ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2013

Transkriptio

1 ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2013 Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Lappeenranta 2014 ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY - 0 -

2 Kansikuva: Muikkuja talvinuotassa Etelä Saimaan Tiuruniemellä talvella 2013 (kuva Mikko Nikkinen) - 1 -

3 ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Hietakallionkatu Lappeenranta ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2013 Tarkkailun toimeksiantajat: Tarkkailun ohjelma: Tarkkailun sisältö: UPM-Kymmene Oyj, Kaukas Metsä Fibre Oy Joutsenon tehdas Stora Enso Oyj, Imatraan tehtaat Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma Tietoa kalaston rakenteesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, koetroolaukset, muikku-, siika- ja rapupopulaatioseuranta, muikunpoikasnuottaukset, verkko- ja uistelukirjanpitokalastus, kivikkorantojen sähkökoekalastukset Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry, Hietakallionkatu 2, Lappeenranta, toiminnanjohtaja Aarno Karels, p , kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen, p , etunimi.sukinimi@ekkalatalouskeskus.fi - 2 -

4 ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2013 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS KOETROOLAUKSET Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Kalaston rakenne selkävesillä koetroolausten saaliiden perusteella Troolisaaliiden kokonaissaalis Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit Muikun populaatioseuranta Muikun yksikkösaaliit (kutukanta ja hottamuikku) Muikun kasvu Muikun kutukannan ikäjakauma Siian populaatioseuranta Siian yksikkösaaliit Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu Muiden lajien yksikkösaaliit Lohikalat Ahven ja kuha Särki ja salakka Muut kalalajit VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN NUOTTAUKSET Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Muikunpoikasten esiintyminen Siianpoikasten esiintyminen KIRJANPITOKALASTUS Verkkokirjanpitokalastus Uistelukirjanpitokalastus KOERAVUSTUS JA RAVUSTUSSAALISKIRJANPITO Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Koeravustusten ja saaliskirjanpidon tulokset Kaupparavun osuus kokonaissaaliissa Rapuruttoisten täplärapujen osuus koeapajasaaliissa Ravustajien yksikkösaalis kokonaissaaliista määritettynä Tulosten tulkinta KIVIKKORANTOJEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Tulokset Lajisto ja runsaussuhteet Yksilötiheydet Lajikohtaiset yksilötiheydet Tulosten tarkastelua YHTEENVETO KIITOKSET LÄHTEET LIITTEET I. Koetroolausten tulokset II. Muikunpoikasnuottausten tulokset - 3 -

5 1. JOHDANTO Vuonna 2001 aloitettiin Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Ohjelman tarkoitus on kerätä nykyhetken tietoa kalaston rakenteesta ja kalastuksesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, varsinkin alueen tärkeimmistä saalislajeista muikusta ja siiasta. Vuonna 2008 aloitettiin myös koetroolauksia tehtaiden lähialueilla (Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson sataman edusta). Etelä-Saimaan vedenlaatu on parantunut merkittävästi teollisuuden vaikutusalueilla jätevesien puhdistamisen tehostuttua 1990-luvun alkupuolella. Etelä-Saimaalla on tehty Kaakkois-Suomen TE - keskuksen toimesta kalakantojen ja kalastuksen selvityksiä 1990-luvulla (Niemi 1999). Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla on särkikalavaltaistunut ja muikun ja siian esiintyminen ei ole toistaiseksi vertailukelpoinen kuormittamattomiin vertailualueisiin nähden. Toisaalta viime vuosina Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tuloksissa on havaittavissa selkeitä merkkejä muikkukannan vahvistumisesta tehtaiden vaikutusalueilla. Kalastusolot Etelä-Saimaalla ovat varsin hyvät, joka nähtiin kalastuksen runsastumisena etenkin Imatran ja Lappeenrannan lähivesillä (kalastustiedustelu 2006; Sundell, 2008 ja kalastustiedustelu 2012; Tiitinen 2013 ). Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tavoite on antaa nykyhetken tietoa kalaston rakenteen muutoksista ja erityisesti alueen tärkeimpiin saalislajeihin muikun ja siian esiintymisestä kyseisillä alueilla. Tarkkailuohjelman sisältöä vuonna on esitetty taulokossa 1. Taulukko 1. Etelä Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen ohjelma vuonna MUIKKU- JA SIIKAKANTOJEN SEURANTA Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten tutkimukset x x x x x Koetroolaukset / muikku- ja siikapopulaatioiden tutkimus x x x x x 1.2. Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta x x x x x 1.3. Muikku- ja siikasaaliiden kehitys alueittain x x x x x 1.4. Muikun ja siian ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta x x x x x 1.5. Koetroolaukset / muu kalaston seuranta x x x x x 1.6. Siian haukimatotarkkailu x 2. MUU KALASTON JA KALASTUKSEN SEURANTA Kirjanpitokalastus 2.1.Verkkokalastajien kirjanpitokalastus x x x x x 2.2. Uistelijoiden kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x 2.3. Ammattikalastajien kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x 2.4. Vuoksen kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x Kalaistutuksen seuranta 2.5. Raportointi lohikalojen istutuksen seurannasta (uusi) x x x x x 2.6. Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta radiotelemetrialla x Muu seuranta 2.7. Rapusaalis ja rapuruttoseuranta (uusi) x x x x x 2.8. Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus (uusi) x 2.9. Kalatiheyksien arviointi alueittain x Kalojen aistinvarainen tutkimus x Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain x 3. RAPORTOINTI JA TIEDOTUS 3.1. Vuosikatsaukset x x x x x 3.2. Loppuraportti x Ohjelmassa seurataan kalaston rakenteen ja kalatiheyksien muutoksia tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla koetroolauksien sekä kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi tutkitaan muikun ja siian eri ikäluokkien esiintymistä tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla sekä seurataan niiden kasvua, kuntoa ja saaliin kehitystä alueittain, ja arvioidaan - 4 -

6 ennakkoon tulevan vuosiluokan vahvuutta tutkimalla vastakuoriutuneiden poikasten ja hottamuikun alueellista esiintymistä, kasvua ja kuolevaisuutta. Vuonna 2003 ja 2007 tutkittiin myös kalojen makuvirheitä ja vuonna 2006, 2007 ja 2011 tutkittiin haukimadon esiintymistä Etelä-Saimaan siiassa. Vuonna 2012 aloitettiin kalataloustarkkailuohjelman ravustustutkimukset (koeravustukset ja saaliskirjanpitoa) ja vuonna 2013 kivikkorantojen sähkökoekalatukset. Hankkeen toteutuksesta on vastannut Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry. Hankkeen toimeksiantajat ovat olleet UPM-Kymmene Oyj Kaukas, Lappeenranta, Oy Metsä-Fibre Oy Joutseno ja Stora-Enso Oyj, Imatra. Hanke toteutetaan Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Hankkeen suunnittelusta, hallinnosta, kenttätöistä ja tiedotuksesta huolehtivat E-K Kalatalouskeskus ry:n toiminnanjohtaja Aarno Karels ja kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen ja kenttätöistä auttoivat iktyonomi Manu Vihtonen ja Saimin kalakoulun kesätyöharjoittelija Mika Hietalahti. Tutkimustöistä sekä vuosiraportin kirjoittamista vastasi Aarno Karels. Rapututkimustöistä vastasi Itä-Suomen yliopiston rapututkija FT Japo Jussila. Koetroolaukset suoritti ammattikalastaja Markku Törrönen. Tässä tutkimusraportissa on esitetty vuoden 2013 Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman koetroolausten, muikun ja siian populaatioseurannan, muikunpoikasnuottausten, kirjanpitokalastuksen, rapututkimuksen ja kivikkorantojen sähkökoekalastuksen tulokset. Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman raportti vuonna 2013 on nähtävissä myös Etelä- Karjalan Kalatalouskeskus ry:n nettisivuilla

7 2. ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS Yleistä Etelä-Saimaa sijoittuu Salpausselkämuodostelmien väliin (Iso ja Pieni Salpausselkä). Vesialueen pintaala on 621 km 2, vesitilavuus 5,2 km 3 ja keskisyvyys 8,4 m (taso NN + 75,10). Suurin osa Etelä-Saimaalle tulevista vesistä kulkee Rastinvirran kautta. Vuoksen keskivirtaama on 596 m 3 /s (vuosina ). Vain pieni osa vesistä tulee Etelä-Saimaan omalta valuma-alueelta (Saimaan vesiensuojeluyhdistys 1995). Etelä-Saimaan virtaukset on esitetty kuvassa 1. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Ilkonselkä Suuri Jänkäsalo Lamposaaren selkä 550 m 3 /s Mäntyselkä Karvasalo Kaidonselkä Mietinsaari Salonsaari IMATRA Hetonselkä Taipalsaari Kattelussaari Vuoksi 596 m 3 /s Vehkataipale Keskisen selkä LAPPEENRANTA Haukiselkä Pulpin selkä Joutseno Etelä-Saimaa, virtaussuunnat Saimaan kanava m 3 /s (Vesihallitus 1976) N S Kuva 1. Etelä-Saimaan virtaukset (Vesihallitus 1976). Etelä-Saimaan alue on yleispiirteeltään rikkonainen. Suurimmat selät ovat Ilkon-, Kaidon- ja Mäntysaaren selät. Läntinen osa on saaristoineen ja suuret selät puuttuvat. Myös Vuoksenniskan- ja Ruokolahden alueet ovat rikkonaisia, eikä suuria selkiä ole. Alueen eteläiselle rannalle oman erityispiirteensä antavat suuret avoimet lahdet. Vedenlaatu ja tehtaiden jätevedet Etelä-Saimaan vesi on luontaisesti lievästi humusväritteistä, niukasti elektrolyyttejä sisältävää ja niukkaravinteista. Suurimmat kuormittajat ovat Lappeenrannassa sijaitseva UPM-Kymmenen Kaukaan tehdas, Joutsenossa sijaitseva Metsä-Fibre Oy Ab Joutseno Pulpin tehdas ja Stora-Enso Oy Imatran tehdas. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella on esitetty kuvassa 2 (Karels, 2000). Tutkimusalueen osa-aluejako (kuva 5) perustuu tehtaiden jätevesien laimentumiseen Etelä-Saimaalla. Kaukaan lähialueella (alue 1-2) jätevesien pitoisuudet ovat suurimmat ja siellä on selvä jätevesien gradientti noin 15 km alavirtaan saakka. Joutsenon Pulpin lähialueella (alue 3) jätevesien pitoisuudet ovat suhteellisen pieniä ja vaihtelut jätevesien laimennuksessa ja levinneisyydessä ovat suuret. Stora- Enso Oyj:n vesistövaikutukset keskittyvät Vuoksensuun alueelle (alue 5) ja Vuokseen (alue 10). Jätevesien vaikutusten välialueet on määritetty osa-alueiksi 4, 6, 9 ja puhtaat vertailualueet Kyläniemen etelä- ja pohjoispuolella osa-alueiksi 7 ja 8. Eteläisellä Saimaalla ja Vuoksessa hajakuormituksen ja muiden pistekuormittajien vaikutus on paperiteollisuuslaitoksiin verrattuna vähäinen. Etelä-Saimaalla alueen länsi- ja itäosissa veden laatua muuttaa hajakuormitus (Saukkonen, 2000)

8 Kuva 2. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella (Karels, 2000). Veden laatu on kehittynyt myönteisesti koko Etelä-Saimaalla 1990-luvulla. Suurimmat muutokset tapahtuivat uusien biologisten puhdistamoiden käyttöönoton jälkeen Kaukaalla vuonna 1992 sekä Stora-Ensolla vuoden 1992 lopulla. Myös Joutseno Pulpin aktiivilietelaitoksen laajentaminen vuonna 1997 vaikutti positiivisesti vedenlaatuun. Vedenlaatumuutokset ovat näkyneet natriumpitoisuutta ja sähkönjohtavuutta lukuun ottamatta kaikissa vedenlaatuparametreissa. Happitilanne on kohentunut ja rehevyyttä säätelevien ravinteiden eli fosforin ja typen pitoisuudet ovat vähentyneet. Vesi on myös kirkastunut väriluvun ja sameuden pienentymisen myötä (Saukkonen, 2000). Kalastus Etelä-Saimaa on historiallisesti merkittävä alue kalataloudellisesti katsottuna, josta on osoituksena alueen voimakas virkistyskalastus sekä ammattikalastuksen säilyminen elinkeinona. Suurimmat kalatiheydet ja kalabiomassat ovat Kaukaan tehtaiden ja Haukiselän välisellä alueella (Niemi, 1999; Sundell, 2003; Karels ja Niemi, 2002; Karels ym., ). Salakka, särki ja ahven muodostavat suurimman osan kalastosta tehtaiden jätevesien vaikutusalueella. Muikun ja siian osuudet ovat pienempiä kuin puhtailla alueilla. Lievemmin rehevöityneille ja puhtaille alueille mentäessä särkikalojen tiheydet pienenevät ja muun muassa muikun ja siian osuudet kasvavat. Etelä-Saimaalla kalasti vuonna 2012 viimeisen kalastustiedustelun mukaan yhteensä ruokakuntaa, joista 27,8 % oli kotoisin Imatralta, 12,2 % Joutsenosta, 48 % Lappeenrannasta, 5,6 % Ruokolahdelta ja 6,1 % Taipalsaarelta. Näistä järvialueella kalasti (20,8 ruokakuntaa/km 2 ) ja Vuoksella 860 ruokakuntaa (Tiitinen, 2014). Kalastus oli aktiivisimmalla kesällä. Virkistyskalastajiksi itsensä luokitteli 83,8 %, kotitarvekalastajiksi 16,2 % harjoittaneista ruokakunnista. Verkot olivat yleisin pyydys. Niitä oli vuonna 2006 käytössä yhteensä kappaletta (Käytössä olevien verkkojen määrät ovat puolittuneet edelliseen tutkimukseen (2006) nähden. Verkot olivat kuitenkin edelleen yleisin pyydys. Niitä oli vuonna 2012 käytössä yhteensä kappaletta (54,6 kpl/km²). Muikkuverkkojen osuus oli 28 %. Katiskoita oli käytössä 5455 (12.8 kpl/km²), rysiä 128 (0.4 kpl(km²), pitkäsiimoja 321 (1.6 kpl/km ²) ja syöttikoukkuja 2017 (7 kpl/km²) kappaletta. Myös käytössä olevien vapavälineiden määrät ovat laskeneet. Uisteluvapoja oli alueella käytössä (38 kpl/km²), - 7 -

9 pilkkionkia (30 kpl/m²) ja onkia (43 kpl/km²) kappaletta. Tutkimusalueen kokonaissaalis oli vuonna 2012 yhteensä kiloa (40,3 kg/rkk, 9.1 kg/ha). Tärkeimmät saaliskalalajit olivat ahven (37 %), hauki (19 %), muikku (13 %), kuha (9 %) ja särki (7 %). Edelliseen tutkimukseen (2006) verrattuna mateen, kuhan ja säyneen kokonaissaaliit olivat kasvussa ja muikun, siian, isojen lohikalojen ja särjen saaliit laskussa. Pyydyskohtaiset saaliit olivat pysyneet samalla tasolla tai jopa nousseet edelliseen tutkimukseen verrattuna. Lohikaloja saaliissa oli eniten vesipinta - alaa kohden (kg/ha) Etelä - Saimaan eteläosassa (alue 7) ja särki- ja ahvenkaloja Lappeenrannan lähivesillä (alue 1). Muikun yksikkösaaliit muikkuverkoilla vaihtelivat alueilla 2 ja kiloon vuorokautta kohden. Suurimmillaan yksikkösaalis oli alueilla 2 ja 7. Siian yksikkösaaliit olivat selvästi pienempiä. Suurimmillaan keskimääräinen saalis oli alueella 9. Taimenen yksikkösaalis oli suurimmillaan alueella 8, järvilohen myös alueella 4, särjen alueella 9, lahnan alueella 5, hauen myös alueella 5, ahvenen alueella 2 ja kuhan alueella 6 (Tiitinen, 2014). Etelä-Saimaalla oli vuonna 2013 kaksi ammattikalastajaa Jari Häkkinen ja Markku Törrönen jotka kalastavat Kyläniemen eteläpuolella troolilla ja talvinuotalla ja yksi troolikalastaja Jussi Karhu joka kalasti syksyllä Munaluodonselän alueella Rastinvirran luoteispuolella. Myös syksyn muikkuverkkokalastus (muikun mäti) ja talven verkkokalastus on tulonlähde Etelä-Saimaan ammattikalastajille ja sivuammattikalastajille. Etelä-Saimaalla muikkukantaan ovat vaikuttaneet sekä luontaiset kannanvaihtelut että jätevedet. Muikkusaalit alkoivat heikentyä 1980-luvun puolivälin jälkeen ja muikkusaaliiden aallonpohja oli vuonna Tämän jälkeen hyviä vuosiluokkia on syntynyt useana vuonna (Niemi, 1999; Karels ym., ). Varsinkin vuonna 2001 ja 2004 olivat hyviä ja 2007:n, 2009:n ja 2012:n vuosiluokat ovat olleet poikkeuksellisen vahvoja tarkkailuohjelman aikana

10 3. KOETROOLAUKSET 3.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuonna 2013 tehtiin 39 koetroolausta. Näytteet otettiin 3 kertaa 13 eri osa-alueelta. Koetroolausalueet ja troolausreitit ja osa-aluejako ovat esitetty kuvassa 5. Vuoden 2013 koetroolauspäivät on esitelty taulukossa 2. Vuonna 2013 kokonaisvetoaika (vakio- ja tehtaiden lähialueet) oli 1659 min / 27,7 tuntia. Koetroolauksessa ovat aina osakaskuntien edustajat mukana. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Karvasalo Salonsaari Suuri Jänkäsalo Mietinsaari IMATRA Taipalsaari Kattelussaari A B Vuoksi N Vehkataipale LAPPEENRANTA Joutseno Etelä-Saimaan tarkkailun koetroolausalueet S Kuva 3. Osa-alueet ja koetroolausreitit Etelä-Saimaalla vuonna Tehtaiden lähialueen koetroolausreitit on merkattu sinisellä viivalla. Kalastus suoritettiin paritroolauksena ja troolauksissa käytettiin aina sama trooliverkkoa. Koetroolausalueiden trooliverkon vetosyvyys oli 5-17 m, vetoleveys 60 m, verkkopussi 8 mm, vetoaika min, aikasta riippuen, ja vetonopeus noin 2 solmua, noin 4 km/tunti. Kalastetun alueen pinta-ala yhden tunnin koevedolla 60-metrisellä troolilla on siis noin 24 hehtaaria. Saaliin koosta ja koostumuksesta riippuen otettiin noin kilon satunnainen otosnäyte. Troolisaaliin kokonaispainon mitattiin nosturille kiinni olevan digitaalivaa alle. Otoksen kalat punnittiin ja laskettiin lajeittain. Alamittaiset kalat ja rasvaevälliset lohikalat palautettiin järveen. Muikut ja siiat mitattiin ja punnittiin yksitellen ja kaloista otettiin suomunäytteet. Mikäli otoksessa oli reilusti yli 50 kpl/laji, tehtiin lopuista ainoastaan kokojakauma. Troolisaaliin otoksesta laskettiin myös muiden lajien kappalemäärät ja lajien kokonaisbiomassa saaliissa. Muikun ja siian suomunäytteistä määritettiin ikä ja tehtiin takautuva kasvun määritys (Leanin menetelmä). Siioista laskettiin siivilähampaan määrät siikamuodon selvittämiseksi. Tuppisiialla siivilähampaiden lukumäärä on noin 30 (Koli, 1990) ja planktonsiiaksi määritettiin yksilöt, joiden siivilähampaiden lukumäärä oli yli

11 Taulukko 2. Koetroolaukset Etelä-Saimaalla vuonna Päivämäärä ja vetoaika alueittain. Yhteensä 39 koetroolausta, 1659 min / 27,7 tuntia. ALUE pvm vetoaika pvm vetoaika pvm vetoaika (min) (min) (min) 1A. Laihianselkä Keskisenselkä Haukiselkä A. Honkalahti Pulpinselkä A. Kätkytsaari-Muuttoluotto B. Tiurun/Hetonselkä A. Enson edusta Vuoksensuu Kaidonselkä Mänty/Lamposaarenselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä (kerta, min) 13x x x Kalaston rakenne selkävesillä koetroolausten saaliiden perusteilla Troolisaaliiden kokonaissaalis Etelä-Saimaalla vuonna 2013 tehtyjen koetroolausten kokonaissaaliit vakioalueilla on esitetty taulukossa 3 ja liitteessä I. Alueen kokonaissaalis oli yhteensä noin 3837 kg, joka merkitsee keskimäärin 158 kg saalista vetotuntia ja 6,6 kg/hehtaari kohden. Muikku oli painon sekä lukumäärän perusteella troolisaaliiden tärkein laji (80,6 % saaliin painosta). Seuraavaksi eniten esiintyneet lajit olivat salakka (13,6 %), ahven (1,7 %), kuha (1,6 %), siika (1,2 %), särki, järvitaimen, kuore, järvilohi ja lahna. Verrattuna keskimäärin vuosiin , vuoden 2013 kokonaisyksikkösaalis oli 49 % pienempi. Muikun kutukannan saalis oli noin 33 % suurempi kuin keskimäärin vuonna , hottamuikkujen saalis oli kolme kertaa pienempi. Siian saalis oli noin 64 % pienempi kuin keskimäärin vuonna

12 Taulukko 3. Etelä-Saimaan koetroolausten saaliiden keskiarvot vuonna 2013 ja vuosina ; kokonaissaalis ja yksikkösaalis (kg/vetotunti) lajeittain. Etelä-Saimaan koetroolauksen saalis Laji kg kg/tunti % kg/ha kg/vuosi kg/tunti % Muikku (C. albula) ,6 78,5 5, ,9 66,9 Hottamuikku (0+ vuotta) 80,6 3,31 2,1 0, ,3 8,5 Siika (C. lavaretus) 47,3 1,94 1, ,2 4,1 Ahven (Perca fluviatilis) 66,6 2,73 1,7 0, ,2 5,0 Särki (Rutilus rutilus) 15,0 0,61 0, ,5 3,1 Salakka (Alb. alburnus) 521,0 21,40 13,6 0, ,8 7,0 Kuore (Osm. eperlanus) 3,7 0,15 0, ,0 3,4 Kuha (St. lucioperca) 62,6 2,57 1,6 0,11 20,8 1,0 0,6 Kiiski ( Gymn. cernuus) 0 0 0,8 Järvitaimen (Salmo trutta) 17,0 0,70 0,4 3 20,8 0,8 0,6 Lahna (Abramis brama) 4,5 0,18 0,1 1 7,6 0,3 0,2 Hauki (Esox lucius) 3,8 0,16 0,1 1 11,8 0,5 0,3 Järvilohi (Salmo salar) 3,1 0,13 0,1 1 5,1 0,2 0,1 Miekkasärki (P. cultratus) 0 0 1,1 0,1 Nieriä (Salvelinus alpinus) 0, ,6 Yhteensä ,6 10 6, , Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain Suurimman kokonaisyksikkösaaliit ( kg/vetotunti) saatiin Tiurun-, Karhun-, Kaidon- ja Keskisenselällä. Saaliit olivat välillä kg/vetotunti Haukiselällä, Kätkytsaarella, Mäntyselällä ja Petraselällä. Muilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 50 kg/vetotunti. Vertailu- ja välialueella, muikku muodosti 84 % - 98 % saaliista, seuraavaksi eniten saatiin siikaa, ahventa, kuhaa ja järvitaimenta. UPM-Kymmene Kaukaan vaikutusalueella, Keskisenselällä, muikku muodosti 17 % saaliista. Lisäksi saatiin salakkaa (78 %), ahventa (3 %), särkeä (1 %), lahnaa, kuhaa ja järvitaimenta. Haukiselällä muikku muodosti 82 % saaliista, lisäksi saatiin salakkaa (7 %), kuhaa (6 %), ahventa, haukea, siikaa, kuoretta ja järvitaimenta. Metsä-Fibre Joutsenon vaikutusalueella, Pulpinselällä muikku muodosti 50 % saaliista, lisäksi saatiin salakkaa (23 %), särkeä (12 %), ahventa (7 %), kuhaa, järvitaimenta, lahnaa ja siikaa. Kätkytsaaren alueella muikku muodosti 83 % saaliista. Lisäksi saatiin kuhaa (3 %), järvitaimenta (2 %), ahventa, siika ja järvilohta. Stora-Enson vaikutusalueella, Vuoksensuulla muikku muodosti 90 % saaliista. Lisäksi saatiin siikaa (6 %), ahventa (3 %), kuoretta ja järvitaimenta. Vuoden 2013 koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit (kg/vetotunti) ja saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 4 ja 6 ja liitteessä I. Vuoden koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit ja saaliin koostumus eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 5 ja

13 Kaukas Lappeenranta M-Fibre Joutseno Stora Enso Imatra Vertailuja välialueet Kuva 4. Etelä-Saimaalla vuonna 2013 tehtyjen koetroolauksien yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain. Kaukas Lappeenranta M-F Joutseno Vertailuja välialueet Stora Enso Imatra Kuva 5. Etelä-Saimaalla vuosina tehtyjen koetroolauksien keskimääräiset vuotuiset yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain

14 Kuva 6. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna Kuva 7. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna

15 Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit on esitetty taulukossa 4. Koetroolaus on tehty samalla troolilla (leveys 60 m, verkkopussi 8 mm) kuin vakioalueilla. Taulukko 4. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit 2013 ja keskiarvo (kolmen troolivedon keskisaalis; kg/vetotunti). Laihianselkä Honkalahti Stora-Enson edusta Laji 2013 kg/tunti kg/tunti 2013 kg/tunti kg/tunti 2013 kg/tunti kg/tunti Muikku 0,1 96,3 3,9 82,5 18,4 68,7 Hottamuikku 0,2 15,7 2,3 10,4 Siika 0,1 0,2 0,5 1,3 0,7 Ahven 39,5 55,2 7,5 7,5 2,8 1,3 Särki 109,2 115,9 4,1 7,2 0,2 Salakka 90,3 16,5 6,7 2,3 1,7 2,1 Kuore 11,6 0,7 0,8 Kuha 9,5 10,1 0,8 1,1 3,0 Kiiski 0,4 0,1 Järvitaimen 0,5 0,3 Lahna 1,0 3,3 0,4 0,3 3,0 Hauki 0,8 0,8 0,1 Järvilohi 0,1 Miekkasärki 0,2 Yhteensä 249,7 311,0 24,4 117,9 32,4 84,6 Kaukaan lähialue (Laihianselkä, noin 3-4 km tehtaan purkupaikalta) Laihianselällä yksikkösaalis oli 249,7 kg/vetotunti. Särki muodosti 44 %, salakka 36 %, kuha 4 %, ahven 16 %, lahna 0,3 % ja muikku < 0,1 % saaliin painosta. Metsä - Fibren lähialueella (Honkalahti, noin 0-1 km tehtaan purkupaikalta) Honkalahden yksikkösaalis oli 24,4 kg/vetotunti. Ahven muodosti 30 %, muikku 16 %, särki 16 %, salakka 25 %, kuha 3 %, hauki 3 % ja lahna 2 % saaliin painosta. Stora - Enson lähialueella (Sataman edustalla, noin 0,2 2 km purkupaikalta) Stora-Enson edustalla yksikkösaalis oli 32,4 kg/vetotunti. Muikku muodosti 64 %, kuha 9 %, lahna 9 %, ahven 8 %, salakka 5 % ja siika 4 % saaliin painosta

16 3.3. Muikun populaatioseuranta Muikun yksikkösaaliit (kutukanta ja hottamuikku) vuonna 2013 ja Muikun eri osa-alueiden keskimääräiset yksikkösaaliit vuonna 2013 ja vuosina on esitetty taulukossa 5, kuvassa 8 ja 9 ja liitteessä I. Muikun kutukanta Vuoden 2013 muikun kutukannan kutukannan yksikkösaalis koko Etelä-Saimaalla (123,7 kg/vetotunti) oli noin 33 % suurempi kuin keskimäärin vuonna (95,3 kg/t). Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit ( kg/vetotunti) saatiin Tiurun-, Karhun-, ja Kaidonselällä. Saaliit olivat välillä kg/vetotunti Keskisenselällä, Haukiselällä, Kätkytsaarella ja Mäntyselällä. Muilla alueilla muikun kutukannan kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 50 kg/vetotunti. Taulukko 5. Etelä-Saimaan vuonna 2013 ja vuosina tehtyjen koetroolausten muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) alueittain. Muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) 2013 ja Muikku kutukanta Hottamuikku Siika Alue Keskisenselkä 71,5 80,1 31,6 0,3 2. Haukiselkä 72,8 72,3 5,0 10,3 0,4 2,1 3. Pulpinselkä 20,1 89,6 0,1 7,3 0,1 1,8 4A. Kätkytsaari 85,3 133,9 12,8 13,1 1,1 2,1 4B. Tiurun-Hetonselkä 190,2 59,6 2,2 6,8 6,1 8,3 5. Vuoksensuu 22,0 37,2 7,9 12,9 2,0 3,2 6. Kaidonselkä 324,7 197,1 1,2 21,2 1,7 7,1 7. Mäntyselkä 71,9 112,0 0,3 6,2 1,1 7,4 8. Petraselkä 41,6 127,6 2,3 17,5 1,7 5,4 9. Karhuselkä 247,5 43,2 0,2 2,8 7,4 Keskiarvo 123,7 95,3 3,3 10,3 1,9 4,5 Hottamuikku Vuonna 2013 hottamuikkujen saaliit (3,3 kg/vetotunti) olivat kolme kertaa pienempi kuin keskimäärin vuonna Vuoden 2013 suurimmat hottamuikun yksikkösaaliit saatiin Kätkytsaarella (12,8 kg/vetotunti) ja Vuoksensuulla (7,9kg/vetotunti). Saaliit olivat välillä 1-5 kg/vetotunti Haukiselällä, Tiurunselällä, Kaidonselällä ja Petraselällä. Muilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 1 kg/vetotunti. Syksyn hottamuikkujen yksikkösaaliiden perusteella, muikun 2013-vuosiluokka on keskitasoa heikompi

17 KG / vetotunti MUIKKU KUTUKANNAN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä 700 Haukiselkä Pulpinselkä 600 Kätkytsaari 500 Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu 400 Kaidonselkä Mäntyselkä 300 Petraselkä Karhuselkä 200 Yhteensä Kuva 8. Muikun kutukannan yksikkösaalis eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina KG/vetotunti HOTTAMUIKUN (0+ VUOTTA) KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä 300 kg/vetotunti 140 kg / vetotunti Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä Kuva 9. Etelä-Saimaan hottamuikkujen yksikkösaaliit (kg/vetotunti) koetroolauksissa eri osa-alueilla vuonna

18 Muikun kasvu Muikun pituuskasvu vuonna 2013 osa-alueittain on esitetty taulukossa 6. Niin kuin vuonna muikun kasvu on nopeinta Etelä-Saimaan eteläisimmillä alueilla ja hitainta Kyläniemen pohjoispuolella. Syynä siihen ovat muikkukantojen pienemmät tiheydet ja parempi ravintotilanne eteläisimmillä alueilla. Muikkukantojen ollessa tiheitä, kasvu on hitaampaa kuin pienten muikkukantojen aikana (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001). Taulukko 6. Muikun keskimääräinen pituus (cm) ja paino(g) eri osa-alueilla syyskuussa ( ) Etelä-Saimaalla vuonna ikä (vuotta) Alue / ikäluokka 0+ (hotta) Keskisenselkä - 16,0 cm 17,0 cm 18,4 cm 2. Haukiselkä 10,4 / 8,0g 14,2 cm 18,2 cm 2 cm 3. Pulpinselkä 9,7 cm / 6,6g 16,0 cm 18,2 cm 2 cm 4A. Kätkytsaari 10,6cm / 7,6g 14,1 cm - - 4B. Tiuru/Hetonselkä 9,0 cm 13,9 cm 17,0 cm - 5. Vuoksensuu 9,7 cm / 6,1g Kaidonselkä 8,7 cm 13,7 cm Mänty-Ilkonselkä 8,4 cm 13,3 cm Hietas.-Petraselkä 8,1 cm 12,1 cm 14,1 cm - 9. Karhuselkä - 14,7 cm 17,3 cm 19,2 cm Keskiarvo ,3 cm 14,2 cm 17,0 cm 19,4 cm Keskiarvo ,6cm / 8,1g 14,1cm / 22g 15,8cm / 30g 17,2cm / 39g Keskiarvo ,5cm / 6,1 g 13,1cm / 18g 15,2cm / 28g 16,9cm / 38g Keskiarvo ,1cm / 4,9g 12,9cm / 16g 15,1cm / 27g 17,2cm / 36g Keskiarvo ,8cm / 4,8g 13,3cm / 15g 14,8cm / 24g 16,8cm / 38g Keskiarvo ,4cm / 5,5g 13,5cm / 19g 17,9cm / 37g 18,9cm / 45g Muikun kutukannan ikäjakauma Koko Etelä-Saimaan ja alueittainen muikun kutukannan ikäjakaumat vuonna 2013 ovat esitetty kuvassa 10. Muikun 1+ vuotiaiden osuus oli 86 % saaliista ja 2+ vuotiaiden osuus 7 %. Vahvan vuoden 2012 vuosiluokan osuus (1+ v) on hyvin nähtävissä saaliissa

19 kpl % 10 75,0 5 86,4 KOKO TUTKIMUSALUE (n=2651) 10 75,0 5 25,0 ALUE 1 (Keskisenselkä, n=116) 44,8 45,7 7,1 3,9 2, ikä (vuosi) 10 75,0 5 81,7 ALUE 2 (Haukiselkä, n=345) 25, ,0 5 8,6 0, ,1 ALUE 3 (Pulpinselkä, n=245 25, ,0 5 16,2 2, ,0 ALUE 4A (Kätkytsaari/ Muuttoluotto,n=337) 25, ,6 5,7 1, ,0 10 6,5 3,3 1, KPL % 75,0 5 25, ,0 5 ALUE 4B (Tiuru/Hetonselkä, n=324) ALUE 6 (Kaidonselkä, n=336) 75,0 5 25, ,0 5 ALUE 5 (Vuoksensuu, n=132) ALUE 7 (Mäntyselkä, n=334) 25,0 25, , ,1 ALUE 8 (Petraselkä, n=257) 10 75, ,4 ALUE 9 (Karhuselkä, n=225) 25,0 9,3 6,2 1,9 0, ,0 Ikä (vuosi) 10,2 1, Kuva 10. Etelä-Saimaan muikun kutukannan ikäjakaumat alueittain vuonna

20 3.4. Siian populaatioseuranta Siian yksikkösaaliit Vuoden 2013 ja vuosien siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa on esitetty taulukossa 5, kuvassa 11 ja liitteessä I. KG/ vetotunti SIIKA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari 40 Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä 20 Petraselkä Karhuselkä Yhteensä Kuva 11. Siian yksikkösaalis (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina Vuoden 2013 siian saaliit (1,9 kg/vetotunti) olivat noin 2 kertaa pienempi kuin keskimäärin vuonna Siikaa saatiin kaikilla osa-alueilla lukuun ottamatta Laihianselällä ja Keskinseläll. Vuoden 2013 siian yksikkösaaliit olivat välillä 0 6,1 kg/vetotunti. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy useita siikamuotoja, joiden ravinnon käyttö voi erota toisistaan. Siikamuodot erotetaan rakenteellisesti toisistaan pääasiassa kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärän perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Tiheäsiivilähampaiset (siivilähampaita yli 40) siikamuodot syövät koko ikänsä eläinplanktonia. Harvasiivilähampaiset (alle 30) siirtyvät poikasvaiheen jälkeen pohjaeläinravintoon. Muut siikamuodot (30 40) syövät sekä eläinplanktonia että pohjaeläimiä. Etelä Saimaalla yleisin on ns. tuppisiika (pikkusiika), jolla on keskimäärin siivilähammasta / kiduskaari. Tuppisiika on hidaskasvuinen siikamuoto. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy myös jonkin verran istutettua planktonsiikaa

21 Taulukko 7. Siikamuodot siivilähampaiden perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Siikamuoto Siivilähampaita Kutualue Pohjasiika Joki ja järvi Karisiika Järvi Vaellusiika Joki Tuppisiika Järvi Järvisiika Järvi Planktonsiika Joki Peledsiika Järvi Vuonna saatiin vuosittain myös aina muutamia siikoja, joiden kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärä oli välillä Istutuksilla on paikoin sekoitettu keskenään siikamuotoja ja -kantoja sekä muutettu niiden levinneisyysalueita. Osa alkuperäisistä järvi- ja planktonsiikakannoista on uhanalaisia (Kaukoranta ym. 1998). Tuppisiika (pikkusiika)ja planktonsiika Vuonna tuppisiian osuus oli noin % kokonaissiikasaaliista. Noin 1-8 % oli planktonsiikaa. Planktonsiika (istutettu laji) esiintyi eniten Vuoksessa (20-50 %). Vuonna emme saaneet planktonsiikaa troolisaaliissa. Verkkokirjanpitokalastajat kyllä ovat saaneet silloin tällöin planktonsiikoja Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu Taulukko 8. Tuppisiian keskimääräinen pituus (cm) elo-syyskuussa Etelä-Saimaalla Alue / ikäluokka Kyläniemen eteläpuolella 18,7 24,3 24,8 26,5 26,0 27,3 29,1 Kyläniemen pohjoispuolella 18,7 20,5 23,9 25,8 27,2 30,2 - Ikä (vuosi) Ikä (vuosi) Kuva 12. Etelä-Saimaan siikapopulaatioiden ikäjakauma vuonna

22 3.5. Muiden lajien yksikkösaaliit Lohikalat Järvitaimen Järvitaimenta esiintyi koetroolaussaaliissa kaikilla alueilla lukuun ottamatta tehtaiden lähialueita. Saaliit olivat vuonna 2013 välillä 0 1,8 kg/vetotunti. Yhteensä saatiin vuonna kpl järvitaimenta josta 38 kpl alamittaista, 15 kpl rasvaevällisiä ja 27 kpl rasvaeväleikattuja. Kuvassa ja taulukossa 9 on esitetty järvitaimenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina Kaikki järvitaimenet suuremmat kuin 22 cm merkattiin RKTL:ltä saatu T-ankkurimerkillä ja palautettiin takaisin järveen. KG / vetotunti JÄRVITAIMEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä KPL / vetotunti JÄRVITAIMEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuvat Järvitaimenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina

23 Taulukko 9. Järvitaimenen koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 405 koevetoa / 339 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti > 50 cm < 50 cm % 1. Keskisenselkä 19,3 3 0, Haukiselkä 34,0 17 0, Pulpinselkä 28,4 9 0, A. Kätkytsaari 32,5 47 1, B. Tiuru/Hetonselkä 38,3 82 2, Vuoksensuu 31,5 13 0, Kaidonselkä 36,2 84 2, Lampos./Mäntyselkä 48,5 78 1, Hietas./Petraselkä 47,9 78 1, Karhuselkä 22,9 2 0, Yhteensä 339, , Järvilohi Vuonna 2013 järvilohia esiintyi koetroolisaalissa Kätkytsaaren alueella (0,8 kg/vetotunti) ja Kaidonselällä (0,3 kg/t). Muilla alueilla ei saatu järvilohta vuonna Yhteensä saatiin vuonna kpl järvilohta josta kaikki alamittaisia, 5 kpl rasvaevällisiä ja 4 kpl rasvaeväleikattuja. Kuvassa ja taulukossa 10 on esitetty järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina Kaikki järvilohet suuremmat kuin 22 cm merkattiin RKTL:ltä saatu T- ankkurimerkillä ja palautettiin takaisin järveen. KG / vetotunti JÄRVILOHI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 15. Järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

24 KPL / vetotunti JÄRVILOHI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä 3 Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Lamposaaren/Mäntyselkä Hietasaaren/Petraselkä 2 Karhuselkä Yhteensä Kuva 16. Järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kpl / vetotunti) alueittain vuosina Taulukko 10. Järvilohen koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 405 koevetoa / 339 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti > 50 cm < 50 cm % 1. Keskisenselkä 19, Haukiselkä 34, Pulpinselkä 28,4 3 0, A. Kätkytsaari 32,5 10 0, B. Tiuru/Hetonselkä 38, Vuoksensuu 31, Kaidonselkä 36,2 11 0, Lampos./Mäntyselkä 48,5 6 0, Hietas./Petraselkä 47,9 45 0, Karhuselkä 22, Yhteensä 339,4 78 0,

25 Nieriä Nieriää esiintyi vuonna 2013:n koetroolauksissa ainoastaan Kaidonselällä (1 kpl, 800 g, ei rasvaeväleikattu). Muilla alueilla ei saatu nieriää vuonna Taulukossa 11 on esitetty nieriän koetroolauksen yksikkösaaliit (kpl / vetotunti) alueittain vuosina Taulukko 11. Nieriän koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 405 koevetoa / 339 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti mitta alamitta % 1. Keskisenselkä 19, Haukiselkä 34, Pulpinselkä 28, A. Kätkytsaari 32, B. Tiuru/Hetonselkä 38, Vuoksensuu 31, Kaidonselkä 36,2 4 0, Lampos./Mäntyselkä 48, Hietas./Petraselkä 47, Karhuselkä 22, Yhteensä 339, Ahvenkalat Ahven Ahventa esiintyi kaikilla alueilla. Ahvenen suurimmat yksikkösaaliit saatiin Laihianselällä, Keskisenselällä, Karhuselällä ja Honkalahdelta (7-40 kg/vetotunti). Toisilla alueilla ahvenen yksikkösaaliit vaihtelivat 0,9 2,9 kg/vetotunti. Ahven saalis oli noin 60 % pienempi kuin keskimäärin vuonna KG / vetotunti AHVEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 17. Ahvenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

26 Kuha Kuhan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Laihianselältä, Keskisenselältä, Haukiselältä, Kätkytsaarelta,Tiurun-Hetonselältä ja Enson edustalta (3 9,5 kg/vetotunti), Muilla alueilla kuhan yksikkösaaliit olivat alle 3 kg/vetotunti. KG / vetotunti KUHA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 18. Kuhan koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina Särkikalat Särki Särjen osalta yksikkösaaliit oli suurin Laihianselällä (tehtaan lähialue, 109 kg/vetotunti). Muilla alueilla särjen yksikkösaaliit olivat 0-5 kg/vetotunti. KG / vetotunti SÄRKI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 19. Särjen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

27 Salakka Salakkaa esiintyi rehevöityneellä alueella. Salakan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Keskisenselällä (324 kg/vetotunti), Laihianselkä (90 kg/vetotunti). Muilla alueilla salakan yksikkösaaliit olivat alle 5 kg/vetotunti. KG / vetotunti SALAKKA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 20. Salakan koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina Muut kalalajit Lahna Lahnaa esiintyi koetroolaussaaliissa Pulpinnselällä (1,0 kg/t), Kaidonselällä (0,5 kg/vetotunti) Karhuselällä (0,8 kg/vetotunti) ja kaikki tehtaiden lähialueelle (Laihianselkä, Honkalahti ja Enson edusta, 0,4 3 kg/vetotunti). Muilla alueilla ei saatu lahnaa. Kuore Kuoretta ja varsinkin kuoreenpoikasia esiintyi melkein kaikilla alueilla. Niiden todellisia määriä on vaikea arvioida, koska poikaset menevät trooliverkon läpi. Kuoreen yksikkösaaliit olivat alle 1 kg/vetotunti. Hauki Haukia esiintyi vuonna 2013 koetroolaussaaliissa Haukiselällä (1,6 kg/vetotunti) ja Honkalahdella (0,8 kg/vetotunti). Muilla alueilla ei saatu haukea. Miekkasärki Miekkasärkeä ei ole saatu vuonna

28 4. VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN NUOTTAUKSET 4.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuosien vastakuoriutuneiden muikun ja siianpoikasten alueellista esiintymistä, poikastiheyksiä, kasvua ja kuolleisuutta selvitettiin 25 näytealueella (kuva 21). 25 Rastinvirta Kyläniemi Suuri Jänkäsalo Kutvele Karvasalo Härskiänsaari Mietinsaari Äitsaari Salonsaari Ruokolahti IMATRA Taipalsaari Kattelussaari 9 Vehkataipale Vuoksi N LAPPEENRANTA Joutseno Etelä - Saimaan tarkkailun muikunpoikasnuottausalueet S Kuva 21. Muikun ja siian poikasnuottausalueet Etelä-Saimaalla keväällä Vuonna 2013 nuotattiin yhteensä 150 kertaa (Taulukko 11). Ensimmäiset näytteet (75 vetoa) otettiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet (75 vetoa) kerättiin samoilta alueilta toukokuun - kesäkuun vaiheessa. Nuottauksia tehtiin kullakin näytealueella 3 kohdassa. Näytteet otettiin avoperäisellä poikasnuotalla rantavyöhykkeiltä. Käytetty nuotta oli 1,5 m korkea ja sen siivet olivat 9,5 m pitkiä. Nuotan perä oli 3 mm:n havasta ja pussi oli tehty valoverhosta. Poikaset säilöttiin (etanoli 70 %) myöhempää käsittelyä varten. Muikunpoikaset eroteltiin siianpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän ja pigmentoitumisen perusteella (Karjalainen, 1992). Poikaset laskettiin lajeittain ja vedoittain. Jos näytemäärä oli suuri (>500 kpl), otettiin otosnäyte. Vuoden 2013 ensimmäiset näytteet otettiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet kerättiin

29 Taulukko 11. Poikasnuottausten nuottausalueet ja vetojen määrä Etelä-Saimaalla ( ja ) Alue / paikka vetoja vetoja Alue 1 1. Tuosansaari 3 3 Kaukaan lähialue 2. Riutansaari 3 3 (1-5 km) 3. Murheistenranta Kohusaari 3 3 Alue 2 5. Mustasaari 3 3 Kaukaan lähialue 8. Suur-Suomensalo 3 3 (5-15 km) 9. Päihänniemi 3 3 Alue 3 7. Kankainen 3 3 Pulpin lähialue (0-3 km) 25. Muukonsaari 3 3 Alue Laurinniemi 3 3 Stora-Enson lähialue 18. Vatavalkama 3 3 (0-5 km) 20. Suikkala Haukkasaari 3 3 Alueet 4,6,9 10. Satamosaari 3 3 Välialueet 11. Tiuruniemi Viitanen Mikon/Malonsaari Vepsä Vilkonmäki 3 3 Alue Pullikainen 3 3 Vertailualue 13. Ilkonsaaret Suuri Mäntysaari Pieni Lintusaari Huuhanhiekka Rastinvirta 3 3 Yhteensä Kuvat Kuvakooste muikunpoikasnuottauksista, nuotanvetoa, muikunpoikassaalis ja otosnäytteen purkitus 70 % ethanoliin

30 4.2. Muikunpoikasten esiintyminen Vuoden 2013 muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 26. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä 2. Ensimmäisenä näytteenottokertana saatiin kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia (keskimäärin kpl/veto). Tehtaiden vaikutusalueilla ja välialueilla muikunpoikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät verrattuna vertailu-alueeseen. Myös toisella näytteenottokerralla kaikilla osa-alueilla poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät (-20 kpl/veto) verrattuna vertailu-alueeseen jossa poikassaaliit olivat keskimäärin 941 kpl / veto. Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät /5/ /5/ * * * * * * * * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-F Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 26. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella Etelä-Saimaalla vuonna 2013 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Vuoden muikunpoikasten keskimääräinen saalis (1. ja 2. kierroksessa, kpl/nuotanveto) on esitetty kuvassa 27 ja 28 (pelkästään 2.kierrosten tulokset). Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät kierros 2. kierros alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-F Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 27. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain (1. ja 2. kierros) vuonna

31 Vuosina saatiin ensimmäisellä näytteenottokerralla kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia ( kpl/nuotanveto). Vertailualueella muikunpoikassaaliit olivat suuremmat ja Kaukaan vaikutusalueella (alueet 1 ja 2) poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät kuin muilla alueilla. Koska kaikilla poikasilla Kaukaan vaikutusalueilla on vielä ruskuaispussi ensimmäisellä näytteenottokerralla, voidaan päätellä, että muikku kutee siellä ja myös mätimunat kuoriutuvat. Kuvassa 28 näkyy esim. hyvin, että vahvan vuoden 2007 muikunpoikasmäärät olivat jo toukokuun lopulla nähtävissä koko tutkimusalueen poikasnuottauksissa. Sama ilmiö näkyy vähemmissä määrissä myös vuonna 2009 (myös vahva vuosiluokka) tehtaiden vaikutusaluetta lukuun ottamatta. Vuonna 2007, 2010 ja 2012 poikassaalit olivat toukokuun lopulla erittäin suuri vertailualueella (alue 7 Kyläniemen eteläpuolella). kpl / veto Muikunpoikasnuottaukset Etelä-Saimaalle noin 4. viikkoa jäiden lähdön jälkeen alue 7 (vertailualue) alueet 4,6,9 (välialue) alue 1 (UPM-Kymmene, Kaukas) alue 2 (UPM-Kymmene, Kaukas) alue 3 (Metsä-Fibre, Joutseno) alue 5 (Stora-Enso, Imatra) Vuosi Kuva 28. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain 2. kierroksessa, toukokesäkuussa vuonna Syyskutuisen muikun keväällä kuoriutuvien poikasten määrät vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Tämä johtuu muikun korkeasta hedelmällisyydestä, lyhytikäisille kaloille ominaisesta suuresta kutukantojen vaihtelusta ja lopulta korkeasta pohjasedimentissä hautoutuvien mätimunien sekä kuoriutuneiden poikasten kuolleisuudesta. Yleensä vastakuoriutuneista poikasista kuolee ensimmäinen kesän aikana yli 95 % (kevätmyrskyt, alhainen vedenlämpötila, predaatio ym.). Ensimmäisten poikasviikkojen aikana kuolleisuus on suurinta, joten toisen näytteenottokerran (4. viikko jäiden lähdön jälkeen) perusteella pystytään jo suhteellisen luotettavasti arvioimaan syksyyn asti selviytyvien poikasten määrä. (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001)

32 4.3. Siianpoikasten esiintyminen Vuoden 2013 siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 29. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä II. Siianpoikaset eroteltiin muikunpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän, koon ja pigmentoitumisen perusteella. Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät /5/ /5/ * * * * * * * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra * Kuva 29. Siianpoikasten keskimääräiset saaliit (kpl / veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella vuonna 2013 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät , kierros 2. kierros 5,0 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 30. Siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain toukokuun alussa (1. kierros) ja loppupuolella (2. kierros, mustat tolpat) vuonna

33 5. KIRJANPITOKALASTUS 5.1. Verkkokirjanpitokalastus Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Suur-Saimaan alueella kirjanpitokalastus on käynnistynyt vuonna 1988 osana koko Etelä-Karjalan kalavesien kalastusaluekohtaista kalastoseurantaa, jonka toteuttamisesta on vastannut Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Kaakkois-Suomen TE - keskuksen kalatalous-yksikkö on ylläpitänyt erityisesti ammattikalastukseen kohdistunutta kirjanpitokalastusta ja Imatran alueen metsäteollisuudella on ollut kalatalousseurantaa, johon on liittynyt lähialueiden kalaston seuranta kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi Vuoksella Imatran kaupungin toimesta on seurattu lähinnä vapaa-ajankalastajien saaliita. Etelä-Saimaan aineistot toimivat pohjana vuonna 2001 käynnistetylle kirjanpitokalastukselle, joka on osa Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran metsäteollisuuden yhteistä kalatalous-tarkkailua Etelä- Saimaalla. Etelä-Saimaan alueella kirjanpitokalastajia oli vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna 2004 ja kalastajaa, vuonna 2006, 2007 ja kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa ja vuonna 2011, 2012 ja kalastajaa. Tulosten tarkastelussa on keskitytty verkkokalastuksen yksikkösaaliissa (saalis (kg) / verkko / pyynti-vuorokausi) tapahtuvien muutosten osoittamiseen merkittävimpien saalis- ja istutuskalalajien (muikku, siika, kuha, taimen, järvilohi) osalta. Tulokset on toistaiseksi käsitelty koko Etelä-Saimaata kattavana, koska kalastajia osa-alueittaista tarkastelua kohti on liian vähän. Koska kirjanpitokalastajat kalastavat pääsääntöisesti muikkuverkoilla ja verkoilla > 40 mm, tässä raportissa on esitetty ainoastaan yli 40 mm:n ja muikkuverkkojen tulokset. Nykyään suurin osa (> 95 %) kirjanpitokalastajien käytetyistä harvaverkoista on jo 50 mm tai suurempia. Käytettyjen muikkuverkkojen koko on yleensä ollut välillä mm, mikä on nykyiselle Etelä - Saimaan muikkukannalle usein liian harva koko. Pyyntipäivämäärät ja kokonaissaaliit Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit, kokonaispyyntipäivämäärät ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit on esitetty taulukossa 13. Taulukko 12. Etelä-Saimaan kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit (kg), kokonaispyynti-päivämäärät (ppv) ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit (kg/verkko/pyyntipäivä) vuonna 2013, sekä niiden keskiarvot ja vaihtelut vuosina keskiarvo (vaihtelu) kg ppv kg/ppv kg ppv kg/ppv Muikkuverkot , ,40 ( ) ( ) (0,46-2,92) Verkot >40mm , ,25 ( ) ( ) (0,20-0,39)

34 Verkkosaaliin koostumus ja yksikkösaaliit lajeittain Vuonna 2013 kirjanpitokalastajien yli 40 mm verkkosaaliin koostumus (% painosta) on esitetty kuvassa 31. Tärkeimmät lajit olivat kuha, hauki, lahna, ahven ja made. Kuva 31. Vuonna 2013 kirjanpitokalastajien yli 40mm:n saaliin lajien koostumus (% kokonaissaaliin painosta). Muikku Tarkkailujaksolla kirjanpitokalastuksen muikkuverkkojen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet muikun osalta grammaa/verkko/vuorokausi välillä (kuva 32). Vuoden 2013 muikkuverkkosaalis (0,88 kg/verkko/ vuorokausi) kuulu 2000-luvun pienempiin johtuen vuosien 2010 ja 2011 keskimäärästä heikompien muikkuvuosiluokat ja vahva vuoden 2012 vuosiluokan pieni koko. Muikkuverkkojen yksikkösaaliissa on ollut vuonna 2011 asti nouseva trendi luvulla. Parin viime vuoden aikana muikkuverkon saaliit ovat lievästi laskeneet ja olivat suhteellisesti pienemmät kuin tutkimusalueen trooli- ja nuottasaaliit. Syy siihen myös on, että monien kalastajien muikkuverkot ovat suuremmat kuin 15 mm. Suositeltava muikkuverkkokoko on nykyään välillä mm, johtuen muikkujen pienestä koosta. g/v/vrk 3000 Etelä-Saimaan muikkuverkon yksikkösaaliit vuosina Vuosi Kuva 32. Kirjanpitokalastajien muikun yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina

35 Siika Tarkkailujaksolla siian yksikkösaaliit yli 40mm:n verkoissa ovat vaihdelleet 2-26 g/verkko/vuorokausi välillä (kuva 35). Yli 40mm verkoissa siian yksikkösaaliissa on havaittavissa laskevaa trendiä. g/v/vrk 40 Etelä-Saimaan siian yksikkösaaliit verkot > 40 mm vuosina Vuosi Kuva 33. Kirjanpitokalastajien siian yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina Verkot yli 40mm. Avovesi- ja talvikausi. Muut lajit (verkot yli 40mm, kuva 36) Kirjanpitokalastajien yli 40 mm verkojen yksikkösaaliit vuosina on esitetty kuvassa 36. g/v/vrk Verkot >40mm yksikkösaaliit vuosina Kuha Hauki Made Lahna Ahven Taimen Lohi Vuosi Kuva 34. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliit (gramma/verkko/vuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina Verkot yli 40mm. Avovesi- ja talvikausi

36 Kuha Kuhan yksikkösaaliit ovat vaihdelleet g/verkko/vuorokausi välillä Kuhan yksikkösaalis oli vuonna 2013 neljänneksi suurin tarkkailujakson aikana (95 g/ verkko/vuorokausi). Kuhan yksikkösaaliissa on ollut nähtävissä nouseva trendi luvalla. Hauki Hauen yksikkösaaliit yli 40 mm:n verkoissa ovat vaihdelleet välillä g/verkko/vuorokausi vuosina Hauen yksikkösaalis oli vuonna 2009 suurin ja vuonna 2013 seurantajakson seitsemänneksi suurin (74 g/verkko/vuorokausi). Made Mateen yksikkösaaliit yli 40 mm:n verkoissa ovat vaihdelleet välillä g/verkko/vuorokausi vuosina Mateen yksikkösaaliit on pysynyt samansuuruisena luvun aikana. Mateen yksikkösaalis oli vuonna 2013 keskinkertainen(24,1 g/verkko/vuorokausi). Lahna Lahnan yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä g/verkko/vuorokausi vuosina Lahnan yksikkösaalis oli vuonna 2013 keskinkertainen(39 g/verkko/vuorokausi). Taimen Taimen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä 0-6 g/verkko/vuorokausi vuosina Vuonna 2013 oli kirjanpitokalastajien verkkosaaliissa 5 kpl (7,8 kg) taimenta. Järvilohi Järvilohen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä 0-8 g/verkko/vuorokausi vuosina Vuonna 2013 ei ole kirjanpitokalastajien verkkosaaliissa saatu järvilohta. Nieriä Vuonna 2013 oli kirjanpitokalastajien verkkosaaliissa 2 kpl (yht. 0,2 kg) nieriöitä. Miekkasärki Vuonna 2013 oli kirjanpitokalastajien verkkosaaliissa 1 kpl (0,7 kg) miekkasärkeä

37 5.2. Uistelukirjanpitokalastus Vuoden aikana viehekalastuksen kirjanpitokalastukseen osallistui kahdeksan (8) henkilöä. Kirjanpitokalastustulokset on esitetty Etelä Saimaan osalta Kyläniemen etelä ja pohjoispuolelta alla olevan taulukon mukaiset: Taulukko 13. KYLÄNIEMI ETELÄPUOLI KYLÄNIEMI POHJOISPUOLI Pyyntipäivät Vetotunnit Vapaa käytössä Vetotunnit/päivä Yksikkösaalis (g/vapa/tunti) Järvitaimen Järvilohi Nieriä Alamittaiset Järvitaimen Järvilohi Nieriä Kirjanpitokalastajien pyyntipaine (pyyntipäivät/vetotunnit) oli suurin koko tarkkailujakson aikana Kyläniemen eteläpuolella ja pienin pohjoispuolella. Käytettyjen vapojen määrä ja käytetty aika (vetotunnit) ovat vakiintuneet. Kalastusalueen suosituksen mukaisesti uistelijoiden alamitat ovat olleet järvitaimenella 50 cm, järvilohella 60 cm ja nieriällä 60 cm. Järvitaimen Edellisten vuosien tapaan 2013 järvitaimen yksikkösaalis oli korkeampi Kyläniemen eteläpuolella kuin pohjoispuolella. Yksikkösaaliissa ei tapahtunut merkittävää muutosta edellisiin vuosiin verrattuna. Alamittaisten kalojen (alle 50 cm) määrät nousivat Kyläniemen eteläpuolella ja laskivat pohjoispuolella. Tämä johtui suurelta osin pyyntipaineen siirtymisestä Kyläniemen eteläpuolelle. Järvilohi Edellisten vuosien tapaan vuonna 2013 järvilohen yksikkösaalis oli korkeampi Kyläniemen pohjoispuolella kuin eteläpuolella. Yksikkösaalis melkein kaksinkertaistui eteläpuolella edellisiin vuosiin verrattuna. Myös pohjoispuolella yksikkösaalis lähti kasvuun. Alamittaisten kalojen (alle 60 cm) määrät nousivat Kyläniemen eteläpuolella ja laskivat pohjoispuolella verrattuna edelliseen vuoteen. Tämä johtui suurelta osin pyyntipaineen siirtymisestä Kyläniemen eteläpuolelle. Nieriä Edellisen vuosien tapaan vuonna 2013 ei saatu yhtään mitan täyttämää nieriää. Alamittaisten kalojen (alle 60 cm) määrissä tapahtui samanlainen kehityssuunta kuin järvitaimenen ja lohen osalta verrattuna edelliseen vuoteen

38 6. KOERAVUSTUS JA RAVUSTUSSAALISKIRJANPITO 6.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Täplärapukannan seuranta osana Saimaan rapu hankkeen viidettä työvuotta toteutettiin työsuunnitelman mukaisesti rapukaudella 2013: kultakin kolmelta koeravustajalta mitattiin ravustuskauden aikana kahden koeapajan saalis neljästi ja kukin koeravustaja piti saalispäiväkirjaa koko kauden saaliista. Tämän lisäksi tehtiin tauti- ja loismäärityksiä taustatiedon keräämiseksi. Koeapajien saaliit mitattiin kahden viikon välein sääolojen salliessa siten, että ensimmäinen mittaus oli heti ensimmäisen ravustusviikon aikana ( ). Kolmen koeravustajan kahden koeapajan koko saaliista määritettiin seuraavat muuttujat: selkäkilven pituus, sukupuoli, saksien lukumäärä, naaraiden lisääntymisvalmius, rapuruttoinfektion aste, pyrstöjalkataudin esiintyminen ja muut mahdolliset havainnot. Tämän lisäksi koeravustajat pitivät saalispäiväkirjaa, josta selviää ravustuskerroittain saaliin määrä jaoteltuna kaupparapuihin ja muuhun saaliiseen. Tulosten esittelyyn on liitetty tarkennuksia menetelmistä. Eteläisen Saimaan täplärapukantaa on seurattu kolmella alueella: tehtaan vaikutusalueella (Ravustaja Aa), välialueella (Ravustaja Bee) ja vertailualueella (Ravustaja Cee). Näiden eri tavoin sijoittuneiden ravustusalueiden vertailu antaa tietoa tehtaan toiminnan mahdollisista vaikutuksista täplärapukantaan. Eri vuosien mittauskertojen ajoitusero kullakin mittauskerralla voi olla viikko, mutta käytännön tulkinnan vuoksi kutakin mittauskertaa verrataan edellisen vuoden vastaavaan järjestysnumeron mukaisesti, ellei aineistoa ole yhdistetty koko ravustuskauden ajalta. Raportissa käytetään seuraavia termejä: kaupparapu = yli 10 senttinen täplärapu; muu saalis = II laatuluokan saalis; I laatuluokan saalis = yli 10 senttinen terve 2-saksinen täplärapu; II laatuluokka = alle 10 senttinen tai rapuruttoinen tai saksipuoli täplärapu; koeapaja = ravustajan valikoitu rapuapaja, jonka saalis mitataan. Eri vuosien mittauskertojen ajoitusero kullakin mittauskerralla voi olla viikko, mutta käytännön tulkinnan vuoksi kutakin mittauskertaa verrataan edellisen vuoden vastaavan järjestysnumeron mukaisesti ellei aineistoa ole yhdistetty koko ravustuskauden ajalta Koeravustusten ja saaliskirjanpidon tulokset Keskimääräiset päivittäiset mertamäärät perustuvat ravustajien ilmoituksiin. Ravustajilla on ollut pääosin kohtuullisen samansuuruinen ja jopa hieman kasvava keskimääräinen mertamäärä käytössä seurantakauden aikana (Taulukko 1) ja hienoinen lasku rapukaudella Ravustaja Aata, jolla on käytössään pienin mertamäärä, voi luonnehtia harrastusravustajaksi, kaksi muuta ravustajaa (Bee ja Cee) ovat ammattimaisia ravustajia. Taulukko 14. Ravustajien käyttämä keskimääräinen mertamäärä vv v v v v v RavAa RavBee RavCee keskiarvo Pyyntiponnistus on määritetty ravustajien ilmoittamasta, ravustuskauden aikana käytetyistä kokonaismertamäärästä. Ravustajien pyyntiponnistus on merta-öinä mitattuna kasvanut seurannan aloituksesta (Taulukko 2), joskin pyyntiponnistuksessa on ollut vuotuista vaihtelua ja vuoden

39 Osuus Osuus Osuus mertamäärä on ollut edellistä vuotta alhaisempi. Merta-öinä mitattuna ravustajien pyyntiponnistus on ammattimaista, erityisesti Ravustaja Been ja Ceen osalta. Pyyntiponnistuksen vaihteluun vaikuttaa sekä mertamäärän muutos että ravustuspäivien lukumäärä. Taulukko 15. Ravustajien pyyntiponnistus vv v v v v v RavAa RavBee RavCee keskiarvo Koeapajasaaliiden pituusjakaumat osoittavat, että eteläisen Saimaan täplärapukanta tuottaa vuosittain merkittävän saalisosan kaupparapuja (vihreät pylväät) ja ravustajakohtainen kaupparavun osuus vaihtelee noin % välillä eri mittauskertojen osalta, vaihtelu oli siis lähes kolminkertainen alhaisimman ja korkeimman osuuden välillä. Suurin kaupparapujen saalisosuus yhdistetyssä koeapajasaaliissa oli Ravustaja Beellä (noin 59%), toiseksi korkein Ravustaja Aalla (noin 51%) ja alhaisin Ravustaja Ceellä (noin 47%) (Kuva 1). Keskimääräinen kaupparavun osuus koko aineistossa oli 41,5 %. Koeapajien pituusjakaumat on yhdistetty sekä vuosittain että ravustajittain, joten selkeät vuosittaiset vaihtelut ja eri koealueiden luonne on osin hävinnyt (vrt. Saimaan rapu hankkeen vuosiraportti 2013). Merrat valikoivat yli 7 senttisiä rapuja, joten pienet kokoluokat ovat aliedustettuina tai jäävät jakaumasta automaattisesti pois. On silti huomattava, että kaupparavun osuus on kaikilla ravustajilla erittäin suuri, joten eri koeapaja-alueilla on kaupparapujen suhteutettu tuotto hyvä. RavAa RavBee 35,0 % 3 % 3 % 25,0 % 25,0 % 2 % 2 % 15,0 % 15,0 % 1 % 1 % 5,0 % 5,0 % % Selkäkilven pituus, mm % Selkäkilven pituus, mm 35,0 % RavCee 3 % 25,0 % 2 % 15,0 % 1 % 5,0 % % Selkäkilven pituus, mm Kuva 35. Ravustajien koeapajien saaliin pituusjakaumat vv

40 Kaupparavun saalisosuus, % 6.3. Kaupparavun osuus kokonaissaaliissa Kaupparavun saalisosuuden kokonaisarviointi perustuu ravustajien saalisseurantaan ja voi siten poiketa koeapajien antamista tuloksista. Kokonaissaalista on seurattu vasta vuodesta 2010, sillä ensimmäisen seu-rantavuoden kokonaissaaliin kirjaaminen ei onnistunut. Kaupparavun keskimääräinen osuus ravustajien kokonaissaaliissa on noussut seuranta-aikana hieman ja oli v reilun 10 % suurempi kuin v (Kuva 2). Kaupparavun keskimääräinen osuus oli hienoisesta laskusta huolimatta vielä v yli 40 % ja samalla keskimääräisellä tasolla kuin vv ja Kaupparavun keskimääräisen osuuden kasvuun vaikuttaa merkittävästi Ravustaja Aan kaupparapuosuuden kasvu. Ravustajalla Bee kaupparapusaaliin kehitys kasvu on lähes keskiarvon mukainen ja Ravustajalla Cee kaupparavun saalisosuus on ollut koko seuranta-ajan seurannan aloitusvuotta 2010 alhaisempi ja vaihdellut vuosittain keskiarvo RavAa RavBee RavCee Vuosi Kuva 36. Kaupparapujen osuus ravustajien ilmoittamassa kokonaissaaliissa ravustajittain vv Rapuruttoisten täplärapujen osuus koeapajasaaliissa Rapuruttoisten täplärapujen osuutta saaliissa on seurattu koeapajasaaliin mittauksen yhteydessä. Rapuruttoisten keskimääräinen osuus koeapajasaaliissa on vaihdellut vv keskimäärin % välillä (Kuva 3). Vuosittainen vaihtelu sekä keskimääräisessä osuudessa että yksittäisten ravustajien apajissa on ollut suurta ja v on rapuruttoisten osuus ollut korkeimmillaan. Eteläisen Saimaan täplärapukantaa leimaa rankka rapuruttoinfektio, joka näkyy rapuruttovammoina sekä ilmeisesti myös sekundaarisina infektioina ja vaikuttaa saaliin kaupalliseen arvoon. Seurannassa havaittu koeapajakohtainen ja rapukauden aikainen vaihtelu on vielä suurempaa kuin tässä esitetyssä yhdistetyssä aineistossa (vrt. Saimaan rapu vuosiraportti 2013). Yleisenä suuntauksena on ollut, että Ravustaja Aalla on korkein rapuruttoisten osuus, sen jälkeen Ravustaja Beellä ja Ravustaja Ceen saaliissa on ollut alhaisin rapuruttoisten osuus, poikkeuksena v. 2011, jolloin Ravustaja Beellä oli korkeampi rapuruttoisten saalisosuus kuin Ravustaja Aalla ja v. 2009, jolloin Ravustaja Ceen koeapajasaaliissa oli enemmän rapuruttoisia rapuja kuin Ravustaja Been koeapajasaaliissa. Kesä 2010 oli erittäin lämmin, mikä on saattanut vaikuttaa rapuruttoisten täplärapujen osuuden selvään kasvuun

41 Rapuja per merta-yö, g Rapuruttoisten osuus, % keskiarvo RavAa 50 RavBee RavCee Vuosi Kuva 37. Rapuruttoisten täplärapujen osuus ravustajien koeapajasaaliissa vv Ravustajien yksikkösaalis kokonaissaaliista määritettynä Keskimääräinen yksikkösaalis, määritettynä ravustajien yksikkösaalista, on kasvanut seurantakauden aika-na (Kuva 4) ja kasvu on tasaantunut alun rajun nousun jälkeen. Ravustaja Beellä on yksikkösaalis kasvanut tasaisesti koko seurantakauden ajan ja Ravustaja Aan ja Ceen yksikkösaalis on laskenut joko kahtena viimeisenä tai vain viimeisenä vuonna. Kesän 2009 täplärapusaaliin kirjaaminen ei täysin onnistunut, joten sen kesän tulosta ei voi suoraan verrata myöhempiin vuosiin. Yhtenä merkittävänä syynä yksikkösaaliin kasvuun on voinut olla kesien 2010 ja 2011 pitkä lämmin kasvukausi, joka on ilmeisesti tuottanut saalista jopa vielä kylmänä vuonna Vuoden 2013 kasvukausi oli taas pitkä (aikainen lämmin kevät) ja on voinut jo sellaisenaan tuottaa hyvän saaliin Ravustaja Been apajilla. Ravustajakohtaiset yksikkösaaliit ovat vaihdelleet vuosittain, kullakin eri tavoin, ja erot vuosien välillä ovat voineen olla jopa 30 % luokkaa. Keskimääräinen yksikkösaalis on melko alhainen ja kaupallisen pyynnin kannattavuuden alarajalla. Yleisenä, karkeana suuntauksena on, että Ravustaja Been yksikkösaalis on suurin ja Ravustaja Aan ja Ceen yksikkösaalis on karkeasti ottaen samansuuruinen keskiarvo RavAa RavBee RavCee Vuosi Kuva 38. Yksikkösaalis ravustajien ilmoittamasta kokonaissaaliista ja käytetystä mertamäärästä laskettuna ravustajittain vv

42 6.6. Tulosten tulkinta Eteläisen Saimaan täplärapukantaa luonnehtii voimakas rapuruttoinfektio ja alhainen yksikkösaalis erityisesti kaupparavun osalta. Osatekijänä melko alhaisen tuoton taustalla lienee myös Saimaan täplärapujen Psorospermium haeckeli loisinta, joka ilmeisesti heikentää täplärapukantaa ja nostaa kuolleisuutta. Saimaan täplärapukannassa on havaittu myös pyrstöjalkatautia, joka voi merkittävästi haitata heikkokuntoisen rapunaaraan lisääntymistä. Ravustajien saaliskirjanpidon perusteella tehtaan vaikutusalueella yksikkösaalis on alhainen, kuitenkin samalla tasolla kuin vertailualueella. Valittujen koeapajien laatu voi tosin vaikuttaa tähän merkittävästi. Tehtaan vaikutusalueen koeapajilla on saaliissa eniten rapuruttoisia täplärapuja, selvästi suurempi osuus kuin vertailualueella. Tehtaan vaikutusalueella on myös kaupparapujen osuus kokonaissaaliissa kaikkein suurin koko seurantajakson ajan, mikä yhdistettynä yksikkösaalistilastoon voi ilmentää täplärapukannan lisääntymisvaikeuksia tai nuorten ikäluokkien lisääntynyttä kuolleisuutta. Koeapajasaaliin pituusjakauman perusteella täplärapukanta näyttää tuottoisalta ja elinvoimaiselta, joskin yksikkösaalis kertoo täplärapukannan olevan suhteellisen harva ja kokonaistuotto siten alhainen. Ravustajien yksikkösaaliit ovat kasvaneet vv , mutta kun tarkastellaan koko ajanjaksoa, niin v yksikkösaalis oli alhaisempi kuin v Täplärapukantojen luonteeseen kuuluu tuoton vaihtelu, jota on havaittu erityisesti vesistön tuotantokapasiteetin saavuttaneissa, vanhoissa ja vakiintuneissa täplärapukannoissa

43 7. KIVIKKORANTOJEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET 7.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Kivikkorantojen sähkökoekalastuksessa pyritään selvittämään jätevesien vaikutusalueita käyttäen indikaattoreina kalaston lajistoa ja runsaussuhteita. Tässä esitetään tulokset UPM-Kymmene Oyj, Kaukaan, Metsä Fibre Oy Joutsenon ja Stora Enso Oyj, Imatraan tehtaiden jätevesien vaikutusalueelle (1,2,3,5) välialueelle (4,6) ja puhtaalla vertailualueella (7) Kyläniemen eteläpuolella, yhteensä 19 koealueelta. Alueet sähkökalastettiin kahteen kertaan, rantaviivasta noin 0,5 metrin syvyyteen. Koealueen pinta-alat olivat m 2. Tutkimusalueesta kolmetoista ovat samat kuin vuonna 1996 (Niemi, 1999; katso kartta). Koekalastukset tehtiin syyskuun ensimmäisillä viikoilla. Tulosten käsittelyssä alueet jaettiin, niin kuin vuonna 1996, neljään ryhmään: Tehtaiden lähialueet (Alue A), tehtaiden vaikutusalueet (Alue B), välialueet (Alue C) ja vertailualue (Alue D). Vuoden 2013 sähkökoekalastukset uusitaan viiden (5) vuoden välein. Kutvele Taipalsaari Kyläniemi Suuri Jänkäsalo 9 päihänniemi 12 mustasaari 14 huuhtisaari Kattelussaari 7 8 sotsaaret nikinluoto 5 muukonsaari Vehkataipale 2 kiiperä 6 kaitasaari Joutseno LAPPEENRANTA Härskiänsaari 17 pieni lintusaari 19 taipaleenlahti 18 Rastinvirta suuri mäntysaari Karvasalo 15 ilkonsaari 1 palosaari Äitsaari 16 pullikainen Mietinsaari 13 ylä-lyly Salonsaari 10 tiuruniemi Vuoksi Ruokolahti 3 vatavalkama 17 4 haukkasaari 11 malononsaari IMATRA Etelä - Saimaan tarkkailun kivikkorantojen sähkökalastusalueet v N S Kuva 39. Osa-alueet ja kivikkorantojen sähkökalastusalueet Etelä-Saimaalla vuonna Sähkökalastusten tuloksista esitetään alueittain saatu kokonaissaalis, saaliiksi saadut kalalajit ja niiden yksilötiheydet (kpl/aari). Saatuja tuloksia verrataan muilta osa-alueilta ja samalta alueelta aiempina saatuihin tuloksiin. Tulosten pohjalta arvioidaan kuormituksen vaikutuksia kivikkorantakalayhteisöön. Tyypilliset kivirantakalayhteisöön kalalajit ovat: kivennuoliainen, kivisimppu, mutu, kiiski ja madetta (juveniilit)