SIBELIUKSEN KOLMAS. Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari

Transkriptio

1 SIBELIUKSEN KOLMAS Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari

2 Perjantai klo 19 Tampere-talon Iso sali Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari RICHARD STRAUSS ( ) Till Eulenspiegelin lystikkäät kujeet ESA-PEKKA SALONEN (s. 1958) LA Variations VÄLIAIKA JEAN SIBELIUS ( ) Sinfonia nro 3 C-duuri op. 52 I Allegro moderato II Andantino con moto, quasi allegretto III Moderato Allegro, ma non tanto Konsertti päättyy noin klo ORKESTERIA TUKEE: TAMPERE FILHARMONIA ORKESTERIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI: konserttimestari: Anton Chausovskii (vuorotteleva 1. konserttimestari) I viulu: Ville Koponen*(tp.), Liina Nuora-Loijas***, Lea Antola, Tatevik Ayazyan, Raimo Hannikainen, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Riikka Alakärppä, Kaisa Hiilivirta, Hong You II viulu: Kimmo Tullila*, Heidi Kuula**, Hanna Parviainen***, Anna Angervo, Riitta Hallila, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela-Pulkkinen, Kristine Lilientale- Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila alttoviulu: Mikhail Slobodjaniuk (sooloaltisti), György Balázs*, Kimmo Kivivuori***, Heili Hannikainen, Marianne Hautakangas, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Tarja- Leena Saari, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen-Hammo sello: Joona Pulkkinen (soolosellisti), Lauri Kankkunen*, Panu Saari***, Reinis Birznieks, Maija Juuti, Miika Jämsä, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Elina Sipilä, Virpi Välimäki kontrabasso: Jarkko Uimonen*, Petri Mäkiharju**, Joni Armio***, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Juha Kleemola, Antti Laulaja, Heikki Lehtinen huilu: Annaleena Jämsä*, Pekka Rankka**, Nina Johnson***, Seppo Planman oboe: Eva Neuszerova*, Heikki Pöyhönen***, Kari Nikkanen, Janne Korhonen klarinetti: Jarmo Hyväkkö*, Mark Reding**, Reetta Näätänen, Pekka Ahonen fagotti: Aleksei Dmitriev*, Aleksandr Veryukhanov**, Alexandru Cozma***, Yuan Dai käyrätorvi: Ismo Ponkala*, Jouni Suuronen**, Pasi Tiitinen***, Timo Ruskeepää, Jaakko Välimäki trumpetti: Jonas Silinskas*, Alessandro Chiavetta**, Tapio Kilpinen pasuuna: Antti Hirvonen*, Mikhail Kapustin***, Olavi Hostikka tuuba: Harri Miettunen* patarummut: Tiina Laukkanen*, Petér Fodor*** lyömäsoittimet: Jyri Kurri*, Tuomo Oravakangas*** harppu: Liisa Viitanen* kosketinsoittimet: Ville Hautakangas, Riina Häkkinen *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja ILLAN KOKOONPANO

3 n ja ylikapellimestari Santtu- Matias Rouvalin syksyssä soivat Sibelius, Strauss ja uusi suomalainen musiikki. Tämän illan avaa villi sinfoninen runo, joka soi saksalaista kansantarinaa vapaamielisestä ja huolettomasta nuorukaisesta. Kuulokuva on tarinan mukainen luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita! 1890-luku oli Richard Straussille ensisijaisesti sävelrunojen kulta-aikaa, vuosisadan vaihduttua hän keskittyi jo lähinnä oopperaan. Säveltäjä herätti sinfonisilla runoillaan eloon lukuisia tarinoita aina nuoresta rakkaudesta ja hurjista taisteluista dramaattiseen kuolemaan ja kirkastukseen. Kaapo Kamu Lyömäsoittajana musiikkiuransa aloittaneen Santtu-Matias Rouvalin ura lähti huimaan nousukiitoon, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion sinfoniaorkesteria syksyllä Tämän jälkeen kapellimestari on ollut erittäin kysytty vierailija sekä kotimaisilla että lukuisilla kansainvälisillä konserttilavoilla. Hän on johtanut muun muassa Lontoon Philharmonia Orchestraa, Tokion sinfoniaorkestereita, BBC Symphonya, Milwaukeen ja New Jerseyn sinfoniaorkesterita sekä Oslo Filharmonienia. Lisäksi hän on Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin päävierailija. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina Rouvali on ollut syksystä Sinfoniakonserttien lisäksi Rouvali on johtanut oopperaa, muun muassa Bizet n Carmenin ja Mozartin Taikahuilun. Keväällä 2016 hän johtaa Tampereen Oopperassa Verdin Kohtalon voiman ja keväällä 2018 Olli Kortekankaan uuden Veljeni vartijan. Tammikuussa 2015 Rouvali ja Tampere Filharmonia tekivät ensimmäisen yhteislevytyksen: Jean Sibeliuksen ja tanskalaisen ikätoverinsa Carl Nielsenin 150-vuotisjuhlien kunniaksi juuri ilmestyneellä levyllä soivat molempien säveltäjien viulukonsertot ja Sibeliuksen kaksi serenadia. Solistina taituroi latvialainen viulisti Baiba Skride. Aloitellessaan tänään kuultavan sinfonisen runon sävellystyötä Strauss oli juuri saattanut kantaesitettäväksi ensimmäisen oopperansa Guntramin ja avioitunut naispääroolissa lumonneen sopraano Pauline de Ahnan kanssa. Till Eulenspiegelin lystikkäät kujeetkin säveltäjä aikoi alun perin kirjoittaa pieneksi oopperaksi, mutta luopui myöhemmin ajatuksesta. Draama ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, vaan Strauss ohjaili työtään nimenomaan veijarimaisella tarinalla, ohjelmallisilla merkinnöillä, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka. Tarinassa nuori mies, Till Eugenspiegel, elää vauhdikasta, häpeilemättömien kepposien täyttämää elämää. Yllättäen Till iskee silmänsä sievään neitoon ja päätyy kosimaan tätä. Nuorukaista ei onnista. Rukkaset saanut Till joutuu raivon valtaan. Hän jatkaa ilkkumista ja ylimystölle lällättelyä vanhaan huolettomaan tapaansa. Lopulta raja tulee vastaan. Paheksuntaa jo useaan otteeseen aiheuttanut Till joutuu hirteen. Musiikki ei soi katumusta, vaan pikemminkin välinpitämättömyyttä. Viimeisten hengenvetojen jälkeenkin kuullaan vielä päättymättömään veijarimaisuuden säveliä. Kaikki tämä mahtuu nopeatempoiseen sävelrunoon, joka on hetkessä ohi. Siinä tapahtuu niin lyhyessä ajassa niin hirveen paljon, orkesterillakin tulee välillä tosi kiire, illan kapellimestari pohtii. Kuten Straussin tuotannon pääpainopisteistä käy ilmi, ohjelmallisuus ja runollisuus olivat hänelle tärkeitä läpi sävellysuran. Opintiensä filosofiaa lukemalla aloittanut Strauss koki säveltaiteen ja runouden suhteen tavalla, joka viis veisasi absoluuttisen musiikin ihanteesta. Hän ei ollut samalla tavoin draamallinen kuin 1800-luvun sydänvuosina hätkähdyttänyt Wagner. Valtaosassa Straussin teoksista on jonkinlainen ohjelmallinen punainen lanka, mutta se ei ole hallitseva. Tämänkin illan sinfonista

4 runoa voi kuunnella levottoman nuorukaisen seikkailuna, mutta myös lukemattomilla muilla tavoilla. Saksalaisen sävelrunon vauhdittamasta tunnelmasta siirrytään ilmaisultaan rauhallisempaan suomalaiseen nykymusiikkiin. Käyrätorvensoittajana musiikkiuransa aloittanut kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen sai koulutuksensa 1970-luvun lopulla Sibelius-Akatemiassa. Samoihin aikoihin hän oli mukana perustamassa nuorten sävellyksenopiskelijoiden Korvat auki -yhdistystä. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimineen Salosen lisäksi yhdistykseen kuului useita muita aikamme merkittävimpiä suomalaissäveltäjiä, kuten Magnus Lindberg, Kaija Saariaho ja Jukka-Pekka Saraste. Yhdistyksen tavoitteena oli pyyhkiä pölyt kivettyneestä suomalaisesta taidemusiikkikulttuurista ja luoda tilaa uusille ideoille. Toiminnalla oli kauaskantoiset seuraukset. Sibelius-Akatemian ja uuden säveltäjäsukupolven aktiivisen yhteistoiminnan kasvattama Salonen nousi kapellimestarina vähitellen maailmanmaineeseen. Tällä hetkellä hän on Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestari ja New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjä. Ennen siirtymistään Lontooseen vuonna 2008 Salonen ehti toimia lähes kaksi vuosikymmentä Los Angelesin filharmonikkojen taiteellisena johtajana. Tänään kuultavan LA Variations -teoksen Salonen kirjoitti vuonna 1996 silloiselle omalle orkesterilleen, ja kokoonpano kantaesitti teoksen Salosen johdolla seuraavan vuoden tammikuussa. Virtuoosinen teos soi sitä luottamusta ja ylpeyttä, jota säveltäjä omaa orkesteriaan kohtaan tunsi. Illan kapellimestari löytää teoksesta Salosen Kalifornian vuosia muillakin tavoilla: Siinä on sellanen Hollywood-soundi. Se on orkestroitu silleen, et välillä puupuhaltimet kuulostaa jopa ihan saksofonilta, Rouvali luonnehtii. Teoksen nimi viittaa muunteluun. Vähäeleisessä ilmaisussa pidättyvän ja samalla kuulokuvassaan suuriinkin kontrasteihin yltyvän teoksen sävelmateriaali keskittyy kahden kuusisävelisen soinnun ympärille. Näiden suurten sointujen yhteissummana on kokonainen kromaattinen sävelasteikko: kaikki kaksitoista säveltä. Mielenkiintoisen orkestraation synnyttämät tehot saavat musiikin kuulostamaan paikoin varsin synteettiseltä. Päätöstä kohti edetään jännittävällä sykkeellä. Merkitsevä suuren tam-tamin isku pysäyttää etenemisen. Kaksi kuusisävelistä sointua palaa samaan hiipivään kuulokuvaansa, joka oli läsnä teoksen alussa. Viimesävelet soivat hiljaisesti häipyen. Salosesta siirrytään Jean Sibeliukseen. Kirjoittaessaan kolmatta sinfoniaansa vuonna 1907 kansallissäveltäjämme eleli perheen kotona Ainolassa ja työskenteli ahkerasti. Myös matkustelu jatkui: säveltäjä vieraili samaisen vuoden kesänä Berliinissä. Ajoittain kuluttavat elämäntavat söivät sijaa sävellystyöltä ja antoivat levottoman sävyn myös perhe-elämälle. Kolmas sinfonia kuitenkin valmistui ajallaan saman vuoden syksyllä järjestettyyn sävellyskonserttiin. Sibelius johti kantaesityksen Helsingissä itse. Viisi vuotta kestänyt odotus päättyi, kun yleisö ja kriitikot saivat uutta ihmeteltävää. Teos on monella tapaa poikkeuksellinen Sibeliuksen seitsemän sinfonian joukossa. Se herätti aikanaan hyvinkin monikaikuista huomiota. Siinä missä huippusuosittu toinen sinfonia oli hurmannut yleisöt, ei kolmatta juhlittu samalla laajuudella. Sitä ylistettiin, mutta myös kummasteltiin. Sibeliuksen kolmas on vuonna 1900 valmistunutta ensimmäistä ja pari vuotta myöhemmin valmistunutta toista sinfoniaa kevyempi. Osiakin siinä on vain kolme. Teoksessa Sibeliuksen tyyli saa yltiömäistä kansallisromantiikkaa ja suomalaismelankolista paatosmusiikkia riisutumman sävyn, kun uudenlaiset klassiset elementit tulevat mukaan. Säveltäjän omat mausteet eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Tässä kolmannessaki kuuluu tosi paljon se kansanmusiikki. Ei niinkään luonto, niin kun Sibeliuksesta aina sanotaan, vaan nimenomaan kansanmusiikki. Ekassa osassa on jopa sellanen jousiteema, joka me koitetaan tehdä silleen mahdollisimman kansanmusiikkimaisesti, Rouvali kertoo. Juhlavapoljentoinen avausosa todella paljastaa suomalaisen kansanmusiikin merkityksen tässäkin teoksessa. Toinen osa on varsin riisuttua kuulokuvaa, paikoin pysäyttävänkin hiljaista ja toteavaa melodialinjaa, jota säestetään usein jousten pizzicatoilla. Kolmannen osan on vallannut jännitteinen odottamisen äänimaisema. Yhteen kietoutuneet aiheet poukkoilevat väreilevällä tavalla, mutta lopulta ydinsävelet selkenevät ja vievät teoksen kirkkaaseen päätökseen. Illan kapellimestari kuvailee teosta neljällä sanalla, joista kolme ensimmäistä ovat valoisa, läpikuultava ja selkee. Näiden kuvausten lisäksi Rouvali tiivistää tänään kuultavan teoksen merkityksen suhteessa muihin sinfonioihin: se on kaikkeen klassisin. Läpikuultavan klassisuuden jälkeen Sibelius alkoi vähitellen pohtia neljättä sinfoniaansa, joka onkin jo jotakin aivan muuta. Sen soittaa viikon päästä. #sanasibeliuksesta Teksti: Maija Leino

5 SIBELIUS & NIELSEN -LEVY n ja Santtu-Matias Rouvalin ensimmäinen yhteislevytys on nyt myynnissä! Levyn voi ostaa Tampere-talon Lipputoimsitosta ja konserttien yhteydessä Pro Orchestran myyntipisteestä (2. krs). Sibeliuksen ja Nielsenin viulukonsertot sekä Sibeliuksen 2 serenadia Santtu-Matias Rouvali Baiba Skride, viulu TAMPERE FILHARMONIAN LAPSIPARKKI Syyskaudella 2015 kaikkien n iltakonserttien yhteydessä järjestetään toiminnallinen lapsiparkki 3 12-vuotiaille. Hinta ennen konserttipäivää on 6 ja konserttipäivänä 8. SANA SIBELIUKSESTA Sikari Poikkitaiteellisuus Viikset Satu Sininen Keräämme yhdessä Tampereen kaupunginkirjaston kanssa sanoja Sibeliuksesta. Kerro meille yhdellä sanalla, mitä Sibelius tuo mieleesi! #sanasibeliuksesta Seitsemän sanaa Sibeliuksesta -haastattelusarja Metson musiikkiosastolla Sibeliuksen sinfonioiden viikkojen tiistaina eli 6.10., & klo 17. Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen TAMPERE FILHARMONIA