oy Sasor Oy Visura Oy Vapriikki Pro Orchestra ry TAMPERE FILHARMONIAN YHTEISTYÖKUMPPANIT

16 Silmäkirurgi Petri Oksman luennoi aiheesta "Eroon silmälaseista ja kaihista" pe klo 18 Tampere-talon Maestro-salissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa! Tänään! Konsertin jälkeen jatkoille Sasoriin. Tarjolla pikkupurtavaa hyvän viinin kanssa. Kokoa buffetista sasoriks-lautanen oman makusi mukaan 2 kpl/suupala sasorikseja viiniä ja tunnelmaa Viinitarjouksia: valkkari tai punkku, 24 pullo Tarjous on voimassa vuoden 2017 loppuun SASOR Restaurant & Winebar Yliopistonkatu

17 Musiikin asiantuntija Minna Lindgren Asiantuntijaopas Anja Hakkarainen Minna Lindgrenin matkassa OOPPERAELÄMYKSIÄ SVEITSISSÄ Ooppera La Cenerentola Katso kaikki musiikkimatkat Tuhkimo Baselissa sekä LOMALINJA.FI/MUSIIKKIMATKAT Maria Stuarda Zürichissä, upeita alppimaisemia ja keskiaikaisia kyliä. I HINTA TAMPERE I HELSINKI I RYHMÄT Palvelumaksu 26 /varaus. Verkkokaupasta 24h ilman palvelumaksua. Puhelut 8,35 snt/puh + 17, 17 snt/min.

18 Uusia Visura-koteja Tampereen keskustaan KOy Tampereen Keidas, Puutarhakatu 17 Helppoa ja laadukasta asumista Puutarhakadulla. Lisätietoja antaa: Matti Frick, p , Birckala 1017 Tursiannotkon viikinkiaikainen hämäläiskylä JA YLI KYMMENEN MUUTA NÄYTTELYÄ YHDELLÄ LIPULLA! ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH / 12/6

19

20